Jumppaa ja saavutettuja unelmia

Tänään pyörähdin fyssarin juttusilla tuosta miun niskaongelmasta. Jatkossa tulee paneuduttua työpisteen ergonomiaan ja jumpattua. Kuulemma vasen puoli niskasta on selvästi jäykempi kuin oikea ja ylimmät nikamat ilmeisesti myös jäykkiä. Ryhtiä ja liikkuvuutta - sitä lähdetään työstämään.

Eilen illalla sattui sellainen pykälää jännempi skenaario. Työpäivän jäljiltä oli pää jumissa ja niskat vähän jäykät. Iltaa myöten onnistuin jostain kehittämään vielä närästyksenkin päälle. Ei hyvät lähtökohdat fribaulua ajatellen. Toisaalta, hinku heittämään oli kova kun sateisesta sääennusteesta huolimatta oli selkeää, tuulista tosin, ja edellisestä heittokerrasta oli jo yli viikko aikaa. Jahkailin aikani ja lopulta pakkasin putterit ja midarit laukkuun, unohdin pyyhkeen (sateinen päivä, hyvähyvä!) ja markkerin ja lampsin Sammonlahden radalle. Ajatus oli heittää jos hyvältä tuntuu ja tulla pois jos ei. Tulosta en ajatellut ottaa ylös, ennemminkin lähdin iltareippailuhengessä nakkelemaan.

Ekalla väylällä avaus lähti pienessä hyssessä mutta jäi väylälle, putin tupelsin alarautaan ja par taskussa kohti kakkosta. Kakkosen avaus miun mittapuulla nätillä MD2-hysseflipillä, joka jäi jonkun 10-15 metriä vajaaksi. Alle ja par. Kolmosen avasin toiseen mäntyyn oikealta, josta putteri kimmahti vasemmalle puun taakse. foreneppi korin oikealle puolelle ja jälleen par. Neloselta vakaampi midari pienellä hyssellä menee mandosta mutta feidaa liian nopeasti. Vasemmalta pusikosta putterilla sormirolleri vasemmalle puolelle korista ja pitkähkö putti sisään. Eka par tältä väylältä. Vitosella hysseflipillä pillisuora mutta vajaa avaus. Lähäri korille ja par. Kutosella forelirvautus lähtee liian matalana ja/tai laakana ja painuu ulkomutkaan. Neppi alle ja par. Seiskalla avasin C-P1:n sijasta alivakaammalla D-P1:llä ja kannatti - avaus kääntyi vähän yli, väisti puut ja taisteli ittensä korin oikeaa puolta suojaavan kuusen ohi. Putti sisään ja uusi birdieväylä oli tosiasia. Kasilla nakkasin MD2:n vähän liian isossa hyssessä, mutta jäi putille ja toinen birdie. Viimeisellä väylällä forelirvautus MD2:lla lähti vasemmalle, luovi pari puuta ja kuoli puoleenväliin kuusen oksiin feidaten väylään. Lähäri alle ja par.

Yllä olevassa kuvassa kierroksen kestoaika on nolla, koska hakkasin tuloksen softaan sisään jälkeenpäin. Hämmentävä fiilis oli tallustella kotiin. Alunalkaen fiilis oli tosiaan sellainen "käydääs nyt sitten heittelemässä ettei ihan kokonaan unohdu", mutta lopputuloksena sain viisi heittoa omasta ennätyksestä pois ja elämäni ekan bogeyfreen kierroksen. Tupeltamista ei varsinaisesti ollut ja heitot lähtivät niinkuin niiden pitikin.

Went to see physiotherapist today about my neck problems. I got some exercises as well as guidance to improve my ergonomy at the work. We'll see how it goes but the hopes are high!

Last night I went to Sammonlahti. I was tired and my neck wasn't feeling that good. I wasn't in that good mood to start with, but eventually I decided to just go for it, just for the exercise if nothig else. somehow I ended up bettering my previous record by five throws and made my first bogeyfree round ever. Weird, it shouldn't have gone that well, considering... well... everything.