Torstaina pakkailin auton lähtökuntoon ja siivoilin. Vaimolla oli viimeisä menoja, joten ylimääräistä aikaa jäi sen verran että pyörähdin jalkapallokentällä treenailemassa draiveja. Nuo aiemmat kierrokset Myllymäessä olivat antaneet jonkinlaisia vinkkejä siitä, mikä siinä draivissa loppujen lopuksi mättää ja miten sitä pitäisi lähteä korjaamaan. Tukijalkaa enemmin oikealle, vedon keskivaihe alemmas ja viimeinen askel huomattavasti lyhyemmäksi. Noilla eväillä päästiin alustavasti eroon anhyzer-kulmasta, väpätyksestä, ylös lähtevästä heitosta. Samalla sain jollain ilveellä nokkakulmaa hallintaan. Kun kaikki tekijät osuivat kohtiilleen, oli tulokset (vastatuuleen) melko huimia. Sataa metriä hätyyteltiin useampaan otteeseen, mutta tarkaa pituutta oli vaikea arvioida. Sitten kerran kaikki napsahti, ja GPS-etäisyysmittari näytti lukemaa 106,7 metriä 5 metrin virheellä. Jälkeenpäin sateliittikuva varmisti tuon 106 metrin olevan kohtalaisen tarkka mitta. Eli ensimmäinen kesälle asetettu tavoite oli siinä ja jokeri samalla, koska kiekkona oli Teebird ja lentorata suorastaan herkullisen suora.
Seuraavaksi tuo pitäisi toistaa. Ja toistaa. Ja toistaa.
Hyvillä mielin lähdin pääsiäisen viettoon anoppilaan. Viikonlopun aikana kävin Ykslammi DGP:n kahteen kertaan läpi sekä kuusi väylää Riutta DGP:tä. Keskittyminen ei ollut avauksissa ihan mukana, mikä kostautui matalaa mäntyä täynnä olevalla radalla. Tulokset maltilliset +7 ja +6. Jälkimmäisellä kierroksella ei muuten tullut yhtään tuplabogey:a tai pahempaa, mikä nostatti hymyä huulille Jonkinlainen rutiini siis on, jahka tuon avauksen saisi kuntoon. Riutalla käytiin vaimon kanssa viisi ekaa väylää läpi ja sitten viimonen takaisin parkkipaikalle. Tulokset oli muistaakseni nelä bogey:a ja kaksi paria.
Ykslammi osa 1 (+7):
Ykslammi osa 2 (+6):
Avauspelissä heti ykkäseltä asti samaa makua, oikealle mentiin ja lujaa. Siitä eteenpäin avaukset tuntuivat lähtevän ajoittain hyvin. Laajalla sektorilla väylän sivuja nuolleen mutta suoraan. Kierroksella pääsin ulkoiluttamaan myös C-Bansheeta, jolla kolmosväylän erittäin lyhyeksi jääneen avauksen jälkeen heitin koria suojaavan metsäsaarekkeen taakse ja pelastin parin. Paikoiltaan heitetyt heitot väylädraivereilla olivat heikkoa katsottavaa - antsalinjalle riivitiin taas ja väpätellen. Onneksi upsi toimi hyvänä pelastusrenkaana.
Summa summarum:
Oli mukava saada jonkinlaiset pohjatulokset anoppilaradalle Ykslammi DGP:lle. Oli hienoa nähdä, että joltensakin harvalla treenirytmillä saa kehitettyä ja ylläpidettyä omaa suoritusta. Oli mukava heittää etenkin tuota jälkimmäistä Ykslammin kierrosta kun edellä heitti kaksi lasta äitinsä kanssa ja takaa tuli neljön hengen porukka viisissä-kuusissakymmenissä olevia äijiä. Sanasia vaihdoin molempien porukoiden kanssa ja jälkimakuna ei voi muuta kuin arvostaa, miten laji loppupepeissä muokkautuu kaikille omanlaiseksi. Vaimon kanssa oli hauskaa heitellä Riutalla. Ja ennen kaikkea - oli mukava saada ensimmäinen kesälle tarkoitettu tavoite rikki jo huhtikuussa.
Easter was packed with various feats with disc golf. First on Thursday still at Lappeenranta I was training at the football field. I managed to get all those variables right for few throws and got my Teebird to fly to 106 meters. So that's one of the upcoming summer's goals done and we're still in April! Off our family went to my Mother-in-law's place to Tavastia, where I threw few rounds at Ykslammi DGP. Some problems I previously had with my drives were still there and were mostly the main reason for the +7 and +6 scores. That and putting from anywhere longer than 5 meters... However, the second round was with no double bogeys and that actually is a feat in itself. Overall, the par scores were distributed among six holes so I'm happy overall. I also threw six holes on Riutta DGP with my wife; fun sport in a perfect company - who could not enjoy oneself?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti