Ekat puttitreenit ikinä.

Noh, niinhän se tuli talvi viimein Etelä-Karjalaan. Onhan se tietysti ihan siisti juttu, että ulkona alkaa näkemään jotain jo kasin jälkeen, mutta eipä tuolla toisaalta kehtaa -10 asteessa riekkua pihalla kiekkojen kans. Hinku harjoitella - jatkaa siitä, mihin männäviikon kenttätreenillä jäätiin - on kova, joten jotain oli keksittävä. Sunnuntaina yritin pitää liikeratoja muistissa pyyhetreenin avulla ja muutenkin vähän reippailla olohuoneessa. Jäi hyvä fiilis, vaikka tilaa kunnon pyyhedraiveille ei varsinaisesti ole. Toivottavasti tuon läpivedon ja liikeradan saa pysymään lihasmuistissa kevääseen. Ja mikä jottei, kunhan ottaa vaan projektiksi.

Eilen lähdin sitten miettimään, että mitäs muuta sitä pystyis sisällä tekemään. Vähän aikaa puntaroin, ja sitten välähti, että miun puttipeli on oikeastaan jäätävän huonoa; ote ei ole vakio, tyyli muuttuu sitä mukaa kun tulee uusia youtube-videoita vastaan eikä nuppikaan oikein radalla kestä. Ei kestä, vaikka ainoa, joka asettaa suorituspaineita olen minä itte.

Tuumasta toimeen. Likka puljaili omiaan olkkarin lattialla, ja miä siirsin takaoven tuntumaan tommosen kapean, käsinojallisen tuolin (olisko reilut kaks kiekonleveyttä käsinojien välissä) ja siihen sohvatyynyn "maaliksi". Takana oli olohuoneen ikkunat, joten tiettyä varovaisuutta piti pitää yllä - ensimmäiset heitot siis läheltä!

Frisbeegolf-forumin tekniikkakeskusteluista ammensin sen verran tietoa, että lähdin muokkaamaan jo olemassa olevaa, sitä miun alun perin omaksumaa, puttityyliä. Kyseessä on siis perusliikkeeltään suora työntö, jonka alkuasento on käsivarsi koukussa. Nimeä tuolle en tiedä, muutakuin Snake strike -putti. Otetta muokkasin sen verran, että ennen kun olin pitänyt etusormen kiekon ulkokehällä ja muut sormet viuhkamaisesti suorana kiekon alla, niin nyt asetin pikkusormen ja nimettömän kiekon rimmille. Jotenkin tää otteen muutos teki sen, että kiekko lähti helpommin vaakatasossa eikä hyzer-kulmassa ja sen että ote oli hyvin helposti toistettavissa samanlaisena. Ja tulostahan alkoi tulla. Olohuoneen rajoitteiden takia en päässyt kuin about kuudesta metristä pisimmillään puttimaan, mutta hyvinhän nuo tuntuivat uppoavan. Vähän muokkasin ja modailin heittoa, ja lopulta päädyin vielä ihan vähän avittamaan ranteella irroitusta, että kiekko lähtisi kädestä siistimmin. Satakunta puttia tuli varmaan paukuteltua, pääasiassa 5-6 metristä. Jatkokehitelmänä pinosin samaisen tuolin päälle kaksi Ikean kuutiorahia päällekkäin, päällimmäisen itseen päin, ja sulloin pari sohvatyynyä sisään. En kerennyt paljon testailla mutta on lähempänä "oikeaa" korkeutta nyt. Tätä siis luvassa lisää!

Olivat siis ensimmäiset puttitreenit ikinä! Woo!

Yeah, so, the winter came finally. Going outside throwing is simply put out of the question, but innovative (and addicted) people find their way of maintaining their performance! On Sunday I did some towel drives and some other excercise to keep some sort of muscle memory up. Felt good. Hopefully this way the spring is efficient when going outside again. Yesterday was all revolving around my putts. I made a makeshift basket out of a small armchair, first with just a pillow in it and later few of Ikea cubical legrests. Also formed some routines in my putts in terms of grip (index on outside of the rim, middle finger straight below the flightplate and pinky and ring finger cirled against the rim) and my style (kind of snake strike putt, check the link above). All in all, livingroom allowed 6 meters of putting distance at max, and most of my putts were about of the max distance. Made a total of around 100 of them. Now that the method is usable, the training should be more frequent, too.