Pakkanen on pysytellyt nyt jo viikon verran tuolla 15 asteen hujakoilla ja luntakin on saatu sen verran, että kiekkojen ulkoiluttaminen on jäänyt tekemättä. Oman "kunnon" ylläpito on tällä hetkellä pyyhkeen ja aiemmin esitellyt puttituolin varassa.
En muuten ole enää viritellyt noita raheja "koriksi". Se lastulevyrungon reuna on niin mahottoman terävä, että kiekko ottaa turhan paljon osumaa. Tuoliin siis. Jonkinlainen luotto omaan puttiin alkaa löytymään, välillä menee railakasti tuolistakin ohi, mutta suurimmaksi osaksi tuppaavat pysymään käsinojien välissä. Ajatuspuolella olen pyrkinyt nimenomaan keskittymään siihen suoraan vetoon - kiekon linja on työnnön alusta irroitukseen suora, eikä kierrä mistään. Tällöin kiekon suunnassa on huomattavasti vähemmän hajontaa eikä ohituksia sivuilta pitäisi tulla paljoakaan.
Otteen puolella palasin takaisin tuohon "kaikkisormetlevälläänkiekonallapaitsietusormirimmillä" -otteeseen. Tuntui loppujenlopuksi luontevammalta eikä vaikuttanut putin laatuun. Pääosa kehityksestä oli siis siinä oman rutiinin luomisessa - siinä, että liikeradat vakioituvat. On se vaan nätti se kiekko kun se lentää sinne minne yrittää.
Kiekko-ostoksia ei ole ollut, joskin listaa on laadittu. S-MD2 Fiend on se todennäköisin midariostos ja heittoputteriksi C- tai S-P1. Kiirettä ei ole, koska heittämään ei pääse. Villejä kortteja / vaihtoehtoja löytyy sitten MVP:n Anode ja Axis -kiekoista, mutta jos hypistelemään en pääse, niin Discmanialla mennään.
Eipähän tässä, sisäreenaus siis jatkuu.
19.1.2014
14.1.2014
Ekat puttitreenit ikinä.
Noh, niinhän se tuli talvi viimein Etelä-Karjalaan. Onhan se tietysti ihan siisti juttu, että ulkona alkaa näkemään jotain jo kasin jälkeen, mutta eipä tuolla toisaalta kehtaa -10 asteessa riekkua pihalla kiekkojen kans. Hinku harjoitella - jatkaa siitä, mihin männäviikon kenttätreenillä jäätiin - on kova, joten jotain oli keksittävä. Sunnuntaina yritin pitää liikeratoja muistissa pyyhetreenin avulla ja muutenkin vähän reippailla olohuoneessa. Jäi hyvä fiilis, vaikka tilaa kunnon pyyhedraiveille ei varsinaisesti ole. Toivottavasti tuon läpivedon ja liikeradan saa pysymään lihasmuistissa kevääseen. Ja mikä jottei, kunhan ottaa vaan projektiksi.
Eilen lähdin sitten miettimään, että mitäs muuta sitä pystyis sisällä tekemään. Vähän aikaa puntaroin, ja sitten välähti, että miun puttipeli on oikeastaan jäätävän huonoa; ote ei ole vakio, tyyli muuttuu sitä mukaa kun tulee uusia youtube-videoita vastaan eikä nuppikaan oikein radalla kestä. Ei kestä, vaikka ainoa, joka asettaa suorituspaineita olen minä itte.
Tuumasta toimeen. Likka puljaili omiaan olkkarin lattialla, ja miä siirsin takaoven tuntumaan tommosen kapean, käsinojallisen tuolin (olisko reilut kaks kiekonleveyttä käsinojien välissä) ja siihen sohvatyynyn "maaliksi". Takana oli olohuoneen ikkunat, joten tiettyä varovaisuutta piti pitää yllä - ensimmäiset heitot siis läheltä!
Frisbeegolf-forumin tekniikkakeskusteluista ammensin sen verran tietoa, että lähdin muokkaamaan jo olemassa olevaa, sitä miun alun perin omaksumaa, puttityyliä. Kyseessä on siis perusliikkeeltään suora työntö, jonka alkuasento on käsivarsi koukussa. Nimeä tuolle en tiedä, muutakuin Snake strike -putti. Otetta muokkasin sen verran, että ennen kun olin pitänyt etusormen kiekon ulkokehällä ja muut sormet viuhkamaisesti suorana kiekon alla, niin nyt asetin pikkusormen ja nimettömän kiekon rimmille. Jotenkin tää otteen muutos teki sen, että kiekko lähti helpommin vaakatasossa eikä hyzer-kulmassa ja sen että ote oli hyvin helposti toistettavissa samanlaisena. Ja tulostahan alkoi tulla. Olohuoneen rajoitteiden takia en päässyt kuin about kuudesta metristä pisimmillään puttimaan, mutta hyvinhän nuo tuntuivat uppoavan. Vähän muokkasin ja modailin heittoa, ja lopulta päädyin vielä ihan vähän avittamaan ranteella irroitusta, että kiekko lähtisi kädestä siistimmin. Satakunta puttia tuli varmaan paukuteltua, pääasiassa 5-6 metristä. Jatkokehitelmänä pinosin samaisen tuolin päälle kaksi Ikean kuutiorahia päällekkäin, päällimmäisen itseen päin, ja sulloin pari sohvatyynyä sisään. En kerennyt paljon testailla mutta on lähempänä "oikeaa" korkeutta nyt. Tätä siis luvassa lisää!
Olivat siis ensimmäiset puttitreenit ikinä! Woo!
Yeah, so, the winter came finally. Going outside throwing is simply put out of the question, but innovative (and addicted) people find their way of maintaining their performance! On Sunday I did some towel drives and some other excercise to keep some sort of muscle memory up. Felt good. Hopefully this way the spring is efficient when going outside again. Yesterday was all revolving around my putts. I made a makeshift basket out of a small armchair, first with just a pillow in it and later few of Ikea cubical legrests. Also formed some routines in my putts in terms of grip (index on outside of the rim, middle finger straight below the flightplate and pinky and ring finger cirled against the rim) and my style (kind of snake strike putt, check the link above). All in all, livingroom allowed 6 meters of putting distance at max, and most of my putts were about of the max distance. Made a total of around 100 of them. Now that the method is usable, the training should be more frequent, too.
Eilen lähdin sitten miettimään, että mitäs muuta sitä pystyis sisällä tekemään. Vähän aikaa puntaroin, ja sitten välähti, että miun puttipeli on oikeastaan jäätävän huonoa; ote ei ole vakio, tyyli muuttuu sitä mukaa kun tulee uusia youtube-videoita vastaan eikä nuppikaan oikein radalla kestä. Ei kestä, vaikka ainoa, joka asettaa suorituspaineita olen minä itte.
Tuumasta toimeen. Likka puljaili omiaan olkkarin lattialla, ja miä siirsin takaoven tuntumaan tommosen kapean, käsinojallisen tuolin (olisko reilut kaks kiekonleveyttä käsinojien välissä) ja siihen sohvatyynyn "maaliksi". Takana oli olohuoneen ikkunat, joten tiettyä varovaisuutta piti pitää yllä - ensimmäiset heitot siis läheltä!
Olivat siis ensimmäiset puttitreenit ikinä! Woo!
Yeah, so, the winter came finally. Going outside throwing is simply put out of the question, but innovative (and addicted) people find their way of maintaining their performance! On Sunday I did some towel drives and some other excercise to keep some sort of muscle memory up. Felt good. Hopefully this way the spring is efficient when going outside again. Yesterday was all revolving around my putts. I made a makeshift basket out of a small armchair, first with just a pillow in it and later few of Ikea cubical legrests. Also formed some routines in my putts in terms of grip (index on outside of the rim, middle finger straight below the flightplate and pinky and ring finger cirled against the rim) and my style (kind of snake strike putt, check the link above). All in all, livingroom allowed 6 meters of putting distance at max, and most of my putts were about of the max distance. Made a total of around 100 of them. Now that the method is usable, the training should be more frequent, too.
11.1.2014
In the Bag
Sainpas itteä niskasta kiinni ja kirjoitettua tuon In the Bag -sivun valmiiksi. Sinne on nyt listattu, ja jatkossa tietenkin sinne päivittyy, kaikki ne kiekot mitä tulee hyppysissä pideltyä. Tällä hetkellä kiekkoja on kaksitoista kappaletta (viimeisin tuli ostettua tätä luonnostellessa), mutta pari niistä on periaatteessa identtisiä ja osa jouluna lahjaksi saatuja. Yhdestä kasvoin ulos, herranjestas! Tai no, bagissa sekin kiekko kulkee vielä, eri roolissa kuin ennen.
Mutta, käydäänpäs välineistö läpi!
Bageina on 15 euroa paikallisessa Intersportissa tarjouksessa maksanut Innova Starter Bag. Myyntitekstien mukaan vetää 8-10 kiekkoa, jonka lisäksi putterille on vielä oma tasku. Toinen bagi on periaatteessa Discraftin vastaava. Sen sain osana joululahjasettiä, mutta kulkee vissiin nimellä Weekend bag. Vetää muistaakseni 6-8 kiekkoa ja putterin. Molemmissa bageissa on (pieni) vetoketjutasku sekä juomapullolle pussi. Innovan bagissa on muuten kankainen väliseinä, joka jakaa laukun kahtia, Discraftin bagissa tätä ei ole (bagi nyt on muutenkin hitusen pienempi).
Sitten tuo pyyhe... Se on ihan Luhdan käsipyyhe! Imee vettä ja on kivan kokoinen.Ei liian karkea, ei liian ohut, ja sopivan kokoinen. Jotain värjäymää siinä on, ei tosin vaikuta mihinkään. Mukana kulkee myös pari permanenttitussia, jos iloisen pyyhkeellä hinkkaamisen seurauksena sattuisi nimi ja/tai puhelinnumero kiekon pohjasta häviämään. Ovat sininen ja punainen, joista punaista käytän kaikkiin paitsi punaisiin kiekkoihin.
Sitten nuo pelin kannalta tärkeimmät, eli kiekot. Käyn kiekot kuvien jälkeen läpi kronologisesti. Tässä siis driverit...
...ja tässä midarit ja putterit
Tuo sininen Discmanian MD2 Fiend on miun ihka ensimmäinen kiekko. Sain sen miut lajin pariin esitelleeltä kaverilta viime syksynä, kun ei kuulemma oikein tykännyt heittää sitä. Ittehän tykkäsin. Laajensin melko nopeasti kiekkovalikoimaa Discmanian kolmen D-linen kiekon setillä. Siinä tuli siis tuo P1 Maniac, toinen MD2 sekä tuo keltainen FD Jackal. Näillä päästiin mukavasti pelin pariin ja opettelemaan lajia, mutta vakaammiksi drivereiksi ostin työkaverilta nuo Innovan kiekot, TeeBirdin ja Bansheen, Champion-muovilla molemmat. Setti jonkin aikaa hyvä sellaisenaan - FD:llä heitin suorat avaukset, TeeBirdia tai Bansheeta tuli käytettyä, kun tarvittiin varmaa fadea. Myös kovemmissa kämmenheitoissa TeeBird toimi hyvin. MD2:t olivat mukavan manipuloitavia, suoria midareita ja puttaus toimi tuolla P1:llä. Mutta sitten tapahtui ilmeisesti kehitystä, eikä tuo Jackal tahtonut enää olla suora. Joko ittellä kehittyi käsi, kiekko kului (hiton Ykslammi, se syö noita kiekkoja!) tai molempia, mutta FD:stä tuli kertaheitolla fadeton oikealle menevä kiekko. Tilasin sen ja toistaiseksi vielä suoriin avauksiin liian vakaan TeeBirdin väliin 175-grammaisen S-linen Jackalin. Sen mitä olen tuota ehtinyt heittää, niin toimii täydellisesti. Ja sen pitäisi kestää vähän enemmin!
Tässä olikin setti jouluun asti. Jouluna vaimo antoi lahjaksi tuon Westsiden BT-muovisen Tuonelan Lautturin. Tätä pääsin paiskomaan Karhumäessä sekä pari heittoa kentällä. Selkeästi nopeampi kiekko kuin nuo aiemmat ja todella vakaa. Tällä hetkellä toimii heittoihin, joiden pitää mennä pitkälle ja vasemmalle. Saa nähdä, miten tuo lähtee kulumaan ja kuinka paljon suoristuu. Innolla odotan, että tätä pääsee heitelemään lisää.
Vanhemmat olivat hommanneet lahjaksi nuo kolme Discraftin kolme Pro-D -muovista kiekkoa - Magnet, Buzzz ja XL. Nämä ovat painoiltaan siellä 164-168 -grammaisia. Aiemmassa tekstissä kerroinkin, miten nuo Buzzz ja XL lensivät, mutta kerrattakoon vielä, että XL asettuu miulla noiden Jackalien väliin, mutta hyvin lähelle S-linea. Buzzz sai taas miut muistamaan, millaisia nuo MD2:t olivat uutena... (hiton Ykslammi taas!). Magnetista en taas oikein osaa sanoa mitään, istuu käteen samoin kuin tuo Maniac, ja molemmat tuntuvat aavistuksen liian korkearimmisiltä. Voi kyllä olla ihan tuon tauonkin syytä, tiedä häntä. Pitää treenata tuota puttausta ja putterilla heittämistä vielä.
Lähdettiin tänään koko perheen voimin Lappeenrannan keskustaan kaupoille. Pyörähdin keskustan Intersportissa kuikuilemassa, josko heillä olisi vielä kiekot liikkeessä myynnissä. Jos tuuri kävisi, siellä voisi olla tuolla aiemmin kaipailemani kestävämuovinen suora midari (myyvät siis Innovaa ja Discmaniaa, eli MD2:sta tai Makoa haetaan). Noh. Niin... jaah, ostin sitte S-linen PD:n... Pitäisi olla saman oloinen kuin tuo Lautturi on uutena, mutta mikäli yhtään osaa aavistaa, niin se saattaa suoristua tuosta aika sähäkästi. Tuo PD on muuten jännän värinen. Ensiksi katoin, että valkoinen. Otin toisen valkoisen kiekon viereen ja tuo onkin haaleen vaaleenpunanen. Joku vaihtovärinen vissiin. Hieno joka tapauksessa.
Pitkä teksti tuli. Onneksi kuvien kanssa oli apuri paikalla!
My In the Bag -page is ready, but here I'll present my equipment and discs. So far I have two small bags - One is from Innova (8-10 discs) and the other from Discraft (6-8). Mainly I use the Innova one, because at least for now I can carry all my discs in it. The towel is just a regular towel meant to dry one's hands with, nothing special there. Also, some permanent markers are always inmy bag, just in case I wipe my markings off of the discs during a course.
And then the discs. I started with the blue MD2, which my friend didn't like and he decided to giveit to me. Afterwards Ibought a Discmania set containing P1, MD2 and FD, all in D-line. Ialso bought few discs to fulfill the need for more stable drivers - Champion TeeBird and Banshee from Innova.
Later Inoticed that either my throwing was improved, the FD got worn out, or both. FD started to turn right without any fade. The TeeBird didn't quite fulfill the role of straight driver, so I bought S-line version of the FD, this time in 175 grams. All good stuff.
For christmas my wife got me Westside Boatman in BT plastic. Faster than my previous drivers, also waaaay more stable. I'm exited to see howthis one wears out! Also, my parents gave me the Discraft Pro-D set of Magnet, Buzzz and XL. The XL isbit more understable than S-line FD and a bit faster too. The Magnet I really don't have an opinion on, my putting and putter-throws are kind of work-in-progress at the moment. But the Buzzz... it remindes me of the MD2s when they were new...! So straight!
Today I was searching my local Intersport for S-line MD2s or Star Makos... But... ehmmm... bought a S-line PD... It should be like the un-worn Boatman. Let's see...!
Mutta, käydäänpäs välineistö läpi!
Sitten tuo pyyhe... Se on ihan Luhdan käsipyyhe! Imee vettä ja on kivan kokoinen.Ei liian karkea, ei liian ohut, ja sopivan kokoinen. Jotain värjäymää siinä on, ei tosin vaikuta mihinkään. Mukana kulkee myös pari permanenttitussia, jos iloisen pyyhkeellä hinkkaamisen seurauksena sattuisi nimi ja/tai puhelinnumero kiekon pohjasta häviämään. Ovat sininen ja punainen, joista punaista käytän kaikkiin paitsi punaisiin kiekkoihin.
Sitten nuo pelin kannalta tärkeimmät, eli kiekot. Käyn kiekot kuvien jälkeen läpi kronologisesti. Tässä siis driverit...
...ja tässä midarit ja putterit
Tuo sininen Discmanian MD2 Fiend on miun ihka ensimmäinen kiekko. Sain sen miut lajin pariin esitelleeltä kaverilta viime syksynä, kun ei kuulemma oikein tykännyt heittää sitä. Ittehän tykkäsin. Laajensin melko nopeasti kiekkovalikoimaa Discmanian kolmen D-linen kiekon setillä. Siinä tuli siis tuo P1 Maniac, toinen MD2 sekä tuo keltainen FD Jackal. Näillä päästiin mukavasti pelin pariin ja opettelemaan lajia, mutta vakaammiksi drivereiksi ostin työkaverilta nuo Innovan kiekot, TeeBirdin ja Bansheen, Champion-muovilla molemmat. Setti jonkin aikaa hyvä sellaisenaan - FD:llä heitin suorat avaukset, TeeBirdia tai Bansheeta tuli käytettyä, kun tarvittiin varmaa fadea. Myös kovemmissa kämmenheitoissa TeeBird toimi hyvin. MD2:t olivat mukavan manipuloitavia, suoria midareita ja puttaus toimi tuolla P1:llä. Mutta sitten tapahtui ilmeisesti kehitystä, eikä tuo Jackal tahtonut enää olla suora. Joko ittellä kehittyi käsi, kiekko kului (hiton Ykslammi, se syö noita kiekkoja!) tai molempia, mutta FD:stä tuli kertaheitolla fadeton oikealle menevä kiekko. Tilasin sen ja toistaiseksi vielä suoriin avauksiin liian vakaan TeeBirdin väliin 175-grammaisen S-linen Jackalin. Sen mitä olen tuota ehtinyt heittää, niin toimii täydellisesti. Ja sen pitäisi kestää vähän enemmin!
Tässä olikin setti jouluun asti. Jouluna vaimo antoi lahjaksi tuon Westsiden BT-muovisen Tuonelan Lautturin. Tätä pääsin paiskomaan Karhumäessä sekä pari heittoa kentällä. Selkeästi nopeampi kiekko kuin nuo aiemmat ja todella vakaa. Tällä hetkellä toimii heittoihin, joiden pitää mennä pitkälle ja vasemmalle. Saa nähdä, miten tuo lähtee kulumaan ja kuinka paljon suoristuu. Innolla odotan, että tätä pääsee heitelemään lisää.
Vanhemmat olivat hommanneet lahjaksi nuo kolme Discraftin kolme Pro-D -muovista kiekkoa - Magnet, Buzzz ja XL. Nämä ovat painoiltaan siellä 164-168 -grammaisia. Aiemmassa tekstissä kerroinkin, miten nuo Buzzz ja XL lensivät, mutta kerrattakoon vielä, että XL asettuu miulla noiden Jackalien väliin, mutta hyvin lähelle S-linea. Buzzz sai taas miut muistamaan, millaisia nuo MD2:t olivat uutena... (hiton Ykslammi taas!). Magnetista en taas oikein osaa sanoa mitään, istuu käteen samoin kuin tuo Maniac, ja molemmat tuntuvat aavistuksen liian korkearimmisiltä. Voi kyllä olla ihan tuon tauonkin syytä, tiedä häntä. Pitää treenata tuota puttausta ja putterilla heittämistä vielä.
Lähdettiin tänään koko perheen voimin Lappeenrannan keskustaan kaupoille. Pyörähdin keskustan Intersportissa kuikuilemassa, josko heillä olisi vielä kiekot liikkeessä myynnissä. Jos tuuri kävisi, siellä voisi olla tuolla aiemmin kaipailemani kestävämuovinen suora midari (myyvät siis Innovaa ja Discmaniaa, eli MD2:sta tai Makoa haetaan). Noh. Niin... jaah, ostin sitte S-linen PD:n... Pitäisi olla saman oloinen kuin tuo Lautturi on uutena, mutta mikäli yhtään osaa aavistaa, niin se saattaa suoristua tuosta aika sähäkästi. Tuo PD on muuten jännän värinen. Ensiksi katoin, että valkoinen. Otin toisen valkoisen kiekon viereen ja tuo onkin haaleen vaaleenpunanen. Joku vaihtovärinen vissiin. Hieno joka tapauksessa.
Pitkä teksti tuli. Onneksi kuvien kanssa oli apuri paikalla!
My In the Bag -page is ready, but here I'll present my equipment and discs. So far I have two small bags - One is from Innova (8-10 discs) and the other from Discraft (6-8). Mainly I use the Innova one, because at least for now I can carry all my discs in it. The towel is just a regular towel meant to dry one's hands with, nothing special there. Also, some permanent markers are always inmy bag, just in case I wipe my markings off of the discs during a course.
And then the discs. I started with the blue MD2, which my friend didn't like and he decided to giveit to me. Afterwards Ibought a Discmania set containing P1, MD2 and FD, all in D-line. Ialso bought few discs to fulfill the need for more stable drivers - Champion TeeBird and Banshee from Innova.
Later Inoticed that either my throwing was improved, the FD got worn out, or both. FD started to turn right without any fade. The TeeBird didn't quite fulfill the role of straight driver, so I bought S-line version of the FD, this time in 175 grams. All good stuff.
For christmas my wife got me Westside Boatman in BT plastic. Faster than my previous drivers, also waaaay more stable. I'm exited to see howthis one wears out! Also, my parents gave me the Discraft Pro-D set of Magnet, Buzzz and XL. The XL isbit more understable than S-line FD and a bit faster too. The Magnet I really don't have an opinion on, my putting and putter-throws are kind of work-in-progress at the moment. But the Buzzz... it remindes me of the MD2s when they were new...! So straight!
Today I was searching my local Intersport for S-line MD2s or Star Makos... But... ehmmm... bought a S-line PD... It should be like the un-worn Boatman. Let's see...!
8.1.2014
Futiskentällinen loskaa
Tietenkin se sitten satoi lunta juuri siksi päiväksi kun piti mennä kentälle treenaamaan. Olinpa vielä onnellinen siitä, kun kenttä on sula (olkoonkin että on märkä). Noh, ittepäinen kun olen, niin menin silti. Villasukat lenkkareihin ja paiskomaan. Tyttö koisi vaunuissa päikkäreitä vieressä. Kerkesi hyvän tovin heitellä ennen kuin sormet veti kohmeeseen, varpaat kastuivat ja käsi väsyi.
Ja löytyi se heitto. Ainakin jotenkin. Parhaimmillaan heitot kantoivat liukkaudesta ja varovaisuudesta huolimatta sinne 75 metrin hujakoille (satelliittikuvasta koitin mittailla). Alkaa siis se juju taas löytyä. Parhaat kesäheitot lensivät sinne 90 metrin (futiskenttä, etenkin kisamittainen, on älyttömän hyvä paikka heittää, kun siinä on vakiomitoilla viivoja - keskiviiva, kuudentoista alueen rajat, rankkupilkut, kaaret) huitteille, että eipä hätiä mitiä, ens kesänä mennään yli siitä.
Tuon Buzzz-kokemuksen jälkeen alkoi tekemään mieli suoraa midaria vähän kestävämmällä muovilla. Joulu kyllä meni jo...
Well of course we got snow for the day meant for practise! Bah, went to the football field anyway, lost (and found again!) a few discs, it's amazing how five centimeters of snow can hide bright red XL...
Managed to get some discipline to my throws. Even though it was extremely slippery, I managed to make some good drives, reaching to 75m, when my best ones are around 90m. Was positively surprised about Discraft's Pro-D plastics grip as well as Buzzz's flight. ALso the XL was nice, reminded me of Jackal, with slightly bigger S-figure. Hopefully those two won't get beat up too soon...
6.1.2014
Radalla piitkästä aikaa
Tajusinpa viime viikonlopun korvilla, että edellinen kerta, kun olin kiekkoihin heittomielessä koskenut... oli marraskuussa. Alkupuolella. Tuumasta toimeen - tänä viikonloppuna ehdin käydä kahden kierroksen verran verestelemässä lihaksia. Voitte varmaan uskoa, miltä tulokset näyttivät...
Lauantaina pyörähdettiin koko perheen voimin Imatralla. Testailtiin uutta turvaistuinta ja käytiin kaupoilla. Ennen kotiinlähtöä käytiin Karhumäen radalla. Vaimo nappasi tytön Manducaan (kaipa tuota kantorepuksikin voi sanoa... googlettakaa) ja miä hoitelin heittelypuolen. Viimeksi Karhumäessä olin käynyt juurikin marraskuun alkupuolella, jolloin olin ekaa kertaa paikkaa kiertämässä. Kangasmaastoon rakennettulla radalla on mukavan vaihtelevia väyliä ja ennen kaikkea edes jonkin verran tilaa (heittää harakoille), joten vajaa kahden kuukauden tauko kostautui "vain" kolmen heiton lisäyksenä aiempaan kierrokseen. Tulos oli siis +16. Draivi tuntui olevan heikoissa kantimissa, putteri ei kestänyt käsissä (ei puteissa saati lähestymisissä), mutta midareilla tuntui toimivan jotenkin. Yleiskuvauksena voisi sanoa, että draiveilla kolisteltiin puita mutta lähäripeli piti tuloksen kurissa. Toivottavasti männyt antavat anteeksi.
Tänään lähdin vielä kahden huitteissa kiertämään kotirataani, Lappeenrannan Myllymäkeä. Vastassa oli lauantailta kipeytyneet lihakset, Myllymäki itsessään sekä tieto siitä, että kohta tuloo pimeä. Tässä kohtaa voitaneen mainita, että Myllymäki on kotiratana vähän kaksiteräinen miekka, etenkin miulle. Se koulii peliä ja palkitsee onnistumiset, mutta virheitä se ei paljoa anteeksi anna. Väylät ovat kapeita ja reunukset tiheitä, korkeuserojakin löytyy sekä ylös että alas. Kontrollirata viimeistä piirtoa myöten. Vaatisi siis sitä tarkkuutta.
Otetaanpas se tulos sitten vaikka tähän väliin. Yleensä miä tähtään siihen, että jos +20 tai alle tulee, niin saa olla tyytyväinen, ennätyksen ollessa +18. Nyt tulos on huikea (ei sillein hyvällä tavalla) +34! Huonot draivit kostautuivat ja nyt ei oikein lähäripelikään pitänyt pakettia kasassa. Putit toimi jotenkin paremmin kuin lauantaina, mutta eipä tuolla vieläkään hurrata. Positiivisena asiana voipi mainita sen, että usein korkeaksi ja/tai puuhun mennut draivi pakotti seuraavan heiton kämmenpuolelta, joka ei miusta toiminut yhtään hassummin. Uskalsin tauosta huolimatta heittää kämmeneltä reippaitakin rykäisyjä, eikä voinut kuin nauttia näteistä lennoista.
Kaipa se on painuttava kentälle reenaamaan, jahka kerkeää. Ehkä keskiviikkona.
So, the last time I've been throwing my discs (in course or in field) was in the first half of November. I realized that this weekend and managed to pull two full rounds. One in Karhumäki, Imatra and the other in my "home corse", Myllymäki, Lappenranta. The pause had left its mark - especially my drives and putting (or putter-trows in general) suffered and the results naturally reflected to it.
Karhumäki, which is more forgiving of the two, only gave thee throws extra since my last round totaling the result to +16. Not bad, but it's to be kept in mind that the previous round there was also my first. Oh well, at least my approach shots were mosly good. Left with a smile and sore muscles.
Then to Myllymäki... The course is not forgiving - the fairways are narrow and surrounded by thick (and I mean thick!) undergrowth and numerous trees. This time my putting was better, although putter shots in general felt bad. My drives were all over the place and my approaches didn't work that well either. But on the bright side the bad driving forced me to throw my weaker side, forehand, quite often and it didn't look bad at all. However, the result was whopping +34, which is 16 more than my best and 14 more than what I consider as good result for myself. Oh well, at least I know what to improve. Left with a smile again.
Hopefully I'll manage to sneak to the local football field to practise my drives. Wednesday maybe...
Lauantaina pyörähdettiin koko perheen voimin Imatralla. Testailtiin uutta turvaistuinta ja käytiin kaupoilla. Ennen kotiinlähtöä käytiin Karhumäen radalla. Vaimo nappasi tytön Manducaan (kaipa tuota kantorepuksikin voi sanoa... googlettakaa) ja miä hoitelin heittelypuolen. Viimeksi Karhumäessä olin käynyt juurikin marraskuun alkupuolella, jolloin olin ekaa kertaa paikkaa kiertämässä. Kangasmaastoon rakennettulla radalla on mukavan vaihtelevia väyliä ja ennen kaikkea edes jonkin verran tilaa (heittää harakoille), joten vajaa kahden kuukauden tauko kostautui "vain" kolmen heiton lisäyksenä aiempaan kierrokseen. Tulos oli siis +16. Draivi tuntui olevan heikoissa kantimissa, putteri ei kestänyt käsissä (ei puteissa saati lähestymisissä), mutta midareilla tuntui toimivan jotenkin. Yleiskuvauksena voisi sanoa, että draiveilla kolisteltiin puita mutta lähäripeli piti tuloksen kurissa. Toivottavasti männyt antavat anteeksi.
Tänään lähdin vielä kahden huitteissa kiertämään kotirataani, Lappeenrannan Myllymäkeä. Vastassa oli lauantailta kipeytyneet lihakset, Myllymäki itsessään sekä tieto siitä, että kohta tuloo pimeä. Tässä kohtaa voitaneen mainita, että Myllymäki on kotiratana vähän kaksiteräinen miekka, etenkin miulle. Se koulii peliä ja palkitsee onnistumiset, mutta virheitä se ei paljoa anteeksi anna. Väylät ovat kapeita ja reunukset tiheitä, korkeuserojakin löytyy sekä ylös että alas. Kontrollirata viimeistä piirtoa myöten. Vaatisi siis sitä tarkkuutta.
Otetaanpas se tulos sitten vaikka tähän väliin. Yleensä miä tähtään siihen, että jos +20 tai alle tulee, niin saa olla tyytyväinen, ennätyksen ollessa +18. Nyt tulos on huikea (ei sillein hyvällä tavalla) +34! Huonot draivit kostautuivat ja nyt ei oikein lähäripelikään pitänyt pakettia kasassa. Putit toimi jotenkin paremmin kuin lauantaina, mutta eipä tuolla vieläkään hurrata. Positiivisena asiana voipi mainita sen, että usein korkeaksi ja/tai puuhun mennut draivi pakotti seuraavan heiton kämmenpuolelta, joka ei miusta toiminut yhtään hassummin. Uskalsin tauosta huolimatta heittää kämmeneltä reippaitakin rykäisyjä, eikä voinut kuin nauttia näteistä lennoista.
Kaipa se on painuttava kentälle reenaamaan, jahka kerkeää. Ehkä keskiviikkona.
So, the last time I've been throwing my discs (in course or in field) was in the first half of November. I realized that this weekend and managed to pull two full rounds. One in Karhumäki, Imatra and the other in my "home corse", Myllymäki, Lappenranta. The pause had left its mark - especially my drives and putting (or putter-trows in general) suffered and the results naturally reflected to it.
Karhumäki, which is more forgiving of the two, only gave thee throws extra since my last round totaling the result to +16. Not bad, but it's to be kept in mind that the previous round there was also my first. Oh well, at least my approach shots were mosly good. Left with a smile and sore muscles.
Then to Myllymäki... The course is not forgiving - the fairways are narrow and surrounded by thick (and I mean thick!) undergrowth and numerous trees. This time my putting was better, although putter shots in general felt bad. My drives were all over the place and my approaches didn't work that well either. But on the bright side the bad driving forced me to throw my weaker side, forehand, quite often and it didn't look bad at all. However, the result was whopping +34, which is 16 more than my best and 14 more than what I consider as good result for myself. Oh well, at least I know what to improve. Left with a smile again.
Hopefully I'll manage to sneak to the local football field to practise my drives. Wednesday maybe...
5.1.2014
Kuka mitä häh?
Lyhyestihän miun tähän blogiin liittyvä tarina käykin ilmi tuosta Tietoja kirjoittajasta -osiosta, mutta jonkinlaisen laajemman taustoituksen ajattelin kirjoitella tähän alkuun. Tavoite on toivottavasti tuottaa tarpeeksi kattava kuva siitä millainen ihminen miä olen ja mitä tällä blogilta haen takaa.
Olen 88-syntyinen lappeenrantalaismies. Naimisiin menin reilut neljä vuotta sitten ja esikoistyttö syntyi viime keväänä. Sain DI-tutkinnon valmiiksi viime kesän korvilla ja elämä jatkuu töiden puolesta tutkijana jatko-opintojen parissa sekä myös paikallisessa kasvavassa yrityksessä. Vauva-arki ja työt muodostavat leijonanosan elämästäni, mutta harrastuksillekin pyrin antamaan aina välillä aikaa.
Ja sitten se frisbeegolf...
Kaikki alkoi itse asiassa valmistujaislahjastani. Lukioajoilta tuntemani kaveri lahjoitti eräänlaisen all-inclusive-poikamiesillan, johon kuului syömistä, olutta, pelaamista (kyllä, nörtti mikä nörtti...) sekä frisbeegolfia Haminan Ruissalossa. Aiemmin en ollut lajia kokeillut, eikä se liiemmin ollut kiinnostanut. Oli toki mielenkiintoista päästä kokeilemaan. Sille tielle jäätiinkin sitten kerrasta. Innostun yleensä uusista jutuista nopeasti ja kovaa, mutta en kyllä ihan rehellisesti olisi uskonut, että näin pahasti voi lajiin hurahtaa. Ja nopeasti. Kiekkojen määrä pyörii tällä hetkellä toisella kymmenellä, lisää kirjoittelen aiheesta myöhemmin (myös In the bag -sivun rustailen kasaan joskus).
Blogin päämäärä on osaltaan toimia itselleni eräänlaisena lajipäiväkirjana, mutta toisaalta pyrin kirjoittamaan myös muille. Kirjoitan lajista ns. vasta-alkajan silmin. Jaloin päämäärä on tietenkin lajitietoisuuden kasvattaminen, mutta toisaalta, olisihan se hienoa jos joku vaikka jonkin tiedonmurusenkin saisi tästä blogista irti. Tavoitteena miulla on kirjoittaa siitä, miten miä koen kehittyväni (toivottavasti) frisbeegolfissa ja miten koen siihen liittyvät jutut. Kierros- ja treenausjuttuja, ratareissuja, kiekko-ostoksia ja insinöörihenkistä tiukkaakin tiukempaa analyysiä siis luvassa.
In brief, my story is written on the introductory section on the right panel, but I'll expand that a bit here. I was born in '88, got married a bit over four years ago and had a baby girl last spring. Currently I live in Lappeenranta, Finland. I graduated (M.Sc in technology) last summer and work-wise my life continues with post-graduate studies and in a local expanding company. Between the life mostly consumed in work and in everyday life with a baby, I'll try to have some time for my hobbies, mainly disc golf, which I've been playing since last autumn. My friend invited me to try the sport and honestly, I still can't really understand how strong and fast one can be exited about something. The purpose of this blog is, on one side, to be my journal about disc golf, but on the other hand I also want to write this to others. I'll be writing about my development, discs, courses and feelings about anything in the sport. Hopefully I'll be able to provide at least some infomation to someone out there!
Olen 88-syntyinen lappeenrantalaismies. Naimisiin menin reilut neljä vuotta sitten ja esikoistyttö syntyi viime keväänä. Sain DI-tutkinnon valmiiksi viime kesän korvilla ja elämä jatkuu töiden puolesta tutkijana jatko-opintojen parissa sekä myös paikallisessa kasvavassa yrityksessä. Vauva-arki ja työt muodostavat leijonanosan elämästäni, mutta harrastuksillekin pyrin antamaan aina välillä aikaa.
Ja sitten se frisbeegolf...
Kaikki alkoi itse asiassa valmistujaislahjastani. Lukioajoilta tuntemani kaveri lahjoitti eräänlaisen all-inclusive-poikamiesillan, johon kuului syömistä, olutta, pelaamista (kyllä, nörtti mikä nörtti...) sekä frisbeegolfia Haminan Ruissalossa. Aiemmin en ollut lajia kokeillut, eikä se liiemmin ollut kiinnostanut. Oli toki mielenkiintoista päästä kokeilemaan. Sille tielle jäätiinkin sitten kerrasta. Innostun yleensä uusista jutuista nopeasti ja kovaa, mutta en kyllä ihan rehellisesti olisi uskonut, että näin pahasti voi lajiin hurahtaa. Ja nopeasti. Kiekkojen määrä pyörii tällä hetkellä toisella kymmenellä, lisää kirjoittelen aiheesta myöhemmin (myös In the bag -sivun rustailen kasaan joskus).
Blogin päämäärä on osaltaan toimia itselleni eräänlaisena lajipäiväkirjana, mutta toisaalta pyrin kirjoittamaan myös muille. Kirjoitan lajista ns. vasta-alkajan silmin. Jaloin päämäärä on tietenkin lajitietoisuuden kasvattaminen, mutta toisaalta, olisihan se hienoa jos joku vaikka jonkin tiedonmurusenkin saisi tästä blogista irti. Tavoitteena miulla on kirjoittaa siitä, miten miä koen kehittyväni (toivottavasti) frisbeegolfissa ja miten koen siihen liittyvät jutut. Kierros- ja treenausjuttuja, ratareissuja, kiekko-ostoksia ja insinöörihenkistä tiukkaakin tiukempaa analyysiä siis luvassa.
In brief, my story is written on the introductory section on the right panel, but I'll expand that a bit here. I was born in '88, got married a bit over four years ago and had a baby girl last spring. Currently I live in Lappeenranta, Finland. I graduated (M.Sc in technology) last summer and work-wise my life continues with post-graduate studies and in a local expanding company. Between the life mostly consumed in work and in everyday life with a baby, I'll try to have some time for my hobbies, mainly disc golf, which I've been playing since last autumn. My friend invited me to try the sport and honestly, I still can't really understand how strong and fast one can be exited about something. The purpose of this blog is, on one side, to be my journal about disc golf, but on the other hand I also want to write this to others. I'll be writing about my development, discs, courses and feelings about anything in the sport. Hopefully I'll be able to provide at least some infomation to someone out there!
Kuinkas tässä nyt näin kävi?
Laji on kerrassaan loistava...
mutta ei niiden puiden ihan joka draivin eteen tarvis hyppiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)