Uusia saavutuksia

Keväällä sain rikki ensimmäisen tälle kesälle asetetuista tavoitteista. Silloin väylädraiveri kopsahti sadan metrin rajan paremmalle puolelle. Sen jälkeen pääsin sataan metriin vielä jonkin aikaa, mutta tekniikkamuutosten takia heittopituus alkoi lyhenemään ja niskakipujen takia kentällä reuhtominen sai jäädä vähemmälle. Draivin pituus oli 80 metriä ja siinä pysyi. Ei ollut väliä mikä kiekko siinä tassussa oikeastaan oli - midarilla (joissain tapauksissa jopa putterilla) päästiin samoille mitoille kuin väylä- saati sitten pituusdraiverilla.

Vaikka draivipeli oli surkeaa välillä valonpilkahduksia osoittavaa räpellystä (henk. koht. mieleipide), on tulostaso ollut kehitykseltään pelkästään positiivista. Puttipeli paranee päivä päivältä ja hyvä lähäripeli on tuottanut uusia ennätyksiä sekä Myllymäkeen että Karhumäkeen. Olen päässyt kiertämään uusia ratoja ja kiekkoja ei enää niin paljoa tarvitse kaivaa pusikoistakaan. Frisbeegolf on mukavaa.

Yksi uusista radoista - jolla kävin itse asiassa maanantaina - on Imatran urheilutalon ysiväyläinen. Olimme vaimon ja tytön kanssa kesäpäivän vietossa Imatralla ja tytön käytyä päiväunille rattaisiin tallustimme tuonne kuikuilemaan. Rata on puistomainen ja lyhyt "neppailurata" ja vaimolle tuuminkin, että nyt jos päästäisiin ensimmäistä kertaa pakkaselle.

Rata oli hyvää lähäriharjoittelua. Lyhyin väylä oli 43 metriä ja pisin 95. Tuo 95-metrinen seiskaväylä oli siis ainoa väylä jolla tiillä oli driveri. Jaaa oli muuten ainoa väylä, jolta paukahti bogey korttiin, hermostutti niin vietävästi tuo draiverilla avaus, kun "ei se toimi kun se lähtee ylös ja nokka pystyssä...". Noh, avaus ekaan puuhun vasemmalla ja vaikka jatko oli silkkaa timanttia niin par-putin sössin rautoihin.

Muuten menikin sitten loistavasti. Pirkkuja tuli kolme kappaletta ja pari pirkkuputtia jäi vielä ujoina alarautoihin. Kokonaistulos -2 ei ehkä päätä huimaa, mutta miulle henkilökohtaisesti se merkkaa sitä ekaa kierrosta, joka meni alle ihannetuloksen. Tämä ei ollut miulla listattuna kesän tavoitteisiin, mutta saavutus tämäkin.

Tiistaina oli aamulla valinnan paikka. Vaimo ja tyttö lähtivät tapaamaan rantailun ja leikkipuistoilun merkeissä toista äiti-tytär -seuruetta ja iskällä oli vapaat kädet. Lähinnä valittavissa oli kentälle meno draivailun merkeissä tai kierros Myllymäkeä. Lähdin Myllymäkeen, vaikka Urheilutalon draivimörkö oli jäänyt ihan oikeasti häiritsemään. Rento ratkaisu miulta oli keskittyä otteeseen ja ranteen pitämiseen hallinnassa - näin PERIAATTEESSA pitäisi nokkakulma saada alas. Paljon sitä ei kuitenkaan ole liikaa.

Tuumasta toimeen ja radalle. Lämmittelydraivailut ykkösväylän tiiltä ja kierrosta käyntiin parilla. Kakkosväylälle oli rakennettu porttimando, joka estää korkeat hysselinjat mutkan taakse. Avaus sipaisi porttia ja kuoli ennen mutkaa, lopulta bogia korttiin. Kolmosesta peruspar, kun avaus kävi oikealla lehvissä. Tässä kohtaa huomasin, että draivi lähtee paremmin. Nokkakulma näytti (sitä mitä ehti ennen puita nähdä) pysyvän aisoissa!

Nelosen murheenkryyniin tarjoilin normaalista kämmenavauksesta poiketen MD2:a, joka kovalla vedolla käänsi väylään. Jatkoon piti heittää P1:llä antsa korille, mutta läjäytin kiekon seuraavaan puuhun. Bogia siis. Vitosesta oltiin upealla Tiippariforella 7 metrin pirkkuputilla, mutta ei tänään. Kutoseen tarjoilin liian alivakaata kiekkoa ylikääntävään ylämäkiässään, mutta hyvä lähäri ja pitkä putti pariin. Seiskalla avaus vasempaan puuhun, josta jälleen tavoistani poiketen neppasin putterin pienestä rakosesta (tähtäsin siihen jopa!) korin alle ja par pelastettu siitäkin. Kasiin ylämäkeen MD2:a, joka jäi vajaaksi. seifti alle ja par.

Tässä kohtaa oli hymy korvissa ja +2 kortissa. Tiesin kyllä, että tilastollisesti loppua kohti bogien määrä kasvaa, mutta tässähän mentiin ennätystahtiin. Jopa alle +10:n on mahdollista.

Sitten tuli triplabogey. Ysillä tarkoitus oli heittää MD2 pienellä hysseflipillä puuränniin ja antaa alamäen viedä alivakaata kiekkoa koria kohti oikealle, mutta mokoma lipesi ekaan puuhun vasemmalle. Pahasta paikasta jatkoa S-FD:llä, tavoitteena S-linja lähelle koria, mutta kiekko ei suoristanut. Oltiin lähempänä koria mutta puskassa vasemmalla. Putteria lapaan ja lähäriä korin alle... ei vaan lähäri edessä olevaan mäntyyn ja vasta seuraava harmillisen kauas korista. Puttikin meni alarautaan. +2 vaihtui +5:een kun lähdettiin toiselle puolikkaalle.

Onneksi tuo tripla ei jäänyt vaivaamaan, vaan kolmelta seuraavalta väylältä nappasin parin jokaiselta. Kolmeltatoista tuli viime kierroksen pirkun jälkeen harmittava bogey, kun avaus osui mäntyyn ja lähärin jälkeinen putti rautoihin. Neljältätoista bogey on hyväksyttävää, ainakin miulle. 15:en avaus meni pidemmälle mäkeen kuin ennen - ja kovaa. Harvoja kertoja, kun näen kakkosheitolla korin! Lähäri kapsahtaa katajaan ja bogey napsahtaa korttiin, mutta hyvä fiilis kuitenkin. Kuudeltatoista nappasin uuden pirkun kun kerrankin tässä lähti avaus niinkuin piti.

Kahdelle viimeiselle väylälle siirtyessä kortilla seisoi +7. Ajattelin, että nyt on varaa sössiä molemmista väylistä bogi ja vielä ollaan +9:ssä... Noh, niin... 17:n avaus oikealle puiden sekaan ja jatkon antsaviritelmä muutaman metrin päähän eteenpäin samanlaiseen paikkaan. Upsilla pääsin korikummun juureen, mutta bogeyputti ei uppoa. Tupla korttiin ja +9:n tavoittelu vaihtui +10:een. Viimeisellä väylällä avaus S-FD:llä kovaa ja matalahkona. Kerkesin jo miettiä, että nyt mennään pitkälle kun kiekko vaeltaa kriittisen paljon oikealle ja nappaa oksaan ja feidaa vasemmalle puuryhmän reunalle. Hyssellä aidan väärälle puolelle ja julmetulla Banshee-piikkihyssellä korin tuntumaan. Käsi tutisten putti sisään.

Elieli, +10 kortissa täyttää kaksikin ruutua. Ensinnäkin, uusi ennätys yhden parannuksella ja toisekseen, kesän ehkä kovin tavoite täytetty. Kannatti lähteä radalle. Eniten par-tuloksia kierroksella ja yksi uusi pirkkuväylä. Draiviin löytyy taas hieman luottoa ja palo parantamaan on kova!

Few goals were met in the past few days. I managed to visit yet again new course, this time in Imatra (Urheilutalo). This course ended up being the first one to go below par for me! Nothing big considering the course but significant milestone for me.

I also met another, bigger goal. I was going to go test my drive at Myllymäki and ended up breaking my record and thus meeting the goal of scoring it +10! Triple bogey from 9 was a shame, and double form 17 could've been avoided, but otherwise a solid, good round.

I wanna go again!

Lähikuntamatkailua, lastenkonsertti ja uusi rata heitetty

Herranjestas, johan tässä kohta otetaan kirjoitusaihesumasta selkeä niskalenkki ja lähestytään tätä päivää. Tämän teksti käsittelee siis viime lauantain tapahtumia.

Viime lauantaina pakkauduimme koko perheen voimin autoon ja huristelimme Lemille katselemaan ja kuuntelemaan Siinaa ja Taikaradiota (tuttu Pikku Kakkosesta). Mukava konsertti oli; tyttö tykkäsi kovasti kun pääsi tallaamaan ja heilumaan energisen esityksen mukana. Vähän ilmassa oli ukkosen uhkaa ja konsertin edetessä alkoi pykälää synkeämpiä pilviä kertymään taivaalle. Ilmastoitu auto on kuitenkin varsin oivallinen paikka olla näin kesäaikaan, joten päätimme pitäytyä alkuperäissunnitelmassamme ja jatkaa matkaa pikkuteitä pitkin Lemiltä Savitaipaleelle, jonne kuuleman mukaan oli pystytetty uusi 9-väyläinen rata. Tilanne oli siis vähän samanlainen kuin Klamilaan mennessä, eikä oikein allekirjoittanut tiennyt, mitä tuosta radasta pitäisi etukäteen ajatella...

Kurvailimme siis Savitaipaleelle, jossa pysähdyimme aivan mikkelintien kupeeseen syömään. Ja voi pojat, mikä helmi ruokapaikaksi löytyikään! Paikka on nimeltään Burger Heaven josta nimensä mukaisesti saa hampurilaisia (ja pitsoja ja salaatteja). Hyviä hampurilaisia. Jos ja kun käytte Savitaipaleella niin käykäähän tuolla murkinalla.

 

Ukkonen jyrisi edelleen taivaanrannassa kun saimme purilaiset naamareihin ja lähdimme etsimään frisbeegolfrataa. Lehtiartikkelin mukaan rata sijaitsee jäähallin ja tekonurmikentän välissä. Surautimme auton (ks. kartta) jäähallin parkkipaikalle ja rupesimme etsintäpuuhiin. Vaimoni otti tytön kantoreppuun ja kännykän kameran esille (Kiitos!).

Ykkösväylän tii löytyy siis tuolta:

Tuossa tulotien (tulosuunnassa) vasemmalla puolella on joku ihmeen snoukkahärdelli, jonka jälkeen tulee sorarinne. Sen päällä se on. Ykkösväylä on visuaalisesti hyvin näkyvällä paikalla ja hyvä niin, tulee varmasti paljon uteliaita katseita!

Entäs itse rata sitten... Noh, se on sen verran uusi, että ratakarttaa tosiaan en löytänyt mistään. Väyläopasteitakaan ei ole vielä saatu valmiiksi, mutta niihin on merkitty väylän numero, par-luku ja väylän pituus.

Tiipaikat ovat tekonurmea ja korit Innovan DisCatcherit. Hyvällä mallilla tähän asti. Ratakin oli oikein mukava kiertää. Väylät mukailevat valaistun ladun latupohjaa ja ilman ratakarttaakin ei isompia ongelmia pitäisi väylien löytymisen suhteen olla. Koreihin on myös metallilätkillä merkitty seuraavan tiin suunta. Koitan muistista kaivaa väylien kuvauksia, par-lukemista en mene takuuseen

Ykkösväylä (par 3) on suora alamäkiväylä snoukkahärdellin yli painanteessa olevaan koriin parin puun taakse heitettävä.

1. Liidätystä

Kakkonen (par 4) on pienen harjanteen päältä alamäkeen vasemmalle kääntyvään mutkaan jonka jälkeen pitkä suora ylämäki - kori mäen päällä.

2. Tii mäen päällä ja kieli ulkona - molemmat tuovat heittoon pituutta

Kolmonen (par 3) alamäken suora tiukalla käännöksellä vasempaan lopussa. Nelonen (par 4, tii kolmosen tiin takana) on pitkä, tasainen ja suora.

4. Takapainoiset avaukset eivät muuten ole matalia.

Vitonen (par 3) myös suoralla latupohjalla, mutta tii on laidassa ja pakottaa väylän kaartumaan oikealle.

5. Korille on vielä matkaa, kun alivakaa kiekko oli liian alivakaa

Kuutonen (par 3) alamäki-ylämäki -yhdistelmä kääntyen oikealle.

6. Kori mutkan takana oikealla.

Seiska (par 4) on lähes U:n muotoinen väylä, jossa mutkassa mando, pituutta ei varsinaisesti ole paljoa. Kasi (par 3) avataan tasaiselta kohti jyrkkenevää alamäkeä ja mutkaa oikealle, kori montun pohjalla. Ysi (par 3) pitkän siirtymän jälkeen oikealle kaartava porttimandolla varustettu tasaväylä, kori väylien neljä ja viisi välisellä siirtymällä ladun reunustalla puiden suojassa.

9. Heitto mutkasta kohti koria, mandoportti näkyy taustalla

Ylipäätään mukava rata, tuolla tulee kyllä ehdottomasti käytyä uudestaan. Ensimmäinen kierros tuolla on nyt sitten heitetty tulokselle +2. Pirkulla periaatteessa voitaisiin olla kaikilta väyliltä poislukien 4, 6 ja 9.

While going to kids' concert in Lemi last Saturday our family also ended up in Savitaipale. There we found great restaurant Burger Heaven and also tested out new disc golf course nearby. The course is located just next to indoor ice rink and follows local skiing route. Hills and tight bends, that's what it's all about. Also liked the visual appearence of hole 1. In the end I managed to get +2, but I should be skill-wise able to take birdies on six of the holes. Nice course, go check it out!

Kiekkoa hämeen ilmatilassa

Viime viikon tiistaina (oli siis 22. päivä) vein uuden laukkuni testikierrokselle. Mukaan lähtivät Jasin ja Teppo, vanhoja kavereita molemmat. Tarkoituksena oli kiertää ainakin kierroksen verran Ykslammia ja siitä ehkä testaamaan vielä Tervakoskelle ilmaantunutta uutta 9-väyläistä.

Kuuden jälkeen seurue lähti kiertämään soramonttua. Jasinille ja Tepolle kerta oli ensimmäinen, itse oli jo muutaman kierroksen rataa kiertänytkin.

Sen kummempaa sukseeta kierros ei omalta osalta ollut - pirkkuja ei tullut, mutta bogeja senkin edestä. Avaukset lähtivät taivaille (ei vissiin enää tullut yllätyksenä) ja kiekko lensi nokka pystyssä. Jotenkin tuntuu turkaisen vaikealta heittää, kun lennon alkuvaihe on niin (ali-)vakaa kuin pitäisikin, mutta feidi tulee peliin mukaan aivan liian nopeasti kun kiekosta loppuu vauhti. Tai jotain, en miä tiedä.

Mukava kierros oli kuitenkin; +6 sivuaa omaa ennätystä radalla mutta olisihan se tietty paremminkin voinut mennä. Haavoja nuolten hypättiin Tepon autoon ja suristeltiin Tervakoskelle, jossa meitä odotti uusi rata. Typeränä en tietenkään tajunnut ottaa kuvia, mutta käykäähän fgr.fi -sivustolla tiirailemassa tietoja paikasta.

Tällä kierroksella kohtasin monenlaista. Ensin ykkösväylällä niin kusuttu "kakkosnelonen": 35-metrisen jyrkähkön ylämäkiväylän avaus jonkinlaiselle putille. Putti alarautaan ja rolli ties minne. Olisi varmaan kannattanut vain seiftata... Kakkoselta haettiin pirkkua mutta "ei tänään". Kasiväylällä avaus ylämäkeen nappaa puuhun, joska kiekko kuolee ja rollailee metrin päähän tiistä. Ei tuolle voinut muuta tehdä kuin nauraa. Lopputulos +7, siitä on hyvä parantaa.








Rata oli itsessään ok. Erilaisia muotoja ja korkeuseroja löytyi, mutta yksin en suosittele tuonne menemään. Monien väylien avauksen joutuu tekemään sokkona joten spotterin käyttö on vähintäänkin suositeltavaa!


Last Tuesday I was throwing with Jasin and Teppo in Ykslammi and Tervakoski. It was fun to see old friends and go through old and new courses in the region. Both scores left "some" room for improvement, but  the main thing was that we all had good time. Tervakoski was fun experience, but I should warn that many of the teeshots are blind and using a spotter is highly recommended!

Pyhiinvaellusta

Koittipa sitten päivä, jolloin oli aika vaihtaa suurempaan. Innovan starter bagini alkoi pikkuhiljaa sanomaan sopimusta irti läpän ompeleiden sekä tilantarpeen vuoksi. Olkoonkin, että laukunrutaleeseen mahtui hyvin helposti 11 kiekkoa, ei muuta sitten mukana kannettukaan. Auton avaimet sai nippanappa mahdutettua laukun ulkoreunan taskuun, mutta lompakosta lähtien muut kamat jätettiinkin sitten autoon. Ja sitten tuli se 12. kiekko.

Yritin olla uuden laukun ostossa realistinen ja ennen kaikkea kurinalainen. Listasin ominaisuudet, jooita laukussa tulisi olla ja sen pohjalta etsittäisiin se sopivin. Pehmeä katto hinnalle olisi 50€, juomapullolle hyvä tasku, taskutilaa romppeille (tavoitteena hankkia vielä pieni ensiapupakkaus sun muuta pientä) ja kiekko-osastolle tilaa (siten että nykyiset mahtuisivat kivasti ja kasvunvaraakin jäisi). Lähinnä laukkuvalinta jäi kahden väliseksi. Ensin iskin silmäni melko uuteen laukkuun, Dynamic Discs:n Soldieriin. Näytti hyvältä, kuulosti hyvältä, mutta halusin kuitenkin rumplata kassin läpi käsissä.

Viime viikonloppuna kävimme vaimon kanssa Helsingissä ihan kahdestaan, tyttö jäi mummilleen hoitoon. Linnanmäkeen oli lopullinen suuntima, mutta matkalla käytiin Frisbeepointissa laukkuostoksilla. En kehdannut siinä pihalla mitään pyllistyskumarruskuvia ottamaan, mutta olihan siinä jonkinlainen pyhiinvaelluksen tuntu. Etenkin kun täällä metsässä ei kiekkoihin pelkästään erikoistuneita kauppoja ole.

Täytyy kyllä sanoa, että vaikka olo olikin vähän kuin pennulla karkkikaupassa niin onnistuin kuitenkin pitämään itsekurin kasassa. Ensi töikseni tallustin ison DD:n merkillä varustetun hyllyn kohdalle... ja löysin tyhjän hyllyn Soldierin hintalapun kohdalta. Hienoinen pettymys, mutta omaa syytä - olisihan tuon nettikuapasta voinut varmistaa. Onneksi toinen laukkuhaastaja, Innovan Deluxe, löytyi viereisestä hyllystä. Siinä hypistellessä laukku vaikutti napakalta ja taskutkin oikein hyviltä. 1,5 -litrainen juomapullo mahtuisi helposti juomapullotaskuun, ja se kyllä kierrokselle riittäisi. Soldieriin verrattuna vaihtarina toisesta juomapullotelineestä saikin sitten koko laukun pään kokoisen vetoketjutaskun. Hintaa laukulle tuli 56,50€, joka hieman ylitti budjetin. Olen tuota ostohetkestä käynyt jo ulkoiluttamassa ja "soon hyvä nyt".

Lastailin tuonne testimielessä 14 kiekkoa ja tilaa tuntui vielä jäävän reilusti. Molemmat kiekonjakajat ovat vielä paikoillaan ja vaikka putteri olisikin sisällä, on kasvunvaraa huimasti.

Vaikka laukkuun saisi kiinni vielä reppuvaljaatkin, taidan toistaiseksi retuuttaa tuota mukana tulleen olkahihnan kanssa. 14 kiekkoa ja iso juomapullo eivät ensikokeilujen mukaan tuottaneet ongelmia.

My old Innova Starter bag started to break down, as the seam between the flap and zipper was torn open. Also, while the bag fitted 11 discs easily, I couldn't carry virtually anything else on the course. And the 12th disc at some point was needed.

While visiting Linnanmäki amusement park in Helsinki last Sunday I went bag-shopping to Frisbeepoint. Originally I was going to get DD Soldier, but ended up buying Innova's Deluxe bag instead (Soldiers were sold out). Now I have a bag that will accompany me hopefully for some years, since it now has the extra space I needed for discs and also for other supplies needed on the course.

Laji leviää - Klamilan kalasatamaan

Kotiuduin tänään anoppilasta. Edeltävään viikkoon kuului poikkeuksellisen paljon kirjoitettavaa ja vähän aikaa tai mahdollisuuksia kirjoittaa. Jaankin patoutuneen informaatiotulvan enemmän tai vähemmän kronologisesti osiin. Nyt kun alkaa uskaltamaan takaisin radoille niin kummasti juttua piisaa tännekin.

Haimme pakastimen takaisin kotiin viime torstaina. Muutaman viime vuoden pakastin oli maannut vanhempieni luona varastossa, mutta nyt oli aika hakea kapistus takaisn käyttöön. Päivä oli kaunis ja kiire ei ollut niin päätimme heittää pienen lenkin ja koukata Klamilaan Virolahdella. Klamilan kalasatamaan oli lehtijuttujen perusteella noussut uusi 9-väyläinen rata, jota oli aikomus testata. Ratakarttaa tai väyläkuvauksia ei löytynyt - rata kun oli uusi, mutta eipä tämä haitannut. Kalasataman kioskilta käytiin kyselemässä neuvoa radan löytämiseksi, ja pienen tallustamisen jälkeen näkyi tämä:

 

Tuosta kartasta on hyvä ottaa kuva. Summittainenhan se on, mutta ilman sitä eksyy. Pienen ihmettelyn jälkeen ensimmäinen korikin ilmestyi latupohjaa pitkin näkyviin ja jaloista löytyi kallioon maalattu oranssi viiva - ykköstii. Par-lukemista ei hajuakaan, mutta eipä sillä sen isompaa merkitystä loppujen lopuksi ole. Ja sai suorittaa:

Tässä kohtaa sanottakoon, että en missään nimessä yritä kuulostaa kyyniseltä. Täytyy ihan rehellisesti arvostaa sitä intoa, jolla tuo rata on rakennettu. Väylissä on monipuolista ajatusta ja korit ovat hyvät. Kaikki muu siinä ympärillä tuntuu vain vielä olevan vähän keskeneräistä.

Kakkostii.

Vaihtelua löytyi. Kaksi ensimmäistä väylää mentiin latupohjalla, esin suoraa ja sitten alamäkimutkaa. Sitten vastaan tulee avoin vanha sorakuoppa, josta poiketaan parin väylän verran umpimetsään. Soramontun harjalta kämmenlirvaisun jälkeen painutaan takaisin metsään, jossa välillä latupohjalla poiketen ollaan loppuun asti.

Kuten sanottua, uusi rata on uusi, mutta välillä vaikutelma on hyvin keskeneräinen. Tiipaikkoja ei ole merkitty kovin hyvin - maassa makaava puuriuku ilman väyläopastetta on hyvin vaikea löytää kartankaan kanssa, etenkin kun väyläsiirtymien polkuja ei ole vielä muodostunut. Myös metsäradat kaipaisivat karsimista. Umpimetsässä kököttävä kori ja 70 metrin päässä oleva tii eivät muodosta selkeää väylää, kun sitä puustoa vain on siinä välissä sen verran, että tuuripeliksi menee - 15 metriä korilinjalta vasemmalle tai oikealle löytyy tasan samanlainen "väylä". Osa puista oli merkattu, toivottavasti kaatoa varten. Samaa ongelmaa poti myös väylä 7. Kartta valehtelee tässä hiukan, koska todellisuudessa väylä tekee melkein täyden puoliympyrän umpimetsässä. Helpoin ja varmin tapa lähestyä koria onkin nakata putteri tiiltä suoraan taaksepäin latupohjalle, josta kori näkyy suoran alamäen päässä. Varsinkin kun se väylä on sitä umpimetsää. Välillä kori oli myös piilotettu esteiden sekaan, joka paikoin tekee parimetrisenkin putin mahdottomaksi.

No mutta, kyllähän tuon loppujen lopuksi nakkeli läpi. Into laskea varsinaista tulosta tosin lopahti kahden väylän jälkeen. Ehkä tälle radalle pitää antaa aikaa muovautua (ja karsiutua). Joka tapauksessa hyvä, että laji leviää Kaakonkulmallekin. Henkilökohtaisella mittapuulla radan kohdalla on nyt rasti ruudussa - käyty, hyvä - ja eteenpäin.

So much has happened in the past week, that I'm going to chop the feed into smaller segments. Be prepeared to hear from me more frequently from now on.

Last Thursday we were going to pick up a freezer from my parents' house. We took a small detour there and visited Klamila, a small village in Virolahti. There was this new and somewhat locally hyped disc golf course that I wanted to test.The expectations were a bit too high, but nevertheless, it was a fun throw.

First of all, I appreciate the effort. The holes were planned to be varied in terms of terrain, elevation and shape, but the execution was still bit lacking. The baskets were great, but there were no proper teesigns (or tees). Some of the holes were in the middle of forest without an actual fairway. Probably the course will shape itself (or someone will) in a way that the holes are something more than lucky throwing. I'm going to visit Klamila again, but I'm going to let it complete itself first.

"Eteenpäin!" sano mummo lumessa

Vajaa kuukausi taukoilua on takana. Niska on edelleen välillä pahemman, välillä paremman tuntuinen mutta tauko töistä sekä frisbeegolfista ei ole suuremmin vaikuttanut. Viikko Bulgariassa ja lämpimät kelit ovat tuntuneet helpottavan, mutta elokuussa töihin palatessa lähden kyllä työterveyden kautta hoitamaan niskajumeja pois. Toimistotyö ja fribailu - ilmeisen haastava yhdistelmä. Asiassa tietysti on hyvää se, että tällainenkin itsepäinen arjen sankari tajuaa viimein kunnollisen alkuverryttelyn ja venyttelyn merkityksen.

Viime perjantaina rikoin pelitauon paristakin syystä. Ensinnäkin alkoi turhauttamaan kun pelikeli on mitä parhain ja lomaa ties kuinka paljon. Toisaalta, vieraillessa tuttavaperheen luona käytiin isävoimin esittelemässä (miä) ja tutustumassa (toinen isä) lajiin Karhumäellä Imatralla. Mukavaltahan se tuntui taas päästä paiskomaan. Tulokset eivät päätä luonnollisesti huimanneet, mutta +13 on pölyjen ravisteluksi ihan ok suoritus. Draivi kulki, ja putissakin kolisteltiin alarautaa välillä vähän pidemmältäkin. Useasti ainakin.

Tänä aamuna lähdin aamukierrokselle Myllymäkeen. Mukaan tarttuivat Santeri sekä Miika, molemmat kesätöissä yliopistolla. Lämmöt olivat yli 20 asteessa jo puoli kymmenen maissa, kun saavuimme ykköstiille. Pienet alkupyörittelyt ja avaukset ilmaan... ja PD korin alle. Tuntui lähtevän ihmeen kevyesti ja kovaa - ja ennen kaikkea juuri sinne minne tähtäsin. Kakkosväylältä nappasin parin vaikka ensimmäien lähäri paukahteli puihin - tuntui hyvältä kun homma luisti! Tietysti korttiin mahtui bogeja, tuplia ja jopa tripla, mutta mahtui sinne toinen birdiekin väylältä 13 (uusi birdie radalle) ja reilu kasa pareja. Lopputuloskin oli loppujen lopuksi erittäin asiallinen +15.

Hymyilyttää.

 After a bit less than a month's break I decided to try how my neck handles disc golf. It seems like I still have to go get it checked up as soon as I get back to work, but disc golf seems to have very little impact to it. As long as I remember to warm up properly and take care. 

On last Friday we were wisiting another family, roughly the same age as us, and I took that family's dad to Karhumäki to give disc golf a try. At the same time I got to shake the rust out of my trows. The final result is not impressing, +13, but at could've been worse. Felt good to throw again.

Today I went to morning round at Myllymäki with some co-workers from the university, Santeri and Miika. In short, the round was just pure awesomeness. Yeah, I got some double bogeys and yes, even a triple one - but I also made 2 birdies on the same round at Myllymäki and birdied another new hole (13). The weather was just perfect and the company was good, too.