Parasta mahdollista fribaseuraa

Myö käydään aika usein perheen kesken frisbeegolfaamassa. Useinmiten homma kulkee niin, että vaimo ja tyttö ottavat keikan ihan ulkoilun ja (loistavan) seuran kannalta ja iskä saa heittää ja suorittaa. Passaa miulle, perheretket (fribailuineen tai ilman) ovat kyllä parasta mahdollista ajanvietettä mitä äkkiseltään tulee mieleen. Ei sillä, työ- ja kaveriporukalla fribailu on myös hauskaa, mutta kokonaan eri tavalla. Yksinkään heittelyssä ei ole mitään vikaa, mutta kyllä sitä seuraa yleensä kaipaa mukaan.

Blogiteksteistä erottaa todella hyvin milloin vaimo ja tyttö ovat olleet radalla mukana, koska näiltä reissuilta yleensä tulee paljon valokuvia mukaan.On jännä nähdä omaa suorittamista ja etenkin sitä kuuluisaa tupeltamista jonkun muun silmin. Eikä se tetenkään haittaa, että blogiteksteissä on välillä kuviakin. Jotenkin sitä yksinään kulkiessakin on mukamas aina niin kiire ettei kerkeä ottaa kuvia.

Vaikka vaimoni ei ole pahemmin itse fribailusta innostunut, järjestää hän aina välillä yllätyksiä lajiin liittyen. Kun esimerkiksi kävimme Frisbeepointissa uutta laukkua metsästämässä, hän onnistui vielä jollain verukkeella puörähtämään kaupassa vielä uudemman kerran hakemassa miulle jo aiemmissakin postauksissa näkyneen Fade Gear:n pinkin pyyhkeen (koska se on vaan niin fabulous) ja Axiom Icon Cookie -minin. Ja kun viikko sitten vietimme puuhääpäivää (on muuten 5-vuotishääpäivä), sain tällaisen kortin:

Kiekko on vielä valkkaamatta, mutta eiköhän sitä viikon sisällä joku lätty lähde tilaukseen. Olen vähän mietiskellyt C-FD:tä tuohon omaan väylädraiverisarjaan jatkoksi. Tai sitten MVP:n Inertiaa... en tiedä, kattellaan.

Joka tapauksessa, vaikka vaimoa ei fribaaminen innosta läheskään samoissa määrin kuin miua niin on kuitenkin mukava että kotijoukoilta saa tukea lajiin, oli se sitten seuran, kuvaamisen tai yllätysten muodossa. KIITOS!

My family is the best possible company while on the course. Even though my wife doesn't really share my enthusiasm about disc golf, she shows endless support for me. She (and our daugher) accompanies me on the course and photographs my progress. She gives me all kinds of surprises in the theme of the sport, as seen in the pictures. When we were celebrating our 5th wedding anniversary (wood-theme), she gave me a card which had - alongside trip to forestry museum - a free disc (for practise, so that the trees wouldn't get hit so much).

It's nice to get support from the home troops, wheter it's in the form of company, pictures or surprises. THANK YOU!

Jumppaa ja saavutettuja unelmia

Tänään pyörähdin fyssarin juttusilla tuosta miun niskaongelmasta. Jatkossa tulee paneuduttua työpisteen ergonomiaan ja jumpattua. Kuulemma vasen puoli niskasta on selvästi jäykempi kuin oikea ja ylimmät nikamat ilmeisesti myös jäykkiä. Ryhtiä ja liikkuvuutta - sitä lähdetään työstämään.

Eilen illalla sattui sellainen pykälää jännempi skenaario. Työpäivän jäljiltä oli pää jumissa ja niskat vähän jäykät. Iltaa myöten onnistuin jostain kehittämään vielä närästyksenkin päälle. Ei hyvät lähtökohdat fribaulua ajatellen. Toisaalta, hinku heittämään oli kova kun sateisesta sääennusteesta huolimatta oli selkeää, tuulista tosin, ja edellisestä heittokerrasta oli jo yli viikko aikaa. Jahkailin aikani ja lopulta pakkasin putterit ja midarit laukkuun, unohdin pyyhkeen (sateinen päivä, hyvähyvä!) ja markkerin ja lampsin Sammonlahden radalle. Ajatus oli heittää jos hyvältä tuntuu ja tulla pois jos ei. Tulosta en ajatellut ottaa ylös, ennemminkin lähdin iltareippailuhengessä nakkelemaan.

Ekalla väylällä avaus lähti pienessä hyssessä mutta jäi väylälle, putin tupelsin alarautaan ja par taskussa kohti kakkosta. Kakkosen avaus miun mittapuulla nätillä MD2-hysseflipillä, joka jäi jonkun 10-15 metriä vajaaksi. Alle ja par. Kolmosen avasin toiseen mäntyyn oikealta, josta putteri kimmahti vasemmalle puun taakse. foreneppi korin oikealle puolelle ja jälleen par. Neloselta vakaampi midari pienellä hyssellä menee mandosta mutta feidaa liian nopeasti. Vasemmalta pusikosta putterilla sormirolleri vasemmalle puolelle korista ja pitkähkö putti sisään. Eka par tältä väylältä. Vitosella hysseflipillä pillisuora mutta vajaa avaus. Lähäri korille ja par. Kutosella forelirvautus lähtee liian matalana ja/tai laakana ja painuu ulkomutkaan. Neppi alle ja par. Seiskalla avasin C-P1:n sijasta alivakaammalla D-P1:llä ja kannatti - avaus kääntyi vähän yli, väisti puut ja taisteli ittensä korin oikeaa puolta suojaavan kuusen ohi. Putti sisään ja uusi birdieväylä oli tosiasia. Kasilla nakkasin MD2:n vähän liian isossa hyssessä, mutta jäi putille ja toinen birdie. Viimeisellä väylällä forelirvautus MD2:lla lähti vasemmalle, luovi pari puuta ja kuoli puoleenväliin kuusen oksiin feidaten väylään. Lähäri alle ja par.

Yllä olevassa kuvassa kierroksen kestoaika on nolla, koska hakkasin tuloksen softaan sisään jälkeenpäin. Hämmentävä fiilis oli tallustella kotiin. Alunalkaen fiilis oli tosiaan sellainen "käydääs nyt sitten heittelemässä ettei ihan kokonaan unohdu", mutta lopputuloksena sain viisi heittoa omasta ennätyksestä pois ja elämäni ekan bogeyfreen kierroksen. Tupeltamista ei varsinaisesti ollut ja heitot lähtivät niinkuin niiden pitikin.

Went to see physiotherapist today about my neck problems. I got some exercises as well as guidance to improve my ergonomy at the work. We'll see how it goes but the hopes are high!

Last night I went to Sammonlahti. I was tired and my neck wasn't feeling that good. I wasn't in that good mood to start with, but eventually I decided to just go for it, just for the exercise if nothig else. somehow I ended up bettering my previous record by five throws and made my first bogeyfree round ever. Weird, it shouldn't have gone that well, considering... well... everything.

Töihinpaluu näkyy ja tuntuu

Kohta tulee kaksi viikkoa täyteen siitä kun kesäloma loppui ja palasin takaisin työmaalle. Tuona aikana on tullut yhteensä kaksi kertaa paiskottua kiekkoa. Toinen kerta oli tuo aiemman postauksen Myllymäen keikka Heikin kanssa ja toinen oli viime lauantaina, kun kävin Imatralla heittämässä ensimmäistä kertaa Mikonpuiston radan. Nyt siis kaikki lähiseutujen radat on vähintään kertaalleen koettu ja heitetty!

Mikonpuisto on siisti rata. yhdeksän väylää ja paljon mahdollisuuksia. Suoraa, mutkaa, ylös ja alas - kaikkea löytyy. Lyhyin väylä (ensimmäinen on 45 metriä ja pisin (yhdeksäs) 126. Halusin heittää radan hyvin ja huolella läpi, mutta jokin herpaannutti keskittymistä ja suoritustaso ei ehkä ollut ihan sitä mitä piti. Antakaahan kun kertaan:

Väylä 1 oli 45-metrinen, tasainen lyhyt suora. Oikealla ei tilaa muistaakseni ollut. Kierroksen ainoa birdie tuli tästä, kun tööttäsin C-P1:n pikkaisen pitkäksi mutta paluuputin sisään.

#1

Kakkosväylä on oikealle kääntävä lyhyehkö ylämäkiväylä. Hain Bansheella napakkaa hysseforea suoraan korille, mutta (ei sinällään yllättävästi, samaa ollut rystylläkin) hyssekulma sai kiekon irtoamaan kädestä ennen aikojaan. Oikealle puuhun. Jatkopaikka käytännössä samanlainen kämmenfore, mutta lopputulos tasan sama. Neppi alle ja bogey.

Tyylinäyte kakkosen avauksesta

 Kolmosväylä on suorastaan mehukas suora, jossa pientä puusuojaa korin ympärillä. C-MD2 oikeaa laitaa pitkin ja korin alle oli idea, mutta pikkaisen meni liian oikealle. Puusta pusu ja vasemmalle pöpelikköön. Forerollerilla pääsin lähemmäs koria, mutta jälleen neppi alle ja bogey.

Kyllä tää välillä ihan frisbeegolfilta näyttää

 Nelonen on yksi radan kolmesta pitkästä väylästä. Yrityksenä kova ja matala riuhtaisu suoraan väylään Teebirdillä, mutta aivoissa sanoi naks ja kiekko taivaille. Onneksi ei feidannut ihan kolmosväylän puolelle mutta pöpelikössä oltiin taas. Jatkona yritin peukku-upsia edessä olevan puun oikealta puolelta mutta puuhun jysähti. Lähäri C-P1:llä lähti pienessä hyssessä ja päätyi puttimatkan ulkopuolelle. Neppi alle ja harmillinen tupla korttiin.

Vitonen on alamäkeen heitettävä vasemmalle kaartava väylä. Hain suoralla vedolla C-MD2:lla feidiä korille, mutta heitossa oli hitunen antsakulmaa (tai irroitus oli epäpuhdas ja OAT käänsi, ei voi enään muistaa) ja kiekko liiteli ulkomutkaan. Linja oli hyvä ja kiekon feidi olisi ollut juuri passeli, mutta ulkolaita otti omansa ja kuusen alta neppaistiin putteri korin alle ja radan ensimmäinen par korttiin.

Kuutosväylä on toinen pitkä, alamäkeen heitettävä väylä. Oikealla ruokkoista aluskasvillisuutta, lähinnä ylipitkää heinää ja vasemmalla metsää. Teebird lähti vähän turhan ylös mutta päätyi väylään, lyhyenä tosin. Lähäri korin alle ja par.

#6 - Mahdollisimman pitkälle mutta väylään. Vakaalla ja oikealta.

 Seiskaväylä on melko ahtaanomainen oikealle ylämäkeen kääntävä lyhyt väylä. Bansheella vaakaheitto vähän yläviistoon ja nätti feidi korin suuntaan. Putin sohelsin ja par tästä.

Tässä siis seiskan avaus...

...ja tässä se mokellettu putti

Kasi on väylänä todella mielenkiintoinen. Suora väylä, missä lopussa maavallia edessä ja kori käytännössä alamäessä sen takana. Griplockilla oikealle maavallin liepeille, neppi alle ja par.

Ysiväylällä on melkoinen korkeusero. Oikealla metsää ja vasemmalla pöpelikköä - itse väylällä on kyllä leveyttä. Tästä piti lähteä yrittämään PD:llä kovaa ja vaakaa reilusti vasemmalta, mutta ei taas mennyt ihan niin kuin piti. Heitto lähti ylös ja ylämäkeen puhaltava tuuli nappasi sitä vielä ylemmäs. Kiekosta loppui menohalu ja pitkä feidi oikealle metsän reunaan. Jatkoa hain pitkällä antsakurotuksella S-FD:llä, mutta taisi lähteä liian jyrkässä kulmassa, kun lopulta päädyin samaan metsään takaisin. Lähäri vajaa, neppi korin alle ja toinen tupla korttiin.

Lopputulos siis muhkea +5. Päällimmäinen tunne viimeisellä korilla oli äärimmäinen turhautuminen. Myöhemmin tosin lähinnä naurattaa tuo oma reaktio, mutta harvemmin sitä tulee tuollaista tehtyä. Kai tuossa kulminoitui monta asiaa samaan; avauksen kanssa on ongelmia, putti ei tahdo luistaa, kroppa ei ole vielä tottunut staattiseen toimistotyöhön... Ja sitten tietysti se, että niska on viikon töissäolon jälkeen oireillut sitä samaa minkä luulin jo kesälomalla hävittäneeni. Eli se sama ralli jatkuu mikä touko-kesäkuussa alkoi. Onneksi huomenna on työterveyshuollossa vastaanotto.

Two weeks since the end of my summer vacation and two separate sessions of throwing. First one was with Heikki in Myllymäki and the other was on last Saturday at Mikonpuisto DGP in Imatra. So, now all the "neighborhood" courses are thrown at least for once!

The round itself didn't go so well. Birdie at #1 was good, and I managed to get solid pars on four of the holes but ended up getting two bogies and two double bogeys. Mistakes, overtrying... I don't know. In the end I took +5 and was a bit frustrated. Mainly because the neck pain I was experiencing before. Happy happy fun fun indeed.

Kaksi kierrosta viikossa

Palailin pitkän kesäloman jälkeen töihin, ja jotenkin oli unohtunut koko blogin ylläpitäminen. Noh, otetaan tässä postauksessa viikko kiinni ja katsellaan mitä on tullut saatua aikaiseksi.

Vaimo kyseli viime viikon torstaina, että mitä haluaisin vielä loman viimeisinä päivinä tehdä. Tuumin, että olisihan se hienoa saada vielä yksi uusi fribarata plakkariin ennen kuin palaa töihin. Mielessä oli jotain sellaista, että käytäisiin Imatralla ja miä kävisin sen viimeisen imatralaisen radan, Mikonpuiston heittelemässä läpi. Noh, perjantaina käytiin aamusella uimarannalla koko perhe ja päätettiinkin ajella Mikkeliin. Käytäisiin kaupoilla ja kiertämässä Mikkelin frisbeegolfrata. Vähän kyllä hirvitti, miten 21-väyläinen menee Manducassa keikkuvan tytön kanssa, mutta kaikki meni loppujen lopuksi oikein mukavasti. Täytyy kyllä sanoa, että paikallinen porukka on tehnyt hyvää työtä radan kanssa. Seuraavana päivänä radalla järjestettiin kilpailut, ja rata oli kyllä niin edustuskunnossa että.

 Ja heittäminen kulki. Jotenkin sai sellaisen rennon suorittamisen päälle ja etenkin draivissa oli potkua. PD feidasi myöhemmin kuin ennen, putteriavaukset olivat puhtaita ja uskalsin heittää S-FD:tä rystyllä sieltä tilavammasta vasemmasta aukosta tietäen, että jerkkua riittää s-mutkaan ilman pelkoa puskaan feidauksesta! 21 väylän jälkeen paita oli hiessä, juomapullo tyhjä ja kortissa +10. Ei voi valittaa, ei sitten millään. Kaksi birdietä sain napsittua, ja näistä toinen (väylä 8) oli nostobirdie.

Rata oli antoisa. Oli oikeaa ja vasenta käännöstä sekä suoraa. Oli metsää ja oli avointa. Jotenkin jäi tuntuma jälkeenpäin, että kämmenheittoa sai käyttää melko paljon, mutta hyvin erilaisissa paikoissa.

Väyläopasteet olivat todella selkeät ja helposti tulkittavat. Vaikka radalla oli ensimmäistä kertaa niin korin sijainnista ei ollut epäselvyyttä kertaakaan. Sokkona tuolla ei tarvitse heittää. Viimeistään ne pari tärkeää askelta tiiltä eteen tai sivuun toivat korin näkyviin.

Tätä tuli tehtyä paljon. Helpottaa kummasti kun tietää missä se kori on.

Seuraavat pari kuvaa näyttävät ehkä tämän hetken suurimman vaaranpaikan miun draivissa. Tuon tukijalan kääntymiseen pitäisi jatkossa kiinnittää paljon enemmän huomiota. Kolmas kuva paljastaa jotain uutta ilmiötä miun kämmenheitossa - julman takakenon. Hieno juttu kun miulla on kuvaaja mukana kierroksella, niin saa mainioita otoksia kuvittamaan tekstejä ja samalla näkee oman tekniikan objektiivisesti. Kiitos rakas!

Hmm, tähän pitää puuttua... Huima takakeno.

Viime tiistaina kävin Heikin kanssa heittämässä Myllymäen läpi. Heikille kierros oli ensimmäinen sitten huhtikuun kyseisellä radalla. En kyllä muista milloin viimeksi oltiin Heikin kanssa samalla kertaa radalla. Noh, kuitenkin. Jo parin väylän jälkeen kävi selväksi, että ennätyksiä ei tällä kertaa menisi rikki, kummallakaan. Omakohtaisesti puhuen suorituksessa ei sinällään ollut mitään vikaa, mutta kiekot tuntuivat karkailevan vasen-oikea -suunnilla todella paljon. Ja Myllymäkihän rankaisee. Tulos jäi omien kirjattujen tulosten keskiarvon alapuolelle, ja sain muutaman loistavan avauksen aikaiseksi. Sain myös viimein sen vitosväylän pirkutettua! Lopputulos oli tällä hetkellä melko suuri +17.

Heikki kyllä kiteytti tuon miun tuloksen suhteessa kehitykseen hyvin. Hän sanoi, että huimaa kehitystä vaatii, että kevään ennätyksestä yhden parempi tulos on nyt jo "pettymys". Mutta joo, ei se ole pettymys - kehitystä tapahtui ja jälkeenpäin tuli melko hyvin löydettyä syyt niille karkailuillekin.

Last week included few rounds of disc golf, one of which was on a new course, Mikkeli. The course was just stunningly beautiful. I had a great day there and the score wasn't bad either. I managed to get two birdies and three double bogies and grand total of +10 on a 21-hole course. Pictures above even go as training material, since I can clearly see some lazy plant foot work on my drives!

On Tuesday I was at Myllymäki with Heikki. Even though we had a ton of fun, the results were quite on the high side. I ended up totaling at +17 and Heikki +10. On a positive side, I birdied a new hole (#5) and made some occational great drives on some of the holes!