Elokuun helteitä

Vaikka ilmassa alkaa pikkuhiljaa haiskahtamaan syksyn tulo, ovat kelit kestäneet oivallisina. Vettä ei liiemmin ole tullut ja poutapäivän lämpötilat tuntuvat järjestään kiipivän sinne kahdenkymmenen paremmalle puolelle. Työarki alkaa pikkuhiljaa asettumaan uomiinsa ja fribailullekin on välillä aikaa.

Jasin kävi uudemman kerran viikko sitten Lappeenrannassa, ja kolmikolla Heikki, Jasin und miä käytiin parin kierroksen koitos Sammonlahdessa. Heikki oli enemmänkin Jasinin caddien roolissa, mutta miulla ja Jasinilla oli tägit selviteltävänä. Ensimmäinen kierros pelattiin tasan, tupeltelua tuli omalta osalta isoimmin väyliltä 4 ja 9, joista ensimmäisellä missasin mandon ykkösyrittämällä ja toisella lirvautin foren lepikkoon. Näistä tuli yhteensä kolmen heiton plussat, mutta onneksi ykköseltä, vitoselta ja kutoselta tuli sitten kompensoivat pirkut.

Toisella kierroksella startti oli jälleen vahva. Puuhipsun ansiosta oli eka holari lähellä, kun Sparta kajahti alarautaan. Noh, pirkkukin kelpasi. Parhaat fiilikset tarjosi kuitenkin kakkosväylä. Basic Midari lähti kourasta juuri niinkuin yritin, ja hentoinen hysseflippi kantoi keskipitkälle putille. Sisäänhän se meni, ja samalla Sammonlahden kaikki väylät on pirkutettu. Neloselta tuli bogi, vitoselta taas pirkku, samoin kasilta. Ysin tupelsin tuplabogiin ja yhden heiton erolla vitostägi siirtyi osasto Hyvinkään haltuun miulle jäädessä lätkä numero kuusi. Syyskuussa sitten Hyvinkäällä revanssia.

Kuva: fgr.fi

Sunnuntaina päätimme jatkaa sukulaisvierailua kotiseutumatkailun ja shoppailun muodossa ja päristelimme tytön nukkuessa autossa päiväunia kohti Kouvolaa. kaupoissa pyörimisen jälkeen suunnistettiin Harjunmäen radalle Valkealaan. Viime kerrasta täällä olikin jo aikaa, ja rata on päässyt kasvamaan neljän väylän verran 13-väyläiseksi. Osa vanhoista väylistä oli jäänyt myös pois, joten tuttuja väyliä taisi olla... viisi-kuusi? Noh, anyway, parasta mahdollista kangasmetsää ja hiekkakuoppaa tarjolla, kokonaista yhden kerran jouduin etsimään kiekkoa. Alkukierroksesta tuli poimittua parikin plussaa korttiin, kun ykkösen hysseavaus lipsahti käsistä liian ajoissa ja kolmosella heitin liian lepsusti ja Sparta ei jaksanut kääntää kunnolla yli - lähärin taisin lirvauttaa vielä puuhun. Noh, neloselta pääsi poimimaan Jokeriforella pirkun, tuntui hyvältä. Vitosella kävi hölmä virhe. Kävin katsomassa väylän ja totesin, että forellahan tän pitäisi menna ihan kivasti, kun nätisti taittaa lopussa oikealle. Vakaampi Laseri lapaan ja nätillä ässälinjalla just niinkuin suunniteltiin... jälkeenpäin lepikosta pelastusupsia virittäessä tuli mieleen, että väylä kuitenkin on sen sadan metrin mittainen - ei miulla sellaista forea vielä ole! Olisi pitänyt vain heittää joko Midarilla tai sillä alivakaammalla laserilla suora rysty siihen (leveään) väylään ja pelata paria. Mut ei, yrittää piti, ja bogin edestä tulikin yritettyä.

Kutosella tuli otettua virhe takaisin, kun Titani teki niin kuin käskettiin ja pitkä puttikin upposi. Seiskaväylällä tuli pieni virhearviointi tuulen kanssa. Hiekkakuopassa tuuli tuntui pyörivän vähän miten sattui, ja tuolle ison feidin rystyrunttaisulle tarjottiin myötätuulta. En tiedä miksi, mutta Titania kaivoin taas kouraan, vaikka alivakaampaa olisi pitänyt kaiken järjen mukaan tarjota. Noh, sain pelattua parin vielä pois. Jokerilla heitetyt antsalähärit toimii kyllä hyvin! Kasilla kolistelin edellisellä kerralla tolppaa, ja nyt haettiin samanlaista aggressiivista linjaa, olihan korin takana hiekkapenkka. Vastatuulen takia kouraan basic Jokeri flippaamisen pelossa, ja vasemmalle lähti. Lähti kyllä suoraan eikä kääntänyt pätkääkään yli. Jostain puolesta välistä männyn alta foreneppi lähtee lussuna eikä putti uppoa. Äh.

Ysillä taas oli toinen ääni kellossa, kun  Midarin sai likimain nostaa pömpeliin. 10 ja 11 menikin sitten tupeloidessa avauksien ja lähäreiden kanssa, ja +1 vaihtui +3:een. 12:n tiipaikka oli viety aiemmasta paikasta ylös hiekkakuopan vallin päälle, ja vähän jopa reunaa kauemmas jättäen alkujännää koivuportin muodossa koko rahan edestä. Pitkä par3, iso korkeusero ja napakka vastatuuli puuskilla. Katastrofin ainekset ovat kasassa. Tällä kertaa kiekkovalinta osui suurinpiirtein oikein, kun lähdin sillä vakaammalla Laserilla yrittämään. En muista, tuliko avaukseen pieni hyssenpoikanen, mutta suunta oli hyvä ja korkeus nätti alaviisto. Tuuli lähti viemään Laseria reippaasti oikealle, mutta lopulta lätkä palasi takaisin väylän keskilinjan oikealle puolelle. Ei korin alle, mutta eipä lähärinkään kanssa mitään ongelmia ollut. Hyppuputti korille ja par sisään.

Viimeinen väylä oli enemmänkin korvien välistä kamppailua. Satametrinen tasaisesti oikealle kääntävä tasainen väylä kuntopolulla. koko väylän pituudelta väylä viettää reippaasti vasemmalle, mutta forea ei oikein pysty väylän muodosta johtuen tarjoamaan. Alivakaa Laseri kouraan ja ajatus "heitä kovaa niin se kääntää yli" -mantra päähän. Heitto lähti kovaa, mutta pienessä hyssessä. Kiekko flippasi vaakatasoon ja rupesi vaeltamaan väylää pitkin oikealle. Vauhti loppui vähän ennen koria, jossain 90 metrin korvilla ja kiekko muksahti alamäkeen parin risun taakse. Hyvillä mielin antsaneppi alle ja par korttiin. Tuntui hyvältä käyttää sitä riskimpää heittoa, kun tiesi ja uskoi siihen että kiekko tekee mitä sen käskee tehdä. Pituuttakin oli tämän kesän mittapuulla oivallisesti!

Hyvä rata. Teknistä, lyhyttä väylää plus pari isompaa riipaisua. Ei liian pitkä eikä turhauttavan lyhyt.

Tänään on edessä Ravikangas Joutsenossa Heikin kanssa. Metsäradat, ne on sillä omalla sadistisella tavallaan niin ihania.