Olipas kolmipäiväinen! 10.-12. kesäkuuta päästeltiin Teron kanssa oikein huolella, kun kierrettyä tuli yhteensä 11 rataa. Miulle kokonaan uusia tuttavuuksia oli peräti kuusi.
Perjantaina reissu starttasi tästä Lappeenrannasta miun töiden jälkeen, alustavana suunnitelmana käydä Sammonlahden ja Savitapaileen "lämmittelyjen" muodossa kohti Mikkeliä ja "virallista" lauantain starttia. Reissu saikin osaltani hyvän startin, kun paukuttelin Sammonlahteen oman ennätyksen - bogeyfree -4. Uusi ennätys tuli muuten Savitaipaleellekin, tosin vain yhden heiton parannuksella +1. Keli oli sanalla sanoen hassu: aina kun hypättiin autoon, alkoi vesisade. Radoilla taas sitten aurinko paistoi. Savitaipale saatiin kierrettyä muistaakseni jossain kuuden jälkeen ja yhteistuumin päätettiin keventää lauantain viiden radan settiä heittämällä Kaihu jo perjantaina.
Tuumasta toimeen ja +9 tauluun - jälleen uusi ennätys. +9 sisälsiu tosin triplabogia ja pirkkuväylin tupeltamista, mutta muuten meni erittäinkin jees. Tästähän kehkeytyykin hyvä päivä.
Lauantaina päästiinkin suoraan aamusta toimeen, kun yhdeksän aikaan aloitettiin päivä Siekkilästä. Tero pääsi repimään ja miä pääsin töpeksimään. Kolmen heiton johto vaihtui kuuden heiton takaa-ajoon kun Tero näytti mistä lähtee, lopputulosten ollessa +3 ja +12. Takaa-ajoasemassa suunta kohti Kangasniemeä ja ilmeisesti vastikään 18:aan väylään laajennettua paikallista rataa.
Ensimmäinen uusi ratabongaus ei jättänyt kylmäksi. Alun lyhyemmät tekniset väylät vaihtuivat metsään ja pidempiin siivutteluihin, ja jälkimaku oli hyvä. Joskin tässä kohtaa alkoi draivin lipsahtelua näkyä ajoittain ja tuloksessa oli paljon bogia - erityisesti jälkimmäiseltä ysiltä. Tuloksella +5 sain kahdella heitolla kirittyä kiinni.
Kangasniemeltä suunnistettiin Pieksämäelle ja kebapille, jonka jälkeen suunnattiin ainakin alustavien kuvien perusteella mielenkiintoiselle Sähköpari Partaharjun radalle. Kerrassaan upea rata saatu aikaiseksi! Korkeuserojen ja kangasharjun juhlaa totta tosiaan! Järveltä puhaltanut tuuli ei edesauttanut heittoa, mutta olisihan sieltä alkupäästä niitä pirkku- ja parputteja saanut sisäänkin laittaa... Kolisi meinaan useampaan otteeseen ketjut ja pömpeli, mutta sisään ei mennyt. Lopputulokset +9 ja +12. Tuonne pitää päästä kyllä haastamaan uudestaan! Autolle kävellessä vastaan kävelevä golfari jäikin jutustelemaan ja kyselemään fiiliksiä. Parin ylistävän lauseen jälkeen herra sanoi "kiitos" ja esittäytyi radan suunnittelijaksi. Jäätiin siinä sitten vartiksi turisemaan niitä näitä ennen kuin kumijalta vingahti ja keulavalot suunnattiin kohti Joroista...
Joroista, jossa meinasi ruveta satamaan. Joroista, jossa allekirjoittaneen peli hajosi aivan täysin. Joroista, jossa väylät ovat kapeita ja pitkiä ja jossa hajonnut peli rankaisee pahasti...
Ja Joroista, jossa rata on haastava ja monipuolinen (joskaan sitä 17:n saariväylää ei vaan oikein ymmärretty) ja jossa pelaaminen kysyy taitoa ja kanttia. Ja Joroista, jossa Tero paukautti Tourin ainoaksi jääneen Holarin!
 |
| Vitosella Buzz ykkösellä pönttöön. Huikeeta peliä eikä väsymisen merkkejä niin minkäänlaisia. Jätkä on kone! |
Lopputulokset +3 ja +11. Kylmää kyytiä, ja tourin voittaja alkoi olemaan jo selvillä.
Sunnuntaiaamu valkeni yhdeksän maissa Ahjolahden 23-väyläiseltä monsteriradalta. Kakkosväylän pirkun jälkeen mentiinkin aika lailla bogivetoisesti omalta osalta. Tero otti puolessa välissä neljän tuplabogin pötkön ja voitti neljällä heitolla, tuloksin +11 / +15. Omassa pelissä alkoi jo väsy painamaan ja väsyn tuottama huono peli alkoi sitten vastaavasti hiipiä ihon alle.
Seuraava rata - Harjumaja ei ollut mitään mukavaa koettavaa. Tero veteli muikeat +3 tauluun, ja itte tuskailin edes kiekon saamisessa tiiltä oikeaan suuntaan, raapiessa kasaan synkät +17. Se, kun tempoo alle satametriseltä par4:ltä 8 heittoa tauluun, ou jee.
Noh, ruoka auttoi ja Simpeleen Tehtaanpuistossa oli sitten kuin uusi mies puikoissa. Lipsui siis edelleen, mutta jotenkin sain kyyn revittyä ottasta irti ja hauskuuden taas peliin mukaan. Tuuli niin että tukka lähti, eli seiftin pelaamista tiedossa. Ratahan on huikea. Puolet väylistä pelataan ihan ruohonleikkuria kerran viikossa -puistossa ja puolet harvahkossa lehtimetsikössä. Väylät olivat selkeitä ja miä tykkäsin kyllä. Olisinpa käynyt tuollakin jo vaikka kahta vuotta aiemmin. Ei se niin kaukana Lappeestakaan ole... Tulokset +13 ja +14 eivät anna todellista kuvaa siitä, mitä tuolta radalta pitäisi tempoa, mutta onpahan pohjat tehty.
Hyvillä mielin siis kamat autoon ja kohti viimeistä etappia tämän vuoden osalta - Karhumäkeä Imatralla.
Jostain sain kaivettua vielä voimanrippeitä pitää kiekkoa väylällä ja upottaa niitä pidempiäkin putteja. Tero heitti hyvin ja miä vastasin samalla mitalla. Eroa muodostui ensimmäisen puolikkaan metsäväylillä, ja lopun viimein sain tapeltua kahden heiton eron, tuloksilla +5 ja +7. Taisi tuokin olla oma ennätys.
Ohi on. Kiitos ja anteeksi. Sattuu.
Ensi vuonna uudestaan?!?
Huomenna muuten varmaan uudestaan Tehtaanpuistoon... ;)
