Niinjoo, se tuuli

Heitin viime viikonloppuna melkein elämäni ekan Eaglen! On tietysti vähän hassua hehkuttaa tuollaista, mutta toisaalta onhan se siistiä ekaa kertaa olla par4 -väylällä sellaisissa asemissa avauksen jälkeen, että korille ei ole kuin 30-40 metriä. Kiekko oikean käden hyssellä kohti koria ja jälki oli korin tolpan tasalla parin-kolmen vaaksan päässä. Eli ketjut ei helisseet mutta ei siihen hesaria väliin olisi saanut. Noh, tyydyin birdieen, joka jäikin paivän ainokaiseksi. Postauksen kuvat eivät ole väyläjärjestyksessä.

Kävin siis fribaamassa lauantaina. Pitkästä aikaa. Alun alkaen lähdettiin koko perheen voimin metsästämään sieniä ja puolukoita vaimon kotiseuduilta ja otettiin fribakamat mukaan siltä varalta jos vaikka eksyttäisiin jonnein muuallekin. Ja eksyttiin sitten Kotkaan. Alunalkaen vaihtoehdot olivat joko käydä Ruissalossa Haminassa tai ajaa Kotkaan Kumparepuistoon. Koska likka nukahti eikä ollut vielä herännyt Haminassa, otettiin jälkimmäinen vaihtoehto

käyttöön.

Eikä periaatteessa tarvinnut katua. Uusi rata, hienot maisemat ja sitä rataa. Harmi ettei kierroksesta saanut ihan kaikkea irti mitä olisi voinut. Ratahan koostuu siis kahdesta osiosta. Ensimmäiset kuusi väylää pelataan vanhan kaatopaikan (sen "Kumparepuiston") maisemissa. Avoimia väyliä, korkeuseroja, sen semmoista. Toinen puolikas 12-väyläisestä radasta pelataan metsässä (ja viimeinen väylä pururadalla).Väylissä oli mukavasti vaihtelua. Ensin koko matkalta vasemmalle viettävänsuorahkon par 4:n jälkeen tarjolla oli 90 asteen doglegväylää vasemmalle, sitten ylämäkeä, alamäkeä, metspilliä...

Tietysti oma kayntini oli vain yksi kerta, joten valittamaan en sinällään halua käydä. Rata oli siisti ja väylät helposti löydettävissä, etenkin jos sattui ratakartasta nappaamaan kuvan messiin. Kuitenkin pienet asiat jäivät kaivelemaan. Yhdeltä väylältä puuttui kori, ja kaverilta kyselyn jälkeen se ei ole ilmeisesti jokuseen toviin paikoillaan ollut, ja toinen väylä sattui toimimaan jonkinlaisena tukikohtana värikuulasotilaille (No tämä nyt ei ole varsinaisesti edes ongelma - yhtä lailla meillä molemmilla on "etuajo-oikeus"). Ensimmäisestä ongelmasta selvisin sillä, että heitin avauksen, totesin korin puuttuvan ja avauksen perusteella totesin, että parin arvoinen oli sesuoritus. Toisesta väylästä selvisin sillä, että heitin sen lyhyenä (ns. B-tii oli noin puolessa välissä väylää). Tuosta periaatteessa voisi ottaa yhden rankun. Ja näillä puheilla sen otankin.

Tuuli pääsi yllättämään nelosväylällä. Kyseessä on mäen päältä heitettävä alamäkiväylä. Jotenkin kävi aivopieru tuulen arvioinnissa ja TD pompsahti ihan pystyyn ja painui (ja painui... ja painui) oikealle alas kentälle, jossa toinen fribaaja oli keskeyttänyt omat draivitreeninsä ja odotti että saan avauksen pois alta. Vähänks noloo!?! Noh, hekotellen nappasin bogeyn ja tallailin eteenpäin - ei tämä niin vakavaa ole.

Kokonaistulos oli siis tuo (kutosväylän) lyhyenä pelaamisen rankku mukaan lukien +8. Isoja lukuja, mutta minkäs teet, uusi rata ja uusia haasteita. Etelä-Karjalan radoilla tuulesta ja (tuon mittakaavan) korkeuseroista ei paljoa pääse nauttimaan. Ennen kaikkea viime lauantai oli mukava päivä perheen kanssa ja oppimiskokeumus.

Ensi viikolla pääsen kokeilemaan jotain uutta fribailun saralla. Sain työkomennuksen Turkuun, ja reissun kesto on muutamista päivistä viikkoon. Lauste, täältä tullaan!

I 've developed a bad habit of creating a week's delay between the actual event and a blog post about it. On last Saturday we were picking some mushrooms and lingonberries as a family and decided that in case we would wander elsewhere we could also take my disc golf equipment aboard. We ended up visiting another new course, this time in Kotka. The place is called Kumparepuisto, which translates to hill park, and that's what the course was - the first six holes were played in mostly open field of tall hills. The rest were in the woods. I ended up gettinga whopping total of +8 but it really doesn't matter - I had fun!

Pääasia on että nauttii

Tiedättekö työ sen tunteen, kun väylältä saa sen par-tuloksen ja siihen on pettynyt? Ja sitten heti perään tajuaa, että oikeasti on onnistunut huonosta lähtökohdasta pelaamaan kyseisen väylän siihen ihannetulokseen. Ittellä ainakin pukkaa hymyä huuleen. Tää postaus on enemminkin sellainen hyvänmielenpostaus. Kuvia tulee paljon.

Jos miun pelistä pitää jokin maneeri kaivaa niin se on tää. Keskittyminen tiillä tai liellä tapahtuu näin. Rystyllä ainakin.

Lauantaina lähdettiin koko perheen voimin taas reippailemaan. Napattiin pyörät alle ja suunnistettiin ens alkuun Sammonlahteen, jossa miä heittelin kierroksen ja vaimo kuvasi tyttö kantorepussa. Vaikka tuloksellisesti ja avauksellisesti ei mennyt kovin hyvin niin hyvä fiilis oli. Kiekot istuivat käteen, suoritus oli luontevaa eikä mikään painanut mieltä. Oli sanalla sanoen hyvä fribailuolo.

Kieli pihalla (tietenkin), ei se muuten istu räpylään. (Foren maneeri?)

Nyt kun oli pari kertaa käynyt kentällä paiskomassa pidempää siivua oli hyvä vaihteeksi käydä harjoittelemassa myös lyhytpeliä, johon Sammonlahden rata tarjoaa mielestäni oikein oivalliset puitteet. Väylät taittavat oikealle tai vasemmalle, menevät ylä- ja alamäkeen ja pituudet ovat passeleita niin puttereille kuin midareille.

Ykkönen

Kierros lähti vahvasti käyntiin griplockilla. Jatkoa haettiin Rhynolla, mutta lopulta bogey korttiin ja kakkosväylän tiille. Kakkosen tiillä huomattiin että edessä on kolmen hengen ryhmä yliopiston vaihto-opiskelijoita tutustumassa lajiin (taisivat olla Intiasta päin), ja luontevasti hipsittiin heidän edelle ja jatkettiin neloselta.

Nelostii

Avaus karkasi vähän korkeaksi, ja näin ollen jäi lyhyenlännäksi. Jatko jäi miun taidoille just sopivan haastavalle putille, mutta sisäänhän se tietysti aina menee kun kuvaaja on läsnä. Par siis tästä. Vitosen tiillä pyysin neljää lasta odottelemaan, että saisin avauksen heitettyä ennen kuin juoksisivat väylälle, ja yleisön paineet tuottivat likimain täydellisen avauksen. Birdieputti kippoon ja forettamaan kutoselle.

On  kyllä aikamoinen per.. PUTTI! ja kuppiin meni!

 Kokeilin Rhynon rajua feidiä (sitä muuten on) korin alle, mutta turkanen ei jaksanutkaan liitää (noh, ylläri!). Birdieputin yritys jäi yritykseksi, mutta kyllähän sitä ylämäkeen kehtaa. Par tästäkin.

Kutonen

Seiska ja kasi olivat sellaisia kiikunkaakun hyväksyttäviä suorituksia. Seiskalla D-P1 ei suoristanut kunnolla ja päätyi vasemmalle kuusen alle. Neppi lähemmäs ja par. Seiskalla avauksessa oli liikaa hyzeria ja jälleen vasemmalle. Pitkä putti ohi ja par tästäkin.

Seiska

Ysillä (joska postauksen ensimmäinen kuvakin on) haen tavallisesti forella birdieputtia. Tällä(kin) kertaa kiekko käänsi vähän yli ja päätyi vasemmalle jonnin verran. Jatkon nykäisin edesä olevan kuusen oksaan, siitä neppi alle ja toinen bogey.

Ysin korilta hiippailin kakkosen tiille pelaamaan kaksi väliin jäänyttä väylää. Kakkosen avaus karkasi liian varovaisena ja liian vasemmalle. Kääntämisestä ei ollut tietoakaan ja puskassa oltiin. Jatkoa haettiin korkealla hyzerilla korin alle, mutta jäi lyhyeksi. Putti sen sijaan meni koko pömpelistä yli! Bogey tuli siis tästäkin.

"Hups!"

Kolmosväylällä tapahtui kierroksen toinen birdie-onnistuminen. Avaus koria vartioivan puun juureen ja rieska uuniin. Hyvä lopetus kierrokselle. Lopputulos siis +1, joka on tuloksellisesti kolmanneksi paras kierros Sammonlahdesta. Ja silti olin pettynyt tulokseen. Jano parantaa - se on kova. Ja se tekee tästä omalta osaltaan niin peijakkaan hauskaa!

Some pictures from my yesterday's round in Sammonlahti. I was there with my family as a part of our bicycle trip around Lappeenranta. I had really good feeling about everything and was just enjoying the game. Even though I was a bit disappointed for getting a +1 for the round, the disappointment made me realize that my ambition of bettering my game is one of many things that make this sport so darn fun!

Olisikohan se (taas) siinä? Ainakin vähäksi aikaa?

Ei ei ei, en ole pitämässä taas taukoa fribailusta. Ehei. Draivi kulkee ja tulokset paranee.

Olen heikko ja ostin taas kiekkoja.

Tällä kertaa olin kuitenkin määrittänyt kiekkotarpeet etukäteen ja tiesin tasan tarkkaan mitä ostaa. Pystyin myös näin hyödyntämään vaimoni hääpäivälahjan kiekko-osion sekä ensimmäistä kertaa käyttämään fribakassaa. Tuo fribakassa on siis erillinen purkki, johon kerään ennalta määrätyllä tavalla X rahaa ja josta sitten teen kaikki fribailuun liittyvät ostokset. Jos kassa on tyhjä niin kamaa ei osteta - yksinkertaista. Kul vielä rahat kerää käteisenä fyysiseen purkkiin, ovat ne tavallaan eriytettynä muusta taloudesta, eikä hiihtelyä miinuksen puolelle periaatteessa voi tulla.

Noh, anyway. Hääpäivälahjan lisäksi kassaan oli kertynyt noin kahden kiekon edestä roposia. Tiesin jo etukäteen, että hitaampi kiekko-osastoni kaipaa vakautta; olkoon se sitten jyrä putteri tai jyrä hidas midari. Käytännössä C-MD2 käyttäytyy tarvittaessa vakaillakin linjoilla, joten pikkuhiljaa rupesin etsimään kassintäytettä putteriosastolta. Lahdessa kauppakeskus Valon Budget Sportissa törmäsin sitten Champion Rhynoon. Rasti ruutuun ainakin sille jyrävaatimukselle! Hintaa kiekon pohjassa 15,90 joten ostopäätös oli helppo tehdä. Tulisi halvemmaksi kuin nettikaupasta. Kassalla meinasi loksahtaa suu auki kun kassa tuumasi hinnan olevankin 12,70. Hynystä lainaillen: "nomikäettei!". Taisin mennä niin vauhdikkaasti kiekkohyllyyn kiinni etten ehtinyt edes tarjouksia etsiä.

Kaksi muuta kiekkoakin oli suurinpiirtein mietitty valmiiksi. Halusin kiekon nyt jo pikkuhiljaa alivakaille linjoille mainiosti sujahtavan S-FD:n ja Champion Teebirdin väliin. Hetkeä myöhemmin C-FD:n ostopäätös oli tehty. Kolmas kiekko jonka koin tarvitsevani oli käytännössä linkki välille FD - Tern. Alunperin mietin Proton Inertian hommaamista, mutta turkasen kiven alla tuntuivat olevan nettikaupoista. "Tyydyin" sitten pysymään Discmania - Innova -linjoilla ja valikoin C-TD:n korvikkeeksi.

Tuumasta toimeen ja tilausta Powergrip:iin. TD:n tilasin oranssina ja FD:n pinkkinä (koska miksei?). Toiveena laitoin vielä, että FD voisi mielellään olla mahdollisimman räikeä (koska... miksei?). Pari päivää myöhemmin paketti oli postissa. Kuori auki...oranssi TD, naminami... onpas nätin karkkipinkki...FD2! Hittolainen, väärä kiekko. Laitoin vielä samana päivänä sähköpostia PG:lle ja seuraavana aamuna sovimme, että FD lähtee (oranssina, koska ne pinkit olivatkin melkein läpinäkyviä) kirjeenä kohti Lappeenrantaa ja samalla kyydillä miä saan postimaksu maksettu -kirjeen jolla lähetän FD2:n takaisin odottamaan uutta omistajaa. Ei jäänyt edes paha mieli värin vaihtumisesta. Nohevaa toimintaa...vai oliko?

Viikon verran odottelin FD:tä saapuvaksi, kunnes laitoin PG:lle viestiä. Kerroin että kiekkoa ei näy eikä kuulu vaikka kaiken järjen mukaan toisenkin luokan kirjeen luulisi jo tulleen perille. Tunnin päästä viestistä sain kovin pahoittelevan puhelun, jossa kerrottiin, että Oulun päässä oli käynyt miun osoitteen kanssa kämmi. Kiekko on siellä samassa osoitteessa kuin se SmartPostiautomaatti, johon se alkuperäinen tilaus oli mennyt. Iltasella sain aikaiseksi pyörähtää tuossa S-marketissa ja kovin hämmentyneen ilmeen ohella sain kassalta viimein tuon kirjeen. Nätin oranssi FD olikin vanhan C-linen sijasta tahmeampi Jolly Launcher C-line (hyvähyvä ja naminami) ja stämppikin sopii vihreänä hyvin tuohon väriin.

Tuumasta toimeen ja kentälle paiskomaan. FD:tä, TD:tä ja kaikkia muitakin kiekkoja. Seurana jälleen Heikki ja Jake. Tuli huomattua että vauhdinoton hidastamisen jälkeen tapahtunut notkahdus heittopituudessa on tosiaan häviämässä ja tarkkuus lisääntynyt. Kiekot karkailivat vähemmän ja löytyipä pari taas sieltä satasen viivaltakin.

Yeah, I did it again. Bought new plastic. This time I combined the wedding anniversary gift from my wife (or at least part of it anyways) with the intention of emptying up my disc golf money stash (oh yes, I have a disc golf money stash). I needed an overstable putter (or slow midrange) to compliment my more straight to understable lineup of P1s and MD2s, C-line FD to slide between my teebird and S-FD and finally an understable-ish driver in the approximate speed of 10-11 to go between the FDs and Tern (still is a tad too stable for my arm).

First I came across Champion Rhyno while visiting Lahti. 12,70€ in Budget Sport - why not to buy, right? Overstable putter - check! Afterwards I chose to get TD as the faster driver and ordered that and the FD from Powergrip. They had some screw-ups with my order (first I got a FD2 instead of FD and later the address of the FD delivery was wrong) but finally I got all the discs I wanted!

First throws of the TD and Rhyno were on last thursday in Karhumäki and FD I got to air on  Wednesday, as I was training again with Heikki and Jake at the local soccer field. My distance has definately recovered from the changes in the run-up as few of the drives were again on the better side of 100 meter mark.