Kannattiko?

Noh, siinä missä ulkona talvi vielä jatkuu ja intoa naruttaa kiekkoja ei oikein löydy, tämä ei toivottavasti ole fribailun kannalta mikään merkittävä juttu...

Kävin eilen koettamassa luistimia jalkaan vajaan kymmenen vuoden tauon jälkeen, ja tokihan sitä tervepäinen ihminen lähtisi varovasti liikenteeseen. Noh, hivenen hulluutta on hyvä, mutta nyt oli liikaa. Laskeuduin sirosti kuin balleriina (not) oikean ranteen päälle ja jumankekka kun teki makiaa.

Yhtä tuskaista yötä myöhemmin ranne ei omin voimin taivu kovin paljoa ja kuormituksen kestoa ei ole. Toisella kädellä varovasti avitellen ranteen saa taipumaan jonkin verran, mutta sielläkin tulee rajat vastaan aika nopeasti. Eli nyt vaan odotellaan ja katotaan, miten tuo lähtee tuosta kuntoutumaan. Jos ei muuta niin ensi viikolla sitten näyttämään tuota lekurille.

Kannattipa taas olla fiksu!

Miä kun en juuri lainkaan uusiin asioihin lähde mukaan...

Koin tarvetta pituusmittausapplikaatiolle - opettelin koodaamaan. Sain pituusmittausapplikaation kasaan ja samat taidot pääsivät Jylyn kanssa isomminkin esille.

Kaipailin nopeustutkaa ja kollegan kanssa on komponentit tulossa ja projekti hyvää vauhtia etenemässä.

Puhuttiin Teron kanssa siitä, kuinka voitaisiin tämän vuoden Tuplabogey tourille hankkia palkintokiekko tourin stämpillä...

Noh, asia johti toiseen ja miä olen tässä pari viikkoa tutustunut kiekkojen värjäilyyn. Parin viikon päästä suunta on talviloman muodossa kohti pääkaupunkia ja tarkoitus onkin Frisbeepointista käydä jonkinlainen värjäyspaketti hankkimassa. Ensi alkuun lähden ihan mustalla ja sapluunavärjäyksellä, mutta mikäli kädentaidot ja kärsivällisyys riittää, niin mikä jottei muutakin - monivärisapluunoita, marmorointia, vaahtoja, liimavirityksiä.

Kuva: Frisbeepoint

Tähän voisi tietysti vinkua siitä, miten homma on hinnakasta ja kynnys sen ensimmäisen kiekko-oston ja täysin tyhjällä pöydällä puuhastelun aloittamisen suhteen on korkea. Jos vaikka homma meneekin reisille ja kiekko on pilalla? Vähän aikaa mietiskelin, miten tuota aloitusta kannattaa lähestyä, ja käytännössä olin tuota miun uutta sinistä Premium Jokeria jo heittämässä veitsen alle, kun spottasin käytettynä myynnissä oranssin Ultrium Jokerin. Kunto 9/10 ja hintaa posteineen 9e. Rieska tuli parissa päivässä postilaatikkoon, ja kansi on sen verran hyvässä kunnossa, että tuosta sain hyvän ja verrattaen edullisen harjoitusvastustajan. Ja jos vaikka kannessa olisikin jotain isompaa skraidua ollut, olisin vain värjännyt sen sinisen premiumin.

Opettelen ensin tietenkin selkeäkuvioisilla sapluunoilla, mutta tässä kevään aikana pitäisi vielä hieman modattu Tourin logokin saada kiekon pintaan.

Että tämmöstä. Kohta varmaan rupean suunnittelemaan ratoja. Tai tekemään kiekkoja...

Nopeustutka 30 eurolla?

Nopeustutkaprojekti on alkanut osoittaa taas elonmerkkejä komponenttitilausten muodossa. Digisparkin 1,6 dollaria maksavia mikrokontrollereja ja kolmisen dollaria kappaleelta maksavia doppler-antureita vaeltelee pikkuhiljaa pitkin maailmaa kohti innokkaita ja hivenen karvaisia kätösiämme. Lisäksi tulossa on pari pientä I2C-näyttöä testaukseen sekä uusi setti operaatiovahvistimia.

Tutkan rakenne ja vaadittavat komponentit alkavat olemaan selvillä. Doppler-anturi lähettää mikrovolttiluokan signaalia, joka suodatetaan ja vahvistetaan sellaiseksi, että lopunviimein signaali käyttää mahdollisimman laajasti koko käytössä olevan viiden voltin jännitealueen. Lopuksi signaalista tehdään kanttiaaltoa komparaattorilla. Näin signaali saadaan näppärästi työnnettyä mikrokontrollerille ja kanttiaaltojen nousureunojen avulla saadaan signaalin taajuus ja edelleen doppler-taajuuden aiheuttavan kappaleen nopeus ratkaistua. Loppu tapahtuukin mikrokontrollerilla, joka mittaa nopeutta sekä hallinnoi mitä näytössä näkyy milloinkin. 5V käyttöjännite koko keksinnölle saadaan kehitysvaiheessa tietokoneen USB-liittimestä, mutta lopputuotteessa hyödynnetään USB-liitäntäistä kännykän varavirtalähdettä.

Doppler-anturi. Lähde: Amazon

Digisparkissa itsessään on jokunen liitinpinni käyttöjännitteille ja sisään tulevalle signaalille, mutta koska joka tapauksessa suodatinkytkentä joudutaan rakentamaan johonkin, niin päätettiin tehdä asia kunnolla ja tehdä Digisparkkiin shield-tyyppinen levyratkaisu. Tämä tarkoittaa siis sitä, että Digisparkin piirilevyssä olevat liitinpinnit tökätään suoraan toiseen levyyn kiinni lukittaen levyt yhteen, mikä tuo suojaa ja napakkuutta koko viritelmälle. Shieldi sisältää itse suodatinkytkennän lisäksi kaikki ulkoisiin laitteisiin menevät liitännät ja niiden vaatimat oheiselektroniikat (poislukien tietysti USB, joka on valmiina Digisparkin levyssä kiinni.).

Haveinne-esimerkki siitä, miten kaksi levyä saa tukevasti kytkettyä yhteen. Lähde: Aliexpress

Kaikkeen vaadittavaan löytyy periaatteessa ohjeet, dokumentaatio, piirretty kuva tai suttuinen raapustelu nenäliinaan. Nyt odotellaan komponentteja.

Hinta-arvio on tosiaan noin rapiassa 30 eurossa ja jos virtalähde löytyy omasta takaa, noin 15 eurossa. Digispark ja doppler-anturi syövät tästä ehkä vitosen ja riippuen vähän määristä voitaneen shield-levyn kustanteet arvioida jonnekin 7-10 euroon. Yksittäiset maksavat paljon, bulkkina saa sitten halvemmalla. USB-varavirtalähteen osuudeksi jääkin sitten joku 15-18 euroa, joka vaatii jo vähän metsästelyä mutta käytännössä mahdollista, jopa niinkin edullisesti kuin 5-7 eurolla.

Tietysti jos oikesti haluaa ruveta kitsastelemaan, voi aina hankkia 9V tavan pariston ja tuikata sen Digisparkin syöttöjännitepinneihin, joka putoaa 5 volttiin käyttämällä mikrokontrollerin omaa jänniteregulaattoria.

Joka tapauksessa, ei kallis. Jos toimii.

Minä, frisbeegolfari

Se olisi tämän tekstin myötä vähän reilut kaksi vuotta ja sata kirjoitusta täynnä. Vaikka vielä en ole isompia nostalgiareissuja vuoden 2014 syövereihin tehnyt, on miusta silti tärkeää, että jotenkin eloa ja peliä on tallentunut myöhempiä muisteloita varten.

Mitenkäs on niin kuin omasta mielestä menny? Loppukesästä 2013 lähtien on innostuttu, tehty, hierottu, tuhlattu, hukattu ja löydetty paljon. Otanpa tässä (huonon) muistin lisäksi tuo kirjoituslistan oikein esiin ja... noh, ilman mulligania kiertämään!

Loppujen lopuksi reiluun pariin vuoteen on mahtunut paljon ja toisaalta kuitenkin blogitekstien aikaleima tärähtää viime vuoteen huiman äkkiä. Varsin nopeasti laji koukutti ja vei mennessään. 2013 sain ekan kiekkoni. Lajiin miut tutustuttanut kaveri antoi toiselle kierrokselleni ikinä lainaan D-MD2:n. Kysyi perään, että minkä draiverin haluan. Sanoin, että en mitään, midari riittää. Olinhan ehtinyt jo muutaman opetusvideon katsoa. Myllymäen ykköstiillä meille huuteli joku karvaturri, että "kohta alkaa viikkokisat, lähteekö jätkät mukaan?". Heilautin kädessä olevaa lainakiekkoa ja sanoin, että tän lisäks ei ole muita kiekkoja, ja tämäkin on lainassa. Ei kuulemma haitannut. Ei menty kisaamaan mutta luvattiin pysyä pois tieltä. Lopetettiin väylälle 13, kun kisat sitten alkoivat ja 14:n tiillä oli ruuhkaa. Jälkeenpäin, 2015 tutustuin seuraan liittyessä PJ:n hommissa hääräilevään Mäntylän Timoon - sama karvaturrihan se oli kuin siellä tiillä. Kävin kyllä sitten jälkeenpäin niissä viikkokisoissakin.

Autolle kävellessä pyörittelin sinistä Fiendiä käsissä ja mietin ääneen, että tällainen pitää hommata ittellekin, kun tuntui niin hyvältä heittää. Kaveri tuumasi siihen, että saan miä pitää tuonkin, ei ole itselle käyttöä.

Se kiekko on vieläkin tallessa. Hakattuna ja nykyisin heittämättä, mutta tallessa on. 

Tuo tuossa. Kuva ei lavastettu. Vilkaisin yllä olevaa kappaletta kirjoittaessa olan yli ja tuossahan se kökötti!

Valmistumisen jälkeen osa vanhoista koulukavereista jatkoi vielä omat opintonsa loppuun, miä jatkoin samassa paikassa töiden muodossa. Pääsin frisbeegolfporukkaan käytännössä samalla hetkellä sisään kun porukka alkoi hajoilemaan pitkin mantuja töiden perässä. Tuttuja heppuja kuitenkin kaikki, ja yhteyttä tulee pidettyä fribareissujen merkeissä. Ja Heikki nyt mätänee samoissa hommissa kuin miäkin, kierroksilla pyritään sulaan ja valoisaan aikaan käymään kerran viikossa. 

Serkkuni Teron kanssa en ollut pitänyt vuosikausiin minkäänlaista yhteyttä. Facebook-kavereita sentään oltiin, mutta kaipa me joissain isovanhempien juhlissa oltiin nähty. Heitin muistaakseni jonkun kommentin liittyen Teron postaamaan kuvaan frisbeegolfradalta - ja 2014 kesällä käytiin kiertämässä Imatraa ja Lappeenrantaa. 2015 käytiin kaksipäiväisellä Tuplabogey Tourilla - ja 2016 sama keikka. Good stuff. 

Opettelin ohjelmoimaan, ja rupesin työstämään applikaatioita. Heikin kanssa pitäisi huomenna laittaa tilaukseen osia nopeustutkan rakentelua varten jatko-opintoprojektin muodossa. Välillä kahvitauon sijasta mennään monitoimisaliin kopittelemaan. Frisbeegolf näkyy myös radan ulkopuolella, ja miksei saisi näkyä.

Sata kirjoitusta sitten miun tyttö oli vajaan vuoden ikäinen. Oli mukavaa ottaa valokuvia uusista kiekoista kun neiti tunki väliin ja nappasi kiekon leikkiinsä. Ensin kantorepussa ja sittemmin omin jaloin likka on ollut mukana kierroksilla. Keväällä neiti täyttää kolme ja valitsee miun kiekoista jonkun itselleen kierrokselle. Tai siis enää ei tarvitse, kun hankin pikku frisbeegolfarille sen ekan kiekon.