Draivi mietteissäin

En ole pitkiin aikoihin liiemmin vaivannut päätäni draivitekniikan pohdiskelulla. Viime kesänä kävin vain muutamaan otteeseen kentällä draivailemassa, eikä vastaavasti radalla uskalla eikä oikeastaan halua kokeilla uusia temppuja - ainakaan liiemmissä määrin. Nuppi on tottunut siihen, että draivi ei kanna kuin sen 90 metriä, ja jos kerran suunta on suurinpiirtein hyvä, ei lyhyestä draivista haittaakaan ole ollut. Jos ennätys paranee niin mikäpä siinä.

Nyt kun ratakierroket alkavat olemaan harvemmassa, on aikaa ajatella ja kuutioida. Vähän erikoiseltahan tuo tuntuu, että nokkakulmaongelmat - joiden kanssa aiemmin painin - alkavat olemaan selätettynä ja draivin korkeuskulman hallinta on alkanut sujumaan (oikeastaan kaikkien kulmien hallinta for that matter), mutta toissakesäisiä päälle satametrisiä ei ole näkynyt. Heiton kehitys on ollut laadussa, ei pituudessa. Alun alkaen luulin, että nokka pystyssä heittäminen oli "se" syy, minkä takia kiekot tuntuvat feidaavan nopeasti eikä pituutta kerry.

Nokkakulman lisäksi pari muutakin seikkaa saattavat olla lyhyiden mittojen takana. Joko kiekossa (siis kädessä) ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi nopeutta tai sitten kiekosta puuttuu kierre. Nopeus nyt on itsestäänselvyys pituuden kanssa peilaamiseen, ja sinällään istuisi asetelmaan, koska midarien heittäminen suhteessa pitkälle ei ole ongelma ihan niin isolla skaalalla kuin draiverien. Varsinaista oikopolkua ei taida olla - nopeasti oppii heittämään heittämällä nopeasti.

Kierteen puuttuminen on toisaalta potentiaalinen ongelma, juurikin siksi että kiekon lentorata ei varsinaisesti ole (yli)vakaa vaan lopun feidiin asti jopa hyvä, Laseri tekee nättiä ässää sun muuta, mutta kun lopun feidi tulee se tulee ja tumppaa kiekon lähes välittömästi maahan. Kierrettä olen yrittänyt tuoda draiviin keskittymällä siihen, etten... hmm, vedä kiekkoa etureunasta kun veto takaa eteen lähtee, vaan yritän pitää sieltä ulkolaidasta kiinni mahdollisimman pitkään.

Heinäkuun lopulla sain kuvattua yhden (huima otanta, tiedetään) draivin Myllymäestä Instagramiin. Kyseessä on väylä 17, loivaa ylämäkeä satkun verran ja suoraan, kori pari-kolmimetrisen kummun päällä. Kokonaisnousua 5 tai 7 metriä, en muista tarkkaan.

Video, jonka Jarkko N. (@iloreplica) julkaisi 31. 07ta 2015 klo 2.23 PDT

Video on siis kuvattu juuri niillä aikaleimoilla kun nokkakulma alkoi pysymään alhaalla ja draivi oli suunnassaan mutta ehkä vähän varovaista. Läpiviennin puute tietysti osui ensimmäisenä silmään, ja siihen olen koettanut vähän hakeakin parannusta.  Omaan silmään tuo näyttää vähän lussulta, eikä asento oikein kestä kasassa. Kroppa ja hartialinja aukeaa ihan liian aikaisin. Lisäksi draivissa on sellaista hitautta. Tahmaisuutta. 

Yritin kaivaa sopivan still-framen tuosta kropan aukeamisesta, ja tuossa on käytännössä se kohta, kun kyynärpää viimeisen hetken vie tuota vetoa. Ja ote näyttäisi jo tuossa olevan kiekon etureunassa. Hmm...

 

Käytiin itsenäisyyspäivänä sateen ja... sateen pimeässä välissä Sammonlahdessa heittelemässä. Sinällään nappipaikka draivisotkujen kanssa, kun arsenaalissa oli pelkät midarit ja putterit. Yritin kuitenkin keskittyä pitämään kropan hallussa koko draivin ajan. Sanomattakin lienee selvää, että kapeaakin kapeammat pillitväylät ei ihan otollisimpia paikkoja tällaiseen ole, ja suurin osa draiveista karkailikin oikealle. Yhdellä pirkulla ja kolmella bogilla +2 ja kotiin.

Millaista kritiikkiä teille tulee mieleen? "Heitä kovempaa!"? "Kroppa kasaan ja vetoa pidemmälle eteen!"?