Talviloma - uusia juttuja

Myö ollaan koko perheen voimin vietelty tätä kuluvaa viikkoa talviloman merkeissä. Viime viikonloppuna päristeltiin anoppilaan Riihimäen kupeeseen, ja sieltä käsin ollaan tehty pistoja niin pääkaupunkiseudulle vaimon kanssa kylpyläreissun merkeissä ja vastaavasti Ikaalisiin asti Titi-nallen taloa ihmettelemään. Huima viikko kertakaikkiaan on ollut takana!

Ennen lomille lähtöä mursin taas jonkinlaisen raja-aidan, kun ilmoittauduin ensimmäiseen oikeaan kilpailuun! Toukokuun 7. päivä pidettävä Linnoitus Open 2016 oli lähestymässä ja pohdiskelin puolivakavissaan, että pitäisiköhän tuohon ilmoittautumisralliin osallistua ja kokeilla, jos vaikka pääsisi koettamaan siipiään. Ja tuumasta toimeen, mukana ollaan. Kisa täyttyi huimassa 2 minuutin ja 20 sekunnin ajassa, ja ensimmäisen läpi menneen ilmoittautumisen ja vastaavasti avoimen sarjan täyttävän välissä oli huimat 48 sekuntia. Kaveri kertoili vähän saman suuntaista tarinaa Haminan kevään amatöörikisoista - minuutissa täynnä MA3-luokan osalta. Ilmeisesti kysyntä kisoille on kova ja hinku heittämään heti keväästä löytyy muiltakin kuin itseltä. 

Noh, käyn toukokuussa kokeilemassa miltä kisailu maistuu ja sitten myöhemmin kesällä saatan vaikka heittäytyä hurjaksi ja koettaa osallistua Sawo-Karjala tourille, jossa Mikkeli, Savonlinna ja Lappeenranta ottavat mittaa toisistaan.

Maanantaina pääkaupunkiseudulla liikuskellessa käytiin Frisbeepointissa ostamassa kiekonvärjäystarpeita. Mukaan lähti pointin sivuillakin oleva isompi aloituspaketti, johon kuului viisi väriä, parisenkymmentä kalvoa, sivellinsarja, veitsi ja kumilasta. Vielä Sinolit ostoon kun tästä ehtii ja sitte se oliskin kokeilujen aika. Väreiksi lähti mukaan mustan lisäksi keltainen, pinkki, violetti ja turkoosi. Ja js iskee, niin lisäähän saa tilaamalla!

Ikaalisiin ei Riihimäen seudulta näppärästi pääse ajamatta Tampereen kautta, ja Tampereellahan on Kiekkopiste! Paluumatkalla Titi-nallen talolta kävin tarkastamassa paikat ja matkamuistoksi mukaan lähti Ultrium Legenda ja Ultrium-muovinen Prodiscuksen mini valkoisena. Kaupasta itsessään jäi erittäin mukava fiilis, ja ehdottomasti tuolla tulee tilaisuuksien tullessa käytyä uudemmankin kerran! Myyjä kertoi tarkemmin Ultrium- ja Premiummuovisten kiekkojen vakauseroista ja tuon ostamani Legendan pitäisi nyt sitten olla selkeästi tuota aiempaa Premium-muovistani alivakaampi. Ja sellaista miä vähän kaipailinkin. Kunhan kentälle pääsee niin...

Käsikin on tässä pikkuhiljaa osoittanut toipumisen merkkejä. Peukalon tyven jänteet eivät muuten ole enää kipeät, mutta kun rannetta koettaa kääntää (kyynärvarsi ja kämmen vaikkapa pöytää vasten ja siitä) suoraan sivulle, tulee vastaan vielä sellainen vihlaisu että oksat pois. Normaalielämää tuo ei enää haittaa, muuten kuin tavaroita nostellessa - ja rystyheiton luulisin tuolla jo onnistuvan jotenkin. Kämmenheittoa kun kuiviltaan koettaa, niin herkästi tulee juurikin tuo ranteen kääntyminen vastaan... Noh, kaksi viikkoa vasta parannettu, eiköhän se tuosta. 

Hienosäätöä ja varautumista

Toinenkin kiekkotilaus saatiin onnistuneesti tehtyä, postitettua ja vastaanotettua. Vara- ja kenttätreenikiekkotilaus käsitti siis Ultrium ja Basic Midarit sekä Premium Jokerin, joiden lisäksi hankin vielä ensi kesän taistoihin uuden pyyhkeen sekä meidän likalle ihka ensimmäisen kiekon, jos vaikka kelien lämmetessä päästäisiin porukalla taas Sammonlahteen. Miä valkkasin muotin (Latituden Ruby) ja neiti värin (keltainen). Toistaiseksi ollaan molemmat oltu tyytyväisiä valintaan, vaikka kokemuket kiekosta ovatkin jääneet sisätiloissa hypistelyyn.

Nyt miulla pitäisi olla kiekkojen puolesta valmis setti ensi kesän taistoihin! Perusmuovisille kiekoille löytyy kaikille uusi kulutusta odottava kappale ja muutenkin varakappaleita löytyy joka käänteeseen. Kiekkojen lisäksi laukusta löytyy nyt siis myös kaksi pyyhettä ja ensiapupussukankin kunnon tarkastin. Vielä kun jokusen kappaleen ihmisenpaikkausvälineitä, kyypakkauksen ja hyttysmyrkyn tuonne virittelee niin... päh, eipä tästä loppua taida tulla.

Saliheittelyissä on käyty melko aktiivisesti lähäriheittojen lisäksi draiviformia läpi toimistoputterin pikkuhiljaa kuluessa puhki ja pahki. Viimeisimmät viikot ovatkin olleet jonkinlaista oivallusten aikaa, ja yllättävän pienistä asioista on (ainakin oman fiiliksen puitteissa) tullut yllättävän reilusti napakkuutta ja terävyyttä heittoon. Välillä mielleyhtymiä on haettu niinkin kaukaa kuin sulkeisista, mutta miulla tuon tyyppinen ajatusmallipohja treeniin tuntuu toimivan. Otteen puolella pyrin edelleen hieromaan rutiiniksi sellaista otetta jolla kiekon nokka kestää alhaalla ja siinäkin on hyvää kehitystä havaittavissa. Jahka lumet sulaa vähemmäksi niin pitää käydä kokeilemassa ihan kentällä mihin tuo salissa asioiden hierominen ja pohdiskelu on vienyt. Ennen sitä voisi tosin napata videon-pari Youtubenkin puolelle. Peukku-upsiakin olen viimein opetellut! Hoopolta se tuntuu edelleen mutta eihän sitä tiedä milloin sillekin löytyy tarvetta. 

Sosiaalisessa mediassa alkaa jo näyttämään keväiseltä - ainakin Turussa, Vihdissä ja Kotkassa on kuvien perusteella jo ihan vihreää paikoin tai isommin näkyvissä. Hyvähyvä, sanon minä ja palaan katsomaan, josko kymmenen päivän ennusteessa näkyisi taas vähän enemmän plussaa kuin viikko sitten.

Talvella unelmoidaan ja investoidaan. Ja treenataan (???)

Kahdessa päivässä jäsähti Lappeenrantaankin sellainen lumipeite ettei heittämistä oikein halua ulkotiloissa harrastaa. Tietysti parinkymmenen pakkasasteen molemmin puolin huiteleva pakkanenkaan ei tilannetta tee yhtään miellyttävämmäksi, mutta jotenkin sitä on pitänyt motivaation yllä ja fribailun mielessä. 

Vähän takaperoisesti olen käyttänyt talviaikaa bägin tutkimiseen ja täydentämiseen. Tähän mennessä olen ollut hyvin tyytyväinen siihen, miltä miun kiekkoarsenaali näyttää ja tuntuu. Isoimmat villit kortit viime kaudelta, Basic Jokeri ja Premium Legenda ovat molemmat päässeet käyttöön ja tuo Jokeri on ennen kaikkea sellainen kiekko jota käytän nykyisin todella paljon. Joka kierroksella.

Lähtötilanne ennen Prodiscukseen siirtymistä oli siis, että  miun putteripeli rakentui D-P1:n, C-P1:n ja Ch-Rhynon varaan. Suurin osa lähäreistä tuli heitettyä P1:llä ja kiekosta tuli tuttu. Rhyno oli se ylivakaa kiekko, joka oli matalampana hyvä ja turvallinen heittää. Kun valmistaja vaihtui, tein (omasta mielestä) fiksusti kun otin Spartat Basicilla ja Ultriumilla P1:n tilalle ja Premium Jokerin korvaamaan Rhynon. Ja kaikkihan toimi, peli oli käytännössä samanlaista. Basic Jokeria ostaessa mielikuva oli, että nyt tulee ostettua vähän päällekkäinen kiekko, joka ensiksi on lähes identtinen Premiumin kanssa ja kuluessa alkaa muistuttamaan Ultrium Spartaa. Ehkä puhtaasti vakauden puolella tilanne onkin tämä, mutta jotenkin taas ei. Tuo kiekko meni kokonaan omanlaiseen lokeroonsa. 

Sillä pääsee pidemmälle, se on...hmm, aggressiivisempi(?) ja nopeampi, ja sillä voi muista puttereista jossain määrin poiketen pelata skippipeliä. Lennon muoto on kokonaan erilainen. Matalamman profiilin ansiosta sitä on tiukassa paikassa helppo heittää justiinsa sen pienen napsun verran kovemmalla runnulla.

Ja kuluessaan se vain paranee. Feidi lähtee pikkuhiljaa pois mutta kiekko ei edelleenkään päästä yli. Etenkin antsaheitot (kämmen että rysty) ovat erittäin ennustettavia.

Muttasiis, ylipäätään olen tällä hetkellä tyytyväinen siihen mitä miun bägistä löytyy eikä uusille muoteille ole tullut tarvetta. Ostinkin tuossa jokunen tovi sitten pelkkiä varakappaleita, kun postista tuli Ultrium Laseri (vastaa PLH:n perusteella tuota miun alivakaampaa, keltaista Laseria) sekä Basicilla Sparta sekä Jokeri. Flippiputteri alkaa olemaan jo vähän turhan flippi ja ajattelin kierrättää samaan slottiin miun puttiputterin ja ottaa uuden vastaavasti puttaushommiin. Ja Jokeri nyt vain... noh, lue ylhäältä, sille on nyt varakappale jos tuo häviää. Vielä vähän säästämistä ja toinen varakiekkosatsi lähtee tilaukseen. Listalla kopiot miun Midareista (saatan tosin Premiumin sijasta kokeilla Ultriumia) sekä Ultrium Jokeri varalle Premiumin rinnalle.Sen jälkeen käytännössä kaikki kiekot miun bägissä on samantien korvattavissa, ja kentälläkin on enemmän kiekkoja samoilla muoteilla. Samalla ajattelin meidän likalle ostaa ensimmäisen ihan oman kiekon. 

Entäs tästä eteenpäin? Ollaan Heikin kanssa käyty työpaikan monitoimisalissa paiskomassa puttereita. Ohjelmassa on ihan kopittelua ja linjojen hakua, napakoita lähäreitä sekä ihan draivitreeniä. Vein työpaikalle vanhat sisäpelikengät, ettei ihan liukasteluksi mene. Viime kerta oli siinä mielessä miulle antoisa, että alettiin pistämään miun draivia syyniin. Päätavoite olisi aktivoida miun keskikroppaa enemmän ja pitämään ajoitus ja ryhti kasassa. Ei varmasti tule olemaan helppoa, mutta kesään on aikaa. Toivottavasti heitto kehittyy jotta pelille tulee varaa myös kehittyä. Ja kehittyyhän se kun laitetaan kehittymään.

Prodiscuksen kiekkovalikoiman ollessa hyvin vakaaseen painottuva on miulla hyvä tilanne kehittyä. Nykyinen ylivakaa Titan saattaa alkaa suoristumaan ja Laseri kääntämään yhä enemmän yli. Ylivaakaaksi kiekoksi saattaa tulla vaikkapa Respecti. Legendakin saattaa ruveta lentämään suoraan, herranjestas. 

Kolmas seikka mihin on nyt enemmänkin aikaa on kesän ja etenkin Tuplabogey Tour 2016:n suunnittelu. Ajateltiin teron kanssa kierrättää ja täydentää edellisvuoden upeaa samettikansiota, ja ratojen ja reittien lisäksi on logostakin jo ensimmäinen versio piirretty. Mallina minä Savitaipaleella, fokus tourin nimessä ja välineenä Inkscape. Olkaa hyvät:

Yleistä tourialuetta ja reittiä ollaan Teron kanssa myös vähän pohdittu. Ajatus on, että iltaa tai yötä vasten lähdetään Mikkeliin, josta (Kaihua ja Siekkilää unohtamatta) painellaan Kangasniemen kautta Pieksämäelle ja Joroisten kautta jollain ilveellä Savonlinnaan. Savonlinnassa yö ja seuraavana aamuna Savonlinnan lähiratojen jälkeen Rautjärvelle ja lopetus Imatralle. Saa nähdä miten tuo käytännössä onnistuu. Ajoa on huomattavasti enemmän ja ratoja saman verran. Jos Mikkeli-Savonlinna -akselilla löytyy hyviä ideoita niin antakaahan kuulua!

Syksy ja kuivemman radan haku

Isänpäivää edeltävä viikko oli Lappeenrannassa melkoisen sateinen. Lauantaiksi oltiin kaavailtu perheen voimin suoritettavaa fribailureissua, mutta kauas ei oikein ollut intoa lähteä, ja lähialueen kuivemmista radoista Karhumäki on vähän pitkänpuoleinen perheen voimin ravattavaksi. Lyytikkälä it is, then! Sen verran paljon rinnettä ja ei-savista maata niin luulisi suurinpiirtein kuivana kestettävän.

Seuraa lyhyitä kappaleita ja paljon kuvia - vaimo päätti taas ottaa niin paljon ja hyviä kuvia että ei vaan sanat riitä.

Ja ennuste piti. Aamupalan jälkeen auto Nuijamaantien varteen ja yhdeksää väylää sitä Etelä-Karjalan yleisilmeestä poiketen avoimempaa mallia suorittamaan. Ja selässä olikin sitten aiemmin samalla viikolla seuratilauksella tullut Prodiscuksen pienempi (pienemmin iso) reppu. Kannatti luottaa vaimon suosituksiin, ruskea väri toimii erittäin mainiosti!

Kierroksessa meni sen reilut puoli tuntia ja viimeisellä väylällä alkoi tuhnuttamaan vettä taivaalta. Tulos oli kehnohko +4 pääasiassa lipsuilleen draivin ansiosta, mutta hymyillen mentiin koko kierros. Likka piti silminnähden hauskaa radalla; välillä kiekkojen kanssa pusaillen, välillä kukkia metsästellen. Pitää varmaan ostaa kohta neidille oma kiekko, lähtee meinaan silloin tällöin aika vihainen fore. Kaksivuotiaalta. 

Reppu istui muuten selkään tajuttoman hyvin! Vaikka kiekkoja on verrattaen vähän, saa tilanjakajan kanssa aikaan hölskymättömän paketin. Yläkerran putteritaskuun menisi ties mitä ja minkä verran, mutta miulla palloilee siellä pelkästään yksi putteri. Koetin aluksi roikottaa toisesta olkahihnan yläpäässä olevasta lenkistä pyyhettäkin, mutta ei toimi se miulla - vyölenkistä roikottaminen ja kävellessä pyyhkiminen on näköjään se miun juttu.

Fribaaminen perheen kanssa on tietenkin erilaista kuin kaveriporukalla pelaaminen. Oli hassua vetää lenkkiä heittomielessä pitkästä aikaa yksin. Ylipäätään fiilis heittää oli rento eikä tuloksella tosiaan ollut sen isompaa väliä. Perheen laatuaika ja yhdessä tekeminen, siinä oli viime viikon lauantain juju.

Vähän samoilla fiiliksillä roiskittiin muuten viime torstainakin. Asmo oli käymässä kulmilla ja Heikin kanssa käytiin kolmeen pekkaan korkkaamassa ledikausi Myllymäessä. Oli kuraa ja oli liukasta, mutta oli tajuttoman hauskaakin. 

Eihän tätä kukaan täysjärkinen pimeessä tee. Ja taas tehtiin. No season is offseason.

Pimeän lokakuun kuulumiset

Onkin ollut vähän hiljaisempi kuukausi! Pahoittelut. Vähän päässyt syksyn pimeys nakertamaan fribailun määriä, eikä kellojen kääntö nyt ainakaan edesauttanut pihalla hillumisia enää työpäivän jälkeen. Jotain sentään tullut tehtyä.

Tukholmassa käytiin tosiaan lokakuun alkupuoliskolla. Discsportin vierailu jäi tosin oven nykimiseen, kun kävi aukioloaikojen kanssa jonkinlainen aivopieru ja paikalla oltiin tunnin verran ajoissa. Shame on me. Loppumatka olikin sitten täyttä timanttia. Mukava mennä ja viipottaa kun koko kolmihenkinen perhe saa reissusta elämyksiä irti.

Kaksi kierrosta Myllymäkeä Heikin keralla. Molemmilta kerroilta +15. Ekalla kierroksella oli kuukauden tauko takana eikä oikein lähtenyt. Tai lähti mutta mihin sattui. Rehellisyyden nimissä ei tuolta mitään huikeita tuloksia lähdetty hakemaankaan, enemmänkin meni hajoamisen ja hajoamisen jälkeisen hupsuttelun puitteissa. Hauskaa oli. 

Toiselle kerralle oli tarkoitus lähteä sunnuntaina aamutuimaan ja hakea myllymäestä vielä se yksi alle +10 -tulos. Edellisenä iltana asentelin sitten valopuulle sähköjä ulkovarastosta pihalle kun tikkailta alastullessa tempaisin oikean nilkan ympäri että rutina kävi. Noh, seuraavana aamuna jäykällä koivella pari testidraivia. Ei tehnyt pahaa. Kävelyn kanssa sai tosin olla tarkkana, ja laitoin ideaalisiteen tukemaan kivien ja kantojen ylityksissä. Eipä kierros mennyt kehuttavasti, kun alitajunta varoi laittamasta tukijalalle kuormaa ja asento nousi tavallaan... hmm, pystyyn? Ja seurauksena draivin suunta oli oikealle. Ja siis oikealle PALJON. Loppukierros meni taas sitten ihan ok, pelissä oli ajatusta mukana ja heittovalinnat noin niinkuin teoriassa toimivat hyvin.

Mitäpä muuta...? Tempaisin harrastekassan (entinen fribakassa, sitten Magic the Gathering tuli jakamaan varoja) kuudenkympin verran pakkaselle ja pakkettiseurannan kanssa saan lähes reealiajassa seurata postiliikenteen takkuamisia. Palaillaan tästä kunhan seuratilaus löytää perille.

Ledilastuja pitäisi ostaa kiekkoihin. Se on mukavaa touhua se. Ylipäätään, pitää nyt päästä tästä pimeydestä yli ja ruveta suorittamaan. Kaamos on kuitenkin melko pitkälti pelkkää nuppijuttua.

Räkää ja Ruåtsia. Ja paljon spekulointia.

Miä olen yleisesti ottaen harvoin kipeä. Jos jotain, niin pari-kolme kertaa vuoteen tulee jonkinlainen flunssa, joka on parissa päivässä ohi. Nyt kuitenkin on viikon verran mennyt sairastellessa, ensin kuumeen, nyt yskän ja liman kanssa. Fun fun fun. Fribailut jäi viime viikolta tekemättä, eikä tälläkään viikolla ainakaan alkuviikosta oikein vielä hotsittelis, kun kolmen kilometrin pyöräily töihinkin alkaa hengästyttämään. Katsellaan loppuviikosta.

Viikonloppuna käytiin vaimon isovanhemmilla kyläilemässä Virolahdella. Kulmilla pyöriessä käytiin Virojoen Lapinvuorella pikaisesti pyörähtämässä, sinne kun olivat 12-väyläisen frisbeegolfradan saaneet vähän tutkan alla ja erittäin vauhdikkaasti aikaiseksi. En sen kummemmin ehtinyt kierrellä, se pitää sitten kiekkojen kanssa tehdä paremmalla ajalla, mutta ekan väylän ja ilmeisesti viimeisen väylän korin löysin.

Ratakarttaa olin foorumilla jo reilu viikko sitten kysellyt, mutta silloin eivät olleet silloin vielä saaneet moista. Vieno toive olikin yllättyä ja löytää se paikan päältä. Noh, eipä löytynyt, mutta eipä haittaa! Jonkinlainen opaste sentään paikalla oli, eka tii kun oli vallien takana piilossa.

Tästähän saa jo paljon itri. Ensinnäkin ykköstiin paikan, mutta myös radasta itsestään. Par 38 todennäköisesti tarkoittaa kahta par4-väylää, ja maaston tuntien sieltä löytyy joko korkeuseroa tai pilliä. Jos rata kiertää Lapinvuoren päälle asti niin odotettavissa on vähän avoimempaa ja kovempaa, kallioisempaa maastoa. Foorumipostauksessa radan rakentamiseen osallistunut nimimerkki samo kertoi että tiipaikkoja on kolmenlaisia, ja heittämään pääsee tekonurmelta, betonilaatalta ja... tadaa, kalliolta.Vaikuttaisi siis monipuoliselta radalta.

Yllä olevassa kuvassa näkyy siis pääpiirteittäin se, mitä pikaisella pyörähdyksellä silmiin osui. Punaisella piirsin tuon olemassaolevan pururata/latu-uran näkyviin ja lisäsin näkyvissä olleet korit ja tiit. Oikealla näkyy ensimmäinen väylä, vasemmalla oletettavasti viimeisen väylän kori. Kiertosuunta radalla tämän perusteella olisi myötäpäivään ja mikäli kalliotakin on jossain kohtaa tarjolla, kierretään melkoinen lenkki. Pururata menee kuvan tavoin rinnakkaisena jonkin matkaa, jonka jälkeen tämä... hmm... ykösväylän mukainen soiro kääntyy jyrkästi oikealle ja ylämäkeen heittäen lähes täydet 180 astetta ennen kaartumistaan takaisin kohti Lapinvuoren huipun seutuvia. Vastaavasti tuo paluu-ura jatkaa vielä jonkin matkaa suoraan, mutta nousee pitkällä ylämäellä ylös ja lähtee kaartumaan oikealle. Tämän suoran ylämäen oikealla puolella on muistaakseni jyrkät kalliot ja vasemmalla kivinen jyrkkä rinne alas, vastassa talojen takapihoja. "Ylhäällä" löytyy jos jonkinmoista kiveä ja kuoppaa korkeuseroilla ja ilman, metsässä ja vähän avoimemmalla.

Spekuloidaanpa lisää. Tässä kohtaa muistutan, että viime kerran tuolla kävin lukioaikoina, vajaa kymmenen vuotta sitten (herranjestas!). Silloin tosin tuolla tuli enimmäkseen suunnistettua, että siinä mielessä päässä on eläviä mielikuvia. Saatan siis puhua silkkaa skördää mutta tällaisia mielikuvia tulee radasta, your mileage may vary! Kalliotii tarkoittaa, että rata käynee mäen päällä asti. Kalliota löytyy lähinnä hyppyrimäen huoltotien varresta.

Punaisella pururata, keltaisella huoltotie. Eka väylä sekä miun unelma viimeisestä oranssilla. Kallioinen alua ellipsin alla ja oletettu yleiskierto vihreällä.

On vaikea arvioida, mitä ykkösväylän jälkeen tapahtuu. Rata voisi nousta mäen päälle periaatteessa heti kakkosväylällä, mutta uskoisin, että pururata ja sen kiertosuunta tulee tässä vastaan, eikä ylämäkee sokkona hölkkääjää vastapalloon heittäminen tunnu oikealta. Lähdetään siitä, että toinenkin väylä myötäilisi pururatauraa, jossa tilaa löytyy verrattaen paljon ja näkyvyys etenkin vastaantulevaa uraa pitkin on hyvä. Kori voisi olla pururadan haaraumakohdan tuntumassa. Siitä sitten lähdetään kohti ylämäkeä joko pururadan kiertosuuntaa mukaillen (miun veikkaus) tai suoraan ylämäkeen kallioiden kanssa kikkaillen. Sen jälkeen jonkinlaisella siksakilla päästäänkin kuvan keltaisen ellipsin alle kallioisempaan maastoon heittelemään taas vähän isomassa tilassa kunnes pikkuhiljaa palaillaan takaisin kohti pururadan maalialuetta ja hiihtomaata. Miun mielikuva viimeisestä väylästä on alamäkihysse hyppyrimäen hyppyrin tuntumasta vallien suojissa näkyneeseen koriin. 

Osuiko, samo lähellekään?

Spekulointi on kivaa, mutta innolla odotan ensi kertaa tuolla, kiekkojen kanssa tietenkin. 12 väylää mahtunee alueelle että heilahtaa, ja jos tuosta pururadan rajoittamasta alueesta lähtee etelään, löytyy siellä tarvittaessa tilaa laajentuakin.

Ensi viikoksi buukattiin koko perheelle Tukholman risteily. Toivottavasti aikaa jää sen verran, että Discsport.se:hen pääsisi kiekko-ostoksille. Myyvat meinaan Prodiscusta ja Prodiscustahan ei koskaan voi olla liikaa. Eihän?

Kesälomareissu

 Ostin taas uuden kiekon.

Tämän kesän kesälomareissumme suuntautuu Muumimaahan ja Visbyn risteilylle. Aloittelimme reissun jo keskiviikkona, kun veimme koirat hoitoon ja pärräilimme anoppilaan muutamaksi päivää. Menomatkalla kieppasimme pääkaupunkiseudun kautta ja muunmuassa Verkkokaupassa. Katsomassa niitä 9,90€ maksavia premium-muovisia Prodiscuksen kiekkoja.

 Ja voi pojat, täytyy kyllä sanoa, että oli kerassaan erikoinen tapa ostaa niitä kiekkoja. Ensin kiertelin liikkeen läpi pariin otteeseen ja etsiskelin vailla tulosta. Lopulta nykäisin kovin kiireisen oloista myyjää hihasta ja kuulin, että kaikki ovat varastossa ja jos kiekkoja haluaa ostaa niin asia pitää hoitaa noutotilauksena. Eli tehdään tilaus, tuote haetaan varastosta ja se maksetaan noutokassalla. Kiekoista ei tosiaan sitten missään lue muuta kuin muotti ja muovi - ei painoa, värejä... Noh, olin se idiootti asiakas ja tilasin kymmenen Legendaa siihen noutotiskille. Tavoitteena oli löytää vähän kevyempi Legenda testaukseen, mutta noutovarastossa kaikki olivat 175g ja pinkinpunaisia. Otin niistä kuitenkin yhden (koska halvalla sai), saas nährä miten tuo miun naruilla lentää. Erittäin huono tapa myydä kiekkoja, jos niitä ei saa liikkeeseen, niin jotain tuolle netti/noutotilaussysteemille kannattaisi tehdä. Pari kertaa kokeilin tuota lähes kylmiltään Ykslammin radalla seuraavana päivänä, mutta vaatinee totuttelua tuo leveä rimmi, kaikki (molemmat siis) heitot lähtivät hyssessä ja loputhan sitten tietääkin.

Torstaina siis puolitoista kierrosta Ykslammia. Kahden viikon heittämättömyys näkyi ja tuntui tuloksessa, kun ekan kierroksen viskelin muhevassa tuulessa +5 -tulokseen ilman pirkkuja. Toisen kierroksen aloitin jo huomattavsti mukavammin kakkosväylän pirkulla, mutta bogiputken saattelemana luikin sateen alta karkuun viiden väylän jälkeen. Kastuin. Nam.

Tänään sitten suunnattiin Hämeenlinnaan. Käytiin kaupoilla keskustassa ja sen jälkeen kierroksella fribaa Hämeenlinnan frisbeegolfradalla.Vähän mehustelin ajatuksella painua Hattulaan, mutta tuo 12-väyläinen osoittautui oikein mainioksi perhekierroksen sijainniksi.

12-väyläinen rata on rakennettu vanhan hiekkakuopan yhteyteen ja käyttää upeasti hyödyksi paikan luontaisia korkeuseroja. Tasaisia väyliä ei kovin montaa ollut, ja niillä tasaisemmillakin sai usein varoa väylän laidalla tai korin takana vaanivaa rinnettä.

2.

Jos torstain kierrokset Ykslammilla olivat kohmeisia niin Hämeenlinnassa heitto kulki varsin napakasti. Toki ykkösväylällä avasin lepsusti vasemmalle Mordoriin ja otin jäänmurtajapeliliikkeen ja tuplabogeyn. Kakkosen sitten väylän hurjasta ulkoasusta huolimatta avasin Spartalla korin alle. Isoilla korkeuseroilla tulee kyllä herkästi kaivettua putteri kouraan, etenkin kun väylän varsinainen pituus ei ole iso.

4.

 Kutosväylälle asti napsittiinkin sitten paria korttiin (helppo rata kirjata, kaikki väylät ovat par 3). Nelonen oli muikeanjyrkkä ylämäkineppi (40m) ja vitonen vastaavasti joku 90-metrinen alamäkineppaisu. Kutosella lirvautin sitten avauksen oikealle puihin ja taistelin bogin korin pohjalle.

 

6.

 Seitsämäs väylä oli suoraviivainen hysseväylä, jonka avasin Titanilla pariin-kolmeen metriin. Toinen pirkku ekalle kierrokselle, not bad. Tästähän tulisi vielä ihan kelpo kierros. Kasin avaus sitten lirvahti tällä kertaa vasemmalle, ja puuosuman jälkeen kiekko leijaili aina seiskatiille asti. Re-tee tällä kertaa forella ja oikealle ekaan puuhun. Sen verran hiipi ihon alle että jatkoheitonkin nakkasin 20 metrin päähän maahan. Triplabogey lopulta korttiin kun sinne korille asti päästiin...

Ysiväylä oli oikealle kaartava loiva alamäki, jossa vasemmalla vaani pusikkoinen rinne. En yhtään hoksannut tuulta, vaan varmistellen nakkasin Titanin forella matkaan. Melkein suoraan alhaalta rinnettä pitkin nouseva tuuli läjäytti Titanin oikealle lepikkoon ennätysvauhtia ja taas sai taistella. Jatko Jokerilla taiteili siitä yritetystä postiluukun kokoisesta välistä pitkälle putille, ja kiekon kilistessä ketjuihin oli par pirkun veroinen suoritus.

10.

Kymppiväylä oli leppoisampi parin edellisen jälkeen. Ylikääntävä alamäkineppi putterilla korin alle. Paitsi että tuplamando rajaa leveää linjaa sen verran että onnistuin kääntämään Basic Spartaa liikaa yli ja mäntyyn. Noh, hiukan pitkän nepin jälkeen paluuputti uppoaa eikä plussaa tule. Tästä innoissani avasin 11:n siihen ekaan puuhun, oikealle. Kahdella heitolla korin alle ja bogey. Yksi väylä jäljellä.

12. Kyl se siel jossain on. Kiekko ja kori. Kai.

En oikein osaa kuvailla fiilistä 12:n tiillä. Väylä alkaa hiekkamontun vallin reunalta ja kori on... jossain. Väyläopaste puuttui, mutta pientä apua oli tussattu opasteen pohjaan. Samoin ratakartta fgr:stä auttoi jonkin verran. Väylä painuu montun pohjalle, painuu ravakasti oikealle, korin sijoittuessa oikealle käännön jälkeen vasemmalle metsään. Tajuttoman leveä rystyantsa pienellä palautuksella, siis. No ei, tuuli niin että meinas parta irrota ja joku sankari oli merkannut liian aikaisn feidaafan kämmenheiton laskeutumispaikan kohdalle rohkaisevat sanat "Hukkuu tänne". En jättänyt sattuman varaan mitään, ja päätin että pelaan bogeya. Otin sen näkyvämmän Titanin ja junttasin sen flättinä kohti tuntematonta, tavoitteena päätyä jonnein alas avoimelle. Ei kippiä, ei hukkua, ei pirkkuja.

Vastatuulesta huolimatta Titan lensi isolla feidillä aukean takana olevaan harvaan männikköön. Alas kavutessa näin ensin korin (hyvä tässä kohtaa!) ja kiekkokin paistoi (ei siis lähimaillakaan) silmään ilman etsimisiä. Pariin pelaaminen vesittyi samantien, mutta jatko avoimelle oli helppo. Avoimelta pitäisi taistella iso feidi tai skippi pienessä ylämäessä olevalle korille. Titan kouraan ja iso irvistys. Jäi se pitkälle bogeyputille mutta ei mennyt, ei.

Lopputulos: Likka sai mustikoita, koko perhe liikuntaa ja miä uuden ratabongauksen +7 -tuloksella. Vois se pöllömpääkin olla.

Kusti polkee ja lätyt lentää kaikkialla muualla kuin ilmassa

En ole ennen harrastanut internetkaupankäyntiä käytännössä millään tavalla. Se olin oppinut, että alle 3-senttiset lähetykset menevät kirjeellä, ja tiettyyn rajaan asti tätä kannattaakin hyödyntää. Smartposti on kuulemma kanssa kova juttu.

Laitoin kiekkoja myyntiin viime viikonloppuna foorumille. Varsinaista intoa tuotteiden omistajanvaihdokselle ei tullut, joten laitoin tiistai-iltana Frisbeegolfkirppis-facebookryhmään samat kiekot myyntiin - samat hinnat, samat kuvaukset. Vuorokauden sisällä neljä kiekkoa yhdestätoista oli myyty ja kyselyitäkin on ollut. Good stuff. Eikä tahti loppunut siihen, kauppa tuntuu käyvän paremmin kuin hyvin

Kirjoitushetkellä Alarivi mennyt ja lisäksi yksi kiekko ylä- ja keskirivistä. Yksi kiekko kuvan ulkopuolelta myyty myös.

Fribakassa alkoi saamaan sisältöä ja rupesin työstämään seuraavaa bäginpäivitysvaihetta, nimittäin puttereita. Tilaukseen lähti Basic Spartoja pari kappaletta, Ultrium Sparta sekä Premium Jokeri korvaamaan nykyinen putterisetti. Lisäksi yksi Ultrium Laseri lähti samaan tilaukseen. Seuratilauskäytänteitä Powergripin ja WDG:n välillä oli taannoin muutettu, ja seuratilaus oli siirretty yhdeksi toimitusmuodoksi - enää tilausta (ja maksua) ei tarvitse tehdä seuralle, vaan sen voi tehdä suoraan PG:n verkkokaupassa. Kiekkomyynnin rahat eivät koskaan käyneet käteisenä fribakassassa vaan vaihto tapahtui lennosta.

Parhautta.

Hektistähän tämä on muutaman päivän ollut näiden kauppojen kanssa, mutta kohta hiljenee kunhan putterit saan käsistä pois. Työkaveri tuntui olevan kiinnostunut. Tämä helpottaa ja nopeuttaa kiekkojen vaihtuvuutta ja lisäksi ei tarvitse kirjoitella kuvauksia kun kaveri näkee suoraan kiekkojen kunnon itse.

Kun kiekkotilaus saapuu, jää miulla laukkuun todennäköisesti vain yksi Discmanian kiekko, nimittäin hakattu D-MD2. Premiun Midaria en heitä vielä kovin paljoa, jotta saan Basic Midarin kulutettua alivakaammaksi. Yksi muotti lisää pois bagista ja sitten ollaankin kokonaan Made in Finland. Bägi on tietysti vielä Innovan Deluxe, mutta se onkin sitten toinen juttu... Ja iso säästöurakka. Keltainen Pro Bag 20+ olisi kyllä hieno...

Sunnuntaina lätty taas lentää Myllymäessä, kun edessä on Pre-Tuplabogey Tour Face-Off, kun Tero saapuu ottamaan kiistakumppanista mittaa tämän kotiradalle. Itse en ole viime torstain jälkeen lennättänyt kiekkoa kuin postilaatikkoon, saa nähdä kuin pahasti ollaan helisemässä. Sääkin näyttäis suurinpiirtein sateettomalta, mikä on ehdoton plussa.

Tero ja Minä Myllymäessä

Nahkeaa putteria hakusessa

Puttaan Discmanian P1:llä. Se oli ensimmäinen putteri jonka omistin ja jolla opin puttaamaan. Sittemmin opettelin draivaamaan samaisella lätyllä ja nykyisin ainut laukussa kulkeva ei-P1 onkin champion Rhyno Innovalta. Kivi. Tekee jotain mihin en P1:llä pysty.

Miulla on jännä asenne kiekkojen ostoon ja kiekkoihin ylipäätään. En osta ellei tarvetta ole. En osta jos fribakassassa ei ole katetta. En ole vielä hukannut yhtäkään kiekkoa. Pisin etsintäaika oli muistaakseni nelisenkymmentä minuuttia.

Miulla on jännät kädet. Mukavuusalue, jossa kaikki toimii on hyvin pieni. Jos on lämmin, miun kädet hikoavat. Jos on vähänkään kylmä tai kuiva ilma, miun kädet muistuttavat tulostuspaperia. Ai niin, ja jos miun kädet eivät ole kuivat, niistä irtoaa kamaa. Hikeä ja ihoa. Miulla on ryöttäsimmät hiiri ja näppis maailmassa. Known fact.

Ei löytynyt kiekkoja täältä...

No niin, tällä mielikuvalla vaihdettiin dialogi monologiksi ja jatketaan. Miulla on syksyn kylmetessä muodostunut ongelmia puttauksen kanssa. Se lätty on vaan liukas. Pesin kiekot tässä taannoin ja hetkeksi tilanne parani mutta parin - siis ihan oikeasti parin - harjoitusputin jälkeen kiekko oli taas liukas. Parhaan pidon miun käsissä tuntuisi antavan C-linen P1. Jotenkin se muovi on niin sileää, että siihen ei tartu miun käsistä oikein mitään.

Nyt siis pitäisi etsiä jotain äärimmäisen tahmaista muovia. Jotain sellaista, mikä tuntuu vähän samalta kun D-linen kiekosta nyppäisee tarran pois pohjasta, mutta pintaan jää vähän sitä liimaa. P-linen P1 mennee todennäköisimmin tilaukseen. Olen antanut itseni ymmärtää, että kyseinen kiekko olisi tehty Innovan R-Pro -muovista ja mitä työkaverin R-Pro Aviaria olen hiplaillut niin taitaisi olla juuri sitä mitä lääkäri määrää.

... seuratilauksella laitan P-P1:n tulemaan, kunhan powergrip saa jostain kivempia värejä hyllyyn. Jotain keltasta... missä on pinkit?

Pyhiinvaellusta

Koittipa sitten päivä, jolloin oli aika vaihtaa suurempaan. Innovan starter bagini alkoi pikkuhiljaa sanomaan sopimusta irti läpän ompeleiden sekä tilantarpeen vuoksi. Olkoonkin, että laukunrutaleeseen mahtui hyvin helposti 11 kiekkoa, ei muuta sitten mukana kannettukaan. Auton avaimet sai nippanappa mahdutettua laukun ulkoreunan taskuun, mutta lompakosta lähtien muut kamat jätettiinkin sitten autoon. Ja sitten tuli se 12. kiekko.

Yritin olla uuden laukun ostossa realistinen ja ennen kaikkea kurinalainen. Listasin ominaisuudet, jooita laukussa tulisi olla ja sen pohjalta etsittäisiin se sopivin. Pehmeä katto hinnalle olisi 50€, juomapullolle hyvä tasku, taskutilaa romppeille (tavoitteena hankkia vielä pieni ensiapupakkaus sun muuta pientä) ja kiekko-osastolle tilaa (siten että nykyiset mahtuisivat kivasti ja kasvunvaraakin jäisi). Lähinnä laukkuvalinta jäi kahden väliseksi. Ensin iskin silmäni melko uuteen laukkuun, Dynamic Discs:n Soldieriin. Näytti hyvältä, kuulosti hyvältä, mutta halusin kuitenkin rumplata kassin läpi käsissä.

Viime viikonloppuna kävimme vaimon kanssa Helsingissä ihan kahdestaan, tyttö jäi mummilleen hoitoon. Linnanmäkeen oli lopullinen suuntima, mutta matkalla käytiin Frisbeepointissa laukkuostoksilla. En kehdannut siinä pihalla mitään pyllistyskumarruskuvia ottamaan, mutta olihan siinä jonkinlainen pyhiinvaelluksen tuntu. Etenkin kun täällä metsässä ei kiekkoihin pelkästään erikoistuneita kauppoja ole.

Täytyy kyllä sanoa, että vaikka olo olikin vähän kuin pennulla karkkikaupassa niin onnistuin kuitenkin pitämään itsekurin kasassa. Ensi töikseni tallustin ison DD:n merkillä varustetun hyllyn kohdalle... ja löysin tyhjän hyllyn Soldierin hintalapun kohdalta. Hienoinen pettymys, mutta omaa syytä - olisihan tuon nettikuapasta voinut varmistaa. Onneksi toinen laukkuhaastaja, Innovan Deluxe, löytyi viereisestä hyllystä. Siinä hypistellessä laukku vaikutti napakalta ja taskutkin oikein hyviltä. 1,5 -litrainen juomapullo mahtuisi helposti juomapullotaskuun, ja se kyllä kierrokselle riittäisi. Soldieriin verrattuna vaihtarina toisesta juomapullotelineestä saikin sitten koko laukun pään kokoisen vetoketjutaskun. Hintaa laukulle tuli 56,50€, joka hieman ylitti budjetin. Olen tuota ostohetkestä käynyt jo ulkoiluttamassa ja "soon hyvä nyt".

Lastailin tuonne testimielessä 14 kiekkoa ja tilaa tuntui vielä jäävän reilusti. Molemmat kiekonjakajat ovat vielä paikoillaan ja vaikka putteri olisikin sisällä, on kasvunvaraa huimasti.

Vaikka laukkuun saisi kiinni vielä reppuvaljaatkin, taidan toistaiseksi retuuttaa tuota mukana tulleen olkahihnan kanssa. 14 kiekkoa ja iso juomapullo eivät ensikokeilujen mukaan tuottaneet ongelmia.

My old Innova Starter bag started to break down, as the seam between the flap and zipper was torn open. Also, while the bag fitted 11 discs easily, I couldn't carry virtually anything else on the course. And the 12th disc at some point was needed.

While visiting Linnanmäki amusement park in Helsinki last Sunday I went bag-shopping to Frisbeepoint. Originally I was going to get DD Soldier, but ended up buying Innova's Deluxe bag instead (Soldiers were sold out). Now I have a bag that will accompany me hopefully for some years, since it now has the extra space I needed for discs and also for other supplies needed on the course.