Taukoa frisbeegolfista

Onneksi kesän säät eivät ole liiemmin suosineet, koska tällä hetkellä tilanne on se että miä en pahemmin ole heittelemässä käynyt. Ja tilanne jatkuu toistaiseksi sellaisena. Jokunen viikko sitten toimistotyöstä (ja/tai fribailusta, ken tietää) sain niskani ihmeelliseen kuntoon; muutoin ei tunnu ihmeelliseltä, mutta vasemmalla ääriasennossa alkaa tekemään ilkeää. Viime viikkoon asti niska on aina mennyt parempaan kuntoo, mutta radalla käynti rasittaa sitä sen verran että suraavana päivänä vaiva on ollut aina pahempi. Eli tauon paikka - nyt odotetaan että saadaan täysi toimintakunto takaisin ennen kuin lähdetään kovempaa rykimään. Pitää vielä katsella, mitä esimerkiksi Sammonlahden radan kiertämisen kanssa tekee, siellä rykiminen ei kuitenkaan niin kovaa ole...

Harmittaa joka tapauksessa...

I managed to get an annoying issue with my neck few weeks ago. It's either work (office work to be precise) of disc golf related, but in any case, when I turn my head to left extreme I get an annoying little pain... So far it's been recovering just fine, but I've always went to disc golf course way too soon and the issue just continues and continues. Now I'll take a break from all throwing (except maybe shorter courses like Sammonlahti course...) until my neck is fully healed.

Long time no see

Eilen oli oman harrastusurani pisin fribailusessio radalla, kun kierrettyä tuli yhteensä 36 väylää neljän tunnin aikana. Serkkuni Tero, jota olin viimeksi nähnyt kuka tietää milloin tuli käymään Lappeenrannassa. Suunnitelmissa oli sateeen uhasta huolimatta käydä ensin Imatralla heittämässä Karhumäki ja sen jälkeen Lappeenrannan puolella Myllymäki. Tulosodotukset eivät olleet kovin korkealla varmaan kummallakaan, Tero oli viikonloppuna käynyt suunnistelemassa Kuopiossa ja ittellä pari viikkoa jatkunut niskajumi (jonka toipumista en oikein jostain syystä jaksa odottaa!!!) söi voimaa ja repimisintoa, mutta kukas tätä lajia tuloksista pelaa...?  Pahoittelut jälleen kerran kuvien puutteesta, sateen uhan takia suorittaminen oli mielessä päällimmäisenä eikä oikeasti edes muistanut, että siinä kännykässä on kamerakin...

Aloitetaan karhumäestä. Avaukset olivat epävarmoja, mutta pääsääntöisesti pysyttiin väylällä. Ykkösväylän bogey oli täysin turha mutta yleisilmeeltään kierrokseen ei tullut yhtään tuplabogey:ä ja sainpa viimein birdien kutosväylältä. Viimeksi oltiin birdieputilla, mutta nyt muuten identtisen suorituksen jälkeen PD-jatko lopsahtikin korin alle. Väylällä 12 haettiin myös birdietä mutta ei jaksanut koriin asti.  Lopputulos +7 ja uusi ennätys yhden heiton parannuksella. Avaukset tuntuivat lähtevän järjestään alkaen liian ylös ja vasemmalle. Huono suorittaminen johti lopulta repimiseen ja draivian hajoamiseen. Karhumäessä tämä ei näkynyt, mutta Myllymäessä sitäkin enemmän. Teron kierroksiin en ota sen kummemmin kantaa, mutta ilmeisesti avaus oli hukassa. Lisää tästä myöhemmin.

Karhumäen jälkeen siirryttiin Myllymäkeen ja Teron ensimmäiselle kierrokselle siellä. Itsellä vielä tässä kohtaa tavoitteena oli päästä lähelle omaa pohjatulosta, mutta haaveeksi jäi... En tiedä mikä tuli, mutta Jackalia ei tällä kierroksella uskaltanut heittää ollenkaan, koska draivi oli just sitä itteään. Sivuttaishajonta ei sinällään haittaa, menee käden väsymisen piikkiin, mutta suurin osa avauksista lähti ylös ja antsaan eikä puhtaista irroituksista ollut tietoakaan. Kippaamisen pelossa jouduin heittämään TeeBirdillä avauksia, ja väylien vasemman puolen pusikot tulivat kyllä tutuiksi, kun korkeat avaukset painuivat sinne. Ja syvälle...

Yritin pitää mielessä Myllymäen mantraa, jonka mukaan par on oikeasti hyvä ja bogey ei ole häpeä.Lopputuloksena kuusi par:ia, kaksi tuplaa ja yksi +4, yhteensä +18. Ja ihmetyksen sekainen paha mieli tuosta avauksesta tuli myös. Kenttätreenit kutsuvat jälleen. Tero ei ollut omaan draiviinsa myöskään kovin ihastunut ajeli ilmeisesti Lappeenrannasta suoraan Haminaan ruissalon radalle ja tempaisi sieltä muhkean -9 -tuloksen noin niinkuin malliksi. Tähän pyritään vielä joskus.

Kaiken kaikkiaan oli kuitenkin mukava aamupäivä! Sadetta ei tullut ja seura oli loistavaa. Tulokset eivät miun Karhumäen ennätystä lukuunottamatta päätä huimanneet, mutta oli mukava nähdä serkkua fribailun parissa. Pitää ottaa uudestaan jossain päin Suomea!

Fun Monday behind, as I met my cousin Tero. We threw both Karhumäki and Myllymäki. We both had some issues with the game, as my neck contienues to be a pain, and Tero was orienteering for the weekend. No big expectations in terms of scores. However, I managed to pull a new personal best form Karhumäki before my drive fell apart. Scores were +7 from Karhumäki and +18 from Myllymäki. Myllymäki was a disappointment in terms of driving, as the anhyzer-or-sky-high -problems started again. Oh well, can't win every battle, it's field practise time!

Tero wasn't satisfied with his performance either. He drove to Hamina straight from Lappeenranta and threw amazing -9 on the course there. That's something I would like to do some day, too! It was a fun morning, and definately was something we have to do again!

Sadepäivän rattoa

Vähän eilen huoletti nakkelun onnistuminen, mutta suunnitelmat piti ja illalla lähdettiin pienestä satelusta huolimatta Heikin kanssa Sammonlahteen. Treenikierros rataa lämmittelyksi ja siitä tyhjentyneelle futiskentälle draivaamaan - siinä suunnitelma. Ilmeisesti sään (tai hyttysten)  takia rata oli tyhjillään, joten pääsimme kaikessa rauhassa avaamaan väylät parilla-kolmella kiekolla per heittäjä. Tuloksia ei otettu ylös, mutta ihan mukavasti meni. Birdieitä siunaantui kertaalleen ykkösväylältä ja uutena väylänä myös kasilta, jolla molemmat avaukset löytyivät korin vierestä. Ylipäätään voin edelleen olla lyhyeen peliin tyytyväinen.

Kentällä tunnelmat olivat sitten enemmän kaksijakoiset. Positiivisina seikkoina voitaneen sanoa, että heittosektori draivatessa tuntuu kaventuneen niin leveys- kuin korkeussuunnassa. Hallintaa tuntuu olevan rystyllä vähintäänkin riittävästi. Lisäksi kämmeneltä sujuu myös hyvin, kun sain Bansheen ja PD:n hyvin kapealla s-linjalla 80-85 metriin. Mieltä jäi kuitenkin painamaan avaukset hitaammilla kiekoilla, kun tuntuivat kääntävän taas väpätellen oikealle. Ajatusta mukaan, niin sain lopunviimein nekin lentämään suoraan, mutta väpätys ja paha mieli jäi. Rystydraivin pituudessa ei isommin uutta, 80-85 metriä lähes kaikilla heitoilla. Alkaa loppumaan keinot mitä tuolle enää voi tehdä. Heitto tuntuu hyvältä, suunta näyttää hyvältä, väpätyksen puolella kaikki vähintään ok. Pituutta ei vain ole. Jatkossa koitan keskittyä nokkakulmaan, josko vaikka sitä kautta tulisi vähän lisää pituutta. Muutoin se onkin varmaan varmaan toistoa, toistoa, toistoa ja nopeuden kehittämistä.

Yesterday was a bit on the rainy side, but me and Heikki still managed to head to Sammonlahti. First the course for practise and warm-up and afterwards driving on the football field. Course was a satisfactory, got new birdie on hole #8 (twice) and also birdied #1 once. Throw discipline starts to show. On the field... well, something good and something bad. On the bright side my backhand drives are more controlled in terms of direction and height, but the distance isn't quite there. Almost every drive with drivers ended up on the 80-85 meter mark no matter what. I also tried my forehand potential and was quite happy to see that my sidearm also reaches the same distance, 80-85 meters. I threw my leftover drivers (Banshee and PD) and both made quite narrow s-line without too much wobble. Definately have to try my straighter drivers the next time... Also more focus needs to be directed toward clean release with midranges and putters.

Pohjanlahden rannalle ja Hämeeseen

Kello soi viime keskiviikkona kello neljältä. Aamupalaa naamariin, edellisenä iltana pakatut kamat kantoon ja jalkaisin kohti yliopiston parkkipaikkaa. Bussi Vaasaan lähti viideltä, perillä oli tarkoitus olla puolilta päivin. Varsinainen syy Vaasan reissuun oli sähkötekniikan alan jatko-opiskelijoiden kesäkonferenssi, mutta sainpa yhdistettyä siihenkin frisbeegolfin. Tarkoitus oli yhyttää vanhan opiskelukaverin, Matin kanssa, joka nykyisin työskentelee Vaasassa ja käydä heittämässä Arboretumin puistomainen rata läpi. Alustavalla viikolla matkaan tarttui myös vähemmin heitellyt Mikko, ja viimeisillä konferenssin avauspäivän esitelmien lopulla Mikon kanssa askelmerkkejä Arboretumiin lähdöstä sopiessa penkkiriviä taaempaa kuului: "Frisbeegolfia? Hitto, onko teillä ylimääräisiä kiekkoja, omat jätin kotiin kun mietin ettei kuitenkaan kerkeä". No, olihan niitä, ja matkaan lähti myös Santeri.

Paahteisen päivän päätteeksi tallustelimme kolmisin noin kolmen kilometrin matkan Arboretumin ykköstiille, jossa Matti sovitusti odotteli. Silveriumin puolen jätimme väliin ja päätimme keskittyä parin kierroksen verran Arboretumin puoleen. Ekan kierroksen pelasimme neljästään harjoittelumielessa ilman tuloslaskua, rataan tutustuen. Vaikka kyseessä oli puistorata, oli kyseessä monipuolinen rata. Avauksissa löytyi hyssepommia ja suoraa (kämmeneltä ja rystyltä), s-linjoja sekä korkeita suoria. Tarvittiin draiveria, midaria ja putteria. Mutta koska kysesssä oli puistorata, oli se myös paikkapaikoin sekava väylien asettelujen suhteen ja muita puistonkäyttäjiä luonnollisesti joutui varomaan.

Ensimmäinen kierros meni rataan tutustuessa. Lopunviimein tulos taisi olla jossain +4:n ja +6:n välillä. Muiden tuloksia en varsinaisesti kysellyt, mutta Matti kertoi heittäneensä -5. Toiselle kierrokselle lähtiessä Santeri lähti hiippailemaan takaisin hotellia kohti ja Matin ja Mikon kanssa lähdimme toiselle kierrokselle. Henkilökohtaiset tavoitteet taisivat mennä näin: Mikolla keskimäärin +1 per väylä, Matti halusi pakkaselle ja miä mhdollisimman lähelle sitä. Ekan kierroksen aikana taisin tehdä yhden birdien, ja muutamilta väyliltä piti mahdollisuuksiakin olla, mutta heittopituus ei vieläkään riitä suurimmalla osilla väylistä pirkkupaikoille. En ruvennut riuhtomaan, vaan pyrin puhtaaseen heittotekniikkaan.

Periaatteessa lopputulos omalta osalta on hyvinkin tylsä. Avaus "OK", lähäri alle ja lähäristä riippuen joko putti tai nosto. Huonot avaukset tai lähärit tuottivat bogeytä korttiin. Perussuoritukseen voi kuitenkin olla tyytyväinen, kun rautaputteja tuli pari, Eri avauslinja toimivat suurimmaksi osaksi juuri niin kuin piti ja lähäripeli oli jälleen upeaa - myös kämmeneltä. Putti oli epävarmaa, tosin... Lopunviimein pelasin kolme yli (mikä on ilman birdieitä miusta ihan hyvä), Matti meni yhden alle ja Mikkokin pusersi ittelleen viimeisellä väylällä uskomattomasta paikasta +12 -tuloksen. Hieno rata, hieno keli ja hienoa seuraa!

Perjantaina konferenssi loppui ja bussimatka takaisin alkoi. Itse tosin hyppäsin jo Tampereella pois ja jatkoin Riihimäen kupeeseen anopille, jonne vaimo ja tyttö olivat jo viikolla tulleet. Puuhailtiin perheen kanssa kaikkea mukavaa, ja sunnuntaina kävin toisen, Riihimäelle muuttaneen vanhan koulukaverin Jasinin kanssa kiertämässä Riutta DGP:n. Kyseessä on hiihto- ja lasketteluympäristöön rakennettu 12-väyläinen ja voi pojat kun olikin jännää! Meinasi takakutosella mennä niin pahasti sisu kaulaan ettei mitään rajaa.

Rata on hyvin mäkinen. Välillä vedetään laskettelurinnettä alaspäin, välillä ylöspäin ja välillä mennään harjun lakea pitkin. Huonosta heitosta rankaistaan 50 metrin sivuttaissirtymällä, metsällä tai rinteeseen rollauttamisella. Tai näiden yhdistelmillä. Omassa pelissä tämä ehdottomasti näkyi. Puutteellinen kiekon lähtönopeus ei oikein nähtävästi toimi korkeuserojen kanssa, koska aikaisin feidaava kiekko menee pitkälle sivuun (alamäki) tai feidaa entistä aikaisemmin (ylämäki). Dominoefekti tulee siitä, kun alitajuisesti pyrkii pelaamaan varovaisesti ja heittää vielä hiljempaa ja... tiiättekin loput. Etukutonen omaan peliin nähden ok, lähestymiset lyhyitä, lähäripeli pelasti mitä pelastettavissa oli, mutta ongelmia tuli putterin kanssa. Aina kun otin P1:n käteen, ei saanut hyvää suoritusta aikaiseksi. Lähärit oli löysiä ja lipeilivät käsistä ja putit olivat voimattomia. Pitää kenttätreenissä ottaa jatkossa draiverien lisäksi isommalla fokuksella putterit ja midarit mukaan.

Takakutonen oli sitten sitä pykälää jännempää frisbeegolfia. Käytännössä väylällä oli pysyttävä, jos ei halunnut pulaan lähärin kanssa. Harmi kun en tajunnut ottaa kuvia tuolta lähestulkoon sadistiset mittasuhteet omaavalta osuudelta. Ei sillä, kivaa oli ja väylät haastoivat kyllä upeasti miettimään tarkkaan mitä avauksen kanssa haluaa tehdä. Jälkeenpäin ajateltuna bogey per väylä oli oikeastaan ihan hyvä tulos. Kun tuota korttia kattoo, niin käytännössä yhdellä heitolla per väylä lisättynä tuo vastaa Arboretumin korttia ylempänä. Suoritus on nähtävästi menossa tasaisempaan suuntaan, birdieitä ei tule, mutta ei tule isoja virheitäkään.

Ylipäätään hieno viikko takana. Näki vanhoja kavereita ja tutustui uusiin. Puoltoista uutta rataa (puolikas Riutta käyty jo aiemmin läpi) koettu eikä hajonneita paikkoja tai hukattuja kiekkoja. Heittopituudet ovat lyhyitä mutta linjat ovat hyviä. Ja jos birdie-paikkojen puutteen ei anna harmittaa, niin suoritus on vakaata. Kun heittopituudet tästä lähtevät kehittymään, niin jännä nähdä pysyykö tuo vakaa suorittaminen vielä pelissä mukana.

Great week behind. Adventures of yours truly started on Wednesday, when I hopped on a bus to Vaasa. Main event there was annual conference of doctoral students of electrical engineering, but naturally I found a way to implement disc golf into the program. I wrote to my old friend Matti, who works there nowadays that we could go to some course nearby while I'm there. In addition, Mikko from my university joined the company and finally the plan was to go to Arboretum in Vaasa. During the start of the conference, as me an Mikko were scheduling things up, another dude, Santeri overheard us and joined in. The more the merrier, let's go!

We met Matti at the course and threw a total of two rounds. After first Santeri decided to head back to hotel, but the remaining three of us decided to take scores on the second round. Matti wanted to go below zero, I as close to it as possible and Mikko set his goal at +1 per hole. We all had a good round an all goald were met, more or less. Matti -1, I +3 and Mikko +12.

On Sunday I went to throw Riutta DGP at Riihimäki  with another old friend, Jasin. Altitude differences on this course really bested us, and the scores weren't that good... I guess it's time for more practise, this time also with putters and midranges...

Kumpareita, kumpareita...

Se on muuten jännä, miten kumpareista tämä lajin kanssa kehittyminen on. Ensin menee hyvin ja heitto pelaa, sitten taas ei ja lopulta kaikki on taas hyvin. Olen huomannut tällaisen kuvion etenkin omassa suorittamisessani, ja mennyt sunnuntai-maanantai -pari ei ollut siitä poikkeus. Aikataulutus meni pääpiirteissään siten, että sunnuntaina kävin pari kierrosta Sammonlahtea läpi ja vähän kenttädraivailua ja maanantaina oli työsarkana Myllymäki - pitkästä aikaa. Edetäänpä tässä kronologisesti ja aloitetaan sunnuntailta.

Sammonlahden #3. Sanalla sanoen tiukka väylä. Ainakin jos suoraan heittää.

Tytön lähdettyä nukkumaan pakkasin fribalaukun ja hipsin kohti Sammonlahtea, tavoitteena heittää lämmittelykierros radalla ja sitten draivin harjoittelua kentällä. Kentällä oli muuta touhua menossa, mikä ei sinällään tullut yllätyksenä. Radalle siis. Ensimmäinen kierros oli vähän sitä itteään, ja oli lähellä ettei päässyt turhautuminen iskemään, mutta jatkoinpa tulosten kirjailua kuitenkin. Liian paljon on mennyt kierroksia ilman tuloskorttia ja tavoitteellisuutta. Alku peruskauraa par-bogey-par, ja sitten levisi. Neloselta ensin mandon ohi ja tuplabogey korttiin ja viidenneltä sama juttu. Sitten tapahtui kummia kun aiemmin analysoima vahvasti birdielle mahdollisen kutosväylän avaus kämmenellä MD2:lla paukahti korin alle! Kolmas birdiesulka tältä radalta hattuun, hyvä minä! Jatko oli sitten tuttua bogeylinjaa ja viimeiseltä väylältä par. Heikoin kirjattu tulos tältä radalta, mutta sinistä on kiva nähdä kortissa. Tulos +6

Kävin tässä välissä vilkaisemassa futiskenttää ja totesin sen vieläkin varatuksi, joten suorilta toiselle kierrokselle. Kierros alkoi mukavasti, kun P1 jäi väylälle - joskin vajaaksi -  ja pitkä putti napsahti sisään. Väylälle 6 tullessa tilanne oli vielä +/-0, mutta sitte nedellisen birdie-väylän avaus leikkasi liian sisään ja lopulta korttiin jäi +1 ja seiskalta samaa tarinaa. Yllätyksenä tuli, kun kasilta pääsin birdie-puttia yrittämään. Ujo putti jäi alarautaan , mutta mieltä lämmitti. Viimeisen väylän avaus jäi oikealle pöpelikköön ja lopunviimein kierrokselta tuli mediaanitulos +3. Kaksi kierrosta, kahdelta eri väylältä birdie. Ei voi valittaa.

Toisen kierroksen aikana oli futiskenttäkin tyhjentynyt, joten hiippailin kentän laidalle treenaamaan... väylädraivereilla... ja yhdellä uudella heräteostoskiekolla (no oli se jokatapauksessa ostoslistalla. Ensi vuodelle). Löysin lauantaina Mikkelin Intersportista sellaisen oikein mehukkaan neonpinkin Ternin, ja se tarttui hyppysiin. Ensimmäisten kenttätestailujen perusteella lensi juurikin sen 5-10 metriä pidemmälle kuin väylädraiverit, mutta keskimääräinen heittopituus oli tippunut; Ternillä pisin heitto 95 metriä ja TB:llä 90. Keskimääräiset heittopituudet jäivät johonkin 80-85 metriin. Suurin antikliimaksi oli se, kun viimeisellä heittokerralla tyhjensin laukun sisällön kentälle ja nakkasin D-MD2:n nätillä hyzerflipillä 80 metriin. Etsilleen, miulla alkaa olemaan vahva epäilys, että miun heitossa nokkakulma on liian ylhäällä. Jotenkin tuntuu, että kaikki draiverit (mukaanlukien se alivakaa Tern) käyttäytyvät todella vakaasti ja feidistä tulee visuaalisesti mieleen lähinnä sakkaaminen. Vauhti vaan tyssää kesken. Noh, askel taakse ja sitten eteen, harjoittelua edessä vielä paljon.

Maanantaina lähdettiin sitten koko perheen voimin illalla kiertämään pitkästä aikaa Myllymäen rata. Vettä satoi koko matkan, mutta onneksi lopetti parkkipaikalle kurvatessa. Myllymäki on miulle henkisesti aina sellainen benchmark-rata; siellä näkee pelipään ja heiton kehittymisen. Ja kierroksen perusteella sitä kehitystä onkin tullut ja rutkasti! Tai sitten kävi tuuri... noh, mennään ensimmäisellä tulkinnalla.

Suoritus yllätti jo pelkällä tasaisuudellaan. Birdieitä ei kortissa näkynyt ja tuplabogeyjäkin vain yksi. Lähäripeli oli omaan tasoon peilattuna silkkaa timanttia ja putti kulki paremmin kuin ennen. Väylätkin näyttivät mukavan tilavilta Sammonlahden jälkeen.

1. Par - PD mäen päälle mutkaan, ei skippiä. Lähäri alle ja putti mukiin

2. Bogey - PD:llä liian varovaisesti, jää mäen alle sisämutkaan. Forella puukujan läpi toiseen väyläyraan. Lähäri puihin ja seuraava korin alle. Putti sisään.

3. Par - Avaus FD:llä väylään, mutta jää vajaaksi. Pitkällä birdieputilla ollaan silti, mutta ei uppoa. 

4. Tuplabogey - Kämmenavaus PD:llä liian varovainen ja feidaa kinkaman jälkeen oikealle. Yritän hammerilla korin alle, mutta TB lentää liian vasemmalle ja jää rinteeseen. Putti rollaa takaisin alas. Seifti korin alle ja nosto.

5. Bogey - TB kämmenellä liikaa vasemmalle ja nappaa puiden lehviin. Jää väylälle. Lähäri feidaa liikaa vasemmalle ja putin kämmäsin.

6. Par - Avaus FD:llä rystyannukassa, mutta liikaa kulmaa eikä kanna ensimmäisen mutkan ohi. Lähestyminen Bansheella tavoitellen tiukkaa S-heittoa. Linja hyvä, suunta liikaa vasemmalle. Putti osuu.

7. Par - Avaus P1:llä hermopuuhun vasemmalle. Lähäri muuten nätti, mutta jää greeniä reunustavien puiden taakse. Pitkä S-putti sisään!

8. Bogey - Avaus MD2:lla mäen päällä olevaan puuhun. Lähäri jää vajaaksi ja putti alarautaan.

9. Bogey - Avaus FD:llä hitusen oikealle ja kuolee 10 metriä tiistä väylän oikeaan laitaan. Jatko MD2:lla väylälle, mutta vaatii vielä toisen korin alle. Etuysin tulos +6

10. Bogey - Avaus TB:llä liian ylös ja oikealle, feidaa väylälle. Jatko Korin lähelle kallion alle kuusen juureen. Putti rautoihin.

11. Avaus FD:llä liian ylös ja oikealle, mutta jää väylään. Timanttinen lähäri MD2:lla pienessä hyzerissa korista vähän vasemmalle. Putti sisään.

12. Par- Kokeilin Bansheeta tähän, ettei liitäisi vahingossakaan jyrkänteeltä. Arvioin linjan väärin ja kiekko feidaa rajusti vasemmalle, jyrkänteen rinteeseen. Seifti alle ja nosto.

13. Par - Kokeilin MD2:lla avausta, koska draiverit karkaavat herkästi ylös ja alamäkiväylällä moinen on murhaa. MD2 loivassa s:ssä korin tasalle mutta vasemmalle. En uskalla ottaa pitkää puttia vaan seiftaan alle.

14. Bogey - Avaus FD:llä hyvin loivalla S-mutkalla väylään, en muista milloin viimeksi olisi jäänyt. On oikealla ja yritän Bansheella kämmenellä korin alle. Osuu koivuun, josta ehdin ennen heittoa sanoa että "jos tohon ei osu, niin se on alla". En lähde yrittämään pitkää puttia ylämäkeen vaan seiftaan alle. Olen tyytyväinen bogeyyn.

15. Bogey - Avaus kallion alle suurinpiirtein siihen mihin yritettiin, ehkä vähän liikaa oikealle. Lähäri MD2:lla liian varovainen ja feidaa annukasta pois ja jää korikummun alle. Seiftaus alle jää liian vajaaksi mutta putti menee sisään.

16. Bogey - Avaus P1:llä oikealle ja jää ikävästi pöpelikköön. Jatko vähn turhan kauas korista ja putissa kämmi.

17. Par - Avaus FD:llä loivalla S-mutkalla mutta vajaa. Jatko kummun rinteeseen, mutta liukuu melkein alas. Hermoja raastava putti menee sisään.

18. Bogey - Avaus TB:llä liikaa oikealle ja lehvästön kautta vasemman puolen puusaarekkeen tasalle. Jatko MD2:lla huonosta asennosta aidan portin tuntumaan ja lähäri korin alle.

Lopputuloksena siis kierrokselta uusi ennätys, +11. Edelliseen ennätykseen parannusta tuli huimat 7 heittoa. Vaikka draivipituus on vähintään heikko ja laatukin vasta paranemassa niin jotenkin tuo Sammonlahden rata ja kenttä ovat saaneet lähäripeliä kehittymään huimasti. Heittoon on enemmän luottoa ja puttia uskaltaa paljon pidemmältä. Anhyzer-lähestymisiä uskallan jo jotenkin heittää ja midarin kämmenheittoakin uskaltaa käyttää. Kertakaikkisen hieno käänne sunnuntain kenttäpettymukseen. Toivotaan, että tuo ei ollut ihan täysin tuuriheittelyä, vaan että kehitystä olisi oikeastikin tapahtunut. Joka tapauksessa tuollainen päänahka taskussa on mukava lähteä Vaasaan huomenna. Tarkoitus oli käydä kolmipäiväisessä seminaarissa ja joku ilta pyörähtää myös paikallisia ratoja ihmettelemässä Matin kanssa.

Finally i managed to actually take scores from few rounds! Past few days have been packed with disc golf, first in Sammonlahti (two rounds in the course and field training) and yesterday I made my new record at Myllymäki (long time no throw). Emotion-wise it's been yet another rollercoaster week. Disappointments turn into successes and yet again failures follow only to be replaced by epic throwing.

You can find the scorecards above. I managet to take birdies from two holes at Sammonlahti, from which the #6 one was new. Results were "meh" and "ok", as first one was my lowest at +6 and second a median +3. The field practise was somewhat rustrating, as my distance with drivers has dropped. My average throw got 80-85 meters (fairway drivers) and my new Tern only made approximately 5 to 10 meters more. From the flight I guess that the problem lies in the nose angle, because the flight seems to stall quite heavily as well as go a bit high. Oh well, one step back before going forward...

The Myllymäki round was a complete success. Even though I didn't get any birdies my double bogey count was low too, only one that is. I get to try birdie on #3 but no luck there. Final result was +11, which is 7 better than my previous record. It's a major confidence boost even though the drives were average at best. Tomorrow I'll head to Vaasa for a seminar and I've planned some disc golf on the evenings with Matti, who lives there at the moment.