Viimeinen harjoituskierros ennen viikkokisoja ja Linnoitus Open

Ei meinaan ollut pöllömpi päivä viime torstaina. Sääennuste pelotteli Heikin ja Tuomon kanssa suunniteltua torstai-illan kierrosta koko päivän kestävällä sateella, mutta päivän mittaan sadepilvet vain tuntuivat kiertävän Lappeenrantaa, ja iltapäivän puolella sovimme, että viideltä haku ja jos ei ihan tajuttomasti sada niin radalle.

Ja radalle mentiin - hyvä ettei aurinko ruvennut paistamaan! Aivan tyyni keli ja kuraisuus sitä normaalia keväistä Myllymäkeä. Lidlin kengät kestävät edelleen vettä, joten no problems there. Takin heitin Tuomon reppuun jo ykköstiillä, pitkähihaisessa paidassa tarkeni oikein hyvin.

Tavoitteena oli harjoitella. Harjoitella uusia Prodiscuksen kiekkoja. Harjoitella puttia. Harjoitella avauksia. Ensimmäisiä kertoja löysin draivistani selkeää säätövaraa, kun yhtä asiaa muuttamalla pystyin saamaan selkeän ja toistettavan muutoksen draiviin. Sainko siitä hyötyä? En. Mutta oman kropan käyttäytymisen oppiminen on hienoa ja tärkeää.

Bagtagit panokseksi ja ykköstiille. Sovittiin, että lämmittelyn puuttuessa saa ykkösen ottaa mulliganilla uudestaan - standardialoitus. Kaikki kolme avasivat hyvin ja lentävällä lähdöllä liikenteeseen. Oma avaus Titanilla jäi skippaamatta kannon takia - kivuton par. Kakkosen portti on pirullisen matala, mutta nyt jäi reilusti varaa, kun titan osui doglegin taempaan soiroon. Jatko basic Midarilla lähti korkeana, mutta feidasi puukujan läpi. D-P1:llä antsalähäri jäi pitkäksi, mutta putti sisään - good stuff.

Kolmosväylän avaus basic Midarilla otti pari puuosumaa ja painui pitkälle metsään. Neppaisu väylälle jäi reunan ojaan, josta yritetty antsafore Titanilla oli kulmaltaan ujo ja feidasi 10m päähän korista. Haaraputti ohi. Nelosella ainoa avaus jollain muulla kuin Prodiscuksella. Kulunut D-MD2 käänsi yli liian ahneesti ja sisämutkasta kova kimmoke vasemmalle kuusien alle. Sieltä neppi väylälle ja lähäri puuhun. Neljä väylää ja +4, perussettiä.

Vitosella haettiin Ultrium Laseria korin alle forella. Heitto jäi matalaksi väylälle, mutta skippaili pitkälle. Helppo lähäri alle P1:llä. Kutosella yritin ylämäkiantsaa basic Laserilla, mutta heitto lähti ihan liian vasemmalle ja jäi puiden taakse. Sormirolleria väylälle ja lähäri pitkälle putille. Sisään meni ja hyvää teki.

Sitten vinksahti päässä. Seiskan avaus alamäkeen täydellisellä linjalla pseudopitkälle putille ja birkku. Kasilla avaus midarin sijaan C-P1:llä 8 metriin ja kalliorinne korin takana. Putti sisään ja toinen birkku. Nnnnnnnice! Ysin avaus Midarilla oikean puolen oksien kanssa puoleenväliin väylää vasemmalle. Hysselähäri jää roikkuviin oksiin, mutta jää vajaan kympin putille. Taas putti sisään ja par pelastettu.

Sitten tuli neloisbogi. Avaus vasemmalle kallion alle, Kolmannella upsilla pääsin lähemmäs koria kuusien taakse ja lähäriroikottelun jälkeen ei puttikaan mennyt. Olisko pitänyt seiftata? Ehkä. 11:n avaus näytti feidaavan liikaa mutta oli loppujen lopuksi ihan ok vasemmalla puiden takana. Lähäri jäi lyhkäiseksi ja putti ohi. 12:lla avasin Champion Rhynolla liian isolla hyssellä vasemmalle lyhyeksi. Taas vajaa kymppi rotkoa vasten alamäkeen. Meinasin seiftata, mutta sitten napsahti päässä taas ja pistin kolmannen birkkuputin sisään. Myös 13:lla olin toivotaan toivotaan -birkkuputilla, mutta ketjujen kautta vasemmalta ulos. Par ei harmita. 14:avaus periaatteessa hyvä, mutta skippasi vasemmalle kuusien alle ojaan. Jälleen liian ujo antsalähäri Titanilla ja keppihelvettiin korin oikealle puolelle. Kahdella heitolla korin alle ja tuplabogi.

Viidentoista ylämäkeä lähtiin haastamaan basic Laserilla. En päässyt kallion päälle vielähään, mutta kori näkyi. Lähäri aavistuksen lyhyt ja ujo putti alarautaan. Kuudellatoista avaus jäi jokusen metrin päähän pahan oloiselle putille, ja haastamaan piti lähteä. Putti ohi ja rolli kalliolta alas - jes. Kakkosnelonen. 17 ja 18 menivät molemmat vajaa avaus - heikko lähäri - putti ohi -kombolla bogeiksi.

Lopputulos +13 ja hyvä fiilis omasta pelistä. Putti on parempaa kuin ikinä ja avauksetkin alkavat pikkuhiljaa toimia. Näillä eväillä on hyvä lähteä ensi torstaina mahdollisesti viikkokisoihin touhuilemaan.

Linnoitus Open oli siis lauantaina ja meikäläisen vastuulla oli  toimia radan puisto-osuudella olevan väylän 12 spotterina. Pitkä, lähes koko puiston läpi ulottuva väylä sisälsi paljon sokkopaikkoja ja kävelyteitä, joten järjestelyissä tultiin siihen tulokseen, että toimitsijaspottereiden käyttö oli tuolla (ja monissa muissakin paikoissa) tarpeellista.

Väylä 12 avattiin edessä näkyvältä lavalta ja kori oli miun takavasemmalla.

72 pelaajaa, 18 väylää ja keli sanalla sanoen haastava. Kova, puuskittainen tuuli yhdistettynä linnoituksen korkeuseroihin tuotti paljon haasteita, mutta kaikilla tuntui olevan hymy nassulla. Tervetuloa taas ensi vuonna kisaamaan!

Tuomas Korpin ottamia kuvia kisoista löytyy osoitteesta http://tuomaskorppi.fi/photo/linnoitusopen2015/.

Tekonurmi, vanha tuttu.

Sammonlahdessa on kaksi jalkapallokenttää vierekkäin. Molemmat ovat saman kokoisia satametrisiä kenttiä, mutta toisella - luonnonnurmisella - pääsee parkkipaikan ja kentän reuna-alueiden takia heittämään reilusti yli 120-metrisiä heittoja. Sitten on tekonurmikenttä, jossa 100-metrinen on todennäköisesti aidassa, koska kentän ulkorajoista parin metrin päässä on jo verkkoaita. En uskonut tarvitsevani isompaa kenttää draivitreenille, joten kannoin uudet kiekkoni tekonurmelle ja rupesin rykimään.

Puolitoista tuntia hain tuntumaa Lasereihin, Midareihin ja Titaniin ajoittain napakkapuuskaisessa oikeanvastaisessa tuulessa (heitin siis vain yhteen suuntaan kenttää) ja jonkinlainen kuva siitä, miten Prodiscuksen kiekot toimivat alkaa löytymään. En osaa sanoa, mitkä kokemistani seikoista johtuivat tuulesta, mitkä tekniikasta ja mitkä kiekoista, mutta jotain sentään sain irti.

Otetaan helpoin käsittelyyn ensiksi. Titan on jyrä. Voi herranjestas. Uskomattoman kaunis ja aikaisin loivana alkava feidi, joka vie kiekkoa kauas vasemmalle. Tämä korvaa Bansheen jyrän roolista kertaheitolla. PD lensi kenttäolosuhteissa samantyyppisellä linjalla, mutta jotenkin tuntui aavistuksen suoremmalta. Ei kuitenkaan epäilytä yhtään tarjota Titania isoa feidiä vaativiin väyliin. Banshee pois, PD puoliksi ulkona roikkuen Titan bägiin.

Sitten Laserit. Basic-muovinen laseri oli joko alivakaa tai tuuliherkkä. Flättinä heitettynä vähän korkeampi linja (tulee luonnostaan näemmä, ärh. Lisää lopussa) tuotti ison käännön, mutta lopussa kiekko taisteli takaisin flätiksi ja kääntyi feidiin. Jahka tuo vähän ottaa pieksentää niin saattaa olla kova sana ylikääntäviin avauksiin. Hyzerflipit toimivat mukavan oloisesti, mitä pari kertaa kokeilin. Jotenkin kiekko nousi helposti flätiksi, muttei kovin halukkaasti kääntänyt yli - ainakaan paljoa. Jos Ultrium Laseri osoittautuu liian vakaaksi joihinkin pilliväyliin, voi tässä olla hyvä temppu tarjolla. Matalana heitettynä flätit heitot tuppasivat kääntämään yli ja maahan. Fiilis käteen oli loistava, erittäin miellyttävä kiekko heittää. Innolla odotan tyyntä treeniä! S-FD puoliksi laukusta pihalle ottaen ja D-FD:tä mulkoillen Basic Laseri bägiin.

Ultrium Laseri oli selkeästi tuulta kestävämpi tapaus. Korkealle karanneet heitot karkasivat pitkälle vasemmalle ja matalana sai huoletta rykiä flättinä, eikä ylikääntöä näkynyt. Aika lailla C-TD:n oloinen miun käsissä. 

Midarit olivat jännä kokemus. MD2:ssa on selkeästi matalampi rimmi, ja se näkyy Midaria heittäessä - helposti sekaan tulee väpätystä, mutta pykälää rennommalla otteella heitettäessä alkoi lento olemaan tyydyttävällä tasolla. Alivakaaksi en omiin kätösiin tuota luonnehtisi - Premium Midari lensi suoraan pienellä feidillä lopuksi; hyvin samanoloisesti tuon C-MD2:n kanssa. Basic-muovinen versio oli nannaa käsissä ja ehkä aavistuksen Premiumia matalampi ja helpompi heittää. Aavistuksen Premiumia alivaakaampi, mutta ilman väpätystä tai (tahatonta, mind you. ärh!) anhyzeriä irroituksessa ei kiekko paljoa oikealle päätynyt. Uskallan kuitenkin toivoa, että pari kierrosta kuluttaa tuosta D-MD2:n tyylisen flippikiekon (Myllymäki #4, I'm looking at you). Kiekko tuntui aavistuksen nopeammalta kuin MD2. Toinen D-MD2 laukkuun jättäen ja loput poistaen Midarit mukaan bägiin.

Sitten sitä heittoa. Pisin draivi kantoi 92 metriä. Se on enemmän kuin viimeksi ja nyt aletaan taas olemaan siellä sadan metrin tuntumassa, mutta kääntöpuolella suurin osa jäi sinne 80 ja 90 metrin väliin, jos heitto lähti hyvin. Midarilla mentiin jokusen metrin yli 80, mikä on upeaa. Korkeushajontaa oli paljon, eikä myöhäinen taaksevetäminen tuntunut kovin hyvältä. Tuli hätäisen oloista draivaamisesta ja jotenkin tasapainottoman oloista. Iso osa avauksista lähti selkeästi antsakulmassa. Sitten sitä korkealle karkailua näkyi paljon ja jokaisessa avauksessa kiekon nokka oli selvästi ylhäällä. tuntuu että heitto voisi kantaa paljon pidemmälle kunhan vain sen laahaamisen saisi pois. Seuraavaksi kokeillaan rennompaa, sormipainotteisempaa otetta kiekosta ja taaksevedon viemistä korostetun korkealle olkaapään tasalle.

Käsi on yllätävän kivuton. Jännä. Ihan kuin se tietäis että tänä kesänä olisi viime vuotta enemmän rykimistä tulossa.

Alkaa lauantain toimitsijanhommat Linnoitus Openissa jännittämään. Vielä ei toimenkuva ole tarkemmin selvinnyt, mutta lauantaista tullee aika uniikki kokemus. Jos ette ole Lappeenrantaan ja sen linnoitukseen tutustuneet, niin 9.5 on hyvä tilaisuus tutustua alueeseen ja nauttia fribaspiritistä upeissa puitteissa Lappeenrannan keskustassa! Tietoa kisasta löytyy WDG:n sivuilta.