Aikaisemmassa postauksessa oleva video päätyi siis myös Frisbeegolf-forumille threadiin, jonka pääsääntöinen tarkoitus on nimenomaan auttaa muita foorumin käyttäjiä avauksiensa kansssa. Palautetta tuli muunmuassa juurikin tuosta viimeisen askeleen pituudesta sekä koko vauhdinoton mitasta. Ohjeena tuli lähinnä, että "Rauhoitu, ota vauhtia pois. Kävele ne vauhdinottoaskeleet ja rentoudu". Lisäporkkanana vihjattiin, että koska hitaammalla vauhdinotolla jää enemmän aikaa heittää kunnolla, ei avauksen pituus todennäköisesti kärsi juuri lainkaan.
Tätä lähdettiin toteuttamaan. Alunalkaen puoli yhdeksän maissa iltasella suunnistin jo kovin tutuksi käyneelle Sammonlahden jalkapallokentälle. Kai se täytyy todeta kesän tulleen, kun molemmat kentät olivat kovassa, niille ominaisimman lajin mukaisessa käytössä. Noh, eipä hätiä tuosta, kävin alkulämmittelyiksi kiertämässä Sammonlahden frisbeegolfradan.
Sammonlahden rata oli kokenut pieniä elämää helpottavia muutoksia. Väyläjärjestystä oli muutettu sen verran, että enää ei tarvinnut mennä siirtymässä vanhalta seiskalta kasille nelosväylän yli, vaan vanhasta vitosesta tulikin nyt uusi nelonen ja... ähh, kuvassa näkyy, ensin vanha
ja sitten uusi
Lisäksi nykyisen vitosväylän feidisuuntaa on muutettu oikealta vasemmalle, mutta siinäpä ne sitten olikin. Tulos oli linjassa edellisen suorituksen kanssa - myös tältä kierrokselta tuli kokonaistulos +3.
Bogeyt ja tuplabogey johtuivat kokonaisuudessaan liian ahtaisiin väleihin heitetyistä liian huonoista avauksista, jotka kimpoilivat ikäviin paikkoihin. Ei mitään, mistä pitäisi alkaa murehtimaan, kun tarkkuus kehittyy niin se kehittyy. Erityismaininta väylältä 7, josta sain ehdottomasti oman mukavuusalueen ulkopuolella olleen reilusti yli kymmenmetrisen putin sisään. Hieno motivaationkorottaja!
Kierroksen jälkeen suuntasin takaisin kentälle, ja futarit olivatkin juuri sopivasti lopetelleet touhuilunsa. Ensimmäiset heitot kävelyvayhdilla tuntuivat sanalla sanoen hoopoilta, jäi fiilis että jotain puuttuu. Jalat ja yläkroppa eivät oikein olleet synkassa, mutta heiton laatu sen sijaan oli jo heti aaistuksen parempi. Välillä kiekko väpätteli ja välillä se karkaili ylös aivan kuten ennenkin, mutta miun mielestä ongelmat ovat jo pienempiä. Eikä se pituuskaan kärsinyt: kun FD lähti kädestä hyvin ja puhtaasti, otin suoraan lentäneelle draiville mitaksi 94 metriä. Ei huono - ei yhtään huono. Kunhan kroppa taas tottuu, niin uskoisin, että tästä tulee oikein mallikasta suorittamista.
The video I presented on my last post also went to http://www.frisbeegolf-forum.fi/ -site (finnish disc golf forum) to be peer analyzed. I got feedback that my plant-foot step is way too long and I could do better without that long step-up and running through it. "Take your time, slow down and relax!". So off I went to the football field with intentions to test this new drive. There were, however, some football players (well, surprise!) practising at the field so I threw the Sammonlahti course to warm up. They had made some quality of life changes to the hole order as well as some minor changes to spesific holes mut nothing course-changig - it felt the same indeed. end result was a repetition of last, +3.
After the course I went back to now empty field and tested the slowed-down version of my drive. At first it felt just stupid, but later on I started to get some sense into it. Yeah, i still get flutters and sky-shots but it feels like that the problems are diminshed just a litte bit. And the distance wasn't affected - One good throw and it was at 94 meter mark. Not bad - not bad at all.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti