Tuplabogey Tour 2016 Pre-Qualifier Trilogy Extravaganza - Mikkeli Edition

Siinäpä teille otsikkoa pureskeltavaksi, hähää. 

Käytiin siis eilen sunnuntaina Teron kanssa Mikkelissä. Ennakkotunnustelut MiFGin Facebook-sivuille ounastelivat kello 12 aikoihin viikkokisojen alkua ja säätiedotus selkeää. Viikkokisahaistelu piti paikkaansa mutta ajoittain tuli räntää.

Aamu alkoi kahdeksan maissa Teron autoon hyppäämisen muodossa, ja 9:30 olimme Siekkilän radalla (Mikkelin frisbeegolfrata on siis se "oikea"...vanha, emmiätiiä enää... nimi) ja kahden kierroksen heittäminen ennen viikkokisojen alkua vaikutti ihan jopa mahdollisuudelta. Viikkokisapooleja nähtiinkin vasta parilla viimeisellä väylällä kierroksella numero kaksi, jonka jälkeen olikin kelvollinen aika siirtyä Kaihun frisbeegolfradalle. Ei meitä viikkokisoihin Mikkelissä saa, herranjestas. Yrittivät kyllä.

Siekkilän kahteen kertaan kiertäminen palveli reissun alkuperäistä ja jalompaa tarkoitusta hyvin, onhan Terolla edessä Opiskelijoiden SM-kisat parin viikon päästä juuri kyseisellä radalla. Miä olin kirittämässä. Ja epävirallisemmin - viime kesän Tuplabogey Tourin tavoin, ajovuoroa oli jaossa. Lämmittely suoritettiin mulliganien muodossa ekan kierroksen alussa ja siitä eteenpäin mentiinkin ihan oikeiden sääntöjen puitteissa. Molemmilla kierroksilla miulla oli alussa johto, mutta jossain kohtaa kierrosta Tero tuli rinnalle ja ohi. Ekalla kierroksella tosin vasta viimeisellä väylällä, kun miä paukutin bogin ja Tero sai jonkin ihme suonenvedon tiipaikalla ja parkkeerasi kiekon korin alle...

Ihan kelvollista suorittamista molemmilta, joskin miun osalta tötöilyä tuli kolmosella (kaksi kertaa OB -jahuu!) ja neljällätoista (Avaus pöpelikköön ja vielä kehnompi rolleriksi höpö-OB siitä). Heitto kulki ok, ja yllä mainittujen triplojen lisäksi OB:lla taidettiin olla vain kerran. Neljä pirkkua mieheen, ja kaksi niistä molemmille lämmittää kyllä mieltä.

Toinen kierros lähti myös hyvin käyntiin, kun onnistuin nappaamaan heti ykkösväylältä pirkun. Loppua kohden tuli otettuja liikaa riskejä avauksien kanssa, ja loppujen lopuksi toinen kierros jäi heittoa heikommaksi ensimmäistä. Tuplabogeja vitoselta (ilkeä puuskippi mörriin), kahdeltatoista (rollia korikummusta) ja viimeiseltä (lussu avaus OB:lle). Pirkkujakin tuli kolme miulle. Teron peli oli tasaisempaa, yhden pirkun ja yhden tuplabogin +6.

Viisi heittoa jäljessä kahden kierroksen jälkeen. Hittolainen, Kaihulla pitäisi käydä ihme. (Spoiler: Ei käynyt)

Miulla ei ollut vielä ollut tilaisuutta päästä heittämään Kaihulla, ja mielenkiinnolla ruokatauon jälkeen ajeltiin parkkipaikalle. Korkeuserot olivat lievästi ilmaistuna reiluja, ja putteria kaivettiinkin alamäkiliidätyksiin useampaan otteeseen laukusta. Yläpantoihin osuttiin liian monta kertaa, mutta saareen taas ei, joten kaipa se tasaa ittensä...eiku. Seiskaväylällä tumpeloin oikein urakalla, kun en onnistunut leveäksi jääneen avauksen jälkeen osumaan puiden väleihin ja raavin kierroksen ainoan triplabogin. Pienen lohdutuksen tosin soi sitten seuraavan väylän ainoa pirkku. ja vaylän 11 uskalsin kuin uskalsinkin heittää veden yli! Loppujen lopuksi sain napsittua ensikierrokselta +11 -tuloksen, mutta jotenkin jäi tunne, että paremminkin tuolla vielä voisi mennä. Tero paukutteli urakalla tulosta tauluun ja nappasi +5-tuloksella 11 heiton eron ja repsikan paikan kesäkuulle.

Hieno päivä, hienot radat ja hyvää heittoseuraa! Tykkäsin kyllä Kaihusta, ja Siekkilä nyt on muuten vaan loistava paikka! Kuvia ei muistettu napsia - liekö sitten kiirettä pitänyt - mutta jos ette ole näihin ratoihin aiemmin tutustuneet, niin Youtubesta löytyy rataesittelyt molemmista ihan radan nimellä. Katsokaa ja laittakaa reissua suunnitteille.

Tälleen sivujuttuna, kokeiltiin tuon reissun puitteissa Skoorinin käyttöä tuloskirjaukseen, ja oikein näppärästi sujui touhuilu. Ensi alkuun sai vähän opetella, että mistäs tätä nyt ajetaan ja missä on mitäkin, mutta kunhan käyttöliittymä selkiytyi käyttäjälle niin eipä tuossa mitään, saattaa olla että jatkossakin tulee kaivettua tämä esiin.

Viimein ulos!

Ranne on päässyt hyvään testiin viimeisen viikon aikana. Viime keskiviikkona Heikki pyysi mukaan Sammonlahteen tekonurmelle draivaamaan, ja lämmittelyksi käytiin vielä vieressä oleva ysiväyläinen läpi. Jäätä oli vielä kovin parkour-henkisesti jalkojen alla, mutta pari avausta mieheen per väylä avasi paikat hyvin ennen kentälle siirtymistä. Radalla kulki ihan kivasti, vaikka vähän tauon jälkeen olikin tekeminen ruosteessa. Tulos taisi olla (laskettuna väylältä aina siitä pöljemmältä tulokselta) jotain +4 tai +5 ehkä? 

Kentän puolella ei tapahtunut mitään mullistavia juttuja. Laseri-draivi on edelleen siellä parhaimmillaan 95 metrissä ja siitä hitaampaan siirryttäessä näteillä eroilla lähemmäs. Pääsin koestamaan Ultrium Legendaa, mutta ens alkuun tuntuivat lipsahtelevan kädestä joko vasemmalle tai ylös. Innolla odotan mitä tapahtuu kun suuntimat ja ennen kaikkea käden nopeus parantuvat. Kaiken kaikkiaan hyvä treeni - käsi kesti ja seuraavana päivänä lihaksissa tuntui höpöltä.

Iltojen ollessa valoisampia päivä päivältä otin itselleni tavoitteeksi ehtiä joka maanantai-ilta kierrokselle. Eilen siis oli edessä ensimmäinen Myllymäen kierto. Heikin kanssa olimmen varautuneet kuraan, mutta loppujen lopuksi yllättävän kuivana tuolta selvisi pihalle.

Aurinkoon ottavat rinteet olivat suurilta osin sulia ja kuivia, mutta varjoisammat paikat ja avoimet väylät - joihin lunta oli päässyt satamaan - olivat vielä lumessa ja jäässä. Kuraa löytyi lähinnä kolmosväylältä korin liepeiltä. Talvileiskan tiipaikat olivat periaatteessa kaikki paljaina, mutta vähemmän heitetyt tiit olivat jäässä. Reppu kiltisti selässä ja kieli keskellä suuta sai liikkua myös varjon puolen väylilläkin!

Radalla on tehty myös rajua harvennusta kakkosväylän jälkipuoliskon sekä kolmosväylän laitapuustojen kanssa. Kakkosväylän ahne avaus sisämutkasta tai korkeaksi lipsahtanut avaus kolmosella ei enää tarkoita pakkobogia, vaan korille ihan oikeasti näkee ja pääsee. Ennen kuin raivuujäte kerätään pois, kannattaa tosin kiekon laskeutumispaikka katsoa tarkasti - oksien sekaan kirkaskin kiekko voi hukkua helposti!

Jaa miten meni? +14 viidellä tuplabogilla, joista yksi oli mandomissi ja toinen re-tee. muuten olikin sitten ruosteista puttia tai draivia (tai molempia). No mutta, kauden avauskierros liukkailta alustoilta ja viime vuoden vastaavaan kuutisen heittoa vähemmän? I'd take that, täydet 5/7. Tajutotman hauskaa oli ja kotiin sai mennä hymyillen. Varoivainen draivi teki kiekoista efektiivisesti pykälää vakaampia ja sen takia käytiin lepikossa useampaan otteeseen, mutta suunnat sinällään olivat kohdallaan.

Ja sainpas sen pirkkutilastonkin auki, perskeles. Kuudenneltatoista.

Oliskohan se kohta aika ruveta valmistautumaan?

Päivittäin voi laskea neliöissä lumen alta paljastuvan pihan alan. Napakka tuuli, vajaa kymmenen astetta lämmintä ja pilvetön taivas tekevät kevättä huimaa vauhtia. Ja hyvä niin, Linnoitus Openiin on aikaa vain se reilu kuukausi. Ja miulla ei ole vielä yhtään kierrosta alla.

Meinasin tässä kellojen käännön yhteydyssä huikeasti lisääntyneen valon määrän myötä ruveta käymään ainakin sen yhden kierroksen viikossa Myllymäessä, ja huhtikuun lopulla lähden Teron kirittäjäksi Opiskelijoiden SM-kisoihin valmistautumiseen Mikkeliin. Päivän verran Siekkilää ja Kaihua. Näkeepä samalla miten käsi kestää täyttä kierrosta.

Sen verran tuo käpälä vielä oikuttelee, että esimerkiksi pyöräilyn kanssa pitää vielä varoa - kovat renkaat ja tärinä tuottavat herkästi kipuilevan seuraavan aamun...

Puttia käsi kestää hyvin, pää ei niinkään. Tuntuma on luonnollisesti ruosteessa, ja tällä hetkellä reeni menee siinä, että siellä 7-8 metrin väliltä menee suurinpiirtein puolet sisään. Olen taas kerran muuttanut tekniikkaa, ja vaikka sivuhajonta onkin pieni, pystysuunnan tatsi pitää saada kuntoon. Siis pitää - se ei auta jos kilahtaa tolppaan tai menee tolpan jatkeelta yli koko vehkeestä... Noo, siihen ei auta kuin reeni. Ja eilen meni paremmin kuin viikko sitten.

Olkoonkin että linnoituksen alue on miulle sinällään tuttu, asuinhan tuossa vallien kupeessa jokusen tovin, ja viime vuonna olin lippumiehenä häärimässä, on kisarata miulle täysi mysteeri. Rata kiertää enimmäkseen sellaisilla alueilla, jossa tavan pulliaisena ei vain yksinkertaisesti tule liikuttua. Pari väylää tuli nähtyä viime vuoden touhuiluissa, ja loppuja varten miulla on tällä hetkellä viime vuoden kirjanen ja Tuomas Korpin valokuvagalleria. Näillä pääsee jo hyvin alkuun ja pienellä mielikuvittelulla voikin jokaiselle väylälle löytää ainakin sen pari kuvaa. En tiedä missä vaiheessa, mutta jahka lumet sulavat niin käyn myös linnoituksessa kävelemässä (kiekoilla tai ilman) nuo väylät läpi, tsekkailen minkälaiset ne nyt sitten ihan oikeasti viime vuonna olivat.

Niin, uskoisin vakaasti, että muutoksitta tuo rata ei pysy. Muutokset on tosin todennäköisesti helpompi omaksua jos maasto on jo ennestään edes jollain tasolla tuttu. Teron kanssa turinoin jonkinlaista suunnitelmaa siitä, miten kierros etenisi, ja lähes kaikki väylät pitäisi onnistua pelata edes pariin. Ylipäätään arvioin lopulta, että +10...+15 -kierrokseen voi olla jo tyytyväinen. Kokonaistulos olisi siis +20...+30 ja viime vuoden tuloksissa sijoitus jossain puolen välin ja jumbokymmenikön välillä.

Korin Kevätkoestukset

Tässä on nyt muutamina päivinä päästy nauttimaan auringonpaisteesta ja plussakelistä. Pihan loska ja jää alkaa pikkuhiljaa sulamaan pois ja sora pääsee näkösälle. Eilen olikin aika ottaa kori esille (no siis tuossa katoksessa se on ollut esillä koko talven. En ole puttaillut koska... tekosyyt) ja kokeilla miten pahaan ruosteeseen putti on talven aikana päässyt. Kori ei ollut ruostunut. (Jutun kuvissa lisäksi miun värjäysopettelujen tuloksia)

Salidraivailujen ohella ollaan heikin kanssa aina ajoittain lyhennetty välimatkaa ja kopiteltu puttailemalla. Siinä kopitellessa putti on pikkuhiljaa muokkautunut viime kesäisestä käsi koukussa-työntö -putista enemmän sellaiseksi suoran käden heiluriliikkeeksi. Kun vielä yhtälöön ynnää sen, että jos kiekosta ei päästäkään irti silmien (tai edes rinnan) korkeudella vaan tavallaan "liian aikaisin" niin tuloksena miulla on sellainen laakana lentävä putti, joka ei kymmenestäkään meristä juuri ehdi feidata. Toki jos haluaa, niin tuota voi roikottaa korkeammalta, jolloin pystysuuntainen tähtäys vaikeutuu mutta ohi mennessään kiekko löytää nopeasti maahan. Suurpiirteissään liikerata on molemmissa kuitenkin sama, ja ensi alkuun tuntui meininki ihan hyvältä.

Kahden putterin kanssa miulla oli työstössä sellainen 50% osumaraja -drilli. Aloitin seitsemästä metristä ja puttasin molemmat. Jos molemmat menee sisään, putataan metri kauempaa, jos molemmat ohi, metri lähempää. Kuuteen metriin meno harmittaa ja rankaisee, välillä saatetaan käydä kympissäkin pyörähtämässä. Jotenkin tuo drilli tuntui mukavalta, koska koko ajan tuntui olevan sellainen haastava etäisyys ja tekemisen meininki käsillä. Ja keskimäärin ollaan siis niissä etäisyyksissä missä kahdesta heitosta puolet menee sisään. Siinä kipupisteessä.

Ranne jatkaa toipumistaan. Pientä turvotusta (nestettä?) on vielä havaittavissa oikean peukalon tyvessä, ja aamuisin kestää vähän aikaa ennen kuin vihlomiselta saa jänteet taas liikkeelle. Painoa tuo sietää päälle jo ihan hyvin - dippipunnerrusasennossa pystyy jo olemaan. Heittämistäkään tuo ei enää paljoa haittaa, tänään kokeilin taukoheittelyissä oikeastaan sita ainokaista miun käyttämää upsia - 30-metristä yli-ja-ympäri -pelastautumista, ja vaikka tuntui oudolta niin kipua ei ollut.

Hyvä niin. Tero meinaa varmaan huhtikuun puolella lähteä koestamaan OSM:ään harjoittelun merkeissä Mikkeliä tältä vuodelta ja miä kutsuin ittseni mukaan.

Ensimmäiset värjäykset

Viikon päätteeksi värjäilin tuota miun Prodiscus-miniä, tavoitteena testata välineitten ja värien toimintaa. Kolmen euron mini oli siinä mielessä hyvä starttipiste, että epäonnistumisen jälkeen ei olisi iso taloudellinen menetys heittää tuolla vaikka vesilintua.

Noh, tuumasta toimeen! Ensi töikseni kaivoin vaimon kynsilakanpoistoaineen esille ja rupesin hieromaan minin stämppiä irti. Aikaisemmasta kokemuksesta innovan stämpin kanssa poiketen tämä ryökäle olikin kiinni kun tauti, eikä meinannut irrota niin mitenkään. Kyyneleet, veri ja hiki katalyytteinä lätkä kuitenkin saatiin puhtaaksi.

Netin syövereistä löysin sopivan yksinkertaisen pöllökuvan ja ekan illan värjäystavoite olikin (pitäen keittiö ja koti puhtaana) saada pöllö minin pintaan kiinni, mielellään mustana.

Kalvo kiekkoon ja pöllökuva kalvoon teipillä kiinni. Varovasta leikkuuta veitsellä - oli muuten tuntumaltaan erittäin helposti omaksuttavaa toimintaa - ja paperin saikin irroittaa ja heittää pois.

Mustaksi värjättävistä kohdista kalvot irti ja kumilastan kanssa leikkausreunat kiinni kiekkoon, samalla hankasin leikkausreunojen tienoilta kuplat pois. Kiekko oli näillä töillä valmis.

Sitten se sotkuisempi osuus. Väripussiin leikkasin kodinhoitohuoneen puolella auki ja kaadoin mustan värijauheen minigrip-pussiin. Vajaa teelusikallinen väriä pieneen lasipurkkiin ja sinolia päälle sen verran, että liemi vaikutti nestemäiseltä. Rehellisesti en osaa sanoa paljonko sitä sinolia sinne meni mutta ei kovin paljoa.

Sitten sutia kauniiseen käteen ja väriä kiekkoon. Nelisen kerrosta myöhemmin kiekko näytti aika hurjalta. Maalailun jälkeen vein kiekon kodinhoitohuoneeseen pesuun ja kalvojen irroitteluun.

Pieniä vuotoja noihin teräviin kulmiin jäi, mutta ylipäätään meni omasta mielestä mukavasti tuo projekti. Värin tummuuteen olin erittäin tyytyväinen.

Seuraavana päivänä piirtelin paperille epämääräisen roiskekuvion, jonka ajattelin värjätä pöllön taustalle. Iltasella taas kalvo kiekkoon ja puukolla värjättävä alue esille. Seuraavaksi ruvettiin kokkaamaan, kun valmistelin kattilassa kiisseliä (noin muki vettä, noin muki maitoa ja reilu ruokalusikallinen perunajauhoa). Kiisseli muoviastiaan ja sinoliin liuotettua väriä (turkoosi ja pinkki) pinnalle. Turkoosi oli jännää, kun sitä tiputtelin kiisselin pinnalle. Äkkiseltään näytti, ettei seassa ollut väriä ollenkaan. Pinkki sen sijaan oli todella kirkas ja helposti lähestyttävä. sekoittelin varrastikulla kiisselin pinnalla olevia värejä, ja jälkiviisaana tuon turkoosin näkymättömyyden takia värit sekoittuivat liikaa, jolloin kuviosta tuli pientä ja violettia.

In any case, kiekko vielä lämpimän kiisselin päälle ja vartti odottelua...

Siinä kohtaa kun käänsin kiekon ympäri tajusin ettei paluuta ole. Tätä tulee tehtyä vielä paljon lisää!

Tottakai, roiskekuvion olisi voinut leikata toisin, ettei toiseen pöllön silmään olisi jäänyt valkoista läiskää, mutta menetelmä toimi hienosti eikä vuotoja ollut.

Eilen illalla rohkaistuneena nappasin käsiini aiemmin ostamani 9/10 -kuntoisen Ultrium Jokerin. Kiekon väri oli oranssi ja tarkoituksena tehdä yksivärinen värjäys. Puukkotöitä riitti reilun tunnin edestä pätkittäin, mutta lopputulos oli kaikessa vuodottomuudessaan varsin hyvä. Leikkauksiin en kyllä panostanut tarpeeksi, "hieman" on vinoutta havaittavissa...

Talviloma - uusia juttuja

Myö ollaan koko perheen voimin vietelty tätä kuluvaa viikkoa talviloman merkeissä. Viime viikonloppuna päristeltiin anoppilaan Riihimäen kupeeseen, ja sieltä käsin ollaan tehty pistoja niin pääkaupunkiseudulle vaimon kanssa kylpyläreissun merkeissä ja vastaavasti Ikaalisiin asti Titi-nallen taloa ihmettelemään. Huima viikko kertakaikkiaan on ollut takana!

Ennen lomille lähtöä mursin taas jonkinlaisen raja-aidan, kun ilmoittauduin ensimmäiseen oikeaan kilpailuun! Toukokuun 7. päivä pidettävä Linnoitus Open 2016 oli lähestymässä ja pohdiskelin puolivakavissaan, että pitäisiköhän tuohon ilmoittautumisralliin osallistua ja kokeilla, jos vaikka pääsisi koettamaan siipiään. Ja tuumasta toimeen, mukana ollaan. Kisa täyttyi huimassa 2 minuutin ja 20 sekunnin ajassa, ja ensimmäisen läpi menneen ilmoittautumisen ja vastaavasti avoimen sarjan täyttävän välissä oli huimat 48 sekuntia. Kaveri kertoili vähän saman suuntaista tarinaa Haminan kevään amatöörikisoista - minuutissa täynnä MA3-luokan osalta. Ilmeisesti kysyntä kisoille on kova ja hinku heittämään heti keväästä löytyy muiltakin kuin itseltä. 

Noh, käyn toukokuussa kokeilemassa miltä kisailu maistuu ja sitten myöhemmin kesällä saatan vaikka heittäytyä hurjaksi ja koettaa osallistua Sawo-Karjala tourille, jossa Mikkeli, Savonlinna ja Lappeenranta ottavat mittaa toisistaan.

Maanantaina pääkaupunkiseudulla liikuskellessa käytiin Frisbeepointissa ostamassa kiekonvärjäystarpeita. Mukaan lähti pointin sivuillakin oleva isompi aloituspaketti, johon kuului viisi väriä, parisenkymmentä kalvoa, sivellinsarja, veitsi ja kumilasta. Vielä Sinolit ostoon kun tästä ehtii ja sitte se oliskin kokeilujen aika. Väreiksi lähti mukaan mustan lisäksi keltainen, pinkki, violetti ja turkoosi. Ja js iskee, niin lisäähän saa tilaamalla!

Ikaalisiin ei Riihimäen seudulta näppärästi pääse ajamatta Tampereen kautta, ja Tampereellahan on Kiekkopiste! Paluumatkalla Titi-nallen talolta kävin tarkastamassa paikat ja matkamuistoksi mukaan lähti Ultrium Legenda ja Ultrium-muovinen Prodiscuksen mini valkoisena. Kaupasta itsessään jäi erittäin mukava fiilis, ja ehdottomasti tuolla tulee tilaisuuksien tullessa käytyä uudemmankin kerran! Myyjä kertoi tarkemmin Ultrium- ja Premiummuovisten kiekkojen vakauseroista ja tuon ostamani Legendan pitäisi nyt sitten olla selkeästi tuota aiempaa Premium-muovistani alivakaampi. Ja sellaista miä vähän kaipailinkin. Kunhan kentälle pääsee niin...

Käsikin on tässä pikkuhiljaa osoittanut toipumisen merkkejä. Peukalon tyven jänteet eivät muuten ole enää kipeät, mutta kun rannetta koettaa kääntää (kyynärvarsi ja kämmen vaikkapa pöytää vasten ja siitä) suoraan sivulle, tulee vastaan vielä sellainen vihlaisu että oksat pois. Normaalielämää tuo ei enää haittaa, muuten kuin tavaroita nostellessa - ja rystyheiton luulisin tuolla jo onnistuvan jotenkin. Kämmenheittoa kun kuiviltaan koettaa, niin herkästi tulee juurikin tuo ranteen kääntyminen vastaan... Noh, kaksi viikkoa vasta parannettu, eiköhän se tuosta. 

Kannattiko?

Noh, siinä missä ulkona talvi vielä jatkuu ja intoa naruttaa kiekkoja ei oikein löydy, tämä ei toivottavasti ole fribailun kannalta mikään merkittävä juttu...

Kävin eilen koettamassa luistimia jalkaan vajaan kymmenen vuoden tauon jälkeen, ja tokihan sitä tervepäinen ihminen lähtisi varovasti liikenteeseen. Noh, hivenen hulluutta on hyvä, mutta nyt oli liikaa. Laskeuduin sirosti kuin balleriina (not) oikean ranteen päälle ja jumankekka kun teki makiaa.

Yhtä tuskaista yötä myöhemmin ranne ei omin voimin taivu kovin paljoa ja kuormituksen kestoa ei ole. Toisella kädellä varovasti avitellen ranteen saa taipumaan jonkin verran, mutta sielläkin tulee rajat vastaan aika nopeasti. Eli nyt vaan odotellaan ja katotaan, miten tuo lähtee tuosta kuntoutumaan. Jos ei muuta niin ensi viikolla sitten näyttämään tuota lekurille.

Kannattipa taas olla fiksu!

Miä kun en juuri lainkaan uusiin asioihin lähde mukaan...

Koin tarvetta pituusmittausapplikaatiolle - opettelin koodaamaan. Sain pituusmittausapplikaation kasaan ja samat taidot pääsivät Jylyn kanssa isomminkin esille.

Kaipailin nopeustutkaa ja kollegan kanssa on komponentit tulossa ja projekti hyvää vauhtia etenemässä.

Puhuttiin Teron kanssa siitä, kuinka voitaisiin tämän vuoden Tuplabogey tourille hankkia palkintokiekko tourin stämpillä...

Noh, asia johti toiseen ja miä olen tässä pari viikkoa tutustunut kiekkojen värjäilyyn. Parin viikon päästä suunta on talviloman muodossa kohti pääkaupunkia ja tarkoitus onkin Frisbeepointista käydä jonkinlainen värjäyspaketti hankkimassa. Ensi alkuun lähden ihan mustalla ja sapluunavärjäyksellä, mutta mikäli kädentaidot ja kärsivällisyys riittää, niin mikä jottei muutakin - monivärisapluunoita, marmorointia, vaahtoja, liimavirityksiä.

Kuva: Frisbeepoint

Tähän voisi tietysti vinkua siitä, miten homma on hinnakasta ja kynnys sen ensimmäisen kiekko-oston ja täysin tyhjällä pöydällä puuhastelun aloittamisen suhteen on korkea. Jos vaikka homma meneekin reisille ja kiekko on pilalla? Vähän aikaa mietiskelin, miten tuota aloitusta kannattaa lähestyä, ja käytännössä olin tuota miun uutta sinistä Premium Jokeria jo heittämässä veitsen alle, kun spottasin käytettynä myynnissä oranssin Ultrium Jokerin. Kunto 9/10 ja hintaa posteineen 9e. Rieska tuli parissa päivässä postilaatikkoon, ja kansi on sen verran hyvässä kunnossa, että tuosta sain hyvän ja verrattaen edullisen harjoitusvastustajan. Ja jos vaikka kannessa olisikin jotain isompaa skraidua ollut, olisin vain värjännyt sen sinisen premiumin.

Opettelen ensin tietenkin selkeäkuvioisilla sapluunoilla, mutta tässä kevään aikana pitäisi vielä hieman modattu Tourin logokin saada kiekon pintaan.

Että tämmöstä. Kohta varmaan rupean suunnittelemaan ratoja. Tai tekemään kiekkoja...

Nopeustutka 30 eurolla?

Nopeustutkaprojekti on alkanut osoittaa taas elonmerkkejä komponenttitilausten muodossa. Digisparkin 1,6 dollaria maksavia mikrokontrollereja ja kolmisen dollaria kappaleelta maksavia doppler-antureita vaeltelee pikkuhiljaa pitkin maailmaa kohti innokkaita ja hivenen karvaisia kätösiämme. Lisäksi tulossa on pari pientä I2C-näyttöä testaukseen sekä uusi setti operaatiovahvistimia.

Tutkan rakenne ja vaadittavat komponentit alkavat olemaan selvillä. Doppler-anturi lähettää mikrovolttiluokan signaalia, joka suodatetaan ja vahvistetaan sellaiseksi, että lopunviimein signaali käyttää mahdollisimman laajasti koko käytössä olevan viiden voltin jännitealueen. Lopuksi signaalista tehdään kanttiaaltoa komparaattorilla. Näin signaali saadaan näppärästi työnnettyä mikrokontrollerille ja kanttiaaltojen nousureunojen avulla saadaan signaalin taajuus ja edelleen doppler-taajuuden aiheuttavan kappaleen nopeus ratkaistua. Loppu tapahtuukin mikrokontrollerilla, joka mittaa nopeutta sekä hallinnoi mitä näytössä näkyy milloinkin. 5V käyttöjännite koko keksinnölle saadaan kehitysvaiheessa tietokoneen USB-liittimestä, mutta lopputuotteessa hyödynnetään USB-liitäntäistä kännykän varavirtalähdettä.

Doppler-anturi. Lähde: Amazon

Digisparkissa itsessään on jokunen liitinpinni käyttöjännitteille ja sisään tulevalle signaalille, mutta koska joka tapauksessa suodatinkytkentä joudutaan rakentamaan johonkin, niin päätettiin tehdä asia kunnolla ja tehdä Digisparkkiin shield-tyyppinen levyratkaisu. Tämä tarkoittaa siis sitä, että Digisparkin piirilevyssä olevat liitinpinnit tökätään suoraan toiseen levyyn kiinni lukittaen levyt yhteen, mikä tuo suojaa ja napakkuutta koko viritelmälle. Shieldi sisältää itse suodatinkytkennän lisäksi kaikki ulkoisiin laitteisiin menevät liitännät ja niiden vaatimat oheiselektroniikat (poislukien tietysti USB, joka on valmiina Digisparkin levyssä kiinni.).

Haveinne-esimerkki siitä, miten kaksi levyä saa tukevasti kytkettyä yhteen. Lähde: Aliexpress

Kaikkeen vaadittavaan löytyy periaatteessa ohjeet, dokumentaatio, piirretty kuva tai suttuinen raapustelu nenäliinaan. Nyt odotellaan komponentteja.

Hinta-arvio on tosiaan noin rapiassa 30 eurossa ja jos virtalähde löytyy omasta takaa, noin 15 eurossa. Digispark ja doppler-anturi syövät tästä ehkä vitosen ja riippuen vähän määristä voitaneen shield-levyn kustanteet arvioida jonnekin 7-10 euroon. Yksittäiset maksavat paljon, bulkkina saa sitten halvemmalla. USB-varavirtalähteen osuudeksi jääkin sitten joku 15-18 euroa, joka vaatii jo vähän metsästelyä mutta käytännössä mahdollista, jopa niinkin edullisesti kuin 5-7 eurolla.

Tietysti jos oikesti haluaa ruveta kitsastelemaan, voi aina hankkia 9V tavan pariston ja tuikata sen Digisparkin syöttöjännitepinneihin, joka putoaa 5 volttiin käyttämällä mikrokontrollerin omaa jänniteregulaattoria.

Joka tapauksessa, ei kallis. Jos toimii.

Minä, frisbeegolfari

Se olisi tämän tekstin myötä vähän reilut kaksi vuotta ja sata kirjoitusta täynnä. Vaikka vielä en ole isompia nostalgiareissuja vuoden 2014 syövereihin tehnyt, on miusta silti tärkeää, että jotenkin eloa ja peliä on tallentunut myöhempiä muisteloita varten.

Mitenkäs on niin kuin omasta mielestä menny? Loppukesästä 2013 lähtien on innostuttu, tehty, hierottu, tuhlattu, hukattu ja löydetty paljon. Otanpa tässä (huonon) muistin lisäksi tuo kirjoituslistan oikein esiin ja... noh, ilman mulligania kiertämään!

Loppujen lopuksi reiluun pariin vuoteen on mahtunut paljon ja toisaalta kuitenkin blogitekstien aikaleima tärähtää viime vuoteen huiman äkkiä. Varsin nopeasti laji koukutti ja vei mennessään. 2013 sain ekan kiekkoni. Lajiin miut tutustuttanut kaveri antoi toiselle kierrokselleni ikinä lainaan D-MD2:n. Kysyi perään, että minkä draiverin haluan. Sanoin, että en mitään, midari riittää. Olinhan ehtinyt jo muutaman opetusvideon katsoa. Myllymäen ykköstiillä meille huuteli joku karvaturri, että "kohta alkaa viikkokisat, lähteekö jätkät mukaan?". Heilautin kädessä olevaa lainakiekkoa ja sanoin, että tän lisäks ei ole muita kiekkoja, ja tämäkin on lainassa. Ei kuulemma haitannut. Ei menty kisaamaan mutta luvattiin pysyä pois tieltä. Lopetettiin väylälle 13, kun kisat sitten alkoivat ja 14:n tiillä oli ruuhkaa. Jälkeenpäin, 2015 tutustuin seuraan liittyessä PJ:n hommissa hääräilevään Mäntylän Timoon - sama karvaturrihan se oli kuin siellä tiillä. Kävin kyllä sitten jälkeenpäin niissä viikkokisoissakin.

Autolle kävellessä pyörittelin sinistä Fiendiä käsissä ja mietin ääneen, että tällainen pitää hommata ittellekin, kun tuntui niin hyvältä heittää. Kaveri tuumasi siihen, että saan miä pitää tuonkin, ei ole itselle käyttöä.

Se kiekko on vieläkin tallessa. Hakattuna ja nykyisin heittämättä, mutta tallessa on. 

Tuo tuossa. Kuva ei lavastettu. Vilkaisin yllä olevaa kappaletta kirjoittaessa olan yli ja tuossahan se kökötti!

Valmistumisen jälkeen osa vanhoista koulukavereista jatkoi vielä omat opintonsa loppuun, miä jatkoin samassa paikassa töiden muodossa. Pääsin frisbeegolfporukkaan käytännössä samalla hetkellä sisään kun porukka alkoi hajoilemaan pitkin mantuja töiden perässä. Tuttuja heppuja kuitenkin kaikki, ja yhteyttä tulee pidettyä fribareissujen merkeissä. Ja Heikki nyt mätänee samoissa hommissa kuin miäkin, kierroksilla pyritään sulaan ja valoisaan aikaan käymään kerran viikossa. 

Serkkuni Teron kanssa en ollut pitänyt vuosikausiin minkäänlaista yhteyttä. Facebook-kavereita sentään oltiin, mutta kaipa me joissain isovanhempien juhlissa oltiin nähty. Heitin muistaakseni jonkun kommentin liittyen Teron postaamaan kuvaan frisbeegolfradalta - ja 2014 kesällä käytiin kiertämässä Imatraa ja Lappeenrantaa. 2015 käytiin kaksipäiväisellä Tuplabogey Tourilla - ja 2016 sama keikka. Good stuff. 

Opettelin ohjelmoimaan, ja rupesin työstämään applikaatioita. Heikin kanssa pitäisi huomenna laittaa tilaukseen osia nopeustutkan rakentelua varten jatko-opintoprojektin muodossa. Välillä kahvitauon sijasta mennään monitoimisaliin kopittelemaan. Frisbeegolf näkyy myös radan ulkopuolella, ja miksei saisi näkyä.

Sata kirjoitusta sitten miun tyttö oli vajaan vuoden ikäinen. Oli mukavaa ottaa valokuvia uusista kiekoista kun neiti tunki väliin ja nappasi kiekon leikkiinsä. Ensin kantorepussa ja sittemmin omin jaloin likka on ollut mukana kierroksilla. Keväällä neiti täyttää kolme ja valitsee miun kiekoista jonkun itselleen kierrokselle. Tai siis enää ei tarvitse, kun hankin pikku frisbeegolfarille sen ekan kiekon.