Online-identiteetti - iloreplica

Viikon verran on vierähtänyt ilman sen kummempia saavutuksia tai suorituksia. Sammonlahden radalla olen pariinkin otteeseen käynyt, mutta tuloksia en ole ottanut ylös. Enemmän tuo on ollut lähäritreenausta kuin tulosheittelyä. On vähän rennompi fiilis heitellä ja voi kokeilla uusia juttuja. Eniten tuolla radalla kehittää tekniikka- ja heittokuria, kun heiton pitää toistuvasti osua (todella) kapeaan väylään. Reenatessa tapahtuu ja välillä väyläkohtaisesti otetaan tupla- ja triplabogejakin, kun se kiekko lipsahtelee mihin sattuu, mutta toisaalta alkaa hitaammilla kiekoillakin löytymään eräänlaista linjanmuokkauskykyä ja varmuutta omaan suoritukseen. Laskeskelin tuossa, että Sammonlahden radalla olisi nyt kaksi väylää (1 ja 3) jo saatu -1:een ja kaksi väylää olisi vielä "helposti" saatavilla samoihin (6 ja 9). kaksi jälkimmäistä ovat siitä merkittäviä, että molemmilla avaan kämmenellä, joka edustaa sitä heikompaa puolta. Puttipelissä on lisäksi nähtävissä aavistus kehitystä, kun hieman elävä grippi alkoi tuottamaan korista yli ja hieman oikalle meneviä kovia laakaputteja. Jalkapallokentällä draivailuissa ei ole näkynyt sen kummempaa kehitystä tai takapakkia. Paljoa ei ole pystynyt käymään, kun -kas kummaa- jotkut pelaavat jalkapalloa siellä.

Kuulumisien lisäksi puhun vähän online-identiteetistäni. Sen lisäksi että käyn pelailemassa ja kirjoittelen siitä tänne blogiin, olen myös lajin tiimoilta esillä eri sivustoilla ja sosiaalisessa mediassa. Nimimerkillä iloreplica esiinnyn muun muassa Frisbeegolfradat -sivustolla, Frisbeegolf-Forum:lla sekä Instagram:ssa. Muita sivustoja, joilla tunnukset on, mutta aktiivisuutta ei (vielä), on esimerkiksi DiscGolfScores -palvelu. Suosittelen tsekkaamaan ainakin nuo fribailuun liittyvät sivut.

No big stuff from the last week. I've been circling around Sammonlahti course few times with no scorecards, just making relaxed practise - just what I've been looking for. Some minor improvements in putting and overall upshot quality, but... the course is tight and even small mistakses yield big penalties.

Also, if you're interested, I've been making nickmane iloreplica my online identity and you can find me for example on the sites linked above 

Vauhtia pois (ja pituutta lisää)

Aikaisemmassa postauksessa oleva video päätyi siis myös Frisbeegolf-forumille threadiin, jonka pääsääntöinen tarkoitus on nimenomaan auttaa muita foorumin käyttäjiä avauksiensa kansssa. Palautetta tuli muunmuassa juurikin tuosta viimeisen askeleen pituudesta sekä koko vauhdinoton mitasta. Ohjeena tuli lähinnä, että "Rauhoitu, ota vauhtia pois. Kävele ne vauhdinottoaskeleet ja rentoudu". Lisäporkkanana vihjattiin, että koska hitaammalla vauhdinotolla jää enemmän aikaa heittää kunnolla, ei avauksen pituus todennäköisesti kärsi juuri lainkaan.

Tätä lähdettiin toteuttamaan. Alunalkaen puoli yhdeksän maissa iltasella suunnistin jo kovin tutuksi käyneelle Sammonlahden jalkapallokentälle. Kai se täytyy todeta kesän tulleen, kun molemmat kentät olivat kovassa, niille ominaisimman lajin mukaisessa käytössä. Noh, eipä hätiä tuosta, kävin alkulämmittelyiksi kiertämässä Sammonlahden frisbeegolfradan.

Sammonlahden rata oli kokenut pieniä elämää helpottavia muutoksia. Väyläjärjestystä oli muutettu sen verran, että enää ei tarvinnut mennä siirtymässä vanhalta seiskalta kasille nelosväylän yli, vaan vanhasta vitosesta tulikin nyt uusi nelonen ja... ähh, kuvassa näkyy, ensin vanha

ja sitten uusi

Lisäksi nykyisen vitosväylän feidisuuntaa on muutettu oikealta vasemmalle, mutta siinäpä ne sitten olikin. Tulos oli linjassa edellisen suorituksen kanssa - myös tältä kierrokselta tuli kokonaistulos +3.

Bogeyt ja tuplabogey johtuivat kokonaisuudessaan liian ahtaisiin väleihin heitetyistä liian huonoista avauksista, jotka kimpoilivat ikäviin paikkoihin. Ei mitään, mistä pitäisi alkaa murehtimaan, kun tarkkuus kehittyy niin se kehittyy. Erityismaininta väylältä 7, josta sain ehdottomasti oman mukavuusalueen ulkopuolella olleen reilusti yli kymmenmetrisen putin sisään. Hieno motivaationkorottaja!

Kierroksen jälkeen suuntasin takaisin kentälle, ja futarit olivatkin juuri sopivasti lopetelleet touhuilunsa. Ensimmäiset heitot kävelyvayhdilla tuntuivat sanalla sanoen hoopoilta, jäi fiilis että jotain puuttuu. Jalat ja yläkroppa eivät oikein olleet synkassa, mutta heiton laatu sen sijaan oli jo heti aaistuksen parempi. Välillä kiekko väpätteli ja välillä se karkaili ylös aivan kuten ennenkin, mutta miun mielestä ongelmat ovat jo pienempiä. Eikä se pituuskaan kärsinyt: kun FD lähti kädestä hyvin ja puhtaasti, otin suoraan lentäneelle draiville mitaksi 94 metriä. Ei huono - ei yhtään huono. Kunhan kroppa taas tottuu, niin uskoisin, että tästä tulee oikein mallikasta suorittamista.

The video I presented on my last post also went to http://www.frisbeegolf-forum.fi/  -site (finnish disc golf forum) to be peer analyzed. I got feedback that my plant-foot step is way too long and I could do better without that long step-up and running through it. "Take your time, slow down and relax!". So off I went to the football field with intentions to test this new drive. There were, however, some football players (well, surprise!) practising at the field so I threw the Sammonlahti course to warm up. They had made some quality of life changes to the hole order as well as some minor changes to spesific holes mut nothing course-changig - it felt the same indeed. end result was a repetition of last, +3.

After the course I went back to now empty field and tested the slowed-down version of my drive. At first it felt just stupid, but later on I started to get some sense into it. Yeah, i still get flutters and sky-shots but it feels like that the problems are diminshed just a litte bit. And the distance wasn't affected - One good throw and it was at 94 meter mark. Not bad - not bad at all.

Videokatsaus eiliseltä

Kävin eilen taas kuvailemassa omaa draivia. Videolle tarttui kuusi hidastusta, joista kolme ensimmäistä karkasi enemmän tai vähemmän taivaille ja kolme jälkimmäistä oli suurinpiirtein siellä missä piti.

Positiivisia seikkoja kuvailukeikalta: Taas pääsin sadan metrin viivalle, ja keskipituus väylädraivereilla kiipii myös pikkuhiljaa. Myös midariosastolla tuli ylläri, kun lämmittelyheittoje päätteeksi runttasin C-MD2:n 91 metriin. Putteritkaan eivät levänneet kaukana takana. Pahoittelut lyhyestä postauksesta, video puhukoon puolestaan!

Video-drives - part II is here! This time we have six drives, of which three first go up to the sky and three following are more or less "fine". No big worries with this session, got a fairway driver to 100 meter line and also the average distance is growing. What totally made my day was my C-MD2, which I found at 91 meter mark!

Pohdiskelua avauksesta

Kelien lämmetessä ja päivien pidetessä tarjoutuu ahtaampia aikatauluja omaaville uusia mahdollisuuksia harjoitella ja suorittaa. Kun tyttö menee nukkumaan, tarjoutuu silloin tällöin mahdollisuus pyörähtää futiskentälle paiskomaan, eikä viereinen 9-väyläinenkään ole missään nimessä poissuljettu. Valoa tosiaan riittää eikä lämpötilakaan ole päivää kummempi.

Tässä lähipäivinä olen pari iltaa käynyt tappelemassa omaa avaustani kuntoon. Kaipa se on hyväksyttävä että suorituksen parantaminen, ja välillä jopa ylläpitäminen on ainaista taistelua omaa kroppaa vastaan kehon, pään ja puhtaan heiton äärirajoilla. Asiaa ei tietenkään auta, että nyt kun se sadan metrin mörkö on selätetty, ei tyydykään henkisesti enää samoihin lukemiin kuin ennen ja 85-metrinen avaus alkaa vaikuttamaan lyhyeltä. Sitten sitä runnoo, ja pettyy...

Noh, sunnuntaina oli juurikin sellainen päivä. Ei onnistunut, ei sitten millään. Parhaimmillaan heitto kantoi 95 metriin, mutta keskimääräinen heittopituus oli varmaankin 80 metrissä, ehkä vähän yli. Voin sanoa, että korpesi aivan suunnattomasti, kun tuntui että ei vaan saa siihen läpyskään tarpeeksi nopeutta. Kiekosta loppui vaihti auttamatta kesken ja sitten kun runnoo niin sitten kiekko väpättelee minne sattuu. Ei hyvä.

Eilen kävin hakemassa revanssia, mutta samaa tarinaa oli tarjolla. Nyt sentään pääsin pariin otteeseen sataan metriin ja yli, mutta jotenkin ei jaksa innostua sellaisesta heitosta, joka on pitkällä, mutta 20 metriä sivussa. Heittojen pituuskeskiarvon arvioisin olleen vähän pidemmällä kuin sunnuntaina, noin 85 metrissä. Vanhoja pahoja tapoja on tulossa myös takaisin; tuntuu, että heitto alkaa valumaan takapainoiseksi, koska iso osa heitoista karkaa ylös.

On se vaikeaa, mutta niin sen toisaalta pitääkin olla - eihän lajissa olisi lopulta mitään voitettavaa, jos rieska lentää 150 metriin kuukauden treenin jälkeen. Nyt se vain tuntuu ärsyttävältä, kun hyvä heitto midarilla (ja yksi timanttinen heitto putterilla) kantaa samoille mitoille kuin väylädraiveriavaukset. Suorempaan ja siistimmin...

Since the evenings have more light now and the temperatures are also climbing, I've been spending some time at the local football field in the evening, when my daughter is asleep. However, my current state where I'm in, is infuriating, because the progress I had few months ago has slowed down for now. It seems that even keeping up with my previous drives is a struggle, let alone improving it. I've even managed to bring back some old habits in terms of back-weighted throws and oat. It's not all bad, however, I've managed to get to 95 meters on every practise session, and occasionally over 100 meters. The averages are low, though... my average drive is only 80-85 meters... A distance I can throw with a good throw with my midrange (or even putter). Oh well, It's a neverending process, and I tend to think that if it was easy, It ain't fun!

Sammonlahden frisbeegolfrata

Lueskelin tuossa talvella Willimiehen Disc Golf:n kotisivuilta, että Sammonlahteen rakennetaan kevään aikana uusi, 9-väyläinen rata metsikköön Sammonlahden koulun liepeille. Radasta tulisi koulun käyttöönkin soveltuva, noin 40min kierrokselta oleva "neppailurata". 3. päivä toukokuuta järjestettiin sitten rakennustalkoot, joihin en Lahden reissun takia ehtinyt. Joskin illalla kävin tytön kanssa hiukan kurkistelemassa. Seuraavana päivänä kävin kävelemässä radan läpi paikalle sattuneen heittäjän kanssa. Kaikki korit oli asennettu ja tiipaikat merkattu opastekyltin pohjalla ja tiin etureunaa merkkaavalla lankunpätkällä.

Rata ei loppujen lopuksi ollutkaan ihan niin "neppailurata" kuin alunalkaen oletin. Raivausta oli tehty juuri ja juuri riittävästi, joten tarkkuutta tuolla vaaditaan. Rata muodostaneekin hyvän parivaljakon viereisen jalkapallokentän kanssa - kentällä voi hieroa pitkien heittojen tekniikkaa ja radalla tarkkoja lähestymisiä ja lyhyitä avauksia. Radat vaihtelevat pituuksiltaan 42 metristä aina 75:een, minkä lisäksi metsän rinnemäisyys on hyödynnettu 2. ja 3.:lla väylällä joista ensimmäinen heitetään loivaan ylämäkeen ja toinen mäen päältä alaspäin. Draiverien heittäminen on ilmeisesti metsän läpi kulkevien polkujen sekä radan pienen koon takia kielletty, eli midareita ja puttereita saa siis pidemmillä väylilä vähän rykäistäkin. Ei huono, ei yhtään huono.

8. väylän tii

Ratahan piti sitten käydä hetimiten testaamassa. Tiistaina iltasella sattui semmoinen rako, että ehdin kiertämään radan kaikessa rauhassa. Aiempien kieretlyjen perusteella asetin riman varovaisesti par-tulokseen - siihen oli mahdollisuudet, jos vain jaksaisi keskittyä.

1. väylä

Kierros lähti mukavasti käyntiin, kun ensimmäisellä väylällä C-P1 napsahti korin alle ja kauden ensimmäinen birdie oli tosiasia. Siitä eteenpäin väylän ahtaus pääsi verottamaan, ja bogeyt jouduin rustaamaan korttiin väyliltä 2, 5, 7 ja 9. Suurin yksittäinen syy (avaushajonnan lisäksi) huonohkoon suoritukseen löytyy kämmenheitossa midareilla ja puttereilla. Noh, tuossahan sitä on väyliä treenata!

2. väylä

Väylän kiertoaikakin oli kerrassan mukava - 9 väylää tuli tarvottua läpi 19 minuutissa. Väylät ovat selkeitä eikä maastokaan liiemmin kiekkoja piilottele. Täällä tullee vietettyä iltoja tulevaisuudessa useamminkin.

My upshot practise has grown to the next level, as the Sammonlahti disc golf course was built a week ago. On Tuesday I had a chanse to go test it through, and oh boy, how my expectations were wrong! I thought that this could be nice casual practise place also suitable for throwing with friends with little experience with the sport, but this course is by no means easy! Tight holes to the right and to the left, uphill and downhill. Initally I estimated that par could be achievable result, but eventually I had +3 written on my card.

Mukkulassa on jännä ilmasto.

Aiemmasta tekstistä nohevimmat päättelivätkin, että viikonloppuna tuli tehtyä pikapisto Lahteen. Tarkoituksena oli kaveriporukalla kiertää Mukkulan rata, josta itse palaisin takaisin sukuloimaan ja muut jatkaisivat teille tietymättömille heittelemään. Mukkula oli itselle uusi tuttavuus, ja into oli luonnollisesti kova. Yksi porukan pelaajista, Matti, heitti vielä haasteen, jossa tulostani verrattaisiin hänen ensimmäiseen tulokseen Mukkulassa, joka oli +21. Tulos kuulostaa isolta, mutta takaraivossa kuumotti tieto siitä, että toinen kaverini, Tero, joka on myös jonkin verran minua enemmän heitellyt kävi nappaamassa Mukkulan neitsytkierrokselta muhkean tuloksen +34. Noh, draivi oli omaan tasoon peilaten tikissä ja luotto kova, eli yrittämään vain...

Liikkeellelähtö oli sovittu puoli kymmeneksi aamulla. Kelin ollessa muutaman asteen plussan puolella surautin auton parkkiin ja hiippailin kohti harjoittelukoreja, jossa enemmistö tulevan kierroksen ryhmästä oli jo lämmittelemässä. Sekaan vain. Paikalla olivat Asmo, Matti, Jasin ja Jake. Bonusta oli vielä tietysti se, että Matilla oli aamukahveilta jäänyt pullaa, jota lähestymisheittoluontoisten lämmittelyjen ohessa mutustelin. Heitto tuntui toimivan. Kellon lyödessä pykälään paikalle lennähti vielä Teppo, ja ryhmä oli kokonaisuudessaan kasassa.

Ykkösväylä oli rakennustöiden vuoksi pois käytössä, joten kierros lähti käyntiin kakkosväylältä. Samoin väylä 17 jätettiin rakennustöiden takia väliin. Näiltä väyliltä päätettiin lyödä tuloskorttiin kaikille par, joskin bogey olisi saattanut näin jälkeenpäin ollut ehkä enemmin paikallaan...

OB tuli tutuksi, voi pojat!. Jo heti kakkosväylän avaus lipesi OB:lle, mikä tietysti näkyy tuloksissa. Se, mikä sitä vastoin ei näy on se, että esimerkiksi etuysiltä kolmosväylää huomiotta avaukset lähtivät oikeasti hyvin. Vaikka avaus saattoi päätyä OB:lle, oli se silti napakka ja varma. Pariin otteeseen avauksessa oli aavistus väpätystä, mutta ei mitään liiemmin hajottavaa. Etuysiltä mieleen jäi korin kolistelut. En nyt tarkkaa määrää muista, mutta varmaankin neljä-viisi kertaa kolisteltiin joko alarautoja, yläpantaa tai ketjuja. Kaikki putit kuitenkin sivusuunnassa kohteessa. Etuysin jälkeen oltiin tilanteessa +12 ja siirryttiin metsäosuudelle. 

Väylän 11 avaus oikealle taittaen alamäkeen S-PD:llä jäi erityisesti mieleen ja ennen väylää 13 tasaista bogeya napsui korttiin. Väylän 13 avaus TeeBirdillä oli niin täydellinen kuin voi olla, mutta heikohko lähestyminen alamäkeen ja röyhkeä par-putin yritys tuottivat tuplabogeyn korttiin. Metsästä ulos tullessa alkoi tapahtua kummia. Tuuli koveni entisestään ja puuskat olivat... jänniä. Ilmassa alkoi lentää vettä, räntää ja lunta yhdessä ja erikseen. Väylän 14 avaus karkasi tuulen mukaan ja painui oikealle ojaan, eikä sieltä oikein saanut kunnollista pelastusta. 15 meni myötätuulen ja metsän suojan ansiosta jälleen hyvin, mutta 16:lla oltiin taas OB:llä ja kovaa. Väylän lopun saareen pääsin esimerkiksi vasta kolmannella yrityksellä, joten muhkeahko 11 heittoa oli täysin ansaittu. 

Lopputulos siis +31, joka on paljon. Olisi se voinut olla enemmänkin, mutta ehdottomasti olisi voinut olla vähemmänkin. Siitä frisbeegolf on hieno laji, että huonoista tuloksista ei voi syyttää ketään muuta kuin itseään ja että aina löytyy parannettavaa. Innolla odotan seuraavaa kertaa kun pääsen taas haastamaan Mukkulaa.

Loppuryhmä lähti Mukkulasta kohti uusia seikkailuja fribailun parissa ja itse suunnistin takaisin perheviikonlopun pariin. Kiitokset vielä koko poppoolle, ehdottomasti otetaan uudestaan!

 On the last weekend I was throwing at the Mukkula DGP for the very first time. I was accompanied by five friends of mine. We headed of to the course at 9.30 in the morning and from the get go the meaning of OB became veeeery clear. However, my driving wasn't that bad, more or less I was happy about the progress I've had recently. Sure, I banged some upper bands or lower irons on the baskets and yeah, I was OB on almost every hole, but still ,the throwing was good in my books. In the end, I ended up having a total score of +31, which is extremely high, but then again, I know where the play went wrong and I know for sure that better results are on my reach. That +21 score I was challenged for... I believe that's achievable still... 

What matterts the most is that we all had good time. Thanks to the whole group, we have to do this again soon!

Itsetunnon rippeet koottuna kohti lauantaita ja Mukkulaa

Tänään sääennusteessa luvatusta sateesta huolimatta pakkasin tytön päiväuniaikaan kiekot, kameran ja jalustan ja suunnistin kentälle tarkoituksena pohdiskella, että mikä ihme siinä avauksessa mättää. Ajatuksena oli lähinnä yrittää ensin heitellä hitaampia ja virheitä paljastavampia kiekkoja, kuvata ja analysoida. Etukäteen mietin, että "taaksevetoa jos lyhentäisi ja keskittyisi jalkojen sijasta enemmän käteen ja sen toimintaan, niin voisi toimia. Myös käden saattoa irroituksen jälkeen sietäisi muuttaa, nykyinen kun menee kovin alas..."

Mennessäni laittelin kollegaporukalle viestiä, että jos joku haluaisi omaa räpellystään filmille niin nyt oisi tilaisuus. Asmo lähtikin mukaan ihan muuten vain. Kerkesin kasata kameran ja katsoa kuvakulmat kohtiilleen ja heittää pari lämmittelyheittoa, kun Asmo surautti polkupyörällä paikalle. Lämmittelyheitot heitin melko kevyesti, mutta panin merkille että väpätystä ei ollut ja että suoraan menivät. Koitin samoja puttereita ja midareita uudestaan vähän kovemmalla voimalla, ja jälleen kaikki toimi. Tai ainakin niin kauan kun jaksoi keskittyä - heti kun ajatus harhautui, alkoivat tutut oireet. Oli siis toiston aika.

Kameraa en loppujen lopuksi tarvinnut. Asmon kanssa heiteltiin tunnin verran bageja tyhjäksi hyvällä fiiliksellä. Itsellä alkoi luottoa avausiin taas löytyä - P1:lle ja MD2:llekin uskalsi laittaa jo vähän voimaakin taakse ilman heiton hajoamista. Näillä eväillä on hyvä lähteä lauantain koitokseen, Mukkulan neitsytkierrokselle. Sinne tosiaan sain tämän blogin kautta kaverilta haasteen hänen omalla ensimmäisen kauden tuloksella. Sitä lähdetään tavoittelemaan... Lisää siitä myöhemmin

Today I was at the football field with Asmo trying to figure out my driving and problems it has. Mainly the anhyzer release and OAT were the main concerns. I was equipped with camcorder, but eventually I ended up not using it at all - my analysis done beforehand turned out to be right and from the start everything worked up just fine. At the end of our hour-long session of emptying our bags I could put some power behind even my putter and midrange drives without fear of them going right. Today's session was good practise for my upcoming Mukkula challenge on Saturday; my old friend challenged me with his 1st year score to join him there. More on that later...