Superman

Sateen uhasta huolimatta pöristeltiin Heikin kanssa eilen Myllymäkeen kierrokselle. Heikki oli vain hintsun verran aiemmin saanut meidän oman porukan bagtag-mittelöissä ykköstägin haltuunsa, ja sitä oli sitten tarkoitus lähteä haastamaan. Lähtökohtaisesti haaste ei ollut mikään kovin vakavasti otettava, onhan Heikki saanut Lappeenrannan ihmeen heitettyä nollille siinä missä allekirjoittanut on suoriutunut parhaimmillaan 9 päälle. Noh, aina haastetaan - se on pelin henki.

Radalla olikin yllättävän paljon väkeä, vaikka sääennuste näytti yli 50% mahdollisuutta sateelle koko illalle. Kierroksessa kesti kuitenkin vain 1h 12min, eli odottelua ei pahemmin joutunut tekemään. Pieni sadekuuro tuli kierroksen jälkimmäisellä puoliskolla, mutta muuten märkyyttä näkyi lähinnä kiekoissa. Ilma oli sen verran kosteaa, että basic-muovi meni yllättävän tahmaiseksi ja kättä sai hieroa pyyhkeellä paljon. Seuraavana kierroskuvaus, alla videomateriaalia avuksi.

1. Avaus liian tiukalla linjalla, mutta mäen päälle. Lähäri oli pakko heittää forella ja matalaksi jää. Par-puttikaan ei uppoa. Kuparinen rikki ja bogia tauluun. Heikki lirvautti avauksen pidemmälle mäen päälle mut pirkkuputti ei napannut. +1

2. Avaus lähtee mikrohyssessä ja jää ekan puukujan laitamille puiden sekaan. Foreen ei tullut liiemmin antsaa mukaan seuraavassa, mutta kiekko tetsaa siihen toiseen puukujaan. Jokerilähäri putille ja par korttiin. Heikillä avaus puukujien välissä ja jatkot kolistelivat puita. Lopulta kortissa seisoi 6. +1

3. Jälleen liikaa hysseä avauksessa. Uskomaton sylky reunapuusta väylän oikeaan laitaan, josta venytysantsa pitkälle putille. Ei nappaa, ja bogi. Heikki päätyi avauksella väylän reunaan oikealle puiden kautta ja pisti lähärin jälkeen oivallisen putin sisään. +2

4. Avauksessa Midarilla oli ajatusta ja kiekko käänsi hyvin yli. Puuosuma tulee ja pehmeä kiekko kuolee keskelle väylää. Lähäri puukujaan raastaa hermoja eikä osu. Toinen lähäri menee putille ja bogi. Heikki lirvauttaa pitkän foren kaukaa kuusen yli ja lähärin jälkeen ottaa parin. +3.

5.Heikki avaa forella oksiin ja kiekko taistelee puoleen väliin väylää. Hyvä lähäri ja Heikille par. Oma avaus lähtee ajoissa käsistä, mutta väistelee puut ja päätyy pitkälle putille. Sisään. +2.

6. Ylämäkiantsa on tiukka, mutta kiipeää mäen päälle. Lähäri osuu johonkin ja ylipitkä putti ei uppoa. Bogi. Heikki heittää pitkälle pirkkuputille, mutta ei osu. +3.

7. Hyvät avaukset molemmilta. Heikki vähän pitkänä kantoon korin takana ja itse maltillisemmin kiveä kopsauttaen vajaana. Molemmille pirkku. +2

8. Heikki parkkeeraa P-P1:n korin alle. Samalla linjalla yritys itsellä päätyy keskipuuhun. Forelähäri hyvällä linjalla mutta nappaa toiseen puuhun. Jyrkänneputtia en yrittänyt - alle ja bogi. +3.

9. Heikki nappaa oksia oikealta ja kiekko sukeltaa vasemmalle puiden sekaan. Forelähäri ei jaksa korille ja bogia tuli. Oma yritys Midarilla kääntää sopivasti yli ja ekaa kertaa oltiin ylipitkällä pirkkuputilla. Kova, viettävä greeni pelottaa ja lepsuna putti korin alle. Par on hyvä. +3

Yhdeksän väylän jälkeen tilanne oli siis tasan 31(+3). Tässä kohtaa olin tietysti tyytyväinen siihen, että tulos oli varsin hyvä, putti kulki ja tötöilyjä ei ollut tullut. Heikin kanssa samoissa lukemissa olo oli hämmentävää. Toinen puolikas on tyypillisesti ollut se haastavampi miulle, joten odottelin kaulan repeävän varsin pian.

10. Laseri griplockaa oikealle, mutta sylky tulee keskelle väylää. Lähärissä käy jotain hölmöä ja Sparta lähtee lussuna vasemmalle metsään. Vippi korille ja tyhmä bogi. Heikki avaa vasemmalle puihin ja päätyy kahdella upsilla korille. +4

11. Jälleen oikealle lepikkoon, mutta väylälle pätkähdettiin. Lähäri lipsuu ja päätyy puusaarekkeen sekaan vasemmalle. Sieltä eka lähäri puuhun ja toka vasta pitkälle putille. Putti sisään ja tuplabogi. Heikki avaa puusaarekkeelle ja lähäri korista vasemmalle putille, joka nappaa alarautaan. +6

12. Heikki heittää keskipuuhun ja siitä lähärin jyrkänteeltä alas. Neppi ylös ja bogia sinne. Oma avaus Jokerilla vähän leveällä linjalla jyrkänteen reunalle. Kuolonputti laiturikoriin menee sisään. +5

13. Avaus lipsahtaa vasemmalle puiden sekaan. Hysselähäri nappaa ahneena puuhun ja seuraava sitten niihin seuraaviin. Pitkä putti kuitenkin sisään, huhhei. Heikillä hyvä avaus ja hyvä lähäri, mutta putti ei uppoa. +6

14. Lyhyt avaus Midarilla pysyy väylällä, mutta jatkofore Titanilla lipeää taas ajoissa. Onneksi kiekko tetsaa korin yläpuolelle pitkälle alamäkiputille. Uppoaa, viimein tämäkin väylä pariin. Heikki Avaa, lähestyy ja pussittaa ihailtavalla varmuudella. +6.

15. Oma avaus Laserilla kääntää pahasti yli eikä sylkyä lepikosta kuulu. Jatko pikku-upsilla jää lepikon reunamille, mutta putteriantsalla viimein mäen päälle. Putti ei uppoa ja toinen tupla. Heikillä avaus mäen päälle ja näppärästi lähärin jälkeen par. +8.

16. Heikki avaa vähän pitkänä, mutta ylämäkiputille. Oma avaus meni suunnitellusti, jääden putille. Heikki missaa, miä pussitan neljännen pirkun. +7.

17. Avaus hysseflipillä ilman sitä hysseä ja puiden taakse oikealle. Jatko urheasti Midarilla antsaan, mutta laahaten lentää ja feidaa ennen korikumpua kuusen alle. Putti hipoo yläpantaa mutta ei vaan mene. Paluuputti ineen ja bogi. Heikki avaa kummun juureen, mutta puttaa ohi. +8

18. Heikillä yhden heiton kaula viimeiselle väylälle. Heikin avaus ei käännä yli ja osuu ilkeästi pusaarekkeen puihin ja kimmahtaa OB:lle. Dropparilta avaus osuu aitaan ja jää greeniä ympäröivän aidan portille. Putti ei uppoa ja tuplabogi. Miulla avaus nätisti aidan ja puusaarekkeen väliin väylälle. Lähäri lähtee rumasti ja kolistelee aitoja, mutta päätyy putille. Putti sisään ja par. +8.

Elieli, ensinnäkin tuli tehtyä uusi ennätys yhden parannuksella. Toisekseen sain viimein pelattua 14:n pariin. Kolmannekseen sain kierrokseen neljä pirkkua. Ja viimeisenä - sain ykköstägin! Huah! Ja ykköstägin mukana kulkee myös alla näkyvä Teräsmies-lätkä, ja vähän aikaa sitä saakin olla oman pelinsä Teris. Putti kulki loistavasti, ja se kompensoi paljon huonoa draivia.

Johan se olikin aika poiketa Ravikankaalla

Joo-o, kesä alkaa kääntymään lopuilleen, ja nyt vasta muistin, että meillähän on Lappeenrannassa toinenkin täysmittainen rata, Ravikangas Joutsenossa, nimittäin! Viikko sitten, tiistaina, käytiin Heikin kanssa pyörähtämässä tuolla, ja miulle tuli pienoisena yllärinä tuon paikan ahtaus. Aika kultaili muistoja oikein urakalla, kun ykkösen muistin olevan sellainen leppoisahko hyssenpoikanen korin juureen.... en osunu väylään kuin yhdellä kolmesta avauksesta... 

No mutta, ei menty vakavalla naamalla, vaan naureskellen rymyttiin pitkin metsiä. Loppujen lopuksi päädyin tekemään kahden heiton parannuksen omaan ennätykseen tuolla (nyt +14, wuhuu!) Heikin paukuttaessa tauluun +9. Ei bagtagia tällä kertaa, mur!

Käymisen arvoinen paikka, ehdottomasti. Viime kertainen reissu oli vähän turhauttavanpuoleinen taivaisiin lähtevien avausten kanssa, mutta nyt oli eri ääni kellossa - ainoastaa yksi avaus karkasi ylös, ja siinäkin oli jo heti heiton jälkeen selvä, että mistä se johtui. Jotenkin väistin edessä olevaa puuta ja koko asento jäi kieroon. Se mikä tällä kertaa aiheutti päänvaivaa, oli kiekkojen epätasainen irroitus. välillä foret lipsahtelivat ajoissa käsistä ja sitten taas kohta griplockailtiin pari- kolmekymmentä astetta oikealle siitä mistä piti. Välillä taas kaikki osui kohtiilleen, ja napsautin esimerkiksi jonkun vajaan ysikymppisen hysseflipin just siihen suuntaan kuin piti - olis vaan saanut olla metrin korkeampi niin olisi menny korille asti... Ylipäätään tuntui että pikkuhiljaa alkaa taas löytymään voimaa draivista.

Muutenkin suorittaminen tuntui luonnolliselta, eikä... noh, suorittamiselta. Kiekkovalinnat oli selkeät, vaikka väylät olivat "uusia", eikä huonoja valintoja tullut tehtyä. Pari kertaa vaihdoin draiverista midariin vielä tiillä. Ei tullut sellaisia "koska tämä kääntyy oikealle niin heitänpä kämmenellä vaikka väylällä on pituutta puoltoista kertaa miun foren verran" -päätöksiä näkynyt.

Jäipäs teksti lyhyeksi. Noh, huomenna seura on sama kuin tässä tekstissä, suuntana Myllymäki.

Elokuun helteitä

Vaikka ilmassa alkaa pikkuhiljaa haiskahtamaan syksyn tulo, ovat kelit kestäneet oivallisina. Vettä ei liiemmin ole tullut ja poutapäivän lämpötilat tuntuvat järjestään kiipivän sinne kahdenkymmenen paremmalle puolelle. Työarki alkaa pikkuhiljaa asettumaan uomiinsa ja fribailullekin on välillä aikaa.

Jasin kävi uudemman kerran viikko sitten Lappeenrannassa, ja kolmikolla Heikki, Jasin und miä käytiin parin kierroksen koitos Sammonlahdessa. Heikki oli enemmänkin Jasinin caddien roolissa, mutta miulla ja Jasinilla oli tägit selviteltävänä. Ensimmäinen kierros pelattiin tasan, tupeltelua tuli omalta osalta isoimmin väyliltä 4 ja 9, joista ensimmäisellä missasin mandon ykkösyrittämällä ja toisella lirvautin foren lepikkoon. Näistä tuli yhteensä kolmen heiton plussat, mutta onneksi ykköseltä, vitoselta ja kutoselta tuli sitten kompensoivat pirkut.

Toisella kierroksella startti oli jälleen vahva. Puuhipsun ansiosta oli eka holari lähellä, kun Sparta kajahti alarautaan. Noh, pirkkukin kelpasi. Parhaat fiilikset tarjosi kuitenkin kakkosväylä. Basic Midari lähti kourasta juuri niinkuin yritin, ja hentoinen hysseflippi kantoi keskipitkälle putille. Sisäänhän se meni, ja samalla Sammonlahden kaikki väylät on pirkutettu. Neloselta tuli bogi, vitoselta taas pirkku, samoin kasilta. Ysin tupelsin tuplabogiin ja yhden heiton erolla vitostägi siirtyi osasto Hyvinkään haltuun miulle jäädessä lätkä numero kuusi. Syyskuussa sitten Hyvinkäällä revanssia.

Kuva: fgr.fi

Sunnuntaina päätimme jatkaa sukulaisvierailua kotiseutumatkailun ja shoppailun muodossa ja päristelimme tytön nukkuessa autossa päiväunia kohti Kouvolaa. kaupoissa pyörimisen jälkeen suunnistettiin Harjunmäen radalle Valkealaan. Viime kerrasta täällä olikin jo aikaa, ja rata on päässyt kasvamaan neljän väylän verran 13-väyläiseksi. Osa vanhoista väylistä oli jäänyt myös pois, joten tuttuja väyliä taisi olla... viisi-kuusi? Noh, anyway, parasta mahdollista kangasmetsää ja hiekkakuoppaa tarjolla, kokonaista yhden kerran jouduin etsimään kiekkoa. Alkukierroksesta tuli poimittua parikin plussaa korttiin, kun ykkösen hysseavaus lipsahti käsistä liian ajoissa ja kolmosella heitin liian lepsusti ja Sparta ei jaksanut kääntää kunnolla yli - lähärin taisin lirvauttaa vielä puuhun. Noh, neloselta pääsi poimimaan Jokeriforella pirkun, tuntui hyvältä. Vitosella kävi hölmä virhe. Kävin katsomassa väylän ja totesin, että forellahan tän pitäisi menna ihan kivasti, kun nätisti taittaa lopussa oikealle. Vakaampi Laseri lapaan ja nätillä ässälinjalla just niinkuin suunniteltiin... jälkeenpäin lepikosta pelastusupsia virittäessä tuli mieleen, että väylä kuitenkin on sen sadan metrin mittainen - ei miulla sellaista forea vielä ole! Olisi pitänyt vain heittää joko Midarilla tai sillä alivakaammalla laserilla suora rysty siihen (leveään) väylään ja pelata paria. Mut ei, yrittää piti, ja bogin edestä tulikin yritettyä.

Kutosella tuli otettua virhe takaisin, kun Titani teki niin kuin käskettiin ja pitkä puttikin upposi. Seiskaväylällä tuli pieni virhearviointi tuulen kanssa. Hiekkakuopassa tuuli tuntui pyörivän vähän miten sattui, ja tuolle ison feidin rystyrunttaisulle tarjottiin myötätuulta. En tiedä miksi, mutta Titania kaivoin taas kouraan, vaikka alivakaampaa olisi pitänyt kaiken järjen mukaan tarjota. Noh, sain pelattua parin vielä pois. Jokerilla heitetyt antsalähärit toimii kyllä hyvin! Kasilla kolistelin edellisellä kerralla tolppaa, ja nyt haettiin samanlaista aggressiivista linjaa, olihan korin takana hiekkapenkka. Vastatuulen takia kouraan basic Jokeri flippaamisen pelossa, ja vasemmalle lähti. Lähti kyllä suoraan eikä kääntänyt pätkääkään yli. Jostain puolesta välistä männyn alta foreneppi lähtee lussuna eikä putti uppoa. Äh.

Ysillä taas oli toinen ääni kellossa, kun  Midarin sai likimain nostaa pömpeliin. 10 ja 11 menikin sitten tupeloidessa avauksien ja lähäreiden kanssa, ja +1 vaihtui +3:een. 12:n tiipaikka oli viety aiemmasta paikasta ylös hiekkakuopan vallin päälle, ja vähän jopa reunaa kauemmas jättäen alkujännää koivuportin muodossa koko rahan edestä. Pitkä par3, iso korkeusero ja napakka vastatuuli puuskilla. Katastrofin ainekset ovat kasassa. Tällä kertaa kiekkovalinta osui suurinpiirtein oikein, kun lähdin sillä vakaammalla Laserilla yrittämään. En muista, tuliko avaukseen pieni hyssenpoikanen, mutta suunta oli hyvä ja korkeus nätti alaviisto. Tuuli lähti viemään Laseria reippaasti oikealle, mutta lopulta lätkä palasi takaisin väylän keskilinjan oikealle puolelle. Ei korin alle, mutta eipä lähärinkään kanssa mitään ongelmia ollut. Hyppuputti korille ja par sisään.

Viimeinen väylä oli enemmänkin korvien välistä kamppailua. Satametrinen tasaisesti oikealle kääntävä tasainen väylä kuntopolulla. koko väylän pituudelta väylä viettää reippaasti vasemmalle, mutta forea ei oikein pysty väylän muodosta johtuen tarjoamaan. Alivakaa Laseri kouraan ja ajatus "heitä kovaa niin se kääntää yli" -mantra päähän. Heitto lähti kovaa, mutta pienessä hyssessä. Kiekko flippasi vaakatasoon ja rupesi vaeltamaan väylää pitkin oikealle. Vauhti loppui vähän ennen koria, jossain 90 metrin korvilla ja kiekko muksahti alamäkeen parin risun taakse. Hyvillä mielin antsaneppi alle ja par korttiin. Tuntui hyvältä käyttää sitä riskimpää heittoa, kun tiesi ja uskoi siihen että kiekko tekee mitä sen käskee tehdä. Pituuttakin oli tämän kesän mittapuulla oivallisesti!

Hyvä rata. Teknistä, lyhyttä väylää plus pari isompaa riipaisua. Ei liian pitkä eikä turhauttavan lyhyt.

Tänään on edessä Ravikangas Joutsenossa Heikin kanssa. Metsäradat, ne on sillä omalla sadistisella tavallaan niin ihania.

Tägitaisto!

Loma alkaa pikkuhiljaa olemaan taputeltu ja työt jatkuvat. Töiden alun myötä alkaa myös taas se aika, kun kollegat, etenkin kiekkoja heittävät sellaiset, alkavat palailemaan omilta kesäisiltä riennoiltaan takaisin sorvien ääreen ja säännöllinen kierrosrytmi alkaa toivottavasti taas muotoutumaan. Noh, muotoutuuhan se kun muotoillaan.

Hämeeseen karannut Jasin, opiskeluaikainen kaveri, oli lomiensa tiimoilta käymässä Lappeenrannassa tiistaina. Heikki oli napannut päivemmällä Jasinin kiertämään Karhumäkeä Imatralle, ja miä lyöttäydyin mukaan, kun parivaljakko suuntasi illansuussa Myllymäkeen. After all, olihan siinä mahdollisuus puolustaa bag tagia ja nähdä vanhoja kavereita. Mukaan saatiin myös Niko, joka oli ainakin miun mielestä turhan vaatimaton arvioidessa omaa peliään, heitti meinaan oikein hyvin. Jasinin tuttuja mikäli oikein muistan. 

Kerkesin viitisen minuuttia lämmitellä puttia ennen kuin loppupoppoo eksyi paikalle. Aiempien kierrosten perusteella Jasin oli bagtagikilvassa niskan päällä, mutta luotto omaan peliin oli kova ja Jasinilla jo yksi kierros alla. Alkukierros meni omalla mittapuulla hyvin, pirkku kasilta ja bogit väyliltä 3,4 ja 9. Aikaisemmin hyvät kierrokset ovat viimeistään tyssänneet väylälle 9, mutta melkein hyvästä ja pöpelikköön päätyneestä avauksesta huolimatta otin pitkällä putilla taistelubogin siitäkin. Etuysin jälkeen huimassa +2-tuloksessa ja viisi heittoa Jasinia edellä. Jasinilta lipesi avaus kakkosväylältä lepikon puolelle ja herra raapi triplan korttiin sieltä, muutoin mentiinkin erittäinkin tasatahtia.

Toinen puolikas on aina ollut miulle se vaikeampi. Pirkkuja saa tavallisimmin väyliltä 12 ja 16, mutta muilta sitä lukua tuleekin. 13:n olen joskus pirkuttanut. 10 ja 11 napsin huonoilla avauksilla tai jatkoilla bogeja, mutta 12:n avaus tuotti kierroksen toisen pirkun. 13:n avaus oli jälleen melkein hyvä ja puun kautta puolessavälissä väylää, mutta kova ja paljas greeni lennätti Jokerin skipillä korin alta pitkälle putille, jota en saanut sisään. Vastaavasti 14:llä yritin seiftimpää avausta Midarilla, mutta lipsautin hysseflippiviritelmän vasemmalle ojaan. Jatkoheiton heitin oikealle metsään, mutta muutaman puun kiertämällä sain tästä vain bogin. Vielä jäi par ottamatta. +5 ja 15:n ylämäkeen. Avaus jää matalaksi, mutta periaatteessa korille olisi hyvällä putteridraivilla päässyt. Griplockasin sen kuitenkin nippanappa kallion päälle ja oikealle. Yritin antsalähestymistä korille, mutta liika varovaisuus kostautui, eikä aikaiseen suoristanut ja pitkälle putille jäänyt jatko mennyt. Toinen tuplabogi. 16:lla jäi avaus lyhyeksi, mutta alamäki-kuolonputtipaikoilla haisteltiin pirkkua. Putti alarautaan ja tuloksessa +7 kohti henkisesti ja fyysisesti miulle vaikeimpia viimeisiä väyliä.

Tässä kohtaa mainittakoon, että +9 on miun ennätys tuonne. Laskeskelin, että jos jommankumman pelaa pariin, niin toiselta saa sitten ottaa bogia ja vielä saa ennätystä parannettua. 17:n pelasinkin pariin ja yhtäkkiä mahdollisuudet oli jopa kahden heiton parannukseen - olinhan miä pelannut 18:n pariin ennenkin. Avaus käänsi liikaa yli ja jäi oikealle puihin. Jatkopaikka ojanpientareella ja asento huono. Periaatteessa tästä olisi pitänyt pistää Midarilähäri portille tai jopa korille, mutta lempaisin taivaille. Kiekko jäi parikymmentä metriä portista ilman suoraa linjaa. Ajatus oli pistää loiva hysse portin läpi korille, mutta lipsahtipa liian ajoissa ja aitaan. Bogiputti ei mennyt sisään.

Eli: sulin ja otin viimeiseltä väylältä bogin. Lopputulokseksi jäi omaa ennätystä sivuava +9 ja vaikka pitäisi olla tyytyväinen, niin oikeastaan päälimmäisenä tunteena oli pienoinen pettymys. Jasin lempoi ittensä lopulta tulokseen +14, jos sen triplabogin kakkoselta jättäisi huomiotta niin aika tiukillehan tuo veti. Muttei tarpeeks, hähä! Vitonen jäi siis Lappeenrantaan. Pitää jossain kohtaa syksyä lähteä Jasinin kotikentille huutelemaan.

Heikkiä ei ollut mitään jakoa lähteä haastamaan. Parhaimmillaan olin yhden heiton päässä väylän 8 jälkeen, mutta vielä ei rahkeet riitä. Vielä.