Kumpareita, kumpareita...

Se on muuten jännä, miten kumpareista tämä lajin kanssa kehittyminen on. Ensin menee hyvin ja heitto pelaa, sitten taas ei ja lopulta kaikki on taas hyvin. Olen huomannut tällaisen kuvion etenkin omassa suorittamisessani, ja mennyt sunnuntai-maanantai -pari ei ollut siitä poikkeus. Aikataulutus meni pääpiirteissään siten, että sunnuntaina kävin pari kierrosta Sammonlahtea läpi ja vähän kenttädraivailua ja maanantaina oli työsarkana Myllymäki - pitkästä aikaa. Edetäänpä tässä kronologisesti ja aloitetaan sunnuntailta.

Sammonlahden #3. Sanalla sanoen tiukka väylä. Ainakin jos suoraan heittää.

Tytön lähdettyä nukkumaan pakkasin fribalaukun ja hipsin kohti Sammonlahtea, tavoitteena heittää lämmittelykierros radalla ja sitten draivin harjoittelua kentällä. Kentällä oli muuta touhua menossa, mikä ei sinällään tullut yllätyksenä. Radalle siis. Ensimmäinen kierros oli vähän sitä itteään, ja oli lähellä ettei päässyt turhautuminen iskemään, mutta jatkoinpa tulosten kirjailua kuitenkin. Liian paljon on mennyt kierroksia ilman tuloskorttia ja tavoitteellisuutta. Alku peruskauraa par-bogey-par, ja sitten levisi. Neloselta ensin mandon ohi ja tuplabogey korttiin ja viidenneltä sama juttu. Sitten tapahtui kummia kun aiemmin analysoima vahvasti birdielle mahdollisen kutosväylän avaus kämmenellä MD2:lla paukahti korin alle! Kolmas birdiesulka tältä radalta hattuun, hyvä minä! Jatko oli sitten tuttua bogeylinjaa ja viimeiseltä väylältä par. Heikoin kirjattu tulos tältä radalta, mutta sinistä on kiva nähdä kortissa. Tulos +6

Kävin tässä välissä vilkaisemassa futiskenttää ja totesin sen vieläkin varatuksi, joten suorilta toiselle kierrokselle. Kierros alkoi mukavasti, kun P1 jäi väylälle - joskin vajaaksi -  ja pitkä putti napsahti sisään. Väylälle 6 tullessa tilanne oli vielä +/-0, mutta sitte nedellisen birdie-väylän avaus leikkasi liian sisään ja lopulta korttiin jäi +1 ja seiskalta samaa tarinaa. Yllätyksenä tuli, kun kasilta pääsin birdie-puttia yrittämään. Ujo putti jäi alarautaan , mutta mieltä lämmitti. Viimeisen väylän avaus jäi oikealle pöpelikköön ja lopunviimein kierrokselta tuli mediaanitulos +3. Kaksi kierrosta, kahdelta eri väylältä birdie. Ei voi valittaa.

Toisen kierroksen aikana oli futiskenttäkin tyhjentynyt, joten hiippailin kentän laidalle treenaamaan... väylädraivereilla... ja yhdellä uudella heräteostoskiekolla (no oli se jokatapauksessa ostoslistalla. Ensi vuodelle). Löysin lauantaina Mikkelin Intersportista sellaisen oikein mehukkaan neonpinkin Ternin, ja se tarttui hyppysiin. Ensimmäisten kenttätestailujen perusteella lensi juurikin sen 5-10 metriä pidemmälle kuin väylädraiverit, mutta keskimääräinen heittopituus oli tippunut; Ternillä pisin heitto 95 metriä ja TB:llä 90. Keskimääräiset heittopituudet jäivät johonkin 80-85 metriin. Suurin antikliimaksi oli se, kun viimeisellä heittokerralla tyhjensin laukun sisällön kentälle ja nakkasin D-MD2:n nätillä hyzerflipillä 80 metriin. Etsilleen, miulla alkaa olemaan vahva epäilys, että miun heitossa nokkakulma on liian ylhäällä. Jotenkin tuntuu, että kaikki draiverit (mukaanlukien se alivakaa Tern) käyttäytyvät todella vakaasti ja feidistä tulee visuaalisesti mieleen lähinnä sakkaaminen. Vauhti vaan tyssää kesken. Noh, askel taakse ja sitten eteen, harjoittelua edessä vielä paljon.

Maanantaina lähdettiin sitten koko perheen voimin illalla kiertämään pitkästä aikaa Myllymäen rata. Vettä satoi koko matkan, mutta onneksi lopetti parkkipaikalle kurvatessa. Myllymäki on miulle henkisesti aina sellainen benchmark-rata; siellä näkee pelipään ja heiton kehittymisen. Ja kierroksen perusteella sitä kehitystä onkin tullut ja rutkasti! Tai sitten kävi tuuri... noh, mennään ensimmäisellä tulkinnalla.

Suoritus yllätti jo pelkällä tasaisuudellaan. Birdieitä ei kortissa näkynyt ja tuplabogeyjäkin vain yksi. Lähäripeli oli omaan tasoon peilattuna silkkaa timanttia ja putti kulki paremmin kuin ennen. Väylätkin näyttivät mukavan tilavilta Sammonlahden jälkeen.

1. Par - PD mäen päälle mutkaan, ei skippiä. Lähäri alle ja putti mukiin

2. Bogey - PD:llä liian varovaisesti, jää mäen alle sisämutkaan. Forella puukujan läpi toiseen väyläyraan. Lähäri puihin ja seuraava korin alle. Putti sisään.

3. Par - Avaus FD:llä väylään, mutta jää vajaaksi. Pitkällä birdieputilla ollaan silti, mutta ei uppoa. 

4. Tuplabogey - Kämmenavaus PD:llä liian varovainen ja feidaa kinkaman jälkeen oikealle. Yritän hammerilla korin alle, mutta TB lentää liian vasemmalle ja jää rinteeseen. Putti rollaa takaisin alas. Seifti korin alle ja nosto.

5. Bogey - TB kämmenellä liikaa vasemmalle ja nappaa puiden lehviin. Jää väylälle. Lähäri feidaa liikaa vasemmalle ja putin kämmäsin.

6. Par - Avaus FD:llä rystyannukassa, mutta liikaa kulmaa eikä kanna ensimmäisen mutkan ohi. Lähestyminen Bansheella tavoitellen tiukkaa S-heittoa. Linja hyvä, suunta liikaa vasemmalle. Putti osuu.

7. Par - Avaus P1:llä hermopuuhun vasemmalle. Lähäri muuten nätti, mutta jää greeniä reunustavien puiden taakse. Pitkä S-putti sisään!

8. Bogey - Avaus MD2:lla mäen päällä olevaan puuhun. Lähäri jää vajaaksi ja putti alarautaan.

9. Bogey - Avaus FD:llä hitusen oikealle ja kuolee 10 metriä tiistä väylän oikeaan laitaan. Jatko MD2:lla väylälle, mutta vaatii vielä toisen korin alle. Etuysin tulos +6

10. Bogey - Avaus TB:llä liian ylös ja oikealle, feidaa väylälle. Jatko Korin lähelle kallion alle kuusen juureen. Putti rautoihin.

11. Avaus FD:llä liian ylös ja oikealle, mutta jää väylään. Timanttinen lähäri MD2:lla pienessä hyzerissa korista vähän vasemmalle. Putti sisään.

12. Par- Kokeilin Bansheeta tähän, ettei liitäisi vahingossakaan jyrkänteeltä. Arvioin linjan väärin ja kiekko feidaa rajusti vasemmalle, jyrkänteen rinteeseen. Seifti alle ja nosto.

13. Par - Kokeilin MD2:lla avausta, koska draiverit karkaavat herkästi ylös ja alamäkiväylällä moinen on murhaa. MD2 loivassa s:ssä korin tasalle mutta vasemmalle. En uskalla ottaa pitkää puttia vaan seiftaan alle.

14. Bogey - Avaus FD:llä hyvin loivalla S-mutkalla väylään, en muista milloin viimeksi olisi jäänyt. On oikealla ja yritän Bansheella kämmenellä korin alle. Osuu koivuun, josta ehdin ennen heittoa sanoa että "jos tohon ei osu, niin se on alla". En lähde yrittämään pitkää puttia ylämäkeen vaan seiftaan alle. Olen tyytyväinen bogeyyn.

15. Bogey - Avaus kallion alle suurinpiirtein siihen mihin yritettiin, ehkä vähän liikaa oikealle. Lähäri MD2:lla liian varovainen ja feidaa annukasta pois ja jää korikummun alle. Seiftaus alle jää liian vajaaksi mutta putti menee sisään.

16. Bogey - Avaus P1:llä oikealle ja jää ikävästi pöpelikköön. Jatko vähn turhan kauas korista ja putissa kämmi.

17. Par - Avaus FD:llä loivalla S-mutkalla mutta vajaa. Jatko kummun rinteeseen, mutta liukuu melkein alas. Hermoja raastava putti menee sisään.

18. Bogey - Avaus TB:llä liikaa oikealle ja lehvästön kautta vasemman puolen puusaarekkeen tasalle. Jatko MD2:lla huonosta asennosta aidan portin tuntumaan ja lähäri korin alle.

Lopputuloksena siis kierrokselta uusi ennätys, +11. Edelliseen ennätykseen parannusta tuli huimat 7 heittoa. Vaikka draivipituus on vähintään heikko ja laatukin vasta paranemassa niin jotenkin tuo Sammonlahden rata ja kenttä ovat saaneet lähäripeliä kehittymään huimasti. Heittoon on enemmän luottoa ja puttia uskaltaa paljon pidemmältä. Anhyzer-lähestymisiä uskallan jo jotenkin heittää ja midarin kämmenheittoakin uskaltaa käyttää. Kertakaikkisen hieno käänne sunnuntain kenttäpettymukseen. Toivotaan, että tuo ei ollut ihan täysin tuuriheittelyä, vaan että kehitystä olisi oikeastikin tapahtunut. Joka tapauksessa tuollainen päänahka taskussa on mukava lähteä Vaasaan huomenna. Tarkoitus oli käydä kolmipäiväisessä seminaarissa ja joku ilta pyörähtää myös paikallisia ratoja ihmettelemässä Matin kanssa.

Finally i managed to actually take scores from few rounds! Past few days have been packed with disc golf, first in Sammonlahti (two rounds in the course and field training) and yesterday I made my new record at Myllymäki (long time no throw). Emotion-wise it's been yet another rollercoaster week. Disappointments turn into successes and yet again failures follow only to be replaced by epic throwing.

You can find the scorecards above. I managet to take birdies from two holes at Sammonlahti, from which the #6 one was new. Results were "meh" and "ok", as first one was my lowest at +6 and second a median +3. The field practise was somewhat rustrating, as my distance with drivers has dropped. My average throw got 80-85 meters (fairway drivers) and my new Tern only made approximately 5 to 10 meters more. From the flight I guess that the problem lies in the nose angle, because the flight seems to stall quite heavily as well as go a bit high. Oh well, one step back before going forward...

The Myllymäki round was a complete success. Even though I didn't get any birdies my double bogey count was low too, only one that is. I get to try birdie on #3 but no luck there. Final result was +11, which is 7 better than my previous record. It's a major confidence boost even though the drives were average at best. Tomorrow I'll head to Vaasa for a seminar and I've planned some disc golf on the evenings with Matti, who lives there at the moment.