Kuuden jälkeen seurue lähti kiertämään soramonttua. Jasinille ja Tepolle kerta oli ensimmäinen, itse oli jo muutaman kierroksen rataa kiertänytkin.
Sen kummempaa sukseeta kierros ei omalta osalta ollut - pirkkuja ei tullut, mutta bogeja senkin edestä. Avaukset lähtivät taivaille (ei vissiin enää tullut yllätyksenä) ja kiekko lensi nokka pystyssä. Jotenkin tuntuu turkaisen vaikealta heittää, kun lennon alkuvaihe on niin (ali-)vakaa kuin pitäisikin, mutta feidi tulee peliin mukaan aivan liian nopeasti kun kiekosta loppuu vauhti. Tai jotain, en miä tiedä.
Tällä kierroksella kohtasin monenlaista. Ensin ykkösväylällä niin kusuttu "kakkosnelonen": 35-metrisen jyrkähkön ylämäkiväylän avaus jonkinlaiselle putille. Putti alarautaan ja rolli ties minne. Olisi varmaan kannattanut vain seiftata... Kakkoselta haettiin pirkkua mutta "ei tänään". Kasiväylällä avaus ylämäkeen nappaa puuhun, joska kiekko kuolee ja rollailee metrin päähän tiistä. Ei tuolle voinut muuta tehdä kuin nauraa. Lopputulos +7, siitä on hyvä parantaa.
Rata oli itsessään ok. Erilaisia muotoja ja korkeuseroja löytyi, mutta yksin en suosittele tuonne menemään. Monien väylien avauksen joutuu tekemään sokkona joten spotterin käyttö on vähintäänkin suositeltavaa!
Last Tuesday I was throwing with Jasin and Teppo in Ykslammi and Tervakoski. It was fun to see old friends and go through old and new courses in the region. Both scores left "some" room for improvement, but the main thing was that we all had good time. Tervakoski was fun experience, but I should warn that many of the teeshots are blind and using a spotter is highly recommended!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti