"Sammonlahen tekis oottaa meit"

"Sammonlahen tekis oottaa meit"

Heikki lähestyi miua yllä olevan kuvan kera. Treenikauden avaus on käsillä.

Jo muutaman viikon kevät on kovaa vauhtia tehnyt tuloaan Lappeenrannassa. Radat ovat toki vielä jäässä ja märkiä, mutta Sammonlahden tekonurmikenttä on joka vuosi ollut se ensimmäinen paikka, jossa kiekkoa pääsee paiskomaan pitävältä alustalta. Kenttä on nimittäin luistelujäänä talvella, ja mustahko kumi(?)rouhepohja ja auringonpaiste tekevät tehokasta sulatustyötä. Nytkin yllä olevassa kuvassa kentän lähipääty oli täysin sula ja kuiva, metsänrajassa oli tietysti loskaa, vettä ja lunta. Vaikka tiistaina taivaalta tuli räntää ja tuuli oli varsin veikeän napakka oikealta vasemmalle -puhuri, oli meillä Heikin kanssa varsin mielekäs draivisessio ja molemmilla taisi jäädä hyvä maku suuhun. Näin jälkeenpäin ei edes olkapää mennyt jumiin!

Miun oli tarkoitus hakea tuntumaa draivaamiseen taas pitkän tauon (joululta asti) jälkeen, ja heitossa oli lähes koko kiekkoarsenaali. Ylivakaimmat, eli Titanit ja Premium Legendat jätin vielä pois.

Uusia ja "uusia" kiekkoja oli yhteensä neljä. Syksyllä ostettu Stari ja...pfft... kuun alussa hankittu Fasti olivat täysin uusia, ja bägissä jo mukana pyörinyt Ultrium Legenda pääsi varsinaisen draivitestailun pariin yhdessä Terolta saadun SINISELLÄ VIVAHTEELLA OLEVAN TUMMANPUNAISEN vastaavan kanssa. oikeasti, tuon värinen kiekko hukkuu kyllä vielä johonkin jo tämän kesän aikana, mark my words...

Muttasiis, aloitetaan Starista. Alivakaana midarina miulla on ollut tähän asti käytössä hakattu Basic Midari, ja uusi Premium Stari menee kyllä sitäkin herkemmin oikealle. Kiekko tuntuu vähän matalammalta ja vähemmän "pseudodraiverilta" kädessä. Pitää vielä heitellä lisää ja ennen kaikkea tyynellä, jos tuosta saisi jotain tolkkua irti ylikääntäviin korkeampiin heittoihin. Matalammilla linjoilla Stari päätyy tonttiin ennen kuin lähtee edes harkitsemaan feidaamista, mutta mikään täysflipperi tuo ei ole.

Fasti jatkaa samalla linjalla, joskin vähän isommin. Pohjustuksena siis tähän se, että miä en ole tähän mennessä oikein saanut tolkkua leveärimmisiin draivereihin liioin otteen tai nopeuden puolesta - kaikki heitot karkaavat vasemmalle ja feidaavat nopeasti. Ilme oli varmaan näkemisen arvoinen kun ensimmäinen heitto päätyi cut-rolliksi. Samoin toinen. Nopea tuo on, ei siinä mitään, mutta pitänee jatkossa kokeilla tuollekin korkeita antsalinjoja tai hysseflippiä - tai sitten katsoa miten tuo käyttäytyy vähän hitaammalla heitolla ja aavistuksella hysseä. Jännä kiekko.

Jotain alitajuista mentaaliharjoittelua on varmaan talven aikana tehty, kun sain ajoittain Legendatkin lentämään hyvin. Viimein tuntui, että leveärimminen kiekko istui kädessä verrattaen hyvin ja sitä sai puristettua tarpeeksi napakasti ilman että koko draivi menee jäkittämiseksi. Toki lipsujakin sattui, mutta hyvällä suoralla ja flätillä avauksella sain Ultrium-muovisista legendoista tiukan ässälinjan ja parilla metrillä reilun satasen pituutta irti.

Ei yhtään pöljempi kevään avaus.

Viimein ulos!

Ranne on päässyt hyvään testiin viimeisen viikon aikana. Viime keskiviikkona Heikki pyysi mukaan Sammonlahteen tekonurmelle draivaamaan, ja lämmittelyksi käytiin vielä vieressä oleva ysiväyläinen läpi. Jäätä oli vielä kovin parkour-henkisesti jalkojen alla, mutta pari avausta mieheen per väylä avasi paikat hyvin ennen kentälle siirtymistä. Radalla kulki ihan kivasti, vaikka vähän tauon jälkeen olikin tekeminen ruosteessa. Tulos taisi olla (laskettuna väylältä aina siitä pöljemmältä tulokselta) jotain +4 tai +5 ehkä? 

Kentän puolella ei tapahtunut mitään mullistavia juttuja. Laseri-draivi on edelleen siellä parhaimmillaan 95 metrissä ja siitä hitaampaan siirryttäessä näteillä eroilla lähemmäs. Pääsin koestamaan Ultrium Legendaa, mutta ens alkuun tuntuivat lipsahtelevan kädestä joko vasemmalle tai ylös. Innolla odotan mitä tapahtuu kun suuntimat ja ennen kaikkea käden nopeus parantuvat. Kaiken kaikkiaan hyvä treeni - käsi kesti ja seuraavana päivänä lihaksissa tuntui höpöltä.

Iltojen ollessa valoisampia päivä päivältä otin itselleni tavoitteeksi ehtiä joka maanantai-ilta kierrokselle. Eilen siis oli edessä ensimmäinen Myllymäen kierto. Heikin kanssa olimmen varautuneet kuraan, mutta loppujen lopuksi yllättävän kuivana tuolta selvisi pihalle.

Aurinkoon ottavat rinteet olivat suurilta osin sulia ja kuivia, mutta varjoisammat paikat ja avoimet väylät - joihin lunta oli päässyt satamaan - olivat vielä lumessa ja jäässä. Kuraa löytyi lähinnä kolmosväylältä korin liepeiltä. Talvileiskan tiipaikat olivat periaatteessa kaikki paljaina, mutta vähemmän heitetyt tiit olivat jäässä. Reppu kiltisti selässä ja kieli keskellä suuta sai liikkua myös varjon puolen väylilläkin!

Radalla on tehty myös rajua harvennusta kakkosväylän jälkipuoliskon sekä kolmosväylän laitapuustojen kanssa. Kakkosväylän ahne avaus sisämutkasta tai korkeaksi lipsahtanut avaus kolmosella ei enää tarkoita pakkobogia, vaan korille ihan oikeasti näkee ja pääsee. Ennen kuin raivuujäte kerätään pois, kannattaa tosin kiekon laskeutumispaikka katsoa tarkasti - oksien sekaan kirkaskin kiekko voi hukkua helposti!

Jaa miten meni? +14 viidellä tuplabogilla, joista yksi oli mandomissi ja toinen re-tee. muuten olikin sitten ruosteista puttia tai draivia (tai molempia). No mutta, kauden avauskierros liukkailta alustoilta ja viime vuoden vastaavaan kuutisen heittoa vähemmän? I'd take that, täydet 5/7. Tajutotman hauskaa oli ja kotiin sai mennä hymyillen. Varoivainen draivi teki kiekoista efektiivisesti pykälää vakaampia ja sen takia käytiin lepikossa useampaan otteeseen, mutta suunnat sinällään olivat kohdallaan.

Ja sainpas sen pirkkutilastonkin auki, perskeles. Kuudenneltatoista.

Tekonurmi, vanha tuttu.

Sammonlahdessa on kaksi jalkapallokenttää vierekkäin. Molemmat ovat saman kokoisia satametrisiä kenttiä, mutta toisella - luonnonnurmisella - pääsee parkkipaikan ja kentän reuna-alueiden takia heittämään reilusti yli 120-metrisiä heittoja. Sitten on tekonurmikenttä, jossa 100-metrinen on todennäköisesti aidassa, koska kentän ulkorajoista parin metrin päässä on jo verkkoaita. En uskonut tarvitsevani isompaa kenttää draivitreenille, joten kannoin uudet kiekkoni tekonurmelle ja rupesin rykimään.

Puolitoista tuntia hain tuntumaa Lasereihin, Midareihin ja Titaniin ajoittain napakkapuuskaisessa oikeanvastaisessa tuulessa (heitin siis vain yhteen suuntaan kenttää) ja jonkinlainen kuva siitä, miten Prodiscuksen kiekot toimivat alkaa löytymään. En osaa sanoa, mitkä kokemistani seikoista johtuivat tuulesta, mitkä tekniikasta ja mitkä kiekoista, mutta jotain sentään sain irti.

Otetaan helpoin käsittelyyn ensiksi. Titan on jyrä. Voi herranjestas. Uskomattoman kaunis ja aikaisin loivana alkava feidi, joka vie kiekkoa kauas vasemmalle. Tämä korvaa Bansheen jyrän roolista kertaheitolla. PD lensi kenttäolosuhteissa samantyyppisellä linjalla, mutta jotenkin tuntui aavistuksen suoremmalta. Ei kuitenkaan epäilytä yhtään tarjota Titania isoa feidiä vaativiin väyliin. Banshee pois, PD puoliksi ulkona roikkuen Titan bägiin.

Sitten Laserit. Basic-muovinen laseri oli joko alivakaa tai tuuliherkkä. Flättinä heitettynä vähän korkeampi linja (tulee luonnostaan näemmä, ärh. Lisää lopussa) tuotti ison käännön, mutta lopussa kiekko taisteli takaisin flätiksi ja kääntyi feidiin. Jahka tuo vähän ottaa pieksentää niin saattaa olla kova sana ylikääntäviin avauksiin. Hyzerflipit toimivat mukavan oloisesti, mitä pari kertaa kokeilin. Jotenkin kiekko nousi helposti flätiksi, muttei kovin halukkaasti kääntänyt yli - ainakaan paljoa. Jos Ultrium Laseri osoittautuu liian vakaaksi joihinkin pilliväyliin, voi tässä olla hyvä temppu tarjolla. Matalana heitettynä flätit heitot tuppasivat kääntämään yli ja maahan. Fiilis käteen oli loistava, erittäin miellyttävä kiekko heittää. Innolla odotan tyyntä treeniä! S-FD puoliksi laukusta pihalle ottaen ja D-FD:tä mulkoillen Basic Laseri bägiin.

Ultrium Laseri oli selkeästi tuulta kestävämpi tapaus. Korkealle karanneet heitot karkasivat pitkälle vasemmalle ja matalana sai huoletta rykiä flättinä, eikä ylikääntöä näkynyt. Aika lailla C-TD:n oloinen miun käsissä. 

Midarit olivat jännä kokemus. MD2:ssa on selkeästi matalampi rimmi, ja se näkyy Midaria heittäessä - helposti sekaan tulee väpätystä, mutta pykälää rennommalla otteella heitettäessä alkoi lento olemaan tyydyttävällä tasolla. Alivakaaksi en omiin kätösiin tuota luonnehtisi - Premium Midari lensi suoraan pienellä feidillä lopuksi; hyvin samanoloisesti tuon C-MD2:n kanssa. Basic-muovinen versio oli nannaa käsissä ja ehkä aavistuksen Premiumia matalampi ja helpompi heittää. Aavistuksen Premiumia alivaakaampi, mutta ilman väpätystä tai (tahatonta, mind you. ärh!) anhyzeriä irroituksessa ei kiekko paljoa oikealle päätynyt. Uskallan kuitenkin toivoa, että pari kierrosta kuluttaa tuosta D-MD2:n tyylisen flippikiekon (Myllymäki #4, I'm looking at you). Kiekko tuntui aavistuksen nopeammalta kuin MD2. Toinen D-MD2 laukkuun jättäen ja loput poistaen Midarit mukaan bägiin.

Sitten sitä heittoa. Pisin draivi kantoi 92 metriä. Se on enemmän kuin viimeksi ja nyt aletaan taas olemaan siellä sadan metrin tuntumassa, mutta kääntöpuolella suurin osa jäi sinne 80 ja 90 metrin väliin, jos heitto lähti hyvin. Midarilla mentiin jokusen metrin yli 80, mikä on upeaa. Korkeushajontaa oli paljon, eikä myöhäinen taaksevetäminen tuntunut kovin hyvältä. Tuli hätäisen oloista draivaamisesta ja jotenkin tasapainottoman oloista. Iso osa avauksista lähti selkeästi antsakulmassa. Sitten sitä korkealle karkailua näkyi paljon ja jokaisessa avauksessa kiekon nokka oli selvästi ylhäällä. tuntuu että heitto voisi kantaa paljon pidemmälle kunhan vain sen laahaamisen saisi pois. Seuraavaksi kokeillaan rennompaa, sormipainotteisempaa otetta kiekosta ja taaksevedon viemistä korostetun korkealle olkaapään tasalle.

Käsi on yllätävän kivuton. Jännä. Ihan kuin se tietäis että tänä kesänä olisi viime vuotta enemmän rykimistä tulossa.

Alkaa lauantain toimitsijanhommat Linnoitus Openissa jännittämään. Vielä ei toimenkuva ole tarkemmin selvinnyt, mutta lauantaista tullee aika uniikki kokemus. Jos ette ole Lappeenrantaan ja sen linnoitukseen tutustuneet, niin 9.5 on hyvä tilaisuus tutustua alueeseen ja nauttia fribaspiritistä upeissa puitteissa Lappeenrannan keskustassa! Tietoa kisasta löytyy WDG:n sivuilta.

Kevään ensidraiveja

Jännä tilanne, kun viime talvena oli lunta. Toissa talvena suurimman osan talvikautta kentät olivat paljaat, mutta viileä keli piti kentän kesäkausikäyttäjät kotona pelaamassa Playstationia. Fribaaja sai heittää rauhassa. Männä talven lumentulo - tai oikeastaan sen lähtö - sattui yksiin kelien lämpenemisen kanssa ja lumen ikeen alta vapautunut (teko- tai luonnon-)nurmi on välittömästi ns. kesämoodissa ja käyttöaste on korkea.

Olen siis ehtinyt heittää kokonaista puolen tusinaa draivia tänä vuonna. Hyvä minä. Eiköhän tuo heittotaajuus kasva kun illallakin alkaa olemaan ulkona muuta kuin pimeää.

En valita, mukava nähdä ihmisiä liikkeellä ja siinä kentän vieressähän joka tapauksessa on se Sammonlahden 9-väyläinen. Kierroksia siellä on kertynyt jo neljä, ja ensihaparointien jälkeen ollaan lähäri- ja puttipelin valossa siinä, mihin syksyllä jäätiin. Ensimmäisen pakkastuloksenkin heitin lauantaina, -1.

Kenttää kaipaan lähinnä siksi, että talven aikana tuli mietiskeltyä omaa draivia ja sen puutteita. Ongelmana on kiekkojen aikainen feidaaminen, vaikka lennon alku menee ns. "oikein" - S-line FD kääntää yli tai nousee hyzerista, mutta varsinainen liitovaihe on lyhyt ja kiekko päätyy sinne 85 metrin tienoille. Nokkakulmaa tai kierteen puutetta, veikkaan miä. Myöhäisempi taaksevienti toi heittoon voiman tuntua lisää, pituutta ei niinkään. Lisäksi korkealle karkailua ei toivottavasti tarvitse enää pelätä niin paljoa - videoita katsomalla huomasin, että aikainen taaksevienti ja perässä laahaava kiekko veivät asentoa takapainoiseksi. Rauhaa asialta en saa, vaan pitäisi päästä kokeilemaan ja analysoimaan. Kameran kanssa.

Lisäksi haluaisin opetella lisää uutta kiekkoa, Prodicuksen LASERia. Ostin tuon Ultrium-muovisena tuossa viime viikolla ja kerkesin muutaman heiton heittää back-to-back S- C-FD:n kanssa. Kääntää vähemmän kuin S, muttei niin paljon kuin C, mutta kaipaa enemmän testausta. Näillä heitoilla olisi just sitä mitä kaipasin. En hae tuohon väliin siis uutta kiekkoa, ehei, vaan varmaan alan tutustumaan tarkemmin näihin Prodiscuksen lättyihin ylipäätään. Luontaisella vaihtumalla ja vaihdannalla Prodiscus-bägi alkaa nimittäin lemaan täysin mahdollinen ajatus; ainakin miun pelin kulmakivi, alivakaa väylädraiveri löytyy. Siitä sitten MIDARia ja sitten Spartaa ja JOKERia puttereiksi niin hitaampi osasto olisi siinä.

Kauden avaus

Tänään oli omalla tavallaan merkityksellinen päivä. Sain retuutettua osan kiekoista ja itseni ensimmäistä kertaa radalle. Ja samalla muuten kentälle.

Alunperin mielessä kävi lähteä Willimiehen disc golfin viikkokisoihin Myllymäkeen, mutta ajattelin sitten käydä heräilemästä talvihorroksesta yksikseen. Jälkeenpäin ajateltuna oli ehkä fiksua, mutta ajatus viikkokisoista kaudenavauksessa jätti kyllä sellaisen mielenkiintoisen kutinan.

Noh, eipä ne aikataulutukset olisi sattuneet muutenkaan.

Mukaan aamusella takertui lähinnä putteri- ja midariosastoa, koska kohteena olleella Sammonlahden radalla draivereiden käyttö on kielletty. Ennen ykköstiitä pyörähdin heittelemässä muovista omaisuuttani Sammonlahden tekonurmikentällä, joka oli jo päässyt sulamaan. Olihan se huikea tunne kun sai vajaan neljän kuukauden paussin jälkeen paiskata lätyn ilmaan. Kroppa ja lätty eivät ehkä olleet samaa mieltä, mutta korvien välissä teki namia. Tällä kertaa löytyi aineksia pitää tulevan kauden draivit matalempina - yritin tietoiseti jättää taaksevetoa myöhemmäksi, jotta heittokäsi ei jäisi tavallaan laahaamaan taakse ja vetämään asentoa takapainoiseksi. Tuntui toimivan, saa nähdä mitä tapahtuu kun saa draiverit käteen.

Sen kummemmin pituuksia mittailematta siirryin Sammonlahden radan ykköstiille ja kävin pari kierrosta rataa läpi ennen ruoka-aikaa ja kotio painumista. Ensimmäinen kierros meni melko puhtaasti ruosteita rapistellessa tulokseen +6. Sai vähän opetella taas että mitens sitä taas heitettiinkään väylää pitkin. Toinen menikin sitten huomattavasti enemmän viime syksyn merkeissä - 7 väylää par-tulokseen, yksi pirkku ja yksi neloisbogey ( Neljäs väylä: avaus oikealle puuhun ja pusikkoon - antsaksi yritetty jatkoheitto flättinä mandon väärältä puolelta ja sitä rataa... ). 

Hyvä fiilis jäi kuitenkin. Radalla ei silleen tullut himmailtua, vaan mentiin sillä samalla yrityksellä kuin viime vuonna. Tottakai bogeyt korpeaa, mutta toisaalta sen ymmärtää että jos yrittää neljän kuukauden hiljaiselon jälkeen lähteä samoista asetelmista niin takkiinhan siinä tulee.

Noh, ens viikolla uudet kujeet: mennäkkö draiverikylmiltään viikkokisoihin vai mitäs? ;)

Pahoittelut kuvien puutteesta - ei vaan ollut äly päällä radalla ottaa.

 

Fribaturistina pitkin ja poikin

Johan se taas on rapsakka viikko vierähtänyt viime tekstistä. Viime viikkoa väritti isolta osin työkeikka Turkuun, mutta tulipa eilenkin käytyä hakemassa uusi sulka fribaturistin hattuun.

Maanantaiaamuna päräytin siis täältä Lappeenrannasta vuokra-autolla Turkuun. Puoli yhden maissa perillä ja hommat työn alle. Illansuussa kohti hotellia ja siitä seikkailemaan. Kiekot jätin vielä huoneeseen, mutta suunnan otin kohti Urheilupuistoa ja sen 9-väyläistä pikkurataa. Alunperin frisbeegolf-forumin viestiketjussa sain vinkin, että putteri ja kaljaa messiin niin hyvä tulee. Kävelin radan läpi ja tuli pimeä. Suksin sapuskan ostoon ja hotellille.

Seuraavana päivänä meni töissä sen verran yliaikaa että päätin siirtää Lausteelle menoa ja käydä verryttelemässä pari viikkoa kiekoitta ollutta kroppaa Urheilupuistossa. Ykköstiille sattui samaan aikaan pari paikallista heppua, joiden kanssa kiersin radan. Ihan hauska rata oli heitellä, joskin tilanpuutteen vuoksi lyhyenläntiä väyliä - kolme kertaa koko kierroksella oli muistaakseni midari kourassa tiillä.

Kierros alkoi lyhyellä lammen ylityksellä, jonka onnistuin heittämään vastarannan puuhun. Par on parempi kuin tupla. Seuraavat kaksi väylää näyttivät kovalla kädellä sen, kuinka ruosteessa sitä tuntuman puolesta voikaan olla. Ensin kakkosväylän avaus kämmenellä ihan mihin sattuu vasemmalle ja kolmosella hyssen tavoittelu rystyllä päätyi vasuriin ja pusikkoon. Bogey per väylä ja +2. Nelosen suoran ja kapoisen väylän avaus Rhynolla istahti korin alla oleviin juuriin ja vitosen hivenen antsaa pyytävä neppi menikin suorana korin alle. Plussalta tultiin samassa ajassa nollille kuin sinne mentiinkin. Kutonen, hivenen kuumottava kapea pusikonylitys päätyi oikealle puskaan, kun P1 lähti aavistuksen kääntämään yli. Seiskan kämmenavaus lähti feidaaman ennen aikojaan. Par molemmilta kuitenkin ja nollissa pysyttiin. Kasin pidempi lammenylitys oli vähän hermostuttava rannassa olevien puiden takia, mutta yhdistelmällä puuhun ja rantaan - neppi alle - nostopar vältyttiin hävikiltä. Viimeisen väylän avaus jäi pitkälle putille, josta sain tuikattua väylän ja kierroksen yhden heiton pakkaselle. Mukava fiilis jäi radasta. Eihän tuolla varsinaisesti kovaa pääse heittämään, mutta iltapuhteena oikein hyvää liikuntaa.

Seuraavana päivänä olikin sitten edessä The Rata. Rata, jonne pääsyä odotin jo siitä hetkestä kun tieto Turkuun lähdöstä sähköpostiin tuli. Kamat oli jo työmaalla mukana, ja sähäkästi singahdin radalle heti kun töistä pääsin - tavoitteena olisi kiertää rata ennen pimeän tuloa.

Kaksi ensimmäistä väylää heitin yksin, muistaakseni ensimmäiseltä otin bogeyn ja toiselta parin. Näin jälkeenpäin huomasin, että olin vahingossa hypännyt kolmosväylän ohi, koska nelosen tii oli niin houkuttelevasti tyrkyllä. Avaukset tuntuivan alkuväylillä lähtevän ylös, mutta yet again, viime kerrasta oli jokunen tovi ja heitto odotetusti ruosteessa. Vitosen tiillä (oikeastaan nelosella kiekko etsiessäni) minut sai kiinni varsin mukava parivaljakko. Nimet kyllä kysyin, mutta olkoon nyt sitten herrat Hihaluuri ja Aurinkolasit. Olivat paikallisia, miua kokeneempia heittäjiä ja suostuivat ottamaan miut siipiensä suojaan kierroksen ajaksi. Pari väylää myöhemmin huomasin, että tuloskirjaus oli unohtunut sen siliän tien rupattelun tieltä ja tyydyinkin siitä eteenpäin nautiskelemaan kokemuksesta. Hyvä päätös. Seura oli mukavaa, rupateltiin niitä näitä ja räpellettiin vuorotellen. Pirkkuja ei kierroksella saatu, mutta (nyt kun tätä ratakarttaa tillotan ja koitan muistella) sitä hätyyteltiin ainakin 18:lla. Pahoja rypemisiä sitten tuli esimerkiksi 5:llä, 7:llä, 8:lla, 9:llä, 12:lla, 20:llä ja 22:lla. Muuten meni oikeastaan todella hyvin! Ylikääntävät heitot kääntyivät yli, kämmenet menivät pääsääntöisesti suoraan ja muutenkin oli sellainen tekemisen meininki. Toki sen huomasi, että suurin osa väylistä on miulle aivan liian pitkiä noin niinkuin pirkkujen ottamiseen, mutta haitanneekos tuo. Jääpähän motivaatiota treenaamiseen.

Torstaina kurvailin kotia kohti kahta uutta rataa kokeneempana. Vähän kiire tuli tuon Lausteen kanssa pimeän puskiessa päälle, mutta kaikki ne kokemukset tuli friban saralla koettua mitä Turusta lähdettiin hakemaan.

Lauantaina lähdettiin koko perheen voimin shoppailemaan Kouvolaan, tarkemmin sanottuna Veturiin. Harmikseni jouduin toteamaan, että urheiluliikkeiden fribasesonki on auttamatta päättynyt ja hyllytilaa oli karsittu isolla kädellä. Olisin halunnut koettaa Latituden Daggeria käteen, mutta eipä sitten tällä kertaa. Paluumatkalla poikkesimme Harjunmäen frisbeegolfradalla Valkealan tuntumassa, ja taas oli jotain pielessä. Rata itsessäänhän on oikein näppärä, lyhyehkö 9-väyläinen hiekkakuopparata, mutta draivi oli niin kuraa kun olla ja osaa. Tuntui, että kaiken sai muistella alusta asti uudestaan; kolmen väylän jälkeen kolme heittoa plussalla, ei hyvä. Avaukset lähtivät taivaille ja lähärit jäivät lyhyeksi. Puttikin oli sitä itteään - jotenkin siihen pitäisi saada samanlainen rentous kuin vaimon kanssa putteria kopitellessa... vaan kun ei. Nelosväylästä eteenpäin asiat muuttuivat. Avaukset lähtivät paremmin, ja loppuun mentiinkin litanialla par, birdie (avaus tolppaan), birdie, par, birdie, par. Lopputulos siis E, ja aika neutraali fiilis.

Toivottavasti tuleva talvikausi ei syö kaikkea kesän aikana opittua pois, harmittaa ottaa takapakkia. Motivaatiota pitäis alkaa kaiveleen jostain.

Three new courses in a week. I had a business trip to Turku and naturally I just had to visit Lauste. Also, night next door (at least in disc golf distance units - it was like 500m) of my hotel was a small 9-hole course which I also threw. Nothing special really in terms of throwing. Some good, some bad. The courses were nice (Urheilupuisto) and just breathtaking (Lauste). Urheilupuisto was -1 and Lauste was some big numbers over - didn't really count as I found some locals to guide me around and forgot...

On Saturday we were shopping with the family and went to Harjunmäki disc golf course en route home. Nice little sandpit with nine holes. My drive was just terrible, after three (not so long) holes I was at +3, but managed to pull my act together and struggle an E.