kaksi kertaa olen kisoissa käynyt. Kaksi kertaa Linnoitus Openissa. Kummallakin kerralla jäin jälkeenopäin miettimään, että olipas mukavaa ja että miksihän tätä ei tee enemmänkin. Noh, ehkä ensi vuonna - sitten kun lapset kasvaa.
Aamusella Linnoitukseen polkiessani katselin Saimaan jossain määrin murtuvia aaltoja ja tuumiskelin että tuleekin vähän erilainen kisa kuin edeltävän vuoden tyyni helleveivaus. Päivälämpötilat olivat varsin soveliaat 12 astetta, mutta tuuli oli kova ja pohjoisesta, Valleilla tuulen suunta kääntyy osittain ylös ja kiekon lentorataa oli todellakin vaikea ennustaa - tappaako se tuuli vauhdin vai jättääkö se feidin pois vai mitä ihmettä tähän nyt sitten yrittäisi työntää?
Ensimmäinen kierros meni omalta osalta hyvin, joskin virheitäkin tuli. Kahden tuplan mutta yhden pirkun saattelemana hinkkasin itselle tuloksen +6 ja avoimen sarjan sijan 28. Useampi pirkkuputti kyllä tarjoiltiin mutta kun ei osunut niin ei sitten.
Toisella kierroksella ruuan jälkeen aloitus oli sieltä tuulisemmalta puolelta eikä mieskään ollut varsinaisesti hereillä. Bogi, bogi, tupla, bogi... neljä väylää ja +5. lopun viimein tuli vielä otettua kaksi tuplaa ja kaksi bogia lisää hyvyyttä ja kokonaistulos +11. Lopussa kiekot alkoivat lipsumaan aikaisina tai griplockiin, mikä sinällään on ärsyttävää, mutta muuten pelaaminen oli ihan älykästä. Loppui vaan mehut.
Kokonaistulos +17 riitti kuitenkin lievästi yllättäen 33. sijaan, joka kuitenkin on melkoinen parannus viimevuotisesta 47. sijasta (joskin nyt avoimessa oli 52 pelaajaa, viime vuonna 60).
Jos teknistä suorittamista lähdetään tillottamaan, niin oikeastaan kaikki muu pelasi riittävän hyvin paitsi draivien nokkakulma ja rystypuolelta tehtävät lähärit. Molempiin lähdin hakemaan ratkaisua eilisellä kierroksella Myllymäessä, ja nokkakulma lähtikin miun mielestä vähän asettumaan ihan vaan työntämällä peukaloa vähän edemmäs draivatessa. Lähäreitä tein muutaman rystypuolelta, ja siinä liialliseen voimaan tai vastaavasti heiton lähtemiseen "lussuna" auttoi vaihtamalla lyhyempiin suoriin leijuttelulähäreihin Jokerin tilalle Spartaa ja vähentämällä voimaa ennemminkin sieltä heiton alkupäästä (taaksevienti, painonsiirto) ja vastaavasti pitämällä vedon loppu ja irroitus napakkana.
Also, pääsin Linnoituksessa heittämään toisen kierroksen HaFGin PJ:n, Fabrizio Ferraran kanssa. Siinä on kyllä hepulla spiritti kohdillaan. Aivan mahtavaa heittää tuollaisten ihmisten kanssa!
Sääennuste lupaili aurinkoa ja kahdeksaa astetta. Täydellinen sää lähteä katsomaan, miltä Myllymäki näyttää. Ensimmäinen kierros tälle vuodelle ja noin kuukausi Linnoitus Openiin.
Tällaiseen aikaan heittelyssä varustautuminen miusta korostuu. Vaikka aurinko paistaa ja olo on lämmin, on varjonpaikoissa silti kylmä ja tuuli tekee efektiiviselle lämpötilalle iholla kummia. Miulla oli päällä kevyttä kerrosta - pohjalla ohut urheilupaita, ja päällä... liekö tuo nyt sitten pyöräilyyn tarkoitettu, "vähän paksumpi ohut pitkähihainen" pienellä kauluksella. Päällä Softshell-takki. Housupuoli meni ihan kerrastolla ja vaellushousuilla. Jos vielä flunssalta haluaa oikeasti välttyä niin vedenpitävyys kengissä on tärkeää - loskassa kolmosväylällä kastuneet jalat pilaa kyllä fiilistä.
Sitten toinen puoli - juotavaa mukaan. Heittäessä tulee kuitenkin lämmin ja nestettä haihtuu kehosta, mikä vastavaasti kostautuu sitten kierroksen jälkeen nestehukkaisuutena jos juotavaa ei ole mukana. Miulla on ollut paha tapa olla juomatta kierroksilla, mutta olen yrittänyt kunnostautua siinä.
Mahtavaa päästä radalle. Sulaminen on vielä vaiheessa, mutta etenkin metsän puolella (1, 7-9) alkaa olemaan mukavan sulaa ja kuivaa. Väylät 2-6 olivat odotetunlaisesti erittäin kuraisia (komosväylällä ei ole enää yhtään puuta!!! Täysin paljas väylä nyt, pöh), ja loppupään väylät 14-18 olivat vastaavasti lumisia. Jäätä ei varsinaisesti ollut, lukuunottamatta väylää 16, jossa sai olla todella tarkkana.
Ja heittokin kulki hyvin. Basic Jokerilla draivatessa tuli griplockeja ja draiverit lipsuivat välillä käsistä, mutta ennen kaikkea ajatus oli joka heitossa jossain edes siellä päin. Enemmänkin homma jäi asteelle "ensi kerralla sitten enmmän tätä" tai "pitääkin kokeilla ensi kerralla näin". Draivin jäädessä huonoksi tietysti pirkutusmahdollisuudet jäävät vähille, mutta verrattaen hyvin onnistuneet lähärit ja yllättävän mehukkaasti osuva putti tekivät paljon tulokselle. Loppukierros, väylästä 15 eteenpäin oli varmaankin yksi parhaista vastaavista mitä olen tuonne heittänyt. Kokonaistulos +9 on ensimmäiseksi kierrokseksi ja olosuhteisiin nähden erittäin hyvä, ja syystäkin voi olla tyytyväinen.
Tänä aamuna heräsi vähän huolen poikasta. Paikat ovat muuten täysin ehjät, mutta oikean polvilumpion alapuolella tuntui jäykkyyttä ja.. .noh, ei nyt varsinaista kipua mutta sellaista pientä jotain. Kiertoa ja kuormaa sieti kyllä hyvin, mutta yhden jalan kyykkäystä ei niinkään. Päivän mittaan oireilu on tässä lieventynyt ja poistunut. Pitänee tarkkailla asiaa ja tarvittaessa käydä draivia läpi, etenkin päkiän nostoa ja kantapäällä pyörähdystä.
Ranne on päässyt hyvään testiin viimeisen viikon aikana. Viime keskiviikkona Heikki pyysi mukaan Sammonlahteen tekonurmelle draivaamaan, ja lämmittelyksi käytiin vielä vieressä oleva ysiväyläinen läpi. Jäätä oli vielä kovin parkour-henkisesti jalkojen alla, mutta pari avausta mieheen per väylä avasi paikat hyvin ennen kentälle siirtymistä. Radalla kulki ihan kivasti, vaikka vähän tauon jälkeen olikin tekeminen ruosteessa. Tulos taisi olla (laskettuna väylältä aina siitä pöljemmältä tulokselta) jotain +4 tai +5 ehkä?
Kentän puolella ei tapahtunut mitään mullistavia juttuja. Laseri-draivi on edelleen siellä parhaimmillaan 95 metrissä ja siitä hitaampaan siirryttäessä näteillä eroilla lähemmäs. Pääsin koestamaan Ultrium Legendaa, mutta ens alkuun tuntuivat lipsahtelevan kädestä joko vasemmalle tai ylös. Innolla odotan mitä tapahtuu kun suuntimat ja ennen kaikkea käden nopeus parantuvat. Kaiken kaikkiaan hyvä treeni - käsi kesti ja seuraavana päivänä lihaksissa tuntui höpöltä.
Iltojen ollessa valoisampia päivä päivältä otin itselleni tavoitteeksi ehtiä joka maanantai-ilta kierrokselle. Eilen siis oli edessä ensimmäinen Myllymäen kierto. Heikin kanssa olimmen varautuneet kuraan, mutta loppujen lopuksi yllättävän kuivana tuolta selvisi pihalle.
Aurinkoon ottavat rinteet olivat suurilta osin sulia ja kuivia, mutta varjoisammat paikat ja avoimet väylät - joihin lunta oli päässyt satamaan - olivat vielä lumessa ja jäässä. Kuraa löytyi lähinnä kolmosväylältä korin liepeiltä. Talvileiskan tiipaikat olivat periaatteessa kaikki paljaina, mutta vähemmän heitetyt tiit olivat jäässä. Reppu kiltisti selässä ja kieli keskellä suuta sai liikkua myös varjon puolen väylilläkin!
Radalla on tehty myös rajua harvennusta kakkosväylän jälkipuoliskon sekä kolmosväylän laitapuustojen kanssa. Kakkosväylän ahne avaus sisämutkasta tai korkeaksi lipsahtanut avaus kolmosella ei enää tarkoita pakkobogia, vaan korille ihan oikeasti näkee ja pääsee. Ennen kuin raivuujäte kerätään pois, kannattaa tosin kiekon laskeutumispaikka katsoa tarkasti - oksien sekaan kirkaskin kiekko voi hukkua helposti!
Jaa miten meni? +14 viidellä tuplabogilla, joista yksi oli mandomissi ja toinen re-tee. muuten olikin sitten ruosteista puttia tai draivia (tai molempia). No mutta, kauden avauskierros liukkailta alustoilta ja viime vuoden vastaavaan kuutisen heittoa vähemmän? I'd take that, täydet 5/7. Tajutotman hauskaa oli ja kotiin sai mennä hymyillen. Varoivainen draivi teki kiekoista efektiivisesti pykälää vakaampia ja sen takia käytiin lepikossa useampaan otteeseen, mutta suunnat sinällään olivat kohdallaan.
Ja sainpas sen pirkkutilastonkin auki, perskeles. Kuudenneltatoista.
Tero pyörähti käymään viime sunnuntaina. Tarkoitus oli lähteä ottamaan mittaa toisistamme Lappeenranta-Imatra -akselin radoilla Karhumäessä, Ravikankaalla ja Myllymäessä.Kirvelevä tappio kesän Tuplabogey Tourilta mielessä kisaan lähdettiin asiaan kuuluvalla vakavuudella, olihan nyt kotikenttä kyseessä.
Ravikangas #7
Tai sitten ei. Karhumäellä olen nykyistä leiskaa heittänyt kerran, senkin viime kaudella. Ravikankaalla on kaksi kokonaista kierrosta selätetty, niistä kerran tänä kesänä. Noh, Terolla ei ollut Ravikankaasta mitään kokemusta, ja Karhumäen nykyinen 21-väyläinen suurimmaksi osaksi mysteeri. Pelotti kyllä vähän. Puistohysse-Tero kun oli retostellut oppineensa puttereilla draivaamisen jalon taidon. Menisikö etu metsäpilleissä sen siliän tien? Omat lämmittelyt oli jäänyt pelkästään viime viikkoiseen kierrokseen Myllymäessä Heikin kanssa. Tulos +17 oli siinä mielessä positiivinen, että huonoja heittoja on kropassa jäljellä nyt vähemmän.
Noh, ysiltä aamulla kaffeet ja piirakat naamaan ja auton keula kohti Imatraa. Raikas ja poutainen keli saatteli matkaan. Karhumäen voisi summata siihen, että miä tappavan tylsästi revin paria korttiin kun Tero veteli vuoristoratahenkisesti isompaa ja pienempää lukua.
Omassa pelissä muuten mitään - kulki varsin kivasti - mutta avauksissa oli ongelmaa. Neljäntoista ja viidentoista tuplabogit harmittavat tietysti, mutta kokonaistulos +7 on ihan ok. Tero jäi heti kättelyssä neljän heiton päähän taakse. Oi kuinka kuulostaakaan kesäsiseltä reissulta. Pirkku tuli sentään otettua paineista huolimatta väylältä 20, kun Pystyin toistamaan Teron perässä Midarilla ylikääntävän rystyliidättelyn korin alle.
Eihän siinä, kamat autoon ja takaisin kohti Lappeenrantaa ja Joutsenon ravikangasta. Kapeat väylät on kapeita, ja Tero on oppinut kontrollidraivaamaan niitä midareita ja puttereita (prklö). Helisemässä oltiin, kun Tero piti avaukset väylällä itsen ollessa yleensä harmittavasti väylän reunassa pusikossa. Tero repi paria, miä bogia. Pari poikkeusta tietysti mahtui sekaan, mutta viiden heiton erolla Tero otti kokonaistuloksen kiinni ja painoi yhdellä heitolla ohi huimalla +9 -tuloksella. Itse siis jäin aiempia kierroksia yhdellä heitolla huonommaksi +14:llä. Pelottavasti alkaa muistuttamaan Tuplabogey touria tämä...
Naureskeltiin Myllymäkeen ajaessa, että on se kumma kun ei eroja saa syntymään oikein millään. Viimeiselle radalle lähdettiin Hesburgerissa virkistäytyneinä.
Myllymäkeen olikin iltapäivän tunteina eksynyt pari muutakin heittelijää, ja tiipaikoilla joutui ajoittain odottelemaan, mutta väliäkös tuolla. Ensimmäisellä väylällä otin heti eron kiinni paukauttamalla onnistuneella linjalla Titanin korin tuntumaan. Jäi muuten ainoaksi pirkuksi kierroksella tämä. Kolmannella väylällä turasin avauksen ja jälleen ajettiin takaa. Nelosella taas kiinni vain jotta pääsin antamaan seiskan hermopuuavauksella jälleen yhden siimaa. Ysillä Teron MD kääntää liikaa yli, ja allekirjoittanut pysyy väylällä tasoittaen pelin. Yhdellätoista kokonaiskilpailun johto vaihtui, kun päätin seiftata Midarilla väylälle sen sijaan, että olisin pidemmällä ja vasemmalla hakemassa hysselinjoja. Kannatti. 12:n avaus tumpeloitiin molemmat, mutta par mieheen siitä. Kolmellatoista Tero lirvautti kiekon oikealle pöpelikköön, miä vasemmalle. Teron kiekko löytyi neppi-noston päästä korista, miä tupeloin tuplabogin verran ja johto vaihtoon. 14 ja 15 tumpeloitiin tasatahtia, ja 16:ltakaan eroa ei syntynyt. Jäljellä oli kaksi avoimempaa väylää ja puistohysse-Tero hymyilee yhden heiton johdossa. Teron avaus menee vasemmalle ja painuu sen verran pitkälle että koria joutuu hakemaan isolla hyssellä. Oma avaus lähtee myös vasemmalle, mutta kimpoaa pensaasta takaisin väylälle lyhyenä. Jokerilla korin kumpuun ja putti sisään. Tero ei saa lähäriä hyvälle puttipaikalle ja bogin myötä tilanne tasan ennen viimeistä väylää. Viimesen väylän alamäki vei Teron avauksen jälleen vasemmalle miun hermostuksissani lepsuna lähtenyt avaus jäi väylälle vähän vajaana. Jokeri kouraan ja korkea lähäri korin alle. Teron foreantsa lähtee feidaamaan liian ajoissa ja painuu oikealle. Terolle bogi, ja miulle parin myötä kokonaiskisa yhden heiton turvin plakkariin. Lopputulos +7 kopsautti ennätystuloksesta taas yhden heiton pois, ja se kyllä kuvastaa kisan tiukkuutta entisestään.
Hieno reissu oli. Ja tiukka. Ensi kerralla kuulemma heitellään Hamina-Loviisa -ympäristössä. Teron kotikentillä tulee varmaan pataan että hilse pölisee. Mutta, se on vasta sitten, nyt nautitaan tästä!
Käytiinpä maanantaina taas Myllymäessä pyörähtämässä kierroksen verran. Viime viikonloppuna pidetyt mestaruuskisat meni tapetointihommissa sivu suun, ja toiveissa oli ehtiä heittämään muokattua kisarataa, mutta seuran nohevat puuhamiehet olivat jo maanantain aikana palauttaneet radan omilleen. Noh, peliä se on normipelikin.
Lyhyestä virsi kaunis - tuli pelattua omaan tämän kauden tasoon nähden hyvä kierros, +12. Jännästi tulokseen en varsinaisestiole tyytyväinen, mutta peliin olen. Pääosa tuloksesta muodostui avauksien kehnoudesta, pari lähäriä tempaisin rehellisesti pitkäksi, ja vain yhden pari-heittoa otin ahneilla puteilla.
Se, mikä esti tuloksia paisumasta tuon +12:n yli, oli ehdottomasti putti. Eilen tuntui uppoavan ihan kaikki. Siis ihan kaikki mitä vaa kehtasi yrittää vakavissaan. Ylipäätään tuli yritettyäkin puttia isommalla riskillä ja kauempaa kuin koskaan. Jos se pitkä, normaalisti alle nepattava putti ei uponnut, paluuputti meni justiinsa niitä paria ahnetta kohellusta lukuunottamatta viimeistään sisään. Toivottavasti tuo nyt ei ollut mikään yhden kierroksen suonenveto, vaan oikeasti se korin kanssa pihalla tanssahtelu alkaisi näkymäänkin.
Radalla oli väkeä pelaamassa ihan kiitettävästi. Yksinäisiä susia, kaveripooleja ja vanhempia lastensa kanssa. Koko kierrokseen meni kaikkinensa kuitenkin aikaa vain vajaa puolitoista tuntia - noin vartti lisää tyypilliseen. Lähes joka tiillä joutui vähän aikaa odottelemaan, mutta onhan se mukava kun ympärillä on muitakin pelaajia. Ei sillä, lisä pelaajamäärässä ja odottelu tuottaa välillä huonoja päätöksiä. Meitä seuraillut isä-poika -parivaljakko onnistui tuottamaan potentiaalisen vaaranpaikkoja avaamalla väyliä vielä kun edellinen ryhmä oli väylällä - ajatuksella "ei se sinne asti kuitenkaan yllä". Siitä ryhmästä, joka siellä väylällä vielä pelaa tilanne näyttäytyy täysin erilaisena; stressitasot nousee ja keskittyminen herpaantuu vähemmästäkin, saati siitä kun kymmenen metrin päähän selän taakse kopsahtaa kiekko. Sitä alkaa miettimään, että jokohan se seuraava tulee takaraivoon... Noh, meidän kierroksella tilanne kulminoitui viimeiselle väylälle, jossa sain sitten kiekon skippien kautta nilkoille. Huikkasin tiille päin, että jos mitenkään voisivat odotella väylän tyhjenemistä ennen avauksia ja väylän jälkeen jäimme vielä jutustelemaan asiasta kyseisen parin kanssa. Oli ilmeisesti tullut yllätyksenä koko heiton pituus, ja hyvässä hengessä sain anteeksipyynnön saattelemana lupauksen, että jatkossa odottelevat siellä tiillä hiukan kauemmin.
Sateen uhasta huolimatta pöristeltiin Heikin kanssa eilen Myllymäkeen kierrokselle. Heikki oli vain hintsun verran aiemmin saanut meidän oman porukan bagtag-mittelöissä ykköstägin haltuunsa, ja sitä oli sitten tarkoitus lähteä haastamaan. Lähtökohtaisesti haaste ei ollut mikään kovin vakavasti otettava, onhan Heikki saanut Lappeenrannan ihmeen heitettyä nollille siinä missä allekirjoittanut on suoriutunut parhaimmillaan 9 päälle. Noh, aina haastetaan - se on pelin henki.
Radalla olikin yllättävän paljon väkeä, vaikka sääennuste näytti yli 50% mahdollisuutta sateelle koko illalle. Kierroksessa kesti kuitenkin vain 1h 12min, eli odottelua ei pahemmin joutunut tekemään. Pieni sadekuuro tuli kierroksen jälkimmäisellä puoliskolla, mutta muuten märkyyttä näkyi lähinnä kiekoissa. Ilma oli sen verran kosteaa, että basic-muovi meni yllättävän tahmaiseksi ja kättä sai hieroa pyyhkeellä paljon. Seuraavana kierroskuvaus, alla videomateriaalia avuksi.
1. Avaus liian tiukalla linjalla, mutta mäen päälle. Lähäri oli pakko heittää forella ja matalaksi jää. Par-puttikaan ei uppoa. Kuparinen rikki ja bogia tauluun. Heikki lirvautti avauksen pidemmälle mäen päälle mut pirkkuputti ei napannut. +1
2. Avaus lähtee mikrohyssessä ja jää ekan puukujan laitamille puiden sekaan. Foreen ei tullut liiemmin antsaa mukaan seuraavassa, mutta kiekko tetsaa siihen toiseen puukujaan. Jokerilähäri putille ja par korttiin. Heikillä avaus puukujien välissä ja jatkot kolistelivat puita. Lopulta kortissa seisoi 6. +1
3. Jälleen liikaa hysseä avauksessa. Uskomaton sylky reunapuusta väylän oikeaan laitaan, josta venytysantsa pitkälle putille. Ei nappaa, ja bogi. Heikki päätyi avauksella väylän reunaan oikealle puiden kautta ja pisti lähärin jälkeen oivallisen putin sisään. +2
4. Avauksessa Midarilla oli ajatusta ja kiekko käänsi hyvin yli. Puuosuma tulee ja pehmeä kiekko kuolee keskelle väylää. Lähäri puukujaan raastaa hermoja eikä osu. Toinen lähäri menee putille ja bogi. Heikki lirvauttaa pitkän foren kaukaa kuusen yli ja lähärin jälkeen ottaa parin. +3.
5.Heikki avaa forella oksiin ja kiekko taistelee puoleen väliin väylää. Hyvä lähäri ja Heikille par. Oma avaus lähtee ajoissa käsistä, mutta väistelee puut ja päätyy pitkälle putille. Sisään. +2.
6. Ylämäkiantsa on tiukka, mutta kiipeää mäen päälle. Lähäri osuu johonkin ja ylipitkä putti ei uppoa. Bogi. Heikki heittää pitkälle pirkkuputille, mutta ei osu. +3.
7. Hyvät avaukset molemmilta. Heikki vähän pitkänä kantoon korin takana ja itse maltillisemmin kiveä kopsauttaen vajaana. Molemmille pirkku. +2
8. Heikki parkkeeraa P-P1:n korin alle. Samalla linjalla yritys itsellä päätyy keskipuuhun. Forelähäri hyvällä linjalla mutta nappaa toiseen puuhun. Jyrkänneputtia en yrittänyt - alle ja bogi. +3.
9. Heikki nappaa oksia oikealta ja kiekko sukeltaa vasemmalle puiden sekaan. Forelähäri ei jaksa korille ja bogia tuli. Oma yritys Midarilla kääntää sopivasti yli ja ekaa kertaa oltiin ylipitkällä pirkkuputilla. Kova, viettävä greeni pelottaa ja lepsuna putti korin alle. Par on hyvä. +3
Yhdeksän väylän jälkeen tilanne oli siis tasan 31(+3). Tässä kohtaa olin tietysti tyytyväinen siihen, että tulos oli varsin hyvä, putti kulki ja tötöilyjä ei ollut tullut. Heikin kanssa samoissa lukemissa olo oli hämmentävää. Toinen puolikas on tyypillisesti ollut se haastavampi miulle, joten odottelin kaulan repeävän varsin pian.
10. Laseri griplockaa oikealle, mutta sylky tulee keskelle väylää. Lähärissä käy jotain hölmöä ja Sparta lähtee lussuna vasemmalle metsään. Vippi korille ja tyhmä bogi. Heikki avaa vasemmalle puihin ja päätyy kahdella upsilla korille. +4
11. Jälleen oikealle lepikkoon, mutta väylälle pätkähdettiin. Lähäri lipsuu ja päätyy puusaarekkeen sekaan vasemmalle. Sieltä eka lähäri puuhun ja toka vasta pitkälle putille. Putti sisään ja tuplabogi. Heikki avaa puusaarekkeelle ja lähäri korista vasemmalle putille, joka nappaa alarautaan. +6
12. Heikki heittää keskipuuhun ja siitä lähärin jyrkänteeltä alas. Neppi ylös ja bogia sinne. Oma avaus Jokerilla vähän leveällä linjalla jyrkänteen reunalle. Kuolonputti laiturikoriin menee sisään. +5
13. Avaus lipsahtaa vasemmalle puiden sekaan. Hysselähäri nappaa ahneena puuhun ja seuraava sitten niihin seuraaviin. Pitkä putti kuitenkin sisään, huhhei. Heikillä hyvä avaus ja hyvä lähäri, mutta putti ei uppoa. +6
14. Lyhyt avaus Midarilla pysyy väylällä, mutta jatkofore Titanilla lipeää taas ajoissa. Onneksi kiekko tetsaa korin yläpuolelle pitkälle alamäkiputille. Uppoaa, viimein tämäkin väylä pariin. Heikki Avaa, lähestyy ja pussittaa ihailtavalla varmuudella. +6.
15. Oma avaus Laserilla kääntää pahasti yli eikä sylkyä lepikosta kuulu. Jatko pikku-upsilla jää lepikon reunamille, mutta putteriantsalla viimein mäen päälle. Putti ei uppoa ja toinen tupla. Heikillä avaus mäen päälle ja näppärästi lähärin jälkeen par. +8.
16. Heikki avaa vähän pitkänä, mutta ylämäkiputille. Oma avaus meni suunnitellusti, jääden putille. Heikki missaa, miä pussitan neljännen pirkun. +7.
17. Avaus hysseflipillä ilman sitä hysseä ja puiden taakse oikealle. Jatko urheasti Midarilla antsaan, mutta laahaten lentää ja feidaa ennen korikumpua kuusen alle. Putti hipoo yläpantaa mutta ei vaan mene. Paluuputti ineen ja bogi. Heikki avaa kummun juureen, mutta puttaa ohi. +8
18. Heikillä yhden heiton kaula viimeiselle väylälle. Heikin avaus ei käännä yli ja osuu ilkeästi pusaarekkeen puihin ja kimmahtaa OB:lle. Dropparilta avaus osuu aitaan ja jää greeniä ympäröivän aidan portille. Putti ei uppoa ja tuplabogi. Miulla avaus nätisti aidan ja puusaarekkeen väliin väylälle. Lähäri lähtee rumasti ja kolistelee aitoja, mutta päätyy putille. Putti sisään ja par. +8.
Elieli, ensinnäkin tuli tehtyä uusi ennätys yhden parannuksella. Toisekseen sain viimein pelattua 14:n pariin. Kolmannekseen sain kierrokseen neljä pirkkua. Ja viimeisenä - sain ykköstägin! Huah! Ja ykköstägin mukana kulkee myös alla näkyvä Teräsmies-lätkä, ja vähän aikaa sitä saakin olla oman pelinsä Teris. Putti kulki loistavasti, ja se kompensoi paljon huonoa draivia.
Loma alkaa pikkuhiljaa olemaan taputeltu ja työt jatkuvat. Töiden alun myötä alkaa myös taas se aika, kun kollegat, etenkin kiekkoja heittävät sellaiset, alkavat palailemaan omilta kesäisiltä riennoiltaan takaisin sorvien ääreen ja säännöllinen kierrosrytmi alkaa toivottavasti taas muotoutumaan. Noh, muotoutuuhan se kun muotoillaan.
Hämeeseen karannut Jasin, opiskeluaikainen kaveri, oli lomiensa tiimoilta käymässä Lappeenrannassa tiistaina. Heikki oli napannut päivemmällä Jasinin kiertämään Karhumäkeä Imatralle, ja miä lyöttäydyin mukaan, kun parivaljakko suuntasi illansuussa Myllymäkeen. After all, olihan siinä mahdollisuus puolustaa bag tagia ja nähdä vanhoja kavereita. Mukaan saatiin myös Niko, joka oli ainakin miun mielestä turhan vaatimaton arvioidessa omaa peliään, heitti meinaan oikein hyvin. Jasinin tuttuja mikäli oikein muistan.
Kerkesin viitisen minuuttia lämmitellä puttia ennen kuin loppupoppoo eksyi paikalle. Aiempien kierrosten perusteella Jasin oli bagtagikilvassa niskan päällä, mutta luotto omaan peliin oli kova ja Jasinilla jo yksi kierros alla. Alkukierros meni omalla mittapuulla hyvin, pirkku kasilta ja bogit väyliltä 3,4 ja 9. Aikaisemmin hyvät kierrokset ovat viimeistään tyssänneet väylälle 9, mutta melkein hyvästä ja pöpelikköön päätyneestä avauksesta huolimatta otin pitkällä putilla taistelubogin siitäkin. Etuysin jälkeen huimassa +2-tuloksessa ja viisi heittoa Jasinia edellä. Jasinilta lipesi avaus kakkosväylältä lepikon puolelle ja herra raapi triplan korttiin sieltä, muutoin mentiinkin erittäinkin tasatahtia.
Toinen puolikas on aina ollut miulle se vaikeampi. Pirkkuja saa tavallisimmin väyliltä 12 ja 16, mutta muilta sitä lukua tuleekin. 13:n olen joskus pirkuttanut. 10 ja 11 napsin huonoilla avauksilla tai jatkoilla bogeja, mutta 12:n avaus tuotti kierroksen toisen pirkun. 13:n avaus oli jälleen melkein hyvä ja puun kautta puolessavälissä väylää, mutta kova ja paljas greeni lennätti Jokerin skipillä korin alta pitkälle putille, jota en saanut sisään. Vastaavasti 14:llä yritin seiftimpää avausta Midarilla, mutta lipsautin hysseflippiviritelmän vasemmalle ojaan. Jatkoheiton heitin oikealle metsään, mutta muutaman puun kiertämällä sain tästä vain bogin. Vielä jäi par ottamatta. +5 ja 15:n ylämäkeen. Avaus jää matalaksi, mutta periaatteessa korille olisi hyvällä putteridraivilla päässyt. Griplockasin sen kuitenkin nippanappa kallion päälle ja oikealle. Yritin antsalähestymistä korille, mutta liika varovaisuus kostautui, eikä aikaiseen suoristanut ja pitkälle putille jäänyt jatko mennyt. Toinen tuplabogi. 16:lla jäi avaus lyhyeksi, mutta alamäki-kuolonputtipaikoilla haisteltiin pirkkua. Putti alarautaan ja tuloksessa +7 kohti henkisesti ja fyysisesti miulle vaikeimpia viimeisiä väyliä.
Tässä kohtaa mainittakoon, että +9 on miun ennätys tuonne. Laskeskelin, että jos jommankumman pelaa pariin, niin toiselta saa sitten ottaa bogia ja vielä saa ennätystä parannettua. 17:n pelasinkin pariin ja yhtäkkiä mahdollisuudet oli jopa kahden heiton parannukseen - olinhan miä pelannut 18:n pariin ennenkin. Avaus käänsi liikaa yli ja jäi oikealle puihin. Jatkopaikka ojanpientareella ja asento huono. Periaatteessa tästä olisi pitänyt pistää Midarilähäri portille tai jopa korille, mutta lempaisin taivaille. Kiekko jäi parikymmentä metriä portista ilman suoraa linjaa. Ajatus oli pistää loiva hysse portin läpi korille, mutta lipsahtipa liian ajoissa ja aitaan. Bogiputti ei mennyt sisään.
Eli: sulin ja otin viimeiseltä väylältä bogin. Lopputulokseksi jäi omaa ennätystä sivuava +9 ja vaikka pitäisi olla tyytyväinen, niin oikeastaan päälimmäisenä tunteena oli pienoinen pettymys. Jasin lempoi ittensä lopulta tulokseen +14, jos sen triplabogin kakkoselta jättäisi huomiotta niin aika tiukillehan tuo veti. Muttei tarpeeks, hähä! Vitonen jäi siis Lappeenrantaan. Pitää jossain kohtaa syksyä lähteä Jasinin kotikentille huutelemaan.
Heikkiä ei ollut mitään jakoa lähteä haastamaan. Parhaimmillaan olin yhden heiton päässä väylän 8 jälkeen, mutta vielä ei rahkeet riitä. Vielä.
Tuplabogey Tourin toinen päivä valkeni, ja tukevan aamiaisen jälkeen päivä alkoi pienen alkulämmittelyn säestyksellä Riutta DGP:ltä. Rata oli vanhalta, 12-väyläiseltä layoutiltaan miulle ennestään tuttu, mutta nykyisen 18-väyläisen ulkomuodon lisäväylät olivat ennestään tuntemattomia.
Alkulämmittelyt näyttivät hyviltä, puttikorilla ketjut kilisivät ja ykkösväylällä oltiin yhtä usein pirkku- kuin par-putilla. Kierros itsessään ei sitten ollut niin mairitteleva, lopunviimein tuli nakutettua tauluun +14 Teron viedessä +6:lla johtoa jälleen isommaksi. Pidin uusista väylistä, eikä vanhoissakaan mitään vikaa ole. Monipuolinen paikka harrastaa!
Ajovuoro taas meikäläiselle ja suunta kohti Tuusulaa ja Ristikiven rataa. Kangasmetsää ja hiekkakuoppaa -yhdistelmä kuvaa tätä 18-väyläistä (joskin kaksi väylää pois käytöstä) varsin osuvasti, eikä kiekkojen löytymisen kanssa ole tosiaan maastosta johtuen mitään ongelmaa. Heittokin kulki kivasti, tosin kämmeneltä heittäessä tuppasi kiekko lirvahtamaan antsassa lapasesta ja sen saattelemana sitten ties minne. Kampoihin sain kuitenkin laitettua, lopunviimein sekä Tero että miä pelattiin kierros +5:een.
Seuraava etappi oli Tuusulan Burger King, jossa pikatankkaus ja keula kohti Kivikkoa, miun Tourilta ehkä eniten odottamaa rataa. Ja Kivikkohan oli juuri odotustensa veroinen. Oli vaikka mimmoista väylää avoimemmista luukutuksista teknisempiin metsäsoiroihin ja vesiesteisiin. Alun tyyni kesäpäivä reipastui varsin navakaksi tuuleksi, joten jännän äärellä oltiin useammankin avauksen kanssa. Hanttiin tuli täälläkin laitettua, kierroksen jälkeen kortissa seisoi +10 miulle ja +9 Terolle.
Tourin kaksi viimeistä rataa olivat Hyvinkäällä. Ensin käytiin kiertämässä mieleenpainuva Sahanmäki DGP ja siihen perään otettiin molemmilta luulot pois Nummenmäki DGP:llä, Suomen vaikiemmaksi metsäradaksi tituleeratulla jötkäleellä.
Sahanmäki edusti jälleen enemmän avointa kangasmetsää, joskin siellä kangasmetsässäkin saatiin välillä tiukkoja linjoja aikaiseksi. Erittäin leppoisa paikka heitellä ja vajaan puolenvälin avoimet luukutukset viimeistään avaa hartiat! Täällä ratkesi sitten voitto ratavoittojen osalta, kun Tero vei kahdella heitolla itse heitettyäni +14. Koska raakatuloksessakin eroa oli jo tuon verran, julistettiin voittaja epävirallisesti jo 19.:nnen korilla.
Mutta Nummenmäki heitettiin silti haastemielessä, jos ei muuten niin yrittäessä kaunistaa loppulukuja. Nummenmäki on Sahanmäestä poiketen rakennettu tiheämpään ja sankempaa aluskasvillisuutta käsittävään metsään, ja väyläkuvaus "pitkä ja kapea" sopii lähes joka väylälle. Ja lukuahan tuli. Lopunviimein eroa oli jälleen Teron eduksi yhden heiton verran tuloksilla +27 ja +26.
Huikeahan tuo kokemus oli. Uusia ratoja tuli koettua paljon ja hauskaa oli. Vaikka pataan tuli lähes joka radalla, niin oli ilahduttavaa kuitenkin saada pataan tiukassa kisassa - Mukkulaa, Mäntsälää ja Riuttaa lukuunottamatta kaikki ratatulokset olivat kahden heiton sisällä! Palkinnokseen Tero valikoi itselleen C-MD:n, jonka käyn hakemassa tulevalla viikolla itselleni saatekirjeen rustaamista varten.
Ja suunnitelmat ovat kovat jo ensi kertaa ajatellen...
Melkein kaksi viikkoa tuli kuitenkin vietettyä lähes (puttitreenejä pihalla) fribatonta lomailua, mutta keskiviikkona kaivoin illansuussa sateesta huolimatta kiekot esiin ja painuin Myllymäkeen. Hyvin kulki heitto kiekkojen tullessa tutummiksi koko ajan. Ensimmäisen yhdeksän väylän jälkeen kökötettiin tuloksessa +4 (sisältäen yhden triplabogin!), ja sain ekaa kertaa pelattua kakkosväylän pirkulle. Hyvä avaus, hyvä jatko, hyvä putti. Toinen puolikas ei sitten mennyt niin mairittelevasti, kun lopputulos oli muhkea +15. Ei haittaa, se on kuitenkin suunnilleen tämän kesän keskitasoa, ja jos keskitasoon pääsee tupeltamalla niin sieltä on kovempaakin tulosta vielä tulossa.
Eilisissä viikkokisoissa oli sanalla sanoen vaihteleva sää. Kelihän oli koko päivän ollut sekuli, taivas täynnä pilveä ja välillä sataa tahi paistaa. Tuuli sentään oli pysynyt aisoissa. Kisoihin ajaessa paistoi autinko, yhden väylän jälkeen tuli rakeita ja vettä ja kolme viimeistä väylää mentiin myrskylukemissa ja vesisateessa vain jotta palkintojenjaossa päästiin nauttimaan aurinkosta.
Ai niin, ja tein oman ennätyksen Myllymäkeen. Woohoo!
Kolmenkymmenen kisaajan koitos alkoi omalta osaltani Harrin ja Juuson kanssa kolmosväylältä. Keskinäinen kannustus ja tsemppi oli kova koko kierroksen ajan ja mukavaa oli. Avaukset tuntuivat lipsahtelevan antsan puolelle lähes joka kerralla, mutta jotenkin kiekot löysivät tiensä väylälle.
3. Avaus Laserilla oikealle pusikkoon puolenvälin tuntumaan. Jatko Spartalla alle. (0)
4. Spartalla antsayritys kopsahtaa ekaan puuhun vasemmalla. Vielä tiukempi antsalinja Jokerilla osuu viimeiseen puuhun ennen koria ja päätyy mäen alle. Neppi alle, eikun puuhun. Toinen neppi alle ja tuplabogey. (+2)
5. Kerrankin sain Laserin kestämään kämmeneltä aisoissa. Tiukka S-linja ja muikea skippi about viiteen metriin. Yläpantaa varoin putissa ja alarautaan osui... (+2)
6. Basic Laseri lähtee liian ahnaasti sisäkurviin. Antsapelastus Jokerilla lähtee korkeana ja liian pienellä kulmalla ja jää vasemmalle kallion alle. Lähäri sieltä jää liian pitkälle putille joten tuplabogey (+4)
7. Nätti ja matala avau Basic Spartalla menee vähän oikealle ja pitkäksi. Putti ei uppoa (+4)
8. Avaus Ultrium Spartalla lähtee pieneen antsaan ja ottaa hentoisen puupusun jatkaen matkaa. Kiekko putoaa toisen puun oksien kautta pitkähkölle jyrkänteenvastaiselle putille. Uppoaa. (+3)
9. Avaus Basic Spartalla pienessä antsassa oikealle puuhun ja kimmokkeella vasemmalle. Jokerilla neppiä väylään. Suora jatko Ultrium Spartalla mutta taas lähtee antsassa. Askelputti korille ja tupla korttiin. (+5)
10. Avaus lipsahtaa liian aikaisessa ja hipaisee vasemman laidan puita. Onneksi päätyy väylälle. Lähäri alle ja par (+5)
11. Kenttämestarin erikoinen Laserilla. Antsassa oikealle puiden sekaan, mistä kuusenoksat sylkäisevät takaisin väylälle. Lähäri feidaa vähän turhan paljon mutta pitkä putti sisään. (+5)
12. Matalaa hysseä Jokerilla oikeata laitaa. Linja on liian leveä ja kiekko tipahtaa puuosumasta 10m korista. Neppi alle meinaa rollata alas asti mutta istahtaa jyrkänteen reunalle. Par (+5)
13. Taas lähtee antsassa. Premium Midari lähtee sellaiselle "lälläspöö, etpä enää minuu näe" -linjalla isossa antsassa kohti väylää neljätoista. "FOOOOOOR!" ja kiekon etisntään. Midari oli nähtävästi
jaksanut tapella antsasta pois ja löytyi korin tasalta 13:n ja 14:n väliseltä polulta. Lähäri jää vajaaksi, ja pitkä putti paukahtaa korin kattoon. Bogey (+6).
14. Taas lähtee pienessä antsassa. Basic Midari jää kuitenkin väylälle edettyään ehkä 15 metriä. Jatko lähtee suoraan ja matalana, puolessavälissä jo! Titanilla fore joulureiteillä korille, ja putti vaivoin sisään. Huhhei! (+7)
15. Avaus Laserilla pienessä hyssessä vasemmalle puihin ja rollit neljäsosaan ylämäestä oikealle puolelle. Spartalla iso antsa kallion päälle. Neppi alle ja bogey (+8)
16. Ultrium Sparta suoraan kohti koria ja feidi korin tasalle vasemmalle kiviin. Haaraputti sisään. (+7)
17. Avaus vaihteeksi antsassa oikealle ja puiden sekaan. Korinlevyistä reittiä haetaan jokerilla, mutta puuhun osuu - onneksi viimeiseen. Neppi korille ja bogey (+8)
18. Tuuli alkaa nousta kovaksi. Matala avaus Ultrium Laserilla on liian matala ja painuu dropparin tasalla ojaan. Kuraojasta Premium Midari korin alle "just niikö suunniteltiin" ja par. (+8)
1. Oikealte vasemmalle julmettuun tuuleen hysselinjan sijasta Titania flättinä. Kiekko jaksaa mäen päälle. Neppi alle ja putti sisään. (+8)
2. Älyttömään vastaiseen Titan niin matalana kuin lähtee. Tuuli lyö kiekon maahan 15 metrin kohdalla, mutta skippi tulee ja sekin meinaa kääntää yli. Kiekko jaksaa ässä-skippailla ekan puukujan risteykseen asti. Jatko loivassa hyssessä Spartalla. Siitä Jokerilla yritys forella jää matalaksi. Uusi yritys jaksaa korille asti ja bogeyputti sisään (+9)
Lopputulos siis +9 ja ensimmäistä kertaa Myllymäki yksinumeroisille plussalukemille. En sen kummemmin lasksekellut tulosta kierroksen aikana, mutta sellainen kutina oli että kauden kärkitulosta +13 hätyytellään kyllä. Yllätys viimeisen väylän jälkeen oli melkoinen.
WDG:n bagtagikisassa tuli +4 -tuloksen heittäneeltä Juusolta selkään, joten tagit menivät vaihtoon. Nykyinen numero 29.
Ei mennyt ihan niin kuin oli tarkoitus nuo viikkokisat eilen. Hyvä keli, hyvät fiilikset ja tavoitteena kauden kärkitulos, ehkä jopa ennätyksen hätyyttely. Tuli kylmää kyytiä.
Lyhyesti, heitin +20. Ei se ole kuin kaksi huonompi kuin aiempi pohjanoteeraus, mutta ensimmäistä kertaa mentiin kolmannelle kymmenelle tänä vuonna, ja se synkistää jollain tasolla. Ja se viimeinen sija - vähän se tuntuu pahalta olla listan pohjalla.
Mutta, lähdetäämpäs purkamaan. Avaus tällä kertaa väylältä neljä. Ihan ok, vaikka nelonen onkin toinen niistä miulle vaikeista väylistä. Käyn läpi lähinnä avaukset ja lopuksi sitten yleisellä tasolla.
4. Avaus MD2:lla ei kääntänyt yli ja metässä oltiin. Upsia ja neppailua korille. Tupla.
5. Ultrium Laseri jälleen kerran antsassa metikköön. Jatko ei onnistunut ja Bogey.
6. Basic Laseri kääntää yli nätisti, mutta heitto on matala. Jatko jää pitkälle putille, jonka missaan yli. Pitkä paluuputti kuitenkin sisään. Bogey.
7. P1 oikeaan hermopuuhun ja lepikkoon. Kahdella jatkoheitolla pitkälle putille joka ohi. Tupla.
8. Täydellinen avaus P1:llä pariin-kolmeen metriin. Putti yläpantaan...! Par.
9. Hysseflippiyritys MD2:lla lipsahtaa vasemmalle. Paluu väylälle nepillä jää metsän puolelle ja töttöröö, tripla.
10. Avaus Laserilla ihan liian korkea ja metsään. Hysseviritelmä kuusen taakse ja neppi korille. Bogey
11. Laseri lipsahtaa liikaa oikealle mutta väistelee reunapuut ja väylälle. Jatko korin alle. Par.
12. Rhyno lähtee kovaa ja matalana nätissä sweep-hyssessä. Jyrkänne oikealla pitkä putti sisään. Birdie.
13. Basic Midari kääntää odotetusti yli, mutta ei jaksa enää feidata. Jää metsän reunaan kivikkoon. Neppi alle ja par. Jatkossa tähän sitten Premium Midaria- mukavasti kulunut jo tuo Basic.
14. Avaus "seiftisti väylään Midarilla"... vasuriin. sieltä neppaillaan, kolistellaan, rollaillaan ja ohiputataan tripla.
15. Ultrium Laseri lähteen pienessä hyssessä ja vasemmalle. Melkein 16:n korille. Upsilla väylälle, lähäri puita hipoen liikaa vasuriin. Neppi alle ja Tupla
16. P1 nätisti väylää pitkin korin tuntumaan. Pirkku.
17. Avaus Laserilla liian korkea ja painuu puukujan suojiin vasemmalle. Jatko lipsahtaa käsistä vasemmalle, Midarilla foreneppi on napakka mutta liitää yli korista. Pitkä kuolonputti kuitenkin sisään. Bogey.
18. Avaus TAAS liian korkea ja kuolee oikean puolen lehvistöihin pudoten keskelle väylää. Jatko Basic Midarilla vasemmalle puihin. Miten? En tiedä. Hyssejatko oli liian lyhyt mutta portilla. Neppi ja tupla. Tässä kohtaa teki mieli huutaa.
1. Vielä joutuu hakemaan Titanilla avaamista tähän. Pikkuinen hysse lähtee nätisti, mutta aavistuksen liian vasemmalle ja haukkaa sisämutkaan. Jatko Titanilla forenepillä sivuovesta korin alle. Par.
2. Nätti avaus vasempaan puukujaan Titanilla. Sitten kävi jotain. Ja jotain lisää. Ja puu. Ja tupla.
3. Kunhan tästä pelaa parin niin vain sivutaan kauden huonointa. Niin varmaan. Avaus Midarilla TAAS TAIVAALLE ja metsään. Jatko urheasti foreantsalla mutta toiselle puolelle. Jatko neppinä pitkälle putille joka ei uppoa. Tupla, kiekot kassiin ja mieli mustana odottelemaan palkintojenjakoa.
Mitäs ihmettä? Kaksi pirkkua ja +20? Noh, aina ei voi voittaa ja kehnoja käy kaikille. Kroppa ei ollut ihan täysillä valoilla mukana, ja se näkyi draivissa. En saanut heittoa pidettyä matalana ja Myllymäessä se on tulokselle myrkkyä.
WDG:n oma bagtag-challenge alkoi. Tagit jaettiin kisan päätteeksi... tulosten mukaisessa järjestyksessä. Noh, yksi suunta. Tässäkin.
Tuplabogey Tour 2015 - Pre Qualifier Extravaganza vietettiin viime sunnuntaina. Tero ajeli Lappeenrantaan ja aamukahvien jälkeen lähdettiin ottamaan miehestä (tai radasta) mittaa Myllymäkeen. Panokseksi (ja koska liittyi osaltaan aiheeseen) asetettiin ensimmäinen ajovuoro kesän reissulle: Kouvola - Lahti. Muut ajovuorot sovitusti määräytyvätkin aina kierroksen mukaan, mutta nyt ensimmäisellekin saataisiin selvyys.
Lähteissä rippi hitusen vettä isoina pisaroina, mutta isointa roolia luonnon puolelta näytteli puuskainen tuuli. Ei paha tuuli, mutta vaikutti. Rata itsessään oli tuttuun tapaan kurainen, mutta selkeästi kesä tekee tuloaan ja kuivaminen on kovastikin vauhdissa.
Ykköstiillä arvoimme heittovuorot ja allekirjoittanut avasi Titan-hyssen reippaasti vasemmalle metsään. Mahdollisuus oli ottaa ekan väylän mulligan, mutta kiekolla käydessä päätin jättää mulliganin ottamatta. Ekan väylän tulos par; molemmilta. Kuumottavaa. 2:lla malliavaus Titanilla jäi mutkaan ja ikävästi vähän puukujien väliin. Jatko Midarilla piti antsaa liian kauan ja metikössä oltiin taas. Sompaillen bogi korttiin. Tässä kohtaa siimaa tuli paljon, kun Tero avasi porttiin ja napsi lopulta lukua +3:n muodossa. Tämä johto pysyi loppuun asti.
En käy väyläkohtaisesti kierrosta nyt tässä läpi, mutta henkilökohtaisesti meni ihan ok. Sivusin kauden kärkitulosta ja kerran-pari taisin olla puttaamassa pirkkuakin. Ja 14:ltä puttasin harmittavasti nelimetrisen par-putin yläpantaan. Yhtään pirkkua ei tullut. pareja seitsemän ja tuplabogeja kaksi. Kokonaistulos +13 sivusi kauden parasta, ja vieläkin jäi vähän kaivelemaan - parempaankin pystyisi. Teron pitempi mutta leveämpi heitto ei metsäpilleillä toiminut ja hänellä kokonaistulos oli +23.
Omaa teknistä kehittymistäkin oli kiva seurata. Yhtään - siis EI YHTÄÄN - en heittänyt tahattomasti korkealle tai nokka pystyssä. Tehoja tuntuu olevan ja Laserin kääntäminen yli alkaa olemaan hyppysissä. Lähäripeli oli timanttista, askelputilla pääsee pitkältäkin lähelle koria ja antsaa uskaltaa heittää kovempaakin. Hysseä Laserille niin lähäritkin lyhenee. Basic Laseri on nyt kulunut alivakaaksi, joten kutosväylälläkin voi hyvillä mielin heittää rystyä. Basic Midarikin alkaa näyttämääm kääntämisen merkkejä.
Putti sitä vastoin oli huonompaa kuin parilla viime kierroksella Puolitoista viikkoa ilman kiekkoja näkyi ennen kaikkea siinä; osa puteista jäi lussuiksi ja lyhyiksi ja ylämäkiputeissa tuntuma oli hukassa. Ennen torstain viikkokisoja pitää ottaa kori pihalle ja puttailla vähän ruostetta pois kyynärpäästä.
En ole ennen harrastanut internetkaupankäyntiä käytännössä millään tavalla. Se olin oppinut, että alle 3-senttiset lähetykset menevät kirjeellä, ja tiettyyn rajaan asti tätä kannattaakin hyödyntää. Smartposti on kuulemma kanssa kova juttu.
Laitoin kiekkoja myyntiin viime viikonloppuna foorumille. Varsinaista intoa tuotteiden omistajanvaihdokselle ei tullut, joten laitoin tiistai-iltana Frisbeegolfkirppis-facebookryhmään samat kiekot myyntiin - samat hinnat, samat kuvaukset. Vuorokauden sisällä neljä kiekkoa yhdestätoista oli myyty ja kyselyitäkin on ollut. Good stuff. Eikä tahti loppunut siihen, kauppa tuntuu käyvän paremmin kuin hyvin
Kirjoitushetkellä Alarivi mennyt ja lisäksi yksi kiekko ylä- ja keskirivistä. Yksi kiekko kuvan ulkopuolelta myyty myös.
Fribakassa alkoi saamaan sisältöä ja rupesin työstämään seuraavaa bäginpäivitysvaihetta, nimittäin puttereita. Tilaukseen lähti Basic Spartoja pari kappaletta, Ultrium Sparta sekä Premium Jokeri korvaamaan nykyinen putterisetti. Lisäksi yksi Ultrium Laseri lähti samaan tilaukseen. Seuratilauskäytänteitä Powergripin ja WDG:n välillä oli taannoin muutettu, ja seuratilaus oli siirretty yhdeksi toimitusmuodoksi - enää tilausta (ja maksua) ei tarvitse tehdä seuralle, vaan sen voi tehdä suoraan PG:n verkkokaupassa. Kiekkomyynnin rahat eivät koskaan käyneet käteisenä fribakassassa vaan vaihto tapahtui lennosta.
Parhautta.
Hektistähän tämä on muutaman päivän ollut näiden kauppojen kanssa, mutta kohta hiljenee kunhan putterit saan käsistä pois. Työkaveri tuntui olevan kiinnostunut. Tämä helpottaa ja nopeuttaa kiekkojen vaihtuvuutta ja lisäksi ei tarvitse kirjoitella kuvauksia kun kaveri näkee suoraan kiekkojen kunnon itse.
Kun kiekkotilaus saapuu, jää miulla laukkuun todennäköisesti vain yksi Discmanian kiekko, nimittäin hakattu D-MD2. Premiun Midaria en heitä vielä kovin paljoa, jotta saan Basic Midarin kulutettua alivakaammaksi. Yksi muotti lisää pois bagista ja sitten ollaankin kokonaan Made in Finland. Bägi on tietysti vielä Innovan Deluxe, mutta se onkin sitten toinen juttu... Ja iso säästöurakka. Keltainen Pro Bag 20+ olisi kyllä hieno...
Sunnuntaina lätty taas lentää Myllymäessä, kun edessä on Pre-Tuplabogey Tour Face-Off, kun Tero saapuu ottamaan kiistakumppanista mittaa tämän kotiradalle. Itse en ole viime torstain jälkeen lennättänyt kiekkoa kuin postilaatikkoon, saa nähdä kuin pahasti ollaan helisemässä. Sääkin näyttäis suurinpiirtein sateettomalta, mikä on ehdoton plussa.
Sainpas itteä niskasta kiinni ja kävin nyt sitten viimein niissä viikkokisoissa. VIime torstai oli kelin puolesta vähän siinä ja tässä, vuoroin satoi ja vuoroin paistoi. Myllymäki on kurainen, sehän nyt on tähän aikaan vuodesta selvä, mutta sadekeli on toinen juttu.
Lähtiessä kotoa paistoi vielä aurinko, puolen välin kohdalla tuli vettä kuin aisaa. Grreat! EN kuitenkaan antanut periksi, vaan otin kaikista välttämättömimmän taskukilkkeen (auton avaimet) mukaan ja jätin kaiken muun herkän autoon. Kaulukset ylös ja ihmettelemään.
Keskiviikkoiltana käytiin Lidlissä ostoksilla ja sieltä tarttui mukaan 12 euron juoksutakki, joka mainostekstien mukaan pitää tuulta ja hylkii vettä. Pääsi siis riepu tositoimiin heti kättelyssä. Jännä takki, mahtuu nyrkkiin ja ei paina mitään.
Siinä sitten pideltiin sadetta kopin alla kunnes aloitettiin poolijaoilla. 27 pelaajaa oli paikalla, 3 hengen pooleissa pelattiin. Itselle sattui seuraksi Larry ja Iiro, joista ensimmäinen voitti lopulta koko kisat. Miulla pyöri kansio laukussa ja opettelin kirjaamaan tuloksia. Aloitusväylä oli 14 - murheenkryyni. Sade alkoi heikkenemään pikkuhiljaa ja takki toimi hyvin - yhdellä pompsahduksella vesi ropisi takin pinnalta pois ja mies kesti kuivana. En kaikkia väyliä muista ihan varmuudella, mutta miun mielestä homma meni näin:
14. Avaus Basic Laserilla vasemmalle, neppi väylään, Titan-fore lipsahti oikealle metään, putti korille ja tuplabogi (juokseva +2)
15. Avaus Basic Laserilla rinteeseen vasemmalle, putterilähäri jää kuusen alle, neppi korille ja bogi. (+3)
16. Avaus lipsahti oikealle puuhun, hermostuksissaan lähäri pienessä hyssessä mihin sattuu vasemmalle ja pahasta paikasta ei uskaltanut muuta kun nepata alle (+4)
17. Alkoi kädet ja kiekot kuivamaan. Basic Laseri käänsi yli ja jympsähti maahan oikealla olevien puiden taakse. Jatkoheitto uskomaton MD2-antsa korikummun alle ja putti sisään. (+4)
18. Napakka avaus Ultrium Laserilla osuu roikkuvaan puuhun ja putoaa puoleenväliin väylää. Kurasta yritän pienen vauhdin kanssa suoraan korille Basic Midarilla. Heitto lentää varmaan 10m korin taakse nätillä linjalla ja mies puolittain perseelleen kuraan. Käsipesu ojassa ja märällä kannikalla paluuputti alle ja bogi (+5)
1. Avaus Titanilla pienessä hyssessä lipaisee sisämutkan puita ja kuolee siihen. Neppi alle ja par (+5)
2. Avaus Titanilla ihan liian matala ja ei kanna edes mutkaan. Tästä mentiin puukujaa vasemmalle ja oikealle muutamaan otteeseen ja tupla korttiin (+7)
3. Avaus Basic Laserilla kääntää yli liikaa ja avaus ikävässä paikassa väylän reunamilla. Antsayritys käy väylällä ja palaa oikealle. Neppi alle ja bogi (+8)
4. Avaus D-MD2:lla ei jaksa kääntää yli mutta päätyy "oikealle puolelle" kuusiaitaa. Neppi ja nosto (+8)
5. Kämmenavaus Ultrium Laserilla lähtee pienessä antsassa ja mettään menee. Järkevä ratkaisu ja neppi väylään. Yritän Rhynoforea korille mutta suorana menee. Putti ohi (+10)
6. Rypemisväylä. Antsa-avaus karkaa Basic Laserilla vasemmalle (tätä täytyy oikeasti treenata). Puita kopistellen ja häpeästä punaisena neljäs heitto ohi muiden avauksista. Triplabogi lopulta. (+13).
7. Neppi alamäkeen lähtee lussuna ja hyssessä. Menee portista mutta feidaa nopeasti. Neppi korille ja par (+13)
8. Avaus näyttää nätiltä, mutta jäi liian kauas korista ollakseen mukava putata jyrkännettä vasten. Par. (+13)
9. Päivän nätein avaus, melkein. D-MD2 tekee just niinkuin pyysin ja flippaa keskellä väylää suoraksi, kelaa vauhtia alamäkeen ja lähtee kääntämään loivasti yli. Suunta on täydellinen ja koria kohti mutta nappaa sisämutkassa puuhun ja sukeltaa oikealle. Neppi parin puun takaa korin alle ja par. (+13)
10. Avaus Ultrium Laserilla lähtee napsun verran vasemmalle ja kuolee kallion alle puihin. Yritän Titanforea korille, mutta kättä puuttuu ja Titan feidaa ajoissa. Neppi alle ja bogi (+14)
11. Hyvä avaus Ultrium Laserilla (käänsi jopa vähän yli) väylälle, putille ei jakoa joten neppi ja par (+14)
12. Rhynolla hysseavaus lähtee korkeana ja feidaa jyrkänteen reunalle 10m korista. Neppi korin alle ja par (+14)
13. Avaus Basic Midarilla lähtee vasemmalle eikä käännä yli sitä vähääkään. Vasemmalta puiden seasta löytyy jonkinlainen reitti ja D-MD2 liitää pitkälle haaraputille. Ohi ja bogi. (+15)
Lopputulos siis +15, joka on vain viisi heittoa omasta ennätyksestä Myllymäessä ja kaksi kauden parhaasta. Ei paha. Omalla suorituksella irtosi sija 21/27 ja viikkokisajää on murrettu. Parin viikon päästä taas paremmin. Ylipäätään jäi hieno fiilis kisailuista. Ens kerralla ei jännitä sitä vähääkään.
Ens sunnuntaina Tuplabogey Tour -arkkivihollinen, Tero saapuu Lappeenrantaan. Kisakuntoa mitataan Myllymäessä.
Ei meinaan ollut pöllömpi päivä viime torstaina. Sääennuste pelotteli Heikin ja Tuomon kanssa suunniteltua torstai-illan kierrosta koko päivän kestävällä sateella, mutta päivän mittaan sadepilvet vain tuntuivat kiertävän Lappeenrantaa, ja iltapäivän puolella sovimme, että viideltä haku ja jos ei ihan tajuttomasti sada niin radalle.
Ja radalle mentiin - hyvä ettei aurinko ruvennut paistamaan! Aivan tyyni keli ja kuraisuus sitä normaalia keväistä Myllymäkeä. Lidlin kengät kestävät edelleen vettä, joten no problems there. Takin heitin Tuomon reppuun jo ykköstiillä, pitkähihaisessa paidassa tarkeni oikein hyvin.
Tavoitteena oli harjoitella. Harjoitella uusia Prodiscuksen kiekkoja. Harjoitella puttia. Harjoitella avauksia. Ensimmäisiä kertoja löysin draivistani selkeää säätövaraa, kun yhtä asiaa muuttamalla pystyin saamaan selkeän ja toistettavan muutoksen draiviin. Sainko siitä hyötyä? En. Mutta oman kropan käyttäytymisen oppiminen on hienoa ja tärkeää.
Bagtagit panokseksi ja ykköstiille. Sovittiin, että lämmittelyn puuttuessa saa ykkösen ottaa mulliganilla uudestaan - standardialoitus. Kaikki kolme avasivat hyvin ja lentävällä lähdöllä liikenteeseen. Oma avaus Titanilla jäi skippaamatta kannon takia - kivuton par. Kakkosen portti on pirullisen matala, mutta nyt jäi reilusti varaa, kun titan osui doglegin taempaan soiroon. Jatko basic Midarilla lähti korkeana, mutta feidasi puukujan läpi. D-P1:llä antsalähäri jäi pitkäksi, mutta putti sisään - good stuff.
Kolmosväylän avaus basic Midarilla otti pari puuosumaa ja painui pitkälle metsään. Neppaisu väylälle jäi reunan ojaan, josta yritetty antsafore Titanilla oli kulmaltaan ujo ja feidasi 10m päähän korista. Haaraputti ohi. Nelosella ainoa avaus jollain muulla kuin Prodiscuksella. Kulunut D-MD2 käänsi yli liian ahneesti ja sisämutkasta kova kimmoke vasemmalle kuusien alle. Sieltä neppi väylälle ja lähäri puuhun. Neljä väylää ja +4, perussettiä.
Vitosella haettiin Ultrium Laseria korin alle forella. Heitto jäi matalaksi väylälle, mutta skippaili pitkälle. Helppo lähäri alle P1:llä. Kutosella yritin ylämäkiantsaa basic Laserilla, mutta heitto lähti ihan liian vasemmalle ja jäi puiden taakse. Sormirolleria väylälle ja lähäri pitkälle putille. Sisään meni ja hyvää teki.
Sitten vinksahti päässä. Seiskan avaus alamäkeen täydellisellä linjalla pseudopitkälle putille ja birkku. Kasilla avaus midarin sijaan C-P1:llä 8 metriin ja kalliorinne korin takana. Putti sisään ja toinen birkku. Nnnnnnnice! Ysin avaus Midarilla oikean puolen oksien kanssa puoleenväliin väylää vasemmalle. Hysselähäri jää roikkuviin oksiin, mutta jää vajaan kympin putille. Taas putti sisään ja par pelastettu.
Sitten tuli neloisbogi. Avaus vasemmalle kallion alle, Kolmannella upsilla pääsin lähemmäs koria kuusien taakse ja lähäriroikottelun jälkeen ei puttikaan mennyt. Olisko pitänyt seiftata? Ehkä. 11:n avaus näytti feidaavan liikaa mutta oli loppujen lopuksi ihan ok vasemmalla puiden takana. Lähäri jäi lyhkäiseksi ja putti ohi. 12:lla avasin Champion Rhynolla liian isolla hyssellä vasemmalle lyhyeksi. Taas vajaa kymppi rotkoa vasten alamäkeen. Meinasin seiftata, mutta sitten napsahti päässä taas ja pistin kolmannen birkkuputin sisään. Myös 13:lla olin toivotaan toivotaan -birkkuputilla, mutta ketjujen kautta vasemmalta ulos. Par ei harmita. 14:avaus periaatteessa hyvä, mutta skippasi vasemmalle kuusien alle ojaan. Jälleen liian ujo antsalähäri Titanilla ja keppihelvettiin korin oikealle puolelle. Kahdella heitolla korin alle ja tuplabogi.
Viidentoista ylämäkeä lähtiin haastamaan basic Laserilla. En päässyt kallion päälle vielähään, mutta kori näkyi. Lähäri aavistuksen lyhyt ja ujo putti alarautaan. Kuudellatoista avaus jäi jokusen metrin päähän pahan oloiselle putille, ja haastamaan piti lähteä. Putti ohi ja rolli kalliolta alas - jes. Kakkosnelonen. 17 ja 18 menivät molemmat vajaa avaus - heikko lähäri - putti ohi -kombolla bogeiksi.
Lopputulos +13 ja hyvä fiilis omasta pelistä. Putti on parempaa kuin ikinä ja avauksetkin alkavat pikkuhiljaa toimia. Näillä eväillä on hyvä lähteä ensi torstaina mahdollisesti viikkokisoihin touhuilemaan.
Linnoitus Open oli siis lauantaina ja meikäläisen vastuulla oli toimia radan puisto-osuudella olevan väylän 12 spotterina. Pitkä, lähes koko puiston läpi ulottuva väylä sisälsi paljon sokkopaikkoja ja kävelyteitä, joten järjestelyissä tultiin siihen tulokseen, että toimitsijaspottereiden käyttö oli tuolla (ja monissa muissakin paikoissa) tarpeellista.
Väylä 12 avattiin edessä näkyvältä lavalta ja kori oli miun takavasemmalla.
72 pelaajaa, 18 väylää ja keli sanalla sanoen haastava. Kova, puuskittainen tuuli yhdistettynä linnoituksen korkeuseroihin tuotti paljon haasteita, mutta kaikilla tuntui olevan hymy nassulla. Tervetuloa taas ensi vuonna kisaamaan!
Huhhuh, kun oli mieletön viikko. Suunnittelua, muutoksia ja toteuttamista. Ja fribaa.
Onneks tuo suli samana päivänä pois...
Keskiviikkona kävin viemässä aamuselta vaimon ja tytön junalle anoppilaan, itsellä sama reissu autolla perässä perjantaina. Leikkimökin maalailun ja sen sisälle tulevien huonekalujen tuunailun ohella kerkesin käydä heittämässä kaudenavauksen Myllymäessä ja suunnitella ostoslistaa viikonlopulle suunniteltuun Frisbeepointissa käyntiin.
Keskiviikkoiltana lähdin parin kaverin kanssa kuikkimaan Myllymäen tilannetta. Tuuli oli melkoisen napakka ("En kyllä oo ikinä Bansheen nähny lentävän noin suoraan!") ja draivi oli melkoisen ruosteessa, mutta parin re-teen ja pienen tupeltamisen seurauksena naputin tauluun +18. Sinällään ihan OK, kun näkee jo heti missä vika oli ja että viime kauden avauskierros oli +20. Draivi alkoi loppupäässä kierrosta olla jo kivan matala - hyvin tuntui toimivan ne uudet ajatukset takapainoisuuden poistamiseksi (myöhäisempi taakseveto jne jne...). Vaikka tuuli, tuli vettä eikä tuloskaan ollut ihanteellinen, oli silti mukava päästä radalle. Hymyssä suin kotio.
Perjantaina pärräsin sitten Hämeeseen ja ehdittiinpä vielä koko perheen voimin pyörähtää siellä Frisbeepointissakin. En tiedä olenko miä sitten vaan pönttö, mutta miusta on jotenki hienoa käydä tuolla, jotenkin sellanen karkkikauppa -olo. En antanut karkinhimolle valtaa, vaan napakasti marssin osastolle Prodiscus ja napsin ennalta suunnitellut kiekot matkaan ja marssin kassalle (oikeasti sahasin hermostuksissani kassan ja laarin väliä pariin otteeseen, kun vaihdoin väriä ja sitten olikin kevyt kiekko ja onkostäänythyvä). Lopulta sain ostokset tehtyä.
Matkaan tarttui siis:
Basic LASERi - koska Ultrium LASERi on kuitenkin aika suora ja jotain alivakaampaa olisi vielä hyvä olla tarjolla. Siisti vaalean turkoosi punaisilla pyörteillä
Premium MIDARi - Ei pinkkinä, joka todellisuudessa oli melkein kirkas, vaan keltaisena. Testaukseen Midariksi (duh)
Basic MIDARi - Alivakaa kaveri edelliselle, punainen
Lisäksi suunnittelin seuraavaa slottia ja hiplailin Spartaa. Hyvältä tuntui muotonsa tiimoilta. Kirjoittelen noista kiekoista ja ensituntumista erikseen, mutta tuo Basic on hurjan tuntuinen muovi. Ei taida puttereissa olla pelkoa pidon puutteesta - se on tahmasuudeltaan melkeen kuin R-Pro:ta, mutta jäykempää.
Lauantaiaamuna lähdettiin perheen voimin aamukävelylle ja suunnistettiin Ykslammin radalle Ryttylään. Toiselle kotiradalle. En ottanut sinne vielä uusia kiekkoja mukaan, koska turhamaisuus - halusin ottaa seuraavaa tekstiä varten kuvat heittämättömistä kiekoista... Rata oli tyhjä, ja likka pääsi tallustelemaan Maniac käsissä rataa pitkin. Jännä kattella, kun tyttö mallailee puttia samanlaisilla manöövereillä kuin miä, vahdannu varmaan pihalla treenatessa...
No mutta, kierros oli tuloksellisesti sellanen "Meh, OK" +7, mutta jälleen kerran osviittaa paremmasta draivista oli tarjolla. Matalaa ja jotenkin kovakierteisemmän tuntuista. Alivakaat kiekot eivät olleet niin alivakaita kuin ennen ja vakaammatkin tuntuivat suoremmilta... Puolessavälissä rataa oli vielä ennätystahti päällä mutta sitten tulikin riskiputti-neloskutosen ja kuonojen heittovalintojen siivittämän toisen tuplabogeyn saattelema "Meh". Keli oli upea ja tuloslukema ei haitannut. Tiedän, että pystyn parempaan.
Tänään ajeltiin kotio Lappeenrantaan ja spottasin Facebookista ilmoituksen seuran järkkäämistä ratatalkoista Sammonlahdessa. Vettä tuli taivaalta, mutta sinnehän sitä lopulta lähdettiin. Sähäkästi saatiin noin kymmenen hengen porukalla vaihdettua kuusi koria uusiin ja raivattua aluskasvillisuutta. Vesisade kastelee mutta ei kyllä haitannut pätkääkään. Jotenkin tuli hyvä fiilis siitä että lähti mukaan tekemään ja osallistumaan siihen lajin ylläpitävään kääntöpuoleen.
9.5. on muuten Linnoitus Open täällä Lappeenrannassa! Tulkaahan pelaamaan tai katteleen - morjestakaa kun näette, miut löytää jostain toimitsijahommista siellä (ja miä en pure)!
Menin sitten ja ostin ensimmäiset puhtaasti fribaan tarkoitetut popot.
Aikaisemminkin miulla on ollut aina samat kengät kierroksella käydessä, mutta samoja popoja on käytetty kaikessa ulkoilussa lenkillä käymisestä leikkipuistoon. Kyseessä ovat olleet siis Asics-merkkiset perusjuoksulenkkarit. Jalassa tukevat ja mukavat tepastella, juosta ja nakella lättyä.
Mutta lenkkitossua ei ole oikein tehty kestämään märkää. Tämähän ei ole ongelma, jos pysytään pururadoilla tai jalkakäytävillä, mutta fribaradalla lätty on milloin missäkin ojassa, ryteikössä tai muuten vaan pitkässä nurmikossa. Lisäksi kun noita lenkkareita käyttää kaikkeen liikuntaan, niin olen saanut huomata, että fribailun mukanaan tuoma metsässä rymyäminen on saanut kengät kulumaan huomattavasti vaihdikkaammin.
Ja siksi ostin kengät. Olen aina välillä lueskellut läpi Frisbeegolf-forumin kenkäkeskustelua, ja sieltä spottasin parinkin käyttäjän kehuneen Lidlissä myynnissä olleita juoksukenkiä parin kympin hintaan per pari. Seuraavan kerran ruokaostoksilla käydessä kävin vilkuilemassa, josko popoja olisi vielä jäljellä. Ja olihan niitä, sain jopa valita värin! Valittavissa oli jonkin sortin neonvihreät ja puna-mustat. Jälkimmiset lähtivät mukaan.
Viime keskiviikkona kengät pääsivät tulikokeeseen, kun lähdin toistamiseen Heikin ja Tuomon kanssa ledikiekkoilemaan Myllymäkeen. Vettä tihutti ajoin ihan reippaastikin ja kuraa oli sen verran, että valoisaan aikaan olisin saanut varmaan imitoida alppikaurista väylien välillä kuivia paikkoja etsiessä. Pariin otteeseen huomasi vasta astuessa, mihin koipi tuli työnnettyä. Varsinainen tulikoe siis.
Ja kengät kestivät hyvin, ja markkinoitu vedenkestävyyskin oli tosiasia. Jalat olivat kuivat koko kierroksen, eikä kenkä tuntunut jalassa sen kummemmalta kuin aiemmat lenkkarit. Tulos kierrokselta oli muheahko +22, mutta siihenkin oli syynsä. Hauskaa oli.
Ensin se vinkuu siitä kun on kylmä ja draivi ei kulje, sitte se painuu radalle...
Sunnantaiaamuna perheen voimin fribaradalle. Vaihtoehtoina käydä Ravikankaalla tai Myllymäessä riekkumassa, jälkimmäinen täky nappasi. Jossain yhdeksän maissa oltiin jo radan viereisen koulun parkkiksella (kellojen kääntö ja muutenkaan ei ole tapana nukkua), kun siihenkin nykyään saa pysäköidä. Ennen oli jyrkkää kieltoa, nykyisin koulun väki on sallinut myös fribaradan kävijöiden hyödyntää iltaisin tyhjää parkkia ihan luvan kanssa.
Ledikiekkosompailujen jälkeen oli kiva taas jokuseen toviin käydä kotiradalla ihmettelemässä. Syksy oli tullut ja sehän näkyi osin kurittuneessa maastossa ja siinä, että kepakoiden taaksekin näki. Muutenkin oli raivuuta tehty sieltä täältä ja esimerkiksi ykkösväylän ennenaikainen irtoaminen ei ole enää ihan niin kova erhe (tuli kokeiltua, bogia tuli). Isommin ei kyllä vaikuta, mutta kiva nähdä toimintaa radan kunnon eteen.
Miun kyllä pitäisi painua kentälle hieromaan sitä draivia, mutta jos sen ei anna ryömiä pettymykseksi asti niin kaipa samaa reeniä voi tehdä radallakin siinä tiimatolla. Eikä se draivi niin kuraa ollutkaan, kun muisti taas sen ranteen asennon; miulla on paha tapa kääntää ranne pystyyn, kun tempoo tosissaan eikä ajattele. Näkyy muuten putissakin. Tai siis nyt ei näkynyt, kun jaksoin keskittyä. Draivi lähti kovaa ja matalammalle (vielä saa kyllä petrata), ja putti eritoten lähti kovaa. Se, että onko se kivaa kun putti menee poimunopeutta korin ohi jääköön lukijoiden mietittäväksi mutta itte olin tyytyväinen, kun pidemmältäkin saa matalaa puttia pömpeliä kohti. Joskus meni sisäänkin.
Siinä missä rystyavaus karkaa taivaille, kämmen on matala ja ilmeisen kova. Miun tiippariavaus jäi liian matalaksi vitosella ja nappas sisämutkassa isoon kiveen. Palkeenkieltä paikkailtiin sitten jälkeenpäin kynttilän avulla kotosalla. Kivasti meni vekki kiinni, mutta liiallinen lämmittäminen jätti nokisen ja joskin ruman jäljen.
Mutta eipä muuten mitään uutta auringon alla. Ylikääntäviä avauksia tuttuun tapaan nelosella ja kutosella, molemmat kääntyivät yli mutteivat tarpeeksi omaan makuun. Väylälle jäivät kuitenkin molemmat. Pääasia etä näitäkin uskaltaa heittää. Lisäksi kiekkojen valinnoissa on enenevissä määrin varmuutta, vain pariin otteeseen näin jälkiviisaana sorruin vanhaan kiekkovalintaan (lähinnä kymppiväylä).
Lopputulos oli satisfactory. +15 nökötti kortissa 18:nnen triplabogi-ob-puttirallin ja kakkosen tuplan jälkeen. Tasaista suorittamista muuten. Keskiarvoksi tallennetuilta kierroksilta tulossofta antaa 19.8 yli, joten kaikki sen alle on miun kirjoissa oikeaan suuntaan. Ei sitä ennätystä joka kerta hätyytellä, sen keskituloksen parantaminen on se tärkee juttu.
Tää miun app-projekti Disctancekin on edennyt ihan kivasti. Ensimmäisiä testibuildeja on kasailtu ja kokeiltu ja homma toimii siten kuin tarkoitus onkin. Sen verran toimiva kikkare on kyseessä, että vanhan mittaohjelman heivasin jo luurista mäkeen. Ensitestausalustaksi on valikoitunut android, koska apk-tiedostojen levitys testauskäyttöön onnistuu erittäin helposti verrattuna Windows Phonen ja iOS:n kauppapohjaisiin ratkaisuihin. Vapaaehtoiset ottakoon yhteyttä, jos haluavat avitella rikkomaan tuota tekelettä.
Kentällä en ole testannut softaa vielä kertaakaan... pitäiskö mennä?
