Tuplabogey Tour 2016 Pre-Qualifier Trilogy Extravaganza - Mikkeli Edition

Siinäpä teille otsikkoa pureskeltavaksi, hähää. 

Käytiin siis eilen sunnuntaina Teron kanssa Mikkelissä. Ennakkotunnustelut MiFGin Facebook-sivuille ounastelivat kello 12 aikoihin viikkokisojen alkua ja säätiedotus selkeää. Viikkokisahaistelu piti paikkaansa mutta ajoittain tuli räntää.

Aamu alkoi kahdeksan maissa Teron autoon hyppäämisen muodossa, ja 9:30 olimme Siekkilän radalla (Mikkelin frisbeegolfrata on siis se "oikea"...vanha, emmiätiiä enää... nimi) ja kahden kierroksen heittäminen ennen viikkokisojen alkua vaikutti ihan jopa mahdollisuudelta. Viikkokisapooleja nähtiinkin vasta parilla viimeisellä väylällä kierroksella numero kaksi, jonka jälkeen olikin kelvollinen aika siirtyä Kaihun frisbeegolfradalle. Ei meitä viikkokisoihin Mikkelissä saa, herranjestas. Yrittivät kyllä.

Siekkilän kahteen kertaan kiertäminen palveli reissun alkuperäistä ja jalompaa tarkoitusta hyvin, onhan Terolla edessä Opiskelijoiden SM-kisat parin viikon päästä juuri kyseisellä radalla. Miä olin kirittämässä. Ja epävirallisemmin - viime kesän Tuplabogey Tourin tavoin, ajovuoroa oli jaossa. Lämmittely suoritettiin mulliganien muodossa ekan kierroksen alussa ja siitä eteenpäin mentiinkin ihan oikeiden sääntöjen puitteissa. Molemmilla kierroksilla miulla oli alussa johto, mutta jossain kohtaa kierrosta Tero tuli rinnalle ja ohi. Ekalla kierroksella tosin vasta viimeisellä väylällä, kun miä paukutin bogin ja Tero sai jonkin ihme suonenvedon tiipaikalla ja parkkeerasi kiekon korin alle...

Ihan kelvollista suorittamista molemmilta, joskin miun osalta tötöilyä tuli kolmosella (kaksi kertaa OB -jahuu!) ja neljällätoista (Avaus pöpelikköön ja vielä kehnompi rolleriksi höpö-OB siitä). Heitto kulki ok, ja yllä mainittujen triplojen lisäksi OB:lla taidettiin olla vain kerran. Neljä pirkkua mieheen, ja kaksi niistä molemmille lämmittää kyllä mieltä.

Toinen kierros lähti myös hyvin käyntiin, kun onnistuin nappaamaan heti ykkösväylältä pirkun. Loppua kohden tuli otettuja liikaa riskejä avauksien kanssa, ja loppujen lopuksi toinen kierros jäi heittoa heikommaksi ensimmäistä. Tuplabogeja vitoselta (ilkeä puuskippi mörriin), kahdeltatoista (rollia korikummusta) ja viimeiseltä (lussu avaus OB:lle). Pirkkujakin tuli kolme miulle. Teron peli oli tasaisempaa, yhden pirkun ja yhden tuplabogin +6.

Viisi heittoa jäljessä kahden kierroksen jälkeen. Hittolainen, Kaihulla pitäisi käydä ihme. (Spoiler: Ei käynyt)

Miulla ei ollut vielä ollut tilaisuutta päästä heittämään Kaihulla, ja mielenkiinnolla ruokatauon jälkeen ajeltiin parkkipaikalle. Korkeuserot olivat lievästi ilmaistuna reiluja, ja putteria kaivettiinkin alamäkiliidätyksiin useampaan otteeseen laukusta. Yläpantoihin osuttiin liian monta kertaa, mutta saareen taas ei, joten kaipa se tasaa ittensä...eiku. Seiskaväylällä tumpeloin oikein urakalla, kun en onnistunut leveäksi jääneen avauksen jälkeen osumaan puiden väleihin ja raavin kierroksen ainoan triplabogin. Pienen lohdutuksen tosin soi sitten seuraavan väylän ainoa pirkku. ja vaylän 11 uskalsin kuin uskalsinkin heittää veden yli! Loppujen lopuksi sain napsittua ensikierrokselta +11 -tuloksen, mutta jotenkin jäi tunne, että paremminkin tuolla vielä voisi mennä. Tero paukutteli urakalla tulosta tauluun ja nappasi +5-tuloksella 11 heiton eron ja repsikan paikan kesäkuulle.

Hieno päivä, hienot radat ja hyvää heittoseuraa! Tykkäsin kyllä Kaihusta, ja Siekkilä nyt on muuten vaan loistava paikka! Kuvia ei muistettu napsia - liekö sitten kiirettä pitänyt - mutta jos ette ole näihin ratoihin aiemmin tutustuneet, niin Youtubesta löytyy rataesittelyt molemmista ihan radan nimellä. Katsokaa ja laittakaa reissua suunnitteille.

Tälleen sivujuttuna, kokeiltiin tuon reissun puitteissa Skoorinin käyttöä tuloskirjaukseen, ja oikein näppärästi sujui touhuilu. Ensi alkuun sai vähän opetella, että mistäs tätä nyt ajetaan ja missä on mitäkin, mutta kunhan käyttöliittymä selkiytyi käyttäjälle niin eipä tuossa mitään, saattaa olla että jatkossakin tulee kaivettua tämä esiin.

Kaksi kierrosta viikossa

Palailin pitkän kesäloman jälkeen töihin, ja jotenkin oli unohtunut koko blogin ylläpitäminen. Noh, otetaan tässä postauksessa viikko kiinni ja katsellaan mitä on tullut saatua aikaiseksi.

Vaimo kyseli viime viikon torstaina, että mitä haluaisin vielä loman viimeisinä päivinä tehdä. Tuumin, että olisihan se hienoa saada vielä yksi uusi fribarata plakkariin ennen kuin palaa töihin. Mielessä oli jotain sellaista, että käytäisiin Imatralla ja miä kävisin sen viimeisen imatralaisen radan, Mikonpuiston heittelemässä läpi. Noh, perjantaina käytiin aamusella uimarannalla koko perhe ja päätettiinkin ajella Mikkeliin. Käytäisiin kaupoilla ja kiertämässä Mikkelin frisbeegolfrata. Vähän kyllä hirvitti, miten 21-väyläinen menee Manducassa keikkuvan tytön kanssa, mutta kaikki meni loppujen lopuksi oikein mukavasti. Täytyy kyllä sanoa, että paikallinen porukka on tehnyt hyvää työtä radan kanssa. Seuraavana päivänä radalla järjestettiin kilpailut, ja rata oli kyllä niin edustuskunnossa että.

 Ja heittäminen kulki. Jotenkin sai sellaisen rennon suorittamisen päälle ja etenkin draivissa oli potkua. PD feidasi myöhemmin kuin ennen, putteriavaukset olivat puhtaita ja uskalsin heittää S-FD:tä rystyllä sieltä tilavammasta vasemmasta aukosta tietäen, että jerkkua riittää s-mutkaan ilman pelkoa puskaan feidauksesta! 21 väylän jälkeen paita oli hiessä, juomapullo tyhjä ja kortissa +10. Ei voi valittaa, ei sitten millään. Kaksi birdietä sain napsittua, ja näistä toinen (väylä 8) oli nostobirdie.

Rata oli antoisa. Oli oikeaa ja vasenta käännöstä sekä suoraa. Oli metsää ja oli avointa. Jotenkin jäi tuntuma jälkeenpäin, että kämmenheittoa sai käyttää melko paljon, mutta hyvin erilaisissa paikoissa.

Väyläopasteet olivat todella selkeät ja helposti tulkittavat. Vaikka radalla oli ensimmäistä kertaa niin korin sijainnista ei ollut epäselvyyttä kertaakaan. Sokkona tuolla ei tarvitse heittää. Viimeistään ne pari tärkeää askelta tiiltä eteen tai sivuun toivat korin näkyviin.

Tätä tuli tehtyä paljon. Helpottaa kummasti kun tietää missä se kori on.

Seuraavat pari kuvaa näyttävät ehkä tämän hetken suurimman vaaranpaikan miun draivissa. Tuon tukijalan kääntymiseen pitäisi jatkossa kiinnittää paljon enemmän huomiota. Kolmas kuva paljastaa jotain uutta ilmiötä miun kämmenheitossa - julman takakenon. Hieno juttu kun miulla on kuvaaja mukana kierroksella, niin saa mainioita otoksia kuvittamaan tekstejä ja samalla näkee oman tekniikan objektiivisesti. Kiitos rakas!

Hmm, tähän pitää puuttua... Huima takakeno.

Viime tiistaina kävin Heikin kanssa heittämässä Myllymäen läpi. Heikille kierros oli ensimmäinen sitten huhtikuun kyseisellä radalla. En kyllä muista milloin viimeksi oltiin Heikin kanssa samalla kertaa radalla. Noh, kuitenkin. Jo parin väylän jälkeen kävi selväksi, että ennätyksiä ei tällä kertaa menisi rikki, kummallakaan. Omakohtaisesti puhuen suorituksessa ei sinällään ollut mitään vikaa, mutta kiekot tuntuivat karkailevan vasen-oikea -suunnilla todella paljon. Ja Myllymäkihän rankaisee. Tulos jäi omien kirjattujen tulosten keskiarvon alapuolelle, ja sain muutaman loistavan avauksen aikaiseksi. Sain myös viimein sen vitosväylän pirkutettua! Lopputulos oli tällä hetkellä melko suuri +17.

Heikki kyllä kiteytti tuon miun tuloksen suhteessa kehitykseen hyvin. Hän sanoi, että huimaa kehitystä vaatii, että kevään ennätyksestä yhden parempi tulos on nyt jo "pettymys". Mutta joo, ei se ole pettymys - kehitystä tapahtui ja jälkeenpäin tuli melko hyvin löydettyä syyt niille karkailuillekin.

Last week included few rounds of disc golf, one of which was on a new course, Mikkeli. The course was just stunningly beautiful. I had a great day there and the score wasn't bad either. I managed to get two birdies and three double bogies and grand total of +10 on a 21-hole course. Pictures above even go as training material, since I can clearly see some lazy plant foot work on my drives!

On Tuesday I was at Myllymäki with Heikki. Even though we had a ton of fun, the results were quite on the high side. I ended up totaling at +17 and Heikki +10. On a positive side, I birdied a new hole (#5) and made some occational great drives on some of the holes!