Kiirettä pitelee, kertaustekstiä tuloo

No niin. Tietokone murskaa lukuja ja aikaa jää vaikkapa blogitekstin kirjoittamiseen. Parisen viikkoa on taas päässyt vierähtämään ilman kirjoitusta, joten koitetaanpa kerrata mitä on tapahtunut. En siis yritä väen vängällä työstää tekstiä ilman asiaa, vaan ihan oikeasti on tultu fribaamassakin käytyä ;)

Aloitetaan vanhimmasta. Kävin 21. 8 Heikin ja Tuomon kanssa iltapuhteena Sammonlahdessa. Tuomo oli kulkeutunut päivän aikana Lappeenrantaan ja napannut Heikin mukaan kierrokselle Myllymäessä. Jätkät pyysivät miut iltalämmittelylle mukaan. Mukavaa oli ja heitto kulki. Tulokset otin ylös vain itseni osalta, mutta luulisin muistavani muidenkin lopputulokset. Sain heitettyä toisen bogeyfree -kierroksen, tällä kertaa tuloksella -1. Tuomo heitti saman tuloksen ja Heikki... taisi heittää E:n (korjatkoon jos muistan väärin)? Uusi väyläkin tuli taas birkutettua - tällä kertaa viides.

Viime torstaina pääsin viimein heittämään uudistuksia kokenutta Karhumäen rataa Imatralla. Radasta oli muokattu kesän aikana 21-väyläinen par 67:n kompleksi, ja vain 8 väylää oli entisestä ratalayoutilta. Vanhaan verrattuna rata on saanut metsäisemmän ilmeen. Sekalainen heittoseurakunta koostui allekirjoittaneen lisäksi Heikistä ja Jakesta. Kyseessä oli neitsytkierros kaikille kolmelle.

Ja voi pojat mikä rata ja kierros. Kerron tässä lyhyesti omat edesottamukseni.

1. Tuttu avausväylä, pitkä alamäki ja kori pienen ylämäen päällä. Parin lämmittelyheiton jälkeen tiippari väylään, lähäri alle ja par.

2. Muuttumaton väylä vanhalta layoutilta. D-MD2 korin viereen ja birdie.

3. Loivahkoon alamäkeen (jos muistan oikein) heitettävä lyhyt väylä, jossa korin vasemmalla puolella rinne. C-P1 korin oikealle puolelle ja birdie tästäkin.

4. Alamäkeen heitettävä vasemmalle kääntävä väylä, matkalla pari puuta. C-MD2 suoraan alkupuolella olevaan koivuun, jatko liian kauas korista ja bogey.

5. Tien ali ja uusiin maastoihin. Tasainen leveähkö metsäsoiro. S-FD väylälle, lähäri alle ja par.

6. Lievästi kummun yli heitettävä pururataväylä. Lähtö metsästä ja kori pururadan vasemmalla puolella pienessä suojassa. Avaus lipsahti käsistä vasemmalle puuhun. Jatko S-FD:llä pururataa pitkin, mutta pieni hyssekulma vei metsän puolelle. jatko peukku - upsilla (tarkoitus päätyä ylösalaisin pururadalle) Champion Rhynolla ja onnistui (!!!), lähäri korin alle ja taistelubogey.

7. Ylämäkeen heitettävä pururataväylä, kori vasemmalla painanteessa. Avaus vasemmalle, jatko oikealle, lähäri vasemmalle, putti ohi, tupla korttiin ja parempaa onnea ensi kerralla. Tämä tuli sanalla sanoen turattua.

8. Harjun lakea pitkin heitettävä hieman oikealle kaartava lyhyt väylä. Lipsaus vasemmalle tai oikealle päätyy alamäen avustamana pykälää pidemmälle. D-P1 lähti liian vasemmalle ja feidaili vielä lopussa vähän päälle. Lähärin sain korin alle ja hikinen par korttiin.

9. Pururataa pitkin jälleen kerran, tällä kertaa loivasti vasemmalle kaartaen. Vasemman puolen metsä viettää rajusti alas ja oikealla puolella pitkää horsmaa. Avaus heittolinjoja jakavaan puuhun, jatko liian pitkälle putille ja bogey.

10. Oikealle starttaava s-väylä. Avaus S-FD:llä lähti korkealle ja flexasi liian rajusti päätyen just siihen väärään pururataan... Yritelmä tiippariupsilla metsäkiilan läpi oikeille urille päätyi ensimmäiseen puuhun. Toinen upsi päätyi sitten sinne minne ensimmäisen heiton oli määrä mennä. Lähäri jäi vajaaksi ja eka putti ohi. Tuplabogey tästä.

11. Mäennyppylän yli ja oikealle monttuun. Foreneppi vasemman puolen puiden kautta oikealle puskaan. Yritelmä pois päätyi väylään muttei putille. Bogey.

12. Alamäkeen pururataa pitkin. Avaus D-MD2:lla tolppaan, jatko alle ja par.

13. Vahvasti oikealle puisena kääntävä väylä. Avausfore puihin, jatko jonnein väylään ja putti ei uppoa. Bogey.

14. Julmetun pitkä ja suora väylä. Ensin metsässä ja sitten pururadalla. Avaus D-MD2:lla melkein purudaran puolelle, kaksi samanlaista lisää ja oltiinkin korilla. Par.

15. Takaisin "vanhalle puolelle", joskin väylä on uusi. Oikealle viettävässä rinteessä oleva suora väylä. Avaus kääntää yli ja painuu alamäkeen. Lähäri alle ja par.

16. Tästä eteenpäin mennään vanhoja väyliä uusilla numeroilla. Avaus liian ylös ja S-FD ei lähde tarpeeksi oikealle. Onneksi meni moukarihäkin yli. Lähäri korille ja par.

17. Kentän yli lähdettiin C-TD:n voimin. Jatko tiipparilla jää vähän käteen kiinni ja päätyy korin tasalle oikealle. Riskiputti alarautaan ja par. Propsit putista kuitenkin?

18. Avaus D-MD2:lla korin alle ja birdie. Jake haukkui huijariksi.

19. Avaus väylään, mutta lyhyenä. neppi alle ja par.

20. Paras. Avaus. Ikinä. D-MD2 kääntää yli ja sujahtaa väylään kuin... noh, joka tapauksessa, pien neppi ylämäkeen korin alle ja par.

21. Ylämäkisuora. C-P1 mäen päälle, mutta putti ei uppoa. par.

Lopputulos siis +6 ja hyvä mieli. Ensi kerralla sitten taas vähän paremmin.

Mitäs muuta miulla olikaan... Niinjoo, muutama uusi kiekko tuli hommattua, pari vilahtikin jo tässä postauksessa mutta palailen vielä siihen kaikkine mutkineen matkassa. Eilen kävin Heikin kanssa iltareeneissä kentällä ja jotenkin tuntui, että tekniikkamuutosten jälkeen draivi alkaa pituuden ja laadun puolesta palailemaan oikein hyville lukemille - parhaillaan oltiin jo 95 metrin tienoilla. Useasti.

So, it's been a while (a while of over two weeks that is) since my last post. Busy... what else could I think of as an excuse. Oh well, I'll make a brief recap of the past events.

I made another bogeyfree Sammonlahti round with Heikki and Tuomo, only this time I managed to birdie just the 5th hole. Last thursday Tuomo was swithed to Jake and the course to renewed Karhumäki at Imatra. Nice course that just got a bit nicer (and harder I guess...). All in all, managed to pull solid +6 out of the first round. Couldn't really have gone that much better. Sure, I did stumble a few holes but made some birdies too. And the upshots, diamond again. ;)

last night I was throwing at the soccer field again with Heikki (Long time no field, actually). My drive is definately improving both in distance and quality. Solid straight drives to 95 meters after the technique change, yes please!

Parasta mahdollista fribaseuraa

Myö käydään aika usein perheen kesken frisbeegolfaamassa. Useinmiten homma kulkee niin, että vaimo ja tyttö ottavat keikan ihan ulkoilun ja (loistavan) seuran kannalta ja iskä saa heittää ja suorittaa. Passaa miulle, perheretket (fribailuineen tai ilman) ovat kyllä parasta mahdollista ajanvietettä mitä äkkiseltään tulee mieleen. Ei sillä, työ- ja kaveriporukalla fribailu on myös hauskaa, mutta kokonaan eri tavalla. Yksinkään heittelyssä ei ole mitään vikaa, mutta kyllä sitä seuraa yleensä kaipaa mukaan.

Blogiteksteistä erottaa todella hyvin milloin vaimo ja tyttö ovat olleet radalla mukana, koska näiltä reissuilta yleensä tulee paljon valokuvia mukaan.On jännä nähdä omaa suorittamista ja etenkin sitä kuuluisaa tupeltamista jonkun muun silmin. Eikä se tetenkään haittaa, että blogiteksteissä on välillä kuviakin. Jotenkin sitä yksinään kulkiessakin on mukamas aina niin kiire ettei kerkeä ottaa kuvia.

Vaikka vaimoni ei ole pahemmin itse fribailusta innostunut, järjestää hän aina välillä yllätyksiä lajiin liittyen. Kun esimerkiksi kävimme Frisbeepointissa uutta laukkua metsästämässä, hän onnistui vielä jollain verukkeella puörähtämään kaupassa vielä uudemman kerran hakemassa miulle jo aiemmissakin postauksissa näkyneen Fade Gear:n pinkin pyyhkeen (koska se on vaan niin fabulous) ja Axiom Icon Cookie -minin. Ja kun viikko sitten vietimme puuhääpäivää (on muuten 5-vuotishääpäivä), sain tällaisen kortin:

Kiekko on vielä valkkaamatta, mutta eiköhän sitä viikon sisällä joku lätty lähde tilaukseen. Olen vähän mietiskellyt C-FD:tä tuohon omaan väylädraiverisarjaan jatkoksi. Tai sitten MVP:n Inertiaa... en tiedä, kattellaan.

Joka tapauksessa, vaikka vaimoa ei fribaaminen innosta läheskään samoissa määrin kuin miua niin on kuitenkin mukava että kotijoukoilta saa tukea lajiin, oli se sitten seuran, kuvaamisen tai yllätysten muodossa. KIITOS!

My family is the best possible company while on the course. Even though my wife doesn't really share my enthusiasm about disc golf, she shows endless support for me. She (and our daugher) accompanies me on the course and photographs my progress. She gives me all kinds of surprises in the theme of the sport, as seen in the pictures. When we were celebrating our 5th wedding anniversary (wood-theme), she gave me a card which had - alongside trip to forestry museum - a free disc (for practise, so that the trees wouldn't get hit so much).

It's nice to get support from the home troops, wheter it's in the form of company, pictures or surprises. THANK YOU!

Jumppaa ja saavutettuja unelmia

Tänään pyörähdin fyssarin juttusilla tuosta miun niskaongelmasta. Jatkossa tulee paneuduttua työpisteen ergonomiaan ja jumpattua. Kuulemma vasen puoli niskasta on selvästi jäykempi kuin oikea ja ylimmät nikamat ilmeisesti myös jäykkiä. Ryhtiä ja liikkuvuutta - sitä lähdetään työstämään.

Eilen illalla sattui sellainen pykälää jännempi skenaario. Työpäivän jäljiltä oli pää jumissa ja niskat vähän jäykät. Iltaa myöten onnistuin jostain kehittämään vielä närästyksenkin päälle. Ei hyvät lähtökohdat fribaulua ajatellen. Toisaalta, hinku heittämään oli kova kun sateisesta sääennusteesta huolimatta oli selkeää, tuulista tosin, ja edellisestä heittokerrasta oli jo yli viikko aikaa. Jahkailin aikani ja lopulta pakkasin putterit ja midarit laukkuun, unohdin pyyhkeen (sateinen päivä, hyvähyvä!) ja markkerin ja lampsin Sammonlahden radalle. Ajatus oli heittää jos hyvältä tuntuu ja tulla pois jos ei. Tulosta en ajatellut ottaa ylös, ennemminkin lähdin iltareippailuhengessä nakkelemaan.

Ekalla väylällä avaus lähti pienessä hyssessä mutta jäi väylälle, putin tupelsin alarautaan ja par taskussa kohti kakkosta. Kakkosen avaus miun mittapuulla nätillä MD2-hysseflipillä, joka jäi jonkun 10-15 metriä vajaaksi. Alle ja par. Kolmosen avasin toiseen mäntyyn oikealta, josta putteri kimmahti vasemmalle puun taakse. foreneppi korin oikealle puolelle ja jälleen par. Neloselta vakaampi midari pienellä hyssellä menee mandosta mutta feidaa liian nopeasti. Vasemmalta pusikosta putterilla sormirolleri vasemmalle puolelle korista ja pitkähkö putti sisään. Eka par tältä väylältä. Vitosella hysseflipillä pillisuora mutta vajaa avaus. Lähäri korille ja par. Kutosella forelirvautus lähtee liian matalana ja/tai laakana ja painuu ulkomutkaan. Neppi alle ja par. Seiskalla avasin C-P1:n sijasta alivakaammalla D-P1:llä ja kannatti - avaus kääntyi vähän yli, väisti puut ja taisteli ittensä korin oikeaa puolta suojaavan kuusen ohi. Putti sisään ja uusi birdieväylä oli tosiasia. Kasilla nakkasin MD2:n vähän liian isossa hyssessä, mutta jäi putille ja toinen birdie. Viimeisellä väylällä forelirvautus MD2:lla lähti vasemmalle, luovi pari puuta ja kuoli puoleenväliin kuusen oksiin feidaten väylään. Lähäri alle ja par.

Yllä olevassa kuvassa kierroksen kestoaika on nolla, koska hakkasin tuloksen softaan sisään jälkeenpäin. Hämmentävä fiilis oli tallustella kotiin. Alunalkaen fiilis oli tosiaan sellainen "käydääs nyt sitten heittelemässä ettei ihan kokonaan unohdu", mutta lopputuloksena sain viisi heittoa omasta ennätyksestä pois ja elämäni ekan bogeyfreen kierroksen. Tupeltamista ei varsinaisesti ollut ja heitot lähtivät niinkuin niiden pitikin.

Went to see physiotherapist today about my neck problems. I got some exercises as well as guidance to improve my ergonomy at the work. We'll see how it goes but the hopes are high!

Last night I went to Sammonlahti. I was tired and my neck wasn't feeling that good. I wasn't in that good mood to start with, but eventually I decided to just go for it, just for the exercise if nothig else. somehow I ended up bettering my previous record by five throws and made my first bogeyfree round ever. Weird, it shouldn't have gone that well, considering... well... everything.

Töihinpaluu näkyy ja tuntuu

Kohta tulee kaksi viikkoa täyteen siitä kun kesäloma loppui ja palasin takaisin työmaalle. Tuona aikana on tullut yhteensä kaksi kertaa paiskottua kiekkoa. Toinen kerta oli tuo aiemman postauksen Myllymäen keikka Heikin kanssa ja toinen oli viime lauantaina, kun kävin Imatralla heittämässä ensimmäistä kertaa Mikonpuiston radan. Nyt siis kaikki lähiseutujen radat on vähintään kertaalleen koettu ja heitetty!

Mikonpuisto on siisti rata. yhdeksän väylää ja paljon mahdollisuuksia. Suoraa, mutkaa, ylös ja alas - kaikkea löytyy. Lyhyin väylä (ensimmäinen on 45 metriä ja pisin (yhdeksäs) 126. Halusin heittää radan hyvin ja huolella läpi, mutta jokin herpaannutti keskittymistä ja suoritustaso ei ehkä ollut ihan sitä mitä piti. Antakaahan kun kertaan:

Väylä 1 oli 45-metrinen, tasainen lyhyt suora. Oikealla ei tilaa muistaakseni ollut. Kierroksen ainoa birdie tuli tästä, kun tööttäsin C-P1:n pikkaisen pitkäksi mutta paluuputin sisään.

#1

Kakkosväylä on oikealle kääntävä lyhyehkö ylämäkiväylä. Hain Bansheella napakkaa hysseforea suoraan korille, mutta (ei sinällään yllättävästi, samaa ollut rystylläkin) hyssekulma sai kiekon irtoamaan kädestä ennen aikojaan. Oikealle puuhun. Jatkopaikka käytännössä samanlainen kämmenfore, mutta lopputulos tasan sama. Neppi alle ja bogey.

Tyylinäyte kakkosen avauksesta

 Kolmosväylä on suorastaan mehukas suora, jossa pientä puusuojaa korin ympärillä. C-MD2 oikeaa laitaa pitkin ja korin alle oli idea, mutta pikkaisen meni liian oikealle. Puusta pusu ja vasemmalle pöpelikköön. Forerollerilla pääsin lähemmäs koria, mutta jälleen neppi alle ja bogey.

Kyllä tää välillä ihan frisbeegolfilta näyttää

 Nelonen on yksi radan kolmesta pitkästä väylästä. Yrityksenä kova ja matala riuhtaisu suoraan väylään Teebirdillä, mutta aivoissa sanoi naks ja kiekko taivaille. Onneksi ei feidannut ihan kolmosväylän puolelle mutta pöpelikössä oltiin taas. Jatkona yritin peukku-upsia edessä olevan puun oikealta puolelta mutta puuhun jysähti. Lähäri C-P1:llä lähti pienessä hyssessä ja päätyi puttimatkan ulkopuolelle. Neppi alle ja harmillinen tupla korttiin.

Vitonen on alamäkeen heitettävä vasemmalle kaartava väylä. Hain suoralla vedolla C-MD2:lla feidiä korille, mutta heitossa oli hitunen antsakulmaa (tai irroitus oli epäpuhdas ja OAT käänsi, ei voi enään muistaa) ja kiekko liiteli ulkomutkaan. Linja oli hyvä ja kiekon feidi olisi ollut juuri passeli, mutta ulkolaita otti omansa ja kuusen alta neppaistiin putteri korin alle ja radan ensimmäinen par korttiin.

Kuutosväylä on toinen pitkä, alamäkeen heitettävä väylä. Oikealla ruokkoista aluskasvillisuutta, lähinnä ylipitkää heinää ja vasemmalla metsää. Teebird lähti vähän turhan ylös mutta päätyi väylään, lyhyenä tosin. Lähäri korin alle ja par.

#6 - Mahdollisimman pitkälle mutta väylään. Vakaalla ja oikealta.

 Seiskaväylä on melko ahtaanomainen oikealle ylämäkeen kääntävä lyhyt väylä. Bansheella vaakaheitto vähän yläviistoon ja nätti feidi korin suuntaan. Putin sohelsin ja par tästä.

Tässä siis seiskan avaus...

...ja tässä se mokellettu putti

Kasi on väylänä todella mielenkiintoinen. Suora väylä, missä lopussa maavallia edessä ja kori käytännössä alamäessä sen takana. Griplockilla oikealle maavallin liepeille, neppi alle ja par.

Ysiväylällä on melkoinen korkeusero. Oikealla metsää ja vasemmalla pöpelikköä - itse väylällä on kyllä leveyttä. Tästä piti lähteä yrittämään PD:llä kovaa ja vaakaa reilusti vasemmalta, mutta ei taas mennyt ihan niin kuin piti. Heitto lähti ylös ja ylämäkeen puhaltava tuuli nappasi sitä vielä ylemmäs. Kiekosta loppui menohalu ja pitkä feidi oikealle metsän reunaan. Jatkoa hain pitkällä antsakurotuksella S-FD:llä, mutta taisi lähteä liian jyrkässä kulmassa, kun lopulta päädyin samaan metsään takaisin. Lähäri vajaa, neppi korin alle ja toinen tupla korttiin.

Lopputulos siis muhkea +5. Päällimmäinen tunne viimeisellä korilla oli äärimmäinen turhautuminen. Myöhemmin tosin lähinnä naurattaa tuo oma reaktio, mutta harvemmin sitä tulee tuollaista tehtyä. Kai tuossa kulminoitui monta asiaa samaan; avauksen kanssa on ongelmia, putti ei tahdo luistaa, kroppa ei ole vielä tottunut staattiseen toimistotyöhön... Ja sitten tietysti se, että niska on viikon töissäolon jälkeen oireillut sitä samaa minkä luulin jo kesälomalla hävittäneeni. Eli se sama ralli jatkuu mikä touko-kesäkuussa alkoi. Onneksi huomenna on työterveyshuollossa vastaanotto.

Two weeks since the end of my summer vacation and two separate sessions of throwing. First one was with Heikki in Myllymäki and the other was on last Saturday at Mikonpuisto DGP in Imatra. So, now all the "neighborhood" courses are thrown at least for once!

The round itself didn't go so well. Birdie at #1 was good, and I managed to get solid pars on four of the holes but ended up getting two bogies and two double bogeys. Mistakes, overtrying... I don't know. In the end I took +5 and was a bit frustrated. Mainly because the neck pain I was experiencing before. Happy happy fun fun indeed.

Kaksi kierrosta viikossa

Palailin pitkän kesäloman jälkeen töihin, ja jotenkin oli unohtunut koko blogin ylläpitäminen. Noh, otetaan tässä postauksessa viikko kiinni ja katsellaan mitä on tullut saatua aikaiseksi.

Vaimo kyseli viime viikon torstaina, että mitä haluaisin vielä loman viimeisinä päivinä tehdä. Tuumin, että olisihan se hienoa saada vielä yksi uusi fribarata plakkariin ennen kuin palaa töihin. Mielessä oli jotain sellaista, että käytäisiin Imatralla ja miä kävisin sen viimeisen imatralaisen radan, Mikonpuiston heittelemässä läpi. Noh, perjantaina käytiin aamusella uimarannalla koko perhe ja päätettiinkin ajella Mikkeliin. Käytäisiin kaupoilla ja kiertämässä Mikkelin frisbeegolfrata. Vähän kyllä hirvitti, miten 21-väyläinen menee Manducassa keikkuvan tytön kanssa, mutta kaikki meni loppujen lopuksi oikein mukavasti. Täytyy kyllä sanoa, että paikallinen porukka on tehnyt hyvää työtä radan kanssa. Seuraavana päivänä radalla järjestettiin kilpailut, ja rata oli kyllä niin edustuskunnossa että.

 Ja heittäminen kulki. Jotenkin sai sellaisen rennon suorittamisen päälle ja etenkin draivissa oli potkua. PD feidasi myöhemmin kuin ennen, putteriavaukset olivat puhtaita ja uskalsin heittää S-FD:tä rystyllä sieltä tilavammasta vasemmasta aukosta tietäen, että jerkkua riittää s-mutkaan ilman pelkoa puskaan feidauksesta! 21 väylän jälkeen paita oli hiessä, juomapullo tyhjä ja kortissa +10. Ei voi valittaa, ei sitten millään. Kaksi birdietä sain napsittua, ja näistä toinen (väylä 8) oli nostobirdie.

Rata oli antoisa. Oli oikeaa ja vasenta käännöstä sekä suoraa. Oli metsää ja oli avointa. Jotenkin jäi tuntuma jälkeenpäin, että kämmenheittoa sai käyttää melko paljon, mutta hyvin erilaisissa paikoissa.

Väyläopasteet olivat todella selkeät ja helposti tulkittavat. Vaikka radalla oli ensimmäistä kertaa niin korin sijainnista ei ollut epäselvyyttä kertaakaan. Sokkona tuolla ei tarvitse heittää. Viimeistään ne pari tärkeää askelta tiiltä eteen tai sivuun toivat korin näkyviin.

Tätä tuli tehtyä paljon. Helpottaa kummasti kun tietää missä se kori on.

Seuraavat pari kuvaa näyttävät ehkä tämän hetken suurimman vaaranpaikan miun draivissa. Tuon tukijalan kääntymiseen pitäisi jatkossa kiinnittää paljon enemmän huomiota. Kolmas kuva paljastaa jotain uutta ilmiötä miun kämmenheitossa - julman takakenon. Hieno juttu kun miulla on kuvaaja mukana kierroksella, niin saa mainioita otoksia kuvittamaan tekstejä ja samalla näkee oman tekniikan objektiivisesti. Kiitos rakas!

Hmm, tähän pitää puuttua... Huima takakeno.

Viime tiistaina kävin Heikin kanssa heittämässä Myllymäen läpi. Heikille kierros oli ensimmäinen sitten huhtikuun kyseisellä radalla. En kyllä muista milloin viimeksi oltiin Heikin kanssa samalla kertaa radalla. Noh, kuitenkin. Jo parin väylän jälkeen kävi selväksi, että ennätyksiä ei tällä kertaa menisi rikki, kummallakaan. Omakohtaisesti puhuen suorituksessa ei sinällään ollut mitään vikaa, mutta kiekot tuntuivat karkailevan vasen-oikea -suunnilla todella paljon. Ja Myllymäkihän rankaisee. Tulos jäi omien kirjattujen tulosten keskiarvon alapuolelle, ja sain muutaman loistavan avauksen aikaiseksi. Sain myös viimein sen vitosväylän pirkutettua! Lopputulos oli tällä hetkellä melko suuri +17.

Heikki kyllä kiteytti tuon miun tuloksen suhteessa kehitykseen hyvin. Hän sanoi, että huimaa kehitystä vaatii, että kevään ennätyksestä yhden parempi tulos on nyt jo "pettymys". Mutta joo, ei se ole pettymys - kehitystä tapahtui ja jälkeenpäin tuli melko hyvin löydettyä syyt niille karkailuillekin.

Last week included few rounds of disc golf, one of which was on a new course, Mikkeli. The course was just stunningly beautiful. I had a great day there and the score wasn't bad either. I managed to get two birdies and three double bogies and grand total of +10 on a 21-hole course. Pictures above even go as training material, since I can clearly see some lazy plant foot work on my drives!

On Tuesday I was at Myllymäki with Heikki. Even though we had a ton of fun, the results were quite on the high side. I ended up totaling at +17 and Heikki +10. On a positive side, I birdied a new hole (#5) and made some occational great drives on some of the holes!

Uusia saavutuksia

Keväällä sain rikki ensimmäisen tälle kesälle asetetuista tavoitteista. Silloin väylädraiveri kopsahti sadan metrin rajan paremmalle puolelle. Sen jälkeen pääsin sataan metriin vielä jonkin aikaa, mutta tekniikkamuutosten takia heittopituus alkoi lyhenemään ja niskakipujen takia kentällä reuhtominen sai jäädä vähemmälle. Draivin pituus oli 80 metriä ja siinä pysyi. Ei ollut väliä mikä kiekko siinä tassussa oikeastaan oli - midarilla (joissain tapauksissa jopa putterilla) päästiin samoille mitoille kuin väylä- saati sitten pituusdraiverilla.

Vaikka draivipeli oli surkeaa välillä valonpilkahduksia osoittavaa räpellystä (henk. koht. mieleipide), on tulostaso ollut kehitykseltään pelkästään positiivista. Puttipeli paranee päivä päivältä ja hyvä lähäripeli on tuottanut uusia ennätyksiä sekä Myllymäkeen että Karhumäkeen. Olen päässyt kiertämään uusia ratoja ja kiekkoja ei enää niin paljoa tarvitse kaivaa pusikoistakaan. Frisbeegolf on mukavaa.

Yksi uusista radoista - jolla kävin itse asiassa maanantaina - on Imatran urheilutalon ysiväyläinen. Olimme vaimon ja tytön kanssa kesäpäivän vietossa Imatralla ja tytön käytyä päiväunille rattaisiin tallustimme tuonne kuikuilemaan. Rata on puistomainen ja lyhyt "neppailurata" ja vaimolle tuuminkin, että nyt jos päästäisiin ensimmäistä kertaa pakkaselle.

Rata oli hyvää lähäriharjoittelua. Lyhyin väylä oli 43 metriä ja pisin 95. Tuo 95-metrinen seiskaväylä oli siis ainoa väylä jolla tiillä oli driveri. Jaaa oli muuten ainoa väylä, jolta paukahti bogey korttiin, hermostutti niin vietävästi tuo draiverilla avaus, kun "ei se toimi kun se lähtee ylös ja nokka pystyssä...". Noh, avaus ekaan puuhun vasemmalla ja vaikka jatko oli silkkaa timanttia niin par-putin sössin rautoihin.

Muuten menikin sitten loistavasti. Pirkkuja tuli kolme kappaletta ja pari pirkkuputtia jäi vielä ujoina alarautoihin. Kokonaistulos -2 ei ehkä päätä huimaa, mutta miulle henkilökohtaisesti se merkkaa sitä ekaa kierrosta, joka meni alle ihannetuloksen. Tämä ei ollut miulla listattuna kesän tavoitteisiin, mutta saavutus tämäkin.

Tiistaina oli aamulla valinnan paikka. Vaimo ja tyttö lähtivät tapaamaan rantailun ja leikkipuistoilun merkeissä toista äiti-tytär -seuruetta ja iskällä oli vapaat kädet. Lähinnä valittavissa oli kentälle meno draivailun merkeissä tai kierros Myllymäkeä. Lähdin Myllymäkeen, vaikka Urheilutalon draivimörkö oli jäänyt ihan oikeasti häiritsemään. Rento ratkaisu miulta oli keskittyä otteeseen ja ranteen pitämiseen hallinnassa - näin PERIAATTEESSA pitäisi nokkakulma saada alas. Paljon sitä ei kuitenkaan ole liikaa.

Tuumasta toimeen ja radalle. Lämmittelydraivailut ykkösväylän tiiltä ja kierrosta käyntiin parilla. Kakkosväylälle oli rakennettu porttimando, joka estää korkeat hysselinjat mutkan taakse. Avaus sipaisi porttia ja kuoli ennen mutkaa, lopulta bogia korttiin. Kolmosesta peruspar, kun avaus kävi oikealla lehvissä. Tässä kohtaa huomasin, että draivi lähtee paremmin. Nokkakulma näytti (sitä mitä ehti ennen puita nähdä) pysyvän aisoissa!

Nelosen murheenkryyniin tarjoilin normaalista kämmenavauksesta poiketen MD2:a, joka kovalla vedolla käänsi väylään. Jatkoon piti heittää P1:llä antsa korille, mutta läjäytin kiekon seuraavaan puuhun. Bogia siis. Vitosesta oltiin upealla Tiippariforella 7 metrin pirkkuputilla, mutta ei tänään. Kutoseen tarjoilin liian alivakaata kiekkoa ylikääntävään ylämäkiässään, mutta hyvä lähäri ja pitkä putti pariin. Seiskalla avaus vasempaan puuhun, josta jälleen tavoistani poiketen neppasin putterin pienestä rakosesta (tähtäsin siihen jopa!) korin alle ja par pelastettu siitäkin. Kasiin ylämäkeen MD2:a, joka jäi vajaaksi. seifti alle ja par.

Tässä kohtaa oli hymy korvissa ja +2 kortissa. Tiesin kyllä, että tilastollisesti loppua kohti bogien määrä kasvaa, mutta tässähän mentiin ennätystahtiin. Jopa alle +10:n on mahdollista.

Sitten tuli triplabogey. Ysillä tarkoitus oli heittää MD2 pienellä hysseflipillä puuränniin ja antaa alamäen viedä alivakaata kiekkoa koria kohti oikealle, mutta mokoma lipesi ekaan puuhun vasemmalle. Pahasta paikasta jatkoa S-FD:llä, tavoitteena S-linja lähelle koria, mutta kiekko ei suoristanut. Oltiin lähempänä koria mutta puskassa vasemmalla. Putteria lapaan ja lähäriä korin alle... ei vaan lähäri edessä olevaan mäntyyn ja vasta seuraava harmillisen kauas korista. Puttikin meni alarautaan. +2 vaihtui +5:een kun lähdettiin toiselle puolikkaalle.

Onneksi tuo tripla ei jäänyt vaivaamaan, vaan kolmelta seuraavalta väylältä nappasin parin jokaiselta. Kolmeltatoista tuli viime kierroksen pirkun jälkeen harmittava bogey, kun avaus osui mäntyyn ja lähärin jälkeinen putti rautoihin. Neljältätoista bogey on hyväksyttävää, ainakin miulle. 15:en avaus meni pidemmälle mäkeen kuin ennen - ja kovaa. Harvoja kertoja, kun näen kakkosheitolla korin! Lähäri kapsahtaa katajaan ja bogey napsahtaa korttiin, mutta hyvä fiilis kuitenkin. Kuudeltatoista nappasin uuden pirkun kun kerrankin tässä lähti avaus niinkuin piti.

Kahdelle viimeiselle väylälle siirtyessä kortilla seisoi +7. Ajattelin, että nyt on varaa sössiä molemmista väylistä bogi ja vielä ollaan +9:ssä... Noh, niin... 17:n avaus oikealle puiden sekaan ja jatkon antsaviritelmä muutaman metrin päähän eteenpäin samanlaiseen paikkaan. Upsilla pääsin korikummun juureen, mutta bogeyputti ei uppoa. Tupla korttiin ja +9:n tavoittelu vaihtui +10:een. Viimeisellä väylällä avaus S-FD:llä kovaa ja matalahkona. Kerkesin jo miettiä, että nyt mennään pitkälle kun kiekko vaeltaa kriittisen paljon oikealle ja nappaa oksaan ja feidaa vasemmalle puuryhmän reunalle. Hyssellä aidan väärälle puolelle ja julmetulla Banshee-piikkihyssellä korin tuntumaan. Käsi tutisten putti sisään.

Elieli, +10 kortissa täyttää kaksikin ruutua. Ensinnäkin, uusi ennätys yhden parannuksella ja toisekseen, kesän ehkä kovin tavoite täytetty. Kannatti lähteä radalle. Eniten par-tuloksia kierroksella ja yksi uusi pirkkuväylä. Draiviin löytyy taas hieman luottoa ja palo parantamaan on kova!

Few goals were met in the past few days. I managed to visit yet again new course, this time in Imatra (Urheilutalo). This course ended up being the first one to go below par for me! Nothing big considering the course but significant milestone for me.

I also met another, bigger goal. I was going to go test my drive at Myllymäki and ended up breaking my record and thus meeting the goal of scoring it +10! Triple bogey from 9 was a shame, and double form 17 could've been avoided, but otherwise a solid, good round.

I wanna go again!

Lähikuntamatkailua, lastenkonsertti ja uusi rata heitetty

Herranjestas, johan tässä kohta otetaan kirjoitusaihesumasta selkeä niskalenkki ja lähestytään tätä päivää. Tämän teksti käsittelee siis viime lauantain tapahtumia.

Viime lauantaina pakkauduimme koko perheen voimin autoon ja huristelimme Lemille katselemaan ja kuuntelemaan Siinaa ja Taikaradiota (tuttu Pikku Kakkosesta). Mukava konsertti oli; tyttö tykkäsi kovasti kun pääsi tallaamaan ja heilumaan energisen esityksen mukana. Vähän ilmassa oli ukkosen uhkaa ja konsertin edetessä alkoi pykälää synkeämpiä pilviä kertymään taivaalle. Ilmastoitu auto on kuitenkin varsin oivallinen paikka olla näin kesäaikaan, joten päätimme pitäytyä alkuperäissunnitelmassamme ja jatkaa matkaa pikkuteitä pitkin Lemiltä Savitaipaleelle, jonne kuuleman mukaan oli pystytetty uusi 9-väyläinen rata. Tilanne oli siis vähän samanlainen kuin Klamilaan mennessä, eikä oikein allekirjoittanut tiennyt, mitä tuosta radasta pitäisi etukäteen ajatella...

Kurvailimme siis Savitaipaleelle, jossa pysähdyimme aivan mikkelintien kupeeseen syömään. Ja voi pojat, mikä helmi ruokapaikaksi löytyikään! Paikka on nimeltään Burger Heaven josta nimensä mukaisesti saa hampurilaisia (ja pitsoja ja salaatteja). Hyviä hampurilaisia. Jos ja kun käytte Savitaipaleella niin käykäähän tuolla murkinalla.

 

Ukkonen jyrisi edelleen taivaanrannassa kun saimme purilaiset naamareihin ja lähdimme etsimään frisbeegolfrataa. Lehtiartikkelin mukaan rata sijaitsee jäähallin ja tekonurmikentän välissä. Surautimme auton (ks. kartta) jäähallin parkkipaikalle ja rupesimme etsintäpuuhiin. Vaimoni otti tytön kantoreppuun ja kännykän kameran esille (Kiitos!).

Ykkösväylän tii löytyy siis tuolta:

Tuossa tulotien (tulosuunnassa) vasemmalla puolella on joku ihmeen snoukkahärdelli, jonka jälkeen tulee sorarinne. Sen päällä se on. Ykkösväylä on visuaalisesti hyvin näkyvällä paikalla ja hyvä niin, tulee varmasti paljon uteliaita katseita!

Entäs itse rata sitten... Noh, se on sen verran uusi, että ratakarttaa tosiaan en löytänyt mistään. Väyläopasteitakaan ei ole vielä saatu valmiiksi, mutta niihin on merkitty väylän numero, par-luku ja väylän pituus.

Tiipaikat ovat tekonurmea ja korit Innovan DisCatcherit. Hyvällä mallilla tähän asti. Ratakin oli oikein mukava kiertää. Väylät mukailevat valaistun ladun latupohjaa ja ilman ratakarttaakin ei isompia ongelmia pitäisi väylien löytymisen suhteen olla. Koreihin on myös metallilätkillä merkitty seuraavan tiin suunta. Koitan muistista kaivaa väylien kuvauksia, par-lukemista en mene takuuseen

Ykkösväylä (par 3) on suora alamäkiväylä snoukkahärdellin yli painanteessa olevaan koriin parin puun taakse heitettävä.

1. Liidätystä

Kakkonen (par 4) on pienen harjanteen päältä alamäkeen vasemmalle kääntyvään mutkaan jonka jälkeen pitkä suora ylämäki - kori mäen päällä.

2. Tii mäen päällä ja kieli ulkona - molemmat tuovat heittoon pituutta

Kolmonen (par 3) alamäken suora tiukalla käännöksellä vasempaan lopussa. Nelonen (par 4, tii kolmosen tiin takana) on pitkä, tasainen ja suora.

4. Takapainoiset avaukset eivät muuten ole matalia.

Vitonen (par 3) myös suoralla latupohjalla, mutta tii on laidassa ja pakottaa väylän kaartumaan oikealle.

5. Korille on vielä matkaa, kun alivakaa kiekko oli liian alivakaa

Kuutonen (par 3) alamäki-ylämäki -yhdistelmä kääntyen oikealle.

6. Kori mutkan takana oikealla.

Seiska (par 4) on lähes U:n muotoinen väylä, jossa mutkassa mando, pituutta ei varsinaisesti ole paljoa. Kasi (par 3) avataan tasaiselta kohti jyrkkenevää alamäkeä ja mutkaa oikealle, kori montun pohjalla. Ysi (par 3) pitkän siirtymän jälkeen oikealle kaartava porttimandolla varustettu tasaväylä, kori väylien neljä ja viisi välisellä siirtymällä ladun reunustalla puiden suojassa.

9. Heitto mutkasta kohti koria, mandoportti näkyy taustalla

Ylipäätään mukava rata, tuolla tulee kyllä ehdottomasti käytyä uudestaan. Ensimmäinen kierros tuolla on nyt sitten heitetty tulokselle +2. Pirkulla periaatteessa voitaisiin olla kaikilta väyliltä poislukien 4, 6 ja 9.

While going to kids' concert in Lemi last Saturday our family also ended up in Savitaipale. There we found great restaurant Burger Heaven and also tested out new disc golf course nearby. The course is located just next to indoor ice rink and follows local skiing route. Hills and tight bends, that's what it's all about. Also liked the visual appearence of hole 1. In the end I managed to get +2, but I should be skill-wise able to take birdies on six of the holes. Nice course, go check it out!

Kiekkoa hämeen ilmatilassa

Viime viikon tiistaina (oli siis 22. päivä) vein uuden laukkuni testikierrokselle. Mukaan lähtivät Jasin ja Teppo, vanhoja kavereita molemmat. Tarkoituksena oli kiertää ainakin kierroksen verran Ykslammia ja siitä ehkä testaamaan vielä Tervakoskelle ilmaantunutta uutta 9-väyläistä.

Kuuden jälkeen seurue lähti kiertämään soramonttua. Jasinille ja Tepolle kerta oli ensimmäinen, itse oli jo muutaman kierroksen rataa kiertänytkin.

Sen kummempaa sukseeta kierros ei omalta osalta ollut - pirkkuja ei tullut, mutta bogeja senkin edestä. Avaukset lähtivät taivaille (ei vissiin enää tullut yllätyksenä) ja kiekko lensi nokka pystyssä. Jotenkin tuntuu turkaisen vaikealta heittää, kun lennon alkuvaihe on niin (ali-)vakaa kuin pitäisikin, mutta feidi tulee peliin mukaan aivan liian nopeasti kun kiekosta loppuu vauhti. Tai jotain, en miä tiedä.

Mukava kierros oli kuitenkin; +6 sivuaa omaa ennätystä radalla mutta olisihan se tietty paremminkin voinut mennä. Haavoja nuolten hypättiin Tepon autoon ja suristeltiin Tervakoskelle, jossa meitä odotti uusi rata. Typeränä en tietenkään tajunnut ottaa kuvia, mutta käykäähän fgr.fi -sivustolla tiirailemassa tietoja paikasta.

Tällä kierroksella kohtasin monenlaista. Ensin ykkösväylällä niin kusuttu "kakkosnelonen": 35-metrisen jyrkähkön ylämäkiväylän avaus jonkinlaiselle putille. Putti alarautaan ja rolli ties minne. Olisi varmaan kannattanut vain seiftata... Kakkoselta haettiin pirkkua mutta "ei tänään". Kasiväylällä avaus ylämäkeen nappaa puuhun, joska kiekko kuolee ja rollailee metrin päähän tiistä. Ei tuolle voinut muuta tehdä kuin nauraa. Lopputulos +7, siitä on hyvä parantaa.








Rata oli itsessään ok. Erilaisia muotoja ja korkeuseroja löytyi, mutta yksin en suosittele tuonne menemään. Monien väylien avauksen joutuu tekemään sokkona joten spotterin käyttö on vähintäänkin suositeltavaa!


Last Tuesday I was throwing with Jasin and Teppo in Ykslammi and Tervakoski. It was fun to see old friends and go through old and new courses in the region. Both scores left "some" room for improvement, but  the main thing was that we all had good time. Tervakoski was fun experience, but I should warn that many of the teeshots are blind and using a spotter is highly recommended!

Pyhiinvaellusta

Koittipa sitten päivä, jolloin oli aika vaihtaa suurempaan. Innovan starter bagini alkoi pikkuhiljaa sanomaan sopimusta irti läpän ompeleiden sekä tilantarpeen vuoksi. Olkoonkin, että laukunrutaleeseen mahtui hyvin helposti 11 kiekkoa, ei muuta sitten mukana kannettukaan. Auton avaimet sai nippanappa mahdutettua laukun ulkoreunan taskuun, mutta lompakosta lähtien muut kamat jätettiinkin sitten autoon. Ja sitten tuli se 12. kiekko.

Yritin olla uuden laukun ostossa realistinen ja ennen kaikkea kurinalainen. Listasin ominaisuudet, jooita laukussa tulisi olla ja sen pohjalta etsittäisiin se sopivin. Pehmeä katto hinnalle olisi 50€, juomapullolle hyvä tasku, taskutilaa romppeille (tavoitteena hankkia vielä pieni ensiapupakkaus sun muuta pientä) ja kiekko-osastolle tilaa (siten että nykyiset mahtuisivat kivasti ja kasvunvaraakin jäisi). Lähinnä laukkuvalinta jäi kahden väliseksi. Ensin iskin silmäni melko uuteen laukkuun, Dynamic Discs:n Soldieriin. Näytti hyvältä, kuulosti hyvältä, mutta halusin kuitenkin rumplata kassin läpi käsissä.

Viime viikonloppuna kävimme vaimon kanssa Helsingissä ihan kahdestaan, tyttö jäi mummilleen hoitoon. Linnanmäkeen oli lopullinen suuntima, mutta matkalla käytiin Frisbeepointissa laukkuostoksilla. En kehdannut siinä pihalla mitään pyllistyskumarruskuvia ottamaan, mutta olihan siinä jonkinlainen pyhiinvaelluksen tuntu. Etenkin kun täällä metsässä ei kiekkoihin pelkästään erikoistuneita kauppoja ole.

Täytyy kyllä sanoa, että vaikka olo olikin vähän kuin pennulla karkkikaupassa niin onnistuin kuitenkin pitämään itsekurin kasassa. Ensi töikseni tallustin ison DD:n merkillä varustetun hyllyn kohdalle... ja löysin tyhjän hyllyn Soldierin hintalapun kohdalta. Hienoinen pettymys, mutta omaa syytä - olisihan tuon nettikuapasta voinut varmistaa. Onneksi toinen laukkuhaastaja, Innovan Deluxe, löytyi viereisestä hyllystä. Siinä hypistellessä laukku vaikutti napakalta ja taskutkin oikein hyviltä. 1,5 -litrainen juomapullo mahtuisi helposti juomapullotaskuun, ja se kyllä kierrokselle riittäisi. Soldieriin verrattuna vaihtarina toisesta juomapullotelineestä saikin sitten koko laukun pään kokoisen vetoketjutaskun. Hintaa laukulle tuli 56,50€, joka hieman ylitti budjetin. Olen tuota ostohetkestä käynyt jo ulkoiluttamassa ja "soon hyvä nyt".

Lastailin tuonne testimielessä 14 kiekkoa ja tilaa tuntui vielä jäävän reilusti. Molemmat kiekonjakajat ovat vielä paikoillaan ja vaikka putteri olisikin sisällä, on kasvunvaraa huimasti.

Vaikka laukkuun saisi kiinni vielä reppuvaljaatkin, taidan toistaiseksi retuuttaa tuota mukana tulleen olkahihnan kanssa. 14 kiekkoa ja iso juomapullo eivät ensikokeilujen mukaan tuottaneet ongelmia.

My old Innova Starter bag started to break down, as the seam between the flap and zipper was torn open. Also, while the bag fitted 11 discs easily, I couldn't carry virtually anything else on the course. And the 12th disc at some point was needed.

While visiting Linnanmäki amusement park in Helsinki last Sunday I went bag-shopping to Frisbeepoint. Originally I was going to get DD Soldier, but ended up buying Innova's Deluxe bag instead (Soldiers were sold out). Now I have a bag that will accompany me hopefully for some years, since it now has the extra space I needed for discs and also for other supplies needed on the course.

Laji leviää - Klamilan kalasatamaan

Kotiuduin tänään anoppilasta. Edeltävään viikkoon kuului poikkeuksellisen paljon kirjoitettavaa ja vähän aikaa tai mahdollisuuksia kirjoittaa. Jaankin patoutuneen informaatiotulvan enemmän tai vähemmän kronologisesti osiin. Nyt kun alkaa uskaltamaan takaisin radoille niin kummasti juttua piisaa tännekin.

Haimme pakastimen takaisin kotiin viime torstaina. Muutaman viime vuoden pakastin oli maannut vanhempieni luona varastossa, mutta nyt oli aika hakea kapistus takaisn käyttöön. Päivä oli kaunis ja kiire ei ollut niin päätimme heittää pienen lenkin ja koukata Klamilaan Virolahdella. Klamilan kalasatamaan oli lehtijuttujen perusteella noussut uusi 9-väyläinen rata, jota oli aikomus testata. Ratakarttaa tai väyläkuvauksia ei löytynyt - rata kun oli uusi, mutta eipä tämä haitannut. Kalasataman kioskilta käytiin kyselemässä neuvoa radan löytämiseksi, ja pienen tallustamisen jälkeen näkyi tämä:

 

Tuosta kartasta on hyvä ottaa kuva. Summittainenhan se on, mutta ilman sitä eksyy. Pienen ihmettelyn jälkeen ensimmäinen korikin ilmestyi latupohjaa pitkin näkyviin ja jaloista löytyi kallioon maalattu oranssi viiva - ykköstii. Par-lukemista ei hajuakaan, mutta eipä sillä sen isompaa merkitystä loppujen lopuksi ole. Ja sai suorittaa:

Tässä kohtaa sanottakoon, että en missään nimessä yritä kuulostaa kyyniseltä. Täytyy ihan rehellisesti arvostaa sitä intoa, jolla tuo rata on rakennettu. Väylissä on monipuolista ajatusta ja korit ovat hyvät. Kaikki muu siinä ympärillä tuntuu vain vielä olevan vähän keskeneräistä.

Kakkostii.

Vaihtelua löytyi. Kaksi ensimmäistä väylää mentiin latupohjalla, esin suoraa ja sitten alamäkimutkaa. Sitten vastaan tulee avoin vanha sorakuoppa, josta poiketaan parin väylän verran umpimetsään. Soramontun harjalta kämmenlirvaisun jälkeen painutaan takaisin metsään, jossa välillä latupohjalla poiketen ollaan loppuun asti.

Kuten sanottua, uusi rata on uusi, mutta välillä vaikutelma on hyvin keskeneräinen. Tiipaikkoja ei ole merkitty kovin hyvin - maassa makaava puuriuku ilman väyläopastetta on hyvin vaikea löytää kartankaan kanssa, etenkin kun väyläsiirtymien polkuja ei ole vielä muodostunut. Myös metsäradat kaipaisivat karsimista. Umpimetsässä kököttävä kori ja 70 metrin päässä oleva tii eivät muodosta selkeää väylää, kun sitä puustoa vain on siinä välissä sen verran, että tuuripeliksi menee - 15 metriä korilinjalta vasemmalle tai oikealle löytyy tasan samanlainen "väylä". Osa puista oli merkattu, toivottavasti kaatoa varten. Samaa ongelmaa poti myös väylä 7. Kartta valehtelee tässä hiukan, koska todellisuudessa väylä tekee melkein täyden puoliympyrän umpimetsässä. Helpoin ja varmin tapa lähestyä koria onkin nakata putteri tiiltä suoraan taaksepäin latupohjalle, josta kori näkyy suoran alamäen päässä. Varsinkin kun se väylä on sitä umpimetsää. Välillä kori oli myös piilotettu esteiden sekaan, joka paikoin tekee parimetrisenkin putin mahdottomaksi.

No mutta, kyllähän tuon loppujen lopuksi nakkeli läpi. Into laskea varsinaista tulosta tosin lopahti kahden väylän jälkeen. Ehkä tälle radalle pitää antaa aikaa muovautua (ja karsiutua). Joka tapauksessa hyvä, että laji leviää Kaakonkulmallekin. Henkilökohtaisella mittapuulla radan kohdalla on nyt rasti ruudussa - käyty, hyvä - ja eteenpäin.

So much has happened in the past week, that I'm going to chop the feed into smaller segments. Be prepeared to hear from me more frequently from now on.

Last Thursday we were going to pick up a freezer from my parents' house. We took a small detour there and visited Klamila, a small village in Virolahti. There was this new and somewhat locally hyped disc golf course that I wanted to test.The expectations were a bit too high, but nevertheless, it was a fun throw.

First of all, I appreciate the effort. The holes were planned to be varied in terms of terrain, elevation and shape, but the execution was still bit lacking. The baskets were great, but there were no proper teesigns (or tees). Some of the holes were in the middle of forest without an actual fairway. Probably the course will shape itself (or someone will) in a way that the holes are something more than lucky throwing. I'm going to visit Klamila again, but I'm going to let it complete itself first.