Seuraavan sukupolven voittaja

Pientä blogihiljaisuutta on tässä reilun kuukauden verran pidellyt. Saimme perheeseen toisen tulevan frisbeegolfarineitokaisen, ja heittely onkin taka-alaistunut jonkin verran. Ei tosin kokonaan.

Vanhempi, kolmevuotias on nimittäin ruvennut innostumaan. Isyysvapaan puitteissa käytiinkin pariin otteeseen ihan kahdestaan radalla opettelemassa rystypuolelta heittämistä. Vaikka ajoittain näkee, että uuden opettelu on vaikeaa ja välillä meinaa surku iskeä, autossa kotimatkalla viimeistään kuuluu takapenkiltä miten pian pitäisi taas päästä uudestaan radalle. Oma kiekko kulkee tietenkin omassa laukussa ja välillä mukaan lähtee miun laukusta toinen, kolmas tai neljäskin kiekko.

Erilaistahan tuo radan kiertäminen on lapsen kanssa kuin omineen tai "isojen ihmisten" poppoossa. Vai kuinka monesti sitä esimerkiksi viikkokisoissa tulee napattua maassa oleva oksa keppihevoseksi tai jäätyä siirtymällä poimimaan kukkakimppua laukun juomapullopussukkaan? Tietysti siinä kohtaa kun tulee kohtaamisia muiden heittäjien kanssa, on oltava pelisilmää pitää kaikkien toiminta jouhevana, mutta Lappeenrannassa harvemmin ruuhkia onneksi on. Parempihan se onkin, kun asioita mahtuu tekemään leikin kautta.

Puistorataa kyllä tässä rupeaa kaipailemaan. Kaipa se on jossain kohtaa käytävä joko Kouvolassa tai Imatralla fribareissulla! ;)

Tavoitteet tuntuvat neidillä muutenkin olevan korkealla. Euroopanmestaruuskisoja telkkarista kattellessa neiti tuumi, että hänkin sitten MENEE joskus EM-kisoihin heittämään. Ja voittamaan.

Henäkuun helteitä

On ollut meinaan kelit! Miun työnkuva on sellainen, että loman pitäminen heinäkuussa ja kuukauden mittaisena on aika lailla normi - akateeminen maalilma on täysin kuollut silloin ja mikäpä sen parempaa kuin kesän parhaimpaan aikaan löhötä lomalla. Ja paiskoa tietty kiekkoa monen muun aktiviteetin ohessa.

Juu-u. Reissaamisen, Pokemonien keräämisen, puutarhassa pusailun ja liiallisen löhöilyn lisäksi on kiekkoakin lennätelty. Heinäkuun alussa tuli pyörähdettyä moikkaamassa Mattia kera kierroksella Hattula DGP:tä. 18-väyläinen hiekkakuoppa-metsärata oli armoton miun hikoilevien kämmenten ja edelleen lipsuvien kiekkojen (en kyllä tiedä mikä sen lipsun oikeasti aiheuttaa. Jokin sen lätyn irroittaa aina liian ajoissa ja vasemmalle) suhteen ja tulosta tuli. Hauska rata tosin! 

Samalla anoppilavierailulla tuli käytyä tietenkin Ykslammilla heittämässä upea 18-väyläinen uskomattoman upeassa (joskin tuulisessa) kelissä ja sheivailtua kokonaista 9 heittoa ennätyksestä pois. Pirkkuja ei +5:een mahtunut kuin yksi, mutta eipä tuolla bogeja pahempia ollut toisessa päässäkään.

Viime viikolla tajusin, ettei muutamaan viikkoon ole kiekot käsissä olleetkaan ja kävin Myllymäellä totuttelemassa. Lipsahtelujen pelossa heittelin tulostatekevät 10- ja 11-väylät hitaammilla kiekoilla, ja jotenkin sitä paria sai revittyä. 12- ja 13-väylien pirkut saivat hymyilemään, ja siinä vaiheessa kun 15:ltäkin sain revittyä parin ja 17 tiillä tulos oli vain +2, oli suupielet korvissa - voisin ottaa kahdelle viimeiselle väylälle tuplabogit ja silti tekisin uuden ennätyksen.

17:n avasin pitkälle omalla mittapuulla, mutta puukujan taakse. Foreantsan sain kummun juurelle mutta parputti kolahti alarautoihin. +3. 18:n avaus tuuleen varovasti Jokerilla, tarkoitus oli päästä väylälle, ei OB:lle. Jokeri käänsi kriittisesti yli ja vasemmalta puiden seasta oli vaikea jatkaa. Foreantsa oli sillä hilkulla ettei surahtanut portista sisään. Pahasti näytti bogilta ja +4:ltä, mutta jollain ilveellä pitkä roikkoputti löysi itsensä korista. +3 ja neljä heittoa ennätyksestä pois!

Lauantaina ei Virojoen radalla mennyt sitten yhtään niin hyvin... :P KröhPlusKymmenenKröh.

Tuplabogey Tour 2016 - Savon mäntyjä kolistellen

Olipas kolmipäiväinen! 10.-12. kesäkuuta päästeltiin Teron kanssa oikein huolella, kun kierrettyä tuli yhteensä 11 rataa. Miulle kokonaan uusia tuttavuuksia oli peräti kuusi.

Perjantaina reissu starttasi tästä Lappeenrannasta miun töiden jälkeen, alustavana suunnitelmana käydä Sammonlahden ja Savitapaileen "lämmittelyjen" muodossa kohti Mikkeliä ja "virallista" lauantain starttia. Reissu saikin osaltani hyvän startin, kun paukuttelin Sammonlahteen oman ennätyksen - bogeyfree -4. Uusi ennätys tuli muuten Savitaipaleellekin, tosin vain yhden heiton parannuksella +1. Keli oli sanalla sanoen hassu: aina kun hypättiin autoon, alkoi vesisade. Radoilla taas sitten aurinko paistoi. Savitaipale saatiin kierrettyä muistaakseni jossain kuuden jälkeen ja yhteistuumin päätettiin keventää lauantain viiden radan settiä heittämällä Kaihu jo perjantaina.

Tuumasta toimeen ja +9 tauluun - jälleen uusi ennätys.  +9 sisälsiu tosin triplabogia ja pirkkuväylin tupeltamista, mutta muuten meni erittäinkin jees. Tästähän kehkeytyykin hyvä päivä.

Lauantaina päästiinkin suoraan aamusta toimeen, kun yhdeksän aikaan aloitettiin päivä Siekkilästä. Tero pääsi repimään ja miä pääsin töpeksimään. Kolmen heiton johto vaihtui kuuden heiton takaa-ajoon kun Tero näytti mistä lähtee, lopputulosten ollessa +3 ja +12. Takaa-ajoasemassa suunta kohti Kangasniemeä ja ilmeisesti vastikään 18:aan väylään laajennettua paikallista rataa.

Ensimmäinen uusi ratabongaus ei jättänyt kylmäksi. Alun lyhyemmät tekniset väylät vaihtuivat metsään ja pidempiin siivutteluihin, ja jälkimaku oli hyvä. Joskin tässä kohtaa alkoi draivin lipsahtelua näkyä ajoittain ja tuloksessa oli paljon bogia - erityisesti jälkimmäiseltä ysiltä. Tuloksella +5 sain kahdella heitolla kirittyä kiinni.

Kangasniemeltä suunnistettiin Pieksämäelle ja kebapille, jonka jälkeen suunnattiin ainakin alustavien kuvien perusteella mielenkiintoiselle Sähköpari Partaharjun radalle. Kerrassaan upea rata saatu aikaiseksi! Korkeuserojen ja kangasharjun juhlaa totta tosiaan! Järveltä puhaltanut tuuli ei edesauttanut heittoa, mutta olisihan sieltä alkupäästä niitä pirkku- ja parputteja saanut sisäänkin laittaa... Kolisi meinaan useampaan otteeseen ketjut ja pömpeli, mutta sisään ei mennyt. Lopputulokset +9 ja +12. Tuonne pitää päästä kyllä haastamaan uudestaan! Autolle kävellessä vastaan kävelevä golfari jäikin jutustelemaan ja kyselemään fiiliksiä. Parin ylistävän lauseen jälkeen herra sanoi "kiitos" ja esittäytyi radan suunnittelijaksi. Jäätiin siinä sitten vartiksi turisemaan niitä näitä ennen kuin kumijalta vingahti ja keulavalot suunnattiin kohti Joroista...

Joroista, jossa meinasi ruveta satamaan. Joroista, jossa allekirjoittaneen peli hajosi aivan täysin. Joroista, jossa väylät ovat kapeita ja pitkiä ja jossa hajonnut peli rankaisee pahasti...

Ja Joroista, jossa rata on haastava ja monipuolinen (joskaan sitä 17:n saariväylää ei vaan oikein ymmärretty) ja jossa pelaaminen kysyy taitoa ja kanttia. Ja Joroista, jossa Tero paukautti Tourin ainoaksi jääneen Holarin!

Vitosella Buzz ykkösellä pönttöön. Huikeeta peliä eikä väsymisen merkkejä niin minkäänlaisia. Jätkä on kone!

Lopputulokset +3 ja +11. Kylmää kyytiä, ja tourin voittaja alkoi olemaan jo selvillä.

Sunnuntaiaamu valkeni yhdeksän maissa Ahjolahden 23-väyläiseltä monsteriradalta. Kakkosväylän pirkun jälkeen mentiinkin aika lailla bogivetoisesti omalta osalta. Tero otti puolessa välissä neljän tuplabogin pötkön ja voitti neljällä heitolla, tuloksin +11 / +15. Omassa pelissä alkoi jo väsy painamaan ja väsyn tuottama huono peli alkoi sitten vastaavasti hiipiä ihon alle.

Seuraava rata - Harjumaja ei ollut mitään mukavaa koettavaa. Tero veteli muikeat +3 tauluun, ja itte tuskailin edes kiekon saamisessa tiiltä oikeaan suuntaan, raapiessa kasaan synkät +17. Se, kun tempoo alle satametriseltä par4:ltä 8 heittoa tauluun, ou jee.

Noh, ruoka auttoi ja Simpeleen Tehtaanpuistossa oli sitten kuin uusi mies puikoissa. Lipsui siis edelleen, mutta jotenkin sain kyyn revittyä ottasta irti ja hauskuuden taas peliin mukaan. Tuuli niin että tukka lähti, eli seiftin pelaamista tiedossa. Ratahan on huikea. Puolet väylistä pelataan ihan ruohonleikkuria kerran viikossa -puistossa ja puolet harvahkossa lehtimetsikössä. Väylät olivat selkeitä ja miä tykkäsin kyllä. Olisinpa käynyt tuollakin jo vaikka kahta vuotta aiemmin. Ei se niin kaukana Lappeestakaan ole... Tulokset +13 ja +14 eivät anna todellista kuvaa siitä, mitä tuolta radalta pitäisi tempoa, mutta onpahan pohjat tehty. 

Hyvillä mielin siis kamat autoon ja kohti viimeistä etappia tämän vuoden osalta - Karhumäkeä Imatralla.

Jostain sain kaivettua vielä voimanrippeitä pitää kiekkoa väylällä ja upottaa niitä pidempiäkin putteja. Tero heitti hyvin ja miä vastasin samalla mitalla. Eroa muodostui ensimmäisen puolikkaan metsäväylillä, ja lopun viimein sain tapeltua kahden heiton eron, tuloksilla +5 ja +7. Taisi tuokin olla oma ennätys. 

Ohi on. Kiitos ja anteeksi. Sattuu. 

Ensi vuonna uudestaan?!?

Huomenna muuten varmaan uudestaan Tehtaanpuistoon... ;)

Tuplabogey Tour 2016 starttaa perjantaina!

Linnoitus Openin jälkeen onkin blogirintamalla ollut vähän hiljaisempaa mutta fribarintamalla onkin tapahtunut senkin edestä. Uusia ratoja on tullut useampi - kolme kaikinkaikkiaan, ja vanhoja ratojakin on kierretty tasaiseen tahtiin. Tuplabogey Tour kolkuttelee tämän kesän osalta jo muutaman päivän päässä ja odotukset jälleen uusien ratojen bongailuun on vähintäänkin riittävä.

Mihin se kirjoittaminen on sitten jäänyt? Noh, sanotaanko vaikka näin että pihalla kököttää terassi, keinu, muutama kukkapenkki... ja suurin osa keinun aluslaatoituksesta. Samalla tuli hankittua illoiksi muutama tuotatontokausi hyvää katottavaa ja HERRANJESTAS sehän on jo kesäkuu kohta puolessa.

Eli pientä recappia pukkaa. Pidelkäähän tuolin reunoista kiinni!

Uusia ratoja on heitetty kolme. Pari niistä - Virojoen Lapinvuoren rata ja Imatran Mellonmäki jo toukokuun puolessavälissä, viimeisin uusi tuttavuus viime viikonloppuna.

Lapinvuoren rata mukailee 12 väylän (tänä kesänä 18) verran pururata-hyppytorni-ulkoilualue -maisemissa ja avoimien purtsi- ja kallioväylien lisäksi radalla kököttää jokunen varsin tiukka metsäpillikin. Ratana oli sellainen, että ei kyllä mistään voi oikein valittaa. Oma suorittaminen ei ollut ihan jiirissä, ja siitä jäi vähän pahaa makua. Haastetaan sitten ensi kerralla uudestaan!

Seuraavana päivänä olikin työporukan kanssa fribailuilta ja porukalla päätettiin lähteä tutustumaan Mellonmäen radalle Imatralle. Jälleen kerran mäkihyppytornia, jyrkkiä mäkiä ja laskettelurinteitä. Ei muuten ole koskaan 12-väyläsen jälkeen hapottanut jalkoja niin pahasti kuin tuolla! Mutta - viimeinen väylä korvaa paljon, 200-metrisen alamäkiliidätyksen jälkeen oli kyllä hymy herkässä. Aavistuksen hammentävä rata, mutta ehdottomasti vaivannäön arvoinen. Vaivannäöllä tarkoitetaan siis muunmuassa sitä että väyläopasteet oli väärät ja ainut kartta minkä kanssa pääsi suunnistamaan oli luonnos.

Tiiltä kohti koria...

...ja korilta kohti tiitä!

Välissä tuli sitten käytyä Ravikankaalla tsekkaamassa raivauksien tuloksia, ja ehdottomasti tulee peukkua uudistuksille - kiinnostuskiikarit jaksaa pitää päässä radan loppuun asti eikä aavistuksen levennetyt väylät hajota läheskään niin paljoa. Lisäksi Myllymäkeä on tarvottu pariin otteeseen - tulostason hiipiessä pikkuhiljaa kympin paremmalle puolelle - viimeisin, lauantainen kierros oli vielä viimeisen väylän tiillä +6, mutta tuplabogey vei sitten ennätyksen...

Kolmas uusi rata löytyikin yllättäen Taavetista, Luumäeltä. Satuin Facebookista bongaamaan, että Taavetin linnoituksen ympäristöön ollaan tekemässä 9-väyläistä ja sunnuntain ratoksi käytiin asiaa koko perheen voimin tutkimassa. Opasteita ei ollut, mutta tiit ja korit olivat. Hienolta vaikuttaa! Aluskasvillisuus ei syö kiekkoja ja ylipäätään näkyvyys on selkeä ja hyvä.

Lopuksi vielä vähän ensi viikosta. Sateissistä sääennusteista huolimatta Tuplabogey tour 2016 starttaa perjantai-illasta suuntana Mikkeli. Lauantaina käydään läpi Mikkelin molemmat pitkät radat ja suunnataan kohti Savonlinnaa... Kangasniemen, Pieksämäen ja Joroisten kautta. Sunnuntaina vuorossa Savonlinna-Kerimäki -parivaljakko ja Simpeleen kautta palataan Lappeeseen joko paria väylää uupuvan Karhumäen tai Ravikankaan kautta.

Uusia ratoja, paljon heittoja ja märkää. Just sitä mitä fribagolfin kuuluukin olla. Kaksi päivää niin pärähtää!

Tuplabogey tour 2016 löytyy myös Skoorinista - sikäli mikäli olen siitä muistanut julkisen tehdä. Jos joku haluaa tulla moikkaamaan niin sieltä voi ainakin aavistuksen saada siitä missäpäin liikuskellaan!

Huh hellettä - Linnoitus Open 2016

Linnoitus open tuli ja meni jo reipas viikko sitten, mutta jostain syystä ei olekaan paljoa konetta ehtinyt avaamaan. On ne puutarhahommelit koukuttavia...

Sääennuste ei lauantaille 7. toukokuuta lupaillut oikeastaan mitään muuta kuin tyyntä, kirkasta ja lämmintä. Ja ennuste piti - palaneita niskoja ja pohkeita näkyi illansuussa sen verran että pahaa teki.

Ehdin perjantai-iltana käydä heittämässä osan väylistä, ja lauantaina ennen pelaajakokousta ehdin käydä kaikki mieltä askarruttavat väylät läpi. Hyvillä fiiliksillä kokouksen kautta väylälle 7. Edellisen illan kanssatreenaaja löytyikin yllättäen samasta porukasta! Vielä kun sattui niin, että vaimo ja tyttö pääsivät viittä minuuttia ennen kierroksen alkua toivottamaan onnea, niin miun kisadebyytti saikin ihan mukavan startin (suosittelen ottamaan miun aiemman väyläpostauksen auki)...

Pirkkuputti alarautaan!

 No mutta, parillakin oli ihan hyvä aloittaa, ja vain aavistuksen tutisevin polvin napsin kolmelta seuraavalta väylältä bogit. väylät 8-10 tuntuivat olevan miulle vaikeita muutenkin. Avaus näytteli kriittistä rooia bogiintumisissa, kun jotenkin pääsivät liian usein karkaamaan ylös, aikaiseen feidiin ja epätoivoisiin pelastautumisiin. Loput takaysistä menikin mallikkaasti paria napsiessa, joskin 13:n alamäkitinttaisulla sain basic Jokerilla viivasuoran linjan johonkin 7 metriin ja vielä pirkkuputinkin sisään! Loput 18:een asti menikin joko kehnon draivin tai putin siivittäminä paria pelatessa.

Etuysille siirryttäessä sain toisen onnistumisen, kun jälleen basic Jokeri päätyi juurikin sillä halutulla forelinjalla aavistuksen riskaabelille alamäkiputille. Luotto oli kohdallaan ja palkinto pois - 18:n mokellettu alarautaputti saatiin kuitattua. Muuten mentiin hyvällä peruspar-suorittamisella, joskin rystylähäri kolmosella ja taivasavaus kutosella johtivat bogeihin.

Kokonaistulos +3 ja sijoitus 38/60. Sijoitukset olivat etenkin porukan keskikastissa tiukassa, mutta miä oli tyytyväinen siihen, miten sain kuitenkin draiviongelmista huolimatta noinkin kovan tuloksen aikaiseksi. Kortin muutkin tulokset olivat +1,+2 ja +6 eli tasaista oli kortin sisälläkin. Ja sekös piti homman hauskana! Tsemppi oli aitoa ja kovaa ja heittäminen loppujen lopuksi todella rentoa. 

Sapuskaa naamaan ja toiselle kierrokselle. Tällä kertaa poolit oli jaettu ykköskierroksen tulosten mukaan, eli samoista lähtökuopista lähti koko kortti, väylänä 10, joka lämmittelyssä sujui, mutta ykköskierroksella otettiin nöyrästi bogia. 

Tällä kertaa mentiin ihan samoissa mokelluksissa, joskin nyt lähäri toimi paremmin ja sain pelastettua parin pois. 11:llä mokeltelin lähärista bogin, mutta 12:n foreavaus kantoi pirkkuputille asti. Takaysillä ei ihmeitä muutoin nähty, perusparia 17:n bogia lukuunottamatta. 

Etuysillä ykkösen avaus jäi nivusia venyttävälle antsaputille, joka veti sisun kaulaan ja lätkää turvallisesti korin alle. Pirkun nappasin sitten 2:lta, jossa Jokeri painui pariin metriin korin taakse. Kolmoselta ykköskierroksen toisintona bogi, ja vitosella heitin ekaa kertaa kisassa OB:lle. Sieltäkin lopulta bogi. Kutoselta hain parin, ja sitten tapahtui jotain.

 

En tiedä loppuiko höpö koneesta vai mitä kävi, mutta kevyt hysse vallin yli jäi ihan liian löysäksi ja päätyi jonain 40-metrisenä (onneksi vallin päälisen kautta) OB:lle! Radan helpoimmalta väylältä bogia korttiin... Seuraavalla väylällä yritin kompensoida edelliskierroksen kippaamista heittämällä vakaampaa Laseria, joka lähti korkeuksiin ja jälleen OB:lle. Vallin päältä jäi heitettävää, ja harmistuksissani heitin pitkäksi. Kisan ainoa tuplabogi oli tosiasia. Viimeisellä väylällä avauksen linja kohti doglegiä oli täydellinen, joskin pari hassua metriä liian lyhyt. Bogiin päättyi lopulta sekin. Neljä plussaa kolmelta viimeiseltä väylältä lopputuloksen ollessa +6. Loppukortti heitti +3,+3 ja +6 eli sinällään oli mukavaa ja tasaista.

Kokonaistulos kahdelta kierrokselta siis +9, jolla irtosiloppujen lopuksi 47. sija. Olisihan tuo heittäminen paremminkin voinut sujua, mutta ei tuohon lopulta voi kuin tyytyväinen olla. Jaksoin heittää ilman suurempia ongelmia päivän mittaiset kisat ja itseni haastamisen lisäksi tarjosin haastetta omille korteilleni. Tutustuin uusiin ihmisiin ja hauskaa oli... 

Ensi vuonna ehdottomasti uudestaan!

Linnoitus Open 2016 -kuljeskelua Linnoituksessa

Linnoitus Openin ratakartta julkaisitiin viime viikolla, ja vappuaaton alkuillasta ehdittiin perheen voimin käydä kävelemässä Linnoituksen ympäristössä vähän kuvailemassa. Väylien näkeminen oikeassa elämässä auttaa alustavien kiekkovalintojen tekemisessä ja saipa sen henkisen valmistautumisenkin käynnistettyä. Tänään käydään kaveriporukalla varmaan Joutsenossa heittämässä Ravikankaan rata, mutta muuten taidetaankin mennä puttitreenin merkeissä, ellei sitten ehdi ihan kiekkojen kansssa käydä uudemman kerran Linnoituksessa.

Jännittää.

Kokoan tähän alle väyläkohtaisesti Willimiehen Disc Golfin sivuilla olevien väyläkuvausten yhteyteen valokuvia väylistä.

1. Vino greeni tuottanee harmaita hiuksia. Antsalla voisi periaatteessa päästä korille, mutta jos antsa jää uupumaan niin lähäriputti vallin päältä voi liitää pitkäksi. Kämmen kovempaa Jokerilla tai rennommin Titanilla mahdollisuus. Midarifore?

2. Loiva alamäki ja lyhyt pituus kirkuvat Jokeria rystyltä. Premium vai Basic - riippunee varmaan tuulesta.OB-tielle lienee aika mahdoton päätyä vaikka tulisi millainen ylämäkiskippi.

3. Tässä olisi pysyttävä oikealla. En varmaan uskalla luottaa Ultrium Laseriin rystyltä - ellei sitten vastatuuli ole pelissä mukana. Basic Laseri? Fore Ultriumilla? Basic rystyltä voisi korkeampana heitettynä liitää korille asti mutta OB:lle ei toisaalta halua päätyä... hmh, vaikeaa.

Kuva otettu lavan edestä - lava noin 15 metriä selän takana

Koria suojaavat koivut

4.  Tämä on taas tätä, että milläs heittäis. Oikean puolen vallioja-OB rajaa valikoiman rystyyn, ja miulla on sellanen tutina että tässä ei sankaritekoja tehdä. Basic Midari hysseflipillä tiiltä ja katsotaan sieltä missä ollaan ja miten päästään korille. Par ei ole häpeä, ja mielummin välttäisin myös oikean puolen pusikot. Rohkeutta hakea vallikuopan yli "varsinaisen väylän" oikealta puolelta ei kyllä ole. Eiiiikä taitoakaan.

Noin puolessavälissä

Kovan oloinen greeni

5. Pitkä par 4. Avaus haetaan varmaan vakaalla Laserilla, mentalitetti "niin pitkälle kun vain lähtee". Toisella heitolla pääsisi ohittelemaan jo mandoa, jos ykkösheitto on hyvä niin paikasta riippuen joko Titanilla tai Laserilla. Mandopuun "metsikkö" on oikeasti vesieste, joten Titanilla voi ihan hyvin skipauttaa sinne...

6. Simppeli väylä, simppeli ratkaisu. Alivakaa Ultrium Laseri ja hysseflippi soiroon.

7. Vallin yli kun pääsee niin on turvassa - sisäpuolen korkeat reunat pitävät kiekon kyllä siellä, ja puttia on helppo yrittää. Matkaa on kuitenkin sen verran, että tähän tulee varmaan haettua Titanilla hysseä. Toinen veihtoehto olisi suorempaa Jokerilla.

8. Pitkä pitkä par 3, johon ei miulla käsi tule riittämään. Ennen varsinaista tykkilinnaketta (jossa kori on) pieni vallinkolo, josta lähestyminen tarkasti voi olla vaikeaa. Helpointa on varmaankin avata oikealle tielle ja tiirailla sieltä Jokerilla korin alle. Tuulesta riippuen vakaampaa tai alivakaampaa Ultrium Laseria.

9. Väylän mutka on vasta noin sadan metrin päässä, ja siitä on vielä 50 metriä kiivettävää. Kämmenavaus ei riitä aukolle, joten Ultrium Laseria  oikeaa laitaa nuollen. Jatkoa ylämäkeen sitten... ööp... vaikkapa Basic midarilla.

Rinne on kova, ja rolleja tullaan näkemään. Pitkiä.

Kori saattaa tai ei saata olla tässä.

10. Henk koht pelottavin avaus, jonka pitäisi osua vallin sisäpuolelle ja mandon vasemmalle puolelle. Ultrium Laseria ja toivotaan-toivotaan -asennetta. Rinne on niin jyrkkä että pahaa mieltä tulee jos alas joutuu. Mandon jälkeen tiiraillaan sopivaa aukkoa puiden välistä ja lähestytään tarpeen mukaan Jokerilla, Midarilla tai Laserilla.

Mando kuvan ulkopuolella vasemmalla, korin paikka puiden seassa jossain oikealla laidalla kuvaa.

11. Jotenkin tämä väylä aukeaa niin, että tekisi mieli yrittää Laserilla foreässää? Ässälinjasta saisi varmaan pituutta sen verran, että lähäri olisi aika helppo joka tapauksessa. Kori siis vasemmalla haarapuun takana.

12. Avaus Laseri-flipillä, hakusessa korin alusta. Skippejä OB:lle sietää tosin varoa.

13. Tähän jos ehtisi käydä Jokeria kokeilemassa - josko vaikka riittäisi pituus korille asti. Jos ei, niin varmasti Titania, eipähän päädy OB:lle...

14. Koska OB-raja löytyy vasta jalkakäytävältä, tähän voi aika surutta tarjota Vakaampaa Laseria vallin oikeaa reunaa kutitellen. Jos päästään korille - hyvä; jos ei niin samahan se on lähestyä vallin oikealta tai vasemmalta puolelta.

15. Tähän väylään periaatteessa löytyisi keinoja korille asti, mutta Ultrium Laseri kuitenkaan ei välttämättä jaksa pitää antsaa loppuun asti ja basicin kanssa voi mennä liian jyrkällä antsalla. Pitää testata vaihtoehtoja, mutta jos esimerkiksi vähänkään tuulee, paras ratkaisu on varmaan pelata seiftiä ja flipata Midari koivujen väliin.

Korin "soiro".

16. Tilaa on - Vakaata Laseria niin kovaa kuin lähtee.

17. Tähänkin pitäisi heittää kovaa, mutta millä??? Laseri ylämäkeen ei kuulosta kivalta, mutta Midarilla ei välttämättä yllä. Ehkä miä runttaan Laserilla kaikesta huolimatta peräsuoli putkella ja yritän edes päästä vallin yli korin tasalle. Jos ei, niin lähäristä tulee vaikea.

 

Korin tasanne. Kori takaosassa.

18. Jos on rohkeutta, voisi OB:n yli hakea jonkinlaista linjaa, mutta antsalla pääsisi varmemmin väylälle - vaan ei korille asti. Ultrium Laseri on kädessä joka tapauksessa. Antsalinjoille alivakaampana ja OB-kutkutteluille vakaampana.

Siinäpä se. Onnea sille, joka jaksoi kahlata läpi asti! Periaatteessa melkein joka väylälle löytyy jonkinlainen fall-back -avaus, joka on sinällään hyvä juttu. Pidän tavoitteenani sitä, että jos heitän alle +10 -kierroksen niin voi olla tyytyväinen. Pirkkuja ottaisin tietysti mielelläni myös - potentiaalisia 1, 2, 7, ja 12 sekä pseudopotentiaalisia 11 ja 13. 13:n pirkku olis kyllä aika messevä...!

Mitä TE heittäisitte?