Superman

Sateen uhasta huolimatta pöristeltiin Heikin kanssa eilen Myllymäkeen kierrokselle. Heikki oli vain hintsun verran aiemmin saanut meidän oman porukan bagtag-mittelöissä ykköstägin haltuunsa, ja sitä oli sitten tarkoitus lähteä haastamaan. Lähtökohtaisesti haaste ei ollut mikään kovin vakavasti otettava, onhan Heikki saanut Lappeenrannan ihmeen heitettyä nollille siinä missä allekirjoittanut on suoriutunut parhaimmillaan 9 päälle. Noh, aina haastetaan - se on pelin henki.

Radalla olikin yllättävän paljon väkeä, vaikka sääennuste näytti yli 50% mahdollisuutta sateelle koko illalle. Kierroksessa kesti kuitenkin vain 1h 12min, eli odottelua ei pahemmin joutunut tekemään. Pieni sadekuuro tuli kierroksen jälkimmäisellä puoliskolla, mutta muuten märkyyttä näkyi lähinnä kiekoissa. Ilma oli sen verran kosteaa, että basic-muovi meni yllättävän tahmaiseksi ja kättä sai hieroa pyyhkeellä paljon. Seuraavana kierroskuvaus, alla videomateriaalia avuksi.

1. Avaus liian tiukalla linjalla, mutta mäen päälle. Lähäri oli pakko heittää forella ja matalaksi jää. Par-puttikaan ei uppoa. Kuparinen rikki ja bogia tauluun. Heikki lirvautti avauksen pidemmälle mäen päälle mut pirkkuputti ei napannut. +1

2. Avaus lähtee mikrohyssessä ja jää ekan puukujan laitamille puiden sekaan. Foreen ei tullut liiemmin antsaa mukaan seuraavassa, mutta kiekko tetsaa siihen toiseen puukujaan. Jokerilähäri putille ja par korttiin. Heikillä avaus puukujien välissä ja jatkot kolistelivat puita. Lopulta kortissa seisoi 6. +1

3. Jälleen liikaa hysseä avauksessa. Uskomaton sylky reunapuusta väylän oikeaan laitaan, josta venytysantsa pitkälle putille. Ei nappaa, ja bogi. Heikki päätyi avauksella väylän reunaan oikealle puiden kautta ja pisti lähärin jälkeen oivallisen putin sisään. +2

4. Avauksessa Midarilla oli ajatusta ja kiekko käänsi hyvin yli. Puuosuma tulee ja pehmeä kiekko kuolee keskelle väylää. Lähäri puukujaan raastaa hermoja eikä osu. Toinen lähäri menee putille ja bogi. Heikki lirvauttaa pitkän foren kaukaa kuusen yli ja lähärin jälkeen ottaa parin. +3.

5.Heikki avaa forella oksiin ja kiekko taistelee puoleen väliin väylää. Hyvä lähäri ja Heikille par. Oma avaus lähtee ajoissa käsistä, mutta väistelee puut ja päätyy pitkälle putille. Sisään. +2.

6. Ylämäkiantsa on tiukka, mutta kiipeää mäen päälle. Lähäri osuu johonkin ja ylipitkä putti ei uppoa. Bogi. Heikki heittää pitkälle pirkkuputille, mutta ei osu. +3.

7. Hyvät avaukset molemmilta. Heikki vähän pitkänä kantoon korin takana ja itse maltillisemmin kiveä kopsauttaen vajaana. Molemmille pirkku. +2

8. Heikki parkkeeraa P-P1:n korin alle. Samalla linjalla yritys itsellä päätyy keskipuuhun. Forelähäri hyvällä linjalla mutta nappaa toiseen puuhun. Jyrkänneputtia en yrittänyt - alle ja bogi. +3.

9. Heikki nappaa oksia oikealta ja kiekko sukeltaa vasemmalle puiden sekaan. Forelähäri ei jaksa korille ja bogia tuli. Oma yritys Midarilla kääntää sopivasti yli ja ekaa kertaa oltiin ylipitkällä pirkkuputilla. Kova, viettävä greeni pelottaa ja lepsuna putti korin alle. Par on hyvä. +3

Yhdeksän väylän jälkeen tilanne oli siis tasan 31(+3). Tässä kohtaa olin tietysti tyytyväinen siihen, että tulos oli varsin hyvä, putti kulki ja tötöilyjä ei ollut tullut. Heikin kanssa samoissa lukemissa olo oli hämmentävää. Toinen puolikas on tyypillisesti ollut se haastavampi miulle, joten odottelin kaulan repeävän varsin pian.

10. Laseri griplockaa oikealle, mutta sylky tulee keskelle väylää. Lähärissä käy jotain hölmöä ja Sparta lähtee lussuna vasemmalle metsään. Vippi korille ja tyhmä bogi. Heikki avaa vasemmalle puihin ja päätyy kahdella upsilla korille. +4

11. Jälleen oikealle lepikkoon, mutta väylälle pätkähdettiin. Lähäri lipsuu ja päätyy puusaarekkeen sekaan vasemmalle. Sieltä eka lähäri puuhun ja toka vasta pitkälle putille. Putti sisään ja tuplabogi. Heikki avaa puusaarekkeelle ja lähäri korista vasemmalle putille, joka nappaa alarautaan. +6

12. Heikki heittää keskipuuhun ja siitä lähärin jyrkänteeltä alas. Neppi ylös ja bogia sinne. Oma avaus Jokerilla vähän leveällä linjalla jyrkänteen reunalle. Kuolonputti laiturikoriin menee sisään. +5

13. Avaus lipsahtaa vasemmalle puiden sekaan. Hysselähäri nappaa ahneena puuhun ja seuraava sitten niihin seuraaviin. Pitkä putti kuitenkin sisään, huhhei. Heikillä hyvä avaus ja hyvä lähäri, mutta putti ei uppoa. +6

14. Lyhyt avaus Midarilla pysyy väylällä, mutta jatkofore Titanilla lipeää taas ajoissa. Onneksi kiekko tetsaa korin yläpuolelle pitkälle alamäkiputille. Uppoaa, viimein tämäkin väylä pariin. Heikki Avaa, lähestyy ja pussittaa ihailtavalla varmuudella. +6.

15. Oma avaus Laserilla kääntää pahasti yli eikä sylkyä lepikosta kuulu. Jatko pikku-upsilla jää lepikon reunamille, mutta putteriantsalla viimein mäen päälle. Putti ei uppoa ja toinen tupla. Heikillä avaus mäen päälle ja näppärästi lähärin jälkeen par. +8.

16. Heikki avaa vähän pitkänä, mutta ylämäkiputille. Oma avaus meni suunnitellusti, jääden putille. Heikki missaa, miä pussitan neljännen pirkun. +7.

17. Avaus hysseflipillä ilman sitä hysseä ja puiden taakse oikealle. Jatko urheasti Midarilla antsaan, mutta laahaten lentää ja feidaa ennen korikumpua kuusen alle. Putti hipoo yläpantaa mutta ei vaan mene. Paluuputti ineen ja bogi. Heikki avaa kummun juureen, mutta puttaa ohi. +8

18. Heikillä yhden heiton kaula viimeiselle väylälle. Heikin avaus ei käännä yli ja osuu ilkeästi pusaarekkeen puihin ja kimmahtaa OB:lle. Dropparilta avaus osuu aitaan ja jää greeniä ympäröivän aidan portille. Putti ei uppoa ja tuplabogi. Miulla avaus nätisti aidan ja puusaarekkeen väliin väylälle. Lähäri lähtee rumasti ja kolistelee aitoja, mutta päätyy putille. Putti sisään ja par. +8.

Elieli, ensinnäkin tuli tehtyä uusi ennätys yhden parannuksella. Toisekseen sain viimein pelattua 14:n pariin. Kolmannekseen sain kierrokseen neljä pirkkua. Ja viimeisenä - sain ykköstägin! Huah! Ja ykköstägin mukana kulkee myös alla näkyvä Teräsmies-lätkä, ja vähän aikaa sitä saakin olla oman pelinsä Teris. Putti kulki loistavasti, ja se kompensoi paljon huonoa draivia.

Johan se olikin aika poiketa Ravikankaalla

Joo-o, kesä alkaa kääntymään lopuilleen, ja nyt vasta muistin, että meillähän on Lappeenrannassa toinenkin täysmittainen rata, Ravikangas Joutsenossa, nimittäin! Viikko sitten, tiistaina, käytiin Heikin kanssa pyörähtämässä tuolla, ja miulle tuli pienoisena yllärinä tuon paikan ahtaus. Aika kultaili muistoja oikein urakalla, kun ykkösen muistin olevan sellainen leppoisahko hyssenpoikanen korin juureen.... en osunu väylään kuin yhdellä kolmesta avauksesta... 

No mutta, ei menty vakavalla naamalla, vaan naureskellen rymyttiin pitkin metsiä. Loppujen lopuksi päädyin tekemään kahden heiton parannuksen omaan ennätykseen tuolla (nyt +14, wuhuu!) Heikin paukuttaessa tauluun +9. Ei bagtagia tällä kertaa, mur!

Käymisen arvoinen paikka, ehdottomasti. Viime kertainen reissu oli vähän turhauttavanpuoleinen taivaisiin lähtevien avausten kanssa, mutta nyt oli eri ääni kellossa - ainoastaa yksi avaus karkasi ylös, ja siinäkin oli jo heti heiton jälkeen selvä, että mistä se johtui. Jotenkin väistin edessä olevaa puuta ja koko asento jäi kieroon. Se mikä tällä kertaa aiheutti päänvaivaa, oli kiekkojen epätasainen irroitus. välillä foret lipsahtelivat ajoissa käsistä ja sitten taas kohta griplockailtiin pari- kolmekymmentä astetta oikealle siitä mistä piti. Välillä taas kaikki osui kohtiilleen, ja napsautin esimerkiksi jonkun vajaan ysikymppisen hysseflipin just siihen suuntaan kuin piti - olis vaan saanut olla metrin korkeampi niin olisi menny korille asti... Ylipäätään tuntui että pikkuhiljaa alkaa taas löytymään voimaa draivista.

Muutenkin suorittaminen tuntui luonnolliselta, eikä... noh, suorittamiselta. Kiekkovalinnat oli selkeät, vaikka väylät olivat "uusia", eikä huonoja valintoja tullut tehtyä. Pari kertaa vaihdoin draiverista midariin vielä tiillä. Ei tullut sellaisia "koska tämä kääntyy oikealle niin heitänpä kämmenellä vaikka väylällä on pituutta puoltoista kertaa miun foren verran" -päätöksiä näkynyt.

Jäipäs teksti lyhyeksi. Noh, huomenna seura on sama kuin tässä tekstissä, suuntana Myllymäki.

Elokuun helteitä

Vaikka ilmassa alkaa pikkuhiljaa haiskahtamaan syksyn tulo, ovat kelit kestäneet oivallisina. Vettä ei liiemmin ole tullut ja poutapäivän lämpötilat tuntuvat järjestään kiipivän sinne kahdenkymmenen paremmalle puolelle. Työarki alkaa pikkuhiljaa asettumaan uomiinsa ja fribailullekin on välillä aikaa.

Jasin kävi uudemman kerran viikko sitten Lappeenrannassa, ja kolmikolla Heikki, Jasin und miä käytiin parin kierroksen koitos Sammonlahdessa. Heikki oli enemmänkin Jasinin caddien roolissa, mutta miulla ja Jasinilla oli tägit selviteltävänä. Ensimmäinen kierros pelattiin tasan, tupeltelua tuli omalta osalta isoimmin väyliltä 4 ja 9, joista ensimmäisellä missasin mandon ykkösyrittämällä ja toisella lirvautin foren lepikkoon. Näistä tuli yhteensä kolmen heiton plussat, mutta onneksi ykköseltä, vitoselta ja kutoselta tuli sitten kompensoivat pirkut.

Toisella kierroksella startti oli jälleen vahva. Puuhipsun ansiosta oli eka holari lähellä, kun Sparta kajahti alarautaan. Noh, pirkkukin kelpasi. Parhaat fiilikset tarjosi kuitenkin kakkosväylä. Basic Midari lähti kourasta juuri niinkuin yritin, ja hentoinen hysseflippi kantoi keskipitkälle putille. Sisäänhän se meni, ja samalla Sammonlahden kaikki väylät on pirkutettu. Neloselta tuli bogi, vitoselta taas pirkku, samoin kasilta. Ysin tupelsin tuplabogiin ja yhden heiton erolla vitostägi siirtyi osasto Hyvinkään haltuun miulle jäädessä lätkä numero kuusi. Syyskuussa sitten Hyvinkäällä revanssia.

Kuva: fgr.fi

Sunnuntaina päätimme jatkaa sukulaisvierailua kotiseutumatkailun ja shoppailun muodossa ja päristelimme tytön nukkuessa autossa päiväunia kohti Kouvolaa. kaupoissa pyörimisen jälkeen suunnistettiin Harjunmäen radalle Valkealaan. Viime kerrasta täällä olikin jo aikaa, ja rata on päässyt kasvamaan neljän väylän verran 13-väyläiseksi. Osa vanhoista väylistä oli jäänyt myös pois, joten tuttuja väyliä taisi olla... viisi-kuusi? Noh, anyway, parasta mahdollista kangasmetsää ja hiekkakuoppaa tarjolla, kokonaista yhden kerran jouduin etsimään kiekkoa. Alkukierroksesta tuli poimittua parikin plussaa korttiin, kun ykkösen hysseavaus lipsahti käsistä liian ajoissa ja kolmosella heitin liian lepsusti ja Sparta ei jaksanut kääntää kunnolla yli - lähärin taisin lirvauttaa vielä puuhun. Noh, neloselta pääsi poimimaan Jokeriforella pirkun, tuntui hyvältä. Vitosella kävi hölmä virhe. Kävin katsomassa väylän ja totesin, että forellahan tän pitäisi menna ihan kivasti, kun nätisti taittaa lopussa oikealle. Vakaampi Laseri lapaan ja nätillä ässälinjalla just niinkuin suunniteltiin... jälkeenpäin lepikosta pelastusupsia virittäessä tuli mieleen, että väylä kuitenkin on sen sadan metrin mittainen - ei miulla sellaista forea vielä ole! Olisi pitänyt vain heittää joko Midarilla tai sillä alivakaammalla laserilla suora rysty siihen (leveään) väylään ja pelata paria. Mut ei, yrittää piti, ja bogin edestä tulikin yritettyä.

Kutosella tuli otettua virhe takaisin, kun Titani teki niin kuin käskettiin ja pitkä puttikin upposi. Seiskaväylällä tuli pieni virhearviointi tuulen kanssa. Hiekkakuopassa tuuli tuntui pyörivän vähän miten sattui, ja tuolle ison feidin rystyrunttaisulle tarjottiin myötätuulta. En tiedä miksi, mutta Titania kaivoin taas kouraan, vaikka alivakaampaa olisi pitänyt kaiken järjen mukaan tarjota. Noh, sain pelattua parin vielä pois. Jokerilla heitetyt antsalähärit toimii kyllä hyvin! Kasilla kolistelin edellisellä kerralla tolppaa, ja nyt haettiin samanlaista aggressiivista linjaa, olihan korin takana hiekkapenkka. Vastatuulen takia kouraan basic Jokeri flippaamisen pelossa, ja vasemmalle lähti. Lähti kyllä suoraan eikä kääntänyt pätkääkään yli. Jostain puolesta välistä männyn alta foreneppi lähtee lussuna eikä putti uppoa. Äh.

Ysillä taas oli toinen ääni kellossa, kun  Midarin sai likimain nostaa pömpeliin. 10 ja 11 menikin sitten tupeloidessa avauksien ja lähäreiden kanssa, ja +1 vaihtui +3:een. 12:n tiipaikka oli viety aiemmasta paikasta ylös hiekkakuopan vallin päälle, ja vähän jopa reunaa kauemmas jättäen alkujännää koivuportin muodossa koko rahan edestä. Pitkä par3, iso korkeusero ja napakka vastatuuli puuskilla. Katastrofin ainekset ovat kasassa. Tällä kertaa kiekkovalinta osui suurinpiirtein oikein, kun lähdin sillä vakaammalla Laserilla yrittämään. En muista, tuliko avaukseen pieni hyssenpoikanen, mutta suunta oli hyvä ja korkeus nätti alaviisto. Tuuli lähti viemään Laseria reippaasti oikealle, mutta lopulta lätkä palasi takaisin väylän keskilinjan oikealle puolelle. Ei korin alle, mutta eipä lähärinkään kanssa mitään ongelmia ollut. Hyppuputti korille ja par sisään.

Viimeinen väylä oli enemmänkin korvien välistä kamppailua. Satametrinen tasaisesti oikealle kääntävä tasainen väylä kuntopolulla. koko väylän pituudelta väylä viettää reippaasti vasemmalle, mutta forea ei oikein pysty väylän muodosta johtuen tarjoamaan. Alivakaa Laseri kouraan ja ajatus "heitä kovaa niin se kääntää yli" -mantra päähän. Heitto lähti kovaa, mutta pienessä hyssessä. Kiekko flippasi vaakatasoon ja rupesi vaeltamaan väylää pitkin oikealle. Vauhti loppui vähän ennen koria, jossain 90 metrin korvilla ja kiekko muksahti alamäkeen parin risun taakse. Hyvillä mielin antsaneppi alle ja par korttiin. Tuntui hyvältä käyttää sitä riskimpää heittoa, kun tiesi ja uskoi siihen että kiekko tekee mitä sen käskee tehdä. Pituuttakin oli tämän kesän mittapuulla oivallisesti!

Hyvä rata. Teknistä, lyhyttä väylää plus pari isompaa riipaisua. Ei liian pitkä eikä turhauttavan lyhyt.

Tänään on edessä Ravikangas Joutsenossa Heikin kanssa. Metsäradat, ne on sillä omalla sadistisella tavallaan niin ihania.

Tägitaisto!

Loma alkaa pikkuhiljaa olemaan taputeltu ja työt jatkuvat. Töiden alun myötä alkaa myös taas se aika, kun kollegat, etenkin kiekkoja heittävät sellaiset, alkavat palailemaan omilta kesäisiltä riennoiltaan takaisin sorvien ääreen ja säännöllinen kierrosrytmi alkaa toivottavasti taas muotoutumaan. Noh, muotoutuuhan se kun muotoillaan.

Hämeeseen karannut Jasin, opiskeluaikainen kaveri, oli lomiensa tiimoilta käymässä Lappeenrannassa tiistaina. Heikki oli napannut päivemmällä Jasinin kiertämään Karhumäkeä Imatralle, ja miä lyöttäydyin mukaan, kun parivaljakko suuntasi illansuussa Myllymäkeen. After all, olihan siinä mahdollisuus puolustaa bag tagia ja nähdä vanhoja kavereita. Mukaan saatiin myös Niko, joka oli ainakin miun mielestä turhan vaatimaton arvioidessa omaa peliään, heitti meinaan oikein hyvin. Jasinin tuttuja mikäli oikein muistan. 

Kerkesin viitisen minuuttia lämmitellä puttia ennen kuin loppupoppoo eksyi paikalle. Aiempien kierrosten perusteella Jasin oli bagtagikilvassa niskan päällä, mutta luotto omaan peliin oli kova ja Jasinilla jo yksi kierros alla. Alkukierros meni omalla mittapuulla hyvin, pirkku kasilta ja bogit väyliltä 3,4 ja 9. Aikaisemmin hyvät kierrokset ovat viimeistään tyssänneet väylälle 9, mutta melkein hyvästä ja pöpelikköön päätyneestä avauksesta huolimatta otin pitkällä putilla taistelubogin siitäkin. Etuysin jälkeen huimassa +2-tuloksessa ja viisi heittoa Jasinia edellä. Jasinilta lipesi avaus kakkosväylältä lepikon puolelle ja herra raapi triplan korttiin sieltä, muutoin mentiinkin erittäinkin tasatahtia.

Toinen puolikas on aina ollut miulle se vaikeampi. Pirkkuja saa tavallisimmin väyliltä 12 ja 16, mutta muilta sitä lukua tuleekin. 13:n olen joskus pirkuttanut. 10 ja 11 napsin huonoilla avauksilla tai jatkoilla bogeja, mutta 12:n avaus tuotti kierroksen toisen pirkun. 13:n avaus oli jälleen melkein hyvä ja puun kautta puolessavälissä väylää, mutta kova ja paljas greeni lennätti Jokerin skipillä korin alta pitkälle putille, jota en saanut sisään. Vastaavasti 14:llä yritin seiftimpää avausta Midarilla, mutta lipsautin hysseflippiviritelmän vasemmalle ojaan. Jatkoheiton heitin oikealle metsään, mutta muutaman puun kiertämällä sain tästä vain bogin. Vielä jäi par ottamatta. +5 ja 15:n ylämäkeen. Avaus jää matalaksi, mutta periaatteessa korille olisi hyvällä putteridraivilla päässyt. Griplockasin sen kuitenkin nippanappa kallion päälle ja oikealle. Yritin antsalähestymistä korille, mutta liika varovaisuus kostautui, eikä aikaiseen suoristanut ja pitkälle putille jäänyt jatko mennyt. Toinen tuplabogi. 16:lla jäi avaus lyhyeksi, mutta alamäki-kuolonputtipaikoilla haisteltiin pirkkua. Putti alarautaan ja tuloksessa +7 kohti henkisesti ja fyysisesti miulle vaikeimpia viimeisiä väyliä.

Tässä kohtaa mainittakoon, että +9 on miun ennätys tuonne. Laskeskelin, että jos jommankumman pelaa pariin, niin toiselta saa sitten ottaa bogia ja vielä saa ennätystä parannettua. 17:n pelasinkin pariin ja yhtäkkiä mahdollisuudet oli jopa kahden heiton parannukseen - olinhan miä pelannut 18:n pariin ennenkin. Avaus käänsi liikaa yli ja jäi oikealle puihin. Jatkopaikka ojanpientareella ja asento huono. Periaatteessa tästä olisi pitänyt pistää Midarilähäri portille tai jopa korille, mutta lempaisin taivaille. Kiekko jäi parikymmentä metriä portista ilman suoraa linjaa. Ajatus oli pistää loiva hysse portin läpi korille, mutta lipsahtipa liian ajoissa ja aitaan. Bogiputti ei mennyt sisään.

Eli: sulin ja otin viimeiseltä väylältä bogin. Lopputulokseksi jäi omaa ennätystä sivuava +9 ja vaikka pitäisi olla tyytyväinen, niin oikeastaan päälimmäisenä tunteena oli pienoinen pettymys. Jasin lempoi ittensä lopulta tulokseen +14, jos sen triplabogin kakkoselta jättäisi huomiotta niin aika tiukillehan tuo veti. Muttei tarpeeks, hähä! Vitonen jäi siis Lappeenrantaan. Pitää jossain kohtaa syksyä lähteä Jasinin kotikentille huutelemaan.

Heikkiä ei ollut mitään jakoa lähteä haastamaan. Parhaimmillaan olin yhden heiton päässä väylän 8 jälkeen, mutta vielä ei rahkeet riitä. Vielä.

Kesälomareissu

 Ostin taas uuden kiekon.

Tämän kesän kesälomareissumme suuntautuu Muumimaahan ja Visbyn risteilylle. Aloittelimme reissun jo keskiviikkona, kun veimme koirat hoitoon ja pärräilimme anoppilaan muutamaksi päivää. Menomatkalla kieppasimme pääkaupunkiseudun kautta ja muunmuassa Verkkokaupassa. Katsomassa niitä 9,90€ maksavia premium-muovisia Prodiscuksen kiekkoja.

 Ja voi pojat, täytyy kyllä sanoa, että oli kerassaan erikoinen tapa ostaa niitä kiekkoja. Ensin kiertelin liikkeen läpi pariin otteeseen ja etsiskelin vailla tulosta. Lopulta nykäisin kovin kiireisen oloista myyjää hihasta ja kuulin, että kaikki ovat varastossa ja jos kiekkoja haluaa ostaa niin asia pitää hoitaa noutotilauksena. Eli tehdään tilaus, tuote haetaan varastosta ja se maksetaan noutokassalla. Kiekoista ei tosiaan sitten missään lue muuta kuin muotti ja muovi - ei painoa, värejä... Noh, olin se idiootti asiakas ja tilasin kymmenen Legendaa siihen noutotiskille. Tavoitteena oli löytää vähän kevyempi Legenda testaukseen, mutta noutovarastossa kaikki olivat 175g ja pinkinpunaisia. Otin niistä kuitenkin yhden (koska halvalla sai), saas nährä miten tuo miun naruilla lentää. Erittäin huono tapa myydä kiekkoja, jos niitä ei saa liikkeeseen, niin jotain tuolle netti/noutotilaussysteemille kannattaisi tehdä. Pari kertaa kokeilin tuota lähes kylmiltään Ykslammin radalla seuraavana päivänä, mutta vaatinee totuttelua tuo leveä rimmi, kaikki (molemmat siis) heitot lähtivät hyssessä ja loputhan sitten tietääkin.

Torstaina siis puolitoista kierrosta Ykslammia. Kahden viikon heittämättömyys näkyi ja tuntui tuloksessa, kun ekan kierroksen viskelin muhevassa tuulessa +5 -tulokseen ilman pirkkuja. Toisen kierroksen aloitin jo huomattavsti mukavammin kakkosväylän pirkulla, mutta bogiputken saattelemana luikin sateen alta karkuun viiden väylän jälkeen. Kastuin. Nam.

Tänään sitten suunnattiin Hämeenlinnaan. Käytiin kaupoilla keskustassa ja sen jälkeen kierroksella fribaa Hämeenlinnan frisbeegolfradalla.Vähän mehustelin ajatuksella painua Hattulaan, mutta tuo 12-väyläinen osoittautui oikein mainioksi perhekierroksen sijainniksi.

12-väyläinen rata on rakennettu vanhan hiekkakuopan yhteyteen ja käyttää upeasti hyödyksi paikan luontaisia korkeuseroja. Tasaisia väyliä ei kovin montaa ollut, ja niillä tasaisemmillakin sai usein varoa väylän laidalla tai korin takana vaanivaa rinnettä.

2.

Jos torstain kierrokset Ykslammilla olivat kohmeisia niin Hämeenlinnassa heitto kulki varsin napakasti. Toki ykkösväylällä avasin lepsusti vasemmalle Mordoriin ja otin jäänmurtajapeliliikkeen ja tuplabogeyn. Kakkosen sitten väylän hurjasta ulkoasusta huolimatta avasin Spartalla korin alle. Isoilla korkeuseroilla tulee kyllä herkästi kaivettua putteri kouraan, etenkin kun väylän varsinainen pituus ei ole iso.

4.

 Kutosväylälle asti napsittiinkin sitten paria korttiin (helppo rata kirjata, kaikki väylät ovat par 3). Nelonen oli muikeanjyrkkä ylämäkineppi (40m) ja vitonen vastaavasti joku 90-metrinen alamäkineppaisu. Kutosella lirvautin sitten avauksen oikealle puihin ja taistelin bogin korin pohjalle.

 

6.

 Seitsämäs väylä oli suoraviivainen hysseväylä, jonka avasin Titanilla pariin-kolmeen metriin. Toinen pirkku ekalle kierrokselle, not bad. Tästähän tulisi vielä ihan kelpo kierros. Kasin avaus sitten lirvahti tällä kertaa vasemmalle, ja puuosuman jälkeen kiekko leijaili aina seiskatiille asti. Re-tee tällä kertaa forella ja oikealle ekaan puuhun. Sen verran hiipi ihon alle että jatkoheitonkin nakkasin 20 metrin päähän maahan. Triplabogey lopulta korttiin kun sinne korille asti päästiin...

Ysiväylä oli oikealle kaartava loiva alamäki, jossa vasemmalla vaani pusikkoinen rinne. En yhtään hoksannut tuulta, vaan varmistellen nakkasin Titanin forella matkaan. Melkein suoraan alhaalta rinnettä pitkin nouseva tuuli läjäytti Titanin oikealle lepikkoon ennätysvauhtia ja taas sai taistella. Jatko Jokerilla taiteili siitä yritetystä postiluukun kokoisesta välistä pitkälle putille, ja kiekon kilistessä ketjuihin oli par pirkun veroinen suoritus.

10.

Kymppiväylä oli leppoisampi parin edellisen jälkeen. Ylikääntävä alamäkineppi putterilla korin alle. Paitsi että tuplamando rajaa leveää linjaa sen verran että onnistuin kääntämään Basic Spartaa liikaa yli ja mäntyyn. Noh, hiukan pitkän nepin jälkeen paluuputti uppoaa eikä plussaa tule. Tästä innoissani avasin 11:n siihen ekaan puuhun, oikealle. Kahdella heitolla korin alle ja bogey. Yksi väylä jäljellä.

12. Kyl se siel jossain on. Kiekko ja kori. Kai.

En oikein osaa kuvailla fiilistä 12:n tiillä. Väylä alkaa hiekkamontun vallin reunalta ja kori on... jossain. Väyläopaste puuttui, mutta pientä apua oli tussattu opasteen pohjaan. Samoin ratakartta fgr:stä auttoi jonkin verran. Väylä painuu montun pohjalle, painuu ravakasti oikealle, korin sijoittuessa oikealle käännön jälkeen vasemmalle metsään. Tajuttoman leveä rystyantsa pienellä palautuksella, siis. No ei, tuuli niin että meinas parta irrota ja joku sankari oli merkannut liian aikaisn feidaafan kämmenheiton laskeutumispaikan kohdalle rohkaisevat sanat "Hukkuu tänne". En jättänyt sattuman varaan mitään, ja päätin että pelaan bogeya. Otin sen näkyvämmän Titanin ja junttasin sen flättinä kohti tuntematonta, tavoitteena päätyä jonnein alas avoimelle. Ei kippiä, ei hukkua, ei pirkkuja.

Vastatuulesta huolimatta Titan lensi isolla feidillä aukean takana olevaan harvaan männikköön. Alas kavutessa näin ensin korin (hyvä tässä kohtaa!) ja kiekkokin paistoi (ei siis lähimaillakaan) silmään ilman etsimisiä. Pariin pelaaminen vesittyi samantien, mutta jatko avoimelle oli helppo. Avoimelta pitäisi taistella iso feidi tai skippi pienessä ylämäessä olevalle korille. Titan kouraan ja iso irvistys. Jäi se pitkälle bogeyputille mutta ei mennyt, ei.

Lopputulos: Likka sai mustikoita, koko perhe liikuntaa ja miä uuden ratabongauksen +7 -tuloksella. Vois se pöllömpääkin olla.

Tuplabogey tour 2015 - osa 2: Lauantai

Tuplabogey Tourin toinen päivä valkeni, ja tukevan aamiaisen jälkeen päivä alkoi pienen alkulämmittelyn säestyksellä Riutta DGP:ltä. Rata oli vanhalta, 12-väyläiseltä layoutiltaan miulle ennestään tuttu, mutta nykyisen 18-väyläisen ulkomuodon lisäväylät olivat ennestään tuntemattomia. 

Alkulämmittelyt näyttivät hyviltä, puttikorilla ketjut kilisivät ja ykkösväylällä oltiin yhtä usein pirkku- kuin par-putilla. Kierros itsessään ei sitten ollut niin mairitteleva, lopunviimein tuli nakutettua tauluun +14 Teron viedessä +6:lla johtoa jälleen isommaksi. Pidin uusista väylistä, eikä vanhoissakaan mitään vikaa ole. Monipuolinen paikka harrastaa!

Ajovuoro taas meikäläiselle ja suunta kohti Tuusulaa ja Ristikiven rataa. Kangasmetsää ja hiekkakuoppaa -yhdistelmä kuvaa tätä 18-väyläistä (joskin kaksi väylää pois käytöstä) varsin osuvasti, eikä kiekkojen löytymisen kanssa ole tosiaan maastosta johtuen mitään ongelmaa. Heittokin kulki kivasti, tosin kämmeneltä heittäessä tuppasi kiekko lirvahtamaan antsassa lapasesta ja sen saattelemana sitten ties minne. Kampoihin sain kuitenkin laitettua, lopunviimein sekä Tero että miä pelattiin kierros +5:een.

Seuraava etappi oli Tuusulan Burger King, jossa pikatankkaus ja keula kohti Kivikkoa, miun Tourilta ehkä eniten odottamaa rataa. Ja Kivikkohan oli juuri odotustensa veroinen. Oli vaikka mimmoista väylää avoimemmista luukutuksista teknisempiin metsäsoiroihin ja vesiesteisiin. Alun tyyni kesäpäivä reipastui varsin navakaksi tuuleksi, joten jännän äärellä oltiin useammankin avauksen kanssa. Hanttiin tuli täälläkin laitettua, kierroksen jälkeen kortissa seisoi +10 miulle ja +9 Terolle.

Tourin kaksi viimeistä rataa olivat Hyvinkäällä. Ensin käytiin kiertämässä mieleenpainuva Sahanmäki DGP ja siihen perään otettiin molemmilta luulot pois Nummenmäki DGP:llä, Suomen vaikiemmaksi metsäradaksi tituleeratulla jötkäleellä. 

Sahanmäki edusti jälleen enemmän avointa kangasmetsää, joskin siellä kangasmetsässäkin saatiin välillä tiukkoja linjoja aikaiseksi. Erittäin leppoisa paikka heitellä ja vajaan puolenvälin avoimet luukutukset viimeistään avaa hartiat! Täällä ratkesi sitten voitto ratavoittojen osalta, kun Tero vei kahdella heitolla itse heitettyäni +14. Koska raakatuloksessakin eroa oli jo tuon verran, julistettiin voittaja epävirallisesti jo 19.:nnen korilla.

Mutta Nummenmäki heitettiin silti haastemielessä, jos ei muuten niin yrittäessä kaunistaa loppulukuja. Nummenmäki on Sahanmäestä poiketen rakennettu tiheämpään ja sankempaa aluskasvillisuutta käsittävään metsään, ja väyläkuvaus "pitkä ja kapea" sopii lähes joka väylälle. Ja lukuahan tuli. Lopunviimein eroa oli jälleen Teron eduksi yhden heiton verran tuloksilla +27 ja +26.

Huikeahan tuo kokemus oli. Uusia ratoja tuli koettua paljon ja hauskaa oli. Vaikka pataan tuli lähes joka radalla, niin oli ilahduttavaa kuitenkin saada pataan tiukassa kisassa - Mukkulaa, Mäntsälää ja Riuttaa lukuunottamatta kaikki ratatulokset olivat kahden heiton sisällä! Palkinnokseen Tero valikoi itselleen C-MD:n, jonka käyn hakemassa tulevalla viikolla itselleni saatekirjeen rustaamista varten.

Ja suunnitelmat ovat kovat jo ensi kertaa ajatellen...

Melkein kaksi viikkoa tuli kuitenkin vietettyä lähes (puttitreenejä pihalla) fribatonta lomailua, mutta keskiviikkona kaivoin illansuussa sateesta huolimatta kiekot esiin ja painuin Myllymäkeen. Hyvin kulki heitto kiekkojen tullessa tutummiksi koko ajan. Ensimmäisen yhdeksän väylän jälkeen kökötettiin tuloksessa +4 (sisältäen yhden triplabogin!), ja sain ekaa kertaa pelattua kakkosväylän pirkulle. Hyvä avaus, hyvä jatko, hyvä putti. Toinen puolikas ei sitten mennyt niin mairittelevasti, kun lopputulos oli muhkea +15. Ei haittaa, se on kuitenkin suunnilleen tämän kesän keskitasoa, ja jos keskitasoon pääsee tupeltamalla niin sieltä on kovempaakin tulosta vielä tulossa.

Tuplabogey tour 2015 - osa 1: Perjantai

Kaksi päivää, 9 rataa, 158 väylää. Ja 652 heittoa. Siitä oli viime viikonloppu tehty. 26.-27.6 heitettiin nimittäin Tuoplabogey Tour 2015!

Perjantaiaamuna puoli kahdeksan aikaan lastauduimme koko perheen voimin autoon ja suuntasimme kohti Kouvolaa ja Veturin parkkipaikkaa. Vaimo ja tyttö jatkoivat anoppilaan ja miä hyppäsin Teron kyytiin. Matka jatkui Lahteen ja Mukkulaan.

Olin pakannut tälle reissulle muitakin kuin Prodiscuksen kiekkoja. Lähinnä matkaan lähti sellaisia kiekkoja, joiden häviäminen ei haittaa - draiveriosastolla vanha Tiippari palasi ruotuun vesiesteväylille ja D-MD2 midaripuolella. Mukkulaa ja Riuttaa varten mukana oli myös Champion Rhyno ja miun vanhat D-P1:t. Laukku oli painava. Paria kuuroa lukuunottamatta keli oli poutainen ja upea.

Tuplabogey tour oli reissuna niin uniikki ja mahtava, että siitä kirjoittaminen on itseasiassa melkoisen vaikeaa. Reissun aikana opin paljon omasta pelistä, fyysisestä ja psyykkisestä. Heitin uudenlaisia ratoja ja väyliä jotka pakottivat epätavanomaisiin heittoihin. Opin nesteytyksen ja ravinnon merkityksen, onneksi en kantapään kautta. Lisäksi tutustuin jokusen vuoden "kadoksissa" olleeseen serkkuuni uudestaan yhteisen harrastuksen merkeissä. Ja pidettiin hauskaa, voi pojat.

Niin joo, ja turpaan tuli että tukka lähti.

Mukkulan avasin heti vahvasti pirkkuputille. En putannut sisään tätä enkä sitä toista pirkkuputtia väylältä 19, vaan molemmat kolisivat alarautoihin. Muuten meno oli aika kiinteää. Tulosta paransin edellisestä käynnistä +35:stä +26:een. Ja välissä sinne oli tullut neljä väylää lisää. Seitsämän heiton johdossa kohti Orimattilaa.

Orimattila, täysin uusi rata miulle. Jälkiviisaana totean, että mukava paikka ja hieno rata, joo. Osa väylistä oli mielikuvituksettomia, mutta kutkuttavia väyliä jäi myös mieleen. Esimerkiksi hiekkakuopan pohjalle heitettävä lopusta kapea liidättely tai hiihtosillan alta menevä alamäki-triplamandopläjäys. Lopputulos +18 ei varsinaisesti sykähdyttänyt, tupeltamista oli ihan liikaa. Tero otti kahdella heitolla kiinni. Viiden heiton kaulalla syömään ja Mäntsälään.

Mäntsälässä kävi täysi sulaminen. En tiedä miksi, mutta heitot eivät lähteneet lainkaan ja se näkyi tuloksessa ja miehessä. Rata oli hieno, joskin huonolla heitolla lupiinipuskista kiekon löytäminen on vaikeaa. Mäntsälä jäi ratana mieleen kuitenkin positiivisesti, hiekkakuoppaa (hiekkakuopastoa?) oli oivallisesti käytetty mitä erilaisimpiin linjoihin pelaajan pään menoksi. Lopputulos omalta osalta surkea +24 siinä missä Tero paukutteli tauluun +11. Viiden heiton johto kääntyi kahdeksan heiton takaa-ajoksi ja kiesin keula suunnattiin kohti perjantain viimeistä etappia, Hausjärven Ykslammia.

Ykslammi oli reissun ainoa ysiväyläinen ja valikoitui mukaan siksi, koska se sattui olemaan meidän majapaikkamme, anoppilan läheisyydessä. Itse nakuttelin tälle jo kovin tutulle radalle pirkuttoman +3:n ja Tero nappasi perjantain ainokaisen pirkun väylältä 6. Sain kahdella heitolla kurottua eroa kiinni. Unta palloon otettiin kuuden heiton takaa-ajolla.

Ensimmäinen päivä oli vähemmän raskas kuin odotin. Illalla toittakai ruoka ja uni maittoivat, mutta paikat olivat kipeän sijasta väsyneet. Hienoja ratoja mahtui jo ensimmäiseen päivään, ja vaikka Mäntsälä meni miten meni, oli fiilikset katossa. On tää vaan hienoa!

Seura ja minä

Ensimmäinen vuosi seurassa alkaa olemaan puolessavälissä, ja nyt on hyvä hetki tutkailla mitä hyötyä siitä on ollut.

Ensinnäkin, Willimiehen Disc Golf:in jäsenmaksu on melko pieni. 10€ sijoitus ja saa nimensä seuran tietokantaan, hienon lappusen laukkuun roikkumaan ja jäsennumeron. Seura tarjoaa aktiivisen yhteisön pelata ja kisata. Vaikuttamaankin pääsee jos haluaa.

Ja sitten vähän lisää. WDG on tehnyt seura-alennussopimukset muunmuassa Frisbeepointin ja Powergripin kanssa. Keskimäärin euron verran lähtee kiekosta hinnassa pois. Lisäksi Powergripin kanssa pyörii seuratilaukset, jotka käytännössä tarkoittavat sitä että ne seura-alennuksella ostetut kiekot tulevat ilman postikuluja Lappeenrantaan. Paikalliset (ja vähän kauempanakin olevat) urheiluliikkeet tarjoavat seuran jäsenistölle erinäisiä prosentti- tai euromääräisä alennuksia ja ruokaakin saa hieman halvemmalla valituista syöttölöistä.

Ja viikkokisat. Ne ovat seuran jäsenistölle maksuttomat.

Käytännössä yksi viiden kiekon tilaus vuodessa kattaa koko jäsenmaksun. Tai viidet viikkokisat. Tai vajaan satasen kengät Intersportista. Jo pelkkä seuran vuosikokous ja siellä tarjottu ruoka saattoi olla aika lähellä...

Jälkiviisaana voisi todeta, että miä panttasin oman liittymiseni kanssa liian kauan. Itsekkäistä suunnista tarkasteltuna kolmet viikkokisat ja kolme seuratilausta kattavat heittämällä jäsenmaksun, mutta muutenkin liittymisetä on ollut hyötyä. Jäsenyyden myötä olen aktivoitunut viikkokisojen suhteen ja pääsin harjoittelemaan kisatoimitsijana olemista Linnoitus Openissa.

Pari päivää töitä, sitten päivän verran kotoilua likan kanssa. Sitten onkin Tuplabogey Tourille lähtö edessä. Vesiesteitä ajatellen tulee varmaan pakattua muutakin mukaan kuin pelkkää Prodiscusta, mutta aika selvillä linjoilla mennään kiekkojen suhteen. Täyteen tulee laukku. Ja uusimmassa seuratilauksessa tulleen uudemman tuotantoerän 172g Ultrium Titanin haluaisin vielä noukkia mukaan. Vettähän tuo paikoin lupailee mutta eipä haittaa. Vaatetta mukaan.

Ylikuntoa Tuplabogey Tourille

Eilisissä viikkokisoissa oli sanalla sanoen vaihteleva sää. Kelihän oli koko päivän ollut sekuli, taivas täynnä pilveä ja välillä sataa tahi paistaa. Tuuli sentään oli pysynyt aisoissa. Kisoihin ajaessa paistoi autinko, yhden väylän jälkeen tuli rakeita ja vettä ja kolme viimeistä väylää mentiin myrskylukemissa ja vesisateessa vain jotta palkintojenjaossa päästiin nauttimaan aurinkosta.

Ai niin, ja tein oman ennätyksen Myllymäkeen. Woohoo!

Kolmenkymmenen kisaajan koitos alkoi omalta osaltani Harrin ja Juuson kanssa kolmosväylältä. Keskinäinen kannustus ja tsemppi oli kova koko kierroksen ajan ja mukavaa oli. Avaukset tuntuivat lipsahtelevan antsan puolelle lähes joka kerralla, mutta jotenkin kiekot löysivät tiensä väylälle.

3. Avaus Laserilla oikealle pusikkoon puolenvälin tuntumaan. Jatko Spartalla alle. (0)
4. Spartalla antsayritys kopsahtaa ekaan puuhun vasemmalla. Vielä tiukempi antsalinja Jokerilla osuu viimeiseen puuhun ennen koria ja päätyy mäen alle. Neppi alle, eikun puuhun. Toinen neppi alle ja tuplabogey. (+2)
5. Kerrankin sain Laserin kestämään kämmeneltä aisoissa. Tiukka S-linja ja muikea skippi about viiteen metriin. Yläpantaa varoin putissa ja alarautaan osui... (+2)
6. Basic Laseri lähtee liian ahnaasti sisäkurviin. Antsapelastus Jokerilla lähtee korkeana ja liian pienellä kulmalla ja jää vasemmalle kallion alle. Lähäri sieltä jää liian pitkälle putille joten tuplabogey (+4)
7. Nätti ja matala avau Basic Spartalla menee vähän oikealle ja pitkäksi. Putti ei uppoa (+4)
8. Avaus Ultrium Spartalla lähtee pieneen antsaan ja ottaa hentoisen puupusun jatkaen matkaa. Kiekko putoaa toisen puun oksien kautta pitkähkölle jyrkänteenvastaiselle putille. Uppoaa. (+3)
9. Avaus Basic Spartalla pienessä antsassa oikealle puuhun ja kimmokkeella vasemmalle. Jokerilla neppiä väylään. Suora jatko Ultrium Spartalla mutta taas lähtee antsassa. Askelputti korille ja tupla korttiin. (+5)
10. Avaus lipsahtaa liian aikaisessa ja hipaisee vasemman laidan puita. Onneksi päätyy väylälle. Lähäri alle ja par (+5)

11. Kenttämestarin erikoinen Laserilla. Antsassa oikealle puiden sekaan, mistä kuusenoksat sylkäisevät takaisin väylälle. Lähäri feidaa vähän turhan paljon mutta pitkä putti sisään. (+5)
12. Matalaa hysseä Jokerilla oikeata laitaa. Linja on liian leveä ja kiekko tipahtaa puuosumasta 10m korista. Neppi alle meinaa rollata alas asti mutta istahtaa jyrkänteen reunalle. Par (+5)
13. Taas lähtee antsassa. Premium Midari lähtee sellaiselle "lälläspöö, etpä enää minuu näe" -linjalla isossa antsassa kohti väylää neljätoista. "FOOOOOOR!" ja kiekon etisntään. Midari oli nähtävästi
jaksanut tapella antsasta pois ja löytyi korin tasalta 13:n ja 14:n väliseltä polulta. Lähäri jää vajaaksi, ja pitkä putti paukahtaa korin kattoon. Bogey (+6).
14. Taas lähtee pienessä antsassa. Basic Midari jää kuitenkin väylälle edettyään ehkä 15 metriä. Jatko lähtee suoraan ja matalana, puolessavälissä jo! Titanilla fore joulureiteillä korille, ja putti vaivoin sisään. Huhhei! (+7)
15. Avaus Laserilla pienessä hyssessä vasemmalle puihin ja rollit neljäsosaan ylämäestä oikealle puolelle. Spartalla iso antsa kallion päälle. Neppi alle ja bogey (+8)
16. Ultrium Sparta suoraan kohti koria ja feidi korin tasalle vasemmalle kiviin. Haaraputti sisään. (+7)
17. Avaus vaihteeksi antsassa oikealle ja puiden sekaan. Korinlevyistä reittiä haetaan jokerilla, mutta puuhun osuu - onneksi viimeiseen. Neppi korille ja bogey (+8)
18. Tuuli alkaa nousta kovaksi. Matala avaus Ultrium Laserilla on liian matala ja painuu dropparin tasalla ojaan. Kuraojasta Premium Midari korin alle "just niikö suunniteltiin" ja par. (+8)
1. Oikealte vasemmalle julmettuun tuuleen hysselinjan sijasta Titania flättinä. Kiekko jaksaa mäen päälle. Neppi alle ja putti sisään. (+8)
2. Älyttömään vastaiseen Titan niin matalana kuin lähtee. Tuuli lyö kiekon maahan 15 metrin kohdalla, mutta skippi tulee ja sekin meinaa kääntää yli. Kiekko jaksaa ässä-skippailla ekan puukujan risteykseen asti. Jatko loivassa hyssessä Spartalla. Siitä Jokerilla yritys forella jää matalaksi. Uusi yritys jaksaa korille asti ja bogeyputti sisään (+9)

Lopputulos siis +9 ja ensimmäistä kertaa Myllymäki yksinumeroisille plussalukemille. En sen kummemmin lasksekellut tulosta kierroksen aikana, mutta sellainen kutina oli että kauden kärkitulosta +13 hätyytellään kyllä. Yllätys viimeisen väylän jälkeen oli melkoinen.

 WDG:n bagtagikisassa tuli +4 -tuloksen heittäneeltä Juusolta selkään, joten tagit menivät vaihtoon. Nykyinen numero 29.

Ratabongausta Lauritsalassa, Lappeenrannan neljäs rata

Lauritsalan asukasyhdistys oli rakentanut Lauritsalan uimahallin lähimetsään seitsemänväyläisen  radan. Avajaiset olivat lauantaina ja lauantai-iltana käytiin se perheen voimin bongaamassa. Rata on siis Lappeenrannan neljäs. Jälkiviisaana olisi voinut toivoa, että radan suunnittelijat olisivat näitä kolmea edeltävää käyneet ajatuksen kanssa vilkaisemassa.

Rata on lyhyt kaikilla mittapuilla. Väyliä on seitsemän ja niiden keskipituus on reippaasti alle 50 metriä. Ensi alkuun luulisi, että rata on tarkoitettu lajiin tutustuville paikaksi kokeilla ja nauttia. Ei millään muotoa huono asia, kaikentasoisille pelaajille on oltava pelimahdollisuuksia. Väylien toteutus oli kuitenkin paikkapaikoin kovin ontuvaa. Ensimmäisellä väylällä keskellä oikealle loivasti kaartavaa väylää tökötti jokin ihmeellinen betonimälli, josta sojotti kaksi metalliputkea valmiina haukkaamaan kiekosta aimo palasen jos ekalla mielii korin alle heittää. Ei hyvä. Kakkosväylää voisi luonnehtia oikeakätisen kämmenen s-nepiksi. Vähän pusikkoa, mutta huomattavasti mukavampi kuin tuo ensimmäinen. Kolmas väylä tutustuttaa korkeuseroihin ja kääntää jälleen hieman oikealle, keskellä väylää pari isoa mäntyä. Ja laidalla lisäksi jonkinlainen työmaatraktorin kauha ja tarpeistoa, josta mieleen tulee lähinnä teknisen toimen varikko. Ei ihan väylän vieressä mutta vaaravyöhykkeellä.

Neljäs väylä on lyhyt suora. Koria suojaa koria puolisen metriä korkeampi kanaverkkoaita koko väylän leveydeltä. Tekis taas höpöä kiekolle, jos hyssepommi jääkin matalaksi. Niinkuin jäi. ekaa kertaa lähestyin turboputilla. Viides oli muuten käytännössä avoin pururataa pitkin neppaisu, mutta kori oli reunustalepikon syvennyksessä. Tämä oli jälkeenpäin ajateltuna radan älykkäin väylä. Kuudes heitettiin loivasti vasemmalle (piiloon kaartavaa) pururataa pitkin korin sijaitessa taas vasemmalla syvennyksessä. Raivaamattomassa syvennöksessä. Muutama metri siellä raivaamattomassa syvennöksessä. Tässä haisi ensi alkuun myös riski kajauttaa pururadalla liikkuvaa kupoliin kiekolla.

7.

Ja sitten viimeinen väylä. Oikealle koko matkalta taittava sokkona polkua pitkin heitettävä väylä. Kori on tällä kertaa siinä polun laidassa, mutta "väylä" on sellainen punkit tuloo ja helmat paukkuu -ahdas pusikoitunut polun muisto, johon ei oikeastaan muuta kuin oikeakätisen sormiupsia osannut tarjota. Ja toivoa että se lätty vielä löytyy...

No niin, kuulostipas aika paljon Klamilan kalasatamalta - väylät ovat lyhyitä mutta täälläkin kaivattaisiin raivaussahaa.  Ja sivuleikkureita. Ja... emmiä tiedä, kuorma-autoa? Pienellä vaivannäöllä tästä olisi saatu oikein mukava tutustumispaketti frisbeegolfin pariin; lyhyitä ja helppoja väyliä, onnistumisen tunteita, naurua. Nyt aloittelija tuumannee että onpas pöljä laji ja enemmän pelannut ratabongari että ei kyllä tätä tarvitse uudestaan pelata. Pari väylää sinällään ok, mutta eipä täällä tule kerättyä kuin plussaa korttiin. Kuvainnollisesti että tuloksellisesti.

Miten niin, kysyy lukija, Väyläthän ovat lyhyitä, varmasti tuon pelaa pakkaselle, oli pusikkoa tai ei?

Radan par on (muistaakseni) 13. Yksi väylä on par 3. Ne, jotka eivät jaksa laskea: siellä on muunmuassa kaksi par 1 -väylää.

Suora pirkkuväy... hmm, eipä ollukkaan.

Lauritsalan asukasyhdistys on tehnyt eittämättä paljon työtä radan eteen ja työ ei varmastikaan lopu tähän. Korit olivat toimivia ja muutenkin tekemisessä oli ollut ajatusta mukana. Väyläopasteet löytyivät asianmukaisesti, samoin ratakartta - plussaa niistä. Jatkossa toivoisin radasta vastaavan miettimään, mitä paikalta haetaan. Jos radasta tehdään vasta-alkajille lajiin tutustumiseen tarkoitettu paikka, tulisi radan olla selkeä ja helposti lähestyttävä. Frisbeegolfissa ei pitäisi joutua väistelemään betoni-rautaromua eikä kanaverkkoaitoja. Tehkää väylille tilaa tupeltaa ja raivatkaa korit pois pusikon keskeltä. Kyllä siitä hyvä tulee.

Ja vaikka par-luku on vain toissijainen juttu: ensimmäisellä heitolla koriin heittäminen ei ole millään muotoa ihannetulos. Se on sattuma.

Uudet putterit tositoimissa

Haastoin eilen Santerin WDG:n Bagtag-haasteella Sammonlahteen. Sovittiin, että pelataan kaksi kierrosta, yhteistulos määrää voittajan. Tasurissa tagit eivät vaihtaisi omistajaa, mutta henkinen voitto menisi sudden deathiin. Bagiin pakkasin uudet putterit, Spartat ja Jokerin, sekä Midarit. MD2:n jätin pois - nyt mentäisiin puhtaasti Prodiscuksella. 

Olin paikalla vähän ajoissa ja kerkesin availemaan ykkösväylää Ultrium Spartalla. Kolme avausta, kolme pirkkua. Sparta lensi samalla tavalla kuin P1, lähtee puhtaasti kädestä ja ennen kaikke tuntuu hyvältä ja tutulta. Taisin olla myyty.

Kierros alkoi miun avauksella.

1. Ultrium Laseri nätisti pirkkuputille, mutta putti ketjuista ulos ja par. (0)
2. Basic Midari lyhyenä mutta keskelle väylää. putti korille ja par. (0)
3. Ultrium Sparta kovaa ja matalana kohti koria, putti sisään. (-1)
4. Premium midari pienessä hyssessä lähtee liian korkealle ja feidaa ajoissa. Neppi alle ja par (-1)
5. Premium Midari flättinä, mutta ujohkona, joten feidaa paikkaan, jossa korin levyinen puu peittää korin. Hysseroikkuputti kuitenkin sisään (-2)
6. Premium Jokeri forella liian metalana eikä feidi kerkeä purra. Neppi alle ja par (-2)
7. Toivotaan toivotaan -avaus Ultrium Spartalla keskellä väylää olevaan koivuun. Pusikosta foreneppi Jokerilla alle ja par (-2)
8. Jokerilla hysse feidaa aikaiseen. Neppi alle ja par (-2)
9. Premium Midari kapeaakin kapeammalla ässällä muutamaan metriin korista ja putti sisään (-3)

Ekan kierroksen tulos bogeyfree -3, uusi ennätys plakkariin ja 9:lle ensimmäinen pirkko. Santeri heitti 0:n, joten kolmen heiton turvin toiselle kierrokselle. Alkoi jännittämään tai väsymään, ja sehän näkyi tuloksessa.

1. Avaus Ultroiun Spartalla  lipsahti oikealle, mutta pääsi sellaiseen paikkaan että neppi korin alle onnistui. (0)
2. Basic midari lipsahti jälleen oikealle ja osui puuhun, mutta Jokeriforella neppi korin alle (0)
3. Ultrium Sparta hieman korkeampana kuin viimeksi ja tasan väylän keskilinjaa. Kiekko feidaa kuitenkin ohi pömpelistä ja pitkä putti ohi. (0)
4. Premium Midari neljäsosamatkan kohdille oikealle puuhun. Ultrium Spartalla loput korin alle. (0)
5. Basic Midari samaan paikkaan kuin viime kierroksella. Samanlainen hysseroikotus puun taakse sisään (-1)

Sitten alkoi tapahtua...

6. Jokerifore vasemmalle puuhun. Jatko Basic Spartalla periaatteessa suora neppi ylämäkeen, mutta kesken vedon nuppi kirkuu, että "Mitäs jos antsaa ?!?" Suunta oli antsalinjan mukainen, kiekko flätti. Neppi alle ja bogey. Huhheijaa... (0)
7. Ultrium Sparta ensimmäisiin puihin. Sain vielä jatkon korin alle (0)
8. Avaus muuten nätti mutta Jokeri ottaa ison skipin pusikkoon. Jatko kuoli johonkin ja parputti ylärautaan. Ei jaksa muistaa. (+1). Ennen viimeistä väylää tilanne tasan.
9. Avaus Premium Midari-forella ujo ja feidaa metsään. Santeri samoilla paikoilla ja neppaa korin alle. Oli pakko yrittää ahdasta haaraputtia sisään jos mieli voittaa. Putti osuu oksiin ja kuolee. Parputti yläpantaan ja bogey (+2)

Santeri vei toisen kierroksen neljän heiton turvin ja koko kisan yhdellä heitolla. Harmittaako? Toki, tuollainen ykköskierros hautautui toisen kierroksen tupelointeihin - liian helppoja virheitä. Ei kuitenkaan hatrmita paljoa; Prodiscus-bägi alkaa olemaan valmis. Enää pitäisi uskaltaa jättää MD2 pois niin vaihto olisi valmis. Jotain pitäisi tuuleen vielä kehittää. Ehkä Rocket, joka vastikään sai PDGA-hyväksynnän? Lisäksi laukku olisi tarkoitus vaihtaa reppuun tässä jossain vaiheessa. Isoja sijoituksia, mutta pahaa sanaa Prodiscuksen 20+ -repusta en ole kuullut. Käyttääkö teistä joku sitä? Onksehyvä?

Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu?

Sijoitus jaettu 37. Jaettu libero. Viimeinen.

Ei mennyt ihan niin kuin oli tarkoitus nuo viikkokisat eilen. Hyvä keli, hyvät fiilikset ja tavoitteena kauden kärkitulos, ehkä jopa ennätyksen hätyyttely. Tuli kylmää kyytiä.

Lyhyesti, heitin +20. Ei se ole kuin kaksi huonompi kuin aiempi pohjanoteeraus, mutta ensimmäistä kertaa mentiin kolmannelle kymmenelle tänä vuonna, ja se synkistää jollain tasolla. Ja se viimeinen sija - vähän se tuntuu pahalta olla listan pohjalla.

Mutta, lähdetäämpäs purkamaan. Avaus tällä kertaa väylältä neljä. Ihan ok, vaikka nelonen onkin toinen niistä miulle vaikeista väylistä. Käyn läpi lähinnä avaukset ja lopuksi sitten yleisellä tasolla.

4. Avaus MD2:lla ei kääntänyt yli ja metässä oltiin. Upsia ja neppailua korille. Tupla.
5. Ultrium Laseri jälleen kerran antsassa metikköön. Jatko ei onnistunut ja Bogey.
6. Basic Laseri kääntää yli nätisti, mutta heitto on matala. Jatko jää pitkälle putille, jonka missaan yli. Pitkä paluuputti kuitenkin sisään. Bogey.
7. P1 oikeaan hermopuuhun ja lepikkoon. Kahdella jatkoheitolla pitkälle putille joka ohi. Tupla.
8. Täydellinen avaus P1:llä pariin-kolmeen metriin. Putti yläpantaan...! Par.
9. Hysseflippiyritys MD2:lla lipsahtaa vasemmalle. Paluu väylälle nepillä jää metsän puolelle ja töttöröö, tripla.
10. Avaus Laserilla ihan liian korkea ja metsään. Hysseviritelmä kuusen taakse ja neppi korille. Bogey
11. Laseri lipsahtaa liikaa oikealle mutta väistelee reunapuut ja väylälle. Jatko korin alle. Par.
12. Rhyno lähtee kovaa ja matalana nätissä sweep-hyssessä. Jyrkänne oikealla pitkä putti sisään. Birdie.
13. Basic Midari kääntää odotetusti yli, mutta ei jaksa enää feidata. Jää metsän reunaan kivikkoon. Neppi alle ja par. Jatkossa tähän sitten Premium Midaria - mukavasti kulunut jo tuo Basic.
14. Avaus "seiftisti väylään Midarilla"... vasuriin. sieltä neppaillaan, kolistellaan, rollaillaan ja ohiputataan tripla.
15. Ultrium Laseri lähteen pienessä hyssessä ja vasemmalle. Melkein 16:n korille. Upsilla väylälle, lähäri puita hipoen liikaa vasuriin. Neppi alle ja Tupla
16. P1 nätisti väylää pitkin korin tuntumaan. Pirkku.
17. Avaus Laserilla liian korkea ja painuu puukujan suojiin vasemmalle. Jatko lipsahtaa käsistä vasemmalle, Midarilla foreneppi on napakka mutta liitää yli korista. Pitkä kuolonputti kuitenkin sisään. Bogey.
18. Avaus TAAS liian korkea ja kuolee oikean puolen lehvistöihin pudoten keskelle väylää. Jatko Basic Midarilla vasemmalle puihin. Miten? En tiedä. Hyssejatko oli liian lyhyt mutta portilla. Neppi ja tupla. Tässä kohtaa teki mieli huutaa.
1. Vielä joutuu hakemaan Titanilla avaamista tähän. Pikkuinen hysse lähtee nätisti, mutta aavistuksen liian vasemmalle ja haukkaa sisämutkaan. Jatko Titanilla forenepillä sivuovesta korin alle. Par.
2. Nätti avaus vasempaan puukujaan Titanilla. Sitten kävi jotain. Ja jotain lisää. Ja puu. Ja tupla.
3. Kunhan tästä pelaa parin niin vain sivutaan kauden huonointa. Niin varmaan. Avaus Midarilla TAAS TAIVAALLE ja metsään. Jatko urheasti foreantsalla mutta toiselle puolelle. Jatko neppinä pitkälle putille joka ei uppoa. Tupla, kiekot kassiin ja mieli mustana odottelemaan palkintojenjakoa.

Mitäs ihmettä? Kaksi pirkkua ja +20? Noh, aina ei voi voittaa ja kehnoja käy kaikille. Kroppa ei ollut ihan täysillä valoilla mukana, ja se näkyi draivissa. En saanut heittoa pidettyä matalana ja Myllymäessä se on tulokselle myrkkyä.

WDG:n oma bagtag-challenge alkoi. Tagit jaettiin kisan päätteeksi... tulosten mukaisessa järjestyksessä. Noh, yksi suunta. Tässäkin.

Frisbeegolf ja kaksivuotias

"Isi ottaa kiekon, [Ellu] hakee täältä. Tämä on [Ellun] kiekko, missä kori on?"

Meidän likka on jo hyvin perillä siitä mitä isi harrastaa, ja ennen kaikkea miten sitä pitäisi harrastaa. Kiekko kuulemma pitää aina heittää koriin, ei maahan. Olkoonkin, että vielä ei radalle ei kaksisteen ole oikein asiaa, myö ollaan koko perheen voimin käyty aina välillä kierros heittämässä. Tytölle on tärkeää saada oma kiekko mukaan jota kuljetella ja heittää. Yleensä annan tytön valita itse laukusta kiekon, ja jossain kohtaa pitää tietysti vaihtaa, tekeehän isikin niin. Tämän postauksen kuvat ovat sitten sekulisti valittu, osa on aika vanhojakin jo.

On mukava kiertää rataa kun takaa kuuluu heleällä äänellä "Hyvä isi!" tai "VAU!". Kun miä saan väylän pelattua, tulee Ellu nostamaan oman kiekkonsa koriin ja tuumaa, että hyvinhän se meni. Sitten kun mielenkiinto loppuu niin sitten puuhaillaan muuta. Tietysti itse saa omata Hämähäkkimiehen vaiston, Daredevilin kuulon ja paljon muiden valikoitujen supersankareiden kriittisiä voimia, nuilla radoilla kun liikkuu muitakin. Yleensä myö ollaan oltu hiljaisina hetkinä radalla ja ihan rauhakseen.

Pyöräillessä neiti spottailee koreja kuin vanha tekijä. Ohi ajaessa huomasin, että yhdessä pihassa oli pari tummanvihreää koria tummanpunaisilla tehosteilla, toinen kuusen varjossa ja toinen vähän kauempana. Selän takaa kuului melkein samantien, että "Kiekkokoreja!"

Aina kun silloin tällöin treenailen puttia pihalla, tulee lajiin kovaa vauhtia hurahtamassa oleva neitokainen pyytämään sitä oranssia kiekkoa tai sitä sinistä (ei, ei sitä toista vaan juuri se toinen sininen) ja asettuu siihen miun viereen. "Heitetään yhdessä!".

Mielenkiinnolla odotan, milloin tyttö kasvaa niin isoksi, että sille ostetaan oma kiekko. Vai ostetaanko?

Ajovuoroa jakoon

Tuplabogey Tour 2015 - Pre Qualifier Extravaganza vietettiin viime sunnuntaina. Tero ajeli Lappeenrantaan ja aamukahvien jälkeen lähdettiin ottamaan miehestä (tai radasta) mittaa Myllymäkeen. Panokseksi (ja koska liittyi osaltaan aiheeseen) asetettiin ensimmäinen ajovuoro kesän reissulle: Kouvola - Lahti. Muut ajovuorot sovitusti määräytyvätkin aina kierroksen mukaan, mutta nyt ensimmäisellekin saataisiin selvyys.

Lähteissä rippi hitusen vettä isoina pisaroina, mutta isointa roolia luonnon puolelta näytteli puuskainen tuuli. Ei paha tuuli, mutta vaikutti. Rata itsessään oli tuttuun tapaan kurainen, mutta selkeästi kesä tekee tuloaan ja kuivaminen on kovastikin vauhdissa.

Ykköstiillä arvoimme heittovuorot ja allekirjoittanut avasi Titan-hyssen reippaasti vasemmalle metsään. Mahdollisuus oli ottaa ekan väylän mulligan, mutta kiekolla käydessä päätin jättää mulliganin ottamatta. Ekan väylän tulos par; molemmilta. Kuumottavaa. 2:lla malliavaus Titanilla jäi mutkaan ja ikävästi vähän puukujien väliin. Jatko Midarilla piti antsaa liian kauan ja metikössä oltiin taas. Sompaillen bogi korttiin. Tässä kohtaa siimaa tuli paljon, kun Tero avasi porttiin ja napsi lopulta lukua +3:n muodossa. Tämä johto pysyi loppuun asti.

En käy väyläkohtaisesti kierrosta nyt tässä läpi, mutta henkilökohtaisesti meni ihan ok. Sivusin kauden kärkitulosta ja kerran-pari taisin olla puttaamassa pirkkuakin. Ja 14:ltä puttasin harmittavasti nelimetrisen par-putin yläpantaan. Yhtään pirkkua ei tullut. pareja seitsemän ja tuplabogeja kaksi. Kokonaistulos +13 sivusi kauden parasta, ja vieläkin jäi vähän kaivelemaan - parempaankin pystyisi. Teron pitempi mutta leveämpi heitto ei metsäpilleillä toiminut ja hänellä kokonaistulos oli +23.

Omaa teknistä kehittymistäkin oli kiva seurata. Yhtään - siis EI YHTÄÄN - en heittänyt tahattomasti korkealle tai nokka pystyssä. Tehoja tuntuu olevan ja Laserin kääntäminen yli alkaa olemaan hyppysissä. Lähäripeli oli timanttista, askelputilla pääsee pitkältäkin lähelle koria ja antsaa uskaltaa heittää kovempaakin. Hysseä Laserille niin lähäritkin lyhenee. Basic Laseri on nyt kulunut alivakaaksi, joten kutosväylälläkin voi hyvillä mielin heittää rystyä. Basic Midarikin alkaa näyttämääm kääntämisen merkkejä.

Putti sitä vastoin oli huonompaa kuin parilla viime kierroksella Puolitoista viikkoa ilman kiekkoja näkyi ennen kaikkea siinä; osa puteista jäi lussuiksi ja lyhyiksi ja ylämäkiputeissa tuntuma oli hukassa. Ennen torstain viikkokisoja pitää ottaa kori pihalle ja puttailla vähän ruostetta pois kyynärpäästä.

Mutta: Tero ajaa.

Kusti polkee ja lätyt lentää kaikkialla muualla kuin ilmassa

En ole ennen harrastanut internetkaupankäyntiä käytännössä millään tavalla. Se olin oppinut, että alle 3-senttiset lähetykset menevät kirjeellä, ja tiettyyn rajaan asti tätä kannattaakin hyödyntää. Smartposti on kuulemma kanssa kova juttu.

Laitoin kiekkoja myyntiin viime viikonloppuna foorumille. Varsinaista intoa tuotteiden omistajanvaihdokselle ei tullut, joten laitoin tiistai-iltana Frisbeegolfkirppis-facebookryhmään samat kiekot myyntiin - samat hinnat, samat kuvaukset. Vuorokauden sisällä neljä kiekkoa yhdestätoista oli myyty ja kyselyitäkin on ollut. Good stuff. Eikä tahti loppunut siihen, kauppa tuntuu käyvän paremmin kuin hyvin

Kirjoitushetkellä Alarivi mennyt ja lisäksi yksi kiekko ylä- ja keskirivistä. Yksi kiekko kuvan ulkopuolelta myyty myös.

Fribakassa alkoi saamaan sisältöä ja rupesin työstämään seuraavaa bäginpäivitysvaihetta, nimittäin puttereita. Tilaukseen lähti Basic Spartoja pari kappaletta, Ultrium Sparta sekä Premium Jokeri korvaamaan nykyinen putterisetti. Lisäksi yksi Ultrium Laseri lähti samaan tilaukseen. Seuratilauskäytänteitä Powergripin ja WDG:n välillä oli taannoin muutettu, ja seuratilaus oli siirretty yhdeksi toimitusmuodoksi - enää tilausta (ja maksua) ei tarvitse tehdä seuralle, vaan sen voi tehdä suoraan PG:n verkkokaupassa. Kiekkomyynnin rahat eivät koskaan käyneet käteisenä fribakassassa vaan vaihto tapahtui lennosta.

Parhautta.

Hektistähän tämä on muutaman päivän ollut näiden kauppojen kanssa, mutta kohta hiljenee kunhan putterit saan käsistä pois. Työkaveri tuntui olevan kiinnostunut. Tämä helpottaa ja nopeuttaa kiekkojen vaihtuvuutta ja lisäksi ei tarvitse kirjoitella kuvauksia kun kaveri näkee suoraan kiekkojen kunnon itse.

Kun kiekkotilaus saapuu, jää miulla laukkuun todennäköisesti vain yksi Discmanian kiekko, nimittäin hakattu D-MD2. Premiun Midaria en heitä vielä kovin paljoa, jotta saan Basic Midarin kulutettua alivakaammaksi. Yksi muotti lisää pois bagista ja sitten ollaankin kokonaan Made in Finland. Bägi on tietysti vielä Innovan Deluxe, mutta se onkin sitten toinen juttu... Ja iso säästöurakka. Keltainen Pro Bag 20+ olisi kyllä hieno...

Sunnuntaina lätty taas lentää Myllymäessä, kun edessä on Pre-Tuplabogey Tour Face-Off, kun Tero saapuu ottamaan kiistakumppanista mittaa tämän kotiradalle. Itse en ole viime torstain jälkeen lennättänyt kiekkoa kuin postilaatikkoon, saa nähdä kuin pahasti ollaan helisemässä. Sääkin näyttäis suurinpiirtein sateettomalta, mikä on ehdoton plussa.

Tero ja Minä Myllymäessä