Kolmas kesä Prodiscuksen kanssa

Piti oikein kelailla tekstilistausta ja etsiä maininnat ensimmäisistä kosketuksista Prodiscuksen kiekkoihin. 13.4.2015 olin postannut ensiheittokokemukset miun (nykyisinkin) vakaimman Laserin ensiheitoista, ja siitä eteenpäin vaihtui ensin draiverit ja sen jälkeen midarien ja putterien myötä koko bägi Prodiscukselle. Laserien ja Titanien mukaantulo oli sellainen siirtymävaihe rauhallisempaan ja (tavoitteellisesti edes) puhtaampaan draiviin, ja kiekkojen määrä bägistä vähentyi melkoisesti. Nykyisin tietysti asiat ovat luonnollisella kehityksellä taas karanneet käsistä (26 kiekkoa, 8,7 kiloa selässä kierroksella), mutta ylipäätään tuo draivin overhaul ja bägin uusiminen toimi jälkeenpäin ajatellen oikein hyvin.

Hommahan nyt periaatteessa olisi toiminut ihan bägin karsinnalla tai ihan millä tahansa muullakin kiekkomerkillä, mutta Prodiscuksen kotimaisuus ja muovituntuma veivät mennessään. Ja, ainakin jälkeenpäin ajateltuna, hyvä niin.

Tulevaan kesään mennään melko pitkälti ihan sillä samalla kiekkorungolla kuin mitä kolme vuotta sitten lähdettiin kasaamaan. Puttaus hoituu Basic Spartalla, ja lisää Spartoja löytyy niin Basicina kuin Ultriuminakin putterilähäreitä varten. Varsinainen putteridraivi- ja lähärikiekko on Jokeri, josta vakaus- ja liitoeroa löytyy Premium- ja Basic-muovisen kiekon muodossa.

Midaripuolella Jokeri meinaa tunkea vähän tontille, mutta Basic- ja Premium Midarit ovat käytössä etenkin tiiltä käsin tai jos pitää päästä vähän pidemmälle tai vähän erilaisille linjoille lähärien (tai jatkoheittojen) kanssa. Midareita siis Premium ja Basic. Uutena kiekkona tälle kesälle tuli hommattua myös Premium Stari, joka on loistava vaikeiden paikkojen ylikääntävä kiekko. Samaten jos tiiltä pitää päästä oikealle, määrätään kääntöetäisyys hyssekulmalla ja annetaan kiekon tehdä loput. Ei feidaa, muttei toisaalta mene rolleriksikaan.

Draiveriosasto on pääsääntöisesti Laseria. Basic on alivakaa, ja sitten Ultriumista löytyy kahta vakausastetta. Toinen tekee ässää (pienellä avituksella tekee isommankin kiepauksen) ja toinen on enemmänkin suora. Pykälää vakaampiin tarpeisiin on sitten Ultrium Titani, joista toinen on aavistuksen suorempi kuin toinen. Tai ainakin enemmän heitetty...

Tälle kesälle olen myls tuomassa enemmän nopeita draivereita mukaan peliin. Ultrium legenda kääntää vähän yli ja lentää pitkälle, Premium on jyrempi. Ylämäkiin ostin myös Premium Fastin, jota en ihan vielä ole saanut täysin hallintaan; Myllymäen 15:n sain tällä tosin ekaa kertaa avattua kallion päälle, eli ei se ihan huono lätkä voi olla...?

Sen lisäksi mukana kulkee kasa varakappaleita. Voin paria poikkeusta lukuunottamatta avata minkä tahansa kiekon bägistä jorpakkoon ja kaivaa laukusta (vain kulutus puuttuu) varakappaleen.

Prodiscus on toiminut yhden merkin bäginä miulle oikein hyvin. Yhtäkään heittoa tai linjaa ei ole tarvinut jättää heittämättä "koska muotti" ja kolmella muovilla saa niin pitoa kuin kestävyyttäkin. Kolme kesää heittelyö ja samat kiekot edelleen bägissä ilman uusien ostamista kulumisen takia. 

Ai, niin! Se Linnoitus Open!

kaksi kertaa olen kisoissa käynyt. Kaksi kertaa Linnoitus Openissa. Kummallakin kerralla jäin jälkeenopäin miettimään, että olipas mukavaa ja että miksihän tätä ei tee enemmänkin. Noh, ehkä ensi vuonna - sitten kun lapset kasvaa.

Aamusella Linnoitukseen polkiessani katselin Saimaan jossain määrin murtuvia aaltoja ja tuumiskelin että tuleekin vähän erilainen kisa kuin edeltävän vuoden tyyni helleveivaus. Päivälämpötilat olivat varsin soveliaat 12 astetta, mutta tuuli oli kova ja pohjoisesta, Valleilla tuulen suunta kääntyy osittain ylös ja kiekon lentorataa oli todellakin vaikea ennustaa - tappaako se tuuli vauhdin vai jättääkö se feidin pois vai mitä ihmettä tähän nyt sitten yrittäisi työntää?

Ensimmäinen kierros meni omalta osalta hyvin, joskin virheitäkin tuli. Kahden tuplan mutta yhden pirkun saattelemana hinkkasin itselle tuloksen +6 ja avoimen sarjan sijan 28. Useampi pirkkuputti kyllä tarjoiltiin mutta kun ei osunut niin ei sitten.

Toisella kierroksella ruuan jälkeen aloitus oli sieltä tuulisemmalta puolelta eikä mieskään ollut varsinaisesti hereillä. Bogi, bogi, tupla, bogi... neljä väylää ja +5. lopun viimein tuli vielä otettua kaksi tuplaa ja kaksi bogia lisää hyvyyttä ja kokonaistulos +11. Lopussa kiekot alkoivat lipsumaan  aikaisina tai griplockiin, mikä sinällään on ärsyttävää, mutta muuten pelaaminen oli ihan älykästä. Loppui vaan mehut. 

Kokonaistulos +17 riitti kuitenkin lievästi yllättäen 33. sijaan, joka kuitenkin on melkoinen parannus viimevuotisesta 47. sijasta (joskin nyt avoimessa oli 52 pelaajaa, viime vuonna 60). 

Jos teknistä suorittamista lähdetään tillottamaan, niin oikeastaan kaikki muu pelasi riittävän hyvin paitsi draivien nokkakulma ja rystypuolelta tehtävät lähärit. Molempiin lähdin hakemaan ratkaisua eilisellä kierroksella Myllymäessä, ja nokkakulma lähtikin miun mielestä vähän asettumaan ihan vaan työntämällä peukaloa vähän edemmäs draivatessa. Lähäreitä tein muutaman rystypuolelta, ja siinä liialliseen voimaan tai vastaavasti heiton lähtemiseen "lussuna" auttoi vaihtamalla lyhyempiin suoriin leijuttelulähäreihin Jokerin tilalle Spartaa ja vähentämällä voimaa ennemminkin sieltä heiton alkupäästä (taaksevienti, painonsiirto) ja vastaavasti pitämällä vedon loppu ja irroitus napakkana.

Also, pääsin Linnoituksessa heittämään toisen kierroksen HaFGin PJ:n, Fabrizio Ferraran kanssa. Siinä on kyllä hepulla spiritti kohdillaan. Aivan mahtavaa heittää tuollaisten ihmisten kanssa!

Asennemuutoksia peliin

Tänä keväänä on ollut tosi mukavaa pelata. En ole edes seuran viikkokisoihin tosin viitsinyt lähteä, kun jotenkin niiden kanssa menee hommat vähän säätämiseksi - viikonloppuna on muutakin ja nykyisin täysin liigapohjainen viikkokisailukin vaatisi ehkä vähän enemmän läsnäoloa. Katon asiaa uudemman kerran jahka viikkokisat vaihtuvat arki-illoille. Nyt ei Linnoitus Openin lisäksi muita kisoja ole kiikarissa. Tämän hetken heittelyt on pääasiassa mallia kierros kerran viikossa kaverin kanssa ja viikonloppuisin perheen kesken mahdollisuuksien mukaan. 

Fiilis radalla on ollut mahtava. Tänä keväänä fokus on kääntynyt tulospohjaisuudesta enemmänkin itse suoritukseen keskittymiseen. Miun mantra on ollut vähän sellainen, että jos puuhun tai väylän reunaan osuu jossain muutaman kymmenen metrin päässä tiiltä tavallaan hyvällä linjalla mutta vähän sivussa, voi heittoa pitää onnistuneena vaikka se päätyisikin pöpelikköön ja pirkku vaihtuukin tuplabogiin. Se metri sivussa sillä etäisyydellä on kuitenkin tulosta hävyttömän pienestä erosta kulmassa, joka miun heittomäärillä jää ihan puhtaasti satunnaisvaihtelun piikkiin. Se tarkentuu kun tarkentuu, ei sitä heittoa siinä tilanteessa olisi voinut heittää yhtään "paremmin". Lopputulos olisi voinut olla parempi mutta heitto ei.

Kiroilun sijasta olenkin päässyt rymyämään mörrissä vähintään neutraalilla mielentilalla, usein jopa tyytyväisenä heitosta. Jatkoheittoa pääsee tekemään rennompana ja usein huomaa niistäkin oppivansa samalla jotain. Turhautuminen johtaa hosumiseen ja hosuminen johtaa sitten oikeasti niihin huonoihin heittoihin. Eikä se yläpantaan paukahtanut, rinnettä alas rollannut putti muutu mihinkään, vaikka kuinka kiroaisi ja murehtisi.

Itselleen saa ja pitää nimittäin nauraa.

Olen tässä hevään aikana lueskellut myös Patrick D. McCormickin Zen and the art of disc golf -kirjaa ja  koettanut saada sitäkin kautta psyykkistä puolta pelistä kasaan. Kirja on kaikessa yksinkertaisuudessaan aivan loistavaa luettavaa, ja sikäli mikäli sen oppeja pystyy ja kykenee omaksumaan, niin uskoisin että se näkyy melkoisesti tuloksessa ja kierrosten välisessä tuloshajonnassa. Yksi perusajatus kirjassa on se, että omat ajatukset ohjaavat pitkälti sitä miten kierros menee. Kierroksen ulkopuolisten asioiden pähkäily tai heiton riskeihin keskittyminen (sen onnistuneen heiton sijaan) ovat plussapainotteista toimintaa. Pitäisi uskoa ja luottaa siihen, että pystyy, osaa ja onnistuu. 

Näiden asioiden yhdistelmä - onnistumiskeskeinen ajattelu, kierrokseen rauhoittuminen ja onnistumisen määritelmän muuttuminen - on ollut iso kehitysaskel tämän "kauden" avauksessa. Frisbeegolf on ollut tuloksesta riippumatta kivaa. 

Tiedän jo nyt, että huomisesta Linnoitus Openista tulee uskomattoman siisti kisa.

Linnoitus Open 2017 ratakartta julki

Teenpä vain tällaisen pikapostauksen Linnoitus Openiin liittyen.

Ratakartta ja väyläkuvaukset on julkaistu kisan omalle kotisivulle http://wdg.fi/wp/linnoitus-open-2017/ .

Kelailin kuvat läpi, ja rata on väyläkuvauksia tillottaen 1:1 kopio viime vuotisesta. Eli - jos väyläkuvauksen lisäksi kaipaa valokuvia, niin kannattaa suunnata miun viime vuotiseen postaukseen. Sellainen muutos on ohi ajaessa osunut silmään, että väylä 6 on raivattu aluskasvilisuuden osalta, eikä väylän ulkopuolelle eksyminen ole ihan niin paha juttu.

Sääennuste näyttää kolmesta viiteen astetta lämmintä ja napakkaa pohjoistuulta, eli viime vuotinen lähes hellepelailu taitaa jäädä vain haaveeksi. Pipoa päähän ja rukkasia käteen!

Sikäli mikäli aamusta asti on Linnoituksessa ihmisiä, voi kadunvarsiparkit olla harvassa. Yksi hyvä parkkipaikka löytyy Satamatieltä Satamatorin ja Hiekkalinnan välistä. Osa parkkipaikasta on tosin vielä käytössä veneiden talvisäilytyspaikkana, mutta lähimpänä satamaa olevat "loossit" oli kyllä ainakin eilen tyhjillään. Ulkopaikkakuntalaisethan toki sitten käyvät lähtiessään myös satamatorilta hakemassa Lappeenrantalaiset vedyt eli täytetyt lihapiirakat. Kojuja on satamatorilla useita. Täytteiden kanssa ei voi mennä väärin, mutta savukinkku kaikilla mausteilla on se oikea ;)

Nähdään lauantaina!