Keväällä sain rikki ensimmäisen tälle kesälle asetetuista tavoitteista. Silloin väylädraiveri kopsahti sadan metrin rajan paremmalle puolelle. Sen jälkeen pääsin sataan metriin vielä jonkin aikaa, mutta tekniikkamuutosten takia heittopituus alkoi lyhenemään ja niskakipujen takia kentällä reuhtominen sai jäädä vähemmälle. Draivin pituus oli 80 metriä ja siinä pysyi. Ei ollut väliä mikä kiekko siinä tassussa oikeastaan oli - midarilla (joissain tapauksissa jopa putterilla) päästiin samoille mitoille kuin väylä- saati sitten pituusdraiverilla.
Vaikka draivipeli oli surkeaa välillä valonpilkahduksia osoittavaa räpellystä (henk. koht. mieleipide), on tulostaso ollut kehitykseltään pelkästään positiivista. Puttipeli paranee päivä päivältä ja hyvä lähäripeli on tuottanut uusia ennätyksiä sekä Myllymäkeen että Karhumäkeen. Olen päässyt kiertämään uusia ratoja ja kiekkoja ei enää niin paljoa tarvitse kaivaa pusikoistakaan. Frisbeegolf on mukavaa.
Yksi uusista radoista - jolla kävin itse asiassa maanantaina - on Imatran urheilutalon ysiväyläinen. Olimme vaimon ja tytön kanssa kesäpäivän vietossa Imatralla ja tytön käytyä päiväunille rattaisiin tallustimme tuonne kuikuilemaan. Rata on puistomainen ja lyhyt "neppailurata" ja vaimolle tuuminkin, että nyt jos päästäisiin ensimmäistä kertaa pakkaselle.
Rata oli hyvää lähäriharjoittelua. Lyhyin väylä oli 43 metriä ja pisin 95. Tuo 95-metrinen seiskaväylä oli siis ainoa väylä jolla tiillä oli driveri. Jaaa oli muuten ainoa väylä, jolta paukahti bogey korttiin, hermostutti niin vietävästi tuo draiverilla avaus, kun "ei se toimi kun se lähtee ylös ja nokka pystyssä...". Noh, avaus ekaan puuhun vasemmalla ja vaikka jatko oli silkkaa timanttia niin par-putin sössin rautoihin.
Muuten menikin sitten loistavasti. Pirkkuja tuli kolme kappaletta ja pari pirkkuputtia jäi vielä ujoina alarautoihin. Kokonaistulos -2 ei ehkä päätä huimaa, mutta miulle henkilökohtaisesti se merkkaa sitä ekaa kierrosta, joka meni alle ihannetuloksen. Tämä ei ollut miulla listattuna kesän tavoitteisiin, mutta saavutus tämäkin.
Tiistaina oli aamulla valinnan paikka. Vaimo ja tyttö lähtivät tapaamaan rantailun ja leikkipuistoilun merkeissä toista äiti-tytär -seuruetta ja iskällä oli vapaat kädet. Lähinnä valittavissa oli kentälle meno draivailun merkeissä tai kierros Myllymäkeä. Lähdin Myllymäkeen, vaikka Urheilutalon draivimörkö oli jäänyt ihan oikeasti häiritsemään. Rento ratkaisu miulta oli keskittyä otteeseen ja ranteen pitämiseen hallinnassa - näin PERIAATTEESSA pitäisi nokkakulma saada alas. Paljon sitä ei kuitenkaan ole liikaa.
Tuumasta toimeen ja radalle. Lämmittelydraivailut ykkösväylän tiiltä ja kierrosta käyntiin parilla. Kakkosväylälle oli rakennettu porttimando, joka estää korkeat hysselinjat mutkan taakse. Avaus sipaisi porttia ja kuoli ennen mutkaa, lopulta bogia korttiin. Kolmosesta peruspar, kun avaus kävi oikealla lehvissä. Tässä kohtaa huomasin, että draivi lähtee paremmin. Nokkakulma näytti (sitä mitä ehti ennen puita nähdä) pysyvän aisoissa!
Nelosen murheenkryyniin tarjoilin normaalista kämmenavauksesta poiketen MD2:a, joka kovalla vedolla käänsi väylään. Jatkoon piti heittää P1:llä antsa korille, mutta läjäytin kiekon seuraavaan puuhun. Bogia siis. Vitosesta oltiin upealla Tiippariforella 7 metrin pirkkuputilla, mutta ei tänään. Kutoseen tarjoilin liian alivakaata kiekkoa ylikääntävään ylämäkiässään, mutta hyvä lähäri ja pitkä putti pariin. Seiskalla avaus vasempaan puuhun, josta jälleen tavoistani poiketen neppasin putterin pienestä rakosesta (tähtäsin siihen jopa!) korin alle ja par pelastettu siitäkin. Kasiin ylämäkeen MD2:a, joka jäi vajaaksi. seifti alle ja par.
Tässä kohtaa oli hymy korvissa ja +2 kortissa. Tiesin kyllä, että tilastollisesti loppua kohti bogien määrä kasvaa, mutta tässähän mentiin ennätystahtiin. Jopa alle +10:n on mahdollista.
Sitten tuli triplabogey. Ysillä tarkoitus oli heittää MD2 pienellä hysseflipillä puuränniin ja antaa alamäen viedä alivakaata kiekkoa koria kohti oikealle, mutta mokoma lipesi ekaan puuhun vasemmalle. Pahasta paikasta jatkoa S-FD:llä, tavoitteena S-linja lähelle koria, mutta kiekko ei suoristanut. Oltiin lähempänä koria mutta puskassa vasemmalla. Putteria lapaan ja lähäriä korin alle... ei vaan lähäri edessä olevaan mäntyyn ja vasta seuraava harmillisen kauas korista. Puttikin meni alarautaan. +2 vaihtui +5:een kun lähdettiin toiselle puolikkaalle.
Onneksi tuo tripla ei jäänyt vaivaamaan, vaan kolmelta seuraavalta väylältä nappasin parin jokaiselta. Kolmeltatoista tuli viime kierroksen pirkun jälkeen harmittava bogey, kun avaus osui mäntyyn ja lähärin jälkeinen putti rautoihin. Neljältätoista bogey on hyväksyttävää, ainakin miulle. 15:en avaus meni pidemmälle mäkeen kuin ennen - ja kovaa. Harvoja kertoja, kun näen kakkosheitolla korin! Lähäri kapsahtaa katajaan ja bogey napsahtaa korttiin, mutta hyvä fiilis kuitenkin. Kuudeltatoista nappasin uuden pirkun kun kerrankin tässä lähti avaus niinkuin piti.
Kahdelle viimeiselle väylälle siirtyessä kortilla seisoi +7. Ajattelin, että nyt on varaa sössiä molemmista väylistä bogi ja vielä ollaan +9:ssä... Noh, niin... 17:n avaus oikealle puiden sekaan ja jatkon antsaviritelmä muutaman metrin päähän eteenpäin samanlaiseen paikkaan. Upsilla pääsin korikummun juureen, mutta bogeyputti ei uppoa. Tupla korttiin ja +9:n tavoittelu vaihtui +10:een. Viimeisellä väylällä avaus S-FD:llä kovaa ja matalahkona. Kerkesin jo miettiä, että nyt mennään pitkälle kun kiekko vaeltaa kriittisen paljon oikealle ja nappaa oksaan ja feidaa vasemmalle puuryhmän reunalle. Hyssellä aidan väärälle puolelle ja julmetulla Banshee-piikkihyssellä korin tuntumaan. Käsi tutisten putti sisään.
Elieli, +10 kortissa täyttää kaksikin ruutua. Ensinnäkin, uusi ennätys yhden parannuksella ja toisekseen, kesän ehkä kovin tavoite täytetty. Kannatti lähteä radalle. Eniten par-tuloksia kierroksella ja yksi uusi pirkkuväylä. Draiviin löytyy taas hieman luottoa ja palo parantamaan on kova!
Few goals were met in the past few days. I managed to visit yet again new course, this time in Imatra (Urheilutalo). This course ended up being the first one to go below par for me! Nothing big considering the course but significant milestone for me.
I also met another, bigger goal. I was going to go test my drive at Myllymäki and ended up breaking my record and thus meeting the goal of scoring it +10! Triple bogey from 9 was a shame, and double form 17 could've been avoided, but otherwise a solid, good round.
I wanna go again!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti