Kaksi kierrosta viikossa

Palailin pitkän kesäloman jälkeen töihin, ja jotenkin oli unohtunut koko blogin ylläpitäminen. Noh, otetaan tässä postauksessa viikko kiinni ja katsellaan mitä on tullut saatua aikaiseksi.

Vaimo kyseli viime viikon torstaina, että mitä haluaisin vielä loman viimeisinä päivinä tehdä. Tuumin, että olisihan se hienoa saada vielä yksi uusi fribarata plakkariin ennen kuin palaa töihin. Mielessä oli jotain sellaista, että käytäisiin Imatralla ja miä kävisin sen viimeisen imatralaisen radan, Mikonpuiston heittelemässä läpi. Noh, perjantaina käytiin aamusella uimarannalla koko perhe ja päätettiinkin ajella Mikkeliin. Käytäisiin kaupoilla ja kiertämässä Mikkelin frisbeegolfrata. Vähän kyllä hirvitti, miten 21-väyläinen menee Manducassa keikkuvan tytön kanssa, mutta kaikki meni loppujen lopuksi oikein mukavasti. Täytyy kyllä sanoa, että paikallinen porukka on tehnyt hyvää työtä radan kanssa. Seuraavana päivänä radalla järjestettiin kilpailut, ja rata oli kyllä niin edustuskunnossa että.

 Ja heittäminen kulki. Jotenkin sai sellaisen rennon suorittamisen päälle ja etenkin draivissa oli potkua. PD feidasi myöhemmin kuin ennen, putteriavaukset olivat puhtaita ja uskalsin heittää S-FD:tä rystyllä sieltä tilavammasta vasemmasta aukosta tietäen, että jerkkua riittää s-mutkaan ilman pelkoa puskaan feidauksesta! 21 väylän jälkeen paita oli hiessä, juomapullo tyhjä ja kortissa +10. Ei voi valittaa, ei sitten millään. Kaksi birdietä sain napsittua, ja näistä toinen (väylä 8) oli nostobirdie.

Rata oli antoisa. Oli oikeaa ja vasenta käännöstä sekä suoraa. Oli metsää ja oli avointa. Jotenkin jäi tuntuma jälkeenpäin, että kämmenheittoa sai käyttää melko paljon, mutta hyvin erilaisissa paikoissa.

Väyläopasteet olivat todella selkeät ja helposti tulkittavat. Vaikka radalla oli ensimmäistä kertaa niin korin sijainnista ei ollut epäselvyyttä kertaakaan. Sokkona tuolla ei tarvitse heittää. Viimeistään ne pari tärkeää askelta tiiltä eteen tai sivuun toivat korin näkyviin.

Tätä tuli tehtyä paljon. Helpottaa kummasti kun tietää missä se kori on.

Seuraavat pari kuvaa näyttävät ehkä tämän hetken suurimman vaaranpaikan miun draivissa. Tuon tukijalan kääntymiseen pitäisi jatkossa kiinnittää paljon enemmän huomiota. Kolmas kuva paljastaa jotain uutta ilmiötä miun kämmenheitossa - julman takakenon. Hieno juttu kun miulla on kuvaaja mukana kierroksella, niin saa mainioita otoksia kuvittamaan tekstejä ja samalla näkee oman tekniikan objektiivisesti. Kiitos rakas!

Hmm, tähän pitää puuttua... Huima takakeno.

Viime tiistaina kävin Heikin kanssa heittämässä Myllymäen läpi. Heikille kierros oli ensimmäinen sitten huhtikuun kyseisellä radalla. En kyllä muista milloin viimeksi oltiin Heikin kanssa samalla kertaa radalla. Noh, kuitenkin. Jo parin väylän jälkeen kävi selväksi, että ennätyksiä ei tällä kertaa menisi rikki, kummallakaan. Omakohtaisesti puhuen suorituksessa ei sinällään ollut mitään vikaa, mutta kiekot tuntuivat karkailevan vasen-oikea -suunnilla todella paljon. Ja Myllymäkihän rankaisee. Tulos jäi omien kirjattujen tulosten keskiarvon alapuolelle, ja sain muutaman loistavan avauksen aikaiseksi. Sain myös viimein sen vitosväylän pirkutettua! Lopputulos oli tällä hetkellä melko suuri +17.

Heikki kyllä kiteytti tuon miun tuloksen suhteessa kehitykseen hyvin. Hän sanoi, että huimaa kehitystä vaatii, että kevään ennätyksestä yhden parempi tulos on nyt jo "pettymys". Mutta joo, ei se ole pettymys - kehitystä tapahtui ja jälkeenpäin tuli melko hyvin löydettyä syyt niille karkailuillekin.

Last week included few rounds of disc golf, one of which was on a new course, Mikkeli. The course was just stunningly beautiful. I had a great day there and the score wasn't bad either. I managed to get two birdies and three double bogies and grand total of +10 on a 21-hole course. Pictures above even go as training material, since I can clearly see some lazy plant foot work on my drives!

On Tuesday I was at Myllymäki with Heikki. Even though we had a ton of fun, the results were quite on the high side. I ended up totaling at +17 and Heikki +10. On a positive side, I birdied a new hole (#5) and made some occational great drives on some of the holes!