Kolmas kesä Prodiscuksen kanssa

Piti oikein kelailla tekstilistausta ja etsiä maininnat ensimmäisistä kosketuksista Prodiscuksen kiekkoihin. 13.4.2015 olin postannut ensiheittokokemukset miun (nykyisinkin) vakaimman Laserin ensiheitoista, ja siitä eteenpäin vaihtui ensin draiverit ja sen jälkeen midarien ja putterien myötä koko bägi Prodiscukselle. Laserien ja Titanien mukaantulo oli sellainen siirtymävaihe rauhallisempaan ja (tavoitteellisesti edes) puhtaampaan draiviin, ja kiekkojen määrä bägistä vähentyi melkoisesti. Nykyisin tietysti asiat ovat luonnollisella kehityksellä taas karanneet käsistä (26 kiekkoa, 8,7 kiloa selässä kierroksella), mutta ylipäätään tuo draivin overhaul ja bägin uusiminen toimi jälkeenpäin ajatellen oikein hyvin.

Hommahan nyt periaatteessa olisi toiminut ihan bägin karsinnalla tai ihan millä tahansa muullakin kiekkomerkillä, mutta Prodiscuksen kotimaisuus ja muovituntuma veivät mennessään. Ja, ainakin jälkeenpäin ajateltuna, hyvä niin.

Tulevaan kesään mennään melko pitkälti ihan sillä samalla kiekkorungolla kuin mitä kolme vuotta sitten lähdettiin kasaamaan. Puttaus hoituu Basic Spartalla, ja lisää Spartoja löytyy niin Basicina kuin Ultriuminakin putterilähäreitä varten. Varsinainen putteridraivi- ja lähärikiekko on Jokeri, josta vakaus- ja liitoeroa löytyy Premium- ja Basic-muovisen kiekon muodossa.

Midaripuolella Jokeri meinaa tunkea vähän tontille, mutta Basic- ja Premium Midarit ovat käytössä etenkin tiiltä käsin tai jos pitää päästä vähän pidemmälle tai vähän erilaisille linjoille lähärien (tai jatkoheittojen) kanssa. Midareita siis Premium ja Basic. Uutena kiekkona tälle kesälle tuli hommattua myös Premium Stari, joka on loistava vaikeiden paikkojen ylikääntävä kiekko. Samaten jos tiiltä pitää päästä oikealle, määrätään kääntöetäisyys hyssekulmalla ja annetaan kiekon tehdä loput. Ei feidaa, muttei toisaalta mene rolleriksikaan.

Draiveriosasto on pääsääntöisesti Laseria. Basic on alivakaa, ja sitten Ultriumista löytyy kahta vakausastetta. Toinen tekee ässää (pienellä avituksella tekee isommankin kiepauksen) ja toinen on enemmänkin suora. Pykälää vakaampiin tarpeisiin on sitten Ultrium Titani, joista toinen on aavistuksen suorempi kuin toinen. Tai ainakin enemmän heitetty...

Tälle kesälle olen myls tuomassa enemmän nopeita draivereita mukaan peliin. Ultrium legenda kääntää vähän yli ja lentää pitkälle, Premium on jyrempi. Ylämäkiin ostin myös Premium Fastin, jota en ihan vielä ole saanut täysin hallintaan; Myllymäen 15:n sain tällä tosin ekaa kertaa avattua kallion päälle, eli ei se ihan huono lätkä voi olla...?

Sen lisäksi mukana kulkee kasa varakappaleita. Voin paria poikkeusta lukuunottamatta avata minkä tahansa kiekon bägistä jorpakkoon ja kaivaa laukusta (vain kulutus puuttuu) varakappaleen.

Prodiscus on toiminut yhden merkin bäginä miulle oikein hyvin. Yhtäkään heittoa tai linjaa ei ole tarvinut jättää heittämättä "koska muotti" ja kolmella muovilla saa niin pitoa kuin kestävyyttäkin. Kolme kesää heittelyö ja samat kiekot edelleen bägissä ilman uusien ostamista kulumisen takia. 

"Sammonlahen tekis oottaa meit"

"Sammonlahen tekis oottaa meit"

Heikki lähestyi miua yllä olevan kuvan kera. Treenikauden avaus on käsillä.

Jo muutaman viikon kevät on kovaa vauhtia tehnyt tuloaan Lappeenrannassa. Radat ovat toki vielä jäässä ja märkiä, mutta Sammonlahden tekonurmikenttä on joka vuosi ollut se ensimmäinen paikka, jossa kiekkoa pääsee paiskomaan pitävältä alustalta. Kenttä on nimittäin luistelujäänä talvella, ja mustahko kumi(?)rouhepohja ja auringonpaiste tekevät tehokasta sulatustyötä. Nytkin yllä olevassa kuvassa kentän lähipääty oli täysin sula ja kuiva, metsänrajassa oli tietysti loskaa, vettä ja lunta. Vaikka tiistaina taivaalta tuli räntää ja tuuli oli varsin veikeän napakka oikealta vasemmalle -puhuri, oli meillä Heikin kanssa varsin mielekäs draivisessio ja molemmilla taisi jäädä hyvä maku suuhun. Näin jälkeenpäin ei edes olkapää mennyt jumiin!

Miun oli tarkoitus hakea tuntumaa draivaamiseen taas pitkän tauon (joululta asti) jälkeen, ja heitossa oli lähes koko kiekkoarsenaali. Ylivakaimmat, eli Titanit ja Premium Legendat jätin vielä pois.

Uusia ja "uusia" kiekkoja oli yhteensä neljä. Syksyllä ostettu Stari ja...pfft... kuun alussa hankittu Fasti olivat täysin uusia, ja bägissä jo mukana pyörinyt Ultrium Legenda pääsi varsinaisen draivitestailun pariin yhdessä Terolta saadun SINISELLÄ VIVAHTEELLA OLEVAN TUMMANPUNAISEN vastaavan kanssa. oikeasti, tuon värinen kiekko hukkuu kyllä vielä johonkin jo tämän kesän aikana, mark my words...

Muttasiis, aloitetaan Starista. Alivakaana midarina miulla on ollut tähän asti käytössä hakattu Basic Midari, ja uusi Premium Stari menee kyllä sitäkin herkemmin oikealle. Kiekko tuntuu vähän matalammalta ja vähemmän "pseudodraiverilta" kädessä. Pitää vielä heitellä lisää ja ennen kaikkea tyynellä, jos tuosta saisi jotain tolkkua irti ylikääntäviin korkeampiin heittoihin. Matalammilla linjoilla Stari päätyy tonttiin ennen kuin lähtee edes harkitsemaan feidaamista, mutta mikään täysflipperi tuo ei ole.

Fasti jatkaa samalla linjalla, joskin vähän isommin. Pohjustuksena siis tähän se, että miä en ole tähän mennessä oikein saanut tolkkua leveärimmisiin draivereihin liioin otteen tai nopeuden puolesta - kaikki heitot karkaavat vasemmalle ja feidaavat nopeasti. Ilme oli varmaan näkemisen arvoinen kun ensimmäinen heitto päätyi cut-rolliksi. Samoin toinen. Nopea tuo on, ei siinä mitään, mutta pitänee jatkossa kokeilla tuollekin korkeita antsalinjoja tai hysseflippiä - tai sitten katsoa miten tuo käyttäytyy vähän hitaammalla heitolla ja aavistuksella hysseä. Jännä kiekko.

Jotain alitajuista mentaaliharjoittelua on varmaan talven aikana tehty, kun sain ajoittain Legendatkin lentämään hyvin. Viimein tuntui, että leveärimminen kiekko istui kädessä verrattaen hyvin ja sitä sai puristettua tarpeeksi napakasti ilman että koko draivi menee jäkittämiseksi. Toki lipsujakin sattui, mutta hyvällä suoralla ja flätillä avauksella sain Ultrium-muovisista legendoista tiukan ässälinjan ja parilla metrillä reilun satasen pituutta irti.

Ei yhtään pöljempi kevään avaus.

Ensimmäiset värjäykset

Viikon päätteeksi värjäilin tuota miun Prodiscus-miniä, tavoitteena testata välineitten ja värien toimintaa. Kolmen euron mini oli siinä mielessä hyvä starttipiste, että epäonnistumisen jälkeen ei olisi iso taloudellinen menetys heittää tuolla vaikka vesilintua.

Noh, tuumasta toimeen! Ensi töikseni kaivoin vaimon kynsilakanpoistoaineen esille ja rupesin hieromaan minin stämppiä irti. Aikaisemmasta kokemuksesta innovan stämpin kanssa poiketen tämä ryökäle olikin kiinni kun tauti, eikä meinannut irrota niin mitenkään. Kyyneleet, veri ja hiki katalyytteinä lätkä kuitenkin saatiin puhtaaksi.

Netin syövereistä löysin sopivan yksinkertaisen pöllökuvan ja ekan illan värjäystavoite olikin (pitäen keittiö ja koti puhtaana) saada pöllö minin pintaan kiinni, mielellään mustana.

Kalvo kiekkoon ja pöllökuva kalvoon teipillä kiinni. Varovasta leikkuuta veitsellä - oli muuten tuntumaltaan erittäin helposti omaksuttavaa toimintaa - ja paperin saikin irroittaa ja heittää pois.

Mustaksi värjättävistä kohdista kalvot irti ja kumilastan kanssa leikkausreunat kiinni kiekkoon, samalla hankasin leikkausreunojen tienoilta kuplat pois. Kiekko oli näillä töillä valmis.

Sitten se sotkuisempi osuus. Väripussiin leikkasin kodinhoitohuoneen puolella auki ja kaadoin mustan värijauheen minigrip-pussiin. Vajaa teelusikallinen väriä pieneen lasipurkkiin ja sinolia päälle sen verran, että liemi vaikutti nestemäiseltä. Rehellisesti en osaa sanoa paljonko sitä sinolia sinne meni mutta ei kovin paljoa.

Sitten sutia kauniiseen käteen ja väriä kiekkoon. Nelisen kerrosta myöhemmin kiekko näytti aika hurjalta. Maalailun jälkeen vein kiekon kodinhoitohuoneeseen pesuun ja kalvojen irroitteluun.

Pieniä vuotoja noihin teräviin kulmiin jäi, mutta ylipäätään meni omasta mielestä mukavasti tuo projekti. Värin tummuuteen olin erittäin tyytyväinen.

Seuraavana päivänä piirtelin paperille epämääräisen roiskekuvion, jonka ajattelin värjätä pöllön taustalle. Iltasella taas kalvo kiekkoon ja puukolla värjättävä alue esille. Seuraavaksi ruvettiin kokkaamaan, kun valmistelin kattilassa kiisseliä (noin muki vettä, noin muki maitoa ja reilu ruokalusikallinen perunajauhoa). Kiisseli muoviastiaan ja sinoliin liuotettua väriä (turkoosi ja pinkki) pinnalle. Turkoosi oli jännää, kun sitä tiputtelin kiisselin pinnalle. Äkkiseltään näytti, ettei seassa ollut väriä ollenkaan. Pinkki sen sijaan oli todella kirkas ja helposti lähestyttävä. sekoittelin varrastikulla kiisselin pinnalla olevia värejä, ja jälkiviisaana tuon turkoosin näkymättömyyden takia värit sekoittuivat liikaa, jolloin kuviosta tuli pientä ja violettia.

In any case, kiekko vielä lämpimän kiisselin päälle ja vartti odottelua...

Siinä kohtaa kun käänsin kiekon ympäri tajusin ettei paluuta ole. Tätä tulee tehtyä vielä paljon lisää!

Tottakai, roiskekuvion olisi voinut leikata toisin, ettei toiseen pöllön silmään olisi jäänyt valkoista läiskää, mutta menetelmä toimi hienosti eikä vuotoja ollut.

Eilen illalla rohkaistuneena nappasin käsiini aiemmin ostamani 9/10 -kuntoisen Ultrium Jokerin. Kiekon väri oli oranssi ja tarkoituksena tehdä yksivärinen värjäys. Puukkotöitä riitti reilun tunnin edestä pätkittäin, mutta lopputulos oli kaikessa vuodottomuudessaan varsin hyvä. Leikkauksiin en kyllä panostanut tarpeeksi, "hieman" on vinoutta havaittavissa...

Talviloma - uusia juttuja

Myö ollaan koko perheen voimin vietelty tätä kuluvaa viikkoa talviloman merkeissä. Viime viikonloppuna päristeltiin anoppilaan Riihimäen kupeeseen, ja sieltä käsin ollaan tehty pistoja niin pääkaupunkiseudulle vaimon kanssa kylpyläreissun merkeissä ja vastaavasti Ikaalisiin asti Titi-nallen taloa ihmettelemään. Huima viikko kertakaikkiaan on ollut takana!

Ennen lomille lähtöä mursin taas jonkinlaisen raja-aidan, kun ilmoittauduin ensimmäiseen oikeaan kilpailuun! Toukokuun 7. päivä pidettävä Linnoitus Open 2016 oli lähestymässä ja pohdiskelin puolivakavissaan, että pitäisiköhän tuohon ilmoittautumisralliin osallistua ja kokeilla, jos vaikka pääsisi koettamaan siipiään. Ja tuumasta toimeen, mukana ollaan. Kisa täyttyi huimassa 2 minuutin ja 20 sekunnin ajassa, ja ensimmäisen läpi menneen ilmoittautumisen ja vastaavasti avoimen sarjan täyttävän välissä oli huimat 48 sekuntia. Kaveri kertoili vähän saman suuntaista tarinaa Haminan kevään amatöörikisoista - minuutissa täynnä MA3-luokan osalta. Ilmeisesti kysyntä kisoille on kova ja hinku heittämään heti keväästä löytyy muiltakin kuin itseltä. 

Noh, käyn toukokuussa kokeilemassa miltä kisailu maistuu ja sitten myöhemmin kesällä saatan vaikka heittäytyä hurjaksi ja koettaa osallistua Sawo-Karjala tourille, jossa Mikkeli, Savonlinna ja Lappeenranta ottavat mittaa toisistaan.

Maanantaina pääkaupunkiseudulla liikuskellessa käytiin Frisbeepointissa ostamassa kiekonvärjäystarpeita. Mukaan lähti pointin sivuillakin oleva isompi aloituspaketti, johon kuului viisi väriä, parisenkymmentä kalvoa, sivellinsarja, veitsi ja kumilasta. Vielä Sinolit ostoon kun tästä ehtii ja sitte se oliskin kokeilujen aika. Väreiksi lähti mukaan mustan lisäksi keltainen, pinkki, violetti ja turkoosi. Ja js iskee, niin lisäähän saa tilaamalla!

Ikaalisiin ei Riihimäen seudulta näppärästi pääse ajamatta Tampereen kautta, ja Tampereellahan on Kiekkopiste! Paluumatkalla Titi-nallen talolta kävin tarkastamassa paikat ja matkamuistoksi mukaan lähti Ultrium Legenda ja Ultrium-muovinen Prodiscuksen mini valkoisena. Kaupasta itsessään jäi erittäin mukava fiilis, ja ehdottomasti tuolla tulee tilaisuuksien tullessa käytyä uudemmankin kerran! Myyjä kertoi tarkemmin Ultrium- ja Premiummuovisten kiekkojen vakauseroista ja tuon ostamani Legendan pitäisi nyt sitten olla selkeästi tuota aiempaa Premium-muovistani alivakaampi. Ja sellaista miä vähän kaipailinkin. Kunhan kentälle pääsee niin...

Käsikin on tässä pikkuhiljaa osoittanut toipumisen merkkejä. Peukalon tyven jänteet eivät muuten ole enää kipeät, mutta kun rannetta koettaa kääntää (kyynärvarsi ja kämmen vaikkapa pöytää vasten ja siitä) suoraan sivulle, tulee vastaan vielä sellainen vihlaisu että oksat pois. Normaalielämää tuo ei enää haittaa, muuten kuin tavaroita nostellessa - ja rystyheiton luulisin tuolla jo onnistuvan jotenkin. Kämmenheittoa kun kuiviltaan koettaa, niin herkästi tulee juurikin tuo ranteen kääntyminen vastaan... Noh, kaksi viikkoa vasta parannettu, eiköhän se tuosta. 

Miä kun en juuri lainkaan uusiin asioihin lähde mukaan...

Koin tarvetta pituusmittausapplikaatiolle - opettelin koodaamaan. Sain pituusmittausapplikaation kasaan ja samat taidot pääsivät Jylyn kanssa isomminkin esille.

Kaipailin nopeustutkaa ja kollegan kanssa on komponentit tulossa ja projekti hyvää vauhtia etenemässä.

Puhuttiin Teron kanssa siitä, kuinka voitaisiin tämän vuoden Tuplabogey tourille hankkia palkintokiekko tourin stämpillä...

Noh, asia johti toiseen ja miä olen tässä pari viikkoa tutustunut kiekkojen värjäilyyn. Parin viikon päästä suunta on talviloman muodossa kohti pääkaupunkia ja tarkoitus onkin Frisbeepointista käydä jonkinlainen värjäyspaketti hankkimassa. Ensi alkuun lähden ihan mustalla ja sapluunavärjäyksellä, mutta mikäli kädentaidot ja kärsivällisyys riittää, niin mikä jottei muutakin - monivärisapluunoita, marmorointia, vaahtoja, liimavirityksiä.

Kuva: Frisbeepoint

Tähän voisi tietysti vinkua siitä, miten homma on hinnakasta ja kynnys sen ensimmäisen kiekko-oston ja täysin tyhjällä pöydällä puuhastelun aloittamisen suhteen on korkea. Jos vaikka homma meneekin reisille ja kiekko on pilalla? Vähän aikaa mietiskelin, miten tuota aloitusta kannattaa lähestyä, ja käytännössä olin tuota miun uutta sinistä Premium Jokeria jo heittämässä veitsen alle, kun spottasin käytettynä myynnissä oranssin Ultrium Jokerin. Kunto 9/10 ja hintaa posteineen 9e. Rieska tuli parissa päivässä postilaatikkoon, ja kansi on sen verran hyvässä kunnossa, että tuosta sain hyvän ja verrattaen edullisen harjoitusvastustajan. Ja jos vaikka kannessa olisikin jotain isompaa skraidua ollut, olisin vain värjännyt sen sinisen premiumin.

Opettelen ensin tietenkin selkeäkuvioisilla sapluunoilla, mutta tässä kevään aikana pitäisi vielä hieman modattu Tourin logokin saada kiekon pintaan.

Että tämmöstä. Kohta varmaan rupean suunnittelemaan ratoja. Tai tekemään kiekkoja...

Hienosäätöä ja varautumista

Toinenkin kiekkotilaus saatiin onnistuneesti tehtyä, postitettua ja vastaanotettua. Vara- ja kenttätreenikiekkotilaus käsitti siis Ultrium ja Basic Midarit sekä Premium Jokerin, joiden lisäksi hankin vielä ensi kesän taistoihin uuden pyyhkeen sekä meidän likalle ihka ensimmäisen kiekon, jos vaikka kelien lämmetessä päästäisiin porukalla taas Sammonlahteen. Miä valkkasin muotin (Latituden Ruby) ja neiti värin (keltainen). Toistaiseksi ollaan molemmat oltu tyytyväisiä valintaan, vaikka kokemuket kiekosta ovatkin jääneet sisätiloissa hypistelyyn.

Nyt miulla pitäisi olla kiekkojen puolesta valmis setti ensi kesän taistoihin! Perusmuovisille kiekoille löytyy kaikille uusi kulutusta odottava kappale ja muutenkin varakappaleita löytyy joka käänteeseen. Kiekkojen lisäksi laukusta löytyy nyt siis myös kaksi pyyhettä ja ensiapupussukankin kunnon tarkastin. Vielä kun jokusen kappaleen ihmisenpaikkausvälineitä, kyypakkauksen ja hyttysmyrkyn tuonne virittelee niin... päh, eipä tästä loppua taida tulla.

Saliheittelyissä on käyty melko aktiivisesti lähäriheittojen lisäksi draiviformia läpi toimistoputterin pikkuhiljaa kuluessa puhki ja pahki. Viimeisimmät viikot ovatkin olleet jonkinlaista oivallusten aikaa, ja yllättävän pienistä asioista on (ainakin oman fiiliksen puitteissa) tullut yllättävän reilusti napakkuutta ja terävyyttä heittoon. Välillä mielleyhtymiä on haettu niinkin kaukaa kuin sulkeisista, mutta miulla tuon tyyppinen ajatusmallipohja treeniin tuntuu toimivan. Otteen puolella pyrin edelleen hieromaan rutiiniksi sellaista otetta jolla kiekon nokka kestää alhaalla ja siinäkin on hyvää kehitystä havaittavissa. Jahka lumet sulaa vähemmäksi niin pitää käydä kokeilemassa ihan kentällä mihin tuo salissa asioiden hierominen ja pohdiskelu on vienyt. Ennen sitä voisi tosin napata videon-pari Youtubenkin puolelle. Peukku-upsiakin olen viimein opetellut! Hoopolta se tuntuu edelleen mutta eihän sitä tiedä milloin sillekin löytyy tarvetta. 

Sosiaalisessa mediassa alkaa jo näyttämään keväiseltä - ainakin Turussa, Vihdissä ja Kotkassa on kuvien perusteella jo ihan vihreää paikoin tai isommin näkyvissä. Hyvähyvä, sanon minä ja palaan katsomaan, josko kymmenen päivän ennusteessa näkyisi taas vähän enemmän plussaa kuin viikko sitten.

Talvella unelmoidaan ja investoidaan. Ja treenataan (???)

Kahdessa päivässä jäsähti Lappeenrantaankin sellainen lumipeite ettei heittämistä oikein halua ulkotiloissa harrastaa. Tietysti parinkymmenen pakkasasteen molemmin puolin huiteleva pakkanenkaan ei tilannetta tee yhtään miellyttävämmäksi, mutta jotenkin sitä on pitänyt motivaation yllä ja fribailun mielessä. 

Vähän takaperoisesti olen käyttänyt talviaikaa bägin tutkimiseen ja täydentämiseen. Tähän mennessä olen ollut hyvin tyytyväinen siihen, miltä miun kiekkoarsenaali näyttää ja tuntuu. Isoimmat villit kortit viime kaudelta, Basic Jokeri ja Premium Legenda ovat molemmat päässeet käyttöön ja tuo Jokeri on ennen kaikkea sellainen kiekko jota käytän nykyisin todella paljon. Joka kierroksella.

Lähtötilanne ennen Prodiscukseen siirtymistä oli siis, että  miun putteripeli rakentui D-P1:n, C-P1:n ja Ch-Rhynon varaan. Suurin osa lähäreistä tuli heitettyä P1:llä ja kiekosta tuli tuttu. Rhyno oli se ylivakaa kiekko, joka oli matalampana hyvä ja turvallinen heittää. Kun valmistaja vaihtui, tein (omasta mielestä) fiksusti kun otin Spartat Basicilla ja Ultriumilla P1:n tilalle ja Premium Jokerin korvaamaan Rhynon. Ja kaikkihan toimi, peli oli käytännössä samanlaista. Basic Jokeria ostaessa mielikuva oli, että nyt tulee ostettua vähän päällekkäinen kiekko, joka ensiksi on lähes identtinen Premiumin kanssa ja kuluessa alkaa muistuttamaan Ultrium Spartaa. Ehkä puhtaasti vakauden puolella tilanne onkin tämä, mutta jotenkin taas ei. Tuo kiekko meni kokonaan omanlaiseen lokeroonsa. 

Sillä pääsee pidemmälle, se on...hmm, aggressiivisempi(?) ja nopeampi, ja sillä voi muista puttereista jossain määrin poiketen pelata skippipeliä. Lennon muoto on kokonaan erilainen. Matalamman profiilin ansiosta sitä on tiukassa paikassa helppo heittää justiinsa sen pienen napsun verran kovemmalla runnulla.

Ja kuluessaan se vain paranee. Feidi lähtee pikkuhiljaa pois mutta kiekko ei edelleenkään päästä yli. Etenkin antsaheitot (kämmen että rysty) ovat erittäin ennustettavia.

Muttasiis, ylipäätään olen tällä hetkellä tyytyväinen siihen mitä miun bägistä löytyy eikä uusille muoteille ole tullut tarvetta. Ostinkin tuossa jokunen tovi sitten pelkkiä varakappaleita, kun postista tuli Ultrium Laseri (vastaa PLH:n perusteella tuota miun alivakaampaa, keltaista Laseria) sekä Basicilla Sparta sekä Jokeri. Flippiputteri alkaa olemaan jo vähän turhan flippi ja ajattelin kierrättää samaan slottiin miun puttiputterin ja ottaa uuden vastaavasti puttaushommiin. Ja Jokeri nyt vain... noh, lue ylhäältä, sille on nyt varakappale jos tuo häviää. Vielä vähän säästämistä ja toinen varakiekkosatsi lähtee tilaukseen. Listalla kopiot miun Midareista (saatan tosin Premiumin sijasta kokeilla Ultriumia) sekä Ultrium Jokeri varalle Premiumin rinnalle.Sen jälkeen käytännössä kaikki kiekot miun bägissä on samantien korvattavissa, ja kentälläkin on enemmän kiekkoja samoilla muoteilla. Samalla ajattelin meidän likalle ostaa ensimmäisen ihan oman kiekon. 

Entäs tästä eteenpäin? Ollaan Heikin kanssa käyty työpaikan monitoimisalissa paiskomassa puttereita. Ohjelmassa on ihan kopittelua ja linjojen hakua, napakoita lähäreitä sekä ihan draivitreeniä. Vein työpaikalle vanhat sisäpelikengät, ettei ihan liukasteluksi mene. Viime kerta oli siinä mielessä miulle antoisa, että alettiin pistämään miun draivia syyniin. Päätavoite olisi aktivoida miun keskikroppaa enemmän ja pitämään ajoitus ja ryhti kasassa. Ei varmasti tule olemaan helppoa, mutta kesään on aikaa. Toivottavasti heitto kehittyy jotta pelille tulee varaa myös kehittyä. Ja kehittyyhän se kun laitetaan kehittymään.

Prodiscuksen kiekkovalikoiman ollessa hyvin vakaaseen painottuva on miulla hyvä tilanne kehittyä. Nykyinen ylivakaa Titan saattaa alkaa suoristumaan ja Laseri kääntämään yhä enemmän yli. Ylivaakaaksi kiekoksi saattaa tulla vaikkapa Respecti. Legendakin saattaa ruveta lentämään suoraan, herranjestas. 

Kolmas seikka mihin on nyt enemmänkin aikaa on kesän ja etenkin Tuplabogey Tour 2016:n suunnittelu. Ajateltiin teron kanssa kierrättää ja täydentää edellisvuoden upeaa samettikansiota, ja ratojen ja reittien lisäksi on logostakin jo ensimmäinen versio piirretty. Mallina minä Savitaipaleella, fokus tourin nimessä ja välineenä Inkscape. Olkaa hyvät:

Yleistä tourialuetta ja reittiä ollaan Teron kanssa myös vähän pohdittu. Ajatus on, että iltaa tai yötä vasten lähdetään Mikkeliin, josta (Kaihua ja Siekkilää unohtamatta) painellaan Kangasniemen kautta Pieksämäelle ja Joroisten kautta jollain ilveellä Savonlinnaan. Savonlinnassa yö ja seuraavana aamuna Savonlinnan lähiratojen jälkeen Rautjärvelle ja lopetus Imatralle. Saa nähdä miten tuo käytännössä onnistuu. Ajoa on huomattavasti enemmän ja ratoja saman verran. Jos Mikkeli-Savonlinna -akselilla löytyy hyviä ideoita niin antakaahan kuulua!

Kesälomareissu

 Ostin taas uuden kiekon.

Tämän kesän kesälomareissumme suuntautuu Muumimaahan ja Visbyn risteilylle. Aloittelimme reissun jo keskiviikkona, kun veimme koirat hoitoon ja pärräilimme anoppilaan muutamaksi päivää. Menomatkalla kieppasimme pääkaupunkiseudun kautta ja muunmuassa Verkkokaupassa. Katsomassa niitä 9,90€ maksavia premium-muovisia Prodiscuksen kiekkoja.

 Ja voi pojat, täytyy kyllä sanoa, että oli kerassaan erikoinen tapa ostaa niitä kiekkoja. Ensin kiertelin liikkeen läpi pariin otteeseen ja etsiskelin vailla tulosta. Lopulta nykäisin kovin kiireisen oloista myyjää hihasta ja kuulin, että kaikki ovat varastossa ja jos kiekkoja haluaa ostaa niin asia pitää hoitaa noutotilauksena. Eli tehdään tilaus, tuote haetaan varastosta ja se maksetaan noutokassalla. Kiekoista ei tosiaan sitten missään lue muuta kuin muotti ja muovi - ei painoa, värejä... Noh, olin se idiootti asiakas ja tilasin kymmenen Legendaa siihen noutotiskille. Tavoitteena oli löytää vähän kevyempi Legenda testaukseen, mutta noutovarastossa kaikki olivat 175g ja pinkinpunaisia. Otin niistä kuitenkin yhden (koska halvalla sai), saas nährä miten tuo miun naruilla lentää. Erittäin huono tapa myydä kiekkoja, jos niitä ei saa liikkeeseen, niin jotain tuolle netti/noutotilaussysteemille kannattaisi tehdä. Pari kertaa kokeilin tuota lähes kylmiltään Ykslammin radalla seuraavana päivänä, mutta vaatinee totuttelua tuo leveä rimmi, kaikki (molemmat siis) heitot lähtivät hyssessä ja loputhan sitten tietääkin.

Torstaina siis puolitoista kierrosta Ykslammia. Kahden viikon heittämättömyys näkyi ja tuntui tuloksessa, kun ekan kierroksen viskelin muhevassa tuulessa +5 -tulokseen ilman pirkkuja. Toisen kierroksen aloitin jo huomattavsti mukavammin kakkosväylän pirkulla, mutta bogiputken saattelemana luikin sateen alta karkuun viiden väylän jälkeen. Kastuin. Nam.

Tänään sitten suunnattiin Hämeenlinnaan. Käytiin kaupoilla keskustassa ja sen jälkeen kierroksella fribaa Hämeenlinnan frisbeegolfradalla.Vähän mehustelin ajatuksella painua Hattulaan, mutta tuo 12-väyläinen osoittautui oikein mainioksi perhekierroksen sijainniksi.

12-väyläinen rata on rakennettu vanhan hiekkakuopan yhteyteen ja käyttää upeasti hyödyksi paikan luontaisia korkeuseroja. Tasaisia väyliä ei kovin montaa ollut, ja niillä tasaisemmillakin sai usein varoa väylän laidalla tai korin takana vaanivaa rinnettä.

2.

Jos torstain kierrokset Ykslammilla olivat kohmeisia niin Hämeenlinnassa heitto kulki varsin napakasti. Toki ykkösväylällä avasin lepsusti vasemmalle Mordoriin ja otin jäänmurtajapeliliikkeen ja tuplabogeyn. Kakkosen sitten väylän hurjasta ulkoasusta huolimatta avasin Spartalla korin alle. Isoilla korkeuseroilla tulee kyllä herkästi kaivettua putteri kouraan, etenkin kun väylän varsinainen pituus ei ole iso.

4.

 Kutosväylälle asti napsittiinkin sitten paria korttiin (helppo rata kirjata, kaikki väylät ovat par 3). Nelonen oli muikeanjyrkkä ylämäkineppi (40m) ja vitonen vastaavasti joku 90-metrinen alamäkineppaisu. Kutosella lirvautin sitten avauksen oikealle puihin ja taistelin bogin korin pohjalle.

 

6.

 Seitsämäs väylä oli suoraviivainen hysseväylä, jonka avasin Titanilla pariin-kolmeen metriin. Toinen pirkku ekalle kierrokselle, not bad. Tästähän tulisi vielä ihan kelpo kierros. Kasin avaus sitten lirvahti tällä kertaa vasemmalle, ja puuosuman jälkeen kiekko leijaili aina seiskatiille asti. Re-tee tällä kertaa forella ja oikealle ekaan puuhun. Sen verran hiipi ihon alle että jatkoheitonkin nakkasin 20 metrin päähän maahan. Triplabogey lopulta korttiin kun sinne korille asti päästiin...

Ysiväylä oli oikealle kaartava loiva alamäki, jossa vasemmalla vaani pusikkoinen rinne. En yhtään hoksannut tuulta, vaan varmistellen nakkasin Titanin forella matkaan. Melkein suoraan alhaalta rinnettä pitkin nouseva tuuli läjäytti Titanin oikealle lepikkoon ennätysvauhtia ja taas sai taistella. Jatko Jokerilla taiteili siitä yritetystä postiluukun kokoisesta välistä pitkälle putille, ja kiekon kilistessä ketjuihin oli par pirkun veroinen suoritus.

10.

Kymppiväylä oli leppoisampi parin edellisen jälkeen. Ylikääntävä alamäkineppi putterilla korin alle. Paitsi että tuplamando rajaa leveää linjaa sen verran että onnistuin kääntämään Basic Spartaa liikaa yli ja mäntyyn. Noh, hiukan pitkän nepin jälkeen paluuputti uppoaa eikä plussaa tule. Tästä innoissani avasin 11:n siihen ekaan puuhun, oikealle. Kahdella heitolla korin alle ja bogey. Yksi väylä jäljellä.

12. Kyl se siel jossain on. Kiekko ja kori. Kai.

En oikein osaa kuvailla fiilistä 12:n tiillä. Väylä alkaa hiekkamontun vallin reunalta ja kori on... jossain. Väyläopaste puuttui, mutta pientä apua oli tussattu opasteen pohjaan. Samoin ratakartta fgr:stä auttoi jonkin verran. Väylä painuu montun pohjalle, painuu ravakasti oikealle, korin sijoittuessa oikealle käännön jälkeen vasemmalle metsään. Tajuttoman leveä rystyantsa pienellä palautuksella, siis. No ei, tuuli niin että meinas parta irrota ja joku sankari oli merkannut liian aikaisn feidaafan kämmenheiton laskeutumispaikan kohdalle rohkaisevat sanat "Hukkuu tänne". En jättänyt sattuman varaan mitään, ja päätin että pelaan bogeya. Otin sen näkyvämmän Titanin ja junttasin sen flättinä kohti tuntematonta, tavoitteena päätyä jonnein alas avoimelle. Ei kippiä, ei hukkua, ei pirkkuja.

Vastatuulesta huolimatta Titan lensi isolla feidillä aukean takana olevaan harvaan männikköön. Alas kavutessa näin ensin korin (hyvä tässä kohtaa!) ja kiekkokin paistoi (ei siis lähimaillakaan) silmään ilman etsimisiä. Pariin pelaaminen vesittyi samantien, mutta jatko avoimelle oli helppo. Avoimelta pitäisi taistella iso feidi tai skippi pienessä ylämäessä olevalle korille. Titan kouraan ja iso irvistys. Jäi se pitkälle bogeyputille mutta ei mennyt, ei.

Lopputulos: Likka sai mustikoita, koko perhe liikuntaa ja miä uuden ratabongauksen +7 -tuloksella. Vois se pöllömpääkin olla.

Kusti polkee ja lätyt lentää kaikkialla muualla kuin ilmassa

En ole ennen harrastanut internetkaupankäyntiä käytännössä millään tavalla. Se olin oppinut, että alle 3-senttiset lähetykset menevät kirjeellä, ja tiettyyn rajaan asti tätä kannattaakin hyödyntää. Smartposti on kuulemma kanssa kova juttu.

Laitoin kiekkoja myyntiin viime viikonloppuna foorumille. Varsinaista intoa tuotteiden omistajanvaihdokselle ei tullut, joten laitoin tiistai-iltana Frisbeegolfkirppis-facebookryhmään samat kiekot myyntiin - samat hinnat, samat kuvaukset. Vuorokauden sisällä neljä kiekkoa yhdestätoista oli myyty ja kyselyitäkin on ollut. Good stuff. Eikä tahti loppunut siihen, kauppa tuntuu käyvän paremmin kuin hyvin

Kirjoitushetkellä Alarivi mennyt ja lisäksi yksi kiekko ylä- ja keskirivistä. Yksi kiekko kuvan ulkopuolelta myyty myös.

Fribakassa alkoi saamaan sisältöä ja rupesin työstämään seuraavaa bäginpäivitysvaihetta, nimittäin puttereita. Tilaukseen lähti Basic Spartoja pari kappaletta, Ultrium Sparta sekä Premium Jokeri korvaamaan nykyinen putterisetti. Lisäksi yksi Ultrium Laseri lähti samaan tilaukseen. Seuratilauskäytänteitä Powergripin ja WDG:n välillä oli taannoin muutettu, ja seuratilaus oli siirretty yhdeksi toimitusmuodoksi - enää tilausta (ja maksua) ei tarvitse tehdä seuralle, vaan sen voi tehdä suoraan PG:n verkkokaupassa. Kiekkomyynnin rahat eivät koskaan käyneet käteisenä fribakassassa vaan vaihto tapahtui lennosta.

Parhautta.

Hektistähän tämä on muutaman päivän ollut näiden kauppojen kanssa, mutta kohta hiljenee kunhan putterit saan käsistä pois. Työkaveri tuntui olevan kiinnostunut. Tämä helpottaa ja nopeuttaa kiekkojen vaihtuvuutta ja lisäksi ei tarvitse kirjoitella kuvauksia kun kaveri näkee suoraan kiekkojen kunnon itse.

Kun kiekkotilaus saapuu, jää miulla laukkuun todennäköisesti vain yksi Discmanian kiekko, nimittäin hakattu D-MD2. Premiun Midaria en heitä vielä kovin paljoa, jotta saan Basic Midarin kulutettua alivakaammaksi. Yksi muotti lisää pois bagista ja sitten ollaankin kokonaan Made in Finland. Bägi on tietysti vielä Innovan Deluxe, mutta se onkin sitten toinen juttu... Ja iso säästöurakka. Keltainen Pro Bag 20+ olisi kyllä hieno...

Sunnuntaina lätty taas lentää Myllymäessä, kun edessä on Pre-Tuplabogey Tour Face-Off, kun Tero saapuu ottamaan kiistakumppanista mittaa tämän kotiradalle. Itse en ole viime torstain jälkeen lennättänyt kiekkoa kuin postilaatikkoon, saa nähdä kuin pahasti ollaan helisemässä. Sääkin näyttäis suurinpiirtein sateettomalta, mikä on ehdoton plussa.

Tero ja Minä Myllymäessä

11 myyntiin, 11 laukkuun, zeniä mieheen

Jännästi osui muuten noi luvut yksiin.

Olen pari viimeisintä kierrosta tosiaan kiertänyt nyt määrällisesti karsitulla bägillä. Osaksi opettelen uusia kiekkoja, tottakai, mutta toisaalta olen miettinyt. En tiedä, miten paljon oma tekninen kehittyminen vaikuttaa, mutta miulla ei oikein ole enää tarvetta viidelle väylädraiverille plus muutamalle nopeammalle siihen päälle. Sen sijaan että miettisin, miten tällainen tuuli varmaan kaipaa S-FD:n sijasta C-FD:tä tai jos puuskia tulee niin Tiipparia, mietin, kuinka saan manipuloitua kiekkoa. Olen heittänyt (yrittänyt heittää) hysseflippejä enemmän kuin koskaan, olen opetellut antsa-avauksia kun sitä vaaditaan... Lisäksi ilmeisesti heittoon on tullut kierrettä lisää sen verran, että suora/alivakaasta suora/ylivakaaseen ulottuvat kiekot ovat painuneet lähemmäs toisiaan - alivakaat eivät kippaa yli niin herkästi ja vakaampien feidi tulee myöhemmin.

Olen oppinut jotain uutta.

Heitin Myllymäen ykköstä aiemmin PD:llä, tai Bansheella. Heitin flättinä ja annoin feidin hoitaa loput. Nykyisin avaan Titanilla, joka tässä vertailussa voidaan helposti lyödä vakaudeltaan samaan satsiin (not the point). Kierrelisä on tuottanut ylivakaalla kiekolla pitkäksi menneen avauksen, joka ei ylämäestä huolimatta ehtinyt feidata ennen kuin tuli mutkan ulkolaita vastaan. Hyssessä ylivakaan kiekon heittäminen vaati henkistä kasvamista, mutta tämä uusi linja on sen opeteltuani todennäköisesti varmempi ja vie lähemmäs koria, pirkkuja, tulosta.

Uskallan heittää antsaa. Lähinnä olen heittänyt alivakailla kiekoilla, joilla ei käytännössä feidiä ole, mutta kuitenkin; mielen perukoilla vaanii tieto, että osaan (tai miun pitäisi osata) heittää kiekon antsassa ilman että se lähtee korkealle ja feidaa. Myllymäki, väylä 6, I'm looking at you!

Olen oppinut katsomaan ratoja, väyliä ja heittoja eri tavalla. Se kori EI OLE ABSOLUUTTINEN MAALI. Tai on, mutta ei avauksella tai lähärillä. Sillä ei ole väliä, feidaako se kiekko enemmän vai vähemmän siinä korin edessä, jos linja on hyvä. Väylän reunasta saa yhtä hyvin sen kiekon nepattua korin alle kuin keskeltäkin. Jos sitä koria ei puun takaa näy, ei tarvitse mitään sormirollerihöpöä - siinä korin ympärillä on jatkuvasti laajeneva rinki, heitä siihen. Sama koskee heittolinjaa. Ei tarvitse tunkea siitä tajuttoman pienestä rakosesta pannukakku-upsia tai foreneppiä, vain ja ainoastaan koska se yläpanta paistaa siitä eniten - kierrä sivusta, siellä on tilaa. Heitä hysseä, putteriantsaa. Älä vedä laput silmillä.

Osasin luopua. Tajusin eilen kuinka miä edelleen pidän viittä väylädraiveria jne laukussa kulkemassa, koska "jos niitä joskus kuitenkin..." vaikka samalla opin koko ajan hyödyntämään vähempiä kiekkoja moninaisemmilla tavoilla. Jotain napsahti päässä ja otin ne pois laukusta. Otin kuvan. Mietin. Levitin yli jääneet kiekot, miun luottopannut "joita ilman en pärjäisi" lattialle, otin valokuvan niistä, heitin numerot ja lätkäisin koko komeuden myyntiin. Lähetä- napin kohdalla hermostutti ja velehtelematta meni sen kymmenisen minuuttia ennen kuin julkaisin myynti-ilmoituksen. Menevätkö kaupaksi? En tiedä, en ole kiekkoja ennen myynyt. Pääasia että laitoin ne myyntiin, enää niiden lähtö ei ole tavallaan miun käsissä. Olen oman osuuteni hoitanut.

Nyt laukussa on väliseinät eri paikoissa ja 11 kiekkoa sisällä. Tiedän edelleen mitä heitän, miten sen heiton suoritan ja miten se heitto todennäköisimmin epäonnistuu milläkin väylällä ja missäkin tuulissa.

Tekonurmi, vanha tuttu.

Sammonlahdessa on kaksi jalkapallokenttää vierekkäin. Molemmat ovat saman kokoisia satametrisiä kenttiä, mutta toisella - luonnonnurmisella - pääsee parkkipaikan ja kentän reuna-alueiden takia heittämään reilusti yli 120-metrisiä heittoja. Sitten on tekonurmikenttä, jossa 100-metrinen on todennäköisesti aidassa, koska kentän ulkorajoista parin metrin päässä on jo verkkoaita. En uskonut tarvitsevani isompaa kenttää draivitreenille, joten kannoin uudet kiekkoni tekonurmelle ja rupesin rykimään.

Puolitoista tuntia hain tuntumaa Lasereihin, Midareihin ja Titaniin ajoittain napakkapuuskaisessa oikeanvastaisessa tuulessa (heitin siis vain yhteen suuntaan kenttää) ja jonkinlainen kuva siitä, miten Prodiscuksen kiekot toimivat alkaa löytymään. En osaa sanoa, mitkä kokemistani seikoista johtuivat tuulesta, mitkä tekniikasta ja mitkä kiekoista, mutta jotain sentään sain irti.

Otetaan helpoin käsittelyyn ensiksi. Titan on jyrä. Voi herranjestas. Uskomattoman kaunis ja aikaisin loivana alkava feidi, joka vie kiekkoa kauas vasemmalle. Tämä korvaa Bansheen jyrän roolista kertaheitolla. PD lensi kenttäolosuhteissa samantyyppisellä linjalla, mutta jotenkin tuntui aavistuksen suoremmalta. Ei kuitenkaan epäilytä yhtään tarjota Titania isoa feidiä vaativiin väyliin. Banshee pois, PD puoliksi ulkona roikkuen Titan bägiin.

Sitten Laserit. Basic-muovinen laseri oli joko alivakaa tai tuuliherkkä. Flättinä heitettynä vähän korkeampi linja (tulee luonnostaan näemmä, ärh. Lisää lopussa) tuotti ison käännön, mutta lopussa kiekko taisteli takaisin flätiksi ja kääntyi feidiin. Jahka tuo vähän ottaa pieksentää niin saattaa olla kova sana ylikääntäviin avauksiin. Hyzerflipit toimivat mukavan oloisesti, mitä pari kertaa kokeilin. Jotenkin kiekko nousi helposti flätiksi, muttei kovin halukkaasti kääntänyt yli - ainakaan paljoa. Jos Ultrium Laseri osoittautuu liian vakaaksi joihinkin pilliväyliin, voi tässä olla hyvä temppu tarjolla. Matalana heitettynä flätit heitot tuppasivat kääntämään yli ja maahan. Fiilis käteen oli loistava, erittäin miellyttävä kiekko heittää. Innolla odotan tyyntä treeniä! S-FD puoliksi laukusta pihalle ottaen ja D-FD:tä mulkoillen Basic Laseri bägiin.

Ultrium Laseri oli selkeästi tuulta kestävämpi tapaus. Korkealle karanneet heitot karkasivat pitkälle vasemmalle ja matalana sai huoletta rykiä flättinä, eikä ylikääntöä näkynyt. Aika lailla C-TD:n oloinen miun käsissä. 

Midarit olivat jännä kokemus. MD2:ssa on selkeästi matalampi rimmi, ja se näkyy Midaria heittäessä - helposti sekaan tulee väpätystä, mutta pykälää rennommalla otteella heitettäessä alkoi lento olemaan tyydyttävällä tasolla. Alivakaaksi en omiin kätösiin tuota luonnehtisi - Premium Midari lensi suoraan pienellä feidillä lopuksi; hyvin samanoloisesti tuon C-MD2:n kanssa. Basic-muovinen versio oli nannaa käsissä ja ehkä aavistuksen Premiumia matalampi ja helpompi heittää. Aavistuksen Premiumia alivaakaampi, mutta ilman väpätystä tai (tahatonta, mind you. ärh!) anhyzeriä irroituksessa ei kiekko paljoa oikealle päätynyt. Uskallan kuitenkin toivoa, että pari kierrosta kuluttaa tuosta D-MD2:n tyylisen flippikiekon (Myllymäki #4, I'm looking at you). Kiekko tuntui aavistuksen nopeammalta kuin MD2. Toinen D-MD2 laukkuun jättäen ja loput poistaen Midarit mukaan bägiin.

Sitten sitä heittoa. Pisin draivi kantoi 92 metriä. Se on enemmän kuin viimeksi ja nyt aletaan taas olemaan siellä sadan metrin tuntumassa, mutta kääntöpuolella suurin osa jäi sinne 80 ja 90 metrin väliin, jos heitto lähti hyvin. Midarilla mentiin jokusen metrin yli 80, mikä on upeaa. Korkeushajontaa oli paljon, eikä myöhäinen taaksevetäminen tuntunut kovin hyvältä. Tuli hätäisen oloista draivaamisesta ja jotenkin tasapainottoman oloista. Iso osa avauksista lähti selkeästi antsakulmassa. Sitten sitä korkealle karkailua näkyi paljon ja jokaisessa avauksessa kiekon nokka oli selvästi ylhäällä. tuntuu että heitto voisi kantaa paljon pidemmälle kunhan vain sen laahaamisen saisi pois. Seuraavaksi kokeillaan rennompaa, sormipainotteisempaa otetta kiekosta ja taaksevedon viemistä korostetun korkealle olkaapään tasalle.

Käsi on yllätävän kivuton. Jännä. Ihan kuin se tietäis että tänä kesänä olisi viime vuotta enemmän rykimistä tulossa.

Alkaa lauantain toimitsijanhommat Linnoitus Openissa jännittämään. Vielä ei toimenkuva ole tarkemmin selvinnyt, mutta lauantaista tullee aika uniikki kokemus. Jos ette ole Lappeenrantaan ja sen linnoitukseen tutustuneet, niin 9.5 on hyvä tilaisuus tutustua alueeseen ja nauttia fribaspiritistä upeissa puitteissa Lappeenrannan keskustassa! Tietoa kisasta löytyy WDG:n sivuilta.

Mitäpä tuli taas tehtyä. Raha haisee ja banjot soi.

Miä olen innostujatyyppi. Vaikka puhuin aiemmin, että luontaisen vaihtuman kautta vaihdan kiekot kotimaisiksi (Prodiscus) ja että en osta kiekkoja turhaan, niin nyt tilanne on se, että testaukseen on ostettu jo kiekot, joilla pitäisi pystyä kattamaan lähes kaikki draiverit nopeuteen 9-10 asti sekä midarit. Kun nyt kerran tilaisuus tuli ja fribakassassa oli sen verran katetta niin mikä jottei. Vanhoille kiekoille olen suunnitellut myyntiä testailusession jälkeen, ja pari kiinnostunutta onkin jo löytynyt.

Tällä hetkellä olen siis saanut haalitta viisi Prodiscuksen kiekkoa käsiini, joista yhtä olen muutaman kerran ehtinyt heittääkin. Kirjoittelen tähän tavallaan ensituntumia ja odotuksia kiekoista ja yritän tällä tai ensi viikolla ehtiä vielä kenttätestien pariin.

Prodiscus -lentoratataulukko, haettu täältä

Ultrium LASERi

175g painava Ultrium LASERi oli ensimmäinen Prodiscus-ostos, ja samalla kiekko jonka tiimoilta tein eniten taustatutkimusta. Alunperin luin, että kiekko oli lähellä Innovan Teebirdia, mutta myöhemmät runit olisivat selvästi alivakaampia - FD:n tyylisiä. Ne pari heittoa mitä kentällä ehdin heittää, varmistivat jutun olevan juurikin näin. Verrattuna täysipainoisiin C(Jolly)- ja S-FD:hen LASERi jäi vakautensa puolesta jonnein niiden välimaastoon. Käänsi hieman yli ja lopussa feidasi takaisin. Radalla heitettäessä en tosin saanut tätä kääntämään yli oikein mitenkään, mutta ei tuo mikään Tiipparikaan ole. Tuulikin tietysti vaikutti.

LASERi ja S-FD

LASERi ja C-FD

Kiekko istuu käteen kivasti ja Ultrium tuntuu hyvältä. Märkänä en ole tätä heittänyt, mutta pitoa tuntuisi olevan vaikkapa Star-muovia rutkasti enemmän. Profiililtaan LASERi istuu ainakin miulla käteen siinä missä FD tai Teebird, mutta kiekko tuntuu aavistuksen leveärimmisemmältä ja terävämmältä. Prodiscus luokitteleekin kiekon nopeusluokkaan 9, ja erinäiset vertailutaulukot ja verkkokaupat antavat tälle nopeusluokan 8 tai 9 seitsemän sijaan. Yksi mahdollinen verrokki tälle voisi tietysti olla myös Discmanian TD. Joka tapauksessa LASERi on pikkaisen nopeampi kiekko kuin nuo miun olemassaolevat väylädraiverit. Jäänee testauksessa nähtäväksi miten se näkyy. Vai näkyykö.

Basic LASERi

173-grammainen Basic LASERi tarttui mukaan viime viikonloppuna. Ultrium LASERista ei ainakaan toistaiseksi ole ylikääntäväksi kiekoksi, joten tätä kokeillaan siihen slottiin. Basic on muovina todella pitävää, lähinnä mieleen tulee luonnehdinta "jäykkä R-Pro". Tuo kulunee oikein hyvin alivakaaksi liitäjäksi. Ei luulisi tämänkään kanssa olevan sateessa ongelmia.

LASERi ja D-FD

LASERi ja S-FD

 Jotain pientä rihman tapaista löytyi valusaumasta, mutta nuo saa käsineen nypittyä tetenkin irti. Foorumeille varoiteltiin Basicin terävistä reunoista, mutta tässä ei pistänyt silmään (tai käteen). Käteen istuminen profiilin puolesta samaa kauraa kuin yllä.

LASERi ja LASERi

Ultrium Titan

Suorat ja alivakaat draiverit kaipaavat ylivakaata paria. Prodiscus tarjoaa tähän parikin vaihtoehtoa, RESPECTi ja uutuus Titan. 175-grammainen Ultrium Titan on lennoltaan pieni mysteeri, mutta riippuen vakaudesta tämä asettuu vastakkain miun Ch-Bansheen, S-PD:n tai Ch-Teebirdin kanssa. Jos lento on Teebirdin kaltainen, tullee jossain välissä vielä ostettua RESPECTi ihan puhtaaksi jyräksi.

Titan ja Ch-Teebird

Titan ja Ch-Banshee

Titan ja S-PD

Käteen istuu hyvin, ja fiilis on hyvin samankaltainen LASERin kanssa. 7-nopeuksiseen verrattuna hieman leveämpi ja terävämpi tuntuma, joka on täysin odotettavissa, luokitteleehan Prodiscus Titanin nopeusluokkaan 10.

Premium MIDARi

Väylädraivereista pykälää hitaampiin kiekkoihin. Nppeusluokassa 5 istuu Prodiscuksen suora/alivakaa MIDARi. Viikonloppuna ostin 176-grammaisena Premium-muovisen yksilön ja ainakin käsituntuman perusteella oli jännän tuntuinen kiekko. Premium muovina oli aika lailla tutun tuntuinen Champion-muovia heittäneelle, ei siinä mittään.

Vertailukiekkona miulla on MD2, koska muita midareita ei miulla ole ollut. Ero kiekoissa on selkeä. Käteen ottaessa MIDARin terävämpi siipi on hyvin selkeä ja komppaa hyvin ennakkotietoa nopeammasta midarista. Kun kiekot laittaa rinnakkain, näkyy MIDARin draiverimaisempi siipi selvästi. Samalla MIDARista jää syvempi tuntu. PDGA:n sivuilla rimmin syvyyseroa olisi millin verrran, mutta se tuntuu kyllä - sellainen "pulleampi" tuntu... Ei se pahalta tunnu, luulisi tuon lähtevän samalla powergripillä kuin MD2:kin, mutta mielenkiintoiseksi mennee.

MIDARi ja C-MD2 (flat)

Lisäksi kiekon alivakaus on pieni mysteeri. Uskoisin Premium MIDARin täyttävän tuon MD2:n slotin hyvin, mutta toivottavasti kiekko ei karkaile oikealle liikaa. Nykyinen C-MD2(flat) kääntää täydellä runttaisulla vähän yli mutta suurimman osan ajasta kestää suorana.

Basic MIDARi

Tämä tuli ostettua samalla filosofialla kuin nykyinenkin midarisetti - premium-muovisen kaveriksi perusmuovinen versio, joka kuluu ja kääntää. Käteen tuntuu samalta kuin premium-muovinen versio, mutta tuo Basic tekee huiman pidon tunteen. Tästä tullee varmasti miellyttävä kiekko heittää ja kikkailla.

MIDARi ja D-MD2

MIDARi ja MIDARi

Kuumotus kentälle testaamaan on kova. Harmi, että säätiedotus on sateisenpuoleinen. Jahka nämä uudet ostokset saa testattua, koetan jonkinlaista raporttia ennakko-odotusten toteutumisesta pykätä kasaan ja toivottavasti kohta on kiekkoja myynnissä sekä bägissä taas tilaa!