Kohti vuotta 2016

Mennyt vuosi oli monellakin tapaa erittäin onnistunut frisbeegolfin suhteen. Lähes kaikki itselle asettamani tavoitteet tuli saavutettua (yksi taisi jäädä, siitä lisää kohta), ja hyvillä mielin voikin suunnata kohti tulevaa kesää ja sen mukanaan tuomia seikkailuja.

En varsinaisesti kirjaillut tavoitteitani mihinkään ylös, mutta pääpiirteissään miulla oli seuraavaa hampaankolossa viime vuoden alussa:

• Putti jiiriin
• Draivi takaisin sinne satkuun ja jotain rotia korkeuden hallintaan
• Myllymäki alle +10:een
• Liity seuraan
• Käy viikkokisoissa
• Kaksipäiväinen fribareissu paikkaan X

Noh, puttitreeniä tulikin oikein olan takaa. Vaimo yllätti miut lopputalvesta ostamalla Discmanian puttikorin, ja sitähän tuli ahkerasti taottua. Radalla puttaaminen koki melkoisen mullistuksen, kun putteja alkoi uppoamaan pidemmältä. Samalla tuli uppouduttua ohjelmoinnin maailmaan ja työstettyä JYLY-puttitreenin avuksi kännykkäsovellus ja web-applikaatio. Android-applikaation käyttöasteesta miulla ei ole mitään hajua, mutta web-applikaation puolella kotisivustatistiikka näyttää melko vakaasti 25 käyntikertaa päivässä. Eihän tuohon voi olla kuin tyytyväinen! 

Draivia kävin alkuvuodesta treenaamassa kentällä pariin otteeseen. Laseri lensi sinne 90 metrin päälle jos hyvä tuuri kävi, mutta sinne sataseen ei silloin päästy. En tiedä pääsisinkö nyt, kun nokkakulmaongelmat alkaa olemaan selätetty ja draiviin on voinut taas pikkuhiljaa laittaa voimaa taakse. Kevät näyttää siitä lisää, mutta ennen kaikkea draivi toimii paremmin teknisesti vaikka pituus nyt vähän laahaakin. 80 metriä väylällä on parempi kuin satku pusikossa. Puistoradoilla ei naurata mutta minkäs teet. Uskalsin myös alkaa heittämään antsoja. Kämmeneltä että rystyltä. Luotto omaan suorittamiseen kiipi huimasti.

Myllymäessä alkuvuosi lähti paremmin kuin edellinen. Jo ensimmäiset kierrokset lumien jälkeen paukkuivat +15:een, ja sitä mukaa kun tekniikka kehittyi ja paikat tottui, hilautui aiempi +11 ensin +9:ään, sitten +8:aan ja lopulta pariinkin otteeseen +7:ään. Parannettavaa tuolla on vielä huimasti, mutta viimein pääsin kympin alle ja roimasti!

Liity seuraan. Jos asiaa ajattelee itsekkäästi, niin alkuvuoden 10€ sijoitus WDG:n jäsenmaksuun maksoi itsensä jo ennen kesää takaisin seuratilausten ja seura-alennusten muodossa. Oikeastaan se taisi maksaa itsensä takaisin ekassa seuran kokouksessa saadun sapuskan muodossa. Jos asiaa ajattelee järkevästi, niin seuraan kannattaa ja pitää liittyä heti kun suinkin vain mahdollista. Seuran kautta tutustuin uusiin ihmisiin, pääsin lippumiehenä heilumaan Linnoitus Openissa (joku jopa tunnisti miut siellä, herranjestas, julkkis!) ja muutenkin pääsin jotenkin enemmän "sisälle" frisbeegolfiin ja sen takana tapahtuvaan toimintaan. Talkoilua Sammonlahdessa ja sen semmoista. Ja ilmaiset viikkokisat...

...joissa tulikin muutamaan kertaan käytyä. Opettelin vähän säännönmukaisempaa pelaamista, tutustuin uusiin ihmisiin, ja sain jonkinasteisen kisa-apinan pois selästä; kolmansissa viikkokisoissani tein jo oman kierrosennätykseni. Miä oon aina tykänny heittää seurassa, ja yleensä vielä altavastaajana, niin kaipa se sitten näkyy tässäkin.

Serkkuni Teron kanssa saimme kuin saimmekin järjestettyä Tuplabogey Tour 2015:n, ja kahden päivän aikana otin huolella pataan... eikun käytiin tiukka taisto hämeen ja uudenmaan maastoissa. Uusia ratoja, tajuttoman hauskaa menoa eikä liiemmin kipuilua. Luvattiin ottaa tulevana vuonna uusiks.

Eipä se pahasti mennyt se vuosi. Vaihdoin kaikessa hötäkässä vielä kiekkoni kokonaisuudessaan Prodiscukselle ja loppuvuodesta satsasin vielä saman puulaakin reppubägiin.

Ensi vuodelle onkin sitten vähän vaikeampaa asettaa tavoitteita. Toki, Myllymäki edelleen +5:een ja draivi sinne satkuun, sehän on selvää. Mitäs muuta? Seurajäsenyys tylee tänäkin vuonna lunastettua, sehän on selvä. Kaipa voisin tavoitella Säännönmukaisempaa käymistä viikkokisoissa? Ehkä osallistun johonkin lisenssivapaaseen kisaankin? Savo-Karjala tour? Linnoitus Open? Kuka näitä tietää. Puntaroin tuota lisenssin hankkimista päissäni, ja miun todennäköisesti ei kannata sijoittaa 50 euroa johonkin sellaiseen, jota ei tule hyvällä tuurilla edes käytettyä. Katsotaan sitä sitten tuonnempana... vaikka seuraavana vuonna.

Tuplabogey tour 2016 on vahvasti jo työn alla. Tämänhetkinen konsensus taitaa painottua molemmille uusiin ja tuntemattomiin ratoihin Mikkelin ja Savonlinnan välillä.

Bägi on koko ajan tutumpi, kiekot toimivat "oikein" ja peli on kierros kierrokselta selkeämpää. Tästä innostuneena laitoin äsken kolme kiekkoa Frisbeepointin uudenvuoden alen lopputunneilla tulemaan, kun kerran halvalla sain, nimenomaan tukemaan olemassaolevia kiekkoja varakappaleiden ja kenttälätkien muodossa. Tilauksessa on siis Basic Sparta, Basic Jokeri ja Ultrium Laseri.

Näillä eväillä vuoteen 2016.

Superman

Sateen uhasta huolimatta pöristeltiin Heikin kanssa eilen Myllymäkeen kierrokselle. Heikki oli vain hintsun verran aiemmin saanut meidän oman porukan bagtag-mittelöissä ykköstägin haltuunsa, ja sitä oli sitten tarkoitus lähteä haastamaan. Lähtökohtaisesti haaste ei ollut mikään kovin vakavasti otettava, onhan Heikki saanut Lappeenrannan ihmeen heitettyä nollille siinä missä allekirjoittanut on suoriutunut parhaimmillaan 9 päälle. Noh, aina haastetaan - se on pelin henki.

Radalla olikin yllättävän paljon väkeä, vaikka sääennuste näytti yli 50% mahdollisuutta sateelle koko illalle. Kierroksessa kesti kuitenkin vain 1h 12min, eli odottelua ei pahemmin joutunut tekemään. Pieni sadekuuro tuli kierroksen jälkimmäisellä puoliskolla, mutta muuten märkyyttä näkyi lähinnä kiekoissa. Ilma oli sen verran kosteaa, että basic-muovi meni yllättävän tahmaiseksi ja kättä sai hieroa pyyhkeellä paljon. Seuraavana kierroskuvaus, alla videomateriaalia avuksi.

1. Avaus liian tiukalla linjalla, mutta mäen päälle. Lähäri oli pakko heittää forella ja matalaksi jää. Par-puttikaan ei uppoa. Kuparinen rikki ja bogia tauluun. Heikki lirvautti avauksen pidemmälle mäen päälle mut pirkkuputti ei napannut. +1

2. Avaus lähtee mikrohyssessä ja jää ekan puukujan laitamille puiden sekaan. Foreen ei tullut liiemmin antsaa mukaan seuraavassa, mutta kiekko tetsaa siihen toiseen puukujaan. Jokerilähäri putille ja par korttiin. Heikillä avaus puukujien välissä ja jatkot kolistelivat puita. Lopulta kortissa seisoi 6. +1

3. Jälleen liikaa hysseä avauksessa. Uskomaton sylky reunapuusta väylän oikeaan laitaan, josta venytysantsa pitkälle putille. Ei nappaa, ja bogi. Heikki päätyi avauksella väylän reunaan oikealle puiden kautta ja pisti lähärin jälkeen oivallisen putin sisään. +2

4. Avauksessa Midarilla oli ajatusta ja kiekko käänsi hyvin yli. Puuosuma tulee ja pehmeä kiekko kuolee keskelle väylää. Lähäri puukujaan raastaa hermoja eikä osu. Toinen lähäri menee putille ja bogi. Heikki lirvauttaa pitkän foren kaukaa kuusen yli ja lähärin jälkeen ottaa parin. +3.

5.Heikki avaa forella oksiin ja kiekko taistelee puoleen väliin väylää. Hyvä lähäri ja Heikille par. Oma avaus lähtee ajoissa käsistä, mutta väistelee puut ja päätyy pitkälle putille. Sisään. +2.

6. Ylämäkiantsa on tiukka, mutta kiipeää mäen päälle. Lähäri osuu johonkin ja ylipitkä putti ei uppoa. Bogi. Heikki heittää pitkälle pirkkuputille, mutta ei osu. +3.

7. Hyvät avaukset molemmilta. Heikki vähän pitkänä kantoon korin takana ja itse maltillisemmin kiveä kopsauttaen vajaana. Molemmille pirkku. +2

8. Heikki parkkeeraa P-P1:n korin alle. Samalla linjalla yritys itsellä päätyy keskipuuhun. Forelähäri hyvällä linjalla mutta nappaa toiseen puuhun. Jyrkänneputtia en yrittänyt - alle ja bogi. +3.

9. Heikki nappaa oksia oikealta ja kiekko sukeltaa vasemmalle puiden sekaan. Forelähäri ei jaksa korille ja bogia tuli. Oma yritys Midarilla kääntää sopivasti yli ja ekaa kertaa oltiin ylipitkällä pirkkuputilla. Kova, viettävä greeni pelottaa ja lepsuna putti korin alle. Par on hyvä. +3

Yhdeksän väylän jälkeen tilanne oli siis tasan 31(+3). Tässä kohtaa olin tietysti tyytyväinen siihen, että tulos oli varsin hyvä, putti kulki ja tötöilyjä ei ollut tullut. Heikin kanssa samoissa lukemissa olo oli hämmentävää. Toinen puolikas on tyypillisesti ollut se haastavampi miulle, joten odottelin kaulan repeävän varsin pian.

10. Laseri griplockaa oikealle, mutta sylky tulee keskelle väylää. Lähärissä käy jotain hölmöä ja Sparta lähtee lussuna vasemmalle metsään. Vippi korille ja tyhmä bogi. Heikki avaa vasemmalle puihin ja päätyy kahdella upsilla korille. +4

11. Jälleen oikealle lepikkoon, mutta väylälle pätkähdettiin. Lähäri lipsuu ja päätyy puusaarekkeen sekaan vasemmalle. Sieltä eka lähäri puuhun ja toka vasta pitkälle putille. Putti sisään ja tuplabogi. Heikki avaa puusaarekkeelle ja lähäri korista vasemmalle putille, joka nappaa alarautaan. +6

12. Heikki heittää keskipuuhun ja siitä lähärin jyrkänteeltä alas. Neppi ylös ja bogia sinne. Oma avaus Jokerilla vähän leveällä linjalla jyrkänteen reunalle. Kuolonputti laiturikoriin menee sisään. +5

13. Avaus lipsahtaa vasemmalle puiden sekaan. Hysselähäri nappaa ahneena puuhun ja seuraava sitten niihin seuraaviin. Pitkä putti kuitenkin sisään, huhhei. Heikillä hyvä avaus ja hyvä lähäri, mutta putti ei uppoa. +6

14. Lyhyt avaus Midarilla pysyy väylällä, mutta jatkofore Titanilla lipeää taas ajoissa. Onneksi kiekko tetsaa korin yläpuolelle pitkälle alamäkiputille. Uppoaa, viimein tämäkin väylä pariin. Heikki Avaa, lähestyy ja pussittaa ihailtavalla varmuudella. +6.

15. Oma avaus Laserilla kääntää pahasti yli eikä sylkyä lepikosta kuulu. Jatko pikku-upsilla jää lepikon reunamille, mutta putteriantsalla viimein mäen päälle. Putti ei uppoa ja toinen tupla. Heikillä avaus mäen päälle ja näppärästi lähärin jälkeen par. +8.

16. Heikki avaa vähän pitkänä, mutta ylämäkiputille. Oma avaus meni suunnitellusti, jääden putille. Heikki missaa, miä pussitan neljännen pirkun. +7.

17. Avaus hysseflipillä ilman sitä hysseä ja puiden taakse oikealle. Jatko urheasti Midarilla antsaan, mutta laahaten lentää ja feidaa ennen korikumpua kuusen alle. Putti hipoo yläpantaa mutta ei vaan mene. Paluuputti ineen ja bogi. Heikki avaa kummun juureen, mutta puttaa ohi. +8

18. Heikillä yhden heiton kaula viimeiselle väylälle. Heikin avaus ei käännä yli ja osuu ilkeästi pusaarekkeen puihin ja kimmahtaa OB:lle. Dropparilta avaus osuu aitaan ja jää greeniä ympäröivän aidan portille. Putti ei uppoa ja tuplabogi. Miulla avaus nätisti aidan ja puusaarekkeen väliin väylälle. Lähäri lähtee rumasti ja kolistelee aitoja, mutta päätyy putille. Putti sisään ja par. +8.

Elieli, ensinnäkin tuli tehtyä uusi ennätys yhden parannuksella. Toisekseen sain viimein pelattua 14:n pariin. Kolmannekseen sain kierrokseen neljä pirkkua. Ja viimeisenä - sain ykköstägin! Huah! Ja ykköstägin mukana kulkee myös alla näkyvä Teräsmies-lätkä, ja vähän aikaa sitä saakin olla oman pelinsä Teris. Putti kulki loistavasti, ja se kompensoi paljon huonoa draivia.

Tägitaisto!

Loma alkaa pikkuhiljaa olemaan taputeltu ja työt jatkuvat. Töiden alun myötä alkaa myös taas se aika, kun kollegat, etenkin kiekkoja heittävät sellaiset, alkavat palailemaan omilta kesäisiltä riennoiltaan takaisin sorvien ääreen ja säännöllinen kierrosrytmi alkaa toivottavasti taas muotoutumaan. Noh, muotoutuuhan se kun muotoillaan.

Hämeeseen karannut Jasin, opiskeluaikainen kaveri, oli lomiensa tiimoilta käymässä Lappeenrannassa tiistaina. Heikki oli napannut päivemmällä Jasinin kiertämään Karhumäkeä Imatralle, ja miä lyöttäydyin mukaan, kun parivaljakko suuntasi illansuussa Myllymäkeen. After all, olihan siinä mahdollisuus puolustaa bag tagia ja nähdä vanhoja kavereita. Mukaan saatiin myös Niko, joka oli ainakin miun mielestä turhan vaatimaton arvioidessa omaa peliään, heitti meinaan oikein hyvin. Jasinin tuttuja mikäli oikein muistan. 

Kerkesin viitisen minuuttia lämmitellä puttia ennen kuin loppupoppoo eksyi paikalle. Aiempien kierrosten perusteella Jasin oli bagtagikilvassa niskan päällä, mutta luotto omaan peliin oli kova ja Jasinilla jo yksi kierros alla. Alkukierros meni omalla mittapuulla hyvin, pirkku kasilta ja bogit väyliltä 3,4 ja 9. Aikaisemmin hyvät kierrokset ovat viimeistään tyssänneet väylälle 9, mutta melkein hyvästä ja pöpelikköön päätyneestä avauksesta huolimatta otin pitkällä putilla taistelubogin siitäkin. Etuysin jälkeen huimassa +2-tuloksessa ja viisi heittoa Jasinia edellä. Jasinilta lipesi avaus kakkosväylältä lepikon puolelle ja herra raapi triplan korttiin sieltä, muutoin mentiinkin erittäinkin tasatahtia.

Toinen puolikas on aina ollut miulle se vaikeampi. Pirkkuja saa tavallisimmin väyliltä 12 ja 16, mutta muilta sitä lukua tuleekin. 13:n olen joskus pirkuttanut. 10 ja 11 napsin huonoilla avauksilla tai jatkoilla bogeja, mutta 12:n avaus tuotti kierroksen toisen pirkun. 13:n avaus oli jälleen melkein hyvä ja puun kautta puolessavälissä väylää, mutta kova ja paljas greeni lennätti Jokerin skipillä korin alta pitkälle putille, jota en saanut sisään. Vastaavasti 14:llä yritin seiftimpää avausta Midarilla, mutta lipsautin hysseflippiviritelmän vasemmalle ojaan. Jatkoheiton heitin oikealle metsään, mutta muutaman puun kiertämällä sain tästä vain bogin. Vielä jäi par ottamatta. +5 ja 15:n ylämäkeen. Avaus jää matalaksi, mutta periaatteessa korille olisi hyvällä putteridraivilla päässyt. Griplockasin sen kuitenkin nippanappa kallion päälle ja oikealle. Yritin antsalähestymistä korille, mutta liika varovaisuus kostautui, eikä aikaiseen suoristanut ja pitkälle putille jäänyt jatko mennyt. Toinen tuplabogi. 16:lla jäi avaus lyhyeksi, mutta alamäki-kuolonputtipaikoilla haisteltiin pirkkua. Putti alarautaan ja tuloksessa +7 kohti henkisesti ja fyysisesti miulle vaikeimpia viimeisiä väyliä.

Tässä kohtaa mainittakoon, että +9 on miun ennätys tuonne. Laskeskelin, että jos jommankumman pelaa pariin, niin toiselta saa sitten ottaa bogia ja vielä saa ennätystä parannettua. 17:n pelasinkin pariin ja yhtäkkiä mahdollisuudet oli jopa kahden heiton parannukseen - olinhan miä pelannut 18:n pariin ennenkin. Avaus käänsi liikaa yli ja jäi oikealle puihin. Jatkopaikka ojanpientareella ja asento huono. Periaatteessa tästä olisi pitänyt pistää Midarilähäri portille tai jopa korille, mutta lempaisin taivaille. Kiekko jäi parikymmentä metriä portista ilman suoraa linjaa. Ajatus oli pistää loiva hysse portin läpi korille, mutta lipsahtipa liian ajoissa ja aitaan. Bogiputti ei mennyt sisään.

Eli: sulin ja otin viimeiseltä väylältä bogin. Lopputulokseksi jäi omaa ennätystä sivuava +9 ja vaikka pitäisi olla tyytyväinen, niin oikeastaan päälimmäisenä tunteena oli pienoinen pettymys. Jasin lempoi ittensä lopulta tulokseen +14, jos sen triplabogin kakkoselta jättäisi huomiotta niin aika tiukillehan tuo veti. Muttei tarpeeks, hähä! Vitonen jäi siis Lappeenrantaan. Pitää jossain kohtaa syksyä lähteä Jasinin kotikentille huutelemaan.

Heikkiä ei ollut mitään jakoa lähteä haastamaan. Parhaimmillaan olin yhden heiton päässä väylän 8 jälkeen, mutta vielä ei rahkeet riitä. Vielä.

Tuplabogey tour 2015 - osa 1: Perjantai

Kaksi päivää, 9 rataa, 158 väylää. Ja 652 heittoa. Siitä oli viime viikonloppu tehty. 26.-27.6 heitettiin nimittäin Tuoplabogey Tour 2015!

Perjantaiaamuna puoli kahdeksan aikaan lastauduimme koko perheen voimin autoon ja suuntasimme kohti Kouvolaa ja Veturin parkkipaikkaa. Vaimo ja tyttö jatkoivat anoppilaan ja miä hyppäsin Teron kyytiin. Matka jatkui Lahteen ja Mukkulaan.

Olin pakannut tälle reissulle muitakin kuin Prodiscuksen kiekkoja. Lähinnä matkaan lähti sellaisia kiekkoja, joiden häviäminen ei haittaa - draiveriosastolla vanha Tiippari palasi ruotuun vesiesteväylille ja D-MD2 midaripuolella. Mukkulaa ja Riuttaa varten mukana oli myös Champion Rhyno ja miun vanhat D-P1:t. Laukku oli painava. Paria kuuroa lukuunottamatta keli oli poutainen ja upea.

Tuplabogey tour oli reissuna niin uniikki ja mahtava, että siitä kirjoittaminen on itseasiassa melkoisen vaikeaa. Reissun aikana opin paljon omasta pelistä, fyysisestä ja psyykkisestä. Heitin uudenlaisia ratoja ja väyliä jotka pakottivat epätavanomaisiin heittoihin. Opin nesteytyksen ja ravinnon merkityksen, onneksi en kantapään kautta. Lisäksi tutustuin jokusen vuoden "kadoksissa" olleeseen serkkuuni uudestaan yhteisen harrastuksen merkeissä. Ja pidettiin hauskaa, voi pojat.

Niin joo, ja turpaan tuli että tukka lähti.

Mukkulan avasin heti vahvasti pirkkuputille. En putannut sisään tätä enkä sitä toista pirkkuputtia väylältä 19, vaan molemmat kolisivat alarautoihin. Muuten meno oli aika kiinteää. Tulosta paransin edellisestä käynnistä +35:stä +26:een. Ja välissä sinne oli tullut neljä väylää lisää. Seitsämän heiton johdossa kohti Orimattilaa.

Orimattila, täysin uusi rata miulle. Jälkiviisaana totean, että mukava paikka ja hieno rata, joo. Osa väylistä oli mielikuvituksettomia, mutta kutkuttavia väyliä jäi myös mieleen. Esimerkiksi hiekkakuopan pohjalle heitettävä lopusta kapea liidättely tai hiihtosillan alta menevä alamäki-triplamandopläjäys. Lopputulos +18 ei varsinaisesti sykähdyttänyt, tupeltamista oli ihan liikaa. Tero otti kahdella heitolla kiinni. Viiden heiton kaulalla syömään ja Mäntsälään.

Mäntsälässä kävi täysi sulaminen. En tiedä miksi, mutta heitot eivät lähteneet lainkaan ja se näkyi tuloksessa ja miehessä. Rata oli hieno, joskin huonolla heitolla lupiinipuskista kiekon löytäminen on vaikeaa. Mäntsälä jäi ratana mieleen kuitenkin positiivisesti, hiekkakuoppaa (hiekkakuopastoa?) oli oivallisesti käytetty mitä erilaisimpiin linjoihin pelaajan pään menoksi. Lopputulos omalta osalta surkea +24 siinä missä Tero paukutteli tauluun +11. Viiden heiton johto kääntyi kahdeksan heiton takaa-ajoksi ja kiesin keula suunnattiin kohti perjantain viimeistä etappia, Hausjärven Ykslammia.

Ykslammi oli reissun ainoa ysiväyläinen ja valikoitui mukaan siksi, koska se sattui olemaan meidän majapaikkamme, anoppilan läheisyydessä. Itse nakuttelin tälle jo kovin tutulle radalle pirkuttoman +3:n ja Tero nappasi perjantain ainokaisen pirkun väylältä 6. Sain kahdella heitolla kurottua eroa kiinni. Unta palloon otettiin kuuden heiton takaa-ajolla.

Ensimmäinen päivä oli vähemmän raskas kuin odotin. Illalla toittakai ruoka ja uni maittoivat, mutta paikat olivat kipeän sijasta väsyneet. Hienoja ratoja mahtui jo ensimmäiseen päivään, ja vaikka Mäntsälä meni miten meni, oli fiilikset katossa. On tää vaan hienoa!

Ylikuntoa Tuplabogey Tourille

Eilisissä viikkokisoissa oli sanalla sanoen vaihteleva sää. Kelihän oli koko päivän ollut sekuli, taivas täynnä pilveä ja välillä sataa tahi paistaa. Tuuli sentään oli pysynyt aisoissa. Kisoihin ajaessa paistoi autinko, yhden väylän jälkeen tuli rakeita ja vettä ja kolme viimeistä väylää mentiin myrskylukemissa ja vesisateessa vain jotta palkintojenjaossa päästiin nauttimaan aurinkosta.

Ai niin, ja tein oman ennätyksen Myllymäkeen. Woohoo!

Kolmenkymmenen kisaajan koitos alkoi omalta osaltani Harrin ja Juuson kanssa kolmosväylältä. Keskinäinen kannustus ja tsemppi oli kova koko kierroksen ajan ja mukavaa oli. Avaukset tuntuivat lipsahtelevan antsan puolelle lähes joka kerralla, mutta jotenkin kiekot löysivät tiensä väylälle.

3. Avaus Laserilla oikealle pusikkoon puolenvälin tuntumaan. Jatko Spartalla alle. (0)
4. Spartalla antsayritys kopsahtaa ekaan puuhun vasemmalla. Vielä tiukempi antsalinja Jokerilla osuu viimeiseen puuhun ennen koria ja päätyy mäen alle. Neppi alle, eikun puuhun. Toinen neppi alle ja tuplabogey. (+2)
5. Kerrankin sain Laserin kestämään kämmeneltä aisoissa. Tiukka S-linja ja muikea skippi about viiteen metriin. Yläpantaa varoin putissa ja alarautaan osui... (+2)
6. Basic Laseri lähtee liian ahnaasti sisäkurviin. Antsapelastus Jokerilla lähtee korkeana ja liian pienellä kulmalla ja jää vasemmalle kallion alle. Lähäri sieltä jää liian pitkälle putille joten tuplabogey (+4)
7. Nätti ja matala avau Basic Spartalla menee vähän oikealle ja pitkäksi. Putti ei uppoa (+4)
8. Avaus Ultrium Spartalla lähtee pieneen antsaan ja ottaa hentoisen puupusun jatkaen matkaa. Kiekko putoaa toisen puun oksien kautta pitkähkölle jyrkänteenvastaiselle putille. Uppoaa. (+3)
9. Avaus Basic Spartalla pienessä antsassa oikealle puuhun ja kimmokkeella vasemmalle. Jokerilla neppiä väylään. Suora jatko Ultrium Spartalla mutta taas lähtee antsassa. Askelputti korille ja tupla korttiin. (+5)
10. Avaus lipsahtaa liian aikaisessa ja hipaisee vasemman laidan puita. Onneksi päätyy väylälle. Lähäri alle ja par (+5)

11. Kenttämestarin erikoinen Laserilla. Antsassa oikealle puiden sekaan, mistä kuusenoksat sylkäisevät takaisin väylälle. Lähäri feidaa vähän turhan paljon mutta pitkä putti sisään. (+5)
12. Matalaa hysseä Jokerilla oikeata laitaa. Linja on liian leveä ja kiekko tipahtaa puuosumasta 10m korista. Neppi alle meinaa rollata alas asti mutta istahtaa jyrkänteen reunalle. Par (+5)
13. Taas lähtee antsassa. Premium Midari lähtee sellaiselle "lälläspöö, etpä enää minuu näe" -linjalla isossa antsassa kohti väylää neljätoista. "FOOOOOOR!" ja kiekon etisntään. Midari oli nähtävästi
jaksanut tapella antsasta pois ja löytyi korin tasalta 13:n ja 14:n väliseltä polulta. Lähäri jää vajaaksi, ja pitkä putti paukahtaa korin kattoon. Bogey (+6).
14. Taas lähtee pienessä antsassa. Basic Midari jää kuitenkin väylälle edettyään ehkä 15 metriä. Jatko lähtee suoraan ja matalana, puolessavälissä jo! Titanilla fore joulureiteillä korille, ja putti vaivoin sisään. Huhhei! (+7)
15. Avaus Laserilla pienessä hyssessä vasemmalle puihin ja rollit neljäsosaan ylämäestä oikealle puolelle. Spartalla iso antsa kallion päälle. Neppi alle ja bogey (+8)
16. Ultrium Sparta suoraan kohti koria ja feidi korin tasalle vasemmalle kiviin. Haaraputti sisään. (+7)
17. Avaus vaihteeksi antsassa oikealle ja puiden sekaan. Korinlevyistä reittiä haetaan jokerilla, mutta puuhun osuu - onneksi viimeiseen. Neppi korille ja bogey (+8)
18. Tuuli alkaa nousta kovaksi. Matala avaus Ultrium Laserilla on liian matala ja painuu dropparin tasalla ojaan. Kuraojasta Premium Midari korin alle "just niikö suunniteltiin" ja par. (+8)
1. Oikealte vasemmalle julmettuun tuuleen hysselinjan sijasta Titania flättinä. Kiekko jaksaa mäen päälle. Neppi alle ja putti sisään. (+8)
2. Älyttömään vastaiseen Titan niin matalana kuin lähtee. Tuuli lyö kiekon maahan 15 metrin kohdalla, mutta skippi tulee ja sekin meinaa kääntää yli. Kiekko jaksaa ässä-skippailla ekan puukujan risteykseen asti. Jatko loivassa hyssessä Spartalla. Siitä Jokerilla yritys forella jää matalaksi. Uusi yritys jaksaa korille asti ja bogeyputti sisään (+9)

Lopputulos siis +9 ja ensimmäistä kertaa Myllymäki yksinumeroisille plussalukemille. En sen kummemmin lasksekellut tulosta kierroksen aikana, mutta sellainen kutina oli että kauden kärkitulosta +13 hätyytellään kyllä. Yllätys viimeisen väylän jälkeen oli melkoinen.

 WDG:n bagtagikisassa tuli +4 -tuloksen heittäneeltä Juusolta selkään, joten tagit menivät vaihtoon. Nykyinen numero 29.

Numeroita siellä, numeroita täällä

Uusi vuosi toi tosiaan uusia kujeita. Kun pihalla on yhdeksän ja puoli metriä lunta siellä missä aura on käynyt ja muualla sitten vähän enemmän, tulee tehtyä kesän odottelun ohessa kaikenlaista fribaan liittyvää.

Sain viimein liityttyä seuraankin - Willimiehen Disc Golfiin , ja vaikka en jäsenkorttia ole vielä ehtinyt viikonlopun kiireiden takia hakemaan, on silti ensimmäinen tavoite kuluvalle vuodelle saavutettu. Viikkokisoihin seuran jäsenet pääsevät osallistumaan ilmaiseksi, joten kynnys lähteä viikkokisoihinkin lienee huomattavasti pienempi. Eihän tämä sinällään iso juttu ole, mutta onhan se mukavaa nähdä itsensä jäsennumeron muodossa. Essi kirjoitteli taannoin blogissaan Aitattaren käsistä siitä, miten PDGA-jäsenyyden mukanaan tuoma jäsennumero näyttelee rooliaan. Noh, vähän sama juttu täällä, tosin pienemmässä mittakaavassa. Ehkä joskus tulee se PDGA-jäsenyys hommattua...ehkä?

Sitten vähän toisenlaisia numeroita! Työpaikalle oli ilmestynyt 3d-tulostin tässä jokin aika sitten ja meidän työporukan (ja entisten opiskelukavereiden) muodostaman fribapoppoon pari jäsentä päätti toteuttaa meille oman bagtag-challengen.

Jokaiselle porukan jäsenelle jaetaan siis tällainen kerrassaan upea 3d-tulostettu muovinen numerolätkä, jonka asianomainen kiinnittää omaan fribalaukkuunsa. Kun lähdetään puttailemaan, kierrokselle tai muuten kiekkojen kanssa rellestämään, voi isomman numeron haltija haastaa pienemmän numeron haltijan kisaan. Kisan voittaja kävelee kotiin pienempi numero laukussaan. Tasapelissä tagit eivät vaihdu. Se kenellä on numero 1, pääsee sitten paukuttamaan henkseleitään muiden kateellisina katsellessa. Yksinkertaista ja hauskaa, saadaan kierroksiin vähän panosta ja kilpailuhenkeä mukaan.

Olkoonkin, että ryhmän kuopuksena ja lajiin myöhäisherännäisenä miä olen ravintoketjussa vielä siellä loppupäässä, pari ihan rehellistä haastettavaa miulla löytyy, muita varten pitää suunnitella vaikka kierroksia Sammonlahden fribaradalle, josta miulla on suhteessa hyviä tuloksia... Mutta mutta, toistaiseksi siis mennään numerona 3 eteenpäin. Häilyvä tavoite kesälle on olla ei-viimeinen, mielellään 5 tai parempi.

Hetkeen ei varmaan vielä haasteita heitellä. Ulkona oli tänään työmatkalla rapsakka 19 pakkasta ja pakkasella tullaan todennäköisesti pysymään vielä jonkin aikaa.