Heitin viime viikonloppuna melkein elämäni ekan Eaglen! On tietysti vähän hassua hehkuttaa tuollaista, mutta toisaalta onhan se siistiä ekaa kertaa olla par4 -väylällä sellaisissa asemissa avauksen jälkeen, että korille ei ole kuin 30-40 metriä. Kiekko oikean käden hyssellä kohti koria ja jälki oli korin tolpan tasalla parin-kolmen vaaksan päässä. Eli ketjut ei helisseet mutta ei siihen hesaria väliin olisi saanut. Noh, tyydyin birdieen, joka jäikin paivän ainokaiseksi. Postauksen kuvat eivät ole väyläjärjestyksessä.
Kävin siis fribaamassa lauantaina. Pitkästä aikaa. Alun alkaen lähdettiin koko perheen voimin metsästämään sieniä ja puolukoita vaimon kotiseuduilta ja otettiin fribakamat mukaan siltä varalta jos vaikka eksyttäisiin jonnein muuallekin. Ja eksyttiin sitten Kotkaan. Alunalkaen vaihtoehdot olivat joko käydä Ruissalossa Haminassa tai ajaa Kotkaan Kumparepuistoon. Koska likka nukahti eikä ollut vielä herännyt Haminassa, otettiin jälkimmäinen vaihtoehto
käyttöön.
Eikä periaatteessa tarvinnut katua. Uusi rata, hienot maisemat ja sitä rataa. Harmi ettei kierroksesta saanut ihan kaikkea irti mitä olisi voinut. Ratahan koostuu siis kahdesta osiosta. Ensimmäiset kuusi väylää pelataan vanhan kaatopaikan (sen "Kumparepuiston") maisemissa. Avoimia väyliä, korkeuseroja, sen semmoista. Toinen puolikas 12-väyläisestä radasta pelataan metsässä (ja viimeinen väylä pururadalla).Väylissä oli mukavasti vaihtelua. Ensin koko matkalta vasemmalle viettävänsuorahkon par 4:n jälkeen tarjolla oli 90 asteen doglegväylää vasemmalle, sitten ylämäkeä, alamäkeä, metspilliä...
Tietysti oma kayntini oli vain yksi kerta, joten valittamaan en sinällään halua käydä. Rata oli siisti ja väylät helposti löydettävissä, etenkin jos sattui ratakartasta nappaamaan kuvan messiin. Kuitenkin pienet asiat jäivät kaivelemaan. Yhdeltä väylältä puuttui kori, ja kaverilta kyselyn jälkeen se ei ole ilmeisesti jokuseen toviin paikoillaan ollut, ja toinen väylä sattui toimimaan jonkinlaisena tukikohtana värikuulasotilaille (No tämä nyt ei ole varsinaisesti edes ongelma - yhtä lailla meillä molemmilla on "etuajo-oikeus"). Ensimmäisestä ongelmasta selvisin sillä, että heitin avauksen, totesin korin puuttuvan ja avauksen perusteella totesin, että parin arvoinen oli sesuoritus. Toisesta väylästä selvisin sillä, että heitin sen lyhyenä (ns. B-tii oli noin puolessa välissä väylää). Tuosta periaatteessa voisi ottaa yhden rankun. Ja näillä puheilla sen otankin.
Tuuli pääsi yllättämään nelosväylällä. Kyseessä on mäen päältä heitettävä alamäkiväylä. Jotenkin kävi aivopieru tuulen arvioinnissa ja TD pompsahti ihan pystyyn ja painui (ja painui... ja painui) oikealle alas kentälle, jossa toinen fribaaja oli keskeyttänyt omat draivitreeninsä ja odotti että saan avauksen pois alta. Vähänks noloo!?! Noh, hekotellen nappasin bogeyn ja tallailin eteenpäin - ei tämä niin vakavaa ole.
Kokonaistulos oli siis tuo (kutosväylän) lyhyenä pelaamisen rankku mukaan lukien +8. Isoja lukuja, mutta minkäs teet, uusi rata ja uusia haasteita. Etelä-Karjalan radoilla tuulesta ja (tuon mittakaavan) korkeuseroista ei paljoa pääse nauttimaan. Ennen kaikkea viime lauantai oli mukava päivä perheen kanssa ja oppimiskokeumus.
Ensi viikolla pääsen kokeilemaan jotain uutta fribailun saralla. Sain työkomennuksen Turkuun, ja reissun kesto on muutamista päivistä viikkoon. Lauste, täältä tullaan!
I 've developed a bad habit of creating a week's delay between the actual event and a blog post about it. On last Saturday we were picking some mushrooms and lingonberries as a family and decided that in case we would wander elsewhere we could also take my disc golf equipment aboard. We ended up visiting another new course, this time in Kotka. The place is called Kumparepuisto, which translates to hill park, and that's what the course was - the first six holes were played in mostly open field of tall hills. The rest were in the woods. I ended up gettinga whopping total of +8 but it really doesn't matter - I had fun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti