Sain napattua viedokameran mukaan jalkapallokentälle männä viikon torstaina. Lumitilanne kentällä oli varsin oivallinen: lunta noin viisi senttiä (ja kovaa), paikkapaikoin ruoho näkyvissä ja mikä parasta, heittopaikkana toiminut parkkipaikan sorareuna oli sula ja kuiva. Tavoitteena oli siis videoida omaa heittoa ja oppia siitä, mitä videointi paljastaa. Herrat A. ja J. olivat myös innostuneita oman heiton kuvaamisesta - mukaan vaan!
Tästä alkaa siis operaatio heittotekniikan kehittämiseksi. Operaation tavoite on parantaa oma heittotekniikka sellaiselle tasolle, että sadan metrin heitto olisi toistettavissa ilman isoa hajontaa. Ensimmäisen videoinnin heitot eivät todellakaan olleet upeita, pituudet jäivät maksimissaan 75 metriin. Hassua sinänsä, että midariheitot kantoivat hyvin pitkälti lähes samoille mitoille kuin väylädraivereilla paiskotut.
Herrojen A. ja J. videot ovat kauhisteltavissa herroilla itseillään, mutta miun räpellykset ovat nähtävissä alla...
...jaaa sitten sitä analyysiä. Ittellä heitäessä oli fiilis, että veto tapahtui alhaalta ylös (ns. Samurai-heitto), jolloin kiekot sakkasivat ja painuivat jurkästi vasemmalle.Midari- ja putterivdot ovat muutenkin korkeampia, jolloin ongelma ei niissä näkynyt niin selvästi. Tuota hidastettua vetoa katsoessa arvelisin, että syy huonolle vedolle on seuraus huonosta ristiaskeleesta ja jalan tuesta. Ristiaskeleessa miun vasemman jalan jalkaretä osoittaa tosi taakse, jolloin tukijalan maahantulon jälkeen asento muistuttaa lähinnä Aku Ankkaa. Pyös polvien koukistuminen syö voimaa kropasta.
Tässä on treenille hyvä vertailupiste.
In the video above you can find the startingpoint of my project of video-assisted drive-improvement. At the moment I can pinpoint several mistakes, which result in poor throws, but it apparently needed the video to see them. Let's see what happens next time...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti