Pimeän lokakuun kuulumiset

Onkin ollut vähän hiljaisempi kuukausi! Pahoittelut. Vähän päässyt syksyn pimeys nakertamaan fribailun määriä, eikä kellojen kääntö nyt ainakaan edesauttanut pihalla hillumisia enää työpäivän jälkeen. Jotain sentään tullut tehtyä.

Tukholmassa käytiin tosiaan lokakuun alkupuoliskolla. Discsportin vierailu jäi tosin oven nykimiseen, kun kävi aukioloaikojen kanssa jonkinlainen aivopieru ja paikalla oltiin tunnin verran ajoissa. Shame on me. Loppumatka olikin sitten täyttä timanttia. Mukava mennä ja viipottaa kun koko kolmihenkinen perhe saa reissusta elämyksiä irti.

Kaksi kierrosta Myllymäkeä Heikin keralla. Molemmilta kerroilta +15. Ekalla kierroksella oli kuukauden tauko takana eikä oikein lähtenyt. Tai lähti mutta mihin sattui. Rehellisyyden nimissä ei tuolta mitään huikeita tuloksia lähdetty hakemaankaan, enemmänkin meni hajoamisen ja hajoamisen jälkeisen hupsuttelun puitteissa. Hauskaa oli. 

Toiselle kerralle oli tarkoitus lähteä sunnuntaina aamutuimaan ja hakea myllymäestä vielä se yksi alle +10 -tulos. Edellisenä iltana asentelin sitten valopuulle sähköjä ulkovarastosta pihalle kun tikkailta alastullessa tempaisin oikean nilkan ympäri että rutina kävi. Noh, seuraavana aamuna jäykällä koivella pari testidraivia. Ei tehnyt pahaa. Kävelyn kanssa sai tosin olla tarkkana, ja laitoin ideaalisiteen tukemaan kivien ja kantojen ylityksissä. Eipä kierros mennyt kehuttavasti, kun alitajunta varoi laittamasta tukijalalle kuormaa ja asento nousi tavallaan... hmm, pystyyn? Ja seurauksena draivin suunta oli oikealle. Ja siis oikealle PALJON. Loppukierros meni taas sitten ihan ok, pelissä oli ajatusta mukana ja heittovalinnat noin niinkuin teoriassa toimivat hyvin.

Mitäpä muuta...? Tempaisin harrastekassan (entinen fribakassa, sitten Magic the Gathering tuli jakamaan varoja) kuudenkympin verran pakkaselle ja pakkettiseurannan kanssa saan lähes reealiajassa seurata postiliikenteen takkuamisia. Palaillaan tästä kunhan seuratilaus löytää perille.

Ledilastuja pitäisi ostaa kiekkoihin. Se on mukavaa touhua se. Ylipäätään, pitää nyt päästä tästä pimeydestä yli ja ruveta suorittamaan. Kaamos on kuitenkin melko pitkälti pelkkää nuppijuttua.

Seura ja minä

Ensimmäinen vuosi seurassa alkaa olemaan puolessavälissä, ja nyt on hyvä hetki tutkailla mitä hyötyä siitä on ollut.

Ensinnäkin, Willimiehen Disc Golf:in jäsenmaksu on melko pieni. 10€ sijoitus ja saa nimensä seuran tietokantaan, hienon lappusen laukkuun roikkumaan ja jäsennumeron. Seura tarjoaa aktiivisen yhteisön pelata ja kisata. Vaikuttamaankin pääsee jos haluaa.

Ja sitten vähän lisää. WDG on tehnyt seura-alennussopimukset muunmuassa Frisbeepointin ja Powergripin kanssa. Keskimäärin euron verran lähtee kiekosta hinnassa pois. Lisäksi Powergripin kanssa pyörii seuratilaukset, jotka käytännössä tarkoittavat sitä että ne seura-alennuksella ostetut kiekot tulevat ilman postikuluja Lappeenrantaan. Paikalliset (ja vähän kauempanakin olevat) urheiluliikkeet tarjoavat seuran jäsenistölle erinäisiä prosentti- tai euromääräisä alennuksia ja ruokaakin saa hieman halvemmalla valituista syöttölöistä.

Ja viikkokisat. Ne ovat seuran jäsenistölle maksuttomat.

Käytännössä yksi viiden kiekon tilaus vuodessa kattaa koko jäsenmaksun. Tai viidet viikkokisat. Tai vajaan satasen kengät Intersportista. Jo pelkkä seuran vuosikokous ja siellä tarjottu ruoka saattoi olla aika lähellä...

Jälkiviisaana voisi todeta, että miä panttasin oman liittymiseni kanssa liian kauan. Itsekkäistä suunnista tarkasteltuna kolmet viikkokisat ja kolme seuratilausta kattavat heittämällä jäsenmaksun, mutta muutenkin liittymisetä on ollut hyötyä. Jäsenyyden myötä olen aktivoitunut viikkokisojen suhteen ja pääsin harjoittelemaan kisatoimitsijana olemista Linnoitus Openissa.

Pari päivää töitä, sitten päivän verran kotoilua likan kanssa. Sitten onkin Tuplabogey Tourille lähtö edessä. Vesiesteitä ajatellen tulee varmaan pakattua muutakin mukaan kuin pelkkää Prodiscusta, mutta aika selvillä linjoilla mennään kiekkojen suhteen. Täyteen tulee laukku. Ja uusimmassa seuratilauksessa tulleen uudemman tuotantoerän 172g Ultrium Titanin haluaisin vielä noukkia mukaan. Vettähän tuo paikoin lupailee mutta eipä haittaa. Vaatetta mukaan.

Tekonurmi, vanha tuttu.

Sammonlahdessa on kaksi jalkapallokenttää vierekkäin. Molemmat ovat saman kokoisia satametrisiä kenttiä, mutta toisella - luonnonnurmisella - pääsee parkkipaikan ja kentän reuna-alueiden takia heittämään reilusti yli 120-metrisiä heittoja. Sitten on tekonurmikenttä, jossa 100-metrinen on todennäköisesti aidassa, koska kentän ulkorajoista parin metrin päässä on jo verkkoaita. En uskonut tarvitsevani isompaa kenttää draivitreenille, joten kannoin uudet kiekkoni tekonurmelle ja rupesin rykimään.

Puolitoista tuntia hain tuntumaa Lasereihin, Midareihin ja Titaniin ajoittain napakkapuuskaisessa oikeanvastaisessa tuulessa (heitin siis vain yhteen suuntaan kenttää) ja jonkinlainen kuva siitä, miten Prodiscuksen kiekot toimivat alkaa löytymään. En osaa sanoa, mitkä kokemistani seikoista johtuivat tuulesta, mitkä tekniikasta ja mitkä kiekoista, mutta jotain sentään sain irti.

Otetaan helpoin käsittelyyn ensiksi. Titan on jyrä. Voi herranjestas. Uskomattoman kaunis ja aikaisin loivana alkava feidi, joka vie kiekkoa kauas vasemmalle. Tämä korvaa Bansheen jyrän roolista kertaheitolla. PD lensi kenttäolosuhteissa samantyyppisellä linjalla, mutta jotenkin tuntui aavistuksen suoremmalta. Ei kuitenkaan epäilytä yhtään tarjota Titania isoa feidiä vaativiin väyliin. Banshee pois, PD puoliksi ulkona roikkuen Titan bägiin.

Sitten Laserit. Basic-muovinen laseri oli joko alivakaa tai tuuliherkkä. Flättinä heitettynä vähän korkeampi linja (tulee luonnostaan näemmä, ärh. Lisää lopussa) tuotti ison käännön, mutta lopussa kiekko taisteli takaisin flätiksi ja kääntyi feidiin. Jahka tuo vähän ottaa pieksentää niin saattaa olla kova sana ylikääntäviin avauksiin. Hyzerflipit toimivat mukavan oloisesti, mitä pari kertaa kokeilin. Jotenkin kiekko nousi helposti flätiksi, muttei kovin halukkaasti kääntänyt yli - ainakaan paljoa. Jos Ultrium Laseri osoittautuu liian vakaaksi joihinkin pilliväyliin, voi tässä olla hyvä temppu tarjolla. Matalana heitettynä flätit heitot tuppasivat kääntämään yli ja maahan. Fiilis käteen oli loistava, erittäin miellyttävä kiekko heittää. Innolla odotan tyyntä treeniä! S-FD puoliksi laukusta pihalle ottaen ja D-FD:tä mulkoillen Basic Laseri bägiin.

Ultrium Laseri oli selkeästi tuulta kestävämpi tapaus. Korkealle karanneet heitot karkasivat pitkälle vasemmalle ja matalana sai huoletta rykiä flättinä, eikä ylikääntöä näkynyt. Aika lailla C-TD:n oloinen miun käsissä. 

Midarit olivat jännä kokemus. MD2:ssa on selkeästi matalampi rimmi, ja se näkyy Midaria heittäessä - helposti sekaan tulee väpätystä, mutta pykälää rennommalla otteella heitettäessä alkoi lento olemaan tyydyttävällä tasolla. Alivakaaksi en omiin kätösiin tuota luonnehtisi - Premium Midari lensi suoraan pienellä feidillä lopuksi; hyvin samanoloisesti tuon C-MD2:n kanssa. Basic-muovinen versio oli nannaa käsissä ja ehkä aavistuksen Premiumia matalampi ja helpompi heittää. Aavistuksen Premiumia alivaakaampi, mutta ilman väpätystä tai (tahatonta, mind you. ärh!) anhyzeriä irroituksessa ei kiekko paljoa oikealle päätynyt. Uskallan kuitenkin toivoa, että pari kierrosta kuluttaa tuosta D-MD2:n tyylisen flippikiekon (Myllymäki #4, I'm looking at you). Kiekko tuntui aavistuksen nopeammalta kuin MD2. Toinen D-MD2 laukkuun jättäen ja loput poistaen Midarit mukaan bägiin.

Sitten sitä heittoa. Pisin draivi kantoi 92 metriä. Se on enemmän kuin viimeksi ja nyt aletaan taas olemaan siellä sadan metrin tuntumassa, mutta kääntöpuolella suurin osa jäi sinne 80 ja 90 metrin väliin, jos heitto lähti hyvin. Midarilla mentiin jokusen metrin yli 80, mikä on upeaa. Korkeushajontaa oli paljon, eikä myöhäinen taaksevetäminen tuntunut kovin hyvältä. Tuli hätäisen oloista draivaamisesta ja jotenkin tasapainottoman oloista. Iso osa avauksista lähti selkeästi antsakulmassa. Sitten sitä korkealle karkailua näkyi paljon ja jokaisessa avauksessa kiekon nokka oli selvästi ylhäällä. tuntuu että heitto voisi kantaa paljon pidemmälle kunhan vain sen laahaamisen saisi pois. Seuraavaksi kokeillaan rennompaa, sormipainotteisempaa otetta kiekosta ja taaksevedon viemistä korostetun korkealle olkaapään tasalle.

Käsi on yllätävän kivuton. Jännä. Ihan kuin se tietäis että tänä kesänä olisi viime vuotta enemmän rykimistä tulossa.

Alkaa lauantain toimitsijanhommat Linnoitus Openissa jännittämään. Vielä ei toimenkuva ole tarkemmin selvinnyt, mutta lauantaista tullee aika uniikki kokemus. Jos ette ole Lappeenrantaan ja sen linnoitukseen tutustuneet, niin 9.5 on hyvä tilaisuus tutustua alueeseen ja nauttia fribaspiritistä upeissa puitteissa Lappeenrannan keskustassa! Tietoa kisasta löytyy WDG:n sivuilta.