"Sammonlahen tekis oottaa meit"

"Sammonlahen tekis oottaa meit"

Heikki lähestyi miua yllä olevan kuvan kera. Treenikauden avaus on käsillä.

Jo muutaman viikon kevät on kovaa vauhtia tehnyt tuloaan Lappeenrannassa. Radat ovat toki vielä jäässä ja märkiä, mutta Sammonlahden tekonurmikenttä on joka vuosi ollut se ensimmäinen paikka, jossa kiekkoa pääsee paiskomaan pitävältä alustalta. Kenttä on nimittäin luistelujäänä talvella, ja mustahko kumi(?)rouhepohja ja auringonpaiste tekevät tehokasta sulatustyötä. Nytkin yllä olevassa kuvassa kentän lähipääty oli täysin sula ja kuiva, metsänrajassa oli tietysti loskaa, vettä ja lunta. Vaikka tiistaina taivaalta tuli räntää ja tuuli oli varsin veikeän napakka oikealta vasemmalle -puhuri, oli meillä Heikin kanssa varsin mielekäs draivisessio ja molemmilla taisi jäädä hyvä maku suuhun. Näin jälkeenpäin ei edes olkapää mennyt jumiin!

Miun oli tarkoitus hakea tuntumaa draivaamiseen taas pitkän tauon (joululta asti) jälkeen, ja heitossa oli lähes koko kiekkoarsenaali. Ylivakaimmat, eli Titanit ja Premium Legendat jätin vielä pois.

Uusia ja "uusia" kiekkoja oli yhteensä neljä. Syksyllä ostettu Stari ja...pfft... kuun alussa hankittu Fasti olivat täysin uusia, ja bägissä jo mukana pyörinyt Ultrium Legenda pääsi varsinaisen draivitestailun pariin yhdessä Terolta saadun SINISELLÄ VIVAHTEELLA OLEVAN TUMMANPUNAISEN vastaavan kanssa. oikeasti, tuon värinen kiekko hukkuu kyllä vielä johonkin jo tämän kesän aikana, mark my words...

Muttasiis, aloitetaan Starista. Alivakaana midarina miulla on ollut tähän asti käytössä hakattu Basic Midari, ja uusi Premium Stari menee kyllä sitäkin herkemmin oikealle. Kiekko tuntuu vähän matalammalta ja vähemmän "pseudodraiverilta" kädessä. Pitää vielä heitellä lisää ja ennen kaikkea tyynellä, jos tuosta saisi jotain tolkkua irti ylikääntäviin korkeampiin heittoihin. Matalammilla linjoilla Stari päätyy tonttiin ennen kuin lähtee edes harkitsemaan feidaamista, mutta mikään täysflipperi tuo ei ole.

Fasti jatkaa samalla linjalla, joskin vähän isommin. Pohjustuksena siis tähän se, että miä en ole tähän mennessä oikein saanut tolkkua leveärimmisiin draivereihin liioin otteen tai nopeuden puolesta - kaikki heitot karkaavat vasemmalle ja feidaavat nopeasti. Ilme oli varmaan näkemisen arvoinen kun ensimmäinen heitto päätyi cut-rolliksi. Samoin toinen. Nopea tuo on, ei siinä mitään, mutta pitänee jatkossa kokeilla tuollekin korkeita antsalinjoja tai hysseflippiä - tai sitten katsoa miten tuo käyttäytyy vähän hitaammalla heitolla ja aavistuksella hysseä. Jännä kiekko.

Jotain alitajuista mentaaliharjoittelua on varmaan talven aikana tehty, kun sain ajoittain Legendatkin lentämään hyvin. Viimein tuntui, että leveärimminen kiekko istui kädessä verrattaen hyvin ja sitä sai puristettua tarpeeksi napakasti ilman että koko draivi menee jäkittämiseksi. Toki lipsujakin sattui, mutta hyvällä suoralla ja flätillä avauksella sain Ultrium-muovisista legendoista tiukan ässälinjan ja parilla metrillä reilun satasen pituutta irti.

Ei yhtään pöljempi kevään avaus.

Viimein ulos!

Ranne on päässyt hyvään testiin viimeisen viikon aikana. Viime keskiviikkona Heikki pyysi mukaan Sammonlahteen tekonurmelle draivaamaan, ja lämmittelyksi käytiin vielä vieressä oleva ysiväyläinen läpi. Jäätä oli vielä kovin parkour-henkisesti jalkojen alla, mutta pari avausta mieheen per väylä avasi paikat hyvin ennen kentälle siirtymistä. Radalla kulki ihan kivasti, vaikka vähän tauon jälkeen olikin tekeminen ruosteessa. Tulos taisi olla (laskettuna väylältä aina siitä pöljemmältä tulokselta) jotain +4 tai +5 ehkä? 

Kentän puolella ei tapahtunut mitään mullistavia juttuja. Laseri-draivi on edelleen siellä parhaimmillaan 95 metrissä ja siitä hitaampaan siirryttäessä näteillä eroilla lähemmäs. Pääsin koestamaan Ultrium Legendaa, mutta ens alkuun tuntuivat lipsahtelevan kädestä joko vasemmalle tai ylös. Innolla odotan mitä tapahtuu kun suuntimat ja ennen kaikkea käden nopeus parantuvat. Kaiken kaikkiaan hyvä treeni - käsi kesti ja seuraavana päivänä lihaksissa tuntui höpöltä.

Iltojen ollessa valoisampia päivä päivältä otin itselleni tavoitteeksi ehtiä joka maanantai-ilta kierrokselle. Eilen siis oli edessä ensimmäinen Myllymäen kierto. Heikin kanssa olimmen varautuneet kuraan, mutta loppujen lopuksi yllättävän kuivana tuolta selvisi pihalle.

Aurinkoon ottavat rinteet olivat suurilta osin sulia ja kuivia, mutta varjoisammat paikat ja avoimet väylät - joihin lunta oli päässyt satamaan - olivat vielä lumessa ja jäässä. Kuraa löytyi lähinnä kolmosväylältä korin liepeiltä. Talvileiskan tiipaikat olivat periaatteessa kaikki paljaina, mutta vähemmän heitetyt tiit olivat jäässä. Reppu kiltisti selässä ja kieli keskellä suuta sai liikkua myös varjon puolen väylilläkin!

Radalla on tehty myös rajua harvennusta kakkosväylän jälkipuoliskon sekä kolmosväylän laitapuustojen kanssa. Kakkosväylän ahne avaus sisämutkasta tai korkeaksi lipsahtanut avaus kolmosella ei enää tarkoita pakkobogia, vaan korille ihan oikeasti näkee ja pääsee. Ennen kuin raivuujäte kerätään pois, kannattaa tosin kiekon laskeutumispaikka katsoa tarkasti - oksien sekaan kirkaskin kiekko voi hukkua helposti!

Jaa miten meni? +14 viidellä tuplabogilla, joista yksi oli mandomissi ja toinen re-tee. muuten olikin sitten ruosteista puttia tai draivia (tai molempia). No mutta, kauden avauskierros liukkailta alustoilta ja viime vuoden vastaavaan kuutisen heittoa vähemmän? I'd take that, täydet 5/7. Tajutotman hauskaa oli ja kotiin sai mennä hymyillen. Varoivainen draivi teki kiekoista efektiivisesti pykälää vakaampia ja sen takia käytiin lepikossa useampaan otteeseen, mutta suunnat sinällään olivat kohdallaan.

Ja sainpas sen pirkkutilastonkin auki, perskeles. Kuudenneltatoista.

Palaneet pimpulat

Tulihan se syksyllekin vielä pakkaselle mennyt kierrostulos. Käytiin viime viikolla pariin otteeseen Heikin kanssa lounastaukokopittelemassa ja -draivailemassa liikuntasalissa ja viikonloppuna sitten sunnuntaiaamunakkelua perheen voimin Sammonlahdessa. Avauksia tuli nyittyä oikealle huomattavasti vähemmän, mutta lipsumisia sattui. Putti- ja lähäripeli toimi pelastavana enkelinä, kun useampi ekaan puuhun päätynyt avaus päätyi toisella heitolla kuitenkin korin tuntumaan. Kolme avausta onnistui, kolme pirkkua plakkariin: ykkösellä avaus pariin metriin, kolmosella ehkä seiskaan ja kutosella jäi joku kasimetrinen ylämäkiputti. Kakkosella avasin oikealle lepikkoon, nelosella oikealta puukimmoke (onneksi) mandon oikealta puolelta vasemmalle puolelle, josta polkua pitkin pitkälle par-putille. Ketjut kilisi mutta ei uponnut. Vitonen ekaan puuhun, mutta jatko forella venyttäen korin alle ja sieltä sisään. Seiskan avasin kans ekoihin puihin mutta jälleen jatkolla päästiin korille. Kasi lipsahti lussuna kädestä ja jäätiin pitkälle putille. Ketjuja kilistellen jälleen ohi. Ysin foretin maahan about kolmasosan väylää päähän. Antsaneppi alle ja -2 tuloskorttiin.

Taas oltiin jännän äärellä kun huonoilla avauksilla hätyyteltiin omaa ennätystä. Äh. Joskus sitä toivoisi sitä oikeaa suonenvetokierrosta, missä kaikki onnistuu niin saa suosiolla olla pettynyt jos avaus ei toimi. Nyt ei oikein voisi.

Keli oli kuiva eikä ollut kylmä. Loppua kohti sormilla alkoi olemaan vähän kylmä lyhyiden väyläsiirtymien ja hanskojen laiton vaikeuden (laiskuuden) takia. Noh, tyhmä pää...


Nopeustutkaprojekti lompsi myös pykälän pari etiäppäin, kun sain postista operaatiovahvistimet ja muutenkin kytkentä alkoi simuloinneissa olla siinä kunnossa että hieromisesta ei enää lisähyötyä saisi.

Tuo doppler-anturi on siitä vaikea mittalaite, että kohteesta heijastuva signaali pyörii mikrovolttiluokassa. Tämä tarkoittaa taas herkkyyttä häiriöille, ja pienen kohinan operaatiovahvistimet ovatkin tarpeen, kun mikrovolttiluokan signaali pitäisi vahvistaa 40000-kertaiseksi jotta mikrokontrolleri älyää että "hei, nyt tapahtuu!". Kohina ja häiriöt pitäisi mielellään pitää ainakin esiastesuodatuksessa ja -vahvistuksissa mahdollisimman pieninä.

Sanomattakin lienee selvää että kaikki oparit eivät ensimmäisistä kytkennöistä selvinneet. Käyttämämme virtalähde ei toiminut ihan niin kuin piti ja herkkä elektroniikka otti ja suli. Kertaa neljä. Viimeinen pimpula onnistuttiin pitämään ehjänä ja saatiin yllättävän hyviä tuloksia. Valmis suodatinkytkentä vaatii tottakai kaksi kyseistä pimpulaa, että ostohommiin niidenkin osalta vielä joudutaan.

Mutta, se mitä tuolla yhdellä oparilla tutkittiin niin suodatinkytkentä toimii ja periaatteessa ollaan valmiita tilaamaan itse anturi, mikrokontrolleri sekä suodatinpiirin piirilevyt.

There. Is. No. Offseason!

Ei ole.

Esimerkki oikeanlaisesta pukeutumisesta ja asenteesta syksyisenmärällä fribaradalla!

Vaikka aurongon nousu- ja laskuajat viskelevät omia kapuloita fribaajien rattaisiin, eikä sateinen sää missään nimessä ole kelinä ideaali, on oltava sopeutuvainen eläin. Arkiset fribaillat väistyvät tai lediytyvät, ja mukaan tulee viikonlopun heittelyt isommissa määrin. Kylmyys ja märkyys fribaradalla ei olevarsinaisesti kovinkaan iso ongelma. Ohutta kerrospuheutumista, vedenpitävät kengät, pipo ja hanskat mukaan niin mikäs siinä ollessa ja heittäessä. Kaatosateella tuskin kannattaa metsään mennä, mutta pieni tihku pysähtyy takkiin varsin hyvin.

Pari viikkoa sitten käytiin anoppilassa jälleen käymässä, ja kiekot lähtivät tietysti mukaan. Olin Jasinin kanssa ollut yhteyksissä ja sovittiin, että lauantaina - heti kun on valoisaa - lähdetään Sahanmäelle. Kello oli yhdeksän, hyi. Jasin heitti varsin miehekkäät +3 miun tuskaillessa draivini kanssa rohkeahkon +14 -tuloksen. Ei parannusta kesään tuolta, mutta nyt sentään tulos oli ihan oikeasti huono ja suorittaminen surkeaa. Kivaa oli tosin, Sahanmäki on vaan yksinkertaisesti upea rata. Harmi ettei aikaa eikä valoa riittänyt käydä tutkimassa Ykslammin laajennusta. Jääköön ensi kertaan. Saako toivoa mustaa joulua? Ei kai. Enkä kyllä toivo. Hyi.

Likan innostus frisbeegolfiin alkaa myös näkymään. Vieteltiin tytön kanssa viikonloppu kahdestaan ja käytiin ekaa kertaa ihan vain kahdestaan radalla. Ei tietenkään mitään Ravikangasta lähdetty turaamaan läpi, vaan ihan tuo läheinen Sammonlahti. Rata oli tyhjä ja aikaa oli. Tyttö heitteli avauksia, kiikutteli (omaa) kiekkoaan kainalossa ja korilla kävi vielä heittämässä kiekon pömpeliin. Ja väyläopasteet. Niitä tutkittiin kans.

Monesta lähteestä kuuluu aina välillä, miten lapsen kanssa on vaikea mennä paikkoihin ja tehdä asioita. Osaltaan totta, mutta suurimmaksi osaksi kyse on pelkästä valmistautumisen ja uskaltamisen puutteesta. Meidän keväällä kolme täyttävä likka liikkuu fribaradalla oikein, "pelaten", ja ymmärtää että radalla liikutaan eteenpäin. Meidän likka silminnähden nauttii kiekottelusta! Tottakai, tiettyjä rajoitteita ratojen ja aikataulujen suhteen on, mutta mitäpä siihen sanoisi? Kompromisseilla kaikilla on hauskempaa. Mene ysiväyläiselle, kierrä vaikka kaksi kierrosta jos pikkuihminen vielä jaksaa. Pidä evästauko. Käy kesken pirkkuputken (jos niitä joskus edes...) siinä leikkipuistossa kiikkumassa ja kerää tiipaikalta kukkia. Osaa lähteä pois vaikka kuuden väylän jälkeen. Päästä muita ohi. Tutki väyläopastetta ja käpyä. Älä kiirehdi.

Millaisia tuntemuksia ja kokemuksia teillä on lapsista fribaradoilla?

Elokuun helteitä

Vaikka ilmassa alkaa pikkuhiljaa haiskahtamaan syksyn tulo, ovat kelit kestäneet oivallisina. Vettä ei liiemmin ole tullut ja poutapäivän lämpötilat tuntuvat järjestään kiipivän sinne kahdenkymmenen paremmalle puolelle. Työarki alkaa pikkuhiljaa asettumaan uomiinsa ja fribailullekin on välillä aikaa.

Jasin kävi uudemman kerran viikko sitten Lappeenrannassa, ja kolmikolla Heikki, Jasin und miä käytiin parin kierroksen koitos Sammonlahdessa. Heikki oli enemmänkin Jasinin caddien roolissa, mutta miulla ja Jasinilla oli tägit selviteltävänä. Ensimmäinen kierros pelattiin tasan, tupeltelua tuli omalta osalta isoimmin väyliltä 4 ja 9, joista ensimmäisellä missasin mandon ykkösyrittämällä ja toisella lirvautin foren lepikkoon. Näistä tuli yhteensä kolmen heiton plussat, mutta onneksi ykköseltä, vitoselta ja kutoselta tuli sitten kompensoivat pirkut.

Toisella kierroksella startti oli jälleen vahva. Puuhipsun ansiosta oli eka holari lähellä, kun Sparta kajahti alarautaan. Noh, pirkkukin kelpasi. Parhaat fiilikset tarjosi kuitenkin kakkosväylä. Basic Midari lähti kourasta juuri niinkuin yritin, ja hentoinen hysseflippi kantoi keskipitkälle putille. Sisäänhän se meni, ja samalla Sammonlahden kaikki väylät on pirkutettu. Neloselta tuli bogi, vitoselta taas pirkku, samoin kasilta. Ysin tupelsin tuplabogiin ja yhden heiton erolla vitostägi siirtyi osasto Hyvinkään haltuun miulle jäädessä lätkä numero kuusi. Syyskuussa sitten Hyvinkäällä revanssia.

Kuva: fgr.fi

Sunnuntaina päätimme jatkaa sukulaisvierailua kotiseutumatkailun ja shoppailun muodossa ja päristelimme tytön nukkuessa autossa päiväunia kohti Kouvolaa. kaupoissa pyörimisen jälkeen suunnistettiin Harjunmäen radalle Valkealaan. Viime kerrasta täällä olikin jo aikaa, ja rata on päässyt kasvamaan neljän väylän verran 13-väyläiseksi. Osa vanhoista väylistä oli jäänyt myös pois, joten tuttuja väyliä taisi olla... viisi-kuusi? Noh, anyway, parasta mahdollista kangasmetsää ja hiekkakuoppaa tarjolla, kokonaista yhden kerran jouduin etsimään kiekkoa. Alkukierroksesta tuli poimittua parikin plussaa korttiin, kun ykkösen hysseavaus lipsahti käsistä liian ajoissa ja kolmosella heitin liian lepsusti ja Sparta ei jaksanut kääntää kunnolla yli - lähärin taisin lirvauttaa vielä puuhun. Noh, neloselta pääsi poimimaan Jokeriforella pirkun, tuntui hyvältä. Vitosella kävi hölmä virhe. Kävin katsomassa väylän ja totesin, että forellahan tän pitäisi menna ihan kivasti, kun nätisti taittaa lopussa oikealle. Vakaampi Laseri lapaan ja nätillä ässälinjalla just niinkuin suunniteltiin... jälkeenpäin lepikosta pelastusupsia virittäessä tuli mieleen, että väylä kuitenkin on sen sadan metrin mittainen - ei miulla sellaista forea vielä ole! Olisi pitänyt vain heittää joko Midarilla tai sillä alivakaammalla laserilla suora rysty siihen (leveään) väylään ja pelata paria. Mut ei, yrittää piti, ja bogin edestä tulikin yritettyä.

Kutosella tuli otettua virhe takaisin, kun Titani teki niin kuin käskettiin ja pitkä puttikin upposi. Seiskaväylällä tuli pieni virhearviointi tuulen kanssa. Hiekkakuopassa tuuli tuntui pyörivän vähän miten sattui, ja tuolle ison feidin rystyrunttaisulle tarjottiin myötätuulta. En tiedä miksi, mutta Titania kaivoin taas kouraan, vaikka alivakaampaa olisi pitänyt kaiken järjen mukaan tarjota. Noh, sain pelattua parin vielä pois. Jokerilla heitetyt antsalähärit toimii kyllä hyvin! Kasilla kolistelin edellisellä kerralla tolppaa, ja nyt haettiin samanlaista aggressiivista linjaa, olihan korin takana hiekkapenkka. Vastatuulen takia kouraan basic Jokeri flippaamisen pelossa, ja vasemmalle lähti. Lähti kyllä suoraan eikä kääntänyt pätkääkään yli. Jostain puolesta välistä männyn alta foreneppi lähtee lussuna eikä putti uppoa. Äh.

Ysillä taas oli toinen ääni kellossa, kun  Midarin sai likimain nostaa pömpeliin. 10 ja 11 menikin sitten tupeloidessa avauksien ja lähäreiden kanssa, ja +1 vaihtui +3:een. 12:n tiipaikka oli viety aiemmasta paikasta ylös hiekkakuopan vallin päälle, ja vähän jopa reunaa kauemmas jättäen alkujännää koivuportin muodossa koko rahan edestä. Pitkä par3, iso korkeusero ja napakka vastatuuli puuskilla. Katastrofin ainekset ovat kasassa. Tällä kertaa kiekkovalinta osui suurinpiirtein oikein, kun lähdin sillä vakaammalla Laserilla yrittämään. En muista, tuliko avaukseen pieni hyssenpoikanen, mutta suunta oli hyvä ja korkeus nätti alaviisto. Tuuli lähti viemään Laseria reippaasti oikealle, mutta lopulta lätkä palasi takaisin väylän keskilinjan oikealle puolelle. Ei korin alle, mutta eipä lähärinkään kanssa mitään ongelmia ollut. Hyppuputti korille ja par sisään.

Viimeinen väylä oli enemmänkin korvien välistä kamppailua. Satametrinen tasaisesti oikealle kääntävä tasainen väylä kuntopolulla. koko väylän pituudelta väylä viettää reippaasti vasemmalle, mutta forea ei oikein pysty väylän muodosta johtuen tarjoamaan. Alivakaa Laseri kouraan ja ajatus "heitä kovaa niin se kääntää yli" -mantra päähän. Heitto lähti kovaa, mutta pienessä hyssessä. Kiekko flippasi vaakatasoon ja rupesi vaeltamaan väylää pitkin oikealle. Vauhti loppui vähän ennen koria, jossain 90 metrin korvilla ja kiekko muksahti alamäkeen parin risun taakse. Hyvillä mielin antsaneppi alle ja par korttiin. Tuntui hyvältä käyttää sitä riskimpää heittoa, kun tiesi ja uskoi siihen että kiekko tekee mitä sen käskee tehdä. Pituuttakin oli tämän kesän mittapuulla oivallisesti!

Hyvä rata. Teknistä, lyhyttä väylää plus pari isompaa riipaisua. Ei liian pitkä eikä turhauttavan lyhyt.

Tänään on edessä Ravikangas Joutsenossa Heikin kanssa. Metsäradat, ne on sillä omalla sadistisella tavallaan niin ihania.

Uudet putterit tositoimissa

Haastoin eilen Santerin WDG:n Bagtag-haasteella Sammonlahteen. Sovittiin, että pelataan kaksi kierrosta, yhteistulos määrää voittajan. Tasurissa tagit eivät vaihtaisi omistajaa, mutta henkinen voitto menisi sudden deathiin. Bagiin pakkasin uudet putterit, Spartat ja Jokerin, sekä Midarit. MD2:n jätin pois - nyt mentäisiin puhtaasti Prodiscuksella. 

Olin paikalla vähän ajoissa ja kerkesin availemaan ykkösväylää Ultrium Spartalla. Kolme avausta, kolme pirkkua. Sparta lensi samalla tavalla kuin P1, lähtee puhtaasti kädestä ja ennen kaikke tuntuu hyvältä ja tutulta. Taisin olla myyty.

Kierros alkoi miun avauksella.

1. Ultrium Laseri nätisti pirkkuputille, mutta putti ketjuista ulos ja par. (0)
2. Basic Midari lyhyenä mutta keskelle väylää. putti korille ja par. (0)
3. Ultrium Sparta kovaa ja matalana kohti koria, putti sisään. (-1)
4. Premium midari pienessä hyssessä lähtee liian korkealle ja feidaa ajoissa. Neppi alle ja par (-1)
5. Premium Midari flättinä, mutta ujohkona, joten feidaa paikkaan, jossa korin levyinen puu peittää korin. Hysseroikkuputti kuitenkin sisään (-2)
6. Premium Jokeri forella liian metalana eikä feidi kerkeä purra. Neppi alle ja par (-2)
7. Toivotaan toivotaan -avaus Ultrium Spartalla keskellä väylää olevaan koivuun. Pusikosta foreneppi Jokerilla alle ja par (-2)
8. Jokerilla hysse feidaa aikaiseen. Neppi alle ja par (-2)
9. Premium Midari kapeaakin kapeammalla ässällä muutamaan metriin korista ja putti sisään (-3)

Ekan kierroksen tulos bogeyfree -3, uusi ennätys plakkariin ja 9:lle ensimmäinen pirkko. Santeri heitti 0:n, joten kolmen heiton turvin toiselle kierrokselle. Alkoi jännittämään tai väsymään, ja sehän näkyi tuloksessa.

1. Avaus Ultroiun Spartalla  lipsahti oikealle, mutta pääsi sellaiseen paikkaan että neppi korin alle onnistui. (0)
2. Basic midari lipsahti jälleen oikealle ja osui puuhun, mutta Jokeriforella neppi korin alle (0)
3. Ultrium Sparta hieman korkeampana kuin viimeksi ja tasan väylän keskilinjaa. Kiekko feidaa kuitenkin ohi pömpelistä ja pitkä putti ohi. (0)
4. Premium Midari neljäsosamatkan kohdille oikealle puuhun. Ultrium Spartalla loput korin alle. (0)
5. Basic Midari samaan paikkaan kuin viime kierroksella. Samanlainen hysseroikotus puun taakse sisään (-1)

Sitten alkoi tapahtua...

6. Jokerifore vasemmalle puuhun. Jatko Basic Spartalla periaatteessa suora neppi ylämäkeen, mutta kesken vedon nuppi kirkuu, että "Mitäs jos antsaa ?!?" Suunta oli antsalinjan mukainen, kiekko flätti. Neppi alle ja bogey. Huhheijaa... (0)
7. Ultrium Sparta ensimmäisiin puihin. Sain vielä jatkon korin alle (0)
8. Avaus muuten nätti mutta Jokeri ottaa ison skipin pusikkoon. Jatko kuoli johonkin ja parputti ylärautaan. Ei jaksa muistaa. (+1). Ennen viimeistä väylää tilanne tasan.
9. Avaus Premium Midari-forella ujo ja feidaa metsään. Santeri samoilla paikoilla ja neppaa korin alle. Oli pakko yrittää ahdasta haaraputtia sisään jos mieli voittaa. Putti osuu oksiin ja kuolee. Parputti yläpantaan ja bogey (+2)

Santeri vei toisen kierroksen neljän heiton turvin ja koko kisan yhdellä heitolla. Harmittaako? Toki, tuollainen ykköskierros hautautui toisen kierroksen tupelointeihin - liian helppoja virheitä. Ei kuitenkaan hatrmita paljoa; Prodiscus-bägi alkaa olemaan valmis. Enää pitäisi uskaltaa jättää MD2 pois niin vaihto olisi valmis. Jotain pitäisi tuuleen vielä kehittää. Ehkä Rocket, joka vastikään sai PDGA-hyväksynnän? Lisäksi laukku olisi tarkoitus vaihtaa reppuun tässä jossain vaiheessa. Isoja sijoituksia, mutta pahaa sanaa Prodiscuksen 20+ -repusta en ole kuullut. Käyttääkö teistä joku sitä? Onksehyvä?

Kevään ensidraiveja

Jännä tilanne, kun viime talvena oli lunta. Toissa talvena suurimman osan talvikautta kentät olivat paljaat, mutta viileä keli piti kentän kesäkausikäyttäjät kotona pelaamassa Playstationia. Fribaaja sai heittää rauhassa. Männä talven lumentulo - tai oikeastaan sen lähtö - sattui yksiin kelien lämpenemisen kanssa ja lumen ikeen alta vapautunut (teko- tai luonnon-)nurmi on välittömästi ns. kesämoodissa ja käyttöaste on korkea.

Olen siis ehtinyt heittää kokonaista puolen tusinaa draivia tänä vuonna. Hyvä minä. Eiköhän tuo heittotaajuus kasva kun illallakin alkaa olemaan ulkona muuta kuin pimeää.

En valita, mukava nähdä ihmisiä liikkeellä ja siinä kentän vieressähän joka tapauksessa on se Sammonlahden 9-väyläinen. Kierroksia siellä on kertynyt jo neljä, ja ensihaparointien jälkeen ollaan lähäri- ja puttipelin valossa siinä, mihin syksyllä jäätiin. Ensimmäisen pakkastuloksenkin heitin lauantaina, -1.

Kenttää kaipaan lähinnä siksi, että talven aikana tuli mietiskeltyä omaa draivia ja sen puutteita. Ongelmana on kiekkojen aikainen feidaaminen, vaikka lennon alku menee ns. "oikein" - S-line FD kääntää yli tai nousee hyzerista, mutta varsinainen liitovaihe on lyhyt ja kiekko päätyy sinne 85 metrin tienoille. Nokkakulmaa tai kierteen puutetta, veikkaan miä. Myöhäisempi taaksevienti toi heittoon voiman tuntua lisää, pituutta ei niinkään. Lisäksi korkealle karkailua ei toivottavasti tarvitse enää pelätä niin paljoa - videoita katsomalla huomasin, että aikainen taaksevienti ja perässä laahaava kiekko veivät asentoa takapainoiseksi. Rauhaa asialta en saa, vaan pitäisi päästä kokeilemaan ja analysoimaan. Kameran kanssa.

Lisäksi haluaisin opetella lisää uutta kiekkoa, Prodicuksen LASERia. Ostin tuon Ultrium-muovisena tuossa viime viikolla ja kerkesin muutaman heiton heittää back-to-back S- C-FD:n kanssa. Kääntää vähemmän kuin S, muttei niin paljon kuin C, mutta kaipaa enemmän testausta. Näillä heitoilla olisi just sitä mitä kaipasin. En hae tuohon väliin siis uutta kiekkoa, ehei, vaan varmaan alan tutustumaan tarkemmin näihin Prodiscuksen lättyihin ylipäätään. Luontaisella vaihtumalla ja vaihdannalla Prodiscus-bägi alkaa nimittäin lemaan täysin mahdollinen ajatus; ainakin miun pelin kulmakivi, alivakaa väylädraiveri löytyy. Siitä sitten MIDARia ja sitten Spartaa ja JOKERia puttereiksi niin hitaampi osasto olisi siinä.

Kauden avaus

Tänään oli omalla tavallaan merkityksellinen päivä. Sain retuutettua osan kiekoista ja itseni ensimmäistä kertaa radalle. Ja samalla muuten kentälle.

Alunperin mielessä kävi lähteä Willimiehen disc golfin viikkokisoihin Myllymäkeen, mutta ajattelin sitten käydä heräilemästä talvihorroksesta yksikseen. Jälkeenpäin ajateltuna oli ehkä fiksua, mutta ajatus viikkokisoista kaudenavauksessa jätti kyllä sellaisen mielenkiintoisen kutinan.

Noh, eipä ne aikataulutukset olisi sattuneet muutenkaan.

Mukaan aamusella takertui lähinnä putteri- ja midariosastoa, koska kohteena olleella Sammonlahden radalla draivereiden käyttö on kielletty. Ennen ykköstiitä pyörähdin heittelemässä muovista omaisuuttani Sammonlahden tekonurmikentällä, joka oli jo päässyt sulamaan. Olihan se huikea tunne kun sai vajaan neljän kuukauden paussin jälkeen paiskata lätyn ilmaan. Kroppa ja lätty eivät ehkä olleet samaa mieltä, mutta korvien välissä teki namia. Tällä kertaa löytyi aineksia pitää tulevan kauden draivit matalempina - yritin tietoiseti jättää taaksevetoa myöhemmäksi, jotta heittokäsi ei jäisi tavallaan laahaamaan taakse ja vetämään asentoa takapainoiseksi. Tuntui toimivan, saa nähdä mitä tapahtuu kun saa draiverit käteen.

Sen kummemmin pituuksia mittailematta siirryin Sammonlahden radan ykköstiille ja kävin pari kierrosta rataa läpi ennen ruoka-aikaa ja kotio painumista. Ensimmäinen kierros meni melko puhtaasti ruosteita rapistellessa tulokseen +6. Sai vähän opetella taas että mitens sitä taas heitettiinkään väylää pitkin. Toinen menikin sitten huomattavasti enemmän viime syksyn merkeissä - 7 väylää par-tulokseen, yksi pirkku ja yksi neloisbogey ( Neljäs väylä: avaus oikealle puuhun ja pusikkoon - antsaksi yritetty jatkoheitto flättinä mandon väärältä puolelta ja sitä rataa... ). 

Hyvä fiilis jäi kuitenkin. Radalla ei silleen tullut himmailtua, vaan mentiin sillä samalla yrityksellä kuin viime vuonna. Tottakai bogeyt korpeaa, mutta toisaalta sen ymmärtää että jos yrittää neljän kuukauden hiljaiselon jälkeen lähteä samoista asetelmista niin takkiinhan siinä tulee.

Noh, ens viikolla uudet kujeet: mennäkkö draiverikylmiltään viikkokisoihin vai mitäs? ;)

Pahoittelut kuvien puutteesta - ei vaan ollut äly päällä radalla ottaa.

 

Pääasia on että nauttii

Tiedättekö työ sen tunteen, kun väylältä saa sen par-tuloksen ja siihen on pettynyt? Ja sitten heti perään tajuaa, että oikeasti on onnistunut huonosta lähtökohdasta pelaamaan kyseisen väylän siihen ihannetulokseen. Ittellä ainakin pukkaa hymyä huuleen. Tää postaus on enemminkin sellainen hyvänmielenpostaus. Kuvia tulee paljon.

Jos miun pelistä pitää jokin maneeri kaivaa niin se on tää. Keskittyminen tiillä tai liellä tapahtuu näin. Rystyllä ainakin.

Lauantaina lähdettiin koko perheen voimin taas reippailemaan. Napattiin pyörät alle ja suunnistettiin ens alkuun Sammonlahteen, jossa miä heittelin kierroksen ja vaimo kuvasi tyttö kantorepussa. Vaikka tuloksellisesti ja avauksellisesti ei mennyt kovin hyvin niin hyvä fiilis oli. Kiekot istuivat käteen, suoritus oli luontevaa eikä mikään painanut mieltä. Oli sanalla sanoen hyvä fribailuolo.

Kieli pihalla (tietenkin), ei se muuten istu räpylään. (Foren maneeri?)

Nyt kun oli pari kertaa käynyt kentällä paiskomassa pidempää siivua oli hyvä vaihteeksi käydä harjoittelemassa myös lyhytpeliä, johon Sammonlahden rata tarjoaa mielestäni oikein oivalliset puitteet. Väylät taittavat oikealle tai vasemmalle, menevät ylä- ja alamäkeen ja pituudet ovat passeleita niin puttereille kuin midareille.

Ykkönen

Kierros lähti vahvasti käyntiin griplockilla. Jatkoa haettiin Rhynolla, mutta lopulta bogey korttiin ja kakkosväylän tiille. Kakkosen tiillä huomattiin että edessä on kolmen hengen ryhmä yliopiston vaihto-opiskelijoita tutustumassa lajiin (taisivat olla Intiasta päin), ja luontevasti hipsittiin heidän edelle ja jatkettiin neloselta.

Nelostii

Avaus karkasi vähän korkeaksi, ja näin ollen jäi lyhyenlännäksi. Jatko jäi miun taidoille just sopivan haastavalle putille, mutta sisäänhän se tietysti aina menee kun kuvaaja on läsnä. Par siis tästä. Vitosen tiillä pyysin neljää lasta odottelemaan, että saisin avauksen heitettyä ennen kuin juoksisivat väylälle, ja yleisön paineet tuottivat likimain täydellisen avauksen. Birdieputti kippoon ja forettamaan kutoselle.

On  kyllä aikamoinen per.. PUTTI! ja kuppiin meni!

 Kokeilin Rhynon rajua feidiä (sitä muuten on) korin alle, mutta turkanen ei jaksanutkaan liitää (noh, ylläri!). Birdieputin yritys jäi yritykseksi, mutta kyllähän sitä ylämäkeen kehtaa. Par tästäkin.

Kutonen

Seiska ja kasi olivat sellaisia kiikunkaakun hyväksyttäviä suorituksia. Seiskalla D-P1 ei suoristanut kunnolla ja päätyi vasemmalle kuusen alle. Neppi lähemmäs ja par. Seiskalla avauksessa oli liikaa hyzeria ja jälleen vasemmalle. Pitkä putti ohi ja par tästäkin.

Seiska

Ysillä (joska postauksen ensimmäinen kuvakin on) haen tavallisesti forella birdieputtia. Tällä(kin) kertaa kiekko käänsi vähän yli ja päätyi vasemmalle jonnin verran. Jatkon nykäisin edesä olevan kuusen oksaan, siitä neppi alle ja toinen bogey.

Ysin korilta hiippailin kakkosen tiille pelaamaan kaksi väliin jäänyttä väylää. Kakkosen avaus karkasi liian varovaisena ja liian vasemmalle. Kääntämisestä ei ollut tietoakaan ja puskassa oltiin. Jatkoa haettiin korkealla hyzerilla korin alle, mutta jäi lyhyeksi. Putti sen sijaan meni koko pömpelistä yli! Bogey tuli siis tästäkin.

"Hups!"

Kolmosväylällä tapahtui kierroksen toinen birdie-onnistuminen. Avaus koria vartioivan puun juureen ja rieska uuniin. Hyvä lopetus kierrokselle. Lopputulos siis +1, joka on tuloksellisesti kolmanneksi paras kierros Sammonlahdesta. Ja silti olin pettynyt tulokseen. Jano parantaa - se on kova. Ja se tekee tästä omalta osaltaan niin peijakkaan hauskaa!

Some pictures from my yesterday's round in Sammonlahti. I was there with my family as a part of our bicycle trip around Lappeenranta. I had really good feeling about everything and was just enjoying the game. Even though I was a bit disappointed for getting a +1 for the round, the disappointment made me realize that my ambition of bettering my game is one of many things that make this sport so darn fun!

Kiirettä pitelee, kertaustekstiä tuloo

No niin. Tietokone murskaa lukuja ja aikaa jää vaikkapa blogitekstin kirjoittamiseen. Parisen viikkoa on taas päässyt vierähtämään ilman kirjoitusta, joten koitetaanpa kerrata mitä on tapahtunut. En siis yritä väen vängällä työstää tekstiä ilman asiaa, vaan ihan oikeasti on tultu fribaamassakin käytyä ;)

Aloitetaan vanhimmasta. Kävin 21. 8 Heikin ja Tuomon kanssa iltapuhteena Sammonlahdessa. Tuomo oli kulkeutunut päivän aikana Lappeenrantaan ja napannut Heikin mukaan kierrokselle Myllymäessä. Jätkät pyysivät miut iltalämmittelylle mukaan. Mukavaa oli ja heitto kulki. Tulokset otin ylös vain itseni osalta, mutta luulisin muistavani muidenkin lopputulokset. Sain heitettyä toisen bogeyfree -kierroksen, tällä kertaa tuloksella -1. Tuomo heitti saman tuloksen ja Heikki... taisi heittää E:n (korjatkoon jos muistan väärin)? Uusi väyläkin tuli taas birkutettua - tällä kertaa viides.

Viime torstaina pääsin viimein heittämään uudistuksia kokenutta Karhumäen rataa Imatralla. Radasta oli muokattu kesän aikana 21-väyläinen par 67:n kompleksi, ja vain 8 väylää oli entisestä ratalayoutilta. Vanhaan verrattuna rata on saanut metsäisemmän ilmeen. Sekalainen heittoseurakunta koostui allekirjoittaneen lisäksi Heikistä ja Jakesta. Kyseessä oli neitsytkierros kaikille kolmelle.

Ja voi pojat mikä rata ja kierros. Kerron tässä lyhyesti omat edesottamukseni.

1. Tuttu avausväylä, pitkä alamäki ja kori pienen ylämäen päällä. Parin lämmittelyheiton jälkeen tiippari väylään, lähäri alle ja par.

2. Muuttumaton väylä vanhalta layoutilta. D-MD2 korin viereen ja birdie.

3. Loivahkoon alamäkeen (jos muistan oikein) heitettävä lyhyt väylä, jossa korin vasemmalla puolella rinne. C-P1 korin oikealle puolelle ja birdie tästäkin.

4. Alamäkeen heitettävä vasemmalle kääntävä väylä, matkalla pari puuta. C-MD2 suoraan alkupuolella olevaan koivuun, jatko liian kauas korista ja bogey.

5. Tien ali ja uusiin maastoihin. Tasainen leveähkö metsäsoiro. S-FD väylälle, lähäri alle ja par.

6. Lievästi kummun yli heitettävä pururataväylä. Lähtö metsästä ja kori pururadan vasemmalla puolella pienessä suojassa. Avaus lipsahti käsistä vasemmalle puuhun. Jatko S-FD:llä pururataa pitkin, mutta pieni hyssekulma vei metsän puolelle. jatko peukku - upsilla (tarkoitus päätyä ylösalaisin pururadalle) Champion Rhynolla ja onnistui (!!!), lähäri korin alle ja taistelubogey.

7. Ylämäkeen heitettävä pururataväylä, kori vasemmalla painanteessa. Avaus vasemmalle, jatko oikealle, lähäri vasemmalle, putti ohi, tupla korttiin ja parempaa onnea ensi kerralla. Tämä tuli sanalla sanoen turattua.

8. Harjun lakea pitkin heitettävä hieman oikealle kaartava lyhyt väylä. Lipsaus vasemmalle tai oikealle päätyy alamäen avustamana pykälää pidemmälle. D-P1 lähti liian vasemmalle ja feidaili vielä lopussa vähän päälle. Lähärin sain korin alle ja hikinen par korttiin.

9. Pururataa pitkin jälleen kerran, tällä kertaa loivasti vasemmalle kaartaen. Vasemman puolen metsä viettää rajusti alas ja oikealla puolella pitkää horsmaa. Avaus heittolinjoja jakavaan puuhun, jatko liian pitkälle putille ja bogey.

10. Oikealle starttaava s-väylä. Avaus S-FD:llä lähti korkealle ja flexasi liian rajusti päätyen just siihen väärään pururataan... Yritelmä tiippariupsilla metsäkiilan läpi oikeille urille päätyi ensimmäiseen puuhun. Toinen upsi päätyi sitten sinne minne ensimmäisen heiton oli määrä mennä. Lähäri jäi vajaaksi ja eka putti ohi. Tuplabogey tästä.

11. Mäennyppylän yli ja oikealle monttuun. Foreneppi vasemman puolen puiden kautta oikealle puskaan. Yritelmä pois päätyi väylään muttei putille. Bogey.

12. Alamäkeen pururataa pitkin. Avaus D-MD2:lla tolppaan, jatko alle ja par.

13. Vahvasti oikealle puisena kääntävä väylä. Avausfore puihin, jatko jonnein väylään ja putti ei uppoa. Bogey.

14. Julmetun pitkä ja suora väylä. Ensin metsässä ja sitten pururadalla. Avaus D-MD2:lla melkein purudaran puolelle, kaksi samanlaista lisää ja oltiinkin korilla. Par.

15. Takaisin "vanhalle puolelle", joskin väylä on uusi. Oikealle viettävässä rinteessä oleva suora väylä. Avaus kääntää yli ja painuu alamäkeen. Lähäri alle ja par.

16. Tästä eteenpäin mennään vanhoja väyliä uusilla numeroilla. Avaus liian ylös ja S-FD ei lähde tarpeeksi oikealle. Onneksi meni moukarihäkin yli. Lähäri korille ja par.

17. Kentän yli lähdettiin C-TD:n voimin. Jatko tiipparilla jää vähän käteen kiinni ja päätyy korin tasalle oikealle. Riskiputti alarautaan ja par. Propsit putista kuitenkin?

18. Avaus D-MD2:lla korin alle ja birdie. Jake haukkui huijariksi.

19. Avaus väylään, mutta lyhyenä. neppi alle ja par.

20. Paras. Avaus. Ikinä. D-MD2 kääntää yli ja sujahtaa väylään kuin... noh, joka tapauksessa, pien neppi ylämäkeen korin alle ja par.

21. Ylämäkisuora. C-P1 mäen päälle, mutta putti ei uppoa. par.

Lopputulos siis +6 ja hyvä mieli. Ensi kerralla sitten taas vähän paremmin.

Mitäs muuta miulla olikaan... Niinjoo, muutama uusi kiekko tuli hommattua, pari vilahtikin jo tässä postauksessa mutta palailen vielä siihen kaikkine mutkineen matkassa. Eilen kävin Heikin kanssa iltareeneissä kentällä ja jotenkin tuntui, että tekniikkamuutosten jälkeen draivi alkaa pituuden ja laadun puolesta palailemaan oikein hyville lukemille - parhaillaan oltiin jo 95 metrin tienoilla. Useasti.

So, it's been a while (a while of over two weeks that is) since my last post. Busy... what else could I think of as an excuse. Oh well, I'll make a brief recap of the past events.

I made another bogeyfree Sammonlahti round with Heikki and Tuomo, only this time I managed to birdie just the 5th hole. Last thursday Tuomo was swithed to Jake and the course to renewed Karhumäki at Imatra. Nice course that just got a bit nicer (and harder I guess...). All in all, managed to pull solid +6 out of the first round. Couldn't really have gone that much better. Sure, I did stumble a few holes but made some birdies too. And the upshots, diamond again. ;)

last night I was throwing at the soccer field again with Heikki (Long time no field, actually). My drive is definately improving both in distance and quality. Solid straight drives to 95 meters after the technique change, yes please!

Jumppaa ja saavutettuja unelmia

Tänään pyörähdin fyssarin juttusilla tuosta miun niskaongelmasta. Jatkossa tulee paneuduttua työpisteen ergonomiaan ja jumpattua. Kuulemma vasen puoli niskasta on selvästi jäykempi kuin oikea ja ylimmät nikamat ilmeisesti myös jäykkiä. Ryhtiä ja liikkuvuutta - sitä lähdetään työstämään.

Eilen illalla sattui sellainen pykälää jännempi skenaario. Työpäivän jäljiltä oli pää jumissa ja niskat vähän jäykät. Iltaa myöten onnistuin jostain kehittämään vielä närästyksenkin päälle. Ei hyvät lähtökohdat fribaulua ajatellen. Toisaalta, hinku heittämään oli kova kun sateisesta sääennusteesta huolimatta oli selkeää, tuulista tosin, ja edellisestä heittokerrasta oli jo yli viikko aikaa. Jahkailin aikani ja lopulta pakkasin putterit ja midarit laukkuun, unohdin pyyhkeen (sateinen päivä, hyvähyvä!) ja markkerin ja lampsin Sammonlahden radalle. Ajatus oli heittää jos hyvältä tuntuu ja tulla pois jos ei. Tulosta en ajatellut ottaa ylös, ennemminkin lähdin iltareippailuhengessä nakkelemaan.

Ekalla väylällä avaus lähti pienessä hyssessä mutta jäi väylälle, putin tupelsin alarautaan ja par taskussa kohti kakkosta. Kakkosen avaus miun mittapuulla nätillä MD2-hysseflipillä, joka jäi jonkun 10-15 metriä vajaaksi. Alle ja par. Kolmosen avasin toiseen mäntyyn oikealta, josta putteri kimmahti vasemmalle puun taakse. foreneppi korin oikealle puolelle ja jälleen par. Neloselta vakaampi midari pienellä hyssellä menee mandosta mutta feidaa liian nopeasti. Vasemmalta pusikosta putterilla sormirolleri vasemmalle puolelle korista ja pitkähkö putti sisään. Eka par tältä väylältä. Vitosella hysseflipillä pillisuora mutta vajaa avaus. Lähäri korille ja par. Kutosella forelirvautus lähtee liian matalana ja/tai laakana ja painuu ulkomutkaan. Neppi alle ja par. Seiskalla avasin C-P1:n sijasta alivakaammalla D-P1:llä ja kannatti - avaus kääntyi vähän yli, väisti puut ja taisteli ittensä korin oikeaa puolta suojaavan kuusen ohi. Putti sisään ja uusi birdieväylä oli tosiasia. Kasilla nakkasin MD2:n vähän liian isossa hyssessä, mutta jäi putille ja toinen birdie. Viimeisellä väylällä forelirvautus MD2:lla lähti vasemmalle, luovi pari puuta ja kuoli puoleenväliin kuusen oksiin feidaten väylään. Lähäri alle ja par.

Yllä olevassa kuvassa kierroksen kestoaika on nolla, koska hakkasin tuloksen softaan sisään jälkeenpäin. Hämmentävä fiilis oli tallustella kotiin. Alunalkaen fiilis oli tosiaan sellainen "käydääs nyt sitten heittelemässä ettei ihan kokonaan unohdu", mutta lopputuloksena sain viisi heittoa omasta ennätyksestä pois ja elämäni ekan bogeyfreen kierroksen. Tupeltamista ei varsinaisesti ollut ja heitot lähtivät niinkuin niiden pitikin.

Went to see physiotherapist today about my neck problems. I got some exercises as well as guidance to improve my ergonomy at the work. We'll see how it goes but the hopes are high!

Last night I went to Sammonlahti. I was tired and my neck wasn't feeling that good. I wasn't in that good mood to start with, but eventually I decided to just go for it, just for the exercise if nothig else. somehow I ended up bettering my previous record by five throws and made my first bogeyfree round ever. Weird, it shouldn't have gone that well, considering... well... everything.

Sadepäivän rattoa

Vähän eilen huoletti nakkelun onnistuminen, mutta suunnitelmat piti ja illalla lähdettiin pienestä satelusta huolimatta Heikin kanssa Sammonlahteen. Treenikierros rataa lämmittelyksi ja siitä tyhjentyneelle futiskentälle draivaamaan - siinä suunnitelma. Ilmeisesti sään (tai hyttysten)  takia rata oli tyhjillään, joten pääsimme kaikessa rauhassa avaamaan väylät parilla-kolmella kiekolla per heittäjä. Tuloksia ei otettu ylös, mutta ihan mukavasti meni. Birdieitä siunaantui kertaalleen ykkösväylältä ja uutena väylänä myös kasilta, jolla molemmat avaukset löytyivät korin vierestä. Ylipäätään voin edelleen olla lyhyeen peliin tyytyväinen.

Kentällä tunnelmat olivat sitten enemmän kaksijakoiset. Positiivisina seikkoina voitaneen sanoa, että heittosektori draivatessa tuntuu kaventuneen niin leveys- kuin korkeussuunnassa. Hallintaa tuntuu olevan rystyllä vähintäänkin riittävästi. Lisäksi kämmeneltä sujuu myös hyvin, kun sain Bansheen ja PD:n hyvin kapealla s-linjalla 80-85 metriin. Mieltä jäi kuitenkin painamaan avaukset hitaammilla kiekoilla, kun tuntuivat kääntävän taas väpätellen oikealle. Ajatusta mukaan, niin sain lopunviimein nekin lentämään suoraan, mutta väpätys ja paha mieli jäi. Rystydraivin pituudessa ei isommin uutta, 80-85 metriä lähes kaikilla heitoilla. Alkaa loppumaan keinot mitä tuolle enää voi tehdä. Heitto tuntuu hyvältä, suunta näyttää hyvältä, väpätyksen puolella kaikki vähintään ok. Pituutta ei vain ole. Jatkossa koitan keskittyä nokkakulmaan, josko vaikka sitä kautta tulisi vähän lisää pituutta. Muutoin se onkin varmaan varmaan toistoa, toistoa, toistoa ja nopeuden kehittämistä.

Yesterday was a bit on the rainy side, but me and Heikki still managed to head to Sammonlahti. First the course for practise and warm-up and afterwards driving on the football field. Course was a satisfactory, got new birdie on hole #8 (twice) and also birdied #1 once. Throw discipline starts to show. On the field... well, something good and something bad. On the bright side my backhand drives are more controlled in terms of direction and height, but the distance isn't quite there. Almost every drive with drivers ended up on the 80-85 meter mark no matter what. I also tried my forehand potential and was quite happy to see that my sidearm also reaches the same distance, 80-85 meters. I threw my leftover drivers (Banshee and PD) and both made quite narrow s-line without too much wobble. Definately have to try my straighter drivers the next time... Also more focus needs to be directed toward clean release with midranges and putters.

Kumpareita, kumpareita...

Se on muuten jännä, miten kumpareista tämä lajin kanssa kehittyminen on. Ensin menee hyvin ja heitto pelaa, sitten taas ei ja lopulta kaikki on taas hyvin. Olen huomannut tällaisen kuvion etenkin omassa suorittamisessani, ja mennyt sunnuntai-maanantai -pari ei ollut siitä poikkeus. Aikataulutus meni pääpiirteissään siten, että sunnuntaina kävin pari kierrosta Sammonlahtea läpi ja vähän kenttädraivailua ja maanantaina oli työsarkana Myllymäki - pitkästä aikaa. Edetäänpä tässä kronologisesti ja aloitetaan sunnuntailta.

Sammonlahden #3. Sanalla sanoen tiukka väylä. Ainakin jos suoraan heittää.

Tytön lähdettyä nukkumaan pakkasin fribalaukun ja hipsin kohti Sammonlahtea, tavoitteena heittää lämmittelykierros radalla ja sitten draivin harjoittelua kentällä. Kentällä oli muuta touhua menossa, mikä ei sinällään tullut yllätyksenä. Radalle siis. Ensimmäinen kierros oli vähän sitä itteään, ja oli lähellä ettei päässyt turhautuminen iskemään, mutta jatkoinpa tulosten kirjailua kuitenkin. Liian paljon on mennyt kierroksia ilman tuloskorttia ja tavoitteellisuutta. Alku peruskauraa par-bogey-par, ja sitten levisi. Neloselta ensin mandon ohi ja tuplabogey korttiin ja viidenneltä sama juttu. Sitten tapahtui kummia kun aiemmin analysoima vahvasti birdielle mahdollisen kutosväylän avaus kämmenellä MD2:lla paukahti korin alle! Kolmas birdiesulka tältä radalta hattuun, hyvä minä! Jatko oli sitten tuttua bogeylinjaa ja viimeiseltä väylältä par. Heikoin kirjattu tulos tältä radalta, mutta sinistä on kiva nähdä kortissa. Tulos +6

Kävin tässä välissä vilkaisemassa futiskenttää ja totesin sen vieläkin varatuksi, joten suorilta toiselle kierrokselle. Kierros alkoi mukavasti, kun P1 jäi väylälle - joskin vajaaksi -  ja pitkä putti napsahti sisään. Väylälle 6 tullessa tilanne oli vielä +/-0, mutta sitte nedellisen birdie-väylän avaus leikkasi liian sisään ja lopulta korttiin jäi +1 ja seiskalta samaa tarinaa. Yllätyksenä tuli, kun kasilta pääsin birdie-puttia yrittämään. Ujo putti jäi alarautaan , mutta mieltä lämmitti. Viimeisen väylän avaus jäi oikealle pöpelikköön ja lopunviimein kierrokselta tuli mediaanitulos +3. Kaksi kierrosta, kahdelta eri väylältä birdie. Ei voi valittaa.

Toisen kierroksen aikana oli futiskenttäkin tyhjentynyt, joten hiippailin kentän laidalle treenaamaan... väylädraivereilla... ja yhdellä uudella heräteostoskiekolla (no oli se jokatapauksessa ostoslistalla. Ensi vuodelle). Löysin lauantaina Mikkelin Intersportista sellaisen oikein mehukkaan neonpinkin Ternin, ja se tarttui hyppysiin. Ensimmäisten kenttätestailujen perusteella lensi juurikin sen 5-10 metriä pidemmälle kuin väylädraiverit, mutta keskimääräinen heittopituus oli tippunut; Ternillä pisin heitto 95 metriä ja TB:llä 90. Keskimääräiset heittopituudet jäivät johonkin 80-85 metriin. Suurin antikliimaksi oli se, kun viimeisellä heittokerralla tyhjensin laukun sisällön kentälle ja nakkasin D-MD2:n nätillä hyzerflipillä 80 metriin. Etsilleen, miulla alkaa olemaan vahva epäilys, että miun heitossa nokkakulma on liian ylhäällä. Jotenkin tuntuu, että kaikki draiverit (mukaanlukien se alivakaa Tern) käyttäytyvät todella vakaasti ja feidistä tulee visuaalisesti mieleen lähinnä sakkaaminen. Vauhti vaan tyssää kesken. Noh, askel taakse ja sitten eteen, harjoittelua edessä vielä paljon.

Maanantaina lähdettiin sitten koko perheen voimin illalla kiertämään pitkästä aikaa Myllymäen rata. Vettä satoi koko matkan, mutta onneksi lopetti parkkipaikalle kurvatessa. Myllymäki on miulle henkisesti aina sellainen benchmark-rata; siellä näkee pelipään ja heiton kehittymisen. Ja kierroksen perusteella sitä kehitystä onkin tullut ja rutkasti! Tai sitten kävi tuuri... noh, mennään ensimmäisellä tulkinnalla.

Suoritus yllätti jo pelkällä tasaisuudellaan. Birdieitä ei kortissa näkynyt ja tuplabogeyjäkin vain yksi. Lähäripeli oli omaan tasoon peilattuna silkkaa timanttia ja putti kulki paremmin kuin ennen. Väylätkin näyttivät mukavan tilavilta Sammonlahden jälkeen.

1. Par - PD mäen päälle mutkaan, ei skippiä. Lähäri alle ja putti mukiin

2. Bogey - PD:llä liian varovaisesti, jää mäen alle sisämutkaan. Forella puukujan läpi toiseen väyläyraan. Lähäri puihin ja seuraava korin alle. Putti sisään.

3. Par - Avaus FD:llä väylään, mutta jää vajaaksi. Pitkällä birdieputilla ollaan silti, mutta ei uppoa. 

4. Tuplabogey - Kämmenavaus PD:llä liian varovainen ja feidaa kinkaman jälkeen oikealle. Yritän hammerilla korin alle, mutta TB lentää liian vasemmalle ja jää rinteeseen. Putti rollaa takaisin alas. Seifti korin alle ja nosto.

5. Bogey - TB kämmenellä liikaa vasemmalle ja nappaa puiden lehviin. Jää väylälle. Lähäri feidaa liikaa vasemmalle ja putin kämmäsin.

6. Par - Avaus FD:llä rystyannukassa, mutta liikaa kulmaa eikä kanna ensimmäisen mutkan ohi. Lähestyminen Bansheella tavoitellen tiukkaa S-heittoa. Linja hyvä, suunta liikaa vasemmalle. Putti osuu.

7. Par - Avaus P1:llä hermopuuhun vasemmalle. Lähäri muuten nätti, mutta jää greeniä reunustavien puiden taakse. Pitkä S-putti sisään!

8. Bogey - Avaus MD2:lla mäen päällä olevaan puuhun. Lähäri jää vajaaksi ja putti alarautaan.

9. Bogey - Avaus FD:llä hitusen oikealle ja kuolee 10 metriä tiistä väylän oikeaan laitaan. Jatko MD2:lla väylälle, mutta vaatii vielä toisen korin alle. Etuysin tulos +6

10. Bogey - Avaus TB:llä liian ylös ja oikealle, feidaa väylälle. Jatko Korin lähelle kallion alle kuusen juureen. Putti rautoihin.

11. Avaus FD:llä liian ylös ja oikealle, mutta jää väylään. Timanttinen lähäri MD2:lla pienessä hyzerissa korista vähän vasemmalle. Putti sisään.

12. Par- Kokeilin Bansheeta tähän, ettei liitäisi vahingossakaan jyrkänteeltä. Arvioin linjan väärin ja kiekko feidaa rajusti vasemmalle, jyrkänteen rinteeseen. Seifti alle ja nosto.

13. Par - Kokeilin MD2:lla avausta, koska draiverit karkaavat herkästi ylös ja alamäkiväylällä moinen on murhaa. MD2 loivassa s:ssä korin tasalle mutta vasemmalle. En uskalla ottaa pitkää puttia vaan seiftaan alle.

14. Bogey - Avaus FD:llä hyvin loivalla S-mutkalla väylään, en muista milloin viimeksi olisi jäänyt. On oikealla ja yritän Bansheella kämmenellä korin alle. Osuu koivuun, josta ehdin ennen heittoa sanoa että "jos tohon ei osu, niin se on alla". En lähde yrittämään pitkää puttia ylämäkeen vaan seiftaan alle. Olen tyytyväinen bogeyyn.

15. Bogey - Avaus kallion alle suurinpiirtein siihen mihin yritettiin, ehkä vähän liikaa oikealle. Lähäri MD2:lla liian varovainen ja feidaa annukasta pois ja jää korikummun alle. Seiftaus alle jää liian vajaaksi mutta putti menee sisään.

16. Bogey - Avaus P1:llä oikealle ja jää ikävästi pöpelikköön. Jatko vähn turhan kauas korista ja putissa kämmi.

17. Par - Avaus FD:llä loivalla S-mutkalla mutta vajaa. Jatko kummun rinteeseen, mutta liukuu melkein alas. Hermoja raastava putti menee sisään.

18. Bogey - Avaus TB:llä liikaa oikealle ja lehvästön kautta vasemman puolen puusaarekkeen tasalle. Jatko MD2:lla huonosta asennosta aidan portin tuntumaan ja lähäri korin alle.

Lopputuloksena siis kierrokselta uusi ennätys, +11. Edelliseen ennätykseen parannusta tuli huimat 7 heittoa. Vaikka draivipituus on vähintään heikko ja laatukin vasta paranemassa niin jotenkin tuo Sammonlahden rata ja kenttä ovat saaneet lähäripeliä kehittymään huimasti. Heittoon on enemmän luottoa ja puttia uskaltaa paljon pidemmältä. Anhyzer-lähestymisiä uskallan jo jotenkin heittää ja midarin kämmenheittoakin uskaltaa käyttää. Kertakaikkisen hieno käänne sunnuntain kenttäpettymukseen. Toivotaan, että tuo ei ollut ihan täysin tuuriheittelyä, vaan että kehitystä olisi oikeastikin tapahtunut. Joka tapauksessa tuollainen päänahka taskussa on mukava lähteä Vaasaan huomenna. Tarkoitus oli käydä kolmipäiväisessä seminaarissa ja joku ilta pyörähtää myös paikallisia ratoja ihmettelemässä Matin kanssa.

Finally i managed to actually take scores from few rounds! Past few days have been packed with disc golf, first in Sammonlahti (two rounds in the course and field training) and yesterday I made my new record at Myllymäki (long time no throw). Emotion-wise it's been yet another rollercoaster week. Disappointments turn into successes and yet again failures follow only to be replaced by epic throwing.

You can find the scorecards above. I managet to take birdies from two holes at Sammonlahti, from which the #6 one was new. Results were "meh" and "ok", as first one was my lowest at +6 and second a median +3. The field practise was somewhat rustrating, as my distance with drivers has dropped. My average throw got 80-85 meters (fairway drivers) and my new Tern only made approximately 5 to 10 meters more. From the flight I guess that the problem lies in the nose angle, because the flight seems to stall quite heavily as well as go a bit high. Oh well, one step back before going forward...

The Myllymäki round was a complete success. Even though I didn't get any birdies my double bogey count was low too, only one that is. I get to try birdie on #3 but no luck there. Final result was +11, which is 7 better than my previous record. It's a major confidence boost even though the drives were average at best. Tomorrow I'll head to Vaasa for a seminar and I've planned some disc golf on the evenings with Matti, who lives there at the moment.

Online-identiteetti - iloreplica

Viikon verran on vierähtänyt ilman sen kummempia saavutuksia tai suorituksia. Sammonlahden radalla olen pariinkin otteeseen käynyt, mutta tuloksia en ole ottanut ylös. Enemmän tuo on ollut lähäritreenausta kuin tulosheittelyä. On vähän rennompi fiilis heitellä ja voi kokeilla uusia juttuja. Eniten tuolla radalla kehittää tekniikka- ja heittokuria, kun heiton pitää toistuvasti osua (todella) kapeaan väylään. Reenatessa tapahtuu ja välillä väyläkohtaisesti otetaan tupla- ja triplabogejakin, kun se kiekko lipsahtelee mihin sattuu, mutta toisaalta alkaa hitaammilla kiekoillakin löytymään eräänlaista linjanmuokkauskykyä ja varmuutta omaan suoritukseen. Laskeskelin tuossa, että Sammonlahden radalla olisi nyt kaksi väylää (1 ja 3) jo saatu -1:een ja kaksi väylää olisi vielä "helposti" saatavilla samoihin (6 ja 9). kaksi jälkimmäistä ovat siitä merkittäviä, että molemmilla avaan kämmenellä, joka edustaa sitä heikompaa puolta. Puttipelissä on lisäksi nähtävissä aavistus kehitystä, kun hieman elävä grippi alkoi tuottamaan korista yli ja hieman oikalle meneviä kovia laakaputteja. Jalkapallokentällä draivailuissa ei ole näkynyt sen kummempaa kehitystä tai takapakkia. Paljoa ei ole pystynyt käymään, kun -kas kummaa- jotkut pelaavat jalkapalloa siellä.

Kuulumisien lisäksi puhun vähän online-identiteetistäni. Sen lisäksi että käyn pelailemassa ja kirjoittelen siitä tänne blogiin, olen myös lajin tiimoilta esillä eri sivustoilla ja sosiaalisessa mediassa. Nimimerkillä iloreplica esiinnyn muun muassa Frisbeegolfradat -sivustolla, Frisbeegolf-Forum:lla sekä Instagram:ssa. Muita sivustoja, joilla tunnukset on, mutta aktiivisuutta ei (vielä), on esimerkiksi DiscGolfScores -palvelu. Suosittelen tsekkaamaan ainakin nuo fribailuun liittyvät sivut.

No big stuff from the last week. I've been circling around Sammonlahti course few times with no scorecards, just making relaxed practise - just what I've been looking for. Some minor improvements in putting and overall upshot quality, but... the course is tight and even small mistakses yield big penalties.

Also, if you're interested, I've been making nickmane iloreplica my online identity and you can find me for example on the sites linked above 

Vauhtia pois (ja pituutta lisää)

Aikaisemmassa postauksessa oleva video päätyi siis myös Frisbeegolf-forumille threadiin, jonka pääsääntöinen tarkoitus on nimenomaan auttaa muita foorumin käyttäjiä avauksiensa kansssa. Palautetta tuli muunmuassa juurikin tuosta viimeisen askeleen pituudesta sekä koko vauhdinoton mitasta. Ohjeena tuli lähinnä, että "Rauhoitu, ota vauhtia pois. Kävele ne vauhdinottoaskeleet ja rentoudu". Lisäporkkanana vihjattiin, että koska hitaammalla vauhdinotolla jää enemmän aikaa heittää kunnolla, ei avauksen pituus todennäköisesti kärsi juuri lainkaan.

Tätä lähdettiin toteuttamaan. Alunalkaen puoli yhdeksän maissa iltasella suunnistin jo kovin tutuksi käyneelle Sammonlahden jalkapallokentälle. Kai se täytyy todeta kesän tulleen, kun molemmat kentät olivat kovassa, niille ominaisimman lajin mukaisessa käytössä. Noh, eipä hätiä tuosta, kävin alkulämmittelyiksi kiertämässä Sammonlahden frisbeegolfradan.

Sammonlahden rata oli kokenut pieniä elämää helpottavia muutoksia. Väyläjärjestystä oli muutettu sen verran, että enää ei tarvinnut mennä siirtymässä vanhalta seiskalta kasille nelosväylän yli, vaan vanhasta vitosesta tulikin nyt uusi nelonen ja... ähh, kuvassa näkyy, ensin vanha

ja sitten uusi

Lisäksi nykyisen vitosväylän feidisuuntaa on muutettu oikealta vasemmalle, mutta siinäpä ne sitten olikin. Tulos oli linjassa edellisen suorituksen kanssa - myös tältä kierrokselta tuli kokonaistulos +3.

Bogeyt ja tuplabogey johtuivat kokonaisuudessaan liian ahtaisiin väleihin heitetyistä liian huonoista avauksista, jotka kimpoilivat ikäviin paikkoihin. Ei mitään, mistä pitäisi alkaa murehtimaan, kun tarkkuus kehittyy niin se kehittyy. Erityismaininta väylältä 7, josta sain ehdottomasti oman mukavuusalueen ulkopuolella olleen reilusti yli kymmenmetrisen putin sisään. Hieno motivaationkorottaja!

Kierroksen jälkeen suuntasin takaisin kentälle, ja futarit olivatkin juuri sopivasti lopetelleet touhuilunsa. Ensimmäiset heitot kävelyvayhdilla tuntuivat sanalla sanoen hoopoilta, jäi fiilis että jotain puuttuu. Jalat ja yläkroppa eivät oikein olleet synkassa, mutta heiton laatu sen sijaan oli jo heti aaistuksen parempi. Välillä kiekko väpätteli ja välillä se karkaili ylös aivan kuten ennenkin, mutta miun mielestä ongelmat ovat jo pienempiä. Eikä se pituuskaan kärsinyt: kun FD lähti kädestä hyvin ja puhtaasti, otin suoraan lentäneelle draiville mitaksi 94 metriä. Ei huono - ei yhtään huono. Kunhan kroppa taas tottuu, niin uskoisin, että tästä tulee oikein mallikasta suorittamista.

The video I presented on my last post also went to http://www.frisbeegolf-forum.fi/  -site (finnish disc golf forum) to be peer analyzed. I got feedback that my plant-foot step is way too long and I could do better without that long step-up and running through it. "Take your time, slow down and relax!". So off I went to the football field with intentions to test this new drive. There were, however, some football players (well, surprise!) practising at the field so I threw the Sammonlahti course to warm up. They had made some quality of life changes to the hole order as well as some minor changes to spesific holes mut nothing course-changig - it felt the same indeed. end result was a repetition of last, +3.

After the course I went back to now empty field and tested the slowed-down version of my drive. At first it felt just stupid, but later on I started to get some sense into it. Yeah, i still get flutters and sky-shots but it feels like that the problems are diminshed just a litte bit. And the distance wasn't affected - One good throw and it was at 94 meter mark. Not bad - not bad at all.

Sammonlahden frisbeegolfrata

Lueskelin tuossa talvella Willimiehen Disc Golf:n kotisivuilta, että Sammonlahteen rakennetaan kevään aikana uusi, 9-väyläinen rata metsikköön Sammonlahden koulun liepeille. Radasta tulisi koulun käyttöönkin soveltuva, noin 40min kierrokselta oleva "neppailurata". 3. päivä toukokuuta järjestettiin sitten rakennustalkoot, joihin en Lahden reissun takia ehtinyt. Joskin illalla kävin tytön kanssa hiukan kurkistelemassa. Seuraavana päivänä kävin kävelemässä radan läpi paikalle sattuneen heittäjän kanssa. Kaikki korit oli asennettu ja tiipaikat merkattu opastekyltin pohjalla ja tiin etureunaa merkkaavalla lankunpätkällä.

Rata ei loppujen lopuksi ollutkaan ihan niin "neppailurata" kuin alunalkaen oletin. Raivausta oli tehty juuri ja juuri riittävästi, joten tarkkuutta tuolla vaaditaan. Rata muodostaneekin hyvän parivaljakon viereisen jalkapallokentän kanssa - kentällä voi hieroa pitkien heittojen tekniikkaa ja radalla tarkkoja lähestymisiä ja lyhyitä avauksia. Radat vaihtelevat pituuksiltaan 42 metristä aina 75:een, minkä lisäksi metsän rinnemäisyys on hyödynnettu 2. ja 3.:lla väylällä joista ensimmäinen heitetään loivaan ylämäkeen ja toinen mäen päältä alaspäin. Draiverien heittäminen on ilmeisesti metsän läpi kulkevien polkujen sekä radan pienen koon takia kielletty, eli midareita ja puttereita saa siis pidemmillä väylilä vähän rykäistäkin. Ei huono, ei yhtään huono.

8. väylän tii

Ratahan piti sitten käydä hetimiten testaamassa. Tiistaina iltasella sattui semmoinen rako, että ehdin kiertämään radan kaikessa rauhassa. Aiempien kieretlyjen perusteella asetin riman varovaisesti par-tulokseen - siihen oli mahdollisuudet, jos vain jaksaisi keskittyä.

1. väylä

Kierros lähti mukavasti käyntiin, kun ensimmäisellä väylällä C-P1 napsahti korin alle ja kauden ensimmäinen birdie oli tosiasia. Siitä eteenpäin väylän ahtaus pääsi verottamaan, ja bogeyt jouduin rustaamaan korttiin väyliltä 2, 5, 7 ja 9. Suurin yksittäinen syy (avaushajonnan lisäksi) huonohkoon suoritukseen löytyy kämmenheitossa midareilla ja puttereilla. Noh, tuossahan sitä on väyliä treenata!

2. väylä

Väylän kiertoaikakin oli kerrassan mukava - 9 väylää tuli tarvottua läpi 19 minuutissa. Väylät ovat selkeitä eikä maastokaan liiemmin kiekkoja piilottele. Täällä tullee vietettyä iltoja tulevaisuudessa useamminkin.

My upshot practise has grown to the next level, as the Sammonlahti disc golf course was built a week ago. On Tuesday I had a chanse to go test it through, and oh boy, how my expectations were wrong! I thought that this could be nice casual practise place also suitable for throwing with friends with little experience with the sport, but this course is by no means easy! Tight holes to the right and to the left, uphill and downhill. Initally I estimated that par could be achievable result, but eventually I had +3 written on my card.