Pohdiskelua avauksesta

Kelien lämmetessä ja päivien pidetessä tarjoutuu ahtaampia aikatauluja omaaville uusia mahdollisuuksia harjoitella ja suorittaa. Kun tyttö menee nukkumaan, tarjoutuu silloin tällöin mahdollisuus pyörähtää futiskentälle paiskomaan, eikä viereinen 9-väyläinenkään ole missään nimessä poissuljettu. Valoa tosiaan riittää eikä lämpötilakaan ole päivää kummempi.

Tässä lähipäivinä olen pari iltaa käynyt tappelemassa omaa avaustani kuntoon. Kaipa se on hyväksyttävä että suorituksen parantaminen, ja välillä jopa ylläpitäminen on ainaista taistelua omaa kroppaa vastaan kehon, pään ja puhtaan heiton äärirajoilla. Asiaa ei tietenkään auta, että nyt kun se sadan metrin mörkö on selätetty, ei tyydykään henkisesti enää samoihin lukemiin kuin ennen ja 85-metrinen avaus alkaa vaikuttamaan lyhyeltä. Sitten sitä runnoo, ja pettyy...

Noh, sunnuntaina oli juurikin sellainen päivä. Ei onnistunut, ei sitten millään. Parhaimmillaan heitto kantoi 95 metriin, mutta keskimääräinen heittopituus oli varmaankin 80 metrissä, ehkä vähän yli. Voin sanoa, että korpesi aivan suunnattomasti, kun tuntui että ei vaan saa siihen läpyskään tarpeeksi nopeutta. Kiekosta loppui vaihti auttamatta kesken ja sitten kun runnoo niin sitten kiekko väpättelee minne sattuu. Ei hyvä.

Eilen kävin hakemassa revanssia, mutta samaa tarinaa oli tarjolla. Nyt sentään pääsin pariin otteeseen sataan metriin ja yli, mutta jotenkin ei jaksa innostua sellaisesta heitosta, joka on pitkällä, mutta 20 metriä sivussa. Heittojen pituuskeskiarvon arvioisin olleen vähän pidemmällä kuin sunnuntaina, noin 85 metrissä. Vanhoja pahoja tapoja on tulossa myös takaisin; tuntuu, että heitto alkaa valumaan takapainoiseksi, koska iso osa heitoista karkaa ylös.

On se vaikeaa, mutta niin sen toisaalta pitääkin olla - eihän lajissa olisi lopulta mitään voitettavaa, jos rieska lentää 150 metriin kuukauden treenin jälkeen. Nyt se vain tuntuu ärsyttävältä, kun hyvä heitto midarilla (ja yksi timanttinen heitto putterilla) kantaa samoille mitoille kuin väylädraiveriavaukset. Suorempaan ja siistimmin...

Since the evenings have more light now and the temperatures are also climbing, I've been spending some time at the local football field in the evening, when my daughter is asleep. However, my current state where I'm in, is infuriating, because the progress I had few months ago has slowed down for now. It seems that even keeping up with my previous drives is a struggle, let alone improving it. I've even managed to bring back some old habits in terms of back-weighted throws and oat. It's not all bad, however, I've managed to get to 95 meters on every practise session, and occasionally over 100 meters. The averages are low, though... my average drive is only 80-85 meters... A distance I can throw with a good throw with my midrange (or even putter). Oh well, It's a neverending process, and I tend to think that if it was easy, It ain't fun!