Kolmas kesä Prodiscuksen kanssa

Piti oikein kelailla tekstilistausta ja etsiä maininnat ensimmäisistä kosketuksista Prodiscuksen kiekkoihin. 13.4.2015 olin postannut ensiheittokokemukset miun (nykyisinkin) vakaimman Laserin ensiheitoista, ja siitä eteenpäin vaihtui ensin draiverit ja sen jälkeen midarien ja putterien myötä koko bägi Prodiscukselle. Laserien ja Titanien mukaantulo oli sellainen siirtymävaihe rauhallisempaan ja (tavoitteellisesti edes) puhtaampaan draiviin, ja kiekkojen määrä bägistä vähentyi melkoisesti. Nykyisin tietysti asiat ovat luonnollisella kehityksellä taas karanneet käsistä (26 kiekkoa, 8,7 kiloa selässä kierroksella), mutta ylipäätään tuo draivin overhaul ja bägin uusiminen toimi jälkeenpäin ajatellen oikein hyvin.

Hommahan nyt periaatteessa olisi toiminut ihan bägin karsinnalla tai ihan millä tahansa muullakin kiekkomerkillä, mutta Prodiscuksen kotimaisuus ja muovituntuma veivät mennessään. Ja, ainakin jälkeenpäin ajateltuna, hyvä niin.

Tulevaan kesään mennään melko pitkälti ihan sillä samalla kiekkorungolla kuin mitä kolme vuotta sitten lähdettiin kasaamaan. Puttaus hoituu Basic Spartalla, ja lisää Spartoja löytyy niin Basicina kuin Ultriuminakin putterilähäreitä varten. Varsinainen putteridraivi- ja lähärikiekko on Jokeri, josta vakaus- ja liitoeroa löytyy Premium- ja Basic-muovisen kiekon muodossa.

Midaripuolella Jokeri meinaa tunkea vähän tontille, mutta Basic- ja Premium Midarit ovat käytössä etenkin tiiltä käsin tai jos pitää päästä vähän pidemmälle tai vähän erilaisille linjoille lähärien (tai jatkoheittojen) kanssa. Midareita siis Premium ja Basic. Uutena kiekkona tälle kesälle tuli hommattua myös Premium Stari, joka on loistava vaikeiden paikkojen ylikääntävä kiekko. Samaten jos tiiltä pitää päästä oikealle, määrätään kääntöetäisyys hyssekulmalla ja annetaan kiekon tehdä loput. Ei feidaa, muttei toisaalta mene rolleriksikaan.

Draiveriosasto on pääsääntöisesti Laseria. Basic on alivakaa, ja sitten Ultriumista löytyy kahta vakausastetta. Toinen tekee ässää (pienellä avituksella tekee isommankin kiepauksen) ja toinen on enemmänkin suora. Pykälää vakaampiin tarpeisiin on sitten Ultrium Titani, joista toinen on aavistuksen suorempi kuin toinen. Tai ainakin enemmän heitetty...

Tälle kesälle olen myls tuomassa enemmän nopeita draivereita mukaan peliin. Ultrium legenda kääntää vähän yli ja lentää pitkälle, Premium on jyrempi. Ylämäkiin ostin myös Premium Fastin, jota en ihan vielä ole saanut täysin hallintaan; Myllymäen 15:n sain tällä tosin ekaa kertaa avattua kallion päälle, eli ei se ihan huono lätkä voi olla...?

Sen lisäksi mukana kulkee kasa varakappaleita. Voin paria poikkeusta lukuunottamatta avata minkä tahansa kiekon bägistä jorpakkoon ja kaivaa laukusta (vain kulutus puuttuu) varakappaleen.

Prodiscus on toiminut yhden merkin bäginä miulle oikein hyvin. Yhtäkään heittoa tai linjaa ei ole tarvinut jättää heittämättä "koska muotti" ja kolmella muovilla saa niin pitoa kuin kestävyyttäkin. Kolme kesää heittelyö ja samat kiekot edelleen bägissä ilman uusien ostamista kulumisen takia. 

Hienosäätöä ja varautumista

Toinenkin kiekkotilaus saatiin onnistuneesti tehtyä, postitettua ja vastaanotettua. Vara- ja kenttätreenikiekkotilaus käsitti siis Ultrium ja Basic Midarit sekä Premium Jokerin, joiden lisäksi hankin vielä ensi kesän taistoihin uuden pyyhkeen sekä meidän likalle ihka ensimmäisen kiekon, jos vaikka kelien lämmetessä päästäisiin porukalla taas Sammonlahteen. Miä valkkasin muotin (Latituden Ruby) ja neiti värin (keltainen). Toistaiseksi ollaan molemmat oltu tyytyväisiä valintaan, vaikka kokemuket kiekosta ovatkin jääneet sisätiloissa hypistelyyn.

Nyt miulla pitäisi olla kiekkojen puolesta valmis setti ensi kesän taistoihin! Perusmuovisille kiekoille löytyy kaikille uusi kulutusta odottava kappale ja muutenkin varakappaleita löytyy joka käänteeseen. Kiekkojen lisäksi laukusta löytyy nyt siis myös kaksi pyyhettä ja ensiapupussukankin kunnon tarkastin. Vielä kun jokusen kappaleen ihmisenpaikkausvälineitä, kyypakkauksen ja hyttysmyrkyn tuonne virittelee niin... päh, eipä tästä loppua taida tulla.

Saliheittelyissä on käyty melko aktiivisesti lähäriheittojen lisäksi draiviformia läpi toimistoputterin pikkuhiljaa kuluessa puhki ja pahki. Viimeisimmät viikot ovatkin olleet jonkinlaista oivallusten aikaa, ja yllättävän pienistä asioista on (ainakin oman fiiliksen puitteissa) tullut yllättävän reilusti napakkuutta ja terävyyttä heittoon. Välillä mielleyhtymiä on haettu niinkin kaukaa kuin sulkeisista, mutta miulla tuon tyyppinen ajatusmallipohja treeniin tuntuu toimivan. Otteen puolella pyrin edelleen hieromaan rutiiniksi sellaista otetta jolla kiekon nokka kestää alhaalla ja siinäkin on hyvää kehitystä havaittavissa. Jahka lumet sulaa vähemmäksi niin pitää käydä kokeilemassa ihan kentällä mihin tuo salissa asioiden hierominen ja pohdiskelu on vienyt. Ennen sitä voisi tosin napata videon-pari Youtubenkin puolelle. Peukku-upsiakin olen viimein opetellut! Hoopolta se tuntuu edelleen mutta eihän sitä tiedä milloin sillekin löytyy tarvetta. 

Sosiaalisessa mediassa alkaa jo näyttämään keväiseltä - ainakin Turussa, Vihdissä ja Kotkassa on kuvien perusteella jo ihan vihreää paikoin tai isommin näkyvissä. Hyvähyvä, sanon minä ja palaan katsomaan, josko kymmenen päivän ennusteessa näkyisi taas vähän enemmän plussaa kuin viikko sitten.

Talvella unelmoidaan ja investoidaan. Ja treenataan (???)

Kahdessa päivässä jäsähti Lappeenrantaankin sellainen lumipeite ettei heittämistä oikein halua ulkotiloissa harrastaa. Tietysti parinkymmenen pakkasasteen molemmin puolin huiteleva pakkanenkaan ei tilannetta tee yhtään miellyttävämmäksi, mutta jotenkin sitä on pitänyt motivaation yllä ja fribailun mielessä. 

Vähän takaperoisesti olen käyttänyt talviaikaa bägin tutkimiseen ja täydentämiseen. Tähän mennessä olen ollut hyvin tyytyväinen siihen, miltä miun kiekkoarsenaali näyttää ja tuntuu. Isoimmat villit kortit viime kaudelta, Basic Jokeri ja Premium Legenda ovat molemmat päässeet käyttöön ja tuo Jokeri on ennen kaikkea sellainen kiekko jota käytän nykyisin todella paljon. Joka kierroksella.

Lähtötilanne ennen Prodiscukseen siirtymistä oli siis, että  miun putteripeli rakentui D-P1:n, C-P1:n ja Ch-Rhynon varaan. Suurin osa lähäreistä tuli heitettyä P1:llä ja kiekosta tuli tuttu. Rhyno oli se ylivakaa kiekko, joka oli matalampana hyvä ja turvallinen heittää. Kun valmistaja vaihtui, tein (omasta mielestä) fiksusti kun otin Spartat Basicilla ja Ultriumilla P1:n tilalle ja Premium Jokerin korvaamaan Rhynon. Ja kaikkihan toimi, peli oli käytännössä samanlaista. Basic Jokeria ostaessa mielikuva oli, että nyt tulee ostettua vähän päällekkäinen kiekko, joka ensiksi on lähes identtinen Premiumin kanssa ja kuluessa alkaa muistuttamaan Ultrium Spartaa. Ehkä puhtaasti vakauden puolella tilanne onkin tämä, mutta jotenkin taas ei. Tuo kiekko meni kokonaan omanlaiseen lokeroonsa. 

Sillä pääsee pidemmälle, se on...hmm, aggressiivisempi(?) ja nopeampi, ja sillä voi muista puttereista jossain määrin poiketen pelata skippipeliä. Lennon muoto on kokonaan erilainen. Matalamman profiilin ansiosta sitä on tiukassa paikassa helppo heittää justiinsa sen pienen napsun verran kovemmalla runnulla.

Ja kuluessaan se vain paranee. Feidi lähtee pikkuhiljaa pois mutta kiekko ei edelleenkään päästä yli. Etenkin antsaheitot (kämmen että rysty) ovat erittäin ennustettavia.

Muttasiis, ylipäätään olen tällä hetkellä tyytyväinen siihen mitä miun bägistä löytyy eikä uusille muoteille ole tullut tarvetta. Ostinkin tuossa jokunen tovi sitten pelkkiä varakappaleita, kun postista tuli Ultrium Laseri (vastaa PLH:n perusteella tuota miun alivakaampaa, keltaista Laseria) sekä Basicilla Sparta sekä Jokeri. Flippiputteri alkaa olemaan jo vähän turhan flippi ja ajattelin kierrättää samaan slottiin miun puttiputterin ja ottaa uuden vastaavasti puttaushommiin. Ja Jokeri nyt vain... noh, lue ylhäältä, sille on nyt varakappale jos tuo häviää. Vielä vähän säästämistä ja toinen varakiekkosatsi lähtee tilaukseen. Listalla kopiot miun Midareista (saatan tosin Premiumin sijasta kokeilla Ultriumia) sekä Ultrium Jokeri varalle Premiumin rinnalle.Sen jälkeen käytännössä kaikki kiekot miun bägissä on samantien korvattavissa, ja kentälläkin on enemmän kiekkoja samoilla muoteilla. Samalla ajattelin meidän likalle ostaa ensimmäisen ihan oman kiekon. 

Entäs tästä eteenpäin? Ollaan Heikin kanssa käyty työpaikan monitoimisalissa paiskomassa puttereita. Ohjelmassa on ihan kopittelua ja linjojen hakua, napakoita lähäreitä sekä ihan draivitreeniä. Vein työpaikalle vanhat sisäpelikengät, ettei ihan liukasteluksi mene. Viime kerta oli siinä mielessä miulle antoisa, että alettiin pistämään miun draivia syyniin. Päätavoite olisi aktivoida miun keskikroppaa enemmän ja pitämään ajoitus ja ryhti kasassa. Ei varmasti tule olemaan helppoa, mutta kesään on aikaa. Toivottavasti heitto kehittyy jotta pelille tulee varaa myös kehittyä. Ja kehittyyhän se kun laitetaan kehittymään.

Prodiscuksen kiekkovalikoiman ollessa hyvin vakaaseen painottuva on miulla hyvä tilanne kehittyä. Nykyinen ylivakaa Titan saattaa alkaa suoristumaan ja Laseri kääntämään yhä enemmän yli. Ylivaakaaksi kiekoksi saattaa tulla vaikkapa Respecti. Legendakin saattaa ruveta lentämään suoraan, herranjestas. 

Kolmas seikka mihin on nyt enemmänkin aikaa on kesän ja etenkin Tuplabogey Tour 2016:n suunnittelu. Ajateltiin teron kanssa kierrättää ja täydentää edellisvuoden upeaa samettikansiota, ja ratojen ja reittien lisäksi on logostakin jo ensimmäinen versio piirretty. Mallina minä Savitaipaleella, fokus tourin nimessä ja välineenä Inkscape. Olkaa hyvät:

Yleistä tourialuetta ja reittiä ollaan Teron kanssa myös vähän pohdittu. Ajatus on, että iltaa tai yötä vasten lähdetään Mikkeliin, josta (Kaihua ja Siekkilää unohtamatta) painellaan Kangasniemen kautta Pieksämäelle ja Joroisten kautta jollain ilveellä Savonlinnaan. Savonlinnassa yö ja seuraavana aamuna Savonlinnan lähiratojen jälkeen Rautjärvelle ja lopetus Imatralle. Saa nähdä miten tuo käytännössä onnistuu. Ajoa on huomattavasti enemmän ja ratoja saman verran. Jos Mikkeli-Savonlinna -akselilla löytyy hyviä ideoita niin antakaahan kuulua!

Syksy ja kuivemman radan haku

Isänpäivää edeltävä viikko oli Lappeenrannassa melkoisen sateinen. Lauantaiksi oltiin kaavailtu perheen voimin suoritettavaa fribailureissua, mutta kauas ei oikein ollut intoa lähteä, ja lähialueen kuivemmista radoista Karhumäki on vähän pitkänpuoleinen perheen voimin ravattavaksi. Lyytikkälä it is, then! Sen verran paljon rinnettä ja ei-savista maata niin luulisi suurinpiirtein kuivana kestettävän.

Seuraa lyhyitä kappaleita ja paljon kuvia - vaimo päätti taas ottaa niin paljon ja hyviä kuvia että ei vaan sanat riitä.

Ja ennuste piti. Aamupalan jälkeen auto Nuijamaantien varteen ja yhdeksää väylää sitä Etelä-Karjalan yleisilmeestä poiketen avoimempaa mallia suorittamaan. Ja selässä olikin sitten aiemmin samalla viikolla seuratilauksella tullut Prodiscuksen pienempi (pienemmin iso) reppu. Kannatti luottaa vaimon suosituksiin, ruskea väri toimii erittäin mainiosti!

Kierroksessa meni sen reilut puoli tuntia ja viimeisellä väylällä alkoi tuhnuttamaan vettä taivaalta. Tulos oli kehnohko +4 pääasiassa lipsuilleen draivin ansiosta, mutta hymyillen mentiin koko kierros. Likka piti silminnähden hauskaa radalla; välillä kiekkojen kanssa pusaillen, välillä kukkia metsästellen. Pitää varmaan ostaa kohta neidille oma kiekko, lähtee meinaan silloin tällöin aika vihainen fore. Kaksivuotiaalta. 

Reppu istui muuten selkään tajuttoman hyvin! Vaikka kiekkoja on verrattaen vähän, saa tilanjakajan kanssa aikaan hölskymättömän paketin. Yläkerran putteritaskuun menisi ties mitä ja minkä verran, mutta miulla palloilee siellä pelkästään yksi putteri. Koetin aluksi roikottaa toisesta olkahihnan yläpäässä olevasta lenkistä pyyhettäkin, mutta ei toimi se miulla - vyölenkistä roikottaminen ja kävellessä pyyhkiminen on näköjään se miun juttu.

Fribaaminen perheen kanssa on tietenkin erilaista kuin kaveriporukalla pelaaminen. Oli hassua vetää lenkkiä heittomielessä pitkästä aikaa yksin. Ylipäätään fiilis heittää oli rento eikä tuloksella tosiaan ollut sen isompaa väliä. Perheen laatuaika ja yhdessä tekeminen, siinä oli viime viikon lauantain juju.

Vähän samoilla fiiliksillä roiskittiin muuten viime torstainakin. Asmo oli käymässä kulmilla ja Heikin kanssa käytiin kolmeen pekkaan korkkaamassa ledikausi Myllymäessä. Oli kuraa ja oli liukasta, mutta oli tajuttoman hauskaakin. 

Eihän tätä kukaan täysjärkinen pimeessä tee. Ja taas tehtiin. No season is offseason.

Tekonurmi, vanha tuttu.

Sammonlahdessa on kaksi jalkapallokenttää vierekkäin. Molemmat ovat saman kokoisia satametrisiä kenttiä, mutta toisella - luonnonnurmisella - pääsee parkkipaikan ja kentän reuna-alueiden takia heittämään reilusti yli 120-metrisiä heittoja. Sitten on tekonurmikenttä, jossa 100-metrinen on todennäköisesti aidassa, koska kentän ulkorajoista parin metrin päässä on jo verkkoaita. En uskonut tarvitsevani isompaa kenttää draivitreenille, joten kannoin uudet kiekkoni tekonurmelle ja rupesin rykimään.

Puolitoista tuntia hain tuntumaa Lasereihin, Midareihin ja Titaniin ajoittain napakkapuuskaisessa oikeanvastaisessa tuulessa (heitin siis vain yhteen suuntaan kenttää) ja jonkinlainen kuva siitä, miten Prodiscuksen kiekot toimivat alkaa löytymään. En osaa sanoa, mitkä kokemistani seikoista johtuivat tuulesta, mitkä tekniikasta ja mitkä kiekoista, mutta jotain sentään sain irti.

Otetaan helpoin käsittelyyn ensiksi. Titan on jyrä. Voi herranjestas. Uskomattoman kaunis ja aikaisin loivana alkava feidi, joka vie kiekkoa kauas vasemmalle. Tämä korvaa Bansheen jyrän roolista kertaheitolla. PD lensi kenttäolosuhteissa samantyyppisellä linjalla, mutta jotenkin tuntui aavistuksen suoremmalta. Ei kuitenkaan epäilytä yhtään tarjota Titania isoa feidiä vaativiin väyliin. Banshee pois, PD puoliksi ulkona roikkuen Titan bägiin.

Sitten Laserit. Basic-muovinen laseri oli joko alivakaa tai tuuliherkkä. Flättinä heitettynä vähän korkeampi linja (tulee luonnostaan näemmä, ärh. Lisää lopussa) tuotti ison käännön, mutta lopussa kiekko taisteli takaisin flätiksi ja kääntyi feidiin. Jahka tuo vähän ottaa pieksentää niin saattaa olla kova sana ylikääntäviin avauksiin. Hyzerflipit toimivat mukavan oloisesti, mitä pari kertaa kokeilin. Jotenkin kiekko nousi helposti flätiksi, muttei kovin halukkaasti kääntänyt yli - ainakaan paljoa. Jos Ultrium Laseri osoittautuu liian vakaaksi joihinkin pilliväyliin, voi tässä olla hyvä temppu tarjolla. Matalana heitettynä flätit heitot tuppasivat kääntämään yli ja maahan. Fiilis käteen oli loistava, erittäin miellyttävä kiekko heittää. Innolla odotan tyyntä treeniä! S-FD puoliksi laukusta pihalle ottaen ja D-FD:tä mulkoillen Basic Laseri bägiin.

Ultrium Laseri oli selkeästi tuulta kestävämpi tapaus. Korkealle karanneet heitot karkasivat pitkälle vasemmalle ja matalana sai huoletta rykiä flättinä, eikä ylikääntöä näkynyt. Aika lailla C-TD:n oloinen miun käsissä. 

Midarit olivat jännä kokemus. MD2:ssa on selkeästi matalampi rimmi, ja se näkyy Midaria heittäessä - helposti sekaan tulee väpätystä, mutta pykälää rennommalla otteella heitettäessä alkoi lento olemaan tyydyttävällä tasolla. Alivakaaksi en omiin kätösiin tuota luonnehtisi - Premium Midari lensi suoraan pienellä feidillä lopuksi; hyvin samanoloisesti tuon C-MD2:n kanssa. Basic-muovinen versio oli nannaa käsissä ja ehkä aavistuksen Premiumia matalampi ja helpompi heittää. Aavistuksen Premiumia alivaakaampi, mutta ilman väpätystä tai (tahatonta, mind you. ärh!) anhyzeriä irroituksessa ei kiekko paljoa oikealle päätynyt. Uskallan kuitenkin toivoa, että pari kierrosta kuluttaa tuosta D-MD2:n tyylisen flippikiekon (Myllymäki #4, I'm looking at you). Kiekko tuntui aavistuksen nopeammalta kuin MD2. Toinen D-MD2 laukkuun jättäen ja loput poistaen Midarit mukaan bägiin.

Sitten sitä heittoa. Pisin draivi kantoi 92 metriä. Se on enemmän kuin viimeksi ja nyt aletaan taas olemaan siellä sadan metrin tuntumassa, mutta kääntöpuolella suurin osa jäi sinne 80 ja 90 metrin väliin, jos heitto lähti hyvin. Midarilla mentiin jokusen metrin yli 80, mikä on upeaa. Korkeushajontaa oli paljon, eikä myöhäinen taaksevetäminen tuntunut kovin hyvältä. Tuli hätäisen oloista draivaamisesta ja jotenkin tasapainottoman oloista. Iso osa avauksista lähti selkeästi antsakulmassa. Sitten sitä korkealle karkailua näkyi paljon ja jokaisessa avauksessa kiekon nokka oli selvästi ylhäällä. tuntuu että heitto voisi kantaa paljon pidemmälle kunhan vain sen laahaamisen saisi pois. Seuraavaksi kokeillaan rennompaa, sormipainotteisempaa otetta kiekosta ja taaksevedon viemistä korostetun korkealle olkaapään tasalle.

Käsi on yllätävän kivuton. Jännä. Ihan kuin se tietäis että tänä kesänä olisi viime vuotta enemmän rykimistä tulossa.

Alkaa lauantain toimitsijanhommat Linnoitus Openissa jännittämään. Vielä ei toimenkuva ole tarkemmin selvinnyt, mutta lauantaista tullee aika uniikki kokemus. Jos ette ole Lappeenrantaan ja sen linnoitukseen tutustuneet, niin 9.5 on hyvä tilaisuus tutustua alueeseen ja nauttia fribaspiritistä upeissa puitteissa Lappeenrannan keskustassa! Tietoa kisasta löytyy WDG:n sivuilta.

Pyhiinvaellusta

Koittipa sitten päivä, jolloin oli aika vaihtaa suurempaan. Innovan starter bagini alkoi pikkuhiljaa sanomaan sopimusta irti läpän ompeleiden sekä tilantarpeen vuoksi. Olkoonkin, että laukunrutaleeseen mahtui hyvin helposti 11 kiekkoa, ei muuta sitten mukana kannettukaan. Auton avaimet sai nippanappa mahdutettua laukun ulkoreunan taskuun, mutta lompakosta lähtien muut kamat jätettiinkin sitten autoon. Ja sitten tuli se 12. kiekko.

Yritin olla uuden laukun ostossa realistinen ja ennen kaikkea kurinalainen. Listasin ominaisuudet, jooita laukussa tulisi olla ja sen pohjalta etsittäisiin se sopivin. Pehmeä katto hinnalle olisi 50€, juomapullolle hyvä tasku, taskutilaa romppeille (tavoitteena hankkia vielä pieni ensiapupakkaus sun muuta pientä) ja kiekko-osastolle tilaa (siten että nykyiset mahtuisivat kivasti ja kasvunvaraakin jäisi). Lähinnä laukkuvalinta jäi kahden väliseksi. Ensin iskin silmäni melko uuteen laukkuun, Dynamic Discs:n Soldieriin. Näytti hyvältä, kuulosti hyvältä, mutta halusin kuitenkin rumplata kassin läpi käsissä.

Viime viikonloppuna kävimme vaimon kanssa Helsingissä ihan kahdestaan, tyttö jäi mummilleen hoitoon. Linnanmäkeen oli lopullinen suuntima, mutta matkalla käytiin Frisbeepointissa laukkuostoksilla. En kehdannut siinä pihalla mitään pyllistyskumarruskuvia ottamaan, mutta olihan siinä jonkinlainen pyhiinvaelluksen tuntu. Etenkin kun täällä metsässä ei kiekkoihin pelkästään erikoistuneita kauppoja ole.

Täytyy kyllä sanoa, että vaikka olo olikin vähän kuin pennulla karkkikaupassa niin onnistuin kuitenkin pitämään itsekurin kasassa. Ensi töikseni tallustin ison DD:n merkillä varustetun hyllyn kohdalle... ja löysin tyhjän hyllyn Soldierin hintalapun kohdalta. Hienoinen pettymys, mutta omaa syytä - olisihan tuon nettikuapasta voinut varmistaa. Onneksi toinen laukkuhaastaja, Innovan Deluxe, löytyi viereisestä hyllystä. Siinä hypistellessä laukku vaikutti napakalta ja taskutkin oikein hyviltä. 1,5 -litrainen juomapullo mahtuisi helposti juomapullotaskuun, ja se kyllä kierrokselle riittäisi. Soldieriin verrattuna vaihtarina toisesta juomapullotelineestä saikin sitten koko laukun pään kokoisen vetoketjutaskun. Hintaa laukulle tuli 56,50€, joka hieman ylitti budjetin. Olen tuota ostohetkestä käynyt jo ulkoiluttamassa ja "soon hyvä nyt".

Lastailin tuonne testimielessä 14 kiekkoa ja tilaa tuntui vielä jäävän reilusti. Molemmat kiekonjakajat ovat vielä paikoillaan ja vaikka putteri olisikin sisällä, on kasvunvaraa huimasti.

Vaikka laukkuun saisi kiinni vielä reppuvaljaatkin, taidan toistaiseksi retuuttaa tuota mukana tulleen olkahihnan kanssa. 14 kiekkoa ja iso juomapullo eivät ensikokeilujen mukaan tuottaneet ongelmia.

My old Innova Starter bag started to break down, as the seam between the flap and zipper was torn open. Also, while the bag fitted 11 discs easily, I couldn't carry virtually anything else on the course. And the 12th disc at some point was needed.

While visiting Linnanmäki amusement park in Helsinki last Sunday I went bag-shopping to Frisbeepoint. Originally I was going to get DD Soldier, but ended up buying Innova's Deluxe bag instead (Soldiers were sold out). Now I have a bag that will accompany me hopefully for some years, since it now has the extra space I needed for discs and also for other supplies needed on the course.