Koivusaaressa ex tempore

Tänään oli jännä päivä. Vaimon kanssa aamukahvien jälkeen tuumailtiin, että lähdetäänpäs pienelle kotiseutuajelulle! Oli sellaista puolivapaaehtoista asiaa Myllykoskelle ja siellä kun sattuu 9-väyläinen frisbeegolfratakin olemaan niin tuumasta toimeen.

Rata on rakennettu Koivusaareen puistoalueelle. Rata on kuvauksen mukaan aloittelijoille sopiva, mutta vesiesteet ja tajuton jano suorittaa tekevät tuosta aika mielenkiintoisen kokemuksen. Ja eihän siinä, rennoin mielin nakkelemaan - tulos tosin tuli otettua ylös. Keli oli mitä mainioin, aurinko paistoi ja tuuli hieman. Ilman takkia pärjäsi hyvin.

Muutoin peli tuntui kulkevan mukavasti... paitti että ykkösellä otin jokseenkin perinteisen tuplabogeyn. En ihan oikeasti tiedä, mikä siinä on. Tai tiedänpäs - ensimmäinen heitto lämmittelemättä lepikkoon oikealle, siitä vaikea lähestyminen oman putin ulkopuolelle josta yliyrittämisellä ensin ohi ja sitten paluuputti alarautaan. Ja väylällä pituutta 54 metriä!

Siitäpä lähdettiin kursimaan eroa kiinni. Draivi oli hakusessa, kiekot painuivat heittolinjasta oikealle, mutta neljä seuraavaa väylää paukkuivat parille. Kutosella juurikin siellä oikealla oli vettä, jota varoessa oikealle kääntävällä väylällä kiekkoon liian vähän antsaa avaukseen ja bogi korttiin. Seiskalta omalla mittapuulla hyvä lähestyminen ja hieno putti pirkkuun, seiskalta puuhun kopsahtaneesta avauksesta huolimatta par ja ysiltä toinen pirkku. Ylipäätään jäi hyvä fiilis - putti toimi oikein kivasti tänään.

Märkäähän tuolla radalla oli. Etenkin korien aluset olivat silkkaa kuravelliä, joissa lenkkarit jalassa meinas alkaa hirvittämään. Nippanappa kuivin jaloin kotio. Maisemat olivat mukavan keväiset! Huomenna siis Myllymäkeen - jos vaikka ei otettais tuplabogey:a ykköseltä...

Made an ex tempore visit to a completely new course for me - Koivusaari DGP in Myllykoski, Kouvola. A 9-hole park-like course with some water hazards is tailored for less expierenced players, but offer some challenge as well. Nice and relaxing place, especially with this weather - sun was shining and it was +6 degrees.

Some stupid mistakes and beatufilul birdies later I ended up getting a +1 for the course.

Putti pirstaleina

Käytiin koko perheen voimin eilen perjantaina työpäivän jälkeen ulkoilemassa Pikisaaressa. 9-väyläinen rata tuolta on jokunen aika sitten purettu pois mutta kolme koria on ulkoilualueelle jätetty harjoitusvastustajiksi. Siinä sitten puljailtiin ja puttailtiin.

Ei voi kyllä maisemista valittaa

Puttia tuli treenattua varmaan parinsadan suoritteen verran etäisyydeltä, joka on varmaan yli, mutta ainakin viisi metriä... otin siis viisi "ainakin metrin mittaista" askelta ja löin bagin maahan ja aloin suorittamaan. Kait miä alitajuisesti odotin käsittämättömän upeaa suoritusta, kun nuo olohuonetreenaukset olivat olleen mukavan toimivia ja putti kulki. Nyt sitten kädet oli kuivat, ilma kylmempi ja maali korkeammalla. Tuli sanalla sanoen reality check, kun "edes tuolta matkalta" ei maaliin osunut varmaan kuin puolet heitoista.

Yleinen suunta... ärgh!

Analyyttinen mieli rupesi sitten murehtimaan ja pohtimaan tuota puttisuoritusta. Yleisesti ottaen suorituksessa oli sellainen voimaton tunne - kiekko lähti kohdetta kohti, mutta kierrettä jäi puuttumaan ja ponneton lärpytin joko kolahti alarautaan, lopsahti maahan korin eteen tai vajosi vasemmalta ohi. Todennäköisesti ongelmien purkaminen lähtee kuivista käsistä. Jos se kiekon kierre tuottaa suoremman ja liitävämmän lennon, ja ilman kitkaa moista ei pääse paljoa syntymään niin eihän siinä muuta kuin käsiä kosteuttamaan. Eli rasvaa ja reeniä... jahka käden jumi helpottaa.

Ei huonoa ilman jotain hyvääkin. Lähäriä harjoittelin parin korin välillä muutamia kertoja - hyvältä tuntui. Putterin pelko heittokäytössä alkaa hälvenemään melko tehokkaasti. Innolla odottelen maanantain keikkaa Myllymäkeen...

Had some kind of a reality check with my putting yesterday. We stuffed ourselves in the car and drove to Pikisaari, where three baskets stand reminding us of 9-hole course built in the recreational area packed between lake Saimaa and densly built apartment complexes. The surroundings were the only beautiful thing to be seen that day, my putting was totally off and took me by surprise - my previous indoor putting had gone so well! Oh well, I did some analysis, and probably the main problem was dry air and dry hands. If there's no grip, there's no friction. With no friction there will be no spin keeping the disc aloft. Let's see... and hope that's the case...

Pikapyrähdys tekonurmelle - Pituusennätys uusiksi

Tänään Ilmatieteen laitoksen ennustessa oli tarjolla vesisadetta käytännössä koko päiväksi. Sitä silmällä pitäen lähdettiin koko perhe aamupäiväkävelylle paikalliselle tekonurmikentälle, joka oli onnistunut parin päivän aikana sulamaan kauttaaltaan. Tarkoitus oli päästä kenttäolosuhteissa (ei minuu uskalla aitaamattomalle alueelle laskea...) kokeilemaan uusia juttuja draivin suhteen.

Lämmittelynä muutama putteri ja midari kentälle. Kaikki kippas yli ja painui oikealle, tuntuma hukassa jne jne, mutta C-MD2 lensi varmaan jonnein 70 metrin tienoille. Tuntui hyvältä, että huonollakin heitolla on mahdollista saavuttaa tuollaisia etäisyyksiä.

Sitten itte asiaan, hitaat draiverit kouraan. Miulla oli aiemmin listatuissa tavoitteissa mainittu 100 metrin rikkotuminen, mielellään väylädraiverilla. Aikaisemmin oli maksimidraivit Herra H.:n DD2:lla ja PD:llä kantaneet tuurinkantamoisella 90 metriin ja omat väylädraiverit kopsahdelleet jonnein 80 metrin huitteille. Omat videotreenissä havaitut puutteet ja virheet antoivat osviittaa, että mittaa heitolle tulee "helposti" lisää ja melkoisen reilusti - tähän asti heiton voima tulee kerjäläisen kelkannarua muistuttavasta kädestä, kroppa ei ole mukana heitossa muuten kuin seuraajana.

Jebales, ylöshän ne lähtee...

Yritin pitää kaikki uudet asiat tänään mielessä ja lyhentää viimeistä askelta, käyttää keskivartaloa ja keskittyä nokkakulman pitämiseen matalana. Asentoa pitäisi saada pystymmäksi ja pyörähdys kantapään yli toimimaan ennen kuin polvi pettää jne jne... Ei näitä kertatreenillä korjata!

Mutta pienet muutoksetkin näkyvät! Vaikka kiekot tuppasivat lähtemään ylös ja pari kertaa sakkasivat, parhaimmillaan mentiin 95 metriin (S-FD ja Pro-D XL) ja keksimääräinen heittokin oli jossain 80 metrin paikkeilla. Samaan tulokseen päädyin kentällä kentät viivoitusten perusteella ja varmistuksen sain satelliittikuvasta. Eli lyhyesti, hieno startti kauteen, pituusennätys rikki ennen kuin lumet lähtee! Ja jos ja kun korjattavaa on vielä paljon, innolla odottelen mihin nuo rieskat päätyy kun "oikeasti napsahtaa"!

...Ens kerralla taas videokamera mukaan...

Video analysis and teorycrafting indeed yielded results, as I went to local artificial grass football field to drive. I had a goal for the season to (preferably with fairway driver) pass the 100 meter line. Today I kept the pointers ofthe video training closely in mind and managed to use my back and lowerbody more, and managed twice to get to 95 meter distance! So, we're off to agood start to this season - distance record is broken before the snow melts!

Myllymäessä perjantaina

Alunperin oli tarkoitus lähteä Imatran Karhumäkeen lauantaina, mutta aikatauluongelmien takia käytiinkin vaimon ja tytön kanssa kiertämässä Myllymäen rata iltakävelyhengessä. Edelliskierroksen +34 ei kummitellut mielessä, rennoilla mielin pääsi kiertämään. Vaimolla oli kamera mukana, eli tähänkin tekstiin saa jotain katsottavaakin.

Lunta ei ollut radalla oikeastaan ollenkaan, jäätäkin todella harvassa. Kaikki tiipaikat olivat myös sulat. Ainut "ongelma" oli tuuli, joka sanalla sanoen oli välillä aivan älytön. Eihän se oikein ihmisen paikka ollut. Eikä fribaajankaan - kova tuuli tekee kiekolle hurjia temppuja, mutta kun kyseessä on tosiaan MyllyMÄKI niin taisteltavaa oli myös nousevien ja laskevien ilmavirtausten kanssa. Kiekkovalinnat tuntui toimivan verrattaen hyvin.

Edellisen postauksen videoharjoittelun tuotoksena avaus oli enemmän tai vähemmän sekaisin, mutta ei ehkä niin paljon kuin pelkäsin - jonkinlaista hajontaa heiton vaakasuunnassa oli, mutta (jos tuulen temppuilut jätetään huomiotta) korkeus tuntui olevan hyvä. Lähäripeli toimi jotenkuten, mutta putista oli tuntuma hukassa. Yleisesti ottaen par 3:n väylä heitettiin näin: Draivi (metsään), Lähäri (vähän turhan kauas), Putti (ala-/ylärautaan) ja Nosto. Bogia kortissa siis...

Lopputulos oli siis verrattaen mukava +20. Samoilla linjoilla siihen nähden mihin viime syksynä lopetettiin. En jaksa tuulen vaikutusta kunnolla ruveta analysoimaan, pari-kolme heittoa pois varmaan. Enemmin tuolla reenaamassa oltiin. Ja pääasia että oli mukavaa!

Tämä muuten jysähti ylärautaan.
Hyvä juttu - luottoa puttiin löytyy ainakin vähän!

I was going to go to Imatra to play this Saturday, but schedule slapped me across the face. So, combined walk-in-the woods / Disc golf trip to Myllymäki with my family it was, then! No snow, perfect teepads, next to no ice... but infernal wind! Mostly I was pleaed to see that I'm at leat at ame level as last autumn - managed to get +20. Putting needs work, though... and basically everything else, too...! But had fun, that's the most important thing!

Videoharjoittelua - Osa 1

Sain napattua viedokameran mukaan jalkapallokentälle männä viikon torstaina. Lumitilanne kentällä oli varsin oivallinen: lunta noin viisi senttiä (ja kovaa), paikkapaikoin ruoho näkyvissä ja mikä parasta, heittopaikkana toiminut parkkipaikan sorareuna oli sula ja kuiva. Tavoitteena oli siis videoida omaa heittoa ja oppia siitä, mitä videointi paljastaa. Herrat A. ja J. olivat myös innostuneita oman heiton kuvaamisesta - mukaan vaan!

Tästä alkaa siis operaatio heittotekniikan kehittämiseksi. Operaation tavoite on parantaa oma heittotekniikka sellaiselle tasolle, että sadan metrin heitto olisi toistettavissa ilman isoa hajontaa. Ensimmäisen videoinnin heitot eivät todellakaan olleet upeita, pituudet jäivät maksimissaan 75 metriin. Hassua sinänsä, että midariheitot kantoivat hyvin pitkälti lähes samoille mitoille kuin väylädraivereilla paiskotut.

Herrojen A. ja J. videot ovat kauhisteltavissa herroilla itseillään, mutta miun räpellykset ovat nähtävissä alla...

...jaaa sitten sitä analyysiä. Ittellä heitäessä oli fiilis, että veto tapahtui alhaalta ylös (ns. Samurai-heitto), jolloin kiekot sakkasivat ja painuivat jurkästi vasemmalle.Midari- ja putterivdot ovat muutenkin korkeampia, jolloin ongelma ei niissä näkynyt niin selvästi. Tuota hidastettua vetoa katsoessa arvelisin, että syy huonolle vedolle on seuraus huonosta ristiaskeleesta ja jalan tuesta. Ristiaskeleessa miun vasemman jalan jalkaretä osoittaa tosi taakse, jolloin tukijalan maahantulon jälkeen asento muistuttaa lähinnä Aku Ankkaa. Pyös polvien koukistuminen syö voimaa kropasta.

Tässä on treenille hyvä vertailupiste.


In the video above you can find the startingpoint of my project of video-assisted drive-improvement. At the moment I can pinpoint several mistakes, which result in poor throws, but it apparently needed the video to see them. Let's see what happens next time...