Pääasia on että nauttii

Tiedättekö työ sen tunteen, kun väylältä saa sen par-tuloksen ja siihen on pettynyt? Ja sitten heti perään tajuaa, että oikeasti on onnistunut huonosta lähtökohdasta pelaamaan kyseisen väylän siihen ihannetulokseen. Ittellä ainakin pukkaa hymyä huuleen. Tää postaus on enemminkin sellainen hyvänmielenpostaus. Kuvia tulee paljon.

Jos miun pelistä pitää jokin maneeri kaivaa niin se on tää. Keskittyminen tiillä tai liellä tapahtuu näin. Rystyllä ainakin.

Lauantaina lähdettiin koko perheen voimin taas reippailemaan. Napattiin pyörät alle ja suunnistettiin ens alkuun Sammonlahteen, jossa miä heittelin kierroksen ja vaimo kuvasi tyttö kantorepussa. Vaikka tuloksellisesti ja avauksellisesti ei mennyt kovin hyvin niin hyvä fiilis oli. Kiekot istuivat käteen, suoritus oli luontevaa eikä mikään painanut mieltä. Oli sanalla sanoen hyvä fribailuolo.

Kieli pihalla (tietenkin), ei se muuten istu räpylään. (Foren maneeri?)

Nyt kun oli pari kertaa käynyt kentällä paiskomassa pidempää siivua oli hyvä vaihteeksi käydä harjoittelemassa myös lyhytpeliä, johon Sammonlahden rata tarjoaa mielestäni oikein oivalliset puitteet. Väylät taittavat oikealle tai vasemmalle, menevät ylä- ja alamäkeen ja pituudet ovat passeleita niin puttereille kuin midareille.

Ykkönen

Kierros lähti vahvasti käyntiin griplockilla. Jatkoa haettiin Rhynolla, mutta lopulta bogey korttiin ja kakkosväylän tiille. Kakkosen tiillä huomattiin että edessä on kolmen hengen ryhmä yliopiston vaihto-opiskelijoita tutustumassa lajiin (taisivat olla Intiasta päin), ja luontevasti hipsittiin heidän edelle ja jatkettiin neloselta.

Nelostii

Avaus karkasi vähän korkeaksi, ja näin ollen jäi lyhyenlännäksi. Jatko jäi miun taidoille just sopivan haastavalle putille, mutta sisäänhän se tietysti aina menee kun kuvaaja on läsnä. Par siis tästä. Vitosen tiillä pyysin neljää lasta odottelemaan, että saisin avauksen heitettyä ennen kuin juoksisivat väylälle, ja yleisön paineet tuottivat likimain täydellisen avauksen. Birdieputti kippoon ja forettamaan kutoselle.

On  kyllä aikamoinen per.. PUTTI! ja kuppiin meni!

 Kokeilin Rhynon rajua feidiä (sitä muuten on) korin alle, mutta turkanen ei jaksanutkaan liitää (noh, ylläri!). Birdieputin yritys jäi yritykseksi, mutta kyllähän sitä ylämäkeen kehtaa. Par tästäkin.

Kutonen

Seiska ja kasi olivat sellaisia kiikunkaakun hyväksyttäviä suorituksia. Seiskalla D-P1 ei suoristanut kunnolla ja päätyi vasemmalle kuusen alle. Neppi lähemmäs ja par. Seiskalla avauksessa oli liikaa hyzeria ja jälleen vasemmalle. Pitkä putti ohi ja par tästäkin.

Seiska

Ysillä (joska postauksen ensimmäinen kuvakin on) haen tavallisesti forella birdieputtia. Tällä(kin) kertaa kiekko käänsi vähän yli ja päätyi vasemmalle jonnin verran. Jatkon nykäisin edesä olevan kuusen oksaan, siitä neppi alle ja toinen bogey.

Ysin korilta hiippailin kakkosen tiille pelaamaan kaksi väliin jäänyttä väylää. Kakkosen avaus karkasi liian varovaisena ja liian vasemmalle. Kääntämisestä ei ollut tietoakaan ja puskassa oltiin. Jatkoa haettiin korkealla hyzerilla korin alle, mutta jäi lyhyeksi. Putti sen sijaan meni koko pömpelistä yli! Bogey tuli siis tästäkin.

"Hups!"

Kolmosväylällä tapahtui kierroksen toinen birdie-onnistuminen. Avaus koria vartioivan puun juureen ja rieska uuniin. Hyvä lopetus kierrokselle. Lopputulos siis +1, joka on tuloksellisesti kolmanneksi paras kierros Sammonlahdesta. Ja silti olin pettynyt tulokseen. Jano parantaa - se on kova. Ja se tekee tästä omalta osaltaan niin peijakkaan hauskaa!

Some pictures from my yesterday's round in Sammonlahti. I was there with my family as a part of our bicycle trip around Lappeenranta. I had really good feeling about everything and was just enjoying the game. Even though I was a bit disappointed for getting a +1 for the round, the disappointment made me realize that my ambition of bettering my game is one of many things that make this sport so darn fun!