Sadepäivän rattoa

Vähän eilen huoletti nakkelun onnistuminen, mutta suunnitelmat piti ja illalla lähdettiin pienestä satelusta huolimatta Heikin kanssa Sammonlahteen. Treenikierros rataa lämmittelyksi ja siitä tyhjentyneelle futiskentälle draivaamaan - siinä suunnitelma. Ilmeisesti sään (tai hyttysten)  takia rata oli tyhjillään, joten pääsimme kaikessa rauhassa avaamaan väylät parilla-kolmella kiekolla per heittäjä. Tuloksia ei otettu ylös, mutta ihan mukavasti meni. Birdieitä siunaantui kertaalleen ykkösväylältä ja uutena väylänä myös kasilta, jolla molemmat avaukset löytyivät korin vierestä. Ylipäätään voin edelleen olla lyhyeen peliin tyytyväinen.

Kentällä tunnelmat olivat sitten enemmän kaksijakoiset. Positiivisina seikkoina voitaneen sanoa, että heittosektori draivatessa tuntuu kaventuneen niin leveys- kuin korkeussuunnassa. Hallintaa tuntuu olevan rystyllä vähintäänkin riittävästi. Lisäksi kämmeneltä sujuu myös hyvin, kun sain Bansheen ja PD:n hyvin kapealla s-linjalla 80-85 metriin. Mieltä jäi kuitenkin painamaan avaukset hitaammilla kiekoilla, kun tuntuivat kääntävän taas väpätellen oikealle. Ajatusta mukaan, niin sain lopunviimein nekin lentämään suoraan, mutta väpätys ja paha mieli jäi. Rystydraivin pituudessa ei isommin uutta, 80-85 metriä lähes kaikilla heitoilla. Alkaa loppumaan keinot mitä tuolle enää voi tehdä. Heitto tuntuu hyvältä, suunta näyttää hyvältä, väpätyksen puolella kaikki vähintään ok. Pituutta ei vain ole. Jatkossa koitan keskittyä nokkakulmaan, josko vaikka sitä kautta tulisi vähän lisää pituutta. Muutoin se onkin varmaan varmaan toistoa, toistoa, toistoa ja nopeuden kehittämistä.

Yesterday was a bit on the rainy side, but me and Heikki still managed to head to Sammonlahti. First the course for practise and warm-up and afterwards driving on the football field. Course was a satisfactory, got new birdie on hole #8 (twice) and also birdied #1 once. Throw discipline starts to show. On the field... well, something good and something bad. On the bright side my backhand drives are more controlled in terms of direction and height, but the distance isn't quite there. Almost every drive with drivers ended up on the 80-85 meter mark no matter what. I also tried my forehand potential and was quite happy to see that my sidearm also reaches the same distance, 80-85 meters. I threw my leftover drivers (Banshee and PD) and both made quite narrow s-line without too much wobble. Definately have to try my straighter drivers the next time... Also more focus needs to be directed toward clean release with midranges and putters.

Pohjanlahden rannalle ja Hämeeseen

Kello soi viime keskiviikkona kello neljältä. Aamupalaa naamariin, edellisenä iltana pakatut kamat kantoon ja jalkaisin kohti yliopiston parkkipaikkaa. Bussi Vaasaan lähti viideltä, perillä oli tarkoitus olla puolilta päivin. Varsinainen syy Vaasan reissuun oli sähkötekniikan alan jatko-opiskelijoiden kesäkonferenssi, mutta sainpa yhdistettyä siihenkin frisbeegolfin. Tarkoitus oli yhyttää vanhan opiskelukaverin, Matin kanssa, joka nykyisin työskentelee Vaasassa ja käydä heittämässä Arboretumin puistomainen rata läpi. Alustavalla viikolla matkaan tarttui myös vähemmin heitellyt Mikko, ja viimeisillä konferenssin avauspäivän esitelmien lopulla Mikon kanssa askelmerkkejä Arboretumiin lähdöstä sopiessa penkkiriviä taaempaa kuului: "Frisbeegolfia? Hitto, onko teillä ylimääräisiä kiekkoja, omat jätin kotiin kun mietin ettei kuitenkaan kerkeä". No, olihan niitä, ja matkaan lähti myös Santeri.

Paahteisen päivän päätteeksi tallustelimme kolmisin noin kolmen kilometrin matkan Arboretumin ykköstiille, jossa Matti sovitusti odotteli. Silveriumin puolen jätimme väliin ja päätimme keskittyä parin kierroksen verran Arboretumin puoleen. Ekan kierroksen pelasimme neljästään harjoittelumielessa ilman tuloslaskua, rataan tutustuen. Vaikka kyseessä oli puistorata, oli kyseessä monipuolinen rata. Avauksissa löytyi hyssepommia ja suoraa (kämmeneltä ja rystyltä), s-linjoja sekä korkeita suoria. Tarvittiin draiveria, midaria ja putteria. Mutta koska kysesssä oli puistorata, oli se myös paikkapaikoin sekava väylien asettelujen suhteen ja muita puistonkäyttäjiä luonnollisesti joutui varomaan.

Ensimmäinen kierros meni rataan tutustuessa. Lopunviimein tulos taisi olla jossain +4:n ja +6:n välillä. Muiden tuloksia en varsinaisesti kysellyt, mutta Matti kertoi heittäneensä -5. Toiselle kierrokselle lähtiessä Santeri lähti hiippailemaan takaisin hotellia kohti ja Matin ja Mikon kanssa lähdimme toiselle kierrokselle. Henkilökohtaiset tavoitteet taisivat mennä näin: Mikolla keskimäärin +1 per väylä, Matti halusi pakkaselle ja miä mhdollisimman lähelle sitä. Ekan kierroksen aikana taisin tehdä yhden birdien, ja muutamilta väyliltä piti mahdollisuuksiakin olla, mutta heittopituus ei vieläkään riitä suurimmalla osilla väylistä pirkkupaikoille. En ruvennut riuhtomaan, vaan pyrin puhtaaseen heittotekniikkaan.

Periaatteessa lopputulos omalta osalta on hyvinkin tylsä. Avaus "OK", lähäri alle ja lähäristä riippuen joko putti tai nosto. Huonot avaukset tai lähärit tuottivat bogeytä korttiin. Perussuoritukseen voi kuitenkin olla tyytyväinen, kun rautaputteja tuli pari, Eri avauslinja toimivat suurimmaksi osaksi juuri niin kuin piti ja lähäripeli oli jälleen upeaa - myös kämmeneltä. Putti oli epävarmaa, tosin... Lopunviimein pelasin kolme yli (mikä on ilman birdieitä miusta ihan hyvä), Matti meni yhden alle ja Mikkokin pusersi ittelleen viimeisellä väylällä uskomattomasta paikasta +12 -tuloksen. Hieno rata, hieno keli ja hienoa seuraa!

Perjantaina konferenssi loppui ja bussimatka takaisin alkoi. Itse tosin hyppäsin jo Tampereella pois ja jatkoin Riihimäen kupeeseen anopille, jonne vaimo ja tyttö olivat jo viikolla tulleet. Puuhailtiin perheen kanssa kaikkea mukavaa, ja sunnuntaina kävin toisen, Riihimäelle muuttaneen vanhan koulukaverin Jasinin kanssa kiertämässä Riutta DGP:n. Kyseessä on hiihto- ja lasketteluympäristöön rakennettu 12-väyläinen ja voi pojat kun olikin jännää! Meinasi takakutosella mennä niin pahasti sisu kaulaan ettei mitään rajaa.

Rata on hyvin mäkinen. Välillä vedetään laskettelurinnettä alaspäin, välillä ylöspäin ja välillä mennään harjun lakea pitkin. Huonosta heitosta rankaistaan 50 metrin sivuttaissirtymällä, metsällä tai rinteeseen rollauttamisella. Tai näiden yhdistelmillä. Omassa pelissä tämä ehdottomasti näkyi. Puutteellinen kiekon lähtönopeus ei oikein nähtävästi toimi korkeuserojen kanssa, koska aikaisin feidaava kiekko menee pitkälle sivuun (alamäki) tai feidaa entistä aikaisemmin (ylämäki). Dominoefekti tulee siitä, kun alitajuisesti pyrkii pelaamaan varovaisesti ja heittää vielä hiljempaa ja... tiiättekin loput. Etukutonen omaan peliin nähden ok, lähestymiset lyhyitä, lähäripeli pelasti mitä pelastettavissa oli, mutta ongelmia tuli putterin kanssa. Aina kun otin P1:n käteen, ei saanut hyvää suoritusta aikaiseksi. Lähärit oli löysiä ja lipeilivät käsistä ja putit olivat voimattomia. Pitää kenttätreenissä ottaa jatkossa draiverien lisäksi isommalla fokuksella putterit ja midarit mukaan.

Takakutonen oli sitten sitä pykälää jännempää frisbeegolfia. Käytännössä väylällä oli pysyttävä, jos ei halunnut pulaan lähärin kanssa. Harmi kun en tajunnut ottaa kuvia tuolta lähestulkoon sadistiset mittasuhteet omaavalta osuudelta. Ei sillä, kivaa oli ja väylät haastoivat kyllä upeasti miettimään tarkkaan mitä avauksen kanssa haluaa tehdä. Jälkeenpäin ajateltuna bogey per väylä oli oikeastaan ihan hyvä tulos. Kun tuota korttia kattoo, niin käytännössä yhdellä heitolla per väylä lisättynä tuo vastaa Arboretumin korttia ylempänä. Suoritus on nähtävästi menossa tasaisempaan suuntaan, birdieitä ei tule, mutta ei tule isoja virheitäkään.

Ylipäätään hieno viikko takana. Näki vanhoja kavereita ja tutustui uusiin. Puoltoista uutta rataa (puolikas Riutta käyty jo aiemmin läpi) koettu eikä hajonneita paikkoja tai hukattuja kiekkoja. Heittopituudet ovat lyhyitä mutta linjat ovat hyviä. Ja jos birdie-paikkojen puutteen ei anna harmittaa, niin suoritus on vakaata. Kun heittopituudet tästä lähtevät kehittymään, niin jännä nähdä pysyykö tuo vakaa suorittaminen vielä pelissä mukana.

Great week behind. Adventures of yours truly started on Wednesday, when I hopped on a bus to Vaasa. Main event there was annual conference of doctoral students of electrical engineering, but naturally I found a way to implement disc golf into the program. I wrote to my old friend Matti, who works there nowadays that we could go to some course nearby while I'm there. In addition, Mikko from my university joined the company and finally the plan was to go to Arboretum in Vaasa. During the start of the conference, as me an Mikko were scheduling things up, another dude, Santeri overheard us and joined in. The more the merrier, let's go!

We met Matti at the course and threw a total of two rounds. After first Santeri decided to head back to hotel, but the remaining three of us decided to take scores on the second round. Matti wanted to go below zero, I as close to it as possible and Mikko set his goal at +1 per hole. We all had a good round an all goald were met, more or less. Matti -1, I +3 and Mikko +12.

On Sunday I went to throw Riutta DGP at Riihimäki  with another old friend, Jasin. Altitude differences on this course really bested us, and the scores weren't that good... I guess it's time for more practise, this time also with putters and midranges...

Kumpareita, kumpareita...

Se on muuten jännä, miten kumpareista tämä lajin kanssa kehittyminen on. Ensin menee hyvin ja heitto pelaa, sitten taas ei ja lopulta kaikki on taas hyvin. Olen huomannut tällaisen kuvion etenkin omassa suorittamisessani, ja mennyt sunnuntai-maanantai -pari ei ollut siitä poikkeus. Aikataulutus meni pääpiirteissään siten, että sunnuntaina kävin pari kierrosta Sammonlahtea läpi ja vähän kenttädraivailua ja maanantaina oli työsarkana Myllymäki - pitkästä aikaa. Edetäänpä tässä kronologisesti ja aloitetaan sunnuntailta.

Sammonlahden #3. Sanalla sanoen tiukka väylä. Ainakin jos suoraan heittää.

Tytön lähdettyä nukkumaan pakkasin fribalaukun ja hipsin kohti Sammonlahtea, tavoitteena heittää lämmittelykierros radalla ja sitten draivin harjoittelua kentällä. Kentällä oli muuta touhua menossa, mikä ei sinällään tullut yllätyksenä. Radalle siis. Ensimmäinen kierros oli vähän sitä itteään, ja oli lähellä ettei päässyt turhautuminen iskemään, mutta jatkoinpa tulosten kirjailua kuitenkin. Liian paljon on mennyt kierroksia ilman tuloskorttia ja tavoitteellisuutta. Alku peruskauraa par-bogey-par, ja sitten levisi. Neloselta ensin mandon ohi ja tuplabogey korttiin ja viidenneltä sama juttu. Sitten tapahtui kummia kun aiemmin analysoima vahvasti birdielle mahdollisen kutosväylän avaus kämmenellä MD2:lla paukahti korin alle! Kolmas birdiesulka tältä radalta hattuun, hyvä minä! Jatko oli sitten tuttua bogeylinjaa ja viimeiseltä väylältä par. Heikoin kirjattu tulos tältä radalta, mutta sinistä on kiva nähdä kortissa. Tulos +6

Kävin tässä välissä vilkaisemassa futiskenttää ja totesin sen vieläkin varatuksi, joten suorilta toiselle kierrokselle. Kierros alkoi mukavasti, kun P1 jäi väylälle - joskin vajaaksi -  ja pitkä putti napsahti sisään. Väylälle 6 tullessa tilanne oli vielä +/-0, mutta sitte nedellisen birdie-väylän avaus leikkasi liian sisään ja lopulta korttiin jäi +1 ja seiskalta samaa tarinaa. Yllätyksenä tuli, kun kasilta pääsin birdie-puttia yrittämään. Ujo putti jäi alarautaan , mutta mieltä lämmitti. Viimeisen väylän avaus jäi oikealle pöpelikköön ja lopunviimein kierrokselta tuli mediaanitulos +3. Kaksi kierrosta, kahdelta eri väylältä birdie. Ei voi valittaa.

Toisen kierroksen aikana oli futiskenttäkin tyhjentynyt, joten hiippailin kentän laidalle treenaamaan... väylädraivereilla... ja yhdellä uudella heräteostoskiekolla (no oli se jokatapauksessa ostoslistalla. Ensi vuodelle). Löysin lauantaina Mikkelin Intersportista sellaisen oikein mehukkaan neonpinkin Ternin, ja se tarttui hyppysiin. Ensimmäisten kenttätestailujen perusteella lensi juurikin sen 5-10 metriä pidemmälle kuin väylädraiverit, mutta keskimääräinen heittopituus oli tippunut; Ternillä pisin heitto 95 metriä ja TB:llä 90. Keskimääräiset heittopituudet jäivät johonkin 80-85 metriin. Suurin antikliimaksi oli se, kun viimeisellä heittokerralla tyhjensin laukun sisällön kentälle ja nakkasin D-MD2:n nätillä hyzerflipillä 80 metriin. Etsilleen, miulla alkaa olemaan vahva epäilys, että miun heitossa nokkakulma on liian ylhäällä. Jotenkin tuntuu, että kaikki draiverit (mukaanlukien se alivakaa Tern) käyttäytyvät todella vakaasti ja feidistä tulee visuaalisesti mieleen lähinnä sakkaaminen. Vauhti vaan tyssää kesken. Noh, askel taakse ja sitten eteen, harjoittelua edessä vielä paljon.

Maanantaina lähdettiin sitten koko perheen voimin illalla kiertämään pitkästä aikaa Myllymäen rata. Vettä satoi koko matkan, mutta onneksi lopetti parkkipaikalle kurvatessa. Myllymäki on miulle henkisesti aina sellainen benchmark-rata; siellä näkee pelipään ja heiton kehittymisen. Ja kierroksen perusteella sitä kehitystä onkin tullut ja rutkasti! Tai sitten kävi tuuri... noh, mennään ensimmäisellä tulkinnalla.

Suoritus yllätti jo pelkällä tasaisuudellaan. Birdieitä ei kortissa näkynyt ja tuplabogeyjäkin vain yksi. Lähäripeli oli omaan tasoon peilattuna silkkaa timanttia ja putti kulki paremmin kuin ennen. Väylätkin näyttivät mukavan tilavilta Sammonlahden jälkeen.

1. Par - PD mäen päälle mutkaan, ei skippiä. Lähäri alle ja putti mukiin

2. Bogey - PD:llä liian varovaisesti, jää mäen alle sisämutkaan. Forella puukujan läpi toiseen väyläyraan. Lähäri puihin ja seuraava korin alle. Putti sisään.

3. Par - Avaus FD:llä väylään, mutta jää vajaaksi. Pitkällä birdieputilla ollaan silti, mutta ei uppoa. 

4. Tuplabogey - Kämmenavaus PD:llä liian varovainen ja feidaa kinkaman jälkeen oikealle. Yritän hammerilla korin alle, mutta TB lentää liian vasemmalle ja jää rinteeseen. Putti rollaa takaisin alas. Seifti korin alle ja nosto.

5. Bogey - TB kämmenellä liikaa vasemmalle ja nappaa puiden lehviin. Jää väylälle. Lähäri feidaa liikaa vasemmalle ja putin kämmäsin.

6. Par - Avaus FD:llä rystyannukassa, mutta liikaa kulmaa eikä kanna ensimmäisen mutkan ohi. Lähestyminen Bansheella tavoitellen tiukkaa S-heittoa. Linja hyvä, suunta liikaa vasemmalle. Putti osuu.

7. Par - Avaus P1:llä hermopuuhun vasemmalle. Lähäri muuten nätti, mutta jää greeniä reunustavien puiden taakse. Pitkä S-putti sisään!

8. Bogey - Avaus MD2:lla mäen päällä olevaan puuhun. Lähäri jää vajaaksi ja putti alarautaan.

9. Bogey - Avaus FD:llä hitusen oikealle ja kuolee 10 metriä tiistä väylän oikeaan laitaan. Jatko MD2:lla väylälle, mutta vaatii vielä toisen korin alle. Etuysin tulos +6

10. Bogey - Avaus TB:llä liian ylös ja oikealle, feidaa väylälle. Jatko Korin lähelle kallion alle kuusen juureen. Putti rautoihin.

11. Avaus FD:llä liian ylös ja oikealle, mutta jää väylään. Timanttinen lähäri MD2:lla pienessä hyzerissa korista vähän vasemmalle. Putti sisään.

12. Par- Kokeilin Bansheeta tähän, ettei liitäisi vahingossakaan jyrkänteeltä. Arvioin linjan väärin ja kiekko feidaa rajusti vasemmalle, jyrkänteen rinteeseen. Seifti alle ja nosto.

13. Par - Kokeilin MD2:lla avausta, koska draiverit karkaavat herkästi ylös ja alamäkiväylällä moinen on murhaa. MD2 loivassa s:ssä korin tasalle mutta vasemmalle. En uskalla ottaa pitkää puttia vaan seiftaan alle.

14. Bogey - Avaus FD:llä hyvin loivalla S-mutkalla väylään, en muista milloin viimeksi olisi jäänyt. On oikealla ja yritän Bansheella kämmenellä korin alle. Osuu koivuun, josta ehdin ennen heittoa sanoa että "jos tohon ei osu, niin se on alla". En lähde yrittämään pitkää puttia ylämäkeen vaan seiftaan alle. Olen tyytyväinen bogeyyn.

15. Bogey - Avaus kallion alle suurinpiirtein siihen mihin yritettiin, ehkä vähän liikaa oikealle. Lähäri MD2:lla liian varovainen ja feidaa annukasta pois ja jää korikummun alle. Seiftaus alle jää liian vajaaksi mutta putti menee sisään.

16. Bogey - Avaus P1:llä oikealle ja jää ikävästi pöpelikköön. Jatko vähn turhan kauas korista ja putissa kämmi.

17. Par - Avaus FD:llä loivalla S-mutkalla mutta vajaa. Jatko kummun rinteeseen, mutta liukuu melkein alas. Hermoja raastava putti menee sisään.

18. Bogey - Avaus TB:llä liikaa oikealle ja lehvästön kautta vasemman puolen puusaarekkeen tasalle. Jatko MD2:lla huonosta asennosta aidan portin tuntumaan ja lähäri korin alle.

Lopputuloksena siis kierrokselta uusi ennätys, +11. Edelliseen ennätykseen parannusta tuli huimat 7 heittoa. Vaikka draivipituus on vähintään heikko ja laatukin vasta paranemassa niin jotenkin tuo Sammonlahden rata ja kenttä ovat saaneet lähäripeliä kehittymään huimasti. Heittoon on enemmän luottoa ja puttia uskaltaa paljon pidemmältä. Anhyzer-lähestymisiä uskallan jo jotenkin heittää ja midarin kämmenheittoakin uskaltaa käyttää. Kertakaikkisen hieno käänne sunnuntain kenttäpettymukseen. Toivotaan, että tuo ei ollut ihan täysin tuuriheittelyä, vaan että kehitystä olisi oikeastikin tapahtunut. Joka tapauksessa tuollainen päänahka taskussa on mukava lähteä Vaasaan huomenna. Tarkoitus oli käydä kolmipäiväisessä seminaarissa ja joku ilta pyörähtää myös paikallisia ratoja ihmettelemässä Matin kanssa.

Finally i managed to actually take scores from few rounds! Past few days have been packed with disc golf, first in Sammonlahti (two rounds in the course and field training) and yesterday I made my new record at Myllymäki (long time no throw). Emotion-wise it's been yet another rollercoaster week. Disappointments turn into successes and yet again failures follow only to be replaced by epic throwing.

You can find the scorecards above. I managet to take birdies from two holes at Sammonlahti, from which the #6 one was new. Results were "meh" and "ok", as first one was my lowest at +6 and second a median +3. The field practise was somewhat rustrating, as my distance with drivers has dropped. My average throw got 80-85 meters (fairway drivers) and my new Tern only made approximately 5 to 10 meters more. From the flight I guess that the problem lies in the nose angle, because the flight seems to stall quite heavily as well as go a bit high. Oh well, one step back before going forward...

The Myllymäki round was a complete success. Even though I didn't get any birdies my double bogey count was low too, only one that is. I get to try birdie on #3 but no luck there. Final result was +11, which is 7 better than my previous record. It's a major confidence boost even though the drives were average at best. Tomorrow I'll head to Vaasa for a seminar and I've planned some disc golf on the evenings with Matti, who lives there at the moment.

Online-identiteetti - iloreplica

Viikon verran on vierähtänyt ilman sen kummempia saavutuksia tai suorituksia. Sammonlahden radalla olen pariinkin otteeseen käynyt, mutta tuloksia en ole ottanut ylös. Enemmän tuo on ollut lähäritreenausta kuin tulosheittelyä. On vähän rennompi fiilis heitellä ja voi kokeilla uusia juttuja. Eniten tuolla radalla kehittää tekniikka- ja heittokuria, kun heiton pitää toistuvasti osua (todella) kapeaan väylään. Reenatessa tapahtuu ja välillä väyläkohtaisesti otetaan tupla- ja triplabogejakin, kun se kiekko lipsahtelee mihin sattuu, mutta toisaalta alkaa hitaammilla kiekoillakin löytymään eräänlaista linjanmuokkauskykyä ja varmuutta omaan suoritukseen. Laskeskelin tuossa, että Sammonlahden radalla olisi nyt kaksi väylää (1 ja 3) jo saatu -1:een ja kaksi väylää olisi vielä "helposti" saatavilla samoihin (6 ja 9). kaksi jälkimmäistä ovat siitä merkittäviä, että molemmilla avaan kämmenellä, joka edustaa sitä heikompaa puolta. Puttipelissä on lisäksi nähtävissä aavistus kehitystä, kun hieman elävä grippi alkoi tuottamaan korista yli ja hieman oikalle meneviä kovia laakaputteja. Jalkapallokentällä draivailuissa ei ole näkynyt sen kummempaa kehitystä tai takapakkia. Paljoa ei ole pystynyt käymään, kun -kas kummaa- jotkut pelaavat jalkapalloa siellä.

Kuulumisien lisäksi puhun vähän online-identiteetistäni. Sen lisäksi että käyn pelailemassa ja kirjoittelen siitä tänne blogiin, olen myös lajin tiimoilta esillä eri sivustoilla ja sosiaalisessa mediassa. Nimimerkillä iloreplica esiinnyn muun muassa Frisbeegolfradat -sivustolla, Frisbeegolf-Forum:lla sekä Instagram:ssa. Muita sivustoja, joilla tunnukset on, mutta aktiivisuutta ei (vielä), on esimerkiksi DiscGolfScores -palvelu. Suosittelen tsekkaamaan ainakin nuo fribailuun liittyvät sivut.

No big stuff from the last week. I've been circling around Sammonlahti course few times with no scorecards, just making relaxed practise - just what I've been looking for. Some minor improvements in putting and overall upshot quality, but... the course is tight and even small mistakses yield big penalties.

Also, if you're interested, I've been making nickmane iloreplica my online identity and you can find me for example on the sites linked above 

Vauhtia pois (ja pituutta lisää)

Aikaisemmassa postauksessa oleva video päätyi siis myös Frisbeegolf-forumille threadiin, jonka pääsääntöinen tarkoitus on nimenomaan auttaa muita foorumin käyttäjiä avauksiensa kansssa. Palautetta tuli muunmuassa juurikin tuosta viimeisen askeleen pituudesta sekä koko vauhdinoton mitasta. Ohjeena tuli lähinnä, että "Rauhoitu, ota vauhtia pois. Kävele ne vauhdinottoaskeleet ja rentoudu". Lisäporkkanana vihjattiin, että koska hitaammalla vauhdinotolla jää enemmän aikaa heittää kunnolla, ei avauksen pituus todennäköisesti kärsi juuri lainkaan.

Tätä lähdettiin toteuttamaan. Alunalkaen puoli yhdeksän maissa iltasella suunnistin jo kovin tutuksi käyneelle Sammonlahden jalkapallokentälle. Kai se täytyy todeta kesän tulleen, kun molemmat kentät olivat kovassa, niille ominaisimman lajin mukaisessa käytössä. Noh, eipä hätiä tuosta, kävin alkulämmittelyiksi kiertämässä Sammonlahden frisbeegolfradan.

Sammonlahden rata oli kokenut pieniä elämää helpottavia muutoksia. Väyläjärjestystä oli muutettu sen verran, että enää ei tarvinnut mennä siirtymässä vanhalta seiskalta kasille nelosväylän yli, vaan vanhasta vitosesta tulikin nyt uusi nelonen ja... ähh, kuvassa näkyy, ensin vanha

ja sitten uusi

Lisäksi nykyisen vitosväylän feidisuuntaa on muutettu oikealta vasemmalle, mutta siinäpä ne sitten olikin. Tulos oli linjassa edellisen suorituksen kanssa - myös tältä kierrokselta tuli kokonaistulos +3.

Bogeyt ja tuplabogey johtuivat kokonaisuudessaan liian ahtaisiin väleihin heitetyistä liian huonoista avauksista, jotka kimpoilivat ikäviin paikkoihin. Ei mitään, mistä pitäisi alkaa murehtimaan, kun tarkkuus kehittyy niin se kehittyy. Erityismaininta väylältä 7, josta sain ehdottomasti oman mukavuusalueen ulkopuolella olleen reilusti yli kymmenmetrisen putin sisään. Hieno motivaationkorottaja!

Kierroksen jälkeen suuntasin takaisin kentälle, ja futarit olivatkin juuri sopivasti lopetelleet touhuilunsa. Ensimmäiset heitot kävelyvayhdilla tuntuivat sanalla sanoen hoopoilta, jäi fiilis että jotain puuttuu. Jalat ja yläkroppa eivät oikein olleet synkassa, mutta heiton laatu sen sijaan oli jo heti aaistuksen parempi. Välillä kiekko väpätteli ja välillä se karkaili ylös aivan kuten ennenkin, mutta miun mielestä ongelmat ovat jo pienempiä. Eikä se pituuskaan kärsinyt: kun FD lähti kädestä hyvin ja puhtaasti, otin suoraan lentäneelle draiville mitaksi 94 metriä. Ei huono - ei yhtään huono. Kunhan kroppa taas tottuu, niin uskoisin, että tästä tulee oikein mallikasta suorittamista.

The video I presented on my last post also went to http://www.frisbeegolf-forum.fi/  -site (finnish disc golf forum) to be peer analyzed. I got feedback that my plant-foot step is way too long and I could do better without that long step-up and running through it. "Take your time, slow down and relax!". So off I went to the football field with intentions to test this new drive. There were, however, some football players (well, surprise!) practising at the field so I threw the Sammonlahti course to warm up. They had made some quality of life changes to the hole order as well as some minor changes to spesific holes mut nothing course-changig - it felt the same indeed. end result was a repetition of last, +3.

After the course I went back to now empty field and tested the slowed-down version of my drive. At first it felt just stupid, but later on I started to get some sense into it. Yeah, i still get flutters and sky-shots but it feels like that the problems are diminshed just a litte bit. And the distance wasn't affected - One good throw and it was at 94 meter mark. Not bad - not bad at all.

Videokatsaus eiliseltä

Kävin eilen taas kuvailemassa omaa draivia. Videolle tarttui kuusi hidastusta, joista kolme ensimmäistä karkasi enemmän tai vähemmän taivaille ja kolme jälkimmäistä oli suurinpiirtein siellä missä piti.

Positiivisia seikkoja kuvailukeikalta: Taas pääsin sadan metrin viivalle, ja keskipituus väylädraivereilla kiipii myös pikkuhiljaa. Myös midariosastolla tuli ylläri, kun lämmittelyheittoje päätteeksi runttasin C-MD2:n 91 metriin. Putteritkaan eivät levänneet kaukana takana. Pahoittelut lyhyestä postauksesta, video puhukoon puolestaan!

Video-drives - part II is here! This time we have six drives, of which three first go up to the sky and three following are more or less "fine". No big worries with this session, got a fairway driver to 100 meter line and also the average distance is growing. What totally made my day was my C-MD2, which I found at 91 meter mark!

Pohdiskelua avauksesta

Kelien lämmetessä ja päivien pidetessä tarjoutuu ahtaampia aikatauluja omaaville uusia mahdollisuuksia harjoitella ja suorittaa. Kun tyttö menee nukkumaan, tarjoutuu silloin tällöin mahdollisuus pyörähtää futiskentälle paiskomaan, eikä viereinen 9-väyläinenkään ole missään nimessä poissuljettu. Valoa tosiaan riittää eikä lämpötilakaan ole päivää kummempi.

Tässä lähipäivinä olen pari iltaa käynyt tappelemassa omaa avaustani kuntoon. Kaipa se on hyväksyttävä että suorituksen parantaminen, ja välillä jopa ylläpitäminen on ainaista taistelua omaa kroppaa vastaan kehon, pään ja puhtaan heiton äärirajoilla. Asiaa ei tietenkään auta, että nyt kun se sadan metrin mörkö on selätetty, ei tyydykään henkisesti enää samoihin lukemiin kuin ennen ja 85-metrinen avaus alkaa vaikuttamaan lyhyeltä. Sitten sitä runnoo, ja pettyy...

Noh, sunnuntaina oli juurikin sellainen päivä. Ei onnistunut, ei sitten millään. Parhaimmillaan heitto kantoi 95 metriin, mutta keskimääräinen heittopituus oli varmaankin 80 metrissä, ehkä vähän yli. Voin sanoa, että korpesi aivan suunnattomasti, kun tuntui että ei vaan saa siihen läpyskään tarpeeksi nopeutta. Kiekosta loppui vaihti auttamatta kesken ja sitten kun runnoo niin sitten kiekko väpättelee minne sattuu. Ei hyvä.

Eilen kävin hakemassa revanssia, mutta samaa tarinaa oli tarjolla. Nyt sentään pääsin pariin otteeseen sataan metriin ja yli, mutta jotenkin ei jaksa innostua sellaisesta heitosta, joka on pitkällä, mutta 20 metriä sivussa. Heittojen pituuskeskiarvon arvioisin olleen vähän pidemmällä kuin sunnuntaina, noin 85 metrissä. Vanhoja pahoja tapoja on tulossa myös takaisin; tuntuu, että heitto alkaa valumaan takapainoiseksi, koska iso osa heitoista karkaa ylös.

On se vaikeaa, mutta niin sen toisaalta pitääkin olla - eihän lajissa olisi lopulta mitään voitettavaa, jos rieska lentää 150 metriin kuukauden treenin jälkeen. Nyt se vain tuntuu ärsyttävältä, kun hyvä heitto midarilla (ja yksi timanttinen heitto putterilla) kantaa samoille mitoille kuin väylädraiveriavaukset. Suorempaan ja siistimmin...

Since the evenings have more light now and the temperatures are also climbing, I've been spending some time at the local football field in the evening, when my daughter is asleep. However, my current state where I'm in, is infuriating, because the progress I had few months ago has slowed down for now. It seems that even keeping up with my previous drives is a struggle, let alone improving it. I've even managed to bring back some old habits in terms of back-weighted throws and oat. It's not all bad, however, I've managed to get to 95 meters on every practise session, and occasionally over 100 meters. The averages are low, though... my average drive is only 80-85 meters... A distance I can throw with a good throw with my midrange (or even putter). Oh well, It's a neverending process, and I tend to think that if it was easy, It ain't fun!

Sammonlahden frisbeegolfrata

Lueskelin tuossa talvella Willimiehen Disc Golf:n kotisivuilta, että Sammonlahteen rakennetaan kevään aikana uusi, 9-väyläinen rata metsikköön Sammonlahden koulun liepeille. Radasta tulisi koulun käyttöönkin soveltuva, noin 40min kierrokselta oleva "neppailurata". 3. päivä toukokuuta järjestettiin sitten rakennustalkoot, joihin en Lahden reissun takia ehtinyt. Joskin illalla kävin tytön kanssa hiukan kurkistelemassa. Seuraavana päivänä kävin kävelemässä radan läpi paikalle sattuneen heittäjän kanssa. Kaikki korit oli asennettu ja tiipaikat merkattu opastekyltin pohjalla ja tiin etureunaa merkkaavalla lankunpätkällä.

Rata ei loppujen lopuksi ollutkaan ihan niin "neppailurata" kuin alunalkaen oletin. Raivausta oli tehty juuri ja juuri riittävästi, joten tarkkuutta tuolla vaaditaan. Rata muodostaneekin hyvän parivaljakon viereisen jalkapallokentän kanssa - kentällä voi hieroa pitkien heittojen tekniikkaa ja radalla tarkkoja lähestymisiä ja lyhyitä avauksia. Radat vaihtelevat pituuksiltaan 42 metristä aina 75:een, minkä lisäksi metsän rinnemäisyys on hyödynnettu 2. ja 3.:lla väylällä joista ensimmäinen heitetään loivaan ylämäkeen ja toinen mäen päältä alaspäin. Draiverien heittäminen on ilmeisesti metsän läpi kulkevien polkujen sekä radan pienen koon takia kielletty, eli midareita ja puttereita saa siis pidemmillä väylilä vähän rykäistäkin. Ei huono, ei yhtään huono.

8. väylän tii

Ratahan piti sitten käydä hetimiten testaamassa. Tiistaina iltasella sattui semmoinen rako, että ehdin kiertämään radan kaikessa rauhassa. Aiempien kieretlyjen perusteella asetin riman varovaisesti par-tulokseen - siihen oli mahdollisuudet, jos vain jaksaisi keskittyä.

1. väylä

Kierros lähti mukavasti käyntiin, kun ensimmäisellä väylällä C-P1 napsahti korin alle ja kauden ensimmäinen birdie oli tosiasia. Siitä eteenpäin väylän ahtaus pääsi verottamaan, ja bogeyt jouduin rustaamaan korttiin väyliltä 2, 5, 7 ja 9. Suurin yksittäinen syy (avaushajonnan lisäksi) huonohkoon suoritukseen löytyy kämmenheitossa midareilla ja puttereilla. Noh, tuossahan sitä on väyliä treenata!

2. väylä

Väylän kiertoaikakin oli kerrassan mukava - 9 väylää tuli tarvottua läpi 19 minuutissa. Väylät ovat selkeitä eikä maastokaan liiemmin kiekkoja piilottele. Täällä tullee vietettyä iltoja tulevaisuudessa useamminkin.

My upshot practise has grown to the next level, as the Sammonlahti disc golf course was built a week ago. On Tuesday I had a chanse to go test it through, and oh boy, how my expectations were wrong! I thought that this could be nice casual practise place also suitable for throwing with friends with little experience with the sport, but this course is by no means easy! Tight holes to the right and to the left, uphill and downhill. Initally I estimated that par could be achievable result, but eventually I had +3 written on my card.

Mukkulassa on jännä ilmasto.

Aiemmasta tekstistä nohevimmat päättelivätkin, että viikonloppuna tuli tehtyä pikapisto Lahteen. Tarkoituksena oli kaveriporukalla kiertää Mukkulan rata, josta itse palaisin takaisin sukuloimaan ja muut jatkaisivat teille tietymättömille heittelemään. Mukkula oli itselle uusi tuttavuus, ja into oli luonnollisesti kova. Yksi porukan pelaajista, Matti, heitti vielä haasteen, jossa tulostani verrattaisiin hänen ensimmäiseen tulokseen Mukkulassa, joka oli +21. Tulos kuulostaa isolta, mutta takaraivossa kuumotti tieto siitä, että toinen kaverini, Tero, joka on myös jonkin verran minua enemmän heitellyt kävi nappaamassa Mukkulan neitsytkierrokselta muhkean tuloksen +34. Noh, draivi oli omaan tasoon peilaten tikissä ja luotto kova, eli yrittämään vain...

Liikkeellelähtö oli sovittu puoli kymmeneksi aamulla. Kelin ollessa muutaman asteen plussan puolella surautin auton parkkiin ja hiippailin kohti harjoittelukoreja, jossa enemmistö tulevan kierroksen ryhmästä oli jo lämmittelemässä. Sekaan vain. Paikalla olivat Asmo, Matti, Jasin ja Jake. Bonusta oli vielä tietysti se, että Matilla oli aamukahveilta jäänyt pullaa, jota lähestymisheittoluontoisten lämmittelyjen ohessa mutustelin. Heitto tuntui toimivan. Kellon lyödessä pykälään paikalle lennähti vielä Teppo, ja ryhmä oli kokonaisuudessaan kasassa.

Ykkösväylä oli rakennustöiden vuoksi pois käytössä, joten kierros lähti käyntiin kakkosväylältä. Samoin väylä 17 jätettiin rakennustöiden takia väliin. Näiltä väyliltä päätettiin lyödä tuloskorttiin kaikille par, joskin bogey olisi saattanut näin jälkeenpäin ollut ehkä enemmin paikallaan...

OB tuli tutuksi, voi pojat!. Jo heti kakkosväylän avaus lipesi OB:lle, mikä tietysti näkyy tuloksissa. Se, mikä sitä vastoin ei näy on se, että esimerkiksi etuysiltä kolmosväylää huomiotta avaukset lähtivät oikeasti hyvin. Vaikka avaus saattoi päätyä OB:lle, oli se silti napakka ja varma. Pariin otteeseen avauksessa oli aavistus väpätystä, mutta ei mitään liiemmin hajottavaa. Etuysiltä mieleen jäi korin kolistelut. En nyt tarkkaa määrää muista, mutta varmaankin neljä-viisi kertaa kolisteltiin joko alarautoja, yläpantaa tai ketjuja. Kaikki putit kuitenkin sivusuunnassa kohteessa. Etuysin jälkeen oltiin tilanteessa +12 ja siirryttiin metsäosuudelle. 

Väylän 11 avaus oikealle taittaen alamäkeen S-PD:llä jäi erityisesti mieleen ja ennen väylää 13 tasaista bogeya napsui korttiin. Väylän 13 avaus TeeBirdillä oli niin täydellinen kuin voi olla, mutta heikohko lähestyminen alamäkeen ja röyhkeä par-putin yritys tuottivat tuplabogeyn korttiin. Metsästä ulos tullessa alkoi tapahtua kummia. Tuuli koveni entisestään ja puuskat olivat... jänniä. Ilmassa alkoi lentää vettä, räntää ja lunta yhdessä ja erikseen. Väylän 14 avaus karkasi tuulen mukaan ja painui oikealle ojaan, eikä sieltä oikein saanut kunnollista pelastusta. 15 meni myötätuulen ja metsän suojan ansiosta jälleen hyvin, mutta 16:lla oltiin taas OB:llä ja kovaa. Väylän lopun saareen pääsin esimerkiksi vasta kolmannella yrityksellä, joten muhkeahko 11 heittoa oli täysin ansaittu. 

Lopputulos siis +31, joka on paljon. Olisi se voinut olla enemmänkin, mutta ehdottomasti olisi voinut olla vähemmänkin. Siitä frisbeegolf on hieno laji, että huonoista tuloksista ei voi syyttää ketään muuta kuin itseään ja että aina löytyy parannettavaa. Innolla odotan seuraavaa kertaa kun pääsen taas haastamaan Mukkulaa.

Loppuryhmä lähti Mukkulasta kohti uusia seikkailuja fribailun parissa ja itse suunnistin takaisin perheviikonlopun pariin. Kiitokset vielä koko poppoolle, ehdottomasti otetaan uudestaan!

 On the last weekend I was throwing at the Mukkula DGP for the very first time. I was accompanied by five friends of mine. We headed of to the course at 9.30 in the morning and from the get go the meaning of OB became veeeery clear. However, my driving wasn't that bad, more or less I was happy about the progress I've had recently. Sure, I banged some upper bands or lower irons on the baskets and yeah, I was OB on almost every hole, but still ,the throwing was good in my books. In the end, I ended up having a total score of +31, which is extremely high, but then again, I know where the play went wrong and I know for sure that better results are on my reach. That +21 score I was challenged for... I believe that's achievable still... 

What matterts the most is that we all had good time. Thanks to the whole group, we have to do this again soon!

Itsetunnon rippeet koottuna kohti lauantaita ja Mukkulaa

Tänään sääennusteessa luvatusta sateesta huolimatta pakkasin tytön päiväuniaikaan kiekot, kameran ja jalustan ja suunnistin kentälle tarkoituksena pohdiskella, että mikä ihme siinä avauksessa mättää. Ajatuksena oli lähinnä yrittää ensin heitellä hitaampia ja virheitä paljastavampia kiekkoja, kuvata ja analysoida. Etukäteen mietin, että "taaksevetoa jos lyhentäisi ja keskittyisi jalkojen sijasta enemmän käteen ja sen toimintaan, niin voisi toimia. Myös käden saattoa irroituksen jälkeen sietäisi muuttaa, nykyinen kun menee kovin alas..."

Mennessäni laittelin kollegaporukalle viestiä, että jos joku haluaisi omaa räpellystään filmille niin nyt oisi tilaisuus. Asmo lähtikin mukaan ihan muuten vain. Kerkesin kasata kameran ja katsoa kuvakulmat kohtiilleen ja heittää pari lämmittelyheittoa, kun Asmo surautti polkupyörällä paikalle. Lämmittelyheitot heitin melko kevyesti, mutta panin merkille että väpätystä ei ollut ja että suoraan menivät. Koitin samoja puttereita ja midareita uudestaan vähän kovemmalla voimalla, ja jälleen kaikki toimi. Tai ainakin niin kauan kun jaksoi keskittyä - heti kun ajatus harhautui, alkoivat tutut oireet. Oli siis toiston aika.

Kameraa en loppujen lopuksi tarvinnut. Asmon kanssa heiteltiin tunnin verran bageja tyhjäksi hyvällä fiiliksellä. Itsellä alkoi luottoa avausiin taas löytyä - P1:lle ja MD2:llekin uskalsi laittaa jo vähän voimaakin taakse ilman heiton hajoamista. Näillä eväillä on hyvä lähteä lauantain koitokseen, Mukkulan neitsytkierrokselle. Sinne tosiaan sain tämän blogin kautta kaverilta haasteen hänen omalla ensimmäisen kauden tuloksella. Sitä lähdetään tavoittelemaan... Lisää siitä myöhemmin

Today I was at the football field with Asmo trying to figure out my driving and problems it has. Mainly the anhyzer release and OAT were the main concerns. I was equipped with camcorder, but eventually I ended up not using it at all - my analysis done beforehand turned out to be right and from the start everything worked up just fine. At the end of our hour-long session of emptying our bags I could put some power behind even my putter and midrange drives without fear of them going right. Today's session was good practise for my upcoming Mukkula challenge on Saturday; my old friend challenged me with his 1st year score to join him there. More on that later...

Pohjalla ja harjalla

On ollut mielenkiintoinen loppuviikko. Mielialat ovat fribalun suhteen vaihdelleet laidasta laitaan. Ensin perjantaina - Herra J.:n kanssa Myllymäessä. Parin lämmittelymulliganin päätteeksi kolmas avaus ykkösväylällä korin liepeille (pitkälle) putille, ja jälleen uusi birdiesulka hattuun. Siitä eteenpäin fiilis muuttui väylä väylältä ensin positiivisesta neutraaliin ja edelleen vihaiseen. Kierrokselta pisteenlasku lopetettiin (tätä en ole koskaan ennen edes tehnyt!) väylällä 9 ja väylän 14 jälkeen oikaistiin 18:lle ja paineltiin kotio. Kierroksen päätteeksi jäi vahva tunne, että avauksen kanssa painitut ongelmat ovat palanneet uusin höystein ja että takapakkia on tultu ja paljon.

Kriittiisiä muutoksia vaaditaan! Pyörähdän avatessa tukijalalla välillä kantapään sijasta päkiällä (mikä siis rasittaa polvea ja rajusti), olen kehittänyt epäpuhtaan heiton (kiekot väpättää joko näkyvästi tai kuuluvasti) ja avauksen kulma osoittaa edelleen oikealle. Ylipäätään Myllymäki ei ole anteeksiantavainen, mutta miun tämänhetkisellä räpellyksellä se on lähinnä koomista. Kentälle torstaina ja kamera mukaan! Laitan foorumiraadin hommiin, jos itse en apua keksi.

Tänään sunnuntaina mietiskeltiin vaimon kanssa aktiviteetteja, ja päädyttiin Imatran reissuun. Kaupoilla käyntiä ja fribaa/ulkoilua. En tiedä johtuuko se väljemmästä radasta vai upeasta kelistä, mutta fiilis heitellä oli ihan muista sfääreistä - huonot avaukset eivät jaksaneet haitata läheskään niin paljoa. Lähestymiset ja putti kulki. Birdiepaikoilla oltiin useampaan otteeseen ja tuplabogejakin tuli vain yksi. Seuraavassa kierros niin kuin miä sen vielä muistan.

1. Avaus väpätelleen hieman oikealle. FD jaksaa kääntää väylän oikeasta laidasta takaisin ja keskelle väylää. Matkaa kyllä jäi, lieko väpätys vienyt tehoja... Lähäri P1:llä lipesi vasemmalle, putti alarautaan ja nostobogey.
2. Tästä ei muistikuvia, bogey joka tapauksessa.
3. Banshee esiin. Avaus liikaa vasemmalle, mutta puiden välistä menee. Joihinkin risuihin nappaa ja ei putilla. Seifti ja par.
4. TB ja anhyzer. Kääntää liikaa oikealle ja väylän reunusrisut tappavat kiekon väylän rinteeseen. Lähäri alle ja par.
5. Kämmenavaus TB:llä väpätellen ja kulmassa pururataa pitkin vasemmalle, väylän "piston" taakse. Upsilla puiden läpi FD:llä, mutta ei jaksa kiepahtaa ja jää aika kauas. Maaginen putti ja par.
6. Pururataa pitkin lähdettiin tykittämään TB:llä kun luottoa FD:llä avaamiseen tasan nolla. Aavistus osui oikeaan ja pientä väpätystä jonka TB kuittaa pienellä s-mutkalla. Avaus päätyi väylän ensimmäisen kummun laen takaosaan, josta jatkoa PD:llä. Heitto jäi hieman matalaksi ja jää pururadan sisämutkaan korin jäädessä alas jokusen metrin päähän. Birdieputilla oltiin ja koria kolisteltiin, mutta vasta paluuputti sisään. Par.
   
   
   
   
7. Nyt uskalsin kokeilla FD:tä, kun tilaa oli oikealla. Avaus lähti suoraan antsassa ja jäi melko lyhyeksi. Jatkoa TB:llä ja samaa ongelmaa - väpätys ja antsa. Kiekko osuu kuplahallin pitkittäiselle sivulle, mutta jatkaa vielä matkaa ja feidaa soralle (huhhuh!). Lähestyminen P1:llä matala ja vajaa, mutta putti pelastaa par:in.
8. D-MD2 oli tarkoitus heittää suoraan ja antaa kiekon kääntää ittensä vähän oikealle. Griplock ja kiekko yläviistoon oikealle. Onneksi ei paljoa ja kiekko löytyi aitavallin päältä kuusen alta. Melkein pystyssä heitetty hyzer jatkona, tavoitteena korin alus. Nappaa kuusen latvaan ja kolistelee korin alle - toimii se näinkin. Par.
9. Avaus PD:llä matala ja väärältä puolelta isoa puuta, mutta kukas näitä laskee. Lähestyminen P1:llä tällä kertaa pitkäksi, koska yritin välttää vajaata lähäriä. Paluuputti alarautaan ja bogey. 
10. Avaus TB:llä nippa nappa mandon vasemmalta puolelta, kahden männyn välissä olevasta kiekon mentävästä aukosta. Birdieputilla ollaan, mutta osuu korin päälle ja tulee ulos. Nostopar.
11. P1 karkaa oikealle ja nappaa puuhun, kimmoke onneksi eteenpäin ja vasemmalle. Lähestyminen P1:llä korin taakse mäen päälle. Hermoja raastava alamäkiputti menee sisään ja par.
    
12. Yritin korjata huonoa irroitusta ja väpätystä, jolloin C-MD2 lähtee suoraan tai jopa pienessä hyzerissa ja hieman vasemmalle. Onneksi ei mennyt niin syvälle puskaan kuin alunperin katsoin. Heikko lähäri, putti huti ja nostobogey.
13. TB:llä kämmenavaus onnistuu hyvin. Sen verran hyvin, että kiekko meni pidemmälle kuin odotin ja napsahti moukarihäki verkkoon. Upsi FD:llä köysien välistä jää jälleen oikealle eikä piiiitkä putti osu. Bogey.
14. Avaus antsassa oikealle mettään, minkä jälkeen huomaan metsurin korilla. Väylä jäi tässä kohtaa välistä.
15. Taas pätkii... Avaus taisi olla C-MD2:lla ja oikealta leveä. Onneksi ei nappaa puihin mutta ei jaksa korille. Seifti ja par.
16. Avaus TB:llä väpätellen oikealle ja kimmoke vasemmalle pusikkoon. Maagisen upea lähestyminen pelastaa ja par.
17. Avaus TB:llä oikean laidan puuhun. Jatko C-MD2:lla ei-ihan-sieltä-mihin-tähdättiin, mutta korin liepeille. Pitkähkö putti sisään ja par.
18. Avaus P1:llä griplockilla ekaan puuhun oikealla (syö muuten miestä). Jatko C-MD2:lla jollain ilveellä ylämäkeen, mutta feidaa rajusti vasemmalle. Putti ei osu ja nostobogey. 

Tässä kohtaa tulos siis +6 ja uusi ennätys tulossa. Lähdin takaisin väylälle 14 katsomaan, josko metsuri olisi siirtynyt muualle ja näin oli. Avaus samaan paikkaan kuin ekalla kertaa, eli oikealle rajussa antsassa. Jatko jysähti edessä olevaan mäntyyn ja siitä kentän reunalle. Jatkoa TB:llä, mutta matalaksi jää ja jää lyhyeksi. Edelleen C-MD2:lla, mutta vieläkin ollaan kaukana ja penkereen alla. Putti ei osu kuin vasta toisella ja kierroksen ainut tuplabogey korttiin.

Uusi ennätys Karhumäessä siis +8, joka sinällään on upea osoitus kehittymisestä. Hyvä fiilis jäi kierroksesta kerta kaikkiaan, mutta kehitettävää on. Tuolle avaukselle pitää tehdä jotain. Potentiaalia parantaa meinaan löytyy, aika monesti tuossa äsken kirjoiteltiin sanoja "väpätellen", "antsa" ja "oikealle".

It's been a weekend of highs and lows. First a total breakdown on Myllymäki, where - after a birdie on hole 1 I ended up stopping the score calculation after 9th... Too much failure and some nasty, nasty problems with my driving. Camera and field, that's the way to go!

However, today I was on a totally different mood on Karhymäki course in Imatra. I ended up getting only one double bogey and a total score of +8, which is 5 better than my previous best. The drivin is still carbage, but Karhumäki has at least some forgiving space to manage miraculous upshots.

  

Tämän herran pääsiäisvaellus

Pääsiäinen tuli, oli ja meni. Meidän perheen pääsiäinen vietettiin Hämeessä, Riihimäen kupeella anopin luona ja, kuten aina, mukavaa oli. Tuli syötyä ja juotua... ja heitettyä kiekkoa.

Torstaina pakkailin auton lähtökuntoon ja siivoilin. Vaimolla oli viimeisä menoja, joten ylimääräistä aikaa jäi sen verran että pyörähdin jalkapallokentällä treenailemassa draiveja. Nuo aiemmat kierrokset Myllymäessä olivat antaneet jonkinlaisia vinkkejä siitä, mikä siinä draivissa loppujen lopuksi mättää ja miten sitä pitäisi lähteä korjaamaan. Tukijalkaa enemmin oikealle, vedon keskivaihe alemmas ja viimeinen askel huomattavasti lyhyemmäksi. Noilla eväillä päästiin alustavasti eroon anhyzer-kulmasta, väpätyksestä, ylös lähtevästä heitosta. Samalla sain jollain ilveellä nokkakulmaa hallintaan. Kun kaikki tekijät osuivat kohtiilleen, oli tulokset (vastatuuleen) melko huimia. Sataa metriä hätyyteltiin useampaan otteeseen, mutta tarkaa pituutta oli vaikea arvioida. Sitten kerran kaikki napsahti, ja GPS-etäisyysmittari näytti lukemaa 106,7 metriä 5 metrin virheellä. Jälkeenpäin sateliittikuva varmisti tuon 106 metrin olevan kohtalaisen tarkka mitta. Eli ensimmäinen kesälle asetettu tavoite oli siinä ja jokeri samalla, koska kiekkona oli Teebird ja lentorata suorastaan herkullisen suora.

100 metriä rikki kentällä, mielellään väylädraiverilla

Seuraavaksi tuo pitäisi toistaa. Ja toistaa. Ja toistaa.

Hyvillä mielin lähdin pääsiäisen viettoon anoppilaan. Viikonlopun aikana kävin Ykslammi DGP:n kahteen kertaan läpi sekä kuusi väylää Riutta DGP:tä. Keskittyminen ei ollut avauksissa ihan mukana, mikä kostautui matalaa mäntyä täynnä olevalla radalla. Tulokset maltilliset +7 ja +6. Jälkimmäisellä kierroksella ei muuten tullut yhtään tuplabogey:a tai pahempaa, mikä nostatti hymyä huulille Jonkinlainen rutiini siis on, jahka tuon avauksen saisi kuntoon. Riutalla käytiin vaimon kanssa viisi ekaa väylää läpi ja sitten viimonen takaisin parkkipaikalle. Tulokset oli muistaakseni  nelä bogey:a ja kaksi paria.

Ykslammi osa 1 (+7):

Tämän kierroksen keskeiseksi teemaksi muodostui heikot avaukset. Jotenkin onnistuin tasapainoilemaan heitossa siten, että koko yläkroppa oli kallellaan oikealle ja kiekot lähtivät anhyzer-linjoille. Lisäksi irroitus oli heikko, vaikka väpätystä ei aina nähnyt niin sen kuuli. Tämä vaatii keskittymistä, koska torstain kenttätreenissä sain kyseisiä ongelmia hallittua. Suurimmat highlightit löytyvät lähäripelistä sekä viimeisen väylän mehukkaasta avauksesta.

Ykslammi osa 2 (+6):

Avauspelissä heti ykkäseltä asti samaa makua, oikealle mentiin ja lujaa. Siitä eteenpäin avaukset tuntuivat lähtevän ajoittain hyvin. Laajalla sektorilla väylän sivuja nuolleen mutta suoraan. Kierroksella pääsin ulkoiluttamaan myös C-Bansheeta, jolla kolmosväylän erittäin lyhyeksi jääneen avauksen jälkeen heitin koria suojaavan metsäsaarekkeen taakse ja pelastin parin. Paikoiltaan heitetyt heitot väylädraivereilla olivat heikkoa katsottavaa - antsalinjalle riivitiin taas ja väpätellen. Onneksi upsi toimi hyvänä pelastusrenkaana.

Summa summarum:
Oli mukava saada jonkinlaiset pohjatulokset anoppilaradalle Ykslammi DGP:lle. Oli hienoa nähdä, että joltensakin harvalla treenirytmillä saa kehitettyä ja ylläpidettyä omaa suoritusta. Oli mukava heittää etenkin tuota jälkimmäistä Ykslammin kierrosta kun edellä heitti kaksi lasta äitinsä kanssa ja takaa tuli neljön hengen porukka viisissä-kuusissakymmenissä olevia äijiä. Sanasia vaihdoin molempien porukoiden kanssa ja jälkimakuna ei voi muuta kuin arvostaa, miten laji loppupepeissä muokkautuu kaikille omanlaiseksi. Vaimon kanssa oli hauskaa heitellä Riutalla. Ja ennen kaikkea - oli mukava saada ensimmäinen kesälle tarkoitettu tavoite rikki jo huhtikuussa.

Easter was packed with various feats with disc golf. First on Thursday still at Lappeenranta I was training at the football field. I managed to get all those variables right for few throws and got my Teebird to fly to 106 meters. So that's one of the upcoming summer's goals done and we're still in April! Off our family went to my Mother-in-law's place to Tavastia, where I threw few rounds at Ykslammi DGP. Some problems I previously had with my drives were still there and were mostly the main reason for the +7 and +6 scores. That and putting from anywhere longer than 5 meters... However, the second round was with no double bogeys and that actually is a feat in itself. Overall, the par scores were distributed among six holes so I'm happy overall. I also threw six holes on Riutta DGP with my wife; fun sport in a perfect company - who could not enjoy oneself?

Ei huonoa ilman jotain hyvääkin

Eilen oli vähän kaksijakoinen kierros Myllymäessä. Sain mukaani tutun, joka on vähemmän aktiivisesti käynyt heittelemässä. Mukavaa oli ja hetkittäin peli kulki hyvin. Avaukset olivat edelleen ongelmallisia - tuppaavat karkailemaan sivusuunnassa vähän mihin sattuu. Tuurilla ja hyvänpuoleisella lähäripelillä keskivaihe kierroksesta oli miun omaan tasoon nähden jopa erittäin hyvää. Tavoitteena olisi pistää ennätys (+18) uusiksi ja väylän 13 jälkeen oltiin jo niinkin "alhaalla" kuin +11.

Onnistumisia:

• Hyvä par-bogey -sarja keskivaiheilla kierrosta
• Lähäripeli
• Vain yksi triplabogey kierroksella
•  Väylät 5 ja 10 - oikeasti, kaikki meni nappiin
• Osuin hermoporttiin seiskaväylällä!

Harmittaa:

• Alun kolminkertainen tuplabogey
• Metsään menneet avaukset - tekniikka tiillä ylipäätään
• Tulos

Nyt sain pidettyä väylällä 5 pään kylmänä. Periaatteessa avaus meni samaan paikkaan kuin viimeksi, pari metriä ehkä jäi korista kauemmas. Erona edelliseen oli se, että tällä kertaa kämmenheitto meni "väylää pitkin" eikä metsän kautta ja päätyi sinne minne sen tähtäsinkin. En yrittäny birdietä vaan otin varman parin tuosta pois. Avaukseen joku roti niin ennätyksiä hätyytellään kohta!

Yet another round in Myllymäki. This time the middle section showed some improvement, while start and end were more or less bad. The opening throws were a problem, but approaches were the throws that made the scores that low. Holes 5 and 10 were exceptionally good - everything went as planned, from drive to putt. If only I could put my driving together, my record of +18 would be broken in no time...

Ota kalenteri käteen ja kato! Se on kesä melkein ovensuussa!

Tulevalle kesäkaudelle on latautunut huimat odotukset frisbeegolfin suhteen. Koska lajiin hurahtaminen kävi vasta syksyllä, jäi talven katkaisema kausi oikeastaan vähän kesken. Päivien valoisat tunnit kuluivat töissä eikä viikonloppuisinkaan okein jaksanut tai viitsinyt lähteä radalle. Nyt sitä ei meinaa pysyä housuissaan kun kelit yllättäen lämpenevät ja ne hassut kerrat mitä kentällä tai radalla on päässyt pyörähtämään kertovat melko suoraan, että takapakkia talvikuukausina ei ole tullut. Pituutta on lisää, tekniikka on parempi ja pelisilmä täysin erilainen. Tästä kesästä haluan ottaa niin paljon irti kuin suinkin vain on mahdollista. Sen varalta on jo joitain suunnitelmia tehty.


Muutaman viikon päästä aloitetaan työkavereiden kanssa eräänlainen frisbeegolfpäivä-projekti. Käytännössä siis tarkoittaa sitä, että keskiviikko-torstai -akselille sovitaan alustavasti tilaa frisbeegolfille porukalla, kentällä tai radalla. Tällainen järjestely helpottaa ainakin oman arjen pyörittämistä, jossa suunnitelmat koskettavat aina vähintään kolmea ihmistä. Vakinaistettu viikottainen ohjelma on niin sanotusti odotettavissa ja siihen on helppo varautua.

Juhannuksen alla lähdetään lukiokaverin kanssa Etelä-Suomen kierrokselle. Vaimo ja tyttö lähtevät edeltä käsin suorempaa linjaa anopille Hämeeseen ja myö kaverin kanssa ajellaan perässä ratoja kierrellen. Lähtö on näillä näkyvin Haminasta, toinen paikka on Loviisa. Mukkulan kautta mennään ja Ykslammi DGP Hausjärvellä  olisi päätepysäkki ensimmäiselle päivälle. Välissä on paljon tyhjää, onko ehdotuksia? Seuraavana päivänä heitettäneen jonkinlainen lenkki Hausjärveltä etelään. Hyvinkää, Tali, Vihti...muita? Kolmantena päivänä heitetään kipugeelit hartioihin ja itkua tihrustaen rullaillaan kotio toipumaan. Anoppilassa käydessä tulee varmaan kierrettyä muutenkin jokunen kerta Ykslammin rataa, lisäksi Janakkalan radat olisi tarkoitus kokeilla. Miksei myös Hyvinkää...?

Loppulauseena täytyy muuten arvostaa www.frisbeegolfradat.fi -sivuston karttaan, joka näyttää Suomen radat Googlen kartan päällä!

I've built some huge expectations regarding the upcomin DG season. Last season ended up being quite short and during winter it's kind of "meh" feeling towards going outside to play. It's cold and dark. Now that the summer is crawling closer it's time to list the plans.

Me and my workmates are arranging a weekly session of DG. It's more manageable to have solid day of the week agreed to be consumed with DG, especially for me whose plans always have at least two other people involved. Easier to prepare for, no surprises. Also, me and my old friend are planning summer DG tour in Southern Finland that will take few days.

Let's see how it goes!

Kotiradalla kolisee

Tulikin sitten frisbeegolfin täyteinen laajennettu viikonloppu. Perjantaina puttitreeniä, sunnuntaina Myllykoskelle paiskomaan ja eilen maanantaina Myllymäkeen espanjalaisen vaihtarikaverin kanssa.Kyseessä oli siis herra R:n toinen kerta fribailun parissra, fribakärpäsen purema taitaa olla kohta tosiasia...

Oma peli oli sanalla sanoen vaihtelevaa. Avaukset lähtivät vähän miten sattui (välillä jopa sinne minne piti), mutta lähäripelistä olin oikein ylpeä. Samoin putti kulki kivasti. Parissa paikassa omahyväinen birdien tavoittelu liian pitkällä putilla kostautui, mutta turhapa sitä on murehtia - kun kiekko on kerran kädestä lähtenyt niin tulos on se minkä ansaitsee.

Ennen varsinaista väyläkohtaista analyysiä (mitä siitä muistan), laitan tähän seuraamista helpottamaan ratakartan (haettu fgr.fi -sivustolta).

1. väylä
Ylämäkiväylä, joka kääntyy jyrkästi vasempaan. Avaus S-PD:llä mutkaan, Lähäri lipsahti liian kauas, putti alarautaan ja nosto. Ei tullut sentään perinteistä tublabogey:a. Hyvä fiilis avauksesta, lipesi ehkä vähän liian paljon vasemmalle.

2. väylä
Alamäki, jonka jälkeen jyrkkä vasen kahteen ~100m puukujaan. Avaus PD:llä jonkin verran ensimmäiseen puukujaan. Jäi tosin ikävästi puukujien väliin, josta jatko antsalinjalla vastaavasti puukujan toiselle puolelle. Lähäri puun taakse, putti alarautaan ja nosto.

3. väylä
Suora, kapea ja tasainen. Avaus FD:llä lipesi vasemmalle. Lähäri jäi liian kauas putista, seiftaus alle ja nosto.

4. väylä
Murheenkryyni. Lyhyt suora pätkä, jonka jälkeen 30-40 asteen mutka oikealle hyvin kapeaan puukujaan. Kori ylös ja vasemmalle viettävässä mäessä. Hain avausta antsalinjalla MD2:lla. Nappasi puuhun, mutta jäi "puukujan ikkunaan". Lähädi nappasi harmillisesti puuhun ja kiekko painui isojen kuusien taakse. Upsilla hieno pelastusyritys, mutta jäinen rinne tuotti liusuvan lähärin ja puttihudin. nostolla +3.

5. väylä
Tii korkealla oikealle kaartuva väylä, kori koivujen takana vasemmalta ja edestä tilavassa paikassa. Hain kämmenellä korin alle TeeBirdillä. Avaus ipsahti oikealle, mutta osui eräänlaiseen kapeaan puukujaan ja kohtalaisen lähelle koria. Röyhkeästi yrittämään birdietä liian pitkältä, putti yli ja paluuputti alarautaan. -1 vaihtui +1:een.

6. väylä
Ylämäkeen oikealle avaava S-väylä. Avaus hieman vasemmalle FD:llä, mutta väylälle, ns. normimitoille. Lähäri katajan taakse, Toinen lähäri kriittiset metrit liian kauas korista ja putti rautoihin. Nosto ja +2

7. väylä
Alamäkineppi kapealla hermoportilla. Avaus vasempaan puuhun. Kahdella lähärillä siitä hieman korista yli, putti rautoihin. Tästä väylästä +2 harmittaa

8. väylä
Ylämäkeen suora ja lyhyt. Kori ylämäen taitteen takana montussa, takana alamäkirinne. Keskellä väylää iso mänty ennen taitetta korille. Avaus nätisti suoraan MD2:lla. En ottanut riskiä putista vaan seiftasin korin alle, nosto par:iin

9. väylä
Pitkä, suora ja kapea alamäkeen heitettävä puukuja. Kori hieman oikealle puukujalinjasta. Avaus nappasi vasemmalle puuhun. Lähäri liian kauas putilta, korin alle ja nosto.

10. väylä
Oikea-vasen-oikea s-mutka. Puolessa välissä kallionousu jossa keskivasemmalla mäntyjä. Avaus vasemmalle mäntyihin ja kallion alta jatko. Lähäri jälleen vähän liian kauas. Korin alle ja nosto.

11. väylä
Suora ja verrattaen leveä ränni. Kori vähän vasemmalla. Avaus kääntyi yli ja nappasi oikealta puihin. Kiekko jäi väylälle. Lähäri 40-50 metristä C-P1:llä koriin. Ensimmäinen birdie kyseiseltä väylältä.

12. väylä
Jyrkästi alas ja vasemmalle kaartava väylä. Kori on jyrkänteen reunalla, yli menevät heitot saa hakea kaukaa alaalta. Satunnaisia puita. Avaus P1:llä puuhun ja lähäri leijui korista yli ja mäen alle asti. Upsilla puun takaa takaisin ylös, josta seifti korin alle ja nosto +2:een.

13. väylä
Tuuria toisinpäin. Suora, loiva alamäkiränni. Alhaalla puusaareke, jonka takana kori. Avaus lähti loivassa antsassa ja nappasi kuuseen katkaisten pari verrattaen paksua havua. Kiekko löytyi ihmeellisesti kaukaa kuusen takaa, noin 30 metrin päästä korista. Lähäri korin alle ja par, jota en välttämättä olisi ansainnut.

14. väylä
Inhottavan kapea ja pitkä suora ränni. Vasemmalla tiheä puurivi, oikealla "normaalia" metsää. Kori suoran päässä mäessä oikealla. Avaus ekaan puuhun vasemmalla. Kämmenellä takaisin väylälle. Kokeilin kämmenellä pitkää heittoa, joka feidaisi korin alle mutta heitto kimmahti puusta oikealle. Siitä lähäri, josta putti liian pitkältä. Jäinen rinne vei kiekon pitkälle alas. Korin alle ja nosto

15. väylä
 Jyrkkä ja liukas ylämäkiväylä. Keskellä väylää kallio, jonka päällä kori pienen kallion päällä alamäkeä korin ympäriltä kaikkiin suuntiin. Avaus jälleen vasemmalle ensimmäiseen puuhun, nettomatkaa varmaan 10 metriä. Jatko kallion alle oikealle puiden taakse. Siitä upsi ylös ja lähäri liian kauas. Putti ohi ja paluuputti sisään.

16. väylä
Hermoväylä. Lyhyt alamäkiväylä, jossa puolesta välistä alkaen jyrkempi osuus. Kori taakse ja oikealle viettävässä mäessä. Oikealla myös jyrkänne. Avaus vasemmalle kallion päälle. Lähäri oli oikeastaan putti alaspäin 45 asteen kulmassa. Lähäri kimpoili jyrkänteen reunalle, josta vaikasta asennosta putti sisään.

17. väylä       
Suora, verrattaen leveä puuriveillä reunustettu väylä. Vasemmalta alussa avoin. Kori kummun päällä. Avaus ihmeellisessä antsassa oikealle puurivin alle/taakse. Yritin rystyltä rolleria, mutta ei. Pääsin kuitenkin väylälle. Lähäri vajaaksi vasemmalle. Toinen lähäri korin alle ja lyhyt putti sisään.

18. väylä
Suora väylä, oikealla puoleenväliin asti puurivi, vasemmalla puolen välin jälkeen pieni puusaareke. Kori puuportin takana. Avaus toistamiseen jyrkkään antsaan ja oikealle puurivin taakse/alle. Jatko pahasta paikasta puurivin takaa takaisin väylälle. Lähäri MD2:lla leijaili pahasti korista yli vasemmalle. Paluu korin alle ja nosto.



Kokonaistulos siis melko harmillinen +24. Tuo avaus pitää oikeasti saada kuntoon. Kuiva keli ja varominen todennäköisesti tuotti nuo karkailut vasemmalle, mutta heti kun pääsi laittamaan voimaa heittoon niin antsassa mentiin ja lujaa. Epäilisin, että koska miä olen tuota lantion käyttöä ja kantapääpyörähdystä totuttanut mukaan heittoon, otan tukijalan liian paljon heittolinjasta vasemmalle, jolloin heitto "nousee tukijalan päälle" eikä "kierrä sitä". Päälle nousu kallistaa asentoa oikealle ja lopputulos on nähtävissä. Lisäksi ranne vaatii lisää keskittymistä, saattaa olla että miulla pyörähtää kämmen ylös heittoa repäistessä. Varmuutta tästä ei ole, mutta pitää keskittyä pitämään ranteen asento hallinnassa. Kentälle siis jahka kerkeää. Erityismaininta putista, josta missejä sivusuunnassa ei ollut lainkaan vaan kaikki virheet tapahtuivat pystysuunnassa.


Previous weekend has been quite disc golf-focused. On Friday I was training putts in Pikisaari and on Sunday visited Koivusaari. Yesterday, on Monday I was at Myllymäki with my spanish exchange student friend who was playing for his second time. My game was on sub-optimal level, mainly because I've yet to grasp the concept of using my hips and center of my body to produce power for drives and still being quite wobbly with it. Most of my drives ended up relesing early and going to left but as soon as I tried to really power the throw, all I ended up doing was to yank the disc into an anhyzer and to the right. In short, driving is not balanced but luckily my upshots and putts are looking better. I didn't miss single putt from either left or right, all went either up or down. Also my upshots were mostly good. Typically a bit on the short end in terms of getting confident putts, and glidey-long on some occasions.