Uusia saavutuksia

Keväällä sain rikki ensimmäisen tälle kesälle asetetuista tavoitteista. Silloin väylädraiveri kopsahti sadan metrin rajan paremmalle puolelle. Sen jälkeen pääsin sataan metriin vielä jonkin aikaa, mutta tekniikkamuutosten takia heittopituus alkoi lyhenemään ja niskakipujen takia kentällä reuhtominen sai jäädä vähemmälle. Draivin pituus oli 80 metriä ja siinä pysyi. Ei ollut väliä mikä kiekko siinä tassussa oikeastaan oli - midarilla (joissain tapauksissa jopa putterilla) päästiin samoille mitoille kuin väylä- saati sitten pituusdraiverilla.

Vaikka draivipeli oli surkeaa välillä valonpilkahduksia osoittavaa räpellystä (henk. koht. mieleipide), on tulostaso ollut kehitykseltään pelkästään positiivista. Puttipeli paranee päivä päivältä ja hyvä lähäripeli on tuottanut uusia ennätyksiä sekä Myllymäkeen että Karhumäkeen. Olen päässyt kiertämään uusia ratoja ja kiekkoja ei enää niin paljoa tarvitse kaivaa pusikoistakaan. Frisbeegolf on mukavaa.

Yksi uusista radoista - jolla kävin itse asiassa maanantaina - on Imatran urheilutalon ysiväyläinen. Olimme vaimon ja tytön kanssa kesäpäivän vietossa Imatralla ja tytön käytyä päiväunille rattaisiin tallustimme tuonne kuikuilemaan. Rata on puistomainen ja lyhyt "neppailurata" ja vaimolle tuuminkin, että nyt jos päästäisiin ensimmäistä kertaa pakkaselle.

Rata oli hyvää lähäriharjoittelua. Lyhyin väylä oli 43 metriä ja pisin 95. Tuo 95-metrinen seiskaväylä oli siis ainoa väylä jolla tiillä oli driveri. Jaaa oli muuten ainoa väylä, jolta paukahti bogey korttiin, hermostutti niin vietävästi tuo draiverilla avaus, kun "ei se toimi kun se lähtee ylös ja nokka pystyssä...". Noh, avaus ekaan puuhun vasemmalla ja vaikka jatko oli silkkaa timanttia niin par-putin sössin rautoihin.

Muuten menikin sitten loistavasti. Pirkkuja tuli kolme kappaletta ja pari pirkkuputtia jäi vielä ujoina alarautoihin. Kokonaistulos -2 ei ehkä päätä huimaa, mutta miulle henkilökohtaisesti se merkkaa sitä ekaa kierrosta, joka meni alle ihannetuloksen. Tämä ei ollut miulla listattuna kesän tavoitteisiin, mutta saavutus tämäkin.

Tiistaina oli aamulla valinnan paikka. Vaimo ja tyttö lähtivät tapaamaan rantailun ja leikkipuistoilun merkeissä toista äiti-tytär -seuruetta ja iskällä oli vapaat kädet. Lähinnä valittavissa oli kentälle meno draivailun merkeissä tai kierros Myllymäkeä. Lähdin Myllymäkeen, vaikka Urheilutalon draivimörkö oli jäänyt ihan oikeasti häiritsemään. Rento ratkaisu miulta oli keskittyä otteeseen ja ranteen pitämiseen hallinnassa - näin PERIAATTEESSA pitäisi nokkakulma saada alas. Paljon sitä ei kuitenkaan ole liikaa.

Tuumasta toimeen ja radalle. Lämmittelydraivailut ykkösväylän tiiltä ja kierrosta käyntiin parilla. Kakkosväylälle oli rakennettu porttimando, joka estää korkeat hysselinjat mutkan taakse. Avaus sipaisi porttia ja kuoli ennen mutkaa, lopulta bogia korttiin. Kolmosesta peruspar, kun avaus kävi oikealla lehvissä. Tässä kohtaa huomasin, että draivi lähtee paremmin. Nokkakulma näytti (sitä mitä ehti ennen puita nähdä) pysyvän aisoissa!

Nelosen murheenkryyniin tarjoilin normaalista kämmenavauksesta poiketen MD2:a, joka kovalla vedolla käänsi väylään. Jatkoon piti heittää P1:llä antsa korille, mutta läjäytin kiekon seuraavaan puuhun. Bogia siis. Vitosesta oltiin upealla Tiippariforella 7 metrin pirkkuputilla, mutta ei tänään. Kutoseen tarjoilin liian alivakaata kiekkoa ylikääntävään ylämäkiässään, mutta hyvä lähäri ja pitkä putti pariin. Seiskalla avaus vasempaan puuhun, josta jälleen tavoistani poiketen neppasin putterin pienestä rakosesta (tähtäsin siihen jopa!) korin alle ja par pelastettu siitäkin. Kasiin ylämäkeen MD2:a, joka jäi vajaaksi. seifti alle ja par.

Tässä kohtaa oli hymy korvissa ja +2 kortissa. Tiesin kyllä, että tilastollisesti loppua kohti bogien määrä kasvaa, mutta tässähän mentiin ennätystahtiin. Jopa alle +10:n on mahdollista.

Sitten tuli triplabogey. Ysillä tarkoitus oli heittää MD2 pienellä hysseflipillä puuränniin ja antaa alamäen viedä alivakaata kiekkoa koria kohti oikealle, mutta mokoma lipesi ekaan puuhun vasemmalle. Pahasta paikasta jatkoa S-FD:llä, tavoitteena S-linja lähelle koria, mutta kiekko ei suoristanut. Oltiin lähempänä koria mutta puskassa vasemmalla. Putteria lapaan ja lähäriä korin alle... ei vaan lähäri edessä olevaan mäntyyn ja vasta seuraava harmillisen kauas korista. Puttikin meni alarautaan. +2 vaihtui +5:een kun lähdettiin toiselle puolikkaalle.

Onneksi tuo tripla ei jäänyt vaivaamaan, vaan kolmelta seuraavalta väylältä nappasin parin jokaiselta. Kolmeltatoista tuli viime kierroksen pirkun jälkeen harmittava bogey, kun avaus osui mäntyyn ja lähärin jälkeinen putti rautoihin. Neljältätoista bogey on hyväksyttävää, ainakin miulle. 15:en avaus meni pidemmälle mäkeen kuin ennen - ja kovaa. Harvoja kertoja, kun näen kakkosheitolla korin! Lähäri kapsahtaa katajaan ja bogey napsahtaa korttiin, mutta hyvä fiilis kuitenkin. Kuudeltatoista nappasin uuden pirkun kun kerrankin tässä lähti avaus niinkuin piti.

Kahdelle viimeiselle väylälle siirtyessä kortilla seisoi +7. Ajattelin, että nyt on varaa sössiä molemmista väylistä bogi ja vielä ollaan +9:ssä... Noh, niin... 17:n avaus oikealle puiden sekaan ja jatkon antsaviritelmä muutaman metrin päähän eteenpäin samanlaiseen paikkaan. Upsilla pääsin korikummun juureen, mutta bogeyputti ei uppoa. Tupla korttiin ja +9:n tavoittelu vaihtui +10:een. Viimeisellä väylällä avaus S-FD:llä kovaa ja matalahkona. Kerkesin jo miettiä, että nyt mennään pitkälle kun kiekko vaeltaa kriittisen paljon oikealle ja nappaa oksaan ja feidaa vasemmalle puuryhmän reunalle. Hyssellä aidan väärälle puolelle ja julmetulla Banshee-piikkihyssellä korin tuntumaan. Käsi tutisten putti sisään.

Elieli, +10 kortissa täyttää kaksikin ruutua. Ensinnäkin, uusi ennätys yhden parannuksella ja toisekseen, kesän ehkä kovin tavoite täytetty. Kannatti lähteä radalle. Eniten par-tuloksia kierroksella ja yksi uusi pirkkuväylä. Draiviin löytyy taas hieman luottoa ja palo parantamaan on kova!

Few goals were met in the past few days. I managed to visit yet again new course, this time in Imatra (Urheilutalo). This course ended up being the first one to go below par for me! Nothing big considering the course but significant milestone for me.

I also met another, bigger goal. I was going to go test my drive at Myllymäki and ended up breaking my record and thus meeting the goal of scoring it +10! Triple bogey from 9 was a shame, and double form 17 could've been avoided, but otherwise a solid, good round.

I wanna go again!

Lähikuntamatkailua, lastenkonsertti ja uusi rata heitetty

Herranjestas, johan tässä kohta otetaan kirjoitusaihesumasta selkeä niskalenkki ja lähestytään tätä päivää. Tämän teksti käsittelee siis viime lauantain tapahtumia.

Viime lauantaina pakkauduimme koko perheen voimin autoon ja huristelimme Lemille katselemaan ja kuuntelemaan Siinaa ja Taikaradiota (tuttu Pikku Kakkosesta). Mukava konsertti oli; tyttö tykkäsi kovasti kun pääsi tallaamaan ja heilumaan energisen esityksen mukana. Vähän ilmassa oli ukkosen uhkaa ja konsertin edetessä alkoi pykälää synkeämpiä pilviä kertymään taivaalle. Ilmastoitu auto on kuitenkin varsin oivallinen paikka olla näin kesäaikaan, joten päätimme pitäytyä alkuperäissunnitelmassamme ja jatkaa matkaa pikkuteitä pitkin Lemiltä Savitaipaleelle, jonne kuuleman mukaan oli pystytetty uusi 9-väyläinen rata. Tilanne oli siis vähän samanlainen kuin Klamilaan mennessä, eikä oikein allekirjoittanut tiennyt, mitä tuosta radasta pitäisi etukäteen ajatella...

Kurvailimme siis Savitaipaleelle, jossa pysähdyimme aivan mikkelintien kupeeseen syömään. Ja voi pojat, mikä helmi ruokapaikaksi löytyikään! Paikka on nimeltään Burger Heaven josta nimensä mukaisesti saa hampurilaisia (ja pitsoja ja salaatteja). Hyviä hampurilaisia. Jos ja kun käytte Savitaipaleella niin käykäähän tuolla murkinalla.

 

Ukkonen jyrisi edelleen taivaanrannassa kun saimme purilaiset naamareihin ja lähdimme etsimään frisbeegolfrataa. Lehtiartikkelin mukaan rata sijaitsee jäähallin ja tekonurmikentän välissä. Surautimme auton (ks. kartta) jäähallin parkkipaikalle ja rupesimme etsintäpuuhiin. Vaimoni otti tytön kantoreppuun ja kännykän kameran esille (Kiitos!).

Ykkösväylän tii löytyy siis tuolta:

Tuossa tulotien (tulosuunnassa) vasemmalla puolella on joku ihmeen snoukkahärdelli, jonka jälkeen tulee sorarinne. Sen päällä se on. Ykkösväylä on visuaalisesti hyvin näkyvällä paikalla ja hyvä niin, tulee varmasti paljon uteliaita katseita!

Entäs itse rata sitten... Noh, se on sen verran uusi, että ratakarttaa tosiaan en löytänyt mistään. Väyläopasteitakaan ei ole vielä saatu valmiiksi, mutta niihin on merkitty väylän numero, par-luku ja väylän pituus.

Tiipaikat ovat tekonurmea ja korit Innovan DisCatcherit. Hyvällä mallilla tähän asti. Ratakin oli oikein mukava kiertää. Väylät mukailevat valaistun ladun latupohjaa ja ilman ratakarttaakin ei isompia ongelmia pitäisi väylien löytymisen suhteen olla. Koreihin on myös metallilätkillä merkitty seuraavan tiin suunta. Koitan muistista kaivaa väylien kuvauksia, par-lukemista en mene takuuseen

Ykkösväylä (par 3) on suora alamäkiväylä snoukkahärdellin yli painanteessa olevaan koriin parin puun taakse heitettävä.

1. Liidätystä

Kakkonen (par 4) on pienen harjanteen päältä alamäkeen vasemmalle kääntyvään mutkaan jonka jälkeen pitkä suora ylämäki - kori mäen päällä.

2. Tii mäen päällä ja kieli ulkona - molemmat tuovat heittoon pituutta

Kolmonen (par 3) alamäken suora tiukalla käännöksellä vasempaan lopussa. Nelonen (par 4, tii kolmosen tiin takana) on pitkä, tasainen ja suora.

4. Takapainoiset avaukset eivät muuten ole matalia.

Vitonen (par 3) myös suoralla latupohjalla, mutta tii on laidassa ja pakottaa väylän kaartumaan oikealle.

5. Korille on vielä matkaa, kun alivakaa kiekko oli liian alivakaa

Kuutonen (par 3) alamäki-ylämäki -yhdistelmä kääntyen oikealle.

6. Kori mutkan takana oikealla.

Seiska (par 4) on lähes U:n muotoinen väylä, jossa mutkassa mando, pituutta ei varsinaisesti ole paljoa. Kasi (par 3) avataan tasaiselta kohti jyrkkenevää alamäkeä ja mutkaa oikealle, kori montun pohjalla. Ysi (par 3) pitkän siirtymän jälkeen oikealle kaartava porttimandolla varustettu tasaväylä, kori väylien neljä ja viisi välisellä siirtymällä ladun reunustalla puiden suojassa.

9. Heitto mutkasta kohti koria, mandoportti näkyy taustalla

Ylipäätään mukava rata, tuolla tulee kyllä ehdottomasti käytyä uudestaan. Ensimmäinen kierros tuolla on nyt sitten heitetty tulokselle +2. Pirkulla periaatteessa voitaisiin olla kaikilta väyliltä poislukien 4, 6 ja 9.

While going to kids' concert in Lemi last Saturday our family also ended up in Savitaipale. There we found great restaurant Burger Heaven and also tested out new disc golf course nearby. The course is located just next to indoor ice rink and follows local skiing route. Hills and tight bends, that's what it's all about. Also liked the visual appearence of hole 1. In the end I managed to get +2, but I should be skill-wise able to take birdies on six of the holes. Nice course, go check it out!

Kiekkoa hämeen ilmatilassa

Viime viikon tiistaina (oli siis 22. päivä) vein uuden laukkuni testikierrokselle. Mukaan lähtivät Jasin ja Teppo, vanhoja kavereita molemmat. Tarkoituksena oli kiertää ainakin kierroksen verran Ykslammia ja siitä ehkä testaamaan vielä Tervakoskelle ilmaantunutta uutta 9-väyläistä.

Kuuden jälkeen seurue lähti kiertämään soramonttua. Jasinille ja Tepolle kerta oli ensimmäinen, itse oli jo muutaman kierroksen rataa kiertänytkin.

Sen kummempaa sukseeta kierros ei omalta osalta ollut - pirkkuja ei tullut, mutta bogeja senkin edestä. Avaukset lähtivät taivaille (ei vissiin enää tullut yllätyksenä) ja kiekko lensi nokka pystyssä. Jotenkin tuntuu turkaisen vaikealta heittää, kun lennon alkuvaihe on niin (ali-)vakaa kuin pitäisikin, mutta feidi tulee peliin mukaan aivan liian nopeasti kun kiekosta loppuu vauhti. Tai jotain, en miä tiedä.

Mukava kierros oli kuitenkin; +6 sivuaa omaa ennätystä radalla mutta olisihan se tietty paremminkin voinut mennä. Haavoja nuolten hypättiin Tepon autoon ja suristeltiin Tervakoskelle, jossa meitä odotti uusi rata. Typeränä en tietenkään tajunnut ottaa kuvia, mutta käykäähän fgr.fi -sivustolla tiirailemassa tietoja paikasta.

Tällä kierroksella kohtasin monenlaista. Ensin ykkösväylällä niin kusuttu "kakkosnelonen": 35-metrisen jyrkähkön ylämäkiväylän avaus jonkinlaiselle putille. Putti alarautaan ja rolli ties minne. Olisi varmaan kannattanut vain seiftata... Kakkoselta haettiin pirkkua mutta "ei tänään". Kasiväylällä avaus ylämäkeen nappaa puuhun, joska kiekko kuolee ja rollailee metrin päähän tiistä. Ei tuolle voinut muuta tehdä kuin nauraa. Lopputulos +7, siitä on hyvä parantaa.








Rata oli itsessään ok. Erilaisia muotoja ja korkeuseroja löytyi, mutta yksin en suosittele tuonne menemään. Monien väylien avauksen joutuu tekemään sokkona joten spotterin käyttö on vähintäänkin suositeltavaa!


Last Tuesday I was throwing with Jasin and Teppo in Ykslammi and Tervakoski. It was fun to see old friends and go through old and new courses in the region. Both scores left "some" room for improvement, but  the main thing was that we all had good time. Tervakoski was fun experience, but I should warn that many of the teeshots are blind and using a spotter is highly recommended!

Pyhiinvaellusta

Koittipa sitten päivä, jolloin oli aika vaihtaa suurempaan. Innovan starter bagini alkoi pikkuhiljaa sanomaan sopimusta irti läpän ompeleiden sekä tilantarpeen vuoksi. Olkoonkin, että laukunrutaleeseen mahtui hyvin helposti 11 kiekkoa, ei muuta sitten mukana kannettukaan. Auton avaimet sai nippanappa mahdutettua laukun ulkoreunan taskuun, mutta lompakosta lähtien muut kamat jätettiinkin sitten autoon. Ja sitten tuli se 12. kiekko.

Yritin olla uuden laukun ostossa realistinen ja ennen kaikkea kurinalainen. Listasin ominaisuudet, jooita laukussa tulisi olla ja sen pohjalta etsittäisiin se sopivin. Pehmeä katto hinnalle olisi 50€, juomapullolle hyvä tasku, taskutilaa romppeille (tavoitteena hankkia vielä pieni ensiapupakkaus sun muuta pientä) ja kiekko-osastolle tilaa (siten että nykyiset mahtuisivat kivasti ja kasvunvaraakin jäisi). Lähinnä laukkuvalinta jäi kahden väliseksi. Ensin iskin silmäni melko uuteen laukkuun, Dynamic Discs:n Soldieriin. Näytti hyvältä, kuulosti hyvältä, mutta halusin kuitenkin rumplata kassin läpi käsissä.

Viime viikonloppuna kävimme vaimon kanssa Helsingissä ihan kahdestaan, tyttö jäi mummilleen hoitoon. Linnanmäkeen oli lopullinen suuntima, mutta matkalla käytiin Frisbeepointissa laukkuostoksilla. En kehdannut siinä pihalla mitään pyllistyskumarruskuvia ottamaan, mutta olihan siinä jonkinlainen pyhiinvaelluksen tuntu. Etenkin kun täällä metsässä ei kiekkoihin pelkästään erikoistuneita kauppoja ole.

Täytyy kyllä sanoa, että vaikka olo olikin vähän kuin pennulla karkkikaupassa niin onnistuin kuitenkin pitämään itsekurin kasassa. Ensi töikseni tallustin ison DD:n merkillä varustetun hyllyn kohdalle... ja löysin tyhjän hyllyn Soldierin hintalapun kohdalta. Hienoinen pettymys, mutta omaa syytä - olisihan tuon nettikuapasta voinut varmistaa. Onneksi toinen laukkuhaastaja, Innovan Deluxe, löytyi viereisestä hyllystä. Siinä hypistellessä laukku vaikutti napakalta ja taskutkin oikein hyviltä. 1,5 -litrainen juomapullo mahtuisi helposti juomapullotaskuun, ja se kyllä kierrokselle riittäisi. Soldieriin verrattuna vaihtarina toisesta juomapullotelineestä saikin sitten koko laukun pään kokoisen vetoketjutaskun. Hintaa laukulle tuli 56,50€, joka hieman ylitti budjetin. Olen tuota ostohetkestä käynyt jo ulkoiluttamassa ja "soon hyvä nyt".

Lastailin tuonne testimielessä 14 kiekkoa ja tilaa tuntui vielä jäävän reilusti. Molemmat kiekonjakajat ovat vielä paikoillaan ja vaikka putteri olisikin sisällä, on kasvunvaraa huimasti.

Vaikka laukkuun saisi kiinni vielä reppuvaljaatkin, taidan toistaiseksi retuuttaa tuota mukana tulleen olkahihnan kanssa. 14 kiekkoa ja iso juomapullo eivät ensikokeilujen mukaan tuottaneet ongelmia.

My old Innova Starter bag started to break down, as the seam between the flap and zipper was torn open. Also, while the bag fitted 11 discs easily, I couldn't carry virtually anything else on the course. And the 12th disc at some point was needed.

While visiting Linnanmäki amusement park in Helsinki last Sunday I went bag-shopping to Frisbeepoint. Originally I was going to get DD Soldier, but ended up buying Innova's Deluxe bag instead (Soldiers were sold out). Now I have a bag that will accompany me hopefully for some years, since it now has the extra space I needed for discs and also for other supplies needed on the course.

Laji leviää - Klamilan kalasatamaan

Kotiuduin tänään anoppilasta. Edeltävään viikkoon kuului poikkeuksellisen paljon kirjoitettavaa ja vähän aikaa tai mahdollisuuksia kirjoittaa. Jaankin patoutuneen informaatiotulvan enemmän tai vähemmän kronologisesti osiin. Nyt kun alkaa uskaltamaan takaisin radoille niin kummasti juttua piisaa tännekin.

Haimme pakastimen takaisin kotiin viime torstaina. Muutaman viime vuoden pakastin oli maannut vanhempieni luona varastossa, mutta nyt oli aika hakea kapistus takaisn käyttöön. Päivä oli kaunis ja kiire ei ollut niin päätimme heittää pienen lenkin ja koukata Klamilaan Virolahdella. Klamilan kalasatamaan oli lehtijuttujen perusteella noussut uusi 9-väyläinen rata, jota oli aikomus testata. Ratakarttaa tai väyläkuvauksia ei löytynyt - rata kun oli uusi, mutta eipä tämä haitannut. Kalasataman kioskilta käytiin kyselemässä neuvoa radan löytämiseksi, ja pienen tallustamisen jälkeen näkyi tämä:

 

Tuosta kartasta on hyvä ottaa kuva. Summittainenhan se on, mutta ilman sitä eksyy. Pienen ihmettelyn jälkeen ensimmäinen korikin ilmestyi latupohjaa pitkin näkyviin ja jaloista löytyi kallioon maalattu oranssi viiva - ykköstii. Par-lukemista ei hajuakaan, mutta eipä sillä sen isompaa merkitystä loppujen lopuksi ole. Ja sai suorittaa:

Tässä kohtaa sanottakoon, että en missään nimessä yritä kuulostaa kyyniseltä. Täytyy ihan rehellisesti arvostaa sitä intoa, jolla tuo rata on rakennettu. Väylissä on monipuolista ajatusta ja korit ovat hyvät. Kaikki muu siinä ympärillä tuntuu vain vielä olevan vähän keskeneräistä.

Kakkostii.

Vaihtelua löytyi. Kaksi ensimmäistä väylää mentiin latupohjalla, esin suoraa ja sitten alamäkimutkaa. Sitten vastaan tulee avoin vanha sorakuoppa, josta poiketaan parin väylän verran umpimetsään. Soramontun harjalta kämmenlirvaisun jälkeen painutaan takaisin metsään, jossa välillä latupohjalla poiketen ollaan loppuun asti.

Kuten sanottua, uusi rata on uusi, mutta välillä vaikutelma on hyvin keskeneräinen. Tiipaikkoja ei ole merkitty kovin hyvin - maassa makaava puuriuku ilman väyläopastetta on hyvin vaikea löytää kartankaan kanssa, etenkin kun väyläsiirtymien polkuja ei ole vielä muodostunut. Myös metsäradat kaipaisivat karsimista. Umpimetsässä kököttävä kori ja 70 metrin päässä oleva tii eivät muodosta selkeää väylää, kun sitä puustoa vain on siinä välissä sen verran, että tuuripeliksi menee - 15 metriä korilinjalta vasemmalle tai oikealle löytyy tasan samanlainen "väylä". Osa puista oli merkattu, toivottavasti kaatoa varten. Samaa ongelmaa poti myös väylä 7. Kartta valehtelee tässä hiukan, koska todellisuudessa väylä tekee melkein täyden puoliympyrän umpimetsässä. Helpoin ja varmin tapa lähestyä koria onkin nakata putteri tiiltä suoraan taaksepäin latupohjalle, josta kori näkyy suoran alamäen päässä. Varsinkin kun se väylä on sitä umpimetsää. Välillä kori oli myös piilotettu esteiden sekaan, joka paikoin tekee parimetrisenkin putin mahdottomaksi.

No mutta, kyllähän tuon loppujen lopuksi nakkeli läpi. Into laskea varsinaista tulosta tosin lopahti kahden väylän jälkeen. Ehkä tälle radalle pitää antaa aikaa muovautua (ja karsiutua). Joka tapauksessa hyvä, että laji leviää Kaakonkulmallekin. Henkilökohtaisella mittapuulla radan kohdalla on nyt rasti ruudussa - käyty, hyvä - ja eteenpäin.

So much has happened in the past week, that I'm going to chop the feed into smaller segments. Be prepeared to hear from me more frequently from now on.

Last Thursday we were going to pick up a freezer from my parents' house. We took a small detour there and visited Klamila, a small village in Virolahti. There was this new and somewhat locally hyped disc golf course that I wanted to test.The expectations were a bit too high, but nevertheless, it was a fun throw.

First of all, I appreciate the effort. The holes were planned to be varied in terms of terrain, elevation and shape, but the execution was still bit lacking. The baskets were great, but there were no proper teesigns (or tees). Some of the holes were in the middle of forest without an actual fairway. Probably the course will shape itself (or someone will) in a way that the holes are something more than lucky throwing. I'm going to visit Klamila again, but I'm going to let it complete itself first.

"Eteenpäin!" sano mummo lumessa

Vajaa kuukausi taukoilua on takana. Niska on edelleen välillä pahemman, välillä paremman tuntuinen mutta tauko töistä sekä frisbeegolfista ei ole suuremmin vaikuttanut. Viikko Bulgariassa ja lämpimät kelit ovat tuntuneet helpottavan, mutta elokuussa töihin palatessa lähden kyllä työterveyden kautta hoitamaan niskajumeja pois. Toimistotyö ja fribailu - ilmeisen haastava yhdistelmä. Asiassa tietysti on hyvää se, että tällainenkin itsepäinen arjen sankari tajuaa viimein kunnollisen alkuverryttelyn ja venyttelyn merkityksen.

Viime perjantaina rikoin pelitauon paristakin syystä. Ensinnäkin alkoi turhauttamaan kun pelikeli on mitä parhain ja lomaa ties kuinka paljon. Toisaalta, vieraillessa tuttavaperheen luona käytiin isävoimin esittelemässä (miä) ja tutustumassa (toinen isä) lajiin Karhumäellä Imatralla. Mukavaltahan se tuntui taas päästä paiskomaan. Tulokset eivät päätä luonnollisesti huimanneet, mutta +13 on pölyjen ravisteluksi ihan ok suoritus. Draivi kulki, ja putissakin kolisteltiin alarautaa välillä vähän pidemmältäkin. Useasti ainakin.

Tänä aamuna lähdin aamukierrokselle Myllymäkeen. Mukaan tarttuivat Santeri sekä Miika, molemmat kesätöissä yliopistolla. Lämmöt olivat yli 20 asteessa jo puoli kymmenen maissa, kun saavuimme ykköstiille. Pienet alkupyörittelyt ja avaukset ilmaan... ja PD korin alle. Tuntui lähtevän ihmeen kevyesti ja kovaa - ja ennen kaikkea juuri sinne minne tähtäsin. Kakkosväylältä nappasin parin vaikka ensimmäien lähäri paukahteli puihin - tuntui hyvältä kun homma luisti! Tietysti korttiin mahtui bogeja, tuplia ja jopa tripla, mutta mahtui sinne toinen birdiekin väylältä 13 (uusi birdie radalle) ja reilu kasa pareja. Lopputuloskin oli loppujen lopuksi erittäin asiallinen +15.

Hymyilyttää.

 After a bit less than a month's break I decided to try how my neck handles disc golf. It seems like I still have to go get it checked up as soon as I get back to work, but disc golf seems to have very little impact to it. As long as I remember to warm up properly and take care. 

On last Friday we were wisiting another family, roughly the same age as us, and I took that family's dad to Karhumäki to give disc golf a try. At the same time I got to shake the rust out of my trows. The final result is not impressing, +13, but at could've been worse. Felt good to throw again.

Today I went to morning round at Myllymäki with some co-workers from the university, Santeri and Miika. In short, the round was just pure awesomeness. Yeah, I got some double bogeys and yes, even a triple one - but I also made 2 birdies on the same round at Myllymäki and birdied another new hole (13). The weather was just perfect and the company was good, too.

Taukoa frisbeegolfista

Onneksi kesän säät eivät ole liiemmin suosineet, koska tällä hetkellä tilanne on se että miä en pahemmin ole heittelemässä käynyt. Ja tilanne jatkuu toistaiseksi sellaisena. Jokunen viikko sitten toimistotyöstä (ja/tai fribailusta, ken tietää) sain niskani ihmeelliseen kuntoon; muutoin ei tunnu ihmeelliseltä, mutta vasemmalla ääriasennossa alkaa tekemään ilkeää. Viime viikkoon asti niska on aina mennyt parempaan kuntoo, mutta radalla käynti rasittaa sitä sen verran että suraavana päivänä vaiva on ollut aina pahempi. Eli tauon paikka - nyt odotetaan että saadaan täysi toimintakunto takaisin ennen kuin lähdetään kovempaa rykimään. Pitää vielä katsella, mitä esimerkiksi Sammonlahden radan kiertämisen kanssa tekee, siellä rykiminen ei kuitenkaan niin kovaa ole...

Harmittaa joka tapauksessa...

I managed to get an annoying issue with my neck few weeks ago. It's either work (office work to be precise) of disc golf related, but in any case, when I turn my head to left extreme I get an annoying little pain... So far it's been recovering just fine, but I've always went to disc golf course way too soon and the issue just continues and continues. Now I'll take a break from all throwing (except maybe shorter courses like Sammonlahti course...) until my neck is fully healed.

Long time no see

Eilen oli oman harrastusurani pisin fribailusessio radalla, kun kierrettyä tuli yhteensä 36 väylää neljän tunnin aikana. Serkkuni Tero, jota olin viimeksi nähnyt kuka tietää milloin tuli käymään Lappeenrannassa. Suunnitelmissa oli sateeen uhasta huolimatta käydä ensin Imatralla heittämässä Karhumäki ja sen jälkeen Lappeenrannan puolella Myllymäki. Tulosodotukset eivät olleet kovin korkealla varmaan kummallakaan, Tero oli viikonloppuna käynyt suunnistelemassa Kuopiossa ja ittellä pari viikkoa jatkunut niskajumi (jonka toipumista en oikein jostain syystä jaksa odottaa!!!) söi voimaa ja repimisintoa, mutta kukas tätä lajia tuloksista pelaa...?  Pahoittelut jälleen kerran kuvien puutteesta, sateen uhan takia suorittaminen oli mielessä päällimmäisenä eikä oikeasti edes muistanut, että siinä kännykässä on kamerakin...

Aloitetaan karhumäestä. Avaukset olivat epävarmoja, mutta pääsääntöisesti pysyttiin väylällä. Ykkösväylän bogey oli täysin turha mutta yleisilmeeltään kierrokseen ei tullut yhtään tuplabogey:ä ja sainpa viimein birdien kutosväylältä. Viimeksi oltiin birdieputilla, mutta nyt muuten identtisen suorituksen jälkeen PD-jatko lopsahtikin korin alle. Väylällä 12 haettiin myös birdietä mutta ei jaksanut koriin asti.  Lopputulos +7 ja uusi ennätys yhden heiton parannuksella. Avaukset tuntuivat lähtevän järjestään alkaen liian ylös ja vasemmalle. Huono suorittaminen johti lopulta repimiseen ja draivian hajoamiseen. Karhumäessä tämä ei näkynyt, mutta Myllymäessä sitäkin enemmän. Teron kierroksiin en ota sen kummemmin kantaa, mutta ilmeisesti avaus oli hukassa. Lisää tästä myöhemmin.

Karhumäen jälkeen siirryttiin Myllymäkeen ja Teron ensimmäiselle kierrokselle siellä. Itsellä vielä tässä kohtaa tavoitteena oli päästä lähelle omaa pohjatulosta, mutta haaveeksi jäi... En tiedä mikä tuli, mutta Jackalia ei tällä kierroksella uskaltanut heittää ollenkaan, koska draivi oli just sitä itteään. Sivuttaishajonta ei sinällään haittaa, menee käden väsymisen piikkiin, mutta suurin osa avauksista lähti ylös ja antsaan eikä puhtaista irroituksista ollut tietoakaan. Kippaamisen pelossa jouduin heittämään TeeBirdillä avauksia, ja väylien vasemman puolen pusikot tulivat kyllä tutuiksi, kun korkeat avaukset painuivat sinne. Ja syvälle...

Yritin pitää mielessä Myllymäen mantraa, jonka mukaan par on oikeasti hyvä ja bogey ei ole häpeä.Lopputuloksena kuusi par:ia, kaksi tuplaa ja yksi +4, yhteensä +18. Ja ihmetyksen sekainen paha mieli tuosta avauksesta tuli myös. Kenttätreenit kutsuvat jälleen. Tero ei ollut omaan draiviinsa myöskään kovin ihastunut ajeli ilmeisesti Lappeenrannasta suoraan Haminaan ruissalon radalle ja tempaisi sieltä muhkean -9 -tuloksen noin niinkuin malliksi. Tähän pyritään vielä joskus.

Kaiken kaikkiaan oli kuitenkin mukava aamupäivä! Sadetta ei tullut ja seura oli loistavaa. Tulokset eivät miun Karhumäen ennätystä lukuunottamatta päätä huimanneet, mutta oli mukava nähdä serkkua fribailun parissa. Pitää ottaa uudestaan jossain päin Suomea!

Fun Monday behind, as I met my cousin Tero. We threw both Karhumäki and Myllymäki. We both had some issues with the game, as my neck contienues to be a pain, and Tero was orienteering for the weekend. No big expectations in terms of scores. However, I managed to pull a new personal best form Karhumäki before my drive fell apart. Scores were +7 from Karhumäki and +18 from Myllymäki. Myllymäki was a disappointment in terms of driving, as the anhyzer-or-sky-high -problems started again. Oh well, can't win every battle, it's field practise time!

Tero wasn't satisfied with his performance either. He drove to Hamina straight from Lappeenranta and threw amazing -9 on the course there. That's something I would like to do some day, too! It was a fun morning, and definately was something we have to do again!

Sadepäivän rattoa

Vähän eilen huoletti nakkelun onnistuminen, mutta suunnitelmat piti ja illalla lähdettiin pienestä satelusta huolimatta Heikin kanssa Sammonlahteen. Treenikierros rataa lämmittelyksi ja siitä tyhjentyneelle futiskentälle draivaamaan - siinä suunnitelma. Ilmeisesti sään (tai hyttysten)  takia rata oli tyhjillään, joten pääsimme kaikessa rauhassa avaamaan väylät parilla-kolmella kiekolla per heittäjä. Tuloksia ei otettu ylös, mutta ihan mukavasti meni. Birdieitä siunaantui kertaalleen ykkösväylältä ja uutena väylänä myös kasilta, jolla molemmat avaukset löytyivät korin vierestä. Ylipäätään voin edelleen olla lyhyeen peliin tyytyväinen.

Kentällä tunnelmat olivat sitten enemmän kaksijakoiset. Positiivisina seikkoina voitaneen sanoa, että heittosektori draivatessa tuntuu kaventuneen niin leveys- kuin korkeussuunnassa. Hallintaa tuntuu olevan rystyllä vähintäänkin riittävästi. Lisäksi kämmeneltä sujuu myös hyvin, kun sain Bansheen ja PD:n hyvin kapealla s-linjalla 80-85 metriin. Mieltä jäi kuitenkin painamaan avaukset hitaammilla kiekoilla, kun tuntuivat kääntävän taas väpätellen oikealle. Ajatusta mukaan, niin sain lopunviimein nekin lentämään suoraan, mutta väpätys ja paha mieli jäi. Rystydraivin pituudessa ei isommin uutta, 80-85 metriä lähes kaikilla heitoilla. Alkaa loppumaan keinot mitä tuolle enää voi tehdä. Heitto tuntuu hyvältä, suunta näyttää hyvältä, väpätyksen puolella kaikki vähintään ok. Pituutta ei vain ole. Jatkossa koitan keskittyä nokkakulmaan, josko vaikka sitä kautta tulisi vähän lisää pituutta. Muutoin se onkin varmaan varmaan toistoa, toistoa, toistoa ja nopeuden kehittämistä.

Yesterday was a bit on the rainy side, but me and Heikki still managed to head to Sammonlahti. First the course for practise and warm-up and afterwards driving on the football field. Course was a satisfactory, got new birdie on hole #8 (twice) and also birdied #1 once. Throw discipline starts to show. On the field... well, something good and something bad. On the bright side my backhand drives are more controlled in terms of direction and height, but the distance isn't quite there. Almost every drive with drivers ended up on the 80-85 meter mark no matter what. I also tried my forehand potential and was quite happy to see that my sidearm also reaches the same distance, 80-85 meters. I threw my leftover drivers (Banshee and PD) and both made quite narrow s-line without too much wobble. Definately have to try my straighter drivers the next time... Also more focus needs to be directed toward clean release with midranges and putters.

Pohjanlahden rannalle ja Hämeeseen

Kello soi viime keskiviikkona kello neljältä. Aamupalaa naamariin, edellisenä iltana pakatut kamat kantoon ja jalkaisin kohti yliopiston parkkipaikkaa. Bussi Vaasaan lähti viideltä, perillä oli tarkoitus olla puolilta päivin. Varsinainen syy Vaasan reissuun oli sähkötekniikan alan jatko-opiskelijoiden kesäkonferenssi, mutta sainpa yhdistettyä siihenkin frisbeegolfin. Tarkoitus oli yhyttää vanhan opiskelukaverin, Matin kanssa, joka nykyisin työskentelee Vaasassa ja käydä heittämässä Arboretumin puistomainen rata läpi. Alustavalla viikolla matkaan tarttui myös vähemmin heitellyt Mikko, ja viimeisillä konferenssin avauspäivän esitelmien lopulla Mikon kanssa askelmerkkejä Arboretumiin lähdöstä sopiessa penkkiriviä taaempaa kuului: "Frisbeegolfia? Hitto, onko teillä ylimääräisiä kiekkoja, omat jätin kotiin kun mietin ettei kuitenkaan kerkeä". No, olihan niitä, ja matkaan lähti myös Santeri.

Paahteisen päivän päätteeksi tallustelimme kolmisin noin kolmen kilometrin matkan Arboretumin ykköstiille, jossa Matti sovitusti odotteli. Silveriumin puolen jätimme väliin ja päätimme keskittyä parin kierroksen verran Arboretumin puoleen. Ekan kierroksen pelasimme neljästään harjoittelumielessa ilman tuloslaskua, rataan tutustuen. Vaikka kyseessä oli puistorata, oli kyseessä monipuolinen rata. Avauksissa löytyi hyssepommia ja suoraa (kämmeneltä ja rystyltä), s-linjoja sekä korkeita suoria. Tarvittiin draiveria, midaria ja putteria. Mutta koska kysesssä oli puistorata, oli se myös paikkapaikoin sekava väylien asettelujen suhteen ja muita puistonkäyttäjiä luonnollisesti joutui varomaan.

Ensimmäinen kierros meni rataan tutustuessa. Lopunviimein tulos taisi olla jossain +4:n ja +6:n välillä. Muiden tuloksia en varsinaisesti kysellyt, mutta Matti kertoi heittäneensä -5. Toiselle kierrokselle lähtiessä Santeri lähti hiippailemaan takaisin hotellia kohti ja Matin ja Mikon kanssa lähdimme toiselle kierrokselle. Henkilökohtaiset tavoitteet taisivat mennä näin: Mikolla keskimäärin +1 per väylä, Matti halusi pakkaselle ja miä mhdollisimman lähelle sitä. Ekan kierroksen aikana taisin tehdä yhden birdien, ja muutamilta väyliltä piti mahdollisuuksiakin olla, mutta heittopituus ei vieläkään riitä suurimmalla osilla väylistä pirkkupaikoille. En ruvennut riuhtomaan, vaan pyrin puhtaaseen heittotekniikkaan.

Periaatteessa lopputulos omalta osalta on hyvinkin tylsä. Avaus "OK", lähäri alle ja lähäristä riippuen joko putti tai nosto. Huonot avaukset tai lähärit tuottivat bogeytä korttiin. Perussuoritukseen voi kuitenkin olla tyytyväinen, kun rautaputteja tuli pari, Eri avauslinja toimivat suurimmaksi osaksi juuri niin kuin piti ja lähäripeli oli jälleen upeaa - myös kämmeneltä. Putti oli epävarmaa, tosin... Lopunviimein pelasin kolme yli (mikä on ilman birdieitä miusta ihan hyvä), Matti meni yhden alle ja Mikkokin pusersi ittelleen viimeisellä väylällä uskomattomasta paikasta +12 -tuloksen. Hieno rata, hieno keli ja hienoa seuraa!

Perjantaina konferenssi loppui ja bussimatka takaisin alkoi. Itse tosin hyppäsin jo Tampereella pois ja jatkoin Riihimäen kupeeseen anopille, jonne vaimo ja tyttö olivat jo viikolla tulleet. Puuhailtiin perheen kanssa kaikkea mukavaa, ja sunnuntaina kävin toisen, Riihimäelle muuttaneen vanhan koulukaverin Jasinin kanssa kiertämässä Riutta DGP:n. Kyseessä on hiihto- ja lasketteluympäristöön rakennettu 12-väyläinen ja voi pojat kun olikin jännää! Meinasi takakutosella mennä niin pahasti sisu kaulaan ettei mitään rajaa.

Rata on hyvin mäkinen. Välillä vedetään laskettelurinnettä alaspäin, välillä ylöspäin ja välillä mennään harjun lakea pitkin. Huonosta heitosta rankaistaan 50 metrin sivuttaissirtymällä, metsällä tai rinteeseen rollauttamisella. Tai näiden yhdistelmillä. Omassa pelissä tämä ehdottomasti näkyi. Puutteellinen kiekon lähtönopeus ei oikein nähtävästi toimi korkeuserojen kanssa, koska aikaisin feidaava kiekko menee pitkälle sivuun (alamäki) tai feidaa entistä aikaisemmin (ylämäki). Dominoefekti tulee siitä, kun alitajuisesti pyrkii pelaamaan varovaisesti ja heittää vielä hiljempaa ja... tiiättekin loput. Etukutonen omaan peliin nähden ok, lähestymiset lyhyitä, lähäripeli pelasti mitä pelastettavissa oli, mutta ongelmia tuli putterin kanssa. Aina kun otin P1:n käteen, ei saanut hyvää suoritusta aikaiseksi. Lähärit oli löysiä ja lipeilivät käsistä ja putit olivat voimattomia. Pitää kenttätreenissä ottaa jatkossa draiverien lisäksi isommalla fokuksella putterit ja midarit mukaan.

Takakutonen oli sitten sitä pykälää jännempää frisbeegolfia. Käytännössä väylällä oli pysyttävä, jos ei halunnut pulaan lähärin kanssa. Harmi kun en tajunnut ottaa kuvia tuolta lähestulkoon sadistiset mittasuhteet omaavalta osuudelta. Ei sillä, kivaa oli ja väylät haastoivat kyllä upeasti miettimään tarkkaan mitä avauksen kanssa haluaa tehdä. Jälkeenpäin ajateltuna bogey per väylä oli oikeastaan ihan hyvä tulos. Kun tuota korttia kattoo, niin käytännössä yhdellä heitolla per väylä lisättynä tuo vastaa Arboretumin korttia ylempänä. Suoritus on nähtävästi menossa tasaisempaan suuntaan, birdieitä ei tule, mutta ei tule isoja virheitäkään.

Ylipäätään hieno viikko takana. Näki vanhoja kavereita ja tutustui uusiin. Puoltoista uutta rataa (puolikas Riutta käyty jo aiemmin läpi) koettu eikä hajonneita paikkoja tai hukattuja kiekkoja. Heittopituudet ovat lyhyitä mutta linjat ovat hyviä. Ja jos birdie-paikkojen puutteen ei anna harmittaa, niin suoritus on vakaata. Kun heittopituudet tästä lähtevät kehittymään, niin jännä nähdä pysyykö tuo vakaa suorittaminen vielä pelissä mukana.

Great week behind. Adventures of yours truly started on Wednesday, when I hopped on a bus to Vaasa. Main event there was annual conference of doctoral students of electrical engineering, but naturally I found a way to implement disc golf into the program. I wrote to my old friend Matti, who works there nowadays that we could go to some course nearby while I'm there. In addition, Mikko from my university joined the company and finally the plan was to go to Arboretum in Vaasa. During the start of the conference, as me an Mikko were scheduling things up, another dude, Santeri overheard us and joined in. The more the merrier, let's go!

We met Matti at the course and threw a total of two rounds. After first Santeri decided to head back to hotel, but the remaining three of us decided to take scores on the second round. Matti wanted to go below zero, I as close to it as possible and Mikko set his goal at +1 per hole. We all had a good round an all goald were met, more or less. Matti -1, I +3 and Mikko +12.

On Sunday I went to throw Riutta DGP at Riihimäki  with another old friend, Jasin. Altitude differences on this course really bested us, and the scores weren't that good... I guess it's time for more practise, this time also with putters and midranges...

Kumpareita, kumpareita...

Se on muuten jännä, miten kumpareista tämä lajin kanssa kehittyminen on. Ensin menee hyvin ja heitto pelaa, sitten taas ei ja lopulta kaikki on taas hyvin. Olen huomannut tällaisen kuvion etenkin omassa suorittamisessani, ja mennyt sunnuntai-maanantai -pari ei ollut siitä poikkeus. Aikataulutus meni pääpiirteissään siten, että sunnuntaina kävin pari kierrosta Sammonlahtea läpi ja vähän kenttädraivailua ja maanantaina oli työsarkana Myllymäki - pitkästä aikaa. Edetäänpä tässä kronologisesti ja aloitetaan sunnuntailta.

Sammonlahden #3. Sanalla sanoen tiukka väylä. Ainakin jos suoraan heittää.

Tytön lähdettyä nukkumaan pakkasin fribalaukun ja hipsin kohti Sammonlahtea, tavoitteena heittää lämmittelykierros radalla ja sitten draivin harjoittelua kentällä. Kentällä oli muuta touhua menossa, mikä ei sinällään tullut yllätyksenä. Radalle siis. Ensimmäinen kierros oli vähän sitä itteään, ja oli lähellä ettei päässyt turhautuminen iskemään, mutta jatkoinpa tulosten kirjailua kuitenkin. Liian paljon on mennyt kierroksia ilman tuloskorttia ja tavoitteellisuutta. Alku peruskauraa par-bogey-par, ja sitten levisi. Neloselta ensin mandon ohi ja tuplabogey korttiin ja viidenneltä sama juttu. Sitten tapahtui kummia kun aiemmin analysoima vahvasti birdielle mahdollisen kutosväylän avaus kämmenellä MD2:lla paukahti korin alle! Kolmas birdiesulka tältä radalta hattuun, hyvä minä! Jatko oli sitten tuttua bogeylinjaa ja viimeiseltä väylältä par. Heikoin kirjattu tulos tältä radalta, mutta sinistä on kiva nähdä kortissa. Tulos +6

Kävin tässä välissä vilkaisemassa futiskenttää ja totesin sen vieläkin varatuksi, joten suorilta toiselle kierrokselle. Kierros alkoi mukavasti, kun P1 jäi väylälle - joskin vajaaksi -  ja pitkä putti napsahti sisään. Väylälle 6 tullessa tilanne oli vielä +/-0, mutta sitte nedellisen birdie-väylän avaus leikkasi liian sisään ja lopulta korttiin jäi +1 ja seiskalta samaa tarinaa. Yllätyksenä tuli, kun kasilta pääsin birdie-puttia yrittämään. Ujo putti jäi alarautaan , mutta mieltä lämmitti. Viimeisen väylän avaus jäi oikealle pöpelikköön ja lopunviimein kierrokselta tuli mediaanitulos +3. Kaksi kierrosta, kahdelta eri väylältä birdie. Ei voi valittaa.

Toisen kierroksen aikana oli futiskenttäkin tyhjentynyt, joten hiippailin kentän laidalle treenaamaan... väylädraivereilla... ja yhdellä uudella heräteostoskiekolla (no oli se jokatapauksessa ostoslistalla. Ensi vuodelle). Löysin lauantaina Mikkelin Intersportista sellaisen oikein mehukkaan neonpinkin Ternin, ja se tarttui hyppysiin. Ensimmäisten kenttätestailujen perusteella lensi juurikin sen 5-10 metriä pidemmälle kuin väylädraiverit, mutta keskimääräinen heittopituus oli tippunut; Ternillä pisin heitto 95 metriä ja TB:llä 90. Keskimääräiset heittopituudet jäivät johonkin 80-85 metriin. Suurin antikliimaksi oli se, kun viimeisellä heittokerralla tyhjensin laukun sisällön kentälle ja nakkasin D-MD2:n nätillä hyzerflipillä 80 metriin. Etsilleen, miulla alkaa olemaan vahva epäilys, että miun heitossa nokkakulma on liian ylhäällä. Jotenkin tuntuu, että kaikki draiverit (mukaanlukien se alivakaa Tern) käyttäytyvät todella vakaasti ja feidistä tulee visuaalisesti mieleen lähinnä sakkaaminen. Vauhti vaan tyssää kesken. Noh, askel taakse ja sitten eteen, harjoittelua edessä vielä paljon.

Maanantaina lähdettiin sitten koko perheen voimin illalla kiertämään pitkästä aikaa Myllymäen rata. Vettä satoi koko matkan, mutta onneksi lopetti parkkipaikalle kurvatessa. Myllymäki on miulle henkisesti aina sellainen benchmark-rata; siellä näkee pelipään ja heiton kehittymisen. Ja kierroksen perusteella sitä kehitystä onkin tullut ja rutkasti! Tai sitten kävi tuuri... noh, mennään ensimmäisellä tulkinnalla.

Suoritus yllätti jo pelkällä tasaisuudellaan. Birdieitä ei kortissa näkynyt ja tuplabogeyjäkin vain yksi. Lähäripeli oli omaan tasoon peilattuna silkkaa timanttia ja putti kulki paremmin kuin ennen. Väylätkin näyttivät mukavan tilavilta Sammonlahden jälkeen.

1. Par - PD mäen päälle mutkaan, ei skippiä. Lähäri alle ja putti mukiin

2. Bogey - PD:llä liian varovaisesti, jää mäen alle sisämutkaan. Forella puukujan läpi toiseen väyläyraan. Lähäri puihin ja seuraava korin alle. Putti sisään.

3. Par - Avaus FD:llä väylään, mutta jää vajaaksi. Pitkällä birdieputilla ollaan silti, mutta ei uppoa. 

4. Tuplabogey - Kämmenavaus PD:llä liian varovainen ja feidaa kinkaman jälkeen oikealle. Yritän hammerilla korin alle, mutta TB lentää liian vasemmalle ja jää rinteeseen. Putti rollaa takaisin alas. Seifti korin alle ja nosto.

5. Bogey - TB kämmenellä liikaa vasemmalle ja nappaa puiden lehviin. Jää väylälle. Lähäri feidaa liikaa vasemmalle ja putin kämmäsin.

6. Par - Avaus FD:llä rystyannukassa, mutta liikaa kulmaa eikä kanna ensimmäisen mutkan ohi. Lähestyminen Bansheella tavoitellen tiukkaa S-heittoa. Linja hyvä, suunta liikaa vasemmalle. Putti osuu.

7. Par - Avaus P1:llä hermopuuhun vasemmalle. Lähäri muuten nätti, mutta jää greeniä reunustavien puiden taakse. Pitkä S-putti sisään!

8. Bogey - Avaus MD2:lla mäen päällä olevaan puuhun. Lähäri jää vajaaksi ja putti alarautaan.

9. Bogey - Avaus FD:llä hitusen oikealle ja kuolee 10 metriä tiistä väylän oikeaan laitaan. Jatko MD2:lla väylälle, mutta vaatii vielä toisen korin alle. Etuysin tulos +6

10. Bogey - Avaus TB:llä liian ylös ja oikealle, feidaa väylälle. Jatko Korin lähelle kallion alle kuusen juureen. Putti rautoihin.

11. Avaus FD:llä liian ylös ja oikealle, mutta jää väylään. Timanttinen lähäri MD2:lla pienessä hyzerissa korista vähän vasemmalle. Putti sisään.

12. Par- Kokeilin Bansheeta tähän, ettei liitäisi vahingossakaan jyrkänteeltä. Arvioin linjan väärin ja kiekko feidaa rajusti vasemmalle, jyrkänteen rinteeseen. Seifti alle ja nosto.

13. Par - Kokeilin MD2:lla avausta, koska draiverit karkaavat herkästi ylös ja alamäkiväylällä moinen on murhaa. MD2 loivassa s:ssä korin tasalle mutta vasemmalle. En uskalla ottaa pitkää puttia vaan seiftaan alle.

14. Bogey - Avaus FD:llä hyvin loivalla S-mutkalla väylään, en muista milloin viimeksi olisi jäänyt. On oikealla ja yritän Bansheella kämmenellä korin alle. Osuu koivuun, josta ehdin ennen heittoa sanoa että "jos tohon ei osu, niin se on alla". En lähde yrittämään pitkää puttia ylämäkeen vaan seiftaan alle. Olen tyytyväinen bogeyyn.

15. Bogey - Avaus kallion alle suurinpiirtein siihen mihin yritettiin, ehkä vähän liikaa oikealle. Lähäri MD2:lla liian varovainen ja feidaa annukasta pois ja jää korikummun alle. Seiftaus alle jää liian vajaaksi mutta putti menee sisään.

16. Bogey - Avaus P1:llä oikealle ja jää ikävästi pöpelikköön. Jatko vähn turhan kauas korista ja putissa kämmi.

17. Par - Avaus FD:llä loivalla S-mutkalla mutta vajaa. Jatko kummun rinteeseen, mutta liukuu melkein alas. Hermoja raastava putti menee sisään.

18. Bogey - Avaus TB:llä liikaa oikealle ja lehvästön kautta vasemman puolen puusaarekkeen tasalle. Jatko MD2:lla huonosta asennosta aidan portin tuntumaan ja lähäri korin alle.

Lopputuloksena siis kierrokselta uusi ennätys, +11. Edelliseen ennätykseen parannusta tuli huimat 7 heittoa. Vaikka draivipituus on vähintään heikko ja laatukin vasta paranemassa niin jotenkin tuo Sammonlahden rata ja kenttä ovat saaneet lähäripeliä kehittymään huimasti. Heittoon on enemmän luottoa ja puttia uskaltaa paljon pidemmältä. Anhyzer-lähestymisiä uskallan jo jotenkin heittää ja midarin kämmenheittoakin uskaltaa käyttää. Kertakaikkisen hieno käänne sunnuntain kenttäpettymukseen. Toivotaan, että tuo ei ollut ihan täysin tuuriheittelyä, vaan että kehitystä olisi oikeastikin tapahtunut. Joka tapauksessa tuollainen päänahka taskussa on mukava lähteä Vaasaan huomenna. Tarkoitus oli käydä kolmipäiväisessä seminaarissa ja joku ilta pyörähtää myös paikallisia ratoja ihmettelemässä Matin kanssa.

Finally i managed to actually take scores from few rounds! Past few days have been packed with disc golf, first in Sammonlahti (two rounds in the course and field training) and yesterday I made my new record at Myllymäki (long time no throw). Emotion-wise it's been yet another rollercoaster week. Disappointments turn into successes and yet again failures follow only to be replaced by epic throwing.

You can find the scorecards above. I managet to take birdies from two holes at Sammonlahti, from which the #6 one was new. Results were "meh" and "ok", as first one was my lowest at +6 and second a median +3. The field practise was somewhat rustrating, as my distance with drivers has dropped. My average throw got 80-85 meters (fairway drivers) and my new Tern only made approximately 5 to 10 meters more. From the flight I guess that the problem lies in the nose angle, because the flight seems to stall quite heavily as well as go a bit high. Oh well, one step back before going forward...

The Myllymäki round was a complete success. Even though I didn't get any birdies my double bogey count was low too, only one that is. I get to try birdie on #3 but no luck there. Final result was +11, which is 7 better than my previous record. It's a major confidence boost even though the drives were average at best. Tomorrow I'll head to Vaasa for a seminar and I've planned some disc golf on the evenings with Matti, who lives there at the moment.

Online-identiteetti - iloreplica

Viikon verran on vierähtänyt ilman sen kummempia saavutuksia tai suorituksia. Sammonlahden radalla olen pariinkin otteeseen käynyt, mutta tuloksia en ole ottanut ylös. Enemmän tuo on ollut lähäritreenausta kuin tulosheittelyä. On vähän rennompi fiilis heitellä ja voi kokeilla uusia juttuja. Eniten tuolla radalla kehittää tekniikka- ja heittokuria, kun heiton pitää toistuvasti osua (todella) kapeaan väylään. Reenatessa tapahtuu ja välillä väyläkohtaisesti otetaan tupla- ja triplabogejakin, kun se kiekko lipsahtelee mihin sattuu, mutta toisaalta alkaa hitaammilla kiekoillakin löytymään eräänlaista linjanmuokkauskykyä ja varmuutta omaan suoritukseen. Laskeskelin tuossa, että Sammonlahden radalla olisi nyt kaksi väylää (1 ja 3) jo saatu -1:een ja kaksi väylää olisi vielä "helposti" saatavilla samoihin (6 ja 9). kaksi jälkimmäistä ovat siitä merkittäviä, että molemmilla avaan kämmenellä, joka edustaa sitä heikompaa puolta. Puttipelissä on lisäksi nähtävissä aavistus kehitystä, kun hieman elävä grippi alkoi tuottamaan korista yli ja hieman oikalle meneviä kovia laakaputteja. Jalkapallokentällä draivailuissa ei ole näkynyt sen kummempaa kehitystä tai takapakkia. Paljoa ei ole pystynyt käymään, kun -kas kummaa- jotkut pelaavat jalkapalloa siellä.

Kuulumisien lisäksi puhun vähän online-identiteetistäni. Sen lisäksi että käyn pelailemassa ja kirjoittelen siitä tänne blogiin, olen myös lajin tiimoilta esillä eri sivustoilla ja sosiaalisessa mediassa. Nimimerkillä iloreplica esiinnyn muun muassa Frisbeegolfradat -sivustolla, Frisbeegolf-Forum:lla sekä Instagram:ssa. Muita sivustoja, joilla tunnukset on, mutta aktiivisuutta ei (vielä), on esimerkiksi DiscGolfScores -palvelu. Suosittelen tsekkaamaan ainakin nuo fribailuun liittyvät sivut.

No big stuff from the last week. I've been circling around Sammonlahti course few times with no scorecards, just making relaxed practise - just what I've been looking for. Some minor improvements in putting and overall upshot quality, but... the course is tight and even small mistakses yield big penalties.

Also, if you're interested, I've been making nickmane iloreplica my online identity and you can find me for example on the sites linked above 

Vauhtia pois (ja pituutta lisää)

Aikaisemmassa postauksessa oleva video päätyi siis myös Frisbeegolf-forumille threadiin, jonka pääsääntöinen tarkoitus on nimenomaan auttaa muita foorumin käyttäjiä avauksiensa kansssa. Palautetta tuli muunmuassa juurikin tuosta viimeisen askeleen pituudesta sekä koko vauhdinoton mitasta. Ohjeena tuli lähinnä, että "Rauhoitu, ota vauhtia pois. Kävele ne vauhdinottoaskeleet ja rentoudu". Lisäporkkanana vihjattiin, että koska hitaammalla vauhdinotolla jää enemmän aikaa heittää kunnolla, ei avauksen pituus todennäköisesti kärsi juuri lainkaan.

Tätä lähdettiin toteuttamaan. Alunalkaen puoli yhdeksän maissa iltasella suunnistin jo kovin tutuksi käyneelle Sammonlahden jalkapallokentälle. Kai se täytyy todeta kesän tulleen, kun molemmat kentät olivat kovassa, niille ominaisimman lajin mukaisessa käytössä. Noh, eipä hätiä tuosta, kävin alkulämmittelyiksi kiertämässä Sammonlahden frisbeegolfradan.

Sammonlahden rata oli kokenut pieniä elämää helpottavia muutoksia. Väyläjärjestystä oli muutettu sen verran, että enää ei tarvinnut mennä siirtymässä vanhalta seiskalta kasille nelosväylän yli, vaan vanhasta vitosesta tulikin nyt uusi nelonen ja... ähh, kuvassa näkyy, ensin vanha

ja sitten uusi

Lisäksi nykyisen vitosväylän feidisuuntaa on muutettu oikealta vasemmalle, mutta siinäpä ne sitten olikin. Tulos oli linjassa edellisen suorituksen kanssa - myös tältä kierrokselta tuli kokonaistulos +3.

Bogeyt ja tuplabogey johtuivat kokonaisuudessaan liian ahtaisiin väleihin heitetyistä liian huonoista avauksista, jotka kimpoilivat ikäviin paikkoihin. Ei mitään, mistä pitäisi alkaa murehtimaan, kun tarkkuus kehittyy niin se kehittyy. Erityismaininta väylältä 7, josta sain ehdottomasti oman mukavuusalueen ulkopuolella olleen reilusti yli kymmenmetrisen putin sisään. Hieno motivaationkorottaja!

Kierroksen jälkeen suuntasin takaisin kentälle, ja futarit olivatkin juuri sopivasti lopetelleet touhuilunsa. Ensimmäiset heitot kävelyvayhdilla tuntuivat sanalla sanoen hoopoilta, jäi fiilis että jotain puuttuu. Jalat ja yläkroppa eivät oikein olleet synkassa, mutta heiton laatu sen sijaan oli jo heti aaistuksen parempi. Välillä kiekko väpätteli ja välillä se karkaili ylös aivan kuten ennenkin, mutta miun mielestä ongelmat ovat jo pienempiä. Eikä se pituuskaan kärsinyt: kun FD lähti kädestä hyvin ja puhtaasti, otin suoraan lentäneelle draiville mitaksi 94 metriä. Ei huono - ei yhtään huono. Kunhan kroppa taas tottuu, niin uskoisin, että tästä tulee oikein mallikasta suorittamista.

The video I presented on my last post also went to http://www.frisbeegolf-forum.fi/  -site (finnish disc golf forum) to be peer analyzed. I got feedback that my plant-foot step is way too long and I could do better without that long step-up and running through it. "Take your time, slow down and relax!". So off I went to the football field with intentions to test this new drive. There were, however, some football players (well, surprise!) practising at the field so I threw the Sammonlahti course to warm up. They had made some quality of life changes to the hole order as well as some minor changes to spesific holes mut nothing course-changig - it felt the same indeed. end result was a repetition of last, +3.

After the course I went back to now empty field and tested the slowed-down version of my drive. At first it felt just stupid, but later on I started to get some sense into it. Yeah, i still get flutters and sky-shots but it feels like that the problems are diminshed just a litte bit. And the distance wasn't affected - One good throw and it was at 94 meter mark. Not bad - not bad at all.

Videokatsaus eiliseltä

Kävin eilen taas kuvailemassa omaa draivia. Videolle tarttui kuusi hidastusta, joista kolme ensimmäistä karkasi enemmän tai vähemmän taivaille ja kolme jälkimmäistä oli suurinpiirtein siellä missä piti.

Positiivisia seikkoja kuvailukeikalta: Taas pääsin sadan metrin viivalle, ja keskipituus väylädraivereilla kiipii myös pikkuhiljaa. Myös midariosastolla tuli ylläri, kun lämmittelyheittoje päätteeksi runttasin C-MD2:n 91 metriin. Putteritkaan eivät levänneet kaukana takana. Pahoittelut lyhyestä postauksesta, video puhukoon puolestaan!

Video-drives - part II is here! This time we have six drives, of which three first go up to the sky and three following are more or less "fine". No big worries with this session, got a fairway driver to 100 meter line and also the average distance is growing. What totally made my day was my C-MD2, which I found at 91 meter mark!

Pohdiskelua avauksesta

Kelien lämmetessä ja päivien pidetessä tarjoutuu ahtaampia aikatauluja omaaville uusia mahdollisuuksia harjoitella ja suorittaa. Kun tyttö menee nukkumaan, tarjoutuu silloin tällöin mahdollisuus pyörähtää futiskentälle paiskomaan, eikä viereinen 9-väyläinenkään ole missään nimessä poissuljettu. Valoa tosiaan riittää eikä lämpötilakaan ole päivää kummempi.

Tässä lähipäivinä olen pari iltaa käynyt tappelemassa omaa avaustani kuntoon. Kaipa se on hyväksyttävä että suorituksen parantaminen, ja välillä jopa ylläpitäminen on ainaista taistelua omaa kroppaa vastaan kehon, pään ja puhtaan heiton äärirajoilla. Asiaa ei tietenkään auta, että nyt kun se sadan metrin mörkö on selätetty, ei tyydykään henkisesti enää samoihin lukemiin kuin ennen ja 85-metrinen avaus alkaa vaikuttamaan lyhyeltä. Sitten sitä runnoo, ja pettyy...

Noh, sunnuntaina oli juurikin sellainen päivä. Ei onnistunut, ei sitten millään. Parhaimmillaan heitto kantoi 95 metriin, mutta keskimääräinen heittopituus oli varmaankin 80 metrissä, ehkä vähän yli. Voin sanoa, että korpesi aivan suunnattomasti, kun tuntui että ei vaan saa siihen läpyskään tarpeeksi nopeutta. Kiekosta loppui vaihti auttamatta kesken ja sitten kun runnoo niin sitten kiekko väpättelee minne sattuu. Ei hyvä.

Eilen kävin hakemassa revanssia, mutta samaa tarinaa oli tarjolla. Nyt sentään pääsin pariin otteeseen sataan metriin ja yli, mutta jotenkin ei jaksa innostua sellaisesta heitosta, joka on pitkällä, mutta 20 metriä sivussa. Heittojen pituuskeskiarvon arvioisin olleen vähän pidemmällä kuin sunnuntaina, noin 85 metrissä. Vanhoja pahoja tapoja on tulossa myös takaisin; tuntuu, että heitto alkaa valumaan takapainoiseksi, koska iso osa heitoista karkaa ylös.

On se vaikeaa, mutta niin sen toisaalta pitääkin olla - eihän lajissa olisi lopulta mitään voitettavaa, jos rieska lentää 150 metriin kuukauden treenin jälkeen. Nyt se vain tuntuu ärsyttävältä, kun hyvä heitto midarilla (ja yksi timanttinen heitto putterilla) kantaa samoille mitoille kuin väylädraiveriavaukset. Suorempaan ja siistimmin...

Since the evenings have more light now and the temperatures are also climbing, I've been spending some time at the local football field in the evening, when my daughter is asleep. However, my current state where I'm in, is infuriating, because the progress I had few months ago has slowed down for now. It seems that even keeping up with my previous drives is a struggle, let alone improving it. I've even managed to bring back some old habits in terms of back-weighted throws and oat. It's not all bad, however, I've managed to get to 95 meters on every practise session, and occasionally over 100 meters. The averages are low, though... my average drive is only 80-85 meters... A distance I can throw with a good throw with my midrange (or even putter). Oh well, It's a neverending process, and I tend to think that if it was easy, It ain't fun!

Sammonlahden frisbeegolfrata

Lueskelin tuossa talvella Willimiehen Disc Golf:n kotisivuilta, että Sammonlahteen rakennetaan kevään aikana uusi, 9-väyläinen rata metsikköön Sammonlahden koulun liepeille. Radasta tulisi koulun käyttöönkin soveltuva, noin 40min kierrokselta oleva "neppailurata". 3. päivä toukokuuta järjestettiin sitten rakennustalkoot, joihin en Lahden reissun takia ehtinyt. Joskin illalla kävin tytön kanssa hiukan kurkistelemassa. Seuraavana päivänä kävin kävelemässä radan läpi paikalle sattuneen heittäjän kanssa. Kaikki korit oli asennettu ja tiipaikat merkattu opastekyltin pohjalla ja tiin etureunaa merkkaavalla lankunpätkällä.

Rata ei loppujen lopuksi ollutkaan ihan niin "neppailurata" kuin alunalkaen oletin. Raivausta oli tehty juuri ja juuri riittävästi, joten tarkkuutta tuolla vaaditaan. Rata muodostaneekin hyvän parivaljakon viereisen jalkapallokentän kanssa - kentällä voi hieroa pitkien heittojen tekniikkaa ja radalla tarkkoja lähestymisiä ja lyhyitä avauksia. Radat vaihtelevat pituuksiltaan 42 metristä aina 75:een, minkä lisäksi metsän rinnemäisyys on hyödynnettu 2. ja 3.:lla väylällä joista ensimmäinen heitetään loivaan ylämäkeen ja toinen mäen päältä alaspäin. Draiverien heittäminen on ilmeisesti metsän läpi kulkevien polkujen sekä radan pienen koon takia kielletty, eli midareita ja puttereita saa siis pidemmillä väylilä vähän rykäistäkin. Ei huono, ei yhtään huono.

8. väylän tii

Ratahan piti sitten käydä hetimiten testaamassa. Tiistaina iltasella sattui semmoinen rako, että ehdin kiertämään radan kaikessa rauhassa. Aiempien kieretlyjen perusteella asetin riman varovaisesti par-tulokseen - siihen oli mahdollisuudet, jos vain jaksaisi keskittyä.

1. väylä

Kierros lähti mukavasti käyntiin, kun ensimmäisellä väylällä C-P1 napsahti korin alle ja kauden ensimmäinen birdie oli tosiasia. Siitä eteenpäin väylän ahtaus pääsi verottamaan, ja bogeyt jouduin rustaamaan korttiin väyliltä 2, 5, 7 ja 9. Suurin yksittäinen syy (avaushajonnan lisäksi) huonohkoon suoritukseen löytyy kämmenheitossa midareilla ja puttereilla. Noh, tuossahan sitä on väyliä treenata!

2. väylä

Väylän kiertoaikakin oli kerrassan mukava - 9 väylää tuli tarvottua läpi 19 minuutissa. Väylät ovat selkeitä eikä maastokaan liiemmin kiekkoja piilottele. Täällä tullee vietettyä iltoja tulevaisuudessa useamminkin.

My upshot practise has grown to the next level, as the Sammonlahti disc golf course was built a week ago. On Tuesday I had a chanse to go test it through, and oh boy, how my expectations were wrong! I thought that this could be nice casual practise place also suitable for throwing with friends with little experience with the sport, but this course is by no means easy! Tight holes to the right and to the left, uphill and downhill. Initally I estimated that par could be achievable result, but eventually I had +3 written on my card.