Karvakorvat seikkailee

Viime kesänä yritin kaverin kanssa lähteä viikonlopun mittaiselle fribailureissulle. Ajatus jäi pitkälti juurikin ajatukseksi, eikä talvella suunniteltujen perusraamien jälkeen saatu mitään varsinaisesti kasaan, ja keväämmällä kaverille sattunut haveri löi sitten koko suunnitelman jäihin.

Rupesin tässä tovi sitten kopistelemaan vuoden takaisia pölyjä idean päältä ja sain tänä vuonna rikoskumppaniksi serkkuni Teron, jonka kanssa yhyttelimme taannoin uudestaan, osittain juuri frisbeegolfin kautta. Viime kesänä Tero käväisi Lappeenrannassa ja kävimme kaksistaan nakkelemassa ratadueton Imatran Karhumäellä ja Myllymäessä Lappeenrannassa. Onnistuin kotikenttäedulla ja Teron urheilukisoista palautumisen ansiosta pitämään lukemat lopunviimein omassa päässä mutta miusta tuntuu, että saatan jatkossa olla helisemässä...

No mutta anyhow, Facebookissa ruvettiin juonimaan settiä kasaan. Suunnitelmat ovat hyvin alustavia, mutta niiden kehittymistä voi reaaliajassa seurata vaikkapa täältä kartalta. Keltaiset merkit ovat perjantaina kierrettäviä ratoja, vihreät lauantaina käytäviä ja mustat keskustelussa vielä mukana olevia vaihtoehtoja. Punaiset kuvaavat lähtöpaikkaa ja majoittumista. Varsinainen viikonloppu tullee olemaan jossain kesäkuun lopulla, päiviä ei ole lyöty kiinni. Ajatus on seuraavanlainen:

• Lähtö perjantaiaamuna. Miä lähden vaimon, tytön ja koirien kanssa kohti Kouvolaa Lappeenrannasta, Tero yllättää betoni-ihmeen etelästä. Tapaamme kauppakeskus veturin pihamaalla kello XX tasan. Miä roudaan kilkkeeni sekä huolella valmistellun kansion täynnä ratakarttoja ja kebab-ravintoloiden ruokalistoja Teron kiesiin. Vaimo ja tyttö jatkavat koirien kanssa suoraan kohti Drop Zonea (anoppilaa) ja myö poijjaat painutaan Lahteen

• Heittely alkaa Mukkulasta, jonka jälkeen siirrytään näillä näkymin Orimattilaan ja edelleen Riihimäelle (Mäntsälä hyvinkin matkan varrella, saas nährä). Päivän viimeinen etappi on Ykslammi Ryttylässä.

• Majoittuminen Drop Zonella, joka on teknisistä syistä siirretty Ryttylän aseman päälle. Miulla on niin kiva anoppi että pidän olinpaikan mieluiten itselläni.

• Aamusta lähtö kohti Karkkilaa. Sieltä Tuusulaan ja Keravalle, ja päivän kruunaa Hyvinkään duo. Paluu Drop Zonelle yöksi.

• Sunnuntaiaamuna koskee. Miä lähden vaimon, tytön ja koirien kanssa Lappeenrantaa kohti ja Tero omia reittejään kohti kotia. Yliannostuksen takia fribasta ei puhuta kolmeen viikkoon ja laukku on hyllyllä. Miä olen saikulla.

Nyt vaan sormet ristiin että saadaan suunnitelma kokonaisuudessaan kasaan ja reissu järjestettyä!

Numeroita siellä, numeroita täällä

Uusi vuosi toi tosiaan uusia kujeita. Kun pihalla on yhdeksän ja puoli metriä lunta siellä missä aura on käynyt ja muualla sitten vähän enemmän, tulee tehtyä kesän odottelun ohessa kaikenlaista fribaan liittyvää.

Sain viimein liityttyä seuraankin - Willimiehen Disc Golfiin , ja vaikka en jäsenkorttia ole vielä ehtinyt viikonlopun kiireiden takia hakemaan, on silti ensimmäinen tavoite kuluvalle vuodelle saavutettu. Viikkokisoihin seuran jäsenet pääsevät osallistumaan ilmaiseksi, joten kynnys lähteä viikkokisoihinkin lienee huomattavasti pienempi. Eihän tämä sinällään iso juttu ole, mutta onhan se mukavaa nähdä itsensä jäsennumeron muodossa. Essi kirjoitteli taannoin blogissaan Aitattaren käsistä siitä, miten PDGA-jäsenyyden mukanaan tuoma jäsennumero näyttelee rooliaan. Noh, vähän sama juttu täällä, tosin pienemmässä mittakaavassa. Ehkä joskus tulee se PDGA-jäsenyys hommattua...ehkä?

Sitten vähän toisenlaisia numeroita! Työpaikalle oli ilmestynyt 3d-tulostin tässä jokin aika sitten ja meidän työporukan (ja entisten opiskelukavereiden) muodostaman fribapoppoon pari jäsentä päätti toteuttaa meille oman bagtag-challengen.

Jokaiselle porukan jäsenelle jaetaan siis tällainen kerrassaan upea 3d-tulostettu muovinen numerolätkä, jonka asianomainen kiinnittää omaan fribalaukkuunsa. Kun lähdetään puttailemaan, kierrokselle tai muuten kiekkojen kanssa rellestämään, voi isomman numeron haltija haastaa pienemmän numeron haltijan kisaan. Kisan voittaja kävelee kotiin pienempi numero laukussaan. Tasapelissä tagit eivät vaihdu. Se kenellä on numero 1, pääsee sitten paukuttamaan henkseleitään muiden kateellisina katsellessa. Yksinkertaista ja hauskaa, saadaan kierroksiin vähän panosta ja kilpailuhenkeä mukaan.

Olkoonkin, että ryhmän kuopuksena ja lajiin myöhäisherännäisenä miä olen ravintoketjussa vielä siellä loppupäässä, pari ihan rehellistä haastettavaa miulla löytyy, muita varten pitää suunnitella vaikka kierroksia Sammonlahden fribaradalle, josta miulla on suhteessa hyviä tuloksia... Mutta mutta, toistaiseksi siis mennään numerona 3 eteenpäin. Häilyvä tavoite kesälle on olla ei-viimeinen, mielellään 5 tai parempi.

Hetkeen ei varmaan vielä haasteita heitellä. Ulkona oli tänään työmatkalla rapsakka 19 pakkasta ja pakkasella tullaan todennäköisesti pysymään vielä jonkin aikaa.

It's still alive!

Melkein kerkesi näyttää siltä, että tästä talvesta on kehkeytymässä samanlainen lumeton ihanuus kuin edellisestä, mutta taisipa tästä ihan aikuisten talvi pärähtää. Radoilla ei siis täällä Lappeenrannan suunnalla ole oikein päässyt pyörimään, lauantaina vaihtoi lämpötilat taas pakkaselle ja päivän mittaan maahan satoi parisenkymmentä senttiä höttöä lunta.

Mutta eipä siinä, kuumotus heittämään kasvaa koko ajan ja sellainen lapsuuden joulu -tyyppinen odotus on kevään suhteen aistittavissa. Tässä alkuvuodesta meinasin tehdä niinkin hurjan tempun kuin seuraan liittyminen. Päämääränä tällä on kannattaa lajitoimintaa ja enemmän omaa napaa tuijottaen toimia porkkanana käydä viikkokisoissa oppimassa ja kehittymässä. Ja porukkaan kuuluminen on muutenkin hienoa.

Miun lähipiiri on ollut kohtalaisen yksimielinen siitä, että esimerkiksi joululahjaksi miulle on turha ostaa mitään fribailuun liittyvää; miä itse tiedän kuitenkin mitä miä tarvin ja sokkona ostaminen valmistajien, muottien, muovien ja painojen saati sitten runien sun muun kanssa on aika villiä. Jouluna kuitenkin siskoni pääsi tekemään melkoisen fribayllärin, kun paketista löytyi Paul McBethin signeeraamat G-star Orc ja mini. Herra siis ennen Järvan viimevuotisia European Open -kisoja reissasi Suomessa esiintymässä erinäisissa urheilukaupoissa ja sisko oli hänet onnistunut bongaamaan.

Siinä on sellaiset pari kiekkoa, joita ei tule heitettyä.

Frisbeen hypistelyt ovat jääneet vähän hangen alle, mitä nyt putterit pestiin likan kanssa ja niitä on heitelty tässä olohuoneessa. Niin kauan kuin ulkona näyttää tältä

miä teen lähinnä tätä