Kotiuduin tänään anoppilasta. Edeltävään viikkoon kuului poikkeuksellisen paljon kirjoitettavaa ja vähän aikaa tai mahdollisuuksia kirjoittaa. Jaankin patoutuneen informaatiotulvan enemmän tai vähemmän kronologisesti osiin. Nyt kun alkaa uskaltamaan takaisin radoille niin kummasti juttua piisaa tännekin.
Haimme pakastimen takaisin kotiin viime torstaina. Muutaman viime vuoden pakastin oli maannut vanhempieni luona varastossa, mutta nyt oli aika hakea kapistus takaisn käyttöön. Päivä oli kaunis ja kiire ei ollut niin päätimme heittää pienen lenkin ja koukata Klamilaan Virolahdella. Klamilan kalasatamaan oli lehtijuttujen perusteella noussut uusi 9-väyläinen rata, jota oli aikomus testata. Ratakarttaa tai väyläkuvauksia ei löytynyt - rata kun oli uusi, mutta eipä tämä haitannut. Kalasataman kioskilta käytiin kyselemässä neuvoa radan löytämiseksi, ja pienen tallustamisen jälkeen näkyi tämä:
Tuosta kartasta on hyvä ottaa kuva. Summittainenhan se on, mutta ilman sitä eksyy. Pienen ihmettelyn jälkeen ensimmäinen korikin ilmestyi latupohjaa pitkin näkyviin ja jaloista löytyi kallioon maalattu oranssi viiva - ykköstii. Par-lukemista ei hajuakaan, mutta eipä sillä sen isompaa merkitystä loppujen lopuksi ole. Ja sai suorittaa:
Tässä kohtaa sanottakoon, että en missään nimessä yritä kuulostaa kyyniseltä. Täytyy ihan rehellisesti arvostaa sitä intoa, jolla tuo rata on rakennettu. Väylissä on monipuolista ajatusta ja korit ovat hyvät. Kaikki muu siinä ympärillä tuntuu vain vielä olevan vähän keskeneräistä.
 |
| Kakkostii. |
Vaihtelua löytyi. Kaksi ensimmäistä väylää mentiin latupohjalla, esin suoraa ja sitten alamäkimutkaa. Sitten vastaan tulee avoin vanha sorakuoppa, josta poiketaan parin väylän verran umpimetsään. Soramontun harjalta kämmenlirvaisun jälkeen painutaan takaisin metsään, jossa välillä latupohjalla poiketen ollaan loppuun asti.
Kuten sanottua, uusi rata on uusi, mutta välillä vaikutelma on hyvin keskeneräinen. Tiipaikkoja ei ole merkitty kovin hyvin - maassa makaava puuriuku ilman väyläopastetta on hyvin vaikea löytää kartankaan kanssa, etenkin kun väyläsiirtymien polkuja ei ole vielä muodostunut. Myös metsäradat kaipaisivat karsimista. Umpimetsässä kököttävä kori ja 70 metrin päässä oleva tii eivät muodosta selkeää väylää, kun sitä puustoa vain on siinä välissä sen verran, että tuuripeliksi menee - 15 metriä korilinjalta vasemmalle tai oikealle löytyy tasan samanlainen "väylä". Osa puista oli merkattu, toivottavasti kaatoa varten. Samaa ongelmaa poti myös väylä 7. Kartta valehtelee tässä hiukan, koska todellisuudessa väylä tekee melkein täyden puoliympyrän umpimetsässä. Helpoin ja varmin tapa lähestyä koria onkin nakata putteri tiiltä suoraan taaksepäin latupohjalle, josta kori näkyy suoran alamäen päässä. Varsinkin kun se väylä on sitä umpimetsää. Välillä kori oli myös piilotettu esteiden sekaan, joka paikoin tekee parimetrisenkin putin mahdottomaksi.
No mutta, kyllähän tuon loppujen lopuksi nakkeli läpi. Into laskea varsinaista tulosta tosin lopahti kahden väylän jälkeen. Ehkä tälle radalle pitää antaa aikaa muovautua (ja karsiutua). Joka tapauksessa hyvä, että laji leviää Kaakonkulmallekin. Henkilökohtaisella mittapuulla radan kohdalla on nyt rasti ruudussa - käyty, hyvä - ja eteenpäin.
So much has happened in the past week, that I'm going to chop the feed into smaller segments. Be prepeared to hear from me more frequently from now on.
Last Thursday we were going to pick up a freezer from my parents' house. We took a small detour there and visited Klamila, a small village in Virolahti. There was this new and somewhat locally hyped disc golf course that I wanted to test.The expectations were a bit too high, but nevertheless, it was a fun throw.
First of all, I appreciate the effort. The holes were planned to be varied in terms of terrain, elevation and shape, but the execution was still bit lacking. The baskets were great, but there were no proper teesigns (or tees). Some of the holes were in the middle of forest without an actual fairway. Probably the course will shape itself (or someone will) in a way that the holes are something more than lucky throwing. I'm going to visit Klamila again, but I'm going to let it complete itself first.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti