Sunnuntai Etelä-Karjalassa

Tero pyörähti käymään viime sunnuntaina. Tarkoitus oli lähteä ottamaan mittaa toisistamme Lappeenranta-Imatra -akselin radoilla Karhumäessä, Ravikankaalla ja Myllymäessä.Kirvelevä tappio kesän Tuplabogey Tourilta mielessä kisaan lähdettiin asiaan kuuluvalla vakavuudella, olihan nyt kotikenttä kyseessä.

Ravikangas #7

Tai sitten ei. Karhumäellä olen nykyistä leiskaa heittänyt kerran, senkin viime kaudella. Ravikankaalla on kaksi kokonaista kierrosta selätetty, niistä kerran tänä kesänä. Noh, Terolla ei ollut Ravikankaasta mitään kokemusta, ja Karhumäen nykyinen 21-väyläinen suurimmaksi osaksi mysteeri. Pelotti kyllä vähän. Puistohysse-Tero kun oli retostellut oppineensa puttereilla draivaamisen jalon taidon. Menisikö etu metsäpilleissä sen siliän tien? Omat lämmittelyt oli jäänyt pelkästään viime viikkoiseen kierrokseen Myllymäessä Heikin kanssa. Tulos +17 oli siinä mielessä positiivinen, että huonoja heittoja on kropassa jäljellä nyt vähemmän. 

Noh, ysiltä aamulla kaffeet ja piirakat naamaan ja auton keula kohti Imatraa. Raikas ja poutainen keli saatteli matkaan. Karhumäen voisi summata siihen, että miä tappavan tylsästi revin paria korttiin kun Tero veteli vuoristoratahenkisesti isompaa ja pienempää lukua.

Omassa pelissä muuten mitään - kulki varsin kivasti - mutta avauksissa oli ongelmaa. Neljäntoista ja viidentoista tuplabogit harmittavat tietysti, mutta kokonaistulos +7 on ihan ok. Tero jäi heti kättelyssä neljän heiton päähän taakse. Oi kuinka kuulostaakaan kesäsiseltä reissulta. Pirkku tuli sentään otettua paineista huolimatta väylältä 20, kun Pystyin toistamaan Teron perässä Midarilla ylikääntävän rystyliidättelyn korin alle.

Eihän siinä, kamat autoon ja takaisin kohti Lappeenrantaa ja Joutsenon ravikangasta. Kapeat väylät on kapeita, ja Tero on oppinut kontrollidraivaamaan niitä midareita ja puttereita (prklö). Helisemässä oltiin, kun Tero piti avaukset väylällä itsen ollessa yleensä harmittavasti väylän reunassa pusikossa. Tero repi paria, miä bogia. Pari poikkeusta tietysti mahtui sekaan, mutta viiden heiton erolla Tero otti kokonaistuloksen kiinni ja painoi yhdellä heitolla ohi huimalla +9 -tuloksella. Itse siis jäin aiempia kierroksia yhdellä heitolla huonommaksi +14:llä. Pelottavasti alkaa muistuttamaan Tuplabogey touria tämä...

Naureskeltiin Myllymäkeen ajaessa, että on se kumma kun ei eroja saa syntymään oikein millään. Viimeiselle radalle lähdettiin Hesburgerissa virkistäytyneinä.

Myllymäkeen olikin iltapäivän tunteina eksynyt pari muutakin heittelijää, ja tiipaikoilla joutui ajoittain odottelemaan, mutta väliäkös tuolla. Ensimmäisellä väylällä otin heti eron kiinni paukauttamalla onnistuneella linjalla Titanin korin tuntumaan. Jäi muuten ainoaksi pirkuksi kierroksella tämä. Kolmannella väylällä turasin avauksen ja jälleen ajettiin takaa. Nelosella taas kiinni vain jotta pääsin antamaan seiskan hermopuuavauksella jälleen yhden siimaa. Ysillä Teron MD kääntää liikaa yli, ja allekirjoittanut pysyy väylällä tasoittaen pelin. Yhdellätoista kokonaiskilpailun johto vaihtui, kun päätin seiftata Midarilla väylälle sen sijaan, että olisin pidemmällä ja vasemmalla hakemassa hysselinjoja. Kannatti. 12:n avaus tumpeloitiin molemmat, mutta par mieheen siitä. Kolmellatoista Tero lirvautti kiekon oikealle pöpelikköön, miä vasemmalle. Teron kiekko löytyi neppi-noston päästä korista, miä tupeloin tuplabogin verran ja johto vaihtoon. 14 ja 15 tumpeloitiin tasatahtia, ja 16:ltakaan eroa ei syntynyt. Jäljellä oli kaksi avoimempaa väylää ja puistohysse-Tero hymyilee yhden heiton johdossa. Teron avaus menee vasemmalle ja painuu sen verran pitkälle että koria joutuu hakemaan isolla hyssellä. Oma avaus lähtee myös vasemmalle, mutta kimpoaa pensaasta takaisin väylälle lyhyenä. Jokerilla korin kumpuun ja putti sisään. Tero ei saa lähäriä hyvälle puttipaikalle ja bogin myötä tilanne tasan ennen viimeistä väylää. Viimesen väylän alamäki vei Teron avauksen jälleen vasemmalle miun hermostuksissani lepsuna lähtenyt avaus jäi väylälle vähän vajaana. Jokeri kouraan ja korkea lähäri korin alle. Teron foreantsa lähtee feidaamaan liian ajoissa ja painuu oikealle. Terolle bogi, ja miulle parin myötä kokonaiskisa yhden heiton turvin plakkariin. Lopputulos +7 kopsautti ennätystuloksesta taas yhden heiton pois, ja se kyllä kuvastaa kisan tiukkuutta entisestään.

Hieno reissu oli. Ja tiukka. Ensi kerralla kuulemma heitellään Hamina-Loviisa -ympäristössä. Teron kotikentillä tulee varmaan pataan että hilse pölisee. Mutta, se on vasta sitten, nyt nautitaan tästä!

Tuplabogey tour 2015 - osa 2: Lauantai

Tuplabogey Tourin toinen päivä valkeni, ja tukevan aamiaisen jälkeen päivä alkoi pienen alkulämmittelyn säestyksellä Riutta DGP:ltä. Rata oli vanhalta, 12-väyläiseltä layoutiltaan miulle ennestään tuttu, mutta nykyisen 18-väyläisen ulkomuodon lisäväylät olivat ennestään tuntemattomia. 

Alkulämmittelyt näyttivät hyviltä, puttikorilla ketjut kilisivät ja ykkösväylällä oltiin yhtä usein pirkku- kuin par-putilla. Kierros itsessään ei sitten ollut niin mairitteleva, lopunviimein tuli nakutettua tauluun +14 Teron viedessä +6:lla johtoa jälleen isommaksi. Pidin uusista väylistä, eikä vanhoissakaan mitään vikaa ole. Monipuolinen paikka harrastaa!

Ajovuoro taas meikäläiselle ja suunta kohti Tuusulaa ja Ristikiven rataa. Kangasmetsää ja hiekkakuoppaa -yhdistelmä kuvaa tätä 18-väyläistä (joskin kaksi väylää pois käytöstä) varsin osuvasti, eikä kiekkojen löytymisen kanssa ole tosiaan maastosta johtuen mitään ongelmaa. Heittokin kulki kivasti, tosin kämmeneltä heittäessä tuppasi kiekko lirvahtamaan antsassa lapasesta ja sen saattelemana sitten ties minne. Kampoihin sain kuitenkin laitettua, lopunviimein sekä Tero että miä pelattiin kierros +5:een.

Seuraava etappi oli Tuusulan Burger King, jossa pikatankkaus ja keula kohti Kivikkoa, miun Tourilta ehkä eniten odottamaa rataa. Ja Kivikkohan oli juuri odotustensa veroinen. Oli vaikka mimmoista väylää avoimemmista luukutuksista teknisempiin metsäsoiroihin ja vesiesteisiin. Alun tyyni kesäpäivä reipastui varsin navakaksi tuuleksi, joten jännän äärellä oltiin useammankin avauksen kanssa. Hanttiin tuli täälläkin laitettua, kierroksen jälkeen kortissa seisoi +10 miulle ja +9 Terolle.

Tourin kaksi viimeistä rataa olivat Hyvinkäällä. Ensin käytiin kiertämässä mieleenpainuva Sahanmäki DGP ja siihen perään otettiin molemmilta luulot pois Nummenmäki DGP:llä, Suomen vaikiemmaksi metsäradaksi tituleeratulla jötkäleellä. 

Sahanmäki edusti jälleen enemmän avointa kangasmetsää, joskin siellä kangasmetsässäkin saatiin välillä tiukkoja linjoja aikaiseksi. Erittäin leppoisa paikka heitellä ja vajaan puolenvälin avoimet luukutukset viimeistään avaa hartiat! Täällä ratkesi sitten voitto ratavoittojen osalta, kun Tero vei kahdella heitolla itse heitettyäni +14. Koska raakatuloksessakin eroa oli jo tuon verran, julistettiin voittaja epävirallisesti jo 19.:nnen korilla.

Mutta Nummenmäki heitettiin silti haastemielessä, jos ei muuten niin yrittäessä kaunistaa loppulukuja. Nummenmäki on Sahanmäestä poiketen rakennettu tiheämpään ja sankempaa aluskasvillisuutta käsittävään metsään, ja väyläkuvaus "pitkä ja kapea" sopii lähes joka väylälle. Ja lukuahan tuli. Lopunviimein eroa oli jälleen Teron eduksi yhden heiton verran tuloksilla +27 ja +26.

Huikeahan tuo kokemus oli. Uusia ratoja tuli koettua paljon ja hauskaa oli. Vaikka pataan tuli lähes joka radalla, niin oli ilahduttavaa kuitenkin saada pataan tiukassa kisassa - Mukkulaa, Mäntsälää ja Riuttaa lukuunottamatta kaikki ratatulokset olivat kahden heiton sisällä! Palkinnokseen Tero valikoi itselleen C-MD:n, jonka käyn hakemassa tulevalla viikolla itselleni saatekirjeen rustaamista varten.

Ja suunnitelmat ovat kovat jo ensi kertaa ajatellen...

Melkein kaksi viikkoa tuli kuitenkin vietettyä lähes (puttitreenejä pihalla) fribatonta lomailua, mutta keskiviikkona kaivoin illansuussa sateesta huolimatta kiekot esiin ja painuin Myllymäkeen. Hyvin kulki heitto kiekkojen tullessa tutummiksi koko ajan. Ensimmäisen yhdeksän väylän jälkeen kökötettiin tuloksessa +4 (sisältäen yhden triplabogin!), ja sain ekaa kertaa pelattua kakkosväylän pirkulle. Hyvä avaus, hyvä jatko, hyvä putti. Toinen puolikas ei sitten mennyt niin mairittelevasti, kun lopputulos oli muhkea +15. Ei haittaa, se on kuitenkin suunnilleen tämän kesän keskitasoa, ja jos keskitasoon pääsee tupeltamalla niin sieltä on kovempaakin tulosta vielä tulossa.

Tuplabogey tour 2015 - osa 1: Perjantai

Kaksi päivää, 9 rataa, 158 väylää. Ja 652 heittoa. Siitä oli viime viikonloppu tehty. 26.-27.6 heitettiin nimittäin Tuoplabogey Tour 2015!

Perjantaiaamuna puoli kahdeksan aikaan lastauduimme koko perheen voimin autoon ja suuntasimme kohti Kouvolaa ja Veturin parkkipaikkaa. Vaimo ja tyttö jatkoivat anoppilaan ja miä hyppäsin Teron kyytiin. Matka jatkui Lahteen ja Mukkulaan.

Olin pakannut tälle reissulle muitakin kuin Prodiscuksen kiekkoja. Lähinnä matkaan lähti sellaisia kiekkoja, joiden häviäminen ei haittaa - draiveriosastolla vanha Tiippari palasi ruotuun vesiesteväylille ja D-MD2 midaripuolella. Mukkulaa ja Riuttaa varten mukana oli myös Champion Rhyno ja miun vanhat D-P1:t. Laukku oli painava. Paria kuuroa lukuunottamatta keli oli poutainen ja upea.

Tuplabogey tour oli reissuna niin uniikki ja mahtava, että siitä kirjoittaminen on itseasiassa melkoisen vaikeaa. Reissun aikana opin paljon omasta pelistä, fyysisestä ja psyykkisestä. Heitin uudenlaisia ratoja ja väyliä jotka pakottivat epätavanomaisiin heittoihin. Opin nesteytyksen ja ravinnon merkityksen, onneksi en kantapään kautta. Lisäksi tutustuin jokusen vuoden "kadoksissa" olleeseen serkkuuni uudestaan yhteisen harrastuksen merkeissä. Ja pidettiin hauskaa, voi pojat.

Niin joo, ja turpaan tuli että tukka lähti.

Mukkulan avasin heti vahvasti pirkkuputille. En putannut sisään tätä enkä sitä toista pirkkuputtia väylältä 19, vaan molemmat kolisivat alarautoihin. Muuten meno oli aika kiinteää. Tulosta paransin edellisestä käynnistä +35:stä +26:een. Ja välissä sinne oli tullut neljä väylää lisää. Seitsämän heiton johdossa kohti Orimattilaa.

Orimattila, täysin uusi rata miulle. Jälkiviisaana totean, että mukava paikka ja hieno rata, joo. Osa väylistä oli mielikuvituksettomia, mutta kutkuttavia väyliä jäi myös mieleen. Esimerkiksi hiekkakuopan pohjalle heitettävä lopusta kapea liidättely tai hiihtosillan alta menevä alamäki-triplamandopläjäys. Lopputulos +18 ei varsinaisesti sykähdyttänyt, tupeltamista oli ihan liikaa. Tero otti kahdella heitolla kiinni. Viiden heiton kaulalla syömään ja Mäntsälään.

Mäntsälässä kävi täysi sulaminen. En tiedä miksi, mutta heitot eivät lähteneet lainkaan ja se näkyi tuloksessa ja miehessä. Rata oli hieno, joskin huonolla heitolla lupiinipuskista kiekon löytäminen on vaikeaa. Mäntsälä jäi ratana mieleen kuitenkin positiivisesti, hiekkakuoppaa (hiekkakuopastoa?) oli oivallisesti käytetty mitä erilaisimpiin linjoihin pelaajan pään menoksi. Lopputulos omalta osalta surkea +24 siinä missä Tero paukutteli tauluun +11. Viiden heiton johto kääntyi kahdeksan heiton takaa-ajoksi ja kiesin keula suunnattiin kohti perjantain viimeistä etappia, Hausjärven Ykslammia.

Ykslammi oli reissun ainoa ysiväyläinen ja valikoitui mukaan siksi, koska se sattui olemaan meidän majapaikkamme, anoppilan läheisyydessä. Itse nakuttelin tälle jo kovin tutulle radalle pirkuttoman +3:n ja Tero nappasi perjantain ainokaisen pirkun väylältä 6. Sain kahdella heitolla kurottua eroa kiinni. Unta palloon otettiin kuuden heiton takaa-ajolla.

Ensimmäinen päivä oli vähemmän raskas kuin odotin. Illalla toittakai ruoka ja uni maittoivat, mutta paikat olivat kipeän sijasta väsyneet. Hienoja ratoja mahtui jo ensimmäiseen päivään, ja vaikka Mäntsälä meni miten meni, oli fiilikset katossa. On tää vaan hienoa!

Seura ja minä

Ensimmäinen vuosi seurassa alkaa olemaan puolessavälissä, ja nyt on hyvä hetki tutkailla mitä hyötyä siitä on ollut.

Ensinnäkin, Willimiehen Disc Golf:in jäsenmaksu on melko pieni. 10€ sijoitus ja saa nimensä seuran tietokantaan, hienon lappusen laukkuun roikkumaan ja jäsennumeron. Seura tarjoaa aktiivisen yhteisön pelata ja kisata. Vaikuttamaankin pääsee jos haluaa.

Ja sitten vähän lisää. WDG on tehnyt seura-alennussopimukset muunmuassa Frisbeepointin ja Powergripin kanssa. Keskimäärin euron verran lähtee kiekosta hinnassa pois. Lisäksi Powergripin kanssa pyörii seuratilaukset, jotka käytännössä tarkoittavat sitä että ne seura-alennuksella ostetut kiekot tulevat ilman postikuluja Lappeenrantaan. Paikalliset (ja vähän kauempanakin olevat) urheiluliikkeet tarjoavat seuran jäsenistölle erinäisiä prosentti- tai euromääräisä alennuksia ja ruokaakin saa hieman halvemmalla valituista syöttölöistä.

Ja viikkokisat. Ne ovat seuran jäsenistölle maksuttomat.

Käytännössä yksi viiden kiekon tilaus vuodessa kattaa koko jäsenmaksun. Tai viidet viikkokisat. Tai vajaan satasen kengät Intersportista. Jo pelkkä seuran vuosikokous ja siellä tarjottu ruoka saattoi olla aika lähellä...

Jälkiviisaana voisi todeta, että miä panttasin oman liittymiseni kanssa liian kauan. Itsekkäistä suunnista tarkasteltuna kolmet viikkokisat ja kolme seuratilausta kattavat heittämällä jäsenmaksun, mutta muutenkin liittymisetä on ollut hyötyä. Jäsenyyden myötä olen aktivoitunut viikkokisojen suhteen ja pääsin harjoittelemaan kisatoimitsijana olemista Linnoitus Openissa.

Pari päivää töitä, sitten päivän verran kotoilua likan kanssa. Sitten onkin Tuplabogey Tourille lähtö edessä. Vesiesteitä ajatellen tulee varmaan pakattua muutakin mukaan kuin pelkkää Prodiscusta, mutta aika selvillä linjoilla mennään kiekkojen suhteen. Täyteen tulee laukku. Ja uusimmassa seuratilauksessa tulleen uudemman tuotantoerän 172g Ultrium Titanin haluaisin vielä noukkia mukaan. Vettähän tuo paikoin lupailee mutta eipä haittaa. Vaatetta mukaan.

Ajovuoroa jakoon

Tuplabogey Tour 2015 - Pre Qualifier Extravaganza vietettiin viime sunnuntaina. Tero ajeli Lappeenrantaan ja aamukahvien jälkeen lähdettiin ottamaan miehestä (tai radasta) mittaa Myllymäkeen. Panokseksi (ja koska liittyi osaltaan aiheeseen) asetettiin ensimmäinen ajovuoro kesän reissulle: Kouvola - Lahti. Muut ajovuorot sovitusti määräytyvätkin aina kierroksen mukaan, mutta nyt ensimmäisellekin saataisiin selvyys.

Lähteissä rippi hitusen vettä isoina pisaroina, mutta isointa roolia luonnon puolelta näytteli puuskainen tuuli. Ei paha tuuli, mutta vaikutti. Rata itsessään oli tuttuun tapaan kurainen, mutta selkeästi kesä tekee tuloaan ja kuivaminen on kovastikin vauhdissa.

Ykköstiillä arvoimme heittovuorot ja allekirjoittanut avasi Titan-hyssen reippaasti vasemmalle metsään. Mahdollisuus oli ottaa ekan väylän mulligan, mutta kiekolla käydessä päätin jättää mulliganin ottamatta. Ekan väylän tulos par; molemmilta. Kuumottavaa. 2:lla malliavaus Titanilla jäi mutkaan ja ikävästi vähän puukujien väliin. Jatko Midarilla piti antsaa liian kauan ja metikössä oltiin taas. Sompaillen bogi korttiin. Tässä kohtaa siimaa tuli paljon, kun Tero avasi porttiin ja napsi lopulta lukua +3:n muodossa. Tämä johto pysyi loppuun asti.

En käy väyläkohtaisesti kierrosta nyt tässä läpi, mutta henkilökohtaisesti meni ihan ok. Sivusin kauden kärkitulosta ja kerran-pari taisin olla puttaamassa pirkkuakin. Ja 14:ltä puttasin harmittavasti nelimetrisen par-putin yläpantaan. Yhtään pirkkua ei tullut. pareja seitsemän ja tuplabogeja kaksi. Kokonaistulos +13 sivusi kauden parasta, ja vieläkin jäi vähän kaivelemaan - parempaankin pystyisi. Teron pitempi mutta leveämpi heitto ei metsäpilleillä toiminut ja hänellä kokonaistulos oli +23.

Omaa teknistä kehittymistäkin oli kiva seurata. Yhtään - siis EI YHTÄÄN - en heittänyt tahattomasti korkealle tai nokka pystyssä. Tehoja tuntuu olevan ja Laserin kääntäminen yli alkaa olemaan hyppysissä. Lähäripeli oli timanttista, askelputilla pääsee pitkältäkin lähelle koria ja antsaa uskaltaa heittää kovempaakin. Hysseä Laserille niin lähäritkin lyhenee. Basic Laseri on nyt kulunut alivakaaksi, joten kutosväylälläkin voi hyvillä mielin heittää rystyä. Basic Midarikin alkaa näyttämääm kääntämisen merkkejä.

Putti sitä vastoin oli huonompaa kuin parilla viime kierroksella Puolitoista viikkoa ilman kiekkoja näkyi ennen kaikkea siinä; osa puteista jäi lussuiksi ja lyhyiksi ja ylämäkiputeissa tuntuma oli hukassa. Ennen torstain viikkokisoja pitää ottaa kori pihalle ja puttailla vähän ruostetta pois kyynärpäästä.

Mutta: Tero ajaa.

Kusti polkee ja lätyt lentää kaikkialla muualla kuin ilmassa

En ole ennen harrastanut internetkaupankäyntiä käytännössä millään tavalla. Se olin oppinut, että alle 3-senttiset lähetykset menevät kirjeellä, ja tiettyyn rajaan asti tätä kannattaakin hyödyntää. Smartposti on kuulemma kanssa kova juttu.

Laitoin kiekkoja myyntiin viime viikonloppuna foorumille. Varsinaista intoa tuotteiden omistajanvaihdokselle ei tullut, joten laitoin tiistai-iltana Frisbeegolfkirppis-facebookryhmään samat kiekot myyntiin - samat hinnat, samat kuvaukset. Vuorokauden sisällä neljä kiekkoa yhdestätoista oli myyty ja kyselyitäkin on ollut. Good stuff. Eikä tahti loppunut siihen, kauppa tuntuu käyvän paremmin kuin hyvin

Kirjoitushetkellä Alarivi mennyt ja lisäksi yksi kiekko ylä- ja keskirivistä. Yksi kiekko kuvan ulkopuolelta myyty myös.

Fribakassa alkoi saamaan sisältöä ja rupesin työstämään seuraavaa bäginpäivitysvaihetta, nimittäin puttereita. Tilaukseen lähti Basic Spartoja pari kappaletta, Ultrium Sparta sekä Premium Jokeri korvaamaan nykyinen putterisetti. Lisäksi yksi Ultrium Laseri lähti samaan tilaukseen. Seuratilauskäytänteitä Powergripin ja WDG:n välillä oli taannoin muutettu, ja seuratilaus oli siirretty yhdeksi toimitusmuodoksi - enää tilausta (ja maksua) ei tarvitse tehdä seuralle, vaan sen voi tehdä suoraan PG:n verkkokaupassa. Kiekkomyynnin rahat eivät koskaan käyneet käteisenä fribakassassa vaan vaihto tapahtui lennosta.

Parhautta.

Hektistähän tämä on muutaman päivän ollut näiden kauppojen kanssa, mutta kohta hiljenee kunhan putterit saan käsistä pois. Työkaveri tuntui olevan kiinnostunut. Tämä helpottaa ja nopeuttaa kiekkojen vaihtuvuutta ja lisäksi ei tarvitse kirjoitella kuvauksia kun kaveri näkee suoraan kiekkojen kunnon itse.

Kun kiekkotilaus saapuu, jää miulla laukkuun todennäköisesti vain yksi Discmanian kiekko, nimittäin hakattu D-MD2. Premiun Midaria en heitä vielä kovin paljoa, jotta saan Basic Midarin kulutettua alivakaammaksi. Yksi muotti lisää pois bagista ja sitten ollaankin kokonaan Made in Finland. Bägi on tietysti vielä Innovan Deluxe, mutta se onkin sitten toinen juttu... Ja iso säästöurakka. Keltainen Pro Bag 20+ olisi kyllä hieno...

Sunnuntaina lätty taas lentää Myllymäessä, kun edessä on Pre-Tuplabogey Tour Face-Off, kun Tero saapuu ottamaan kiistakumppanista mittaa tämän kotiradalle. Itse en ole viime torstain jälkeen lennättänyt kiekkoa kuin postilaatikkoon, saa nähdä kuin pahasti ollaan helisemässä. Sääkin näyttäis suurinpiirtein sateettomalta, mikä on ehdoton plussa.

Tero ja Minä Myllymäessä

Tuplabogey Tour 2015

If it's worth doing, it's worth overdoing.

Kirjoittelin aiemmin suunnitelmasta lähteä pariksi päivää serkkupojan kanssa kiertämään fribaratoja Lahti-Riihimäki-Karkkila-Helsinki-Hyvinkää -alueelle. Tässä pikkuhiljaa alkaa kesä lähestymään ja reissukin alkaa pikkuhiljaa muotoutumaan jonkinlaiseen kuosiin.

Alunperin suunnittelimme että matkaan otetaan jonkinlainen reissukansio, jossa olisi ratakarttoja ja osoitteita tallessa helppoon navigointiin radoilla ja maanteillä. Tämä ajatus kasvoi ja tällä hetkellä löydetyssä samettipintaisessa ja tajuttoman rumassa A5-kansiossa on tarkoitus pitää tuloskortteja, kokonaistulosliuskaa, ratakarttoja ja muuta tarpeellista. Voittajalle jää ruma nippu muistoja ja häviäjän ostama kiekkopalkinto.

 Ja eihän se olisi kunnollinen reissu ilman nimeä ja logoa. Tuplabogey Tour kuvastanee touhua oikein hyvin ja logo on ennakkovisualisointi siitä miten nimi näkyy käytännössä. Siis toki - valokuvat ovat muistoja ja kännykällä saa hienot tuloskortit. Nyt päätettiin kuitenkin mennä asenteella ihan loppuun asti. Eli: jos noilla kuvassa näkyvillä päivämäärillä törmäätte vaikkapa jonkun auton takalasissa Tuplabogey Tourin A3-printtiin, saa morjestaa! Samoin jos tuo kansionhirvitys osuu silmään, saa tulla nykimään hihasta! Ratajoukko on sama kuin viimeksikin: perjantaina Mukkula - Orimattila - Riutta - Ykslammi ja lauantaina Karkkila - Ristikivi - Keinukallio - Sahanmäki (Hyvinkää DGP) - Nummenmäki. Villikorttiratoja löytyy muutamia matkan varrelta. Kartta löytyy täältä.