Lähikuntamatkailua, lastenkonsertti ja uusi rata heitetty

Herranjestas, johan tässä kohta otetaan kirjoitusaihesumasta selkeä niskalenkki ja lähestytään tätä päivää. Tämän teksti käsittelee siis viime lauantain tapahtumia.

Viime lauantaina pakkauduimme koko perheen voimin autoon ja huristelimme Lemille katselemaan ja kuuntelemaan Siinaa ja Taikaradiota (tuttu Pikku Kakkosesta). Mukava konsertti oli; tyttö tykkäsi kovasti kun pääsi tallaamaan ja heilumaan energisen esityksen mukana. Vähän ilmassa oli ukkosen uhkaa ja konsertin edetessä alkoi pykälää synkeämpiä pilviä kertymään taivaalle. Ilmastoitu auto on kuitenkin varsin oivallinen paikka olla näin kesäaikaan, joten päätimme pitäytyä alkuperäissunnitelmassamme ja jatkaa matkaa pikkuteitä pitkin Lemiltä Savitaipaleelle, jonne kuuleman mukaan oli pystytetty uusi 9-väyläinen rata. Tilanne oli siis vähän samanlainen kuin Klamilaan mennessä, eikä oikein allekirjoittanut tiennyt, mitä tuosta radasta pitäisi etukäteen ajatella...

Kurvailimme siis Savitaipaleelle, jossa pysähdyimme aivan mikkelintien kupeeseen syömään. Ja voi pojat, mikä helmi ruokapaikaksi löytyikään! Paikka on nimeltään Burger Heaven josta nimensä mukaisesti saa hampurilaisia (ja pitsoja ja salaatteja). Hyviä hampurilaisia. Jos ja kun käytte Savitaipaleella niin käykäähän tuolla murkinalla.

 

Ukkonen jyrisi edelleen taivaanrannassa kun saimme purilaiset naamareihin ja lähdimme etsimään frisbeegolfrataa. Lehtiartikkelin mukaan rata sijaitsee jäähallin ja tekonurmikentän välissä. Surautimme auton (ks. kartta) jäähallin parkkipaikalle ja rupesimme etsintäpuuhiin. Vaimoni otti tytön kantoreppuun ja kännykän kameran esille (Kiitos!).

Ykkösväylän tii löytyy siis tuolta:

Tuossa tulotien (tulosuunnassa) vasemmalla puolella on joku ihmeen snoukkahärdelli, jonka jälkeen tulee sorarinne. Sen päällä se on. Ykkösväylä on visuaalisesti hyvin näkyvällä paikalla ja hyvä niin, tulee varmasti paljon uteliaita katseita!

Entäs itse rata sitten... Noh, se on sen verran uusi, että ratakarttaa tosiaan en löytänyt mistään. Väyläopasteitakaan ei ole vielä saatu valmiiksi, mutta niihin on merkitty väylän numero, par-luku ja väylän pituus.

Tiipaikat ovat tekonurmea ja korit Innovan DisCatcherit. Hyvällä mallilla tähän asti. Ratakin oli oikein mukava kiertää. Väylät mukailevat valaistun ladun latupohjaa ja ilman ratakarttaakin ei isompia ongelmia pitäisi väylien löytymisen suhteen olla. Koreihin on myös metallilätkillä merkitty seuraavan tiin suunta. Koitan muistista kaivaa väylien kuvauksia, par-lukemista en mene takuuseen

Ykkösväylä (par 3) on suora alamäkiväylä snoukkahärdellin yli painanteessa olevaan koriin parin puun taakse heitettävä.

1. Liidätystä

Kakkonen (par 4) on pienen harjanteen päältä alamäkeen vasemmalle kääntyvään mutkaan jonka jälkeen pitkä suora ylämäki - kori mäen päällä.

2. Tii mäen päällä ja kieli ulkona - molemmat tuovat heittoon pituutta

Kolmonen (par 3) alamäken suora tiukalla käännöksellä vasempaan lopussa. Nelonen (par 4, tii kolmosen tiin takana) on pitkä, tasainen ja suora.

4. Takapainoiset avaukset eivät muuten ole matalia.

Vitonen (par 3) myös suoralla latupohjalla, mutta tii on laidassa ja pakottaa väylän kaartumaan oikealle.

5. Korille on vielä matkaa, kun alivakaa kiekko oli liian alivakaa

Kuutonen (par 3) alamäki-ylämäki -yhdistelmä kääntyen oikealle.

6. Kori mutkan takana oikealla.

Seiska (par 4) on lähes U:n muotoinen väylä, jossa mutkassa mando, pituutta ei varsinaisesti ole paljoa. Kasi (par 3) avataan tasaiselta kohti jyrkkenevää alamäkeä ja mutkaa oikealle, kori montun pohjalla. Ysi (par 3) pitkän siirtymän jälkeen oikealle kaartava porttimandolla varustettu tasaväylä, kori väylien neljä ja viisi välisellä siirtymällä ladun reunustalla puiden suojassa.

9. Heitto mutkasta kohti koria, mandoportti näkyy taustalla

Ylipäätään mukava rata, tuolla tulee kyllä ehdottomasti käytyä uudestaan. Ensimmäinen kierros tuolla on nyt sitten heitetty tulokselle +2. Pirkulla periaatteessa voitaisiin olla kaikilta väyliltä poislukien 4, 6 ja 9.

While going to kids' concert in Lemi last Saturday our family also ended up in Savitaipale. There we found great restaurant Burger Heaven and also tested out new disc golf course nearby. The course is located just next to indoor ice rink and follows local skiing route. Hills and tight bends, that's what it's all about. Also liked the visual appearence of hole 1. In the end I managed to get +2, but I should be skill-wise able to take birdies on six of the holes. Nice course, go check it out!

Pyhiinvaellusta

Koittipa sitten päivä, jolloin oli aika vaihtaa suurempaan. Innovan starter bagini alkoi pikkuhiljaa sanomaan sopimusta irti läpän ompeleiden sekä tilantarpeen vuoksi. Olkoonkin, että laukunrutaleeseen mahtui hyvin helposti 11 kiekkoa, ei muuta sitten mukana kannettukaan. Auton avaimet sai nippanappa mahdutettua laukun ulkoreunan taskuun, mutta lompakosta lähtien muut kamat jätettiinkin sitten autoon. Ja sitten tuli se 12. kiekko.

Yritin olla uuden laukun ostossa realistinen ja ennen kaikkea kurinalainen. Listasin ominaisuudet, jooita laukussa tulisi olla ja sen pohjalta etsittäisiin se sopivin. Pehmeä katto hinnalle olisi 50€, juomapullolle hyvä tasku, taskutilaa romppeille (tavoitteena hankkia vielä pieni ensiapupakkaus sun muuta pientä) ja kiekko-osastolle tilaa (siten että nykyiset mahtuisivat kivasti ja kasvunvaraakin jäisi). Lähinnä laukkuvalinta jäi kahden väliseksi. Ensin iskin silmäni melko uuteen laukkuun, Dynamic Discs:n Soldieriin. Näytti hyvältä, kuulosti hyvältä, mutta halusin kuitenkin rumplata kassin läpi käsissä.

Viime viikonloppuna kävimme vaimon kanssa Helsingissä ihan kahdestaan, tyttö jäi mummilleen hoitoon. Linnanmäkeen oli lopullinen suuntima, mutta matkalla käytiin Frisbeepointissa laukkuostoksilla. En kehdannut siinä pihalla mitään pyllistyskumarruskuvia ottamaan, mutta olihan siinä jonkinlainen pyhiinvaelluksen tuntu. Etenkin kun täällä metsässä ei kiekkoihin pelkästään erikoistuneita kauppoja ole.

Täytyy kyllä sanoa, että vaikka olo olikin vähän kuin pennulla karkkikaupassa niin onnistuin kuitenkin pitämään itsekurin kasassa. Ensi töikseni tallustin ison DD:n merkillä varustetun hyllyn kohdalle... ja löysin tyhjän hyllyn Soldierin hintalapun kohdalta. Hienoinen pettymys, mutta omaa syytä - olisihan tuon nettikuapasta voinut varmistaa. Onneksi toinen laukkuhaastaja, Innovan Deluxe, löytyi viereisestä hyllystä. Siinä hypistellessä laukku vaikutti napakalta ja taskutkin oikein hyviltä. 1,5 -litrainen juomapullo mahtuisi helposti juomapullotaskuun, ja se kyllä kierrokselle riittäisi. Soldieriin verrattuna vaihtarina toisesta juomapullotelineestä saikin sitten koko laukun pään kokoisen vetoketjutaskun. Hintaa laukulle tuli 56,50€, joka hieman ylitti budjetin. Olen tuota ostohetkestä käynyt jo ulkoiluttamassa ja "soon hyvä nyt".

Lastailin tuonne testimielessä 14 kiekkoa ja tilaa tuntui vielä jäävän reilusti. Molemmat kiekonjakajat ovat vielä paikoillaan ja vaikka putteri olisikin sisällä, on kasvunvaraa huimasti.

Vaikka laukkuun saisi kiinni vielä reppuvaljaatkin, taidan toistaiseksi retuuttaa tuota mukana tulleen olkahihnan kanssa. 14 kiekkoa ja iso juomapullo eivät ensikokeilujen mukaan tuottaneet ongelmia.

My old Innova Starter bag started to break down, as the seam between the flap and zipper was torn open. Also, while the bag fitted 11 discs easily, I couldn't carry virtually anything else on the course. And the 12th disc at some point was needed.

While visiting Linnanmäki amusement park in Helsinki last Sunday I went bag-shopping to Frisbeepoint. Originally I was going to get DD Soldier, but ended up buying Innova's Deluxe bag instead (Soldiers were sold out). Now I have a bag that will accompany me hopefully for some years, since it now has the extra space I needed for discs and also for other supplies needed on the course.

Online-identiteetti - iloreplica

Viikon verran on vierähtänyt ilman sen kummempia saavutuksia tai suorituksia. Sammonlahden radalla olen pariinkin otteeseen käynyt, mutta tuloksia en ole ottanut ylös. Enemmän tuo on ollut lähäritreenausta kuin tulosheittelyä. On vähän rennompi fiilis heitellä ja voi kokeilla uusia juttuja. Eniten tuolla radalla kehittää tekniikka- ja heittokuria, kun heiton pitää toistuvasti osua (todella) kapeaan väylään. Reenatessa tapahtuu ja välillä väyläkohtaisesti otetaan tupla- ja triplabogejakin, kun se kiekko lipsahtelee mihin sattuu, mutta toisaalta alkaa hitaammilla kiekoillakin löytymään eräänlaista linjanmuokkauskykyä ja varmuutta omaan suoritukseen. Laskeskelin tuossa, että Sammonlahden radalla olisi nyt kaksi väylää (1 ja 3) jo saatu -1:een ja kaksi väylää olisi vielä "helposti" saatavilla samoihin (6 ja 9). kaksi jälkimmäistä ovat siitä merkittäviä, että molemmilla avaan kämmenellä, joka edustaa sitä heikompaa puolta. Puttipelissä on lisäksi nähtävissä aavistus kehitystä, kun hieman elävä grippi alkoi tuottamaan korista yli ja hieman oikalle meneviä kovia laakaputteja. Jalkapallokentällä draivailuissa ei ole näkynyt sen kummempaa kehitystä tai takapakkia. Paljoa ei ole pystynyt käymään, kun -kas kummaa- jotkut pelaavat jalkapalloa siellä.

Kuulumisien lisäksi puhun vähän online-identiteetistäni. Sen lisäksi että käyn pelailemassa ja kirjoittelen siitä tänne blogiin, olen myös lajin tiimoilta esillä eri sivustoilla ja sosiaalisessa mediassa. Nimimerkillä iloreplica esiinnyn muun muassa Frisbeegolfradat -sivustolla, Frisbeegolf-Forum:lla sekä Instagram:ssa. Muita sivustoja, joilla tunnukset on, mutta aktiivisuutta ei (vielä), on esimerkiksi DiscGolfScores -palvelu. Suosittelen tsekkaamaan ainakin nuo fribailuun liittyvät sivut.

No big stuff from the last week. I've been circling around Sammonlahti course few times with no scorecards, just making relaxed practise - just what I've been looking for. Some minor improvements in putting and overall upshot quality, but... the course is tight and even small mistakses yield big penalties.

Also, if you're interested, I've been making nickmane iloreplica my online identity and you can find me for example on the sites linked above 

Kuka mitä häh?

Lyhyestihän miun tähän blogiin liittyvä tarina käykin ilmi tuosta Tietoja kirjoittajasta -osiosta, mutta jonkinlaisen laajemman taustoituksen ajattelin kirjoitella tähän alkuun. Tavoite on toivottavasti tuottaa tarpeeksi kattava kuva siitä millainen ihminen miä olen ja mitä tällä blogilta haen takaa.

Olen 88-syntyinen lappeenrantalaismies. Naimisiin menin reilut neljä vuotta sitten ja esikoistyttö syntyi viime keväänä. Sain DI-tutkinnon valmiiksi viime kesän korvilla ja elämä jatkuu töiden puolesta tutkijana jatko-opintojen parissa sekä myös paikallisessa kasvavassa yrityksessä. Vauva-arki ja työt muodostavat leijonanosan elämästäni, mutta harrastuksillekin pyrin antamaan aina välillä aikaa.


Ja sitten se frisbeegolf...

Kaikki alkoi itse asiassa valmistujaislahjastani. Lukioajoilta tuntemani kaveri lahjoitti eräänlaisen all-inclusive-poikamiesillan, johon kuului syömistä, olutta, pelaamista (kyllä, nörtti mikä nörtti...) sekä frisbeegolfia Haminan Ruissalossa. Aiemmin en ollut lajia kokeillut, eikä se liiemmin ollut kiinnostanut. Oli toki mielenkiintoista päästä kokeilemaan. Sille tielle jäätiinkin sitten kerrasta. Innostun yleensä uusista jutuista nopeasti ja kovaa, mutta en kyllä ihan rehellisesti olisi uskonut, että näin pahasti voi lajiin hurahtaa. Ja nopeasti. Kiekkojen määrä pyörii tällä hetkellä toisella kymmenellä, lisää kirjoittelen aiheesta myöhemmin (myös In the bag -sivun rustailen kasaan joskus).

Blogin päämäärä on osaltaan toimia itselleni eräänlaisena lajipäiväkirjana, mutta toisaalta pyrin kirjoittamaan myös muille. Kirjoitan lajista ns. vasta-alkajan silmin. Jaloin päämäärä on tietenkin lajitietoisuuden kasvattaminen, mutta toisaalta, olisihan se hienoa jos joku vaikka jonkin tiedonmurusenkin saisi tästä blogista irti. Tavoitteena miulla on kirjoittaa siitä, miten miä koen kehittyväni (toivottavasti) frisbeegolfissa ja miten koen siihen liittyvät jutut. Kierros- ja treenausjuttuja, ratareissuja, kiekko-ostoksia ja insinöörihenkistä tiukkaakin tiukempaa analyysiä siis luvassa.

In brief, my story is written on the introductory section on the right panel, but I'll expand that a bit here. I was born in '88, got married a bit over four years ago and had a baby girl last spring. Currently I live in Lappeenranta, Finland. I graduated (M.Sc in technology) last summer and work-wise my life continues with post-graduate studies and in a local expanding company. Between the life mostly consumed in work and in everyday life with a baby, I'll try to have some time for my hobbies, mainly disc golf, which I've been playing since last autumn. My friend invited me to try the sport and honestly, I still can't really understand how strong and fast one can be exited about something. The purpose of this blog is, on one side, to be my journal about disc golf, but on the other hand I also want to write this to others. I'll be writing about my development, discs, courses and  feelings about anything in the sport. Hopefully I'll be able to provide at least some infomation to someone out there!