Uusia saavutuksia

Keväällä sain rikki ensimmäisen tälle kesälle asetetuista tavoitteista. Silloin väylädraiveri kopsahti sadan metrin rajan paremmalle puolelle. Sen jälkeen pääsin sataan metriin vielä jonkin aikaa, mutta tekniikkamuutosten takia heittopituus alkoi lyhenemään ja niskakipujen takia kentällä reuhtominen sai jäädä vähemmälle. Draivin pituus oli 80 metriä ja siinä pysyi. Ei ollut väliä mikä kiekko siinä tassussa oikeastaan oli - midarilla (joissain tapauksissa jopa putterilla) päästiin samoille mitoille kuin väylä- saati sitten pituusdraiverilla.

Vaikka draivipeli oli surkeaa välillä valonpilkahduksia osoittavaa räpellystä (henk. koht. mieleipide), on tulostaso ollut kehitykseltään pelkästään positiivista. Puttipeli paranee päivä päivältä ja hyvä lähäripeli on tuottanut uusia ennätyksiä sekä Myllymäkeen että Karhumäkeen. Olen päässyt kiertämään uusia ratoja ja kiekkoja ei enää niin paljoa tarvitse kaivaa pusikoistakaan. Frisbeegolf on mukavaa.

Yksi uusista radoista - jolla kävin itse asiassa maanantaina - on Imatran urheilutalon ysiväyläinen. Olimme vaimon ja tytön kanssa kesäpäivän vietossa Imatralla ja tytön käytyä päiväunille rattaisiin tallustimme tuonne kuikuilemaan. Rata on puistomainen ja lyhyt "neppailurata" ja vaimolle tuuminkin, että nyt jos päästäisiin ensimmäistä kertaa pakkaselle.

Rata oli hyvää lähäriharjoittelua. Lyhyin väylä oli 43 metriä ja pisin 95. Tuo 95-metrinen seiskaväylä oli siis ainoa väylä jolla tiillä oli driveri. Jaaa oli muuten ainoa väylä, jolta paukahti bogey korttiin, hermostutti niin vietävästi tuo draiverilla avaus, kun "ei se toimi kun se lähtee ylös ja nokka pystyssä...". Noh, avaus ekaan puuhun vasemmalla ja vaikka jatko oli silkkaa timanttia niin par-putin sössin rautoihin.

Muuten menikin sitten loistavasti. Pirkkuja tuli kolme kappaletta ja pari pirkkuputtia jäi vielä ujoina alarautoihin. Kokonaistulos -2 ei ehkä päätä huimaa, mutta miulle henkilökohtaisesti se merkkaa sitä ekaa kierrosta, joka meni alle ihannetuloksen. Tämä ei ollut miulla listattuna kesän tavoitteisiin, mutta saavutus tämäkin.

Tiistaina oli aamulla valinnan paikka. Vaimo ja tyttö lähtivät tapaamaan rantailun ja leikkipuistoilun merkeissä toista äiti-tytär -seuruetta ja iskällä oli vapaat kädet. Lähinnä valittavissa oli kentälle meno draivailun merkeissä tai kierros Myllymäkeä. Lähdin Myllymäkeen, vaikka Urheilutalon draivimörkö oli jäänyt ihan oikeasti häiritsemään. Rento ratkaisu miulta oli keskittyä otteeseen ja ranteen pitämiseen hallinnassa - näin PERIAATTEESSA pitäisi nokkakulma saada alas. Paljon sitä ei kuitenkaan ole liikaa.

Tuumasta toimeen ja radalle. Lämmittelydraivailut ykkösväylän tiiltä ja kierrosta käyntiin parilla. Kakkosväylälle oli rakennettu porttimando, joka estää korkeat hysselinjat mutkan taakse. Avaus sipaisi porttia ja kuoli ennen mutkaa, lopulta bogia korttiin. Kolmosesta peruspar, kun avaus kävi oikealla lehvissä. Tässä kohtaa huomasin, että draivi lähtee paremmin. Nokkakulma näytti (sitä mitä ehti ennen puita nähdä) pysyvän aisoissa!

Nelosen murheenkryyniin tarjoilin normaalista kämmenavauksesta poiketen MD2:a, joka kovalla vedolla käänsi väylään. Jatkoon piti heittää P1:llä antsa korille, mutta läjäytin kiekon seuraavaan puuhun. Bogia siis. Vitosesta oltiin upealla Tiippariforella 7 metrin pirkkuputilla, mutta ei tänään. Kutoseen tarjoilin liian alivakaata kiekkoa ylikääntävään ylämäkiässään, mutta hyvä lähäri ja pitkä putti pariin. Seiskalla avaus vasempaan puuhun, josta jälleen tavoistani poiketen neppasin putterin pienestä rakosesta (tähtäsin siihen jopa!) korin alle ja par pelastettu siitäkin. Kasiin ylämäkeen MD2:a, joka jäi vajaaksi. seifti alle ja par.

Tässä kohtaa oli hymy korvissa ja +2 kortissa. Tiesin kyllä, että tilastollisesti loppua kohti bogien määrä kasvaa, mutta tässähän mentiin ennätystahtiin. Jopa alle +10:n on mahdollista.

Sitten tuli triplabogey. Ysillä tarkoitus oli heittää MD2 pienellä hysseflipillä puuränniin ja antaa alamäen viedä alivakaata kiekkoa koria kohti oikealle, mutta mokoma lipesi ekaan puuhun vasemmalle. Pahasta paikasta jatkoa S-FD:llä, tavoitteena S-linja lähelle koria, mutta kiekko ei suoristanut. Oltiin lähempänä koria mutta puskassa vasemmalla. Putteria lapaan ja lähäriä korin alle... ei vaan lähäri edessä olevaan mäntyyn ja vasta seuraava harmillisen kauas korista. Puttikin meni alarautaan. +2 vaihtui +5:een kun lähdettiin toiselle puolikkaalle.

Onneksi tuo tripla ei jäänyt vaivaamaan, vaan kolmelta seuraavalta väylältä nappasin parin jokaiselta. Kolmeltatoista tuli viime kierroksen pirkun jälkeen harmittava bogey, kun avaus osui mäntyyn ja lähärin jälkeinen putti rautoihin. Neljältätoista bogey on hyväksyttävää, ainakin miulle. 15:en avaus meni pidemmälle mäkeen kuin ennen - ja kovaa. Harvoja kertoja, kun näen kakkosheitolla korin! Lähäri kapsahtaa katajaan ja bogey napsahtaa korttiin, mutta hyvä fiilis kuitenkin. Kuudeltatoista nappasin uuden pirkun kun kerrankin tässä lähti avaus niinkuin piti.

Kahdelle viimeiselle väylälle siirtyessä kortilla seisoi +7. Ajattelin, että nyt on varaa sössiä molemmista väylistä bogi ja vielä ollaan +9:ssä... Noh, niin... 17:n avaus oikealle puiden sekaan ja jatkon antsaviritelmä muutaman metrin päähän eteenpäin samanlaiseen paikkaan. Upsilla pääsin korikummun juureen, mutta bogeyputti ei uppoa. Tupla korttiin ja +9:n tavoittelu vaihtui +10:een. Viimeisellä väylällä avaus S-FD:llä kovaa ja matalahkona. Kerkesin jo miettiä, että nyt mennään pitkälle kun kiekko vaeltaa kriittisen paljon oikealle ja nappaa oksaan ja feidaa vasemmalle puuryhmän reunalle. Hyssellä aidan väärälle puolelle ja julmetulla Banshee-piikkihyssellä korin tuntumaan. Käsi tutisten putti sisään.

Elieli, +10 kortissa täyttää kaksikin ruutua. Ensinnäkin, uusi ennätys yhden parannuksella ja toisekseen, kesän ehkä kovin tavoite täytetty. Kannatti lähteä radalle. Eniten par-tuloksia kierroksella ja yksi uusi pirkkuväylä. Draiviin löytyy taas hieman luottoa ja palo parantamaan on kova!

Few goals were met in the past few days. I managed to visit yet again new course, this time in Imatra (Urheilutalo). This course ended up being the first one to go below par for me! Nothing big considering the course but significant milestone for me.

I also met another, bigger goal. I was going to go test my drive at Myllymäki and ended up breaking my record and thus meeting the goal of scoring it +10! Triple bogey from 9 was a shame, and double form 17 could've been avoided, but otherwise a solid, good round.

I wanna go again!

Tämän herran pääsiäisvaellus

Pääsiäinen tuli, oli ja meni. Meidän perheen pääsiäinen vietettiin Hämeessä, Riihimäen kupeella anopin luona ja, kuten aina, mukavaa oli. Tuli syötyä ja juotua... ja heitettyä kiekkoa.

Torstaina pakkailin auton lähtökuntoon ja siivoilin. Vaimolla oli viimeisä menoja, joten ylimääräistä aikaa jäi sen verran että pyörähdin jalkapallokentällä treenailemassa draiveja. Nuo aiemmat kierrokset Myllymäessä olivat antaneet jonkinlaisia vinkkejä siitä, mikä siinä draivissa loppujen lopuksi mättää ja miten sitä pitäisi lähteä korjaamaan. Tukijalkaa enemmin oikealle, vedon keskivaihe alemmas ja viimeinen askel huomattavasti lyhyemmäksi. Noilla eväillä päästiin alustavasti eroon anhyzer-kulmasta, väpätyksestä, ylös lähtevästä heitosta. Samalla sain jollain ilveellä nokkakulmaa hallintaan. Kun kaikki tekijät osuivat kohtiilleen, oli tulokset (vastatuuleen) melko huimia. Sataa metriä hätyyteltiin useampaan otteeseen, mutta tarkaa pituutta oli vaikea arvioida. Sitten kerran kaikki napsahti, ja GPS-etäisyysmittari näytti lukemaa 106,7 metriä 5 metrin virheellä. Jälkeenpäin sateliittikuva varmisti tuon 106 metrin olevan kohtalaisen tarkka mitta. Eli ensimmäinen kesälle asetettu tavoite oli siinä ja jokeri samalla, koska kiekkona oli Teebird ja lentorata suorastaan herkullisen suora.

100 metriä rikki kentällä, mielellään väylädraiverilla

Seuraavaksi tuo pitäisi toistaa. Ja toistaa. Ja toistaa.

Hyvillä mielin lähdin pääsiäisen viettoon anoppilaan. Viikonlopun aikana kävin Ykslammi DGP:n kahteen kertaan läpi sekä kuusi väylää Riutta DGP:tä. Keskittyminen ei ollut avauksissa ihan mukana, mikä kostautui matalaa mäntyä täynnä olevalla radalla. Tulokset maltilliset +7 ja +6. Jälkimmäisellä kierroksella ei muuten tullut yhtään tuplabogey:a tai pahempaa, mikä nostatti hymyä huulille Jonkinlainen rutiini siis on, jahka tuon avauksen saisi kuntoon. Riutalla käytiin vaimon kanssa viisi ekaa väylää läpi ja sitten viimonen takaisin parkkipaikalle. Tulokset oli muistaakseni  nelä bogey:a ja kaksi paria.

Ykslammi osa 1 (+7):

Tämän kierroksen keskeiseksi teemaksi muodostui heikot avaukset. Jotenkin onnistuin tasapainoilemaan heitossa siten, että koko yläkroppa oli kallellaan oikealle ja kiekot lähtivät anhyzer-linjoille. Lisäksi irroitus oli heikko, vaikka väpätystä ei aina nähnyt niin sen kuuli. Tämä vaatii keskittymistä, koska torstain kenttätreenissä sain kyseisiä ongelmia hallittua. Suurimmat highlightit löytyvät lähäripelistä sekä viimeisen väylän mehukkaasta avauksesta.

Ykslammi osa 2 (+6):

Avauspelissä heti ykkäseltä asti samaa makua, oikealle mentiin ja lujaa. Siitä eteenpäin avaukset tuntuivat lähtevän ajoittain hyvin. Laajalla sektorilla väylän sivuja nuolleen mutta suoraan. Kierroksella pääsin ulkoiluttamaan myös C-Bansheeta, jolla kolmosväylän erittäin lyhyeksi jääneen avauksen jälkeen heitin koria suojaavan metsäsaarekkeen taakse ja pelastin parin. Paikoiltaan heitetyt heitot väylädraivereilla olivat heikkoa katsottavaa - antsalinjalle riivitiin taas ja väpätellen. Onneksi upsi toimi hyvänä pelastusrenkaana.

Summa summarum:
Oli mukava saada jonkinlaiset pohjatulokset anoppilaradalle Ykslammi DGP:lle. Oli hienoa nähdä, että joltensakin harvalla treenirytmillä saa kehitettyä ja ylläpidettyä omaa suoritusta. Oli mukava heittää etenkin tuota jälkimmäistä Ykslammin kierrosta kun edellä heitti kaksi lasta äitinsä kanssa ja takaa tuli neljön hengen porukka viisissä-kuusissakymmenissä olevia äijiä. Sanasia vaihdoin molempien porukoiden kanssa ja jälkimakuna ei voi muuta kuin arvostaa, miten laji loppupepeissä muokkautuu kaikille omanlaiseksi. Vaimon kanssa oli hauskaa heitellä Riutalla. Ja ennen kaikkea - oli mukava saada ensimmäinen kesälle tarkoitettu tavoite rikki jo huhtikuussa.

Easter was packed with various feats with disc golf. First on Thursday still at Lappeenranta I was training at the football field. I managed to get all those variables right for few throws and got my Teebird to fly to 106 meters. So that's one of the upcoming summer's goals done and we're still in April! Off our family went to my Mother-in-law's place to Tavastia, where I threw few rounds at Ykslammi DGP. Some problems I previously had with my drives were still there and were mostly the main reason for the +7 and +6 scores. That and putting from anywhere longer than 5 meters... However, the second round was with no double bogeys and that actually is a feat in itself. Overall, the par scores were distributed among six holes so I'm happy overall. I also threw six holes on Riutta DGP with my wife; fun sport in a perfect company - who could not enjoy oneself?

Pikapyrähdys tekonurmelle - Pituusennätys uusiksi

Tänään Ilmatieteen laitoksen ennustessa oli tarjolla vesisadetta käytännössä koko päiväksi. Sitä silmällä pitäen lähdettiin koko perhe aamupäiväkävelylle paikalliselle tekonurmikentälle, joka oli onnistunut parin päivän aikana sulamaan kauttaaltaan. Tarkoitus oli päästä kenttäolosuhteissa (ei minuu uskalla aitaamattomalle alueelle laskea...) kokeilemaan uusia juttuja draivin suhteen.

Lämmittelynä muutama putteri ja midari kentälle. Kaikki kippas yli ja painui oikealle, tuntuma hukassa jne jne, mutta C-MD2 lensi varmaan jonnein 70 metrin tienoille. Tuntui hyvältä, että huonollakin heitolla on mahdollista saavuttaa tuollaisia etäisyyksiä.

Sitten itte asiaan, hitaat draiverit kouraan. Miulla oli aiemmin listatuissa tavoitteissa mainittu 100 metrin rikkotuminen, mielellään väylädraiverilla. Aikaisemmin oli maksimidraivit Herra H.:n DD2:lla ja PD:llä kantaneet tuurinkantamoisella 90 metriin ja omat väylädraiverit kopsahdelleet jonnein 80 metrin huitteille. Omat videotreenissä havaitut puutteet ja virheet antoivat osviittaa, että mittaa heitolle tulee "helposti" lisää ja melkoisen reilusti - tähän asti heiton voima tulee kerjäläisen kelkannarua muistuttavasta kädestä, kroppa ei ole mukana heitossa muuten kuin seuraajana.

Jebales, ylöshän ne lähtee...

Yritin pitää kaikki uudet asiat tänään mielessä ja lyhentää viimeistä askelta, käyttää keskivartaloa ja keskittyä nokkakulman pitämiseen matalana. Asentoa pitäisi saada pystymmäksi ja pyörähdys kantapään yli toimimaan ennen kuin polvi pettää jne jne... Ei näitä kertatreenillä korjata!

Mutta pienet muutoksetkin näkyvät! Vaikka kiekot tuppasivat lähtemään ylös ja pari kertaa sakkasivat, parhaimmillaan mentiin 95 metriin (S-FD ja Pro-D XL) ja keksimääräinen heittokin oli jossain 80 metrin paikkeilla. Samaan tulokseen päädyin kentällä kentät viivoitusten perusteella ja varmistuksen sain satelliittikuvasta. Eli lyhyesti, hieno startti kauteen, pituusennätys rikki ennen kuin lumet lähtee! Ja jos ja kun korjattavaa on vielä paljon, innolla odottelen mihin nuo rieskat päätyy kun "oikeasti napsahtaa"!

...Ens kerralla taas videokamera mukaan...

Video analysis and teorycrafting indeed yielded results, as I went to local artificial grass football field to drive. I had a goal for the season to (preferably with fairway driver) pass the 100 meter line. Today I kept the pointers ofthe video training closely in mind and managed to use my back and lowerbody more, and managed twice to get to 95 meter distance! So, we're off to agood start to this season - distance record is broken before the snow melts!

Videoharjoittelua - Osa 1

Sain napattua viedokameran mukaan jalkapallokentälle männä viikon torstaina. Lumitilanne kentällä oli varsin oivallinen: lunta noin viisi senttiä (ja kovaa), paikkapaikoin ruoho näkyvissä ja mikä parasta, heittopaikkana toiminut parkkipaikan sorareuna oli sula ja kuiva. Tavoitteena oli siis videoida omaa heittoa ja oppia siitä, mitä videointi paljastaa. Herrat A. ja J. olivat myös innostuneita oman heiton kuvaamisesta - mukaan vaan!

Tästä alkaa siis operaatio heittotekniikan kehittämiseksi. Operaation tavoite on parantaa oma heittotekniikka sellaiselle tasolle, että sadan metrin heitto olisi toistettavissa ilman isoa hajontaa. Ensimmäisen videoinnin heitot eivät todellakaan olleet upeita, pituudet jäivät maksimissaan 75 metriin. Hassua sinänsä, että midariheitot kantoivat hyvin pitkälti lähes samoille mitoille kuin väylädraivereilla paiskotut.

Herrojen A. ja J. videot ovat kauhisteltavissa herroilla itseillään, mutta miun räpellykset ovat nähtävissä alla...

...jaaa sitten sitä analyysiä. Ittellä heitäessä oli fiilis, että veto tapahtui alhaalta ylös (ns. Samurai-heitto), jolloin kiekot sakkasivat ja painuivat jurkästi vasemmalle.Midari- ja putterivdot ovat muutenkin korkeampia, jolloin ongelma ei niissä näkynyt niin selvästi. Tuota hidastettua vetoa katsoessa arvelisin, että syy huonolle vedolle on seuraus huonosta ristiaskeleesta ja jalan tuesta. Ristiaskeleessa miun vasemman jalan jalkaretä osoittaa tosi taakse, jolloin tukijalan maahantulon jälkeen asento muistuttaa lähinnä Aku Ankkaa. Pyös polvien koukistuminen syö voimaa kropasta.

Tässä on treenille hyvä vertailupiste.


In the video above you can find the startingpoint of my project of video-assisted drive-improvement. At the moment I can pinpoint several mistakes, which result in poor throws, but it apparently needed the video to see them. Let's see what happens next time...

Tavoitteita kesälle 2014

Tulossa on siis miun ensimmäinen kokonainen kesä frisbeegolfin parissa. Viime syksy oli pitkä, joten paljon ehti tapahtua sitten elokuun, mutta onhan se jännä lähteä tutkimaan, miten kesän aikana riittää mahdollisuuskia pelata ja miten paljon kehitystä on luvassa. Tässä kohden (lämmintä luvassa) voisi olla hyvä hetki kirjoitella ylös omia tavoitteita tulevalle kesälle.

1. Peruspeli kasaan
• Avaukset varmemmiksi - haulikkoefektiä on paljon näkyvissä
• Kämmenheittoa lisää -  viime syksyn treeni loi hyvää pohjaa heikommalle heittopuolelle
• Puttipeli varmaksi - treeniä ja nupin pitämistä kylmänä
2. Lappeenrannan Myllymäessä +10 -tulos - nykyinen ennätys +18
• Tämä on hyvinkin saavutettavissa; ks. kohta 1.
3. Ekat viikkokisat
• Uusia kokemuksia lajin parissa
4. Kenttätreeniä ja kierroksia
• Rutiinia lajiin 
• 100m raja rikki

So, as the first "full" season in disc golf is about to start, it'll be a good idea to list some of my goals for the upcoming summer.

1. Basic game - improvement is needed in driving, putting and forehand
2. Personal best of +10 in Myllymäki, Lappeenranta. Current best +18
3. Attending to first weekly competition 
4. 100m distance in field practise