Sunnuntai Etelä-Karjalassa

Tero pyörähti käymään viime sunnuntaina. Tarkoitus oli lähteä ottamaan mittaa toisistamme Lappeenranta-Imatra -akselin radoilla Karhumäessä, Ravikankaalla ja Myllymäessä.Kirvelevä tappio kesän Tuplabogey Tourilta mielessä kisaan lähdettiin asiaan kuuluvalla vakavuudella, olihan nyt kotikenttä kyseessä.

Ravikangas #7

Tai sitten ei. Karhumäellä olen nykyistä leiskaa heittänyt kerran, senkin viime kaudella. Ravikankaalla on kaksi kokonaista kierrosta selätetty, niistä kerran tänä kesänä. Noh, Terolla ei ollut Ravikankaasta mitään kokemusta, ja Karhumäen nykyinen 21-väyläinen suurimmaksi osaksi mysteeri. Pelotti kyllä vähän. Puistohysse-Tero kun oli retostellut oppineensa puttereilla draivaamisen jalon taidon. Menisikö etu metsäpilleissä sen siliän tien? Omat lämmittelyt oli jäänyt pelkästään viime viikkoiseen kierrokseen Myllymäessä Heikin kanssa. Tulos +17 oli siinä mielessä positiivinen, että huonoja heittoja on kropassa jäljellä nyt vähemmän. 

Noh, ysiltä aamulla kaffeet ja piirakat naamaan ja auton keula kohti Imatraa. Raikas ja poutainen keli saatteli matkaan. Karhumäen voisi summata siihen, että miä tappavan tylsästi revin paria korttiin kun Tero veteli vuoristoratahenkisesti isompaa ja pienempää lukua.

Omassa pelissä muuten mitään - kulki varsin kivasti - mutta avauksissa oli ongelmaa. Neljäntoista ja viidentoista tuplabogit harmittavat tietysti, mutta kokonaistulos +7 on ihan ok. Tero jäi heti kättelyssä neljän heiton päähän taakse. Oi kuinka kuulostaakaan kesäsiseltä reissulta. Pirkku tuli sentään otettua paineista huolimatta väylältä 20, kun Pystyin toistamaan Teron perässä Midarilla ylikääntävän rystyliidättelyn korin alle.

Eihän siinä, kamat autoon ja takaisin kohti Lappeenrantaa ja Joutsenon ravikangasta. Kapeat väylät on kapeita, ja Tero on oppinut kontrollidraivaamaan niitä midareita ja puttereita (prklö). Helisemässä oltiin, kun Tero piti avaukset väylällä itsen ollessa yleensä harmittavasti väylän reunassa pusikossa. Tero repi paria, miä bogia. Pari poikkeusta tietysti mahtui sekaan, mutta viiden heiton erolla Tero otti kokonaistuloksen kiinni ja painoi yhdellä heitolla ohi huimalla +9 -tuloksella. Itse siis jäin aiempia kierroksia yhdellä heitolla huonommaksi +14:llä. Pelottavasti alkaa muistuttamaan Tuplabogey touria tämä...

Naureskeltiin Myllymäkeen ajaessa, että on se kumma kun ei eroja saa syntymään oikein millään. Viimeiselle radalle lähdettiin Hesburgerissa virkistäytyneinä.

Myllymäkeen olikin iltapäivän tunteina eksynyt pari muutakin heittelijää, ja tiipaikoilla joutui ajoittain odottelemaan, mutta väliäkös tuolla. Ensimmäisellä väylällä otin heti eron kiinni paukauttamalla onnistuneella linjalla Titanin korin tuntumaan. Jäi muuten ainoaksi pirkuksi kierroksella tämä. Kolmannella väylällä turasin avauksen ja jälleen ajettiin takaa. Nelosella taas kiinni vain jotta pääsin antamaan seiskan hermopuuavauksella jälleen yhden siimaa. Ysillä Teron MD kääntää liikaa yli, ja allekirjoittanut pysyy väylällä tasoittaen pelin. Yhdellätoista kokonaiskilpailun johto vaihtui, kun päätin seiftata Midarilla väylälle sen sijaan, että olisin pidemmällä ja vasemmalla hakemassa hysselinjoja. Kannatti. 12:n avaus tumpeloitiin molemmat, mutta par mieheen siitä. Kolmellatoista Tero lirvautti kiekon oikealle pöpelikköön, miä vasemmalle. Teron kiekko löytyi neppi-noston päästä korista, miä tupeloin tuplabogin verran ja johto vaihtoon. 14 ja 15 tumpeloitiin tasatahtia, ja 16:ltakaan eroa ei syntynyt. Jäljellä oli kaksi avoimempaa väylää ja puistohysse-Tero hymyilee yhden heiton johdossa. Teron avaus menee vasemmalle ja painuu sen verran pitkälle että koria joutuu hakemaan isolla hyssellä. Oma avaus lähtee myös vasemmalle, mutta kimpoaa pensaasta takaisin väylälle lyhyenä. Jokerilla korin kumpuun ja putti sisään. Tero ei saa lähäriä hyvälle puttipaikalle ja bogin myötä tilanne tasan ennen viimeistä väylää. Viimesen väylän alamäki vei Teron avauksen jälleen vasemmalle miun hermostuksissani lepsuna lähtenyt avaus jäi väylälle vähän vajaana. Jokeri kouraan ja korkea lähäri korin alle. Teron foreantsa lähtee feidaamaan liian ajoissa ja painuu oikealle. Terolle bogi, ja miulle parin myötä kokonaiskisa yhden heiton turvin plakkariin. Lopputulos +7 kopsautti ennätystuloksesta taas yhden heiton pois, ja se kyllä kuvastaa kisan tiukkuutta entisestään.

Hieno reissu oli. Ja tiukka. Ensi kerralla kuulemma heitellään Hamina-Loviisa -ympäristössä. Teron kotikentillä tulee varmaan pataan että hilse pölisee. Mutta, se on vasta sitten, nyt nautitaan tästä!

Johan se olikin aika poiketa Ravikankaalla

Joo-o, kesä alkaa kääntymään lopuilleen, ja nyt vasta muistin, että meillähän on Lappeenrannassa toinenkin täysmittainen rata, Ravikangas Joutsenossa, nimittäin! Viikko sitten, tiistaina, käytiin Heikin kanssa pyörähtämässä tuolla, ja miulle tuli pienoisena yllärinä tuon paikan ahtaus. Aika kultaili muistoja oikein urakalla, kun ykkösen muistin olevan sellainen leppoisahko hyssenpoikanen korin juureen.... en osunu väylään kuin yhdellä kolmesta avauksesta... 

No mutta, ei menty vakavalla naamalla, vaan naureskellen rymyttiin pitkin metsiä. Loppujen lopuksi päädyin tekemään kahden heiton parannuksen omaan ennätykseen tuolla (nyt +14, wuhuu!) Heikin paukuttaessa tauluun +9. Ei bagtagia tällä kertaa, mur!

Käymisen arvoinen paikka, ehdottomasti. Viime kertainen reissu oli vähän turhauttavanpuoleinen taivaisiin lähtevien avausten kanssa, mutta nyt oli eri ääni kellossa - ainoastaa yksi avaus karkasi ylös, ja siinäkin oli jo heti heiton jälkeen selvä, että mistä se johtui. Jotenkin väistin edessä olevaa puuta ja koko asento jäi kieroon. Se mikä tällä kertaa aiheutti päänvaivaa, oli kiekkojen epätasainen irroitus. välillä foret lipsahtelivat ajoissa käsistä ja sitten taas kohta griplockailtiin pari- kolmekymmentä astetta oikealle siitä mistä piti. Välillä taas kaikki osui kohtiilleen, ja napsautin esimerkiksi jonkun vajaan ysikymppisen hysseflipin just siihen suuntaan kuin piti - olis vaan saanut olla metrin korkeampi niin olisi menny korille asti... Ylipäätään tuntui että pikkuhiljaa alkaa taas löytymään voimaa draivista.

Muutenkin suorittaminen tuntui luonnolliselta, eikä... noh, suorittamiselta. Kiekkovalinnat oli selkeät, vaikka väylät olivat "uusia", eikä huonoja valintoja tullut tehtyä. Pari kertaa vaihdoin draiverista midariin vielä tiillä. Ei tullut sellaisia "koska tämä kääntyy oikealle niin heitänpä kämmenellä vaikka väylällä on pituutta puoltoista kertaa miun foren verran" -päätöksiä näkynyt.

Jäipäs teksti lyhyeksi. Noh, huomenna seura on sama kuin tässä tekstissä, suuntana Myllymäki.

Ylitsepääsemättömyyskausi

Ähh, miä en tykkää kun on pimeetä. Tai märkää. Tai lunta.

On vähän tyhjä olo, kun fribailu on tipahtanut oikeastaan kokonaan pois ohjelmasta. ei vain yksinkertaisesti ole ollut aikaa. Viikolla on jo pimeää kun hiippailen töistä kotiin eikä viikonloppuisinkaan oikein ole nyt saanut aikaiseksi. Tai sitten maassa on lunta. Jotenkin sitä vain toivoisi että talvesta tulisi samanlainen kuin viime vuodesta.

Fribailu on jäänyt sivummalle oikeastaan kautta linjan; foorumilla käyn ajoittain selaamassa threadit läpi ja blogeja tulee silloin tällöin tilloteltua mutta siinäpä se. Instagramissa sentään näkyy friba isommin.  Jännä verrata oman ja vaimon instagramin sisältöä.

Sain miä sentään viimein käytyä Ravikankaan radalla Joutsenossa. Aiemmin heitin 14 väylää huonolla tuloksella pimeyttä vastaan mutta nyt lähdettiin jo aamusta liikenteeseen ja sain käytyä kaikki 18 väylää läpi. Rata varmistui olevan juuri sellainen kuin aiemmin sen sanoin olevan. Ahdas ja vaikea. Asiaa tietysti ei helpottanut maahan satanut ja kiinni jäätynyt lumi, mutta luontoäitiä vastaan on paha valittaa. Eipähän ketjut kilisseet niin kovaa, kun en yhtään puttia, mitä koriin realistisesti yritin, missannut!

Tuloskin oli huomattavasti parempi kuin edellinen hermoja raastava hajotus. Tällä kertaa heitin rehellisesti par-tuloksiakin ja 18 väylän jälkeen kortissa kökötti melko yllättävä +16. Ei paha, ei paha lainkaan. 

Ne par-4 -väylät sen sijaan... ne on pahoja...

Off-Season tuli ja jalat on jäässä

Tuli meinaan pimeä niin nopeasti ettei paljoa kerennyt huomaamaan!

Ensi merkit tästä näkyivät edellisen tekstin reissulla Ravikankaalle Joutsenoon - ei vaan pystynyt enää lähtemään päivällisen jälkeen viiden maissa ajelemaan parin kymmenen kilometrin päähän. Ainakaan pitkälle radalle. Nyt pari viikkoa myöhemmin alkaa jo töistä kotiin kävellessä puskemaan hämärää päälle. Jää fribailu viikonlopun puuhasteluiksi kevääseen asti, tuumii hän.

Ravikangas oli jännä kokemus. Kuten kerroin, siellä korkeuserot ja kaltevuudet tuntuvat näyttelevän isompaa roolia kuin Myllymäessä tai Karhumäellä. Tuntui että jokainen väylä on länkällään johonkin suuntaan. Jälkimmäinen par4 - kymmenes väylä tosin aloitti tasaisempien väylien sarjan aina 14:nteen asti. Siitä eteenpäin ei sitten kokemusta olekaan. Väylät ovat ahtaita ja huonosta avauksesta tulee lukua. Tämä yhdistettynä edellä mainittuihin korkeuseroihin tuottaa varmasti haastavia reissuja Joutsenoon. Tuo rata on haaste miun tekniikalle ja sinä miä sen jatkossa otan. Vielä ei riitä tarkkuus eikä pituus, mutta sitä varten tätä harrastetaan.

Paitsi että tuli kylmä ja pimeä. Viime viikolla pääsin kokeilemaan ledikiekkoilua Myllymäessä Heikin ja Tuomon kanssa ja täytyy kyllä sanoa että terapeuttinen kokemus oli. Pimeä rata on uusi kokemu, yhdellä kiekolla pelaaminen on rennompaa ja muutenkin oli hyvä fiilis. Tulos ei ollut; taisin päätyä johonkin +26:n tienoille, kun ei vaan lähteny. Korkeus avauksessa tuntui olevan parempi kuin ennen, mutta nokkakulmaa oli vieläkin. Lisäksi heitin MD2:lla, joka osaltaan kompensoinee korkeusheittoja... Sinne kentälle pitäis mennä harjottelemaan, mutta toisaalta sitä haluaisi repiä kaiken ilon irti siitä ajasta, jonka fribailun parissa talvikaudella pystyy viettämään. Iloa toisi lisää jos kävisi kentällä hieromassa avaukset maan pinnalle... ja noidankehää voidaankin sitten pyöritellä.

Otin myös uuden projektin fribailuun liittyen. Rupesin leikkimään ajatuksella, että miun perinteisesti käyttämän gps-mitta-applikaation sijasta miulla olisi käytössä sovellus, joka tallentaa heittopituuksia kiekkokohtaisesti ja laskee näistä heitoista vaikkapa tilastollisia tunnuslukuja. Toin ajatuksen työpaikan kahvitauolla esille ja nyt sitten on oman sovelluksen kirjoittaminen työn alla. Työnimi Disctance. Tällä hetkellä tilanne on se, että ensimmäinen testaus alkaa olemaan edessä. Ulkoasu ja toiminnallisuudet alkavat olemaan kasassa. Jos tämän projektin seuraamiseen löytyy mielenkiintoa niin varmaan laittelen tänne blogin puolelle sivun pystyyn aiheesta ja päivittelen tuon tilannetta silloin tällöin.

Lopetan muuten tuon englanninkielisten tiivistelmien kirjoittelun toistaiseksi.

3 - 2 - 1 - Liftoff!

Olen tätä tekstiä kirjottaessa vähän kahden vaiheilla. Periaatteessa kannattais vähän funtsia ennen kun työntää kamaa eetteriin, mutta mihinkäs se toisaalta tässä muuttuu...

Olis meinaan ESA ylpeä miun suorituksesta!

Lähde: http://www.esa.int

Lappeenranta sai toisen uuden radan tälle kaudelle. Joutsenon Ravikankaalle rakennettiin 18-väyläinen metsärata, jonka valmistuminen tuli viime viikolla vähän puskista. Alunperin sunnuntaille suunniteltu korkkausreissu siirtyi tämän päivän alkuiltaan, pyhä tavoite oli kiertää koko rata, mutta sattuipa niin että 14 väylän jälkeen suunta otettiin takaisin autolle ja auton nokka kotio. Tuli pimeä.

Rata oli tuttua Lappeenrantaa: ahdas ja metsäinen. Mutta väyläprofiilit tuntuivat oikein kivoilta, tuota rataa on mukava päästä haastamaan. Myllymäkeen verrattava kokemus oikeastaan kaikin puolin, joskin korkeuserot ovat yleisempiä ja hillitympiä - siinä missä Myllymäessä on jyrkempiä mäkiä ja harvemmassa, tuntui täällä olevan loivempaa mäkeä ja useammin vastassa. Varsinaisen rataesittelynkin varmaan työstän jossain kohtaa, koska kierros jäi kesken ja sitä rataa...

Mutta tekstin varsinainen pointti oli sitten kakkoskappaleen avaamisessa.

Tuntui, että uranvaihto avaruusalalle olisi paikallaan, kun niin ahkerasti tiimatoilta hätyyteltiin kiertorataa! Jok-I-kid-you-not-ikinen rystyavaus YHTÄ lukuunottamatta lähti meinaan nokka pystyssä kohti taivaita. Radan haasteellisuus ja siihen hajoaminen on asia sinänsä, se kuuluu lajiin ja sen takia se on kivaa. Nyt radan sijasta taisteltiin kroppaa ja tekniikkaa vastaan. Jälkeenpäin tuli paha mieli ihan vaan siitä, että kasvo niin järkyttävä tatti otsaan siellä metässä ettei oikein osannut nauttia uudesta ratakokemuksesta eikä ajasta perheen kanssa.

Anteeksi.

Olihan se kuitenkin hieno kokemus.

Miun pitää ruveta treenaamaan tuota nokkakulma- ja painonsiirtoasiaa ihan oikeasti. Se vain on vaikeaa, koska miun luontainen kömpelyys pakottaa opettelemaan asiat ns. lihasmuistiin. Vanha koira ja uudet temput, happy happy fun times.

Big emotional turmoil today. I tested a new course with my family and it didn't relly go so well... nose angle problems, most of the drives were off to the skies. Only realized until later that I wass so pissed at myself that I didin't really enjoy the most important things - being with my family and experiencing new courses... 

Sorry.

I probably need some practise too.