Mitäpä tuli taas tehtyä. Raha haisee ja banjot soi.

Miä olen innostujatyyppi. Vaikka puhuin aiemmin, että luontaisen vaihtuman kautta vaihdan kiekot kotimaisiksi (Prodiscus) ja että en osta kiekkoja turhaan, niin nyt tilanne on se, että testaukseen on ostettu jo kiekot, joilla pitäisi pystyä kattamaan lähes kaikki draiverit nopeuteen 9-10 asti sekä midarit. Kun nyt kerran tilaisuus tuli ja fribakassassa oli sen verran katetta niin mikä jottei. Vanhoille kiekoille olen suunnitellut myyntiä testailusession jälkeen, ja pari kiinnostunutta onkin jo löytynyt.

Tällä hetkellä olen siis saanut haalitta viisi Prodiscuksen kiekkoa käsiini, joista yhtä olen muutaman kerran ehtinyt heittääkin. Kirjoittelen tähän tavallaan ensituntumia ja odotuksia kiekoista ja yritän tällä tai ensi viikolla ehtiä vielä kenttätestien pariin.

Prodiscus -lentoratataulukko, haettu täältä

Ultrium LASERi

175g painava Ultrium LASERi oli ensimmäinen Prodiscus-ostos, ja samalla kiekko jonka tiimoilta tein eniten taustatutkimusta. Alunperin luin, että kiekko oli lähellä Innovan Teebirdia, mutta myöhemmät runit olisivat selvästi alivakaampia - FD:n tyylisiä. Ne pari heittoa mitä kentällä ehdin heittää, varmistivat jutun olevan juurikin näin. Verrattuna täysipainoisiin C(Jolly)- ja S-FD:hen LASERi jäi vakautensa puolesta jonnein niiden välimaastoon. Käänsi hieman yli ja lopussa feidasi takaisin. Radalla heitettäessä en tosin saanut tätä kääntämään yli oikein mitenkään, mutta ei tuo mikään Tiipparikaan ole. Tuulikin tietysti vaikutti.

LASERi ja S-FD

LASERi ja C-FD

Kiekko istuu käteen kivasti ja Ultrium tuntuu hyvältä. Märkänä en ole tätä heittänyt, mutta pitoa tuntuisi olevan vaikkapa Star-muovia rutkasti enemmän. Profiililtaan LASERi istuu ainakin miulla käteen siinä missä FD tai Teebird, mutta kiekko tuntuu aavistuksen leveärimmisemmältä ja terävämmältä. Prodiscus luokitteleekin kiekon nopeusluokkaan 9, ja erinäiset vertailutaulukot ja verkkokaupat antavat tälle nopeusluokan 8 tai 9 seitsemän sijaan. Yksi mahdollinen verrokki tälle voisi tietysti olla myös Discmanian TD. Joka tapauksessa LASERi on pikkaisen nopeampi kiekko kuin nuo miun olemassaolevat väylädraiverit. Jäänee testauksessa nähtäväksi miten se näkyy. Vai näkyykö.

Basic LASERi

173-grammainen Basic LASERi tarttui mukaan viime viikonloppuna. Ultrium LASERista ei ainakaan toistaiseksi ole ylikääntäväksi kiekoksi, joten tätä kokeillaan siihen slottiin. Basic on muovina todella pitävää, lähinnä mieleen tulee luonnehdinta "jäykkä R-Pro". Tuo kulunee oikein hyvin alivakaaksi liitäjäksi. Ei luulisi tämänkään kanssa olevan sateessa ongelmia.

LASERi ja D-FD

LASERi ja S-FD

 Jotain pientä rihman tapaista löytyi valusaumasta, mutta nuo saa käsineen nypittyä tetenkin irti. Foorumeille varoiteltiin Basicin terävistä reunoista, mutta tässä ei pistänyt silmään (tai käteen). Käteen istuminen profiilin puolesta samaa kauraa kuin yllä.

LASERi ja LASERi

Ultrium Titan

Suorat ja alivakaat draiverit kaipaavat ylivakaata paria. Prodiscus tarjoaa tähän parikin vaihtoehtoa, RESPECTi ja uutuus Titan. 175-grammainen Ultrium Titan on lennoltaan pieni mysteeri, mutta riippuen vakaudesta tämä asettuu vastakkain miun Ch-Bansheen, S-PD:n tai Ch-Teebirdin kanssa. Jos lento on Teebirdin kaltainen, tullee jossain välissä vielä ostettua RESPECTi ihan puhtaaksi jyräksi.

Titan ja Ch-Teebird

Titan ja Ch-Banshee

Titan ja S-PD

Käteen istuu hyvin, ja fiilis on hyvin samankaltainen LASERin kanssa. 7-nopeuksiseen verrattuna hieman leveämpi ja terävämpi tuntuma, joka on täysin odotettavissa, luokitteleehan Prodiscus Titanin nopeusluokkaan 10.

Premium MIDARi

Väylädraivereista pykälää hitaampiin kiekkoihin. Nppeusluokassa 5 istuu Prodiscuksen suora/alivakaa MIDARi. Viikonloppuna ostin 176-grammaisena Premium-muovisen yksilön ja ainakin käsituntuman perusteella oli jännän tuntuinen kiekko. Premium muovina oli aika lailla tutun tuntuinen Champion-muovia heittäneelle, ei siinä mittään.

Vertailukiekkona miulla on MD2, koska muita midareita ei miulla ole ollut. Ero kiekoissa on selkeä. Käteen ottaessa MIDARin terävämpi siipi on hyvin selkeä ja komppaa hyvin ennakkotietoa nopeammasta midarista. Kun kiekot laittaa rinnakkain, näkyy MIDARin draiverimaisempi siipi selvästi. Samalla MIDARista jää syvempi tuntu. PDGA:n sivuilla rimmin syvyyseroa olisi millin verrran, mutta se tuntuu kyllä - sellainen "pulleampi" tuntu... Ei se pahalta tunnu, luulisi tuon lähtevän samalla powergripillä kuin MD2:kin, mutta mielenkiintoiseksi mennee.

MIDARi ja C-MD2 (flat)

Lisäksi kiekon alivakaus on pieni mysteeri. Uskoisin Premium MIDARin täyttävän tuon MD2:n slotin hyvin, mutta toivottavasti kiekko ei karkaile oikealle liikaa. Nykyinen C-MD2(flat) kääntää täydellä runttaisulla vähän yli mutta suurimman osan ajasta kestää suorana.

Basic MIDARi

Tämä tuli ostettua samalla filosofialla kuin nykyinenkin midarisetti - premium-muovisen kaveriksi perusmuovinen versio, joka kuluu ja kääntää. Käteen tuntuu samalta kuin premium-muovinen versio, mutta tuo Basic tekee huiman pidon tunteen. Tästä tullee varmasti miellyttävä kiekko heittää ja kikkailla.

MIDARi ja D-MD2

MIDARi ja MIDARi

Kuumotus kentälle testaamaan on kova. Harmi, että säätiedotus on sateisenpuoleinen. Jahka nämä uudet ostokset saa testattua, koetan jonkinlaista raporttia ennakko-odotusten toteutumisesta pykätä kasaan ja toivottavasti kohta on kiekkoja myynnissä sekä bägissä taas tilaa!

Huikea viikko fribaa!

Huhhuh, kun oli mieletön viikko. Suunnittelua, muutoksia ja toteuttamista. Ja fribaa.

Onneks tuo suli samana päivänä pois...

Keskiviikkona kävin viemässä aamuselta vaimon ja tytön junalle anoppilaan, itsellä sama reissu autolla perässä perjantaina. Leikkimökin maalailun ja sen sisälle tulevien huonekalujen tuunailun ohella kerkesin käydä heittämässä kaudenavauksen Myllymäessä ja suunnitella ostoslistaa viikonlopulle suunniteltuun Frisbeepointissa käyntiin.

Keskiviikkoiltana lähdin parin kaverin kanssa kuikkimaan Myllymäen tilannetta. Tuuli oli melkoisen napakka ("En kyllä oo ikinä Bansheen nähny lentävän noin suoraan!") ja draivi oli melkoisen ruosteessa, mutta parin re-teen ja pienen tupeltamisen seurauksena naputin tauluun +18. Sinällään ihan OK, kun näkee jo heti missä vika oli ja että viime kauden avauskierros oli +20. Draivi alkoi loppupäässä kierrosta olla jo kivan matala - hyvin tuntui toimivan ne uudet ajatukset takapainoisuuden poistamiseksi (myöhäisempi taakseveto jne jne...). Vaikka tuuli, tuli vettä eikä tuloskaan ollut ihanteellinen, oli silti mukava päästä radalle. Hymyssä suin kotio.

Perjantaina pärräsin sitten Hämeeseen ja ehdittiinpä vielä koko perheen voimin pyörähtää siellä Frisbeepointissakin. En tiedä olenko miä sitten vaan pönttö, mutta miusta on jotenki hienoa käydä tuolla, jotenkin sellanen karkkikauppa -olo. En antanut karkinhimolle valtaa, vaan napakasti marssin osastolle Prodiscus ja napsin ennalta suunnitellut kiekot matkaan ja marssin kassalle (oikeasti sahasin hermostuksissani kassan ja laarin väliä pariin otteeseen, kun vaihdoin väriä ja sitten olikin kevyt kiekko ja onkostäänythyvä). Lopulta sain ostokset tehtyä.

 Matkaan tarttui siis:

• Basic LASERi - koska Ultrium LASERi on kuitenkin aika suora ja jotain alivakaampaa olisi vielä hyvä olla tarjolla. Siisti vaalean turkoosi punaisilla pyörteillä
• Premium MIDARi - Ei pinkkinä, joka todellisuudessa oli melkein kirkas, vaan keltaisena. Testaukseen Midariksi (duh)
• Basic MIDARi - Alivakaa kaveri edelliselle, punainen
• Ultrium Titan - Puhdas testikiekko. Tätä sovitellaan vastakkain akselille Ch Teebird, Ch Banshee, S-PD

Lisäksi suunnittelin seuraavaa slottia ja hiplailin Spartaa. Hyvältä tuntui muotonsa tiimoilta. Kirjoittelen noista kiekoista ja ensituntumista erikseen, mutta tuo Basic on hurjan tuntuinen muovi. Ei taida puttereissa olla pelkoa pidon puutteesta - se on tahmasuudeltaan melkeen kuin R-Pro:ta, mutta jäykempää.

Lauantaiaamuna lähdettiin perheen voimin aamukävelylle ja suunnistettiin Ykslammin radalle Ryttylään. Toiselle kotiradalle. En ottanut sinne vielä uusia kiekkoja mukaan, koska turhamaisuus - halusin ottaa seuraavaa tekstiä varten kuvat heittämättömistä kiekoista... Rata oli tyhjä, ja likka pääsi tallustelemaan Maniac käsissä rataa pitkin. Jännä kattella, kun tyttö mallailee puttia samanlaisilla manöövereillä kuin miä, vahdannu varmaan pihalla treenatessa...

No mutta, kierros oli tuloksellisesti sellanen "Meh, OK" +7, mutta jälleen kerran osviittaa paremmasta draivista oli tarjolla. Matalaa ja jotenkin kovakierteisemmän tuntuista. Alivakaat kiekot eivät olleet niin alivakaita kuin ennen ja vakaammatkin tuntuivat suoremmilta... Puolessavälissä rataa oli vielä ennätystahti päällä mutta sitten tulikin riskiputti-neloskutosen ja kuonojen heittovalintojen siivittämän toisen tuplabogeyn saattelema "Meh". Keli oli upea ja tuloslukema ei haitannut. Tiedän, että pystyn parempaan.

Tänään ajeltiin kotio Lappeenrantaan ja spottasin Facebookista ilmoituksen seuran järkkäämistä ratatalkoista Sammonlahdessa. Vettä tuli taivaalta, mutta sinnehän sitä lopulta lähdettiin. Sähäkästi saatiin noin kymmenen hengen porukalla vaihdettua kuusi koria uusiin ja raivattua aluskasvillisuutta. Vesisade kastelee mutta ei kyllä haitannut pätkääkään. Jotenkin tuli hyvä fiilis siitä että lähti mukaan tekemään ja osallistumaan siihen lajin ylläpitävään kääntöpuoleen.

9.5. on muuten Linnoitus Open täällä Lappeenrannassa! Tulkaahan pelaamaan tai katteleen - morjestakaa kun näette, miut löytää jostain toimitsijahommista siellä (ja miä en pure)!

Kevään ensidraiveja

Jännä tilanne, kun viime talvena oli lunta. Toissa talvena suurimman osan talvikautta kentät olivat paljaat, mutta viileä keli piti kentän kesäkausikäyttäjät kotona pelaamassa Playstationia. Fribaaja sai heittää rauhassa. Männä talven lumentulo - tai oikeastaan sen lähtö - sattui yksiin kelien lämpenemisen kanssa ja lumen ikeen alta vapautunut (teko- tai luonnon-)nurmi on välittömästi ns. kesämoodissa ja käyttöaste on korkea.

Olen siis ehtinyt heittää kokonaista puolen tusinaa draivia tänä vuonna. Hyvä minä. Eiköhän tuo heittotaajuus kasva kun illallakin alkaa olemaan ulkona muuta kuin pimeää.

En valita, mukava nähdä ihmisiä liikkeellä ja siinä kentän vieressähän joka tapauksessa on se Sammonlahden 9-väyläinen. Kierroksia siellä on kertynyt jo neljä, ja ensihaparointien jälkeen ollaan lähäri- ja puttipelin valossa siinä, mihin syksyllä jäätiin. Ensimmäisen pakkastuloksenkin heitin lauantaina, -1.

Kenttää kaipaan lähinnä siksi, että talven aikana tuli mietiskeltyä omaa draivia ja sen puutteita. Ongelmana on kiekkojen aikainen feidaaminen, vaikka lennon alku menee ns. "oikein" - S-line FD kääntää yli tai nousee hyzerista, mutta varsinainen liitovaihe on lyhyt ja kiekko päätyy sinne 85 metrin tienoille. Nokkakulmaa tai kierteen puutetta, veikkaan miä. Myöhäisempi taaksevienti toi heittoon voiman tuntua lisää, pituutta ei niinkään. Lisäksi korkealle karkailua ei toivottavasti tarvitse enää pelätä niin paljoa - videoita katsomalla huomasin, että aikainen taaksevienti ja perässä laahaava kiekko veivät asentoa takapainoiseksi. Rauhaa asialta en saa, vaan pitäisi päästä kokeilemaan ja analysoimaan. Kameran kanssa.

Lisäksi haluaisin opetella lisää uutta kiekkoa, Prodicuksen LASERia. Ostin tuon Ultrium-muovisena tuossa viime viikolla ja kerkesin muutaman heiton heittää back-to-back S- C-FD:n kanssa. Kääntää vähemmän kuin S, muttei niin paljon kuin C, mutta kaipaa enemmän testausta. Näillä heitoilla olisi just sitä mitä kaipasin. En hae tuohon väliin siis uutta kiekkoa, ehei, vaan varmaan alan tutustumaan tarkemmin näihin Prodiscuksen lättyihin ylipäätään. Luontaisella vaihtumalla ja vaihdannalla Prodiscus-bägi alkaa nimittäin lemaan täysin mahdollinen ajatus; ainakin miun pelin kulmakivi, alivakaa väylädraiveri löytyy. Siitä sitten MIDARia ja sitten Spartaa ja JOKERia puttereiksi niin hitaampi osasto olisi siinä.

Pihaputtia

Pari viikkoa meni sen verran kiireisesti että ei paljoa ole kiekkojen kanssa kerennyt reippailemaan. Hiirikäsi on saanut kyytiä asian tiimoilta senkin edestä, kun olen koettanut metsästää itselle uutta väylädraiveriehdokasta. Taustalla tähän on pieni aatteellispainotteinen mietiskely, josta lisää sitten myöhemmin.

Lauantaina kaivelin korin... noh, kaivelin ja kaivelin, tuossahan se kököttää autokatoksessa... esiin ja kymmenkunta lämmittelysarjatuliputtia myöhemmin napsautin JYLYn auki. Ei tosiaan näyttäytynyt tauko ainakaan parempana pistesaaliina, ensimmäinen kierros nohevasti alle 300 pisteen tuloksella 291. Plussaa kuuden ja seitsemän metrin putit, miinusta viiden ja yli seiskan. Ei vaan lähtenyt.

Taitaa nuo merkit pysyä pihassa jonkin aikaa

Toinen kierros lähti kuitenkin heti perään. Alkoi ilmeisesti keskittyminen herpaantua ja muutenkin kaivella päätä, kun lopputuloksen 282 kanssa kävelin viimein nöyrästi sisään. Plussaa siitä, että puttasin kierroksen loppuun, muu miinusta. Paitsi ei aivan, tulihan siinä parisen sataa puttia lisää pankkiin niitä tilanteita varten, kun sinne radalle jossain kohtaa eksyy. Yksikään putti ei ole merkityksetön treenin kannalta.

Kyllä sitä aina välillä pömpeliinkin osuu. Ja keskitolppaan jopa!

Eilen maanantaina lähdettiin likan kanssa yhdessä puttailemaan. Hassua nähdä, miten tytsy on imeny miusta vaikutteita ja omaksunut miulta tuon varsin suurieleisen kiekon alasviennin. En ruvennut JYLYä pelailemaan, vaan keskityin lähinnä tuon kipupiste-etäisyyden, seitsemän metrin hieromiseen. Kyllä sieltä loppujen lopuksi noin puolet upposi. Lopuksi kokeilin toisenlaista puttidrilliä, jossa aloitetaan vaikkapa viidestä metristä ja putataan kerran. Osumasta metri kauemmas, hudista lähemmäs. Kerran taisin putata vitosesta ohi, kerran kävin kympistä kopsauttamassa alarautaan ja suurimman osan ajasta vietin (vähän yllättäen) siinä seitsemässä metrissä, vieläpä niinpäin että seiskasta upotin, kasista en. Äkkiseltään arvioituna tuli parisen sataa puttia siitäkin. Ei paha.

Applikaatiorintamallakin tapahtuu. Julkistin epäsuorasti Disctancen DGCR:n foorumilla ja mainitsin asiasta kauttarantain myös seurani pj:lle, jonka kanssa vähän tuumailtiin ja suunniteltiin juttuja... Asiaan löyhästi liittyen päivittelin sekä Disctancen että JYLYn projektisivut englanninkielisiksi ja nauhoittelin ajantasaiset videot - käykäähän tsekkaamassa!

Kauden avaus

Tänään oli omalla tavallaan merkityksellinen päivä. Sain retuutettua osan kiekoista ja itseni ensimmäistä kertaa radalle. Ja samalla muuten kentälle.

Alunperin mielessä kävi lähteä Willimiehen disc golfin viikkokisoihin Myllymäkeen, mutta ajattelin sitten käydä heräilemästä talvihorroksesta yksikseen. Jälkeenpäin ajateltuna oli ehkä fiksua, mutta ajatus viikkokisoista kaudenavauksessa jätti kyllä sellaisen mielenkiintoisen kutinan.

Noh, eipä ne aikataulutukset olisi sattuneet muutenkaan.

Mukaan aamusella takertui lähinnä putteri- ja midariosastoa, koska kohteena olleella Sammonlahden radalla draivereiden käyttö on kielletty. Ennen ykköstiitä pyörähdin heittelemässä muovista omaisuuttani Sammonlahden tekonurmikentällä, joka oli jo päässyt sulamaan. Olihan se huikea tunne kun sai vajaan neljän kuukauden paussin jälkeen paiskata lätyn ilmaan. Kroppa ja lätty eivät ehkä olleet samaa mieltä, mutta korvien välissä teki namia. Tällä kertaa löytyi aineksia pitää tulevan kauden draivit matalempina - yritin tietoiseti jättää taaksevetoa myöhemmäksi, jotta heittokäsi ei jäisi tavallaan laahaamaan taakse ja vetämään asentoa takapainoiseksi. Tuntui toimivan, saa nähdä mitä tapahtuu kun saa draiverit käteen.

Sen kummemmin pituuksia mittailematta siirryin Sammonlahden radan ykköstiille ja kävin pari kierrosta rataa läpi ennen ruoka-aikaa ja kotio painumista. Ensimmäinen kierros meni melko puhtaasti ruosteita rapistellessa tulokseen +6. Sai vähän opetella taas että mitens sitä taas heitettiinkään väylää pitkin. Toinen menikin sitten huomattavasti enemmän viime syksyn merkeissä - 7 väylää par-tulokseen, yksi pirkku ja yksi neloisbogey ( Neljäs väylä: avaus oikealle puuhun ja pusikkoon - antsaksi yritetty jatkoheitto flättinä mandon väärältä puolelta ja sitä rataa... ). 

Hyvä fiilis jäi kuitenkin. Radalla ei silleen tullut himmailtua, vaan mentiin sillä samalla yrityksellä kuin viime vuonna. Tottakai bogeyt korpeaa, mutta toisaalta sen ymmärtää että jos yrittää neljän kuukauden hiljaiselon jälkeen lähteä samoista asetelmista niin takkiinhan siinä tulee.

Noh, ens viikolla uudet kujeet: mennäkkö draiverikylmiltään viikkokisoihin vai mitäs? ;)

Pahoittelut kuvien puutteesta - ei vaan ollut äly päällä radalla ottaa.

 

Aurinko paistaa ja herra rupes reenaamaan puttia

Muutto on muutettu eikä kelleen edes sattunut mitään! Asettuminen on mennyt mukavasti ja pikkuhiljaa alkaa normaali elämä puskemaan esille.

Sain jokunen päivä sitten rakenneltua vaimon miulle syntymäpäivälahjaksi hankkiman Discmanian Lite Basketin. Menihän siinä kokonainen kymmenen minuuttia yhdeksänkohtaisen rakennusohjeen kahdeksaan ensimmäiseen kohtaan ja viimeiseen "9. Aloita puttaaminen ja tule mestariksi" saattaakin sitten tovi vierähtää.

Tänään aurinko paistoi ja lämpötila oli jossain kuuden asteen tietämissä kun pyöräytin kiesin kotiin. Likka leikki pihalla ja miä kannoin korin ulos ekoihin puttitreeneihin. Jalkamitalla otin (siis tällä miun jalkamitalla mallia "ainut ketä kusetat olet sinä itte joten otappa reilusti sitä mittaa") viisi-kuusi metriä matkaa ja käännyin viisi putteria käsissä ympäri...

Noinkos pitkä matka se onkin? Kaikki foorumilla tuntuvat vetävän tästä 100% sisään, ei helevatti... Noh, eikun lättyä ilmaan ja kokeilemaan! Pari kierrosta meni karistellessa talven jäitä kropasta ja sen jälkeen alkoikin ketjut kilistä, ainakin aina välillä. Joskus meni sarjasta yksi sisään, joskus kaikki. Useinmiten kolme. Heti kun rupesi yrittämään niin homma levisi käsiin. Nuppi kaipaa siis treeniä. Nyt siihen on hyvät puitteet! Samoin kropan soisin alkavan löytää omaa rutiiniaan. Kaikki muuttuu koko ajan ja välillä homma meni tempomiseksi. Välillä liikesarja meni (ajattelematta - nuppi huom huom!) niin sulavasti kun olla ja osaa ja lätty lensi kun foorumilaisen draivi. Sitten kun asiaa pysähtyi ajattelemaan ja ennen kaikkea toistamaan (!!!), ei samaa flow'ta enää löytynyt.

Loppujen lopuksi kokonaisosumaprosentti oli varmaan jossain siellä 60% tienoilla. Pohjalukemat on lyöty nyt sisään - nyt on aika harjoitella ja parantaa. Kaikkea.

Rupesin koodaamaan puttipeliapplikaatiota omaan käyttööni netissä excel-muotoisena leviävästä JYLY -puttipelistä. Itse en excelin kanssa jaksa ruveta turaamaan niin teenpä vaikeemman kautta.

P-P1 on muuten silkkaa timanttia. Korin lisäksi siis. Koria suosittelee myös likka. Se puttaa jo metristä :P

Koodia ja puttia

Viimeiset viikot ovat menneet muuttoa valmistellessa, mutta aina välillä on jäänyt aikaa myös astetta fribambaan juttuun.

Kaivelin tuossa parisen viikkoa sitten tuon Disctance-projektin naftaliinista ja rupesin tutkimaan, mihin asti lokakuussa pääsin ja miten siitä päästään uusin silmin eteenpäin. Ja päästiinhän sitä - päätin julkistaa tuon projektin jo varhaisessa alpha-vaiheessa ja laittaa asennuspaketit Android-alustalle julkiseen jakoon. Loin oman sivun Disctancelle tänne blogin puolelle ja frisbeegolf-forumille oman ketjunsa, johon kirjailen viimeisimpiä kommelluksia.

Nykyinen versio (a0.2.1) pitää sisällään jo paljon sellaista, mitä haetaan. Kiekkoja ei enää tarvitse luoda uudestaan joka sessiolle, vaan ohjelma hakee muistista vanhat kiekot ja jatkaa siitä mihin edellisellä kerralla jäätiin. Isoja askeleita, mutta työtäkin tuon kanssa on paljon. Vielä pitäisi esimerkiksi laajentaa analyysiosiota nykyisestä, lähes placeholder-henkisestä torsosta käsittämään all time versus sessiokehitystä tai muuta vastaavaa. Mukavaa touhua, mutta aikaavievää... Kesällä tulee kiire, jos fribaamaankin meinaa ehtiä.

Sain seuratilaiksen tehtyä ja P-linen P1 paukahti käsiin viime viikonloppuna. Pinkkinä ja sateenkaaristämpillä.

Käteen tuntui uskomattoman hyvältä, etenkin kun vertaa D-linen vastaaviin. Tahmaisuutta ja pitoa tuntui löytyvän yllinkyllin, eikä huoneenlämmössä tuntunut mitenkään häiritsevän lörpöltä tuo. Innolla odottelen sitä, että saan puttikorin eteeni.

Ja sitäkään ei tarvitse kauaa varmaan odotella. Jahka tuon muuton saa pois alta, niin meinasin ostaa täräyttää itselle jonkinlaisen harjoitusvastustajan pihalle. Otollisin vaihtoehto tällä hetkellä on tuo Discmanian uusi Lite -kori. Kattellaan tuota parin viikon päästä...

Ai niin, tuo miun Magnet pääsi toimistoputteriksi. Koskaan ei tiedä milloin tuota tarvitaan.

Nahkeaa putteria hakusessa

Puttaan Discmanian P1:llä. Se oli ensimmäinen putteri jonka omistin ja jolla opin puttaamaan. Sittemmin opettelin draivaamaan samaisella lätyllä ja nykyisin ainut laukussa kulkeva ei-P1 onkin champion Rhyno Innovalta. Kivi. Tekee jotain mihin en P1:llä pysty.

Miulla on jännä asenne kiekkojen ostoon ja kiekkoihin ylipäätään. En osta ellei tarvetta ole. En osta jos fribakassassa ei ole katetta. En ole vielä hukannut yhtäkään kiekkoa. Pisin etsintäaika oli muistaakseni nelisenkymmentä minuuttia.

Miulla on jännät kädet. Mukavuusalue, jossa kaikki toimii on hyvin pieni. Jos on lämmin, miun kädet hikoavat. Jos on vähänkään kylmä tai kuiva ilma, miun kädet muistuttavat tulostuspaperia. Ai niin, ja jos miun kädet eivät ole kuivat, niistä irtoaa kamaa. Hikeä ja ihoa. Miulla on ryöttäsimmät hiiri ja näppis maailmassa. Known fact.

Ei löytynyt kiekkoja täältä...

No niin, tällä mielikuvalla vaihdettiin dialogi monologiksi ja jatketaan. Miulla on syksyn kylmetessä muodostunut ongelmia puttauksen kanssa. Se lätty on vaan liukas. Pesin kiekot tässä taannoin ja hetkeksi tilanne parani mutta parin - siis ihan oikeasti parin - harjoitusputin jälkeen kiekko oli taas liukas. Parhaan pidon miun käsissä tuntuisi antavan C-linen P1. Jotenkin se muovi on niin sileää, että siihen ei tartu miun käsistä oikein mitään.

Nyt siis pitäisi etsiä jotain äärimmäisen tahmaista muovia. Jotain sellaista, mikä tuntuu vähän samalta kun D-linen kiekosta nyppäisee tarran pois pohjasta, mutta pintaan jää vähän sitä liimaa. P-linen P1 mennee todennäköisimmin tilaukseen. Olen antanut itseni ymmärtää, että kyseinen kiekko olisi tehty Innovan R-Pro -muovista ja mitä työkaverin R-Pro Aviaria olen hiplaillut niin taitaisi olla juuri sitä mitä lääkäri määrää.

... seuratilauksella laitan P-P1:n tulemaan, kunhan powergrip saa jostain kivempia värejä hyllyyn. Jotain keltasta... missä on pinkit?

Karvakorvat seikkailee

Viime kesänä yritin kaverin kanssa lähteä viikonlopun mittaiselle fribailureissulle. Ajatus jäi pitkälti juurikin ajatukseksi, eikä talvella suunniteltujen perusraamien jälkeen saatu mitään varsinaisesti kasaan, ja keväämmällä kaverille sattunut haveri löi sitten koko suunnitelman jäihin.

Rupesin tässä tovi sitten kopistelemaan vuoden takaisia pölyjä idean päältä ja sain tänä vuonna rikoskumppaniksi serkkuni Teron, jonka kanssa yhyttelimme taannoin uudestaan, osittain juuri frisbeegolfin kautta. Viime kesänä Tero käväisi Lappeenrannassa ja kävimme kaksistaan nakkelemassa ratadueton Imatran Karhumäellä ja Myllymäessä Lappeenrannassa. Onnistuin kotikenttäedulla ja Teron urheilukisoista palautumisen ansiosta pitämään lukemat lopunviimein omassa päässä mutta miusta tuntuu, että saatan jatkossa olla helisemässä...

No mutta anyhow, Facebookissa ruvettiin juonimaan settiä kasaan. Suunnitelmat ovat hyvin alustavia, mutta niiden kehittymistä voi reaaliajassa seurata vaikkapa täältä kartalta. Keltaiset merkit ovat perjantaina kierrettäviä ratoja, vihreät lauantaina käytäviä ja mustat keskustelussa vielä mukana olevia vaihtoehtoja. Punaiset kuvaavat lähtöpaikkaa ja majoittumista. Varsinainen viikonloppu tullee olemaan jossain kesäkuun lopulla, päiviä ei ole lyöty kiinni. Ajatus on seuraavanlainen:

• Lähtö perjantaiaamuna. Miä lähden vaimon, tytön ja koirien kanssa kohti Kouvolaa Lappeenrannasta, Tero yllättää betoni-ihmeen etelästä. Tapaamme kauppakeskus veturin pihamaalla kello XX tasan. Miä roudaan kilkkeeni sekä huolella valmistellun kansion täynnä ratakarttoja ja kebab-ravintoloiden ruokalistoja Teron kiesiin. Vaimo ja tyttö jatkavat koirien kanssa suoraan kohti Drop Zonea (anoppilaa) ja myö poijjaat painutaan Lahteen

• Heittely alkaa Mukkulasta, jonka jälkeen siirrytään näillä näkymin Orimattilaan ja edelleen Riihimäelle (Mäntsälä hyvinkin matkan varrella, saas nährä). Päivän viimeinen etappi on Ykslammi Ryttylässä.

• Majoittuminen Drop Zonella, joka on teknisistä syistä siirretty Ryttylän aseman päälle. Miulla on niin kiva anoppi että pidän olinpaikan mieluiten itselläni.

• Aamusta lähtö kohti Karkkilaa. Sieltä Tuusulaan ja Keravalle, ja päivän kruunaa Hyvinkään duo. Paluu Drop Zonelle yöksi.

• Sunnuntaiaamuna koskee. Miä lähden vaimon, tytön ja koirien kanssa Lappeenrantaa kohti ja Tero omia reittejään kohti kotia. Yliannostuksen takia fribasta ei puhuta kolmeen viikkoon ja laukku on hyllyllä. Miä olen saikulla.

Nyt vaan sormet ristiin että saadaan suunnitelma kokonaisuudessaan kasaan ja reissu järjestettyä!

Numeroita siellä, numeroita täällä

Uusi vuosi toi tosiaan uusia kujeita. Kun pihalla on yhdeksän ja puoli metriä lunta siellä missä aura on käynyt ja muualla sitten vähän enemmän, tulee tehtyä kesän odottelun ohessa kaikenlaista fribaan liittyvää.

Sain viimein liityttyä seuraankin - Willimiehen Disc Golfiin , ja vaikka en jäsenkorttia ole vielä ehtinyt viikonlopun kiireiden takia hakemaan, on silti ensimmäinen tavoite kuluvalle vuodelle saavutettu. Viikkokisoihin seuran jäsenet pääsevät osallistumaan ilmaiseksi, joten kynnys lähteä viikkokisoihinkin lienee huomattavasti pienempi. Eihän tämä sinällään iso juttu ole, mutta onhan se mukavaa nähdä itsensä jäsennumeron muodossa. Essi kirjoitteli taannoin blogissaan Aitattaren käsistä siitä, miten PDGA-jäsenyyden mukanaan tuoma jäsennumero näyttelee rooliaan. Noh, vähän sama juttu täällä, tosin pienemmässä mittakaavassa. Ehkä joskus tulee se PDGA-jäsenyys hommattua...ehkä?

Sitten vähän toisenlaisia numeroita! Työpaikalle oli ilmestynyt 3d-tulostin tässä jokin aika sitten ja meidän työporukan (ja entisten opiskelukavereiden) muodostaman fribapoppoon pari jäsentä päätti toteuttaa meille oman bagtag-challengen.

Jokaiselle porukan jäsenelle jaetaan siis tällainen kerrassaan upea 3d-tulostettu muovinen numerolätkä, jonka asianomainen kiinnittää omaan fribalaukkuunsa. Kun lähdetään puttailemaan, kierrokselle tai muuten kiekkojen kanssa rellestämään, voi isomman numeron haltija haastaa pienemmän numeron haltijan kisaan. Kisan voittaja kävelee kotiin pienempi numero laukussaan. Tasapelissä tagit eivät vaihdu. Se kenellä on numero 1, pääsee sitten paukuttamaan henkseleitään muiden kateellisina katsellessa. Yksinkertaista ja hauskaa, saadaan kierroksiin vähän panosta ja kilpailuhenkeä mukaan.

Olkoonkin, että ryhmän kuopuksena ja lajiin myöhäisherännäisenä miä olen ravintoketjussa vielä siellä loppupäässä, pari ihan rehellistä haastettavaa miulla löytyy, muita varten pitää suunnitella vaikka kierroksia Sammonlahden fribaradalle, josta miulla on suhteessa hyviä tuloksia... Mutta mutta, toistaiseksi siis mennään numerona 3 eteenpäin. Häilyvä tavoite kesälle on olla ei-viimeinen, mielellään 5 tai parempi.

Hetkeen ei varmaan vielä haasteita heitellä. Ulkona oli tänään työmatkalla rapsakka 19 pakkasta ja pakkasella tullaan todennäköisesti pysymään vielä jonkin aikaa.

It's still alive!

Melkein kerkesi näyttää siltä, että tästä talvesta on kehkeytymässä samanlainen lumeton ihanuus kuin edellisestä, mutta taisipa tästä ihan aikuisten talvi pärähtää. Radoilla ei siis täällä Lappeenrannan suunnalla ole oikein päässyt pyörimään, lauantaina vaihtoi lämpötilat taas pakkaselle ja päivän mittaan maahan satoi parisenkymmentä senttiä höttöä lunta.

Mutta eipä siinä, kuumotus heittämään kasvaa koko ajan ja sellainen lapsuuden joulu -tyyppinen odotus on kevään suhteen aistittavissa. Tässä alkuvuodesta meinasin tehdä niinkin hurjan tempun kuin seuraan liittyminen. Päämääränä tällä on kannattaa lajitoimintaa ja enemmän omaa napaa tuijottaen toimia porkkanana käydä viikkokisoissa oppimassa ja kehittymässä. Ja porukkaan kuuluminen on muutenkin hienoa.

Miun lähipiiri on ollut kohtalaisen yksimielinen siitä, että esimerkiksi joululahjaksi miulle on turha ostaa mitään fribailuun liittyvää; miä itse tiedän kuitenkin mitä miä tarvin ja sokkona ostaminen valmistajien, muottien, muovien ja painojen saati sitten runien sun muun kanssa on aika villiä. Jouluna kuitenkin siskoni pääsi tekemään melkoisen fribayllärin, kun paketista löytyi Paul McBethin signeeraamat G-star Orc ja mini. Herra siis ennen Järvan viimevuotisia European Open -kisoja reissasi Suomessa esiintymässä erinäisissa urheilukaupoissa ja sisko oli hänet onnistunut bongaamaan.

Siinä on sellaiset pari kiekkoa, joita ei tule heitettyä.

Frisbeen hypistelyt ovat jääneet vähän hangen alle, mitä nyt putterit pestiin likan kanssa ja niitä on heitelty tässä olohuoneessa. Niin kauan kuin ulkona näyttää tältä

miä teen lähinnä tätä