Asennemuutoksia peliin

Tänä keväänä on ollut tosi mukavaa pelata. En ole edes seuran viikkokisoihin tosin viitsinyt lähteä, kun jotenkin niiden kanssa menee hommat vähän säätämiseksi - viikonloppuna on muutakin ja nykyisin täysin liigapohjainen viikkokisailukin vaatisi ehkä vähän enemmän läsnäoloa. Katon asiaa uudemman kerran jahka viikkokisat vaihtuvat arki-illoille. Nyt ei Linnoitus Openin lisäksi muita kisoja ole kiikarissa. Tämän hetken heittelyt on pääasiassa mallia kierros kerran viikossa kaverin kanssa ja viikonloppuisin perheen kesken mahdollisuuksien mukaan. 

Fiilis radalla on ollut mahtava. Tänä keväänä fokus on kääntynyt tulospohjaisuudesta enemmänkin itse suoritukseen keskittymiseen. Miun mantra on ollut vähän sellainen, että jos puuhun tai väylän reunaan osuu jossain muutaman kymmenen metrin päässä tiiltä tavallaan hyvällä linjalla mutta vähän sivussa, voi heittoa pitää onnistuneena vaikka se päätyisikin pöpelikköön ja pirkku vaihtuukin tuplabogiin. Se metri sivussa sillä etäisyydellä on kuitenkin tulosta hävyttömän pienestä erosta kulmassa, joka miun heittomäärillä jää ihan puhtaasti satunnaisvaihtelun piikkiin. Se tarkentuu kun tarkentuu, ei sitä heittoa siinä tilanteessa olisi voinut heittää yhtään "paremmin". Lopputulos olisi voinut olla parempi mutta heitto ei.

Kiroilun sijasta olenkin päässyt rymyämään mörrissä vähintään neutraalilla mielentilalla, usein jopa tyytyväisenä heitosta. Jatkoheittoa pääsee tekemään rennompana ja usein huomaa niistäkin oppivansa samalla jotain. Turhautuminen johtaa hosumiseen ja hosuminen johtaa sitten oikeasti niihin huonoihin heittoihin. Eikä se yläpantaan paukahtanut, rinnettä alas rollannut putti muutu mihinkään, vaikka kuinka kiroaisi ja murehtisi.

Itselleen saa ja pitää nimittäin nauraa.

Olen tässä hevään aikana lueskellut myös Patrick D. McCormickin Zen and the art of disc golf -kirjaa ja  koettanut saada sitäkin kautta psyykkistä puolta pelistä kasaan. Kirja on kaikessa yksinkertaisuudessaan aivan loistavaa luettavaa, ja sikäli mikäli sen oppeja pystyy ja kykenee omaksumaan, niin uskoisin että se näkyy melkoisesti tuloksessa ja kierrosten välisessä tuloshajonnassa. Yksi perusajatus kirjassa on se, että omat ajatukset ohjaavat pitkälti sitä miten kierros menee. Kierroksen ulkopuolisten asioiden pähkäily tai heiton riskeihin keskittyminen (sen onnistuneen heiton sijaan) ovat plussapainotteista toimintaa. Pitäisi uskoa ja luottaa siihen, että pystyy, osaa ja onnistuu. 

Näiden asioiden yhdistelmä - onnistumiskeskeinen ajattelu, kierrokseen rauhoittuminen ja onnistumisen määritelmän muuttuminen - on ollut iso kehitysaskel tämän "kauden" avauksessa. Frisbeegolf on ollut tuloksesta riippumatta kivaa. 

Tiedän jo nyt, että huomisesta Linnoitus Openista tulee uskomattoman siisti kisa.

Linnoitus Open 2017 lähestyy

Johan se on taas tämänkin spektaakkelin aika. Ensi viikon lauantaina vietellään taas leppoisa päivä Lappeenrannan linnoituksessa fribeegolfin parissa, kun Willimiehen Disc Golf paukauttaa pop-up -radan pystyyn. Edessä on jyrkkäreinaisia kivivalleja, avointa puistomaisemaa ja paljon korkeuseroja. Saimaa tuottanee vähän tuulta ja keväinen sää sitten lyö lukkoon koko arvaamattoman kokonaisuuden.

Ratakarttaa kisan tämän vuoden layoutiin ei ole vielä julkaistu, mutta WGD:n kisan sivujen mukaan leiska "mukailee pitkälti vuoden 2016 rataa". Eli tätä:

Linnoitus open 2016 ratakartta. Kisatoimisto merkattu punaisella palluralla

En nyt tähän rupea sen enempää väylistä kuvia laittamaan, mutta miun edellisvuoden postaus käy kohtalaisen hyvin läpi kaikki väylät. Piatsi 12, jossa heittopaikka oli enemmän vasemmalla, ja kuvassa näkyvä koivu pakotti heittolinjat joko OB:n päälle vasemmalla tai hysselle oikeanpuoleisen rakennuksen katon päältä.

Sikäli mikäli rata pysyisi samana, on miun pelikirja ja kierrostulostavoite pääsääntöisesti sama. Väylälle 12 saatan tarjota Staria rystyltä vasemmalta puolelta ja antaa sen kääntää yli, ja edellisvuoden kisakierroksen tavoin väylälle 18 tarjotaan Basic Midaria. 17 on vähän kysymysmerkki. Periaatteessa edellisvuotinen päätös heittää Laseri vain "sinne jonnein" ylämäkeen ja taistella vallien yli hysse/upsi -linjoilla oli ihan ok, mutta yksi vaihtoehto olisi heittää tähän myös Fastia. Väylälle 3 Fasti on liian alivakaa, joten siinä mennään tilanteen mukaan joko Laserilla (alivakaata flättinä tai suorempaa antsaan) tai Titaniforella.

Kokonaisuudessaan avaukset, lähärit par 3:illa pääsäänöisesti Spartalla tai Jokerilla:

1. Premium Jokerilla forea korille

2. Basic Jokeri nostolle

3. Titania  forella tai Ultrium (tai Basic) Laseria rystyltä.

4. Basic Midari ensin väylään, toinen korille

5. Ultrium Laseri mahdollisimman pitkälle, jatko paikasta riippuen Titan/Laseri

6. Ultrium Laseria. Pysyttävänä matalana, koska aikainen feidi vie tiheään risukkoon ja märkään

7. Premium Jokeri / Titan hyssessä

8. Ultrium Laseri niin pitkälle kuin menee (ei sais jäädä valliin kiinni), Jatko Jokerilla tai Titanilla, riippuu

9. Ultrium Laseri, tavoitteena mutkan kohta. Mitä enemmän heitto feidaa vasemmalle, sitä pidempi jatko mutta toisaalta lyhyemmällä heitolla pääsee hyvälle jatkolle. Jatkoa Basic Midarilla ylämäkeen (pitkältä ehkä Laseria)

10. Titanilla pitäisi yltää "rotkon" yli vallin taakse. Jos menee sisu kaulaan niin Laseria. Jatkoa Midarilla tai Jokerilla.

11. Tiiltä katsoo taas, mistä mahtuu. Rystyä tai Forea, kiekko on sama alivakaa Ultrium Laseri

12. Titania forelta tai Staria rystyltä, testattava vielä. Fore on varma mutta pirkkuun vähän vaikea. Stari-rysty on linjansa puolesta IMO parempi.

13. Joko kovaa flättinä uudella Basic Jokerilla tai kuluneella hysseflippiä. Yli EI SAA kääntää.

14. Vakaampaa Ultrium Laseria vallin tuntumaan. Pirkkulla vaikea päästä greenin kapeuden vuoksi

15. Basic Midaria aukolle. Jos jaksaa kääntää yli greenille niin hyvä. Tähän foisi yrittää flipauttaa myös Staria...

16. Loivaan alamäkeen vakaampaa Laseria. Heitto pidettävänä matalana tai aikainen feidi vie TIHEÄÄN puskaan.

17. Hysseflipillä Fastia tai flättinä Laseria niin kovaa kun kropasta lähtee. Greenille ei miun heitolla mitään asiaa, joten parempi on asetella avaus hyvin lähäriä varten

18. Basic Midaria, se käänsi niin kivasti yli viimeksikin.

Käykäähän katsomassa valokuvat viimevuotisista väylistä aiemmin linkkaamasta postauksesta ja kertokaahan, millä eväillä työ lähtisitte tämän vuoden Linnoitus Openiin!

Henäkuun helteitä

On ollut meinaan kelit! Miun työnkuva on sellainen, että loman pitäminen heinäkuussa ja kuukauden mittaisena on aika lailla normi - akateeminen maalilma on täysin kuollut silloin ja mikäpä sen parempaa kuin kesän parhaimpaan aikaan löhötä lomalla. Ja paiskoa tietty kiekkoa monen muun aktiviteetin ohessa.

Juu-u. Reissaamisen, Pokemonien keräämisen, puutarhassa pusailun ja liiallisen löhöilyn lisäksi on kiekkoakin lennätelty. Heinäkuun alussa tuli pyörähdettyä moikkaamassa Mattia kera kierroksella Hattula DGP:tä. 18-väyläinen hiekkakuoppa-metsärata oli armoton miun hikoilevien kämmenten ja edelleen lipsuvien kiekkojen (en kyllä tiedä mikä sen lipsun oikeasti aiheuttaa. Jokin sen lätyn irroittaa aina liian ajoissa ja vasemmalle) suhteen ja tulosta tuli. Hauska rata tosin! 

Samalla anoppilavierailulla tuli käytyä tietenkin Ykslammilla heittämässä upea 18-väyläinen uskomattoman upeassa (joskin tuulisessa) kelissä ja sheivailtua kokonaista 9 heittoa ennätyksestä pois. Pirkkuja ei +5:een mahtunut kuin yksi, mutta eipä tuolla bogeja pahempia ollut toisessa päässäkään.

Viime viikolla tajusin, ettei muutamaan viikkoon ole kiekot käsissä olleetkaan ja kävin Myllymäellä totuttelemassa. Lipsahtelujen pelossa heittelin tulostatekevät 10- ja 11-väylät hitaammilla kiekoilla, ja jotenkin sitä paria sai revittyä. 12- ja 13-väylien pirkut saivat hymyilemään, ja siinä vaiheessa kun 15:ltäkin sain revittyä parin ja 17 tiillä tulos oli vain +2, oli suupielet korvissa - voisin ottaa kahdelle viimeiselle väylälle tuplabogit ja silti tekisin uuden ennätyksen.

17:n avasin pitkälle omalla mittapuulla, mutta puukujan taakse. Foreantsan sain kummun juurelle mutta parputti kolahti alarautoihin. +3. 18:n avaus tuuleen varovasti Jokerilla, tarkoitus oli päästä väylälle, ei OB:lle. Jokeri käänsi kriittisesti yli ja vasemmalta puiden seasta oli vaikea jatkaa. Foreantsa oli sillä hilkulla ettei surahtanut portista sisään. Pahasti näytti bogilta ja +4:ltä, mutta jollain ilveellä pitkä roikkoputti löysi itsensä korista. +3 ja neljä heittoa ennätyksestä pois!

Lauantaina ei Virojoen radalla mennyt sitten yhtään niin hyvin... :P KröhPlusKymmenenKröh.

Tuplabogey Tour 2016 - Savon mäntyjä kolistellen

Olipas kolmipäiväinen! 10.-12. kesäkuuta päästeltiin Teron kanssa oikein huolella, kun kierrettyä tuli yhteensä 11 rataa. Miulle kokonaan uusia tuttavuuksia oli peräti kuusi.

Perjantaina reissu starttasi tästä Lappeenrannasta miun töiden jälkeen, alustavana suunnitelmana käydä Sammonlahden ja Savitapaileen "lämmittelyjen" muodossa kohti Mikkeliä ja "virallista" lauantain starttia. Reissu saikin osaltani hyvän startin, kun paukuttelin Sammonlahteen oman ennätyksen - bogeyfree -4. Uusi ennätys tuli muuten Savitaipaleellekin, tosin vain yhden heiton parannuksella +1. Keli oli sanalla sanoen hassu: aina kun hypättiin autoon, alkoi vesisade. Radoilla taas sitten aurinko paistoi. Savitaipale saatiin kierrettyä muistaakseni jossain kuuden jälkeen ja yhteistuumin päätettiin keventää lauantain viiden radan settiä heittämällä Kaihu jo perjantaina.

Tuumasta toimeen ja +9 tauluun - jälleen uusi ennätys.  +9 sisälsiu tosin triplabogia ja pirkkuväylin tupeltamista, mutta muuten meni erittäinkin jees. Tästähän kehkeytyykin hyvä päivä.

Lauantaina päästiinkin suoraan aamusta toimeen, kun yhdeksän aikaan aloitettiin päivä Siekkilästä. Tero pääsi repimään ja miä pääsin töpeksimään. Kolmen heiton johto vaihtui kuuden heiton takaa-ajoon kun Tero näytti mistä lähtee, lopputulosten ollessa +3 ja +12. Takaa-ajoasemassa suunta kohti Kangasniemeä ja ilmeisesti vastikään 18:aan väylään laajennettua paikallista rataa.

Ensimmäinen uusi ratabongaus ei jättänyt kylmäksi. Alun lyhyemmät tekniset väylät vaihtuivat metsään ja pidempiin siivutteluihin, ja jälkimaku oli hyvä. Joskin tässä kohtaa alkoi draivin lipsahtelua näkyä ajoittain ja tuloksessa oli paljon bogia - erityisesti jälkimmäiseltä ysiltä. Tuloksella +5 sain kahdella heitolla kirittyä kiinni.

Kangasniemeltä suunnistettiin Pieksämäelle ja kebapille, jonka jälkeen suunnattiin ainakin alustavien kuvien perusteella mielenkiintoiselle Sähköpari Partaharjun radalle. Kerrassaan upea rata saatu aikaiseksi! Korkeuserojen ja kangasharjun juhlaa totta tosiaan! Järveltä puhaltanut tuuli ei edesauttanut heittoa, mutta olisihan sieltä alkupäästä niitä pirkku- ja parputteja saanut sisäänkin laittaa... Kolisi meinaan useampaan otteeseen ketjut ja pömpeli, mutta sisään ei mennyt. Lopputulokset +9 ja +12. Tuonne pitää päästä kyllä haastamaan uudestaan! Autolle kävellessä vastaan kävelevä golfari jäikin jutustelemaan ja kyselemään fiiliksiä. Parin ylistävän lauseen jälkeen herra sanoi "kiitos" ja esittäytyi radan suunnittelijaksi. Jäätiin siinä sitten vartiksi turisemaan niitä näitä ennen kuin kumijalta vingahti ja keulavalot suunnattiin kohti Joroista...

Joroista, jossa meinasi ruveta satamaan. Joroista, jossa allekirjoittaneen peli hajosi aivan täysin. Joroista, jossa väylät ovat kapeita ja pitkiä ja jossa hajonnut peli rankaisee pahasti...

Ja Joroista, jossa rata on haastava ja monipuolinen (joskaan sitä 17:n saariväylää ei vaan oikein ymmärretty) ja jossa pelaaminen kysyy taitoa ja kanttia. Ja Joroista, jossa Tero paukautti Tourin ainoaksi jääneen Holarin!

Vitosella Buzz ykkösellä pönttöön. Huikeeta peliä eikä väsymisen merkkejä niin minkäänlaisia. Jätkä on kone!

Lopputulokset +3 ja +11. Kylmää kyytiä, ja tourin voittaja alkoi olemaan jo selvillä.

Sunnuntaiaamu valkeni yhdeksän maissa Ahjolahden 23-väyläiseltä monsteriradalta. Kakkosväylän pirkun jälkeen mentiinkin aika lailla bogivetoisesti omalta osalta. Tero otti puolessa välissä neljän tuplabogin pötkön ja voitti neljällä heitolla, tuloksin +11 / +15. Omassa pelissä alkoi jo väsy painamaan ja väsyn tuottama huono peli alkoi sitten vastaavasti hiipiä ihon alle.

Seuraava rata - Harjumaja ei ollut mitään mukavaa koettavaa. Tero veteli muikeat +3 tauluun, ja itte tuskailin edes kiekon saamisessa tiiltä oikeaan suuntaan, raapiessa kasaan synkät +17. Se, kun tempoo alle satametriseltä par4:ltä 8 heittoa tauluun, ou jee.

Noh, ruoka auttoi ja Simpeleen Tehtaanpuistossa oli sitten kuin uusi mies puikoissa. Lipsui siis edelleen, mutta jotenkin sain kyyn revittyä ottasta irti ja hauskuuden taas peliin mukaan. Tuuli niin että tukka lähti, eli seiftin pelaamista tiedossa. Ratahan on huikea. Puolet väylistä pelataan ihan ruohonleikkuria kerran viikossa -puistossa ja puolet harvahkossa lehtimetsikössä. Väylät olivat selkeitä ja miä tykkäsin kyllä. Olisinpa käynyt tuollakin jo vaikka kahta vuotta aiemmin. Ei se niin kaukana Lappeestakaan ole... Tulokset +13 ja +14 eivät anna todellista kuvaa siitä, mitä tuolta radalta pitäisi tempoa, mutta onpahan pohjat tehty. 

Hyvillä mielin siis kamat autoon ja kohti viimeistä etappia tämän vuoden osalta - Karhumäkeä Imatralla.

Jostain sain kaivettua vielä voimanrippeitä pitää kiekkoa väylällä ja upottaa niitä pidempiäkin putteja. Tero heitti hyvin ja miä vastasin samalla mitalla. Eroa muodostui ensimmäisen puolikkaan metsäväylillä, ja lopun viimein sain tapeltua kahden heiton eron, tuloksilla +5 ja +7. Taisi tuokin olla oma ennätys. 

Ohi on. Kiitos ja anteeksi. Sattuu. 

Ensi vuonna uudestaan?!?

Huomenna muuten varmaan uudestaan Tehtaanpuistoon... ;)

Linnoitus Open 2016 -kuljeskelua Linnoituksessa

Linnoitus Openin ratakartta julkaisitiin viime viikolla, ja vappuaaton alkuillasta ehdittiin perheen voimin käydä kävelemässä Linnoituksen ympäristössä vähän kuvailemassa. Väylien näkeminen oikeassa elämässä auttaa alustavien kiekkovalintojen tekemisessä ja saipa sen henkisen valmistautumisenkin käynnistettyä. Tänään käydään kaveriporukalla varmaan Joutsenossa heittämässä Ravikankaan rata, mutta muuten taidetaankin mennä puttitreenin merkeissä, ellei sitten ehdi ihan kiekkojen kansssa käydä uudemman kerran Linnoituksessa.

Jännittää.

Kokoan tähän alle väyläkohtaisesti Willimiehen Disc Golfin sivuilla olevien väyläkuvausten yhteyteen valokuvia väylistä.

1. Vino greeni tuottanee harmaita hiuksia. Antsalla voisi periaatteessa päästä korille, mutta jos antsa jää uupumaan niin lähäriputti vallin päältä voi liitää pitkäksi. Kämmen kovempaa Jokerilla tai rennommin Titanilla mahdollisuus. Midarifore?

2. Loiva alamäki ja lyhyt pituus kirkuvat Jokeria rystyltä. Premium vai Basic - riippunee varmaan tuulesta.OB-tielle lienee aika mahdoton päätyä vaikka tulisi millainen ylämäkiskippi.

3. Tässä olisi pysyttävä oikealla. En varmaan uskalla luottaa Ultrium Laseriin rystyltä - ellei sitten vastatuuli ole pelissä mukana. Basic Laseri? Fore Ultriumilla? Basic rystyltä voisi korkeampana heitettynä liitää korille asti mutta OB:lle ei toisaalta halua päätyä... hmh, vaikeaa.

Kuva otettu lavan edestä - lava noin 15 metriä selän takana

Koria suojaavat koivut

4.  Tämä on taas tätä, että milläs heittäis. Oikean puolen vallioja-OB rajaa valikoiman rystyyn, ja miulla on sellanen tutina että tässä ei sankaritekoja tehdä. Basic Midari hysseflipillä tiiltä ja katsotaan sieltä missä ollaan ja miten päästään korille. Par ei ole häpeä, ja mielummin välttäisin myös oikean puolen pusikot. Rohkeutta hakea vallikuopan yli "varsinaisen väylän" oikealta puolelta ei kyllä ole. Eiiiikä taitoakaan.

Noin puolessavälissä

Kovan oloinen greeni

5. Pitkä par 4. Avaus haetaan varmaan vakaalla Laserilla, mentalitetti "niin pitkälle kun vain lähtee". Toisella heitolla pääsisi ohittelemaan jo mandoa, jos ykkösheitto on hyvä niin paikasta riippuen joko Titanilla tai Laserilla. Mandopuun "metsikkö" on oikeasti vesieste, joten Titanilla voi ihan hyvin skipauttaa sinne...

6. Simppeli väylä, simppeli ratkaisu. Alivakaa Ultrium Laseri ja hysseflippi soiroon.

7. Vallin yli kun pääsee niin on turvassa - sisäpuolen korkeat reunat pitävät kiekon kyllä siellä, ja puttia on helppo yrittää. Matkaa on kuitenkin sen verran, että tähän tulee varmaan haettua Titanilla hysseä. Toinen veihtoehto olisi suorempaa Jokerilla.

8. Pitkä pitkä par 3, johon ei miulla käsi tule riittämään. Ennen varsinaista tykkilinnaketta (jossa kori on) pieni vallinkolo, josta lähestyminen tarkasti voi olla vaikeaa. Helpointa on varmaankin avata oikealle tielle ja tiirailla sieltä Jokerilla korin alle. Tuulesta riippuen vakaampaa tai alivakaampaa Ultrium Laseria.

9. Väylän mutka on vasta noin sadan metrin päässä, ja siitä on vielä 50 metriä kiivettävää. Kämmenavaus ei riitä aukolle, joten Ultrium Laseria  oikeaa laitaa nuollen. Jatkoa ylämäkeen sitten... ööp... vaikkapa Basic midarilla.

Rinne on kova, ja rolleja tullaan näkemään. Pitkiä.

Kori saattaa tai ei saata olla tässä.

10. Henk koht pelottavin avaus, jonka pitäisi osua vallin sisäpuolelle ja mandon vasemmalle puolelle. Ultrium Laseria ja toivotaan-toivotaan -asennetta. Rinne on niin jyrkkä että pahaa mieltä tulee jos alas joutuu. Mandon jälkeen tiiraillaan sopivaa aukkoa puiden välistä ja lähestytään tarpeen mukaan Jokerilla, Midarilla tai Laserilla.

Mando kuvan ulkopuolella vasemmalla, korin paikka puiden seassa jossain oikealla laidalla kuvaa.

11. Jotenkin tämä väylä aukeaa niin, että tekisi mieli yrittää Laserilla foreässää? Ässälinjasta saisi varmaan pituutta sen verran, että lähäri olisi aika helppo joka tapauksessa. Kori siis vasemmalla haarapuun takana.

12. Avaus Laseri-flipillä, hakusessa korin alusta. Skippejä OB:lle sietää tosin varoa.

13. Tähän jos ehtisi käydä Jokeria kokeilemassa - josko vaikka riittäisi pituus korille asti. Jos ei, niin varmasti Titania, eipähän päädy OB:lle...

14. Koska OB-raja löytyy vasta jalkakäytävältä, tähän voi aika surutta tarjota Vakaampaa Laseria vallin oikeaa reunaa kutitellen. Jos päästään korille - hyvä; jos ei niin samahan se on lähestyä vallin oikealta tai vasemmalta puolelta.

15. Tähän väylään periaatteessa löytyisi keinoja korille asti, mutta Ultrium Laseri kuitenkaan ei välttämättä jaksa pitää antsaa loppuun asti ja basicin kanssa voi mennä liian jyrkällä antsalla. Pitää testata vaihtoehtoja, mutta jos esimerkiksi vähänkään tuulee, paras ratkaisu on varmaan pelata seiftiä ja flipata Midari koivujen väliin.

Korin "soiro".

16. Tilaa on - Vakaata Laseria niin kovaa kuin lähtee.

17. Tähänkin pitäisi heittää kovaa, mutta millä??? Laseri ylämäkeen ei kuulosta kivalta, mutta Midarilla ei välttämättä yllä. Ehkä miä runttaan Laserilla kaikesta huolimatta peräsuoli putkella ja yritän edes päästä vallin yli korin tasalle. Jos ei, niin lähäristä tulee vaikea.

 

Korin tasanne. Kori takaosassa.

18. Jos on rohkeutta, voisi OB:n yli hakea jonkinlaista linjaa, mutta antsalla pääsisi varmemmin väylälle - vaan ei korille asti. Ultrium Laseri on kädessä joka tapauksessa. Antsalinjoille alivakaampana ja OB-kutkutteluille vakaampana.

Siinäpä se. Onnea sille, joka jaksoi kahlata läpi asti! Periaatteessa melkein joka väylälle löytyy jonkinlainen fall-back -avaus, joka on sinällään hyvä juttu. Pidän tavoitteenani sitä, että jos heitän alle +10 -kierroksen niin voi olla tyytyväinen. Pirkkuja ottaisin tietysti mielelläni myös - potentiaalisia 1, 2, 7, ja 12 sekä pseudopotentiaalisia 11 ja 13. 13:n pirkku olis kyllä aika messevä...!

Mitä TE heittäisitte?