Linnoitus Open 2017 lähestyy

Johan se on taas tämänkin spektaakkelin aika. Ensi viikon lauantaina vietellään taas leppoisa päivä Lappeenrannan linnoituksessa fribeegolfin parissa, kun Willimiehen Disc Golf paukauttaa pop-up -radan pystyyn. Edessä on jyrkkäreinaisia kivivalleja, avointa puistomaisemaa ja paljon korkeuseroja. Saimaa tuottanee vähän tuulta ja keväinen sää sitten lyö lukkoon koko arvaamattoman kokonaisuuden.

Ratakarttaa kisan tämän vuoden layoutiin ei ole vielä julkaistu, mutta WGD:n kisan sivujen mukaan leiska "mukailee pitkälti vuoden 2016 rataa". Eli tätä:

Linnoitus open 2016 ratakartta. Kisatoimisto merkattu punaisella palluralla

En nyt tähän rupea sen enempää väylistä kuvia laittamaan, mutta miun edellisvuoden postaus käy kohtalaisen hyvin läpi kaikki väylät. Piatsi 12, jossa heittopaikka oli enemmän vasemmalla, ja kuvassa näkyvä koivu pakotti heittolinjat joko OB:n päälle vasemmalla tai hysselle oikeanpuoleisen rakennuksen katon päältä.

Sikäli mikäli rata pysyisi samana, on miun pelikirja ja kierrostulostavoite pääsääntöisesti sama. Väylälle 12 saatan tarjota Staria rystyltä vasemmalta puolelta ja antaa sen kääntää yli, ja edellisvuoden kisakierroksen tavoin väylälle 18 tarjotaan Basic Midaria. 17 on vähän kysymysmerkki. Periaatteessa edellisvuotinen päätös heittää Laseri vain "sinne jonnein" ylämäkeen ja taistella vallien yli hysse/upsi -linjoilla oli ihan ok, mutta yksi vaihtoehto olisi heittää tähän myös Fastia. Väylälle 3 Fasti on liian alivakaa, joten siinä mennään tilanteen mukaan joko Laserilla (alivakaata flättinä tai suorempaa antsaan) tai Titaniforella.

Kokonaisuudessaan avaukset, lähärit par 3:illa pääsäänöisesti Spartalla tai Jokerilla:

1. Premium Jokerilla forea korille

2. Basic Jokeri nostolle

3. Titania  forella tai Ultrium (tai Basic) Laseria rystyltä.

4. Basic Midari ensin väylään, toinen korille

5. Ultrium Laseri mahdollisimman pitkälle, jatko paikasta riippuen Titan/Laseri

6. Ultrium Laseria. Pysyttävänä matalana, koska aikainen feidi vie tiheään risukkoon ja märkään

7. Premium Jokeri / Titan hyssessä

8. Ultrium Laseri niin pitkälle kuin menee (ei sais jäädä valliin kiinni), Jatko Jokerilla tai Titanilla, riippuu

9. Ultrium Laseri, tavoitteena mutkan kohta. Mitä enemmän heitto feidaa vasemmalle, sitä pidempi jatko mutta toisaalta lyhyemmällä heitolla pääsee hyvälle jatkolle. Jatkoa Basic Midarilla ylämäkeen (pitkältä ehkä Laseria)

10. Titanilla pitäisi yltää "rotkon" yli vallin taakse. Jos menee sisu kaulaan niin Laseria. Jatkoa Midarilla tai Jokerilla.

11. Tiiltä katsoo taas, mistä mahtuu. Rystyä tai Forea, kiekko on sama alivakaa Ultrium Laseri

12. Titania forelta tai Staria rystyltä, testattava vielä. Fore on varma mutta pirkkuun vähän vaikea. Stari-rysty on linjansa puolesta IMO parempi.

13. Joko kovaa flättinä uudella Basic Jokerilla tai kuluneella hysseflippiä. Yli EI SAA kääntää.

14. Vakaampaa Ultrium Laseria vallin tuntumaan. Pirkkulla vaikea päästä greenin kapeuden vuoksi

15. Basic Midaria aukolle. Jos jaksaa kääntää yli greenille niin hyvä. Tähän foisi yrittää flipauttaa myös Staria...

16. Loivaan alamäkeen vakaampaa Laseria. Heitto pidettävänä matalana tai aikainen feidi vie TIHEÄÄN puskaan.

17. Hysseflipillä Fastia tai flättinä Laseria niin kovaa kun kropasta lähtee. Greenille ei miun heitolla mitään asiaa, joten parempi on asetella avaus hyvin lähäriä varten

18. Basic Midaria, se käänsi niin kivasti yli viimeksikin.

Käykäähän katsomassa valokuvat viimevuotisista väylistä aiemmin linkkaamasta postauksesta ja kertokaahan, millä eväillä työ lähtisitte tämän vuoden Linnoitus Openiin!

Kiekkokesä 2017 feat. lapset

Koko perhe autoon ja radalle. Tällainen tempaus on nyt pariin otteeseen tänäkin keväänä jo tehty. Meidän nelivuotias heittää itse parhaimmillaan jo reilut kymmenkunta metriä, ja kahdeksankuinen imee oppia vaimon selässä olevan kantorepun suojista. 

Lasten kanssa heittäminen on ihan oma maailmansa verrattuna tuloskierroksiin kisatason radoilla. Jos kerta vanhemmallakin tytöllä innostusta on niinkin paljon, että viime vuonna ostettiin ensimmäinen oma kiekko, pitää huolehtia että innostus ei pääse lopahtamaan ikäviin kokemuksiin. Lapselle radan pitäisi olla lyhyt, helppokulkuinen ja väljä. Kun heittämistä vasta opettelee, on tärkeää että se kymmenmetrinen heitto oikeahkoon suuntaan ei ole ojassa tai vesiesteessä tai kuusen alla kun "et nyt osunut tähän kapoiseen väylään", vaan että se onnistuminen tulkitaan juuri sinä itsenään - onnistumisena. Pelisilmää vaatii myös se, että milloin voi pelata kokonaisen kierroksen ja milloin kannattaa pelata vain muutama väylä. 

Lappeenrannan lapsille soveltuvat radat ovat aika vähissä. Myllymäki ja ravikangas menevät liian vaikeiksi ja raskaiksi, joten katseet kohdistuvat ysiväyläisiin. Sammonlahti on sitä vastoin lyhyt mutta ihan liian vaikea tuottaakseen edellä mainittuja onnistumisia. Vaikka kiekko lähtisikin "oikeaan suuntaan", jää väylät liian kapeiksi ja palkintona on ikävä jatkopaikka mörristä. Tietysti lasten kanssa voi aina jatkaa väylän reunamilta, mutta tää meidän likka tuntuu aika vahvasti omaksuvan miun pelaamista ihan katselemallakin, ja miusta tuntuu että jahka vähän kehitystä tapahtuu niin halu pelata oikein kasvaa. 

Lyytikkälä on vesiesteväylää lukuunottamatta ihan ok, tilaa löytyy eikä pururataa mukaileva rata ole vaikeakulkuinen.

Imatra sitä vastoin ajaa aloittelijat sisään loistavasti. Itä-suomen koulun 9-väyläinen rata (joka tässä vajaa pari viikkoa sitten käytiin heittämässä) oli parista koulun pihassa olevasta korista huolimatta juuri sellainen "oikeanlainen" rata. Väylät ovat lyhyitä ja selkeitä ja ennen kaikkea sitä tilaa on. Varsinaisen väylän ulkopuolinen aluekin on puustoltaan harva, joten ihan oikealta lieltä pelaamista pääsee tekemään positiivisemman asenteen kanssa. Vuoksen toisella puolella oleva Urheilutalon 9-väyläinen on oikeastaan aika samasta oopperasta, joskin vähän ehkä tiheämpi väylien ulkopuolelta. Luontaisella jatkumolla vastassa onkin sitten Mikonpuisto, joka tarjoaa jo vähän enemmän haastetta olematta kuitenkaan liian ankara. 

Miä en halua olla meidän tytölle mikään hirmuvalmentaja. Frisbeegolf jatkuu tasan niin kauan kun siihen riittää intoa ja kehityksen halu täytyy tulla heittäjästä itsestään. Jos homma ei tänään maistu niin sitten tehdään jotain muuta ja katsotaan ehkä myöhemmin.

Tulevana kesänä on oman heittelyn ja kisailun (Linnoitus open parin viikon päässä jo!) ohella keskittyä nimenomaan koko perheen voimin tapahtuvaan ratabongailuun. Etenkin anoppilan lähistollä on paljon kaikentasoista rataa, jossa omien sanojensa mukaan tuleva mestari pääsee koukuttumaan.

Lähes Kuvatonna Myllymäki

Sääennuste lupaili aurinkoa ja kahdeksaa astetta. Täydellinen sää lähteä katsomaan, miltä Myllymäki näyttää. Ensimmäinen kierros tälle vuodelle ja noin kuukausi Linnoitus Openiin. 

 

Tällaiseen aikaan heittelyssä varustautuminen miusta korostuu. Vaikka aurinko paistaa ja olo on lämmin, on varjonpaikoissa silti kylmä ja tuuli tekee efektiiviselle lämpötilalle iholla kummia. Miulla oli päällä kevyttä kerrosta - pohjalla ohut urheilupaita, ja päällä... liekö tuo nyt sitten pyöräilyyn tarkoitettu, "vähän paksumpi ohut pitkähihainen" pienellä kauluksella. Päällä Softshell-takki. Housupuoli meni ihan kerrastolla ja vaellushousuilla. Jos vielä flunssalta haluaa oikeasti välttyä niin vedenpitävyys kengissä on tärkeää - loskassa kolmosväylällä kastuneet jalat pilaa kyllä fiilistä.

Sitten toinen puoli - juotavaa mukaan.  Heittäessä tulee kuitenkin lämmin ja nestettä haihtuu kehosta, mikä vastavaasti kostautuu sitten kierroksen jälkeen nestehukkaisuutena jos juotavaa ei ole mukana. Miulla on ollut paha tapa olla juomatta kierroksilla, mutta olen yrittänyt kunnostautua siinä.

Mahtavaa päästä radalle. Sulaminen on vielä vaiheessa, mutta etenkin metsän puolella (1, 7-9) alkaa olemaan mukavan sulaa ja kuivaa. Väylät 2-6 olivat odotetunlaisesti erittäin kuraisia (komosväylällä ei ole enää yhtään puuta!!! Täysin paljas väylä nyt, pöh), ja loppupään väylät 14-18 olivat vastaavasti lumisia. Jäätä ei varsinaisesti ollut, lukuunottamatta väylää 16, jossa sai olla todella tarkkana.

Ja heittokin kulki hyvin. Basic Jokerilla draivatessa tuli griplockeja ja draiverit lipsuivat välillä käsistä, mutta ennen kaikkea ajatus oli joka heitossa jossain edes siellä päin. Enemmänkin homma jäi asteelle "ensi kerralla sitten enmmän tätä" tai "pitääkin kokeilla ensi kerralla näin". Draivin jäädessä huonoksi tietysti pirkutusmahdollisuudet jäävät vähille, mutta verrattaen hyvin onnistuneet lähärit ja yllättävän mehukkaasti osuva putti tekivät paljon tulokselle. Loppukierros, väylästä 15 eteenpäin oli varmaankin yksi parhaista vastaavista mitä olen tuonne heittänyt. Kokonaistulos +9 on ensimmäiseksi kierrokseksi ja olosuhteisiin nähden erittäin hyvä, ja syystäkin voi olla tyytyväinen.

Tänä aamuna heräsi vähän huolen poikasta. Paikat ovat muuten täysin ehjät, mutta oikean polvilumpion alapuolella tuntui jäykkyyttä ja.. .noh, ei nyt varsinaista kipua mutta sellaista pientä jotain. Kiertoa ja kuormaa sieti kyllä hyvin, mutta yhden jalan kyykkäystä ei niinkään. Päivän mittaan oireilu on tässä lieventynyt ja poistunut. Pitänee tarkkailla asiaa ja tarvittaessa käydä draivia läpi, etenkin päkiän nostoa ja kantapäällä pyörähdystä.